Ei jaksa enää

kiinnostus nollassa

Taustatietoja: 21-vuotias opiskelija nainen

En keksi enää mitä tehdä tälle ololle eikä tunnu olevan ketään kenelle puhua. Vanhempia en tahdo huolestuttaa, äiti aika masentunut isoisäni kuolemasta ja omat murheeni tuntuu olevan hyvin pientä sen rinnalla. Sisaruksillekaan en tohdi kertoa, he ovat onnellisia kukin omissa perheissään ja minä ainoana yksin. Olen kärsinyt masennuksesta n. 8 vuotta ja siitä vuoden kävin psykologilla, ei auttanut ja tästäkin on useampi vuosi aikaa. Tuntuu koko ajan, että jos erehdyksessä puhun ääneen, niin muut ajattelevat minin kerjäävän huomiota, siksi teeskentelen kaikille iloista, mutta mitä iloisempaa yritän esittää sitä enemmän kärsin.

Itsemurhaa olen miettinyt kauan aikaa, vaikka en pidäkään sitä ratkaisuna mihinkään, se olisi silti keino lopettaa tämä jatkuva surumielisyys.. En vaan jaksaisi enää.. En ole pitänyt itseäni minkään arvoisena koskaan ja olen aina ollut epävarma itsestäni, jos kerrankin onnistun jossakin,ajattelen sen olleen vain hetkellistä onnea eikä koskaan toistuisi. Olen harkinnut palaamista psykologille, mutta ensin haluaisin varmistua, ettei minun tarvitsisi puhua samoille joille viimeksi, asun pienellä paikkakunnalla ja tämä saattaa tuottaa vaikeuksia.

Enkä nyt osaa sanoa, onko tämä jonkin sortin syömishäiriö, koska syön jatkuvasti kaikkea lihottavaa, koska vihaan itseäni ja tämä tapahtuu etenkin pahimpina päivinä. Koulussakaan en säästy jatkuvalta masennuskohtauksien saannilta, olen alkanut itkemään ilman syytä ja tuntuu, että luokkakaverit nauravat selkäni takana sille, siksi yritän kätkeä kaiken ja olen puhumatta.

Haluaisin tähän nyt siis ASIALLISIA mielipiteitä asiaan. Jos mitään asiallista ei ole sanottavana, niin ole ystävällinen ja ole kirjoittamatta mitään. Ei ole trolli enkä tahdo löytää tätä tekstiä "tästä suomi puhuu nyt"-osiosta (tämä siis ylläpidolle tiedoksi)

5

267

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hei

      Itsemurha ei tosiaankaan ole ratkaisu mihinkään sinun pitää vaan löytää se asia joka on ajanut sinut masennukseen ja yrittää muuttaa sitä iloisempaan suuntaan.
      Älä mieti mitään tuollaista että ihmiset nauraa selkäsi takana koska niin ei tosiaankaan tapahdu. Psykologilla käynti auttaa alkuun mutta se suurin voima pitää tulla itsestä

    • Ruhah haa
    • Hei.

      Hyvä, että olet alkanut etsiä apua ulkopuolelta. Asioista kannattaa todellakin puhua. Jos koet puhumisen läheisillesi vaikeaksi, voit aloittaa vaikkapa soittamalla valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Ulkopuolisen kanssa keskusteleminen antaa usein hyvää näkökulmaa omiin tunteisiin ja ajatuksiin.

      Kriisipuhelimeen soittaminen kustantaa vain sen verran mitä operaattorikohtaiset puhelinmaksut ovat. Valtakunnallinen kriisipuhelin ei peri asiakkailtaan puhelumaksuja.

      Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

      Jos tuntuu, että kirjoitat mielummin asioistasi, niin voit ottaa meihin yhteyttä myös Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinet päivystää joka arkipäivä 15-19.

      Ystävällisin terveisin,
      SOS-kriisikeskus / Hansu

    • rokeasti vainn

      Älä myös arastele ottaa tässä asiassa yhteyttä sisaruksiin ja sukulaisiin. Se on vain elämässä etu että opetellaan jakamaan iloja ja suruja läheisten ja omaistenkin kanssa. Voi olla että kun itse alat avautumaan niin hekin alkavat puolestaan purkautumaan omissa salaissa murheissaan vaikka näyttää, että heillä ongelmia ole. Tietenkään jakuvaa terapeuttia ja murheenkantajaa ei omisestaan kannata tehdä, mutta kyllä ymmärrät mmitä tarkoitan. Apua kannattaa hakea juuri nyt, ei opintojen jälkeen. Masennus on helpommin hoidettavissa heti sen alkaessa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Keitä täällä on??

      Kertokaa nimenne!! 🤔
      Ikävä
      125
      1238
    2. Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä

      Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait
      Ikävä
      89
      904
    3. Mitä sanoisit

      juuri nyt kaivatullesi jos uskaltaisit/kehtaisit?
      Ikävä
      90
      825
    4. Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?

      Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede
      Kuhmo
      20
      769
    5. Mitä hyvää

      Mitä hyvää hän on tuonut elämääsi?
      Ikävä
      93
      717
    6. Tuleeko Martinasta rouva Muhis

      Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat
      Kotimaiset julkkisjuorut
      282
      702
    7. Ei enää kauaa rakkaani

      Ensin minun pitää saatella narsistit oikeuden eteen ❤️
      Ikävä
      109
      636
    8. Miten näytät / näytit ihastumisesi hänelle?

      Toimiko, miten hän vastasi? vinkki5
      Ikävä
      32
      603
    9. Oletko miettinyt sitä

      Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.
      Ikävä
      49
      543
    10. Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.

      Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet
      Suomussalmi
      116
      519
    Aihe