Miten eteenpäin

Sorrow

Mistähän sitä alottaisi.. no kaikki alkoi vuosia sitten kun tutustuin mieheen josta tuli pian paras ystäväni.. ajan kanssa totesin että olin aivan ihastunut/rakastunut tähän ihmiseen ja aloimmekin seurustelemaan kun sain sanaisen arkkuni auki ja myönnettyä tunteeni

Kaksi onnellista vuotta siitä seurasi, en ikinä elämässäni ole tuntenut itseäni yhtä onnelliseksi, ehjäksi ja vakaaksi kun tuon ihmisen rinnalla, kunnes pari viikkoa sitten hän ilmoitti että tarvitsee miettimis aikaa.. pari päivää sitten hän vain soitti ja sanoi että kaikki on ohi.. kuin tuosta vaan

Hän ei kuulema kykene elämään suhteessa jossa epäilee onko muualla parempaa, ja rakkaus on kuulema enemmän syvää rakkautta ystävää kohtaan.
Sanoi hän myöskin että ei minusta jäänyt kuin hyviä muistoja mutta siinä kaikki..

Lähinnä tunne on että elämäni katkesi siihen puheluun.. rakastan itse tuota miestä niin jumalattoman paljon että jokainen hetki tuntuu repivän minut kappaleiksi, en tajua miten minun olisi tarkoitus jatkaa eteenpäin, liian vaikea uskoa että tuo todella tapahtui. En kykene ymmärtämään missä tein väärin, missä välissä kaikki alkoi menemään väärin..

Olen koettanut viimeiset päivät tehdä koko ajan jotain, jos pysähdyn ja alan ajattelemaan en kestä. Vaikeinta on kun jokapaikka on täynnä muistoja ja kaikki tuo vain hänet mieleen.. unet ovat painajaisia ja pelkään suorastaan nukkumista vaikka toisaaltaan tahtoisi vain nukkua koko ajan ettei tarvitsisi elää tässä painajaisessa mitä hereillä olo on. Kotoa lähteminenkin on vaikeaa, pelottaa koko ajan että törmään häneen enkä kestäisi sitä ettei hän olekkaan enää minun, eikä hän ota syliin ja sano että kaikki on hyvin, enkä kyllä häntäkään tahtoisi vaikeaan tilanteeseen saattaa että joutuisi minun epätoivoani kuuntelemaan, huolimatta kaikesta en tahdo hänelle pahaa toivon vain että hän olisi onnellinen vaikka se sattuukin.

Kaikki tuntuvat sanovan että parempi nyt kuin sitten kun olisimme olleet naimisissa ja lapsia yms. oikeassahan he ovatkin mutta silti niin tuhottoman vaikea uskoa tapahtunutta.. en ole eläessäni ketään/mitään yhtä syvästi rakastanut eikä pää oikein meinaa selvitä millään.. mieleen on jopa hiipinyt ajatuksia että toivoisin olevani kuollut, mutta ei sekään liene ratkaisu. mutta en tiedä enää miten jatkaa.

5

1177

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • bella

      Huh, tosi surullista. Voin kyllä kuvitella tunteesi, olen itse ollut aikalailla samanlaisessa tilanteessa 1,5 vuotta sitten. Ei siinä paljon lohduta kun kaikki sanovat että aika auttaa, mutta se on toisaalta niin totta. Aika on tosi armollinen sydänsuruille. Harmi vain kun se aina juuri tuossa vaiheessa kuluu niin kamalan hitaasti. tekisi tosiaan mieli mennä nukkumaan ja herätä vasta parin kuukauden päästä.

      No, ihan semmoisena käytännön neuvona sanoisin sinulle että kannattaa tosiaan pysyä aika bisinä, se että olet yrittänyt touhuta kaikenlaista tekee kyllä hyvää. Kaikki mikä vie hetkeksikin ajatukset pois ikävästä ja siitä miehestä tekee hyvää. Ja vähitellen niitä hetkiä tulee sitten enemmän ja enemmän. Mutta älä kuitenkaan työnnä koko surua taka-alalle, anna sen tulla nyt vaan täysillä, niin pääset siitä sitten joskus ylikin. Vaikka joka päivä varaat 3 tuntia suremiseen ja sitten yrität tehdä jotakin ihan muuta. Ja sitten parin viikon päästä annat itsellesi enää 2h päivässä aikaa ikävöidä ja surra. Onhan se menetys tietty mielessä ihan koko ajan, mutta ei siihen niin täysillä tarvitse keskittyä kaiken aikaa. Itket niin paljon kuin itkettää, se tekee hyvää ja rentouttaa ja tuo ehkä vähän paremman unen sinulle.

      Itselleni parhaiten toimi aika rankka liikunta (juokseminen yms), elokuvat (pääsee muihin ajatuksiin pariksi tunniksi), ystävien seura (varsinkin semmoisten vauhdikkaampien tyyppien, joiden kanssa tulee tehtyä muutakin kuin pohdittua elämän kurjuutta), ympäristönvaihdokset (esim viikonlopuksi mökille tai tapaamaan kaukaisempia kavereita & sukulaisia), matkojen suunnittelu kavereiden kanssa, työkiireet (tai ylipäänsä on hyvä että sinulla on joku rutiini, että lähdet kotoa joka päivä pois).

      Ja se on ihan ykkösjuttu että yrität vältellä ko.miestä mahd paljon, joka kerta kun tapaat hänet niin haavat aukeavat uudelleen ja paraneminen ottaa takapakkia, ja alat ehkä toivomaan uudelleen. Vaikka eihän toivossa mitään vikaa ole, kyllähän jotkut palaavat yhteen, mutta sydämen paranemisen kannalta se vain hidastaa prosessia. Voihan sitä palata silti yhteen vaikka olisitkin jo päässyt yli hänestä.

      Jos et saa nukuttua niin kannattaa hakea nukahtamislääkkeitä. Jos tuntuu että elämä ei ala parin kuukauden sisään yhtään enempäää hymyillä, niin ehkä kannattaa harkita myös lyhyttä jaksoa mielialalääkkeitä. Niistä ei ole mitään haittaa eikä nykyisin synny riippuvuutta, sitä vastoin pääset nopeammin taaa nauttimaan elämästä kun ne hyvänolon hormonit saadaa taas käyntiin. Niin ei mene kokonaista vuotta hukkaan surressa.

      No, tämmöistä tuli mieleen. Ei ehkä kauheasti lohduta, mutta noista asioista oli oikeastikin apua minulle. Ja paras opus mitä olen lukenut aiheesta, siis sellainen joka sai minut todella uskomaan että kyllä tästä vielä selvitään, oli John Grayn Uusi rakkaus (tms, en ihan tarkkaan muista nimeä).

      • Surullinen

        Bella antoi hyviä neuvoja, niitä olen toteuttanut myös omalla kohdallani. Itelläni erosta (jätetyksi tulemisesta) on aikaa 2,5 viikkoa, mutta Bellan kertomat keinot on vieneet minua eteenpäin, minuutista toiseen, päivästä toiseen. Vaikkakin minuutit tuntuvat usein tunneilta. :o/

        Mulla pahin shokki on ohi, mutta tuska viiltää niin syvältä, että olo on jopa pahempi kuin kaksi viikkoa sitten. Alkaa tajuamaan asioiden lopullisuuden, mietin paljon asioita. Eilisen illan vain itkin ja huusin, ja tuskaani lisäsi pari entiseltä saatua vanhaa kirjettä, joihin törmäsin etsiessäni jotain ihan muuta.
        Shokin aikana olin täysin voimaton ja turta, en pystynyt mihinkään, en jaksanut yhtään mitään muuta kuin itkeä ja syytellä itseäni. En syönyt mitään, en nukkunut, en pystynyt hoitamaan lastani (meni isovanhemmille), en pystynyt pyörittämään arkea.
        Lopulta oli pakotettava itsensä jatkamaan elämää, lapsen takia. Nytkin olen vielä moneen asiaan liian voimaton, mutta elämän on silti jatkuttava.

        Oikeastaan suru muuttaa muotoaan koko ajan. Vellon hurjissa itsesyytöksissä ja ikävässä, jotka vievät välillä totaalisesti pohjamutiin. Pahinta aikaa on viikonloput, jolloin ei ole töitä ja jolloin ennen vietin aikaa pajon entisen kanssa.

        Täytyy tosiaan keksiä mahdollisimman paljon muuta tekemistä, joka edes hetkeksi vie ajatuksia muualle, ja pikku hiljaa saa huomata, että pystyy olemaan pidempiä aikoja vellomatta surussa, ajatellen jotain muuta. Toki olotila vaihtelee, ja välillä voi tulla takapakkia. Olen myös antanut itselleni tilaa ja aikaa surra.
        Keksittymiskyky on tosi heikko, on vaikea keskittyä esim. minkään elokuvan katsomiseen. Joskus epätodellisina hetkinä sekin saatta onnistua.

        Itse olen tässä lyhyessä ajassa kokenut kaikenlaisia tunteita; surua, ikävää, syyllisyyttä, vihaa, itseinhoa, toivottomuutta, ahdistusta, kaiken kieltämistä, pelkoa...
        Toivon, että kun surutyö on osaltani tehty, on tuon kaiken tilalla vain ymmärrys ja hyväksyntä.

        Mulla asiaa vaikeuttaa se, että joudun näkemään miestä lapsen tapaamisten vuoksi. En ole nyt nähnyt häntä eron jälkeen, ja pelkään, mihin tunnekuohuun joudun, kun kohtaamme. Pitää varautua, että on joku hyvä ystävä lähellä silloin.

        Ystäviin olen tukeutunut paljon, he ovat ehdottoman tärkeitä. Lääkkeet olen joutunut ottamaan nukahtamisen avuksi, ilman niitä en nukkuisi sitäkään vähää jonka nyt. Ne lieventävät ahdistusta ja väsyttävät. Olen käynyt mielenterveystoimistossa juttelemassa kerran, ja tällä viikolla olen menossa uudestaan. On otettava kaikki apu vastaan mitä vaan on tarjolla!

        Mutta nyt mun on yritettävä keskittyä välillä töihin, vaikka ajatukset harhaileekin...


      • Sorrow
        Surullinen kirjoitti:

        Bella antoi hyviä neuvoja, niitä olen toteuttanut myös omalla kohdallani. Itelläni erosta (jätetyksi tulemisesta) on aikaa 2,5 viikkoa, mutta Bellan kertomat keinot on vieneet minua eteenpäin, minuutista toiseen, päivästä toiseen. Vaikkakin minuutit tuntuvat usein tunneilta. :o/

        Mulla pahin shokki on ohi, mutta tuska viiltää niin syvältä, että olo on jopa pahempi kuin kaksi viikkoa sitten. Alkaa tajuamaan asioiden lopullisuuden, mietin paljon asioita. Eilisen illan vain itkin ja huusin, ja tuskaani lisäsi pari entiseltä saatua vanhaa kirjettä, joihin törmäsin etsiessäni jotain ihan muuta.
        Shokin aikana olin täysin voimaton ja turta, en pystynyt mihinkään, en jaksanut yhtään mitään muuta kuin itkeä ja syytellä itseäni. En syönyt mitään, en nukkunut, en pystynyt hoitamaan lastani (meni isovanhemmille), en pystynyt pyörittämään arkea.
        Lopulta oli pakotettava itsensä jatkamaan elämää, lapsen takia. Nytkin olen vielä moneen asiaan liian voimaton, mutta elämän on silti jatkuttava.

        Oikeastaan suru muuttaa muotoaan koko ajan. Vellon hurjissa itsesyytöksissä ja ikävässä, jotka vievät välillä totaalisesti pohjamutiin. Pahinta aikaa on viikonloput, jolloin ei ole töitä ja jolloin ennen vietin aikaa pajon entisen kanssa.

        Täytyy tosiaan keksiä mahdollisimman paljon muuta tekemistä, joka edes hetkeksi vie ajatuksia muualle, ja pikku hiljaa saa huomata, että pystyy olemaan pidempiä aikoja vellomatta surussa, ajatellen jotain muuta. Toki olotila vaihtelee, ja välillä voi tulla takapakkia. Olen myös antanut itselleni tilaa ja aikaa surra.
        Keksittymiskyky on tosi heikko, on vaikea keskittyä esim. minkään elokuvan katsomiseen. Joskus epätodellisina hetkinä sekin saatta onnistua.

        Itse olen tässä lyhyessä ajassa kokenut kaikenlaisia tunteita; surua, ikävää, syyllisyyttä, vihaa, itseinhoa, toivottomuutta, ahdistusta, kaiken kieltämistä, pelkoa...
        Toivon, että kun surutyö on osaltani tehty, on tuon kaiken tilalla vain ymmärrys ja hyväksyntä.

        Mulla asiaa vaikeuttaa se, että joudun näkemään miestä lapsen tapaamisten vuoksi. En ole nyt nähnyt häntä eron jälkeen, ja pelkään, mihin tunnekuohuun joudun, kun kohtaamme. Pitää varautua, että on joku hyvä ystävä lähellä silloin.

        Ystäviin olen tukeutunut paljon, he ovat ehdottoman tärkeitä. Lääkkeet olen joutunut ottamaan nukahtamisen avuksi, ilman niitä en nukkuisi sitäkään vähää jonka nyt. Ne lieventävät ahdistusta ja väsyttävät. Olen käynyt mielenterveystoimistossa juttelemassa kerran, ja tällä viikolla olen menossa uudestaan. On otettava kaikki apu vastaan mitä vaan on tarjolla!

        Mutta nyt mun on yritettävä keskittyä välillä töihin, vaikka ajatukset harhaileekin...

        Ongelmallisen tilanteesta tekee hieman se että ystäväpiirimme oli sama, nyt tuntuu että suurinosa ei oikein tiedä miten minuun tulisi suhtautua ja karttelee minua, joten hieman yksinäistä on

        Vaikeaa on myöskin se että kun tämä mies oli paras ystäväni, pelkään suuresti että siinä vaiheessa kun itse pelkkään ystävyyteen kykenen, hän ei enää tahdo olla ystäväni..onhan minulla toki kämppäkaverini (vanhin ystäväni) mutta hänellä on omat murheensa enkä tahtoisi olla taakkana.

        Tein sen että noudin unilääkkeet sekä masennuslääkkeet koska en meinannut enää jaksaa eteenpäin, jospa ne hieman auttaisivat.. tuntuu vaan vieläkin niin sairaan vaikealle uskoa todeksi kaikkea, jokainen ääni yms minkä kuulen tuo mieleen ajatuksen että ehkä hän onkin palannut ja pakko mennä katsomaan ja joka kerta se sattuu yhtä paljon todeta ettei tullutkaan takaisin.

        Minulla on myös tuo sama ongelma kuin surullisella, että on vaikea keskittyä mihinkään.. ajatukset harhailevat liian helpolla ja tekemistä alkaa olla vaikea keksiä missä ei ajattelisi mitään, töissäkin niin hiljainen kausi ettei ole oikein tekemistä, pitäisi keksiä jotain uutta mutta se tuntuu aika vaikealle.. kaikki lähestulkoon mitä ennen tein sisältää tämän henkilön jonka vuoksi en voi niitä nyt tehdä.


    • Minni

      Samat fiilikset niin pahasti, etten edes jaksa koko stooria kirjoittaa. Minäkin jäin miettimään, että mitä ihmettä minä oikein niin pahasti tein ja mistä kaiken loppuminen johtuu.

      Voimia sinulle.

    • ex:ä

      kuin edellisillä ..
      ja aikaa erosta/jätetyksitulemisesta 4 kk
      Aallonpohjia on aika ajoin ja lasten johdosta kohtaamiset vaikeita.. Ei pääse unohtamaan.. ja kun on vielä osituksetkin kesken niin taloudellisesti on aika vaikeeta lähteä leffaan jne..
      joten sekin rajoittaa "tuulettumista" vain lähes lenkkeilyyn ..
      Vaikeinta on se että läheiset ja ystävät eivät tiedä kuinka suhtautua ja toisaalta he tuovatkin mieleen aina ex:än joten yritän vältellä heitä vaikkakin se tarkoittaa että menetän myös tukiverkostoa ympäriltäni..
      mutta ehkä se paljon puhuttu aika auttaa..
      voimia meille kaikille

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9154
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7897
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5600
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2341
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2085
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1734
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1673
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1419
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1355
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1243
    Aihe