Muistele nainen niitä meidän yhteisiä hetkiä

Ajattelu ja muisti ei ole minun vahvinta alaani. 😅 Minulla on kuulomuisti.

🥹Älä käännä veistä haavassa. 😩🤤

Trollukka herännyt aamukahville

Vain irl teot merkkaa

Elämäni ihanimpia hetkiä.❤️

On mulla vastalause esittää mutta en sitä täällä enää selvitä. Ehkä sun kannattaa luoda uusia ihania muistoja sen 70v kanssa. Moro
En ole ollut sulle koskaan sopiva.

Luotan ja yhä odotan ❤️.

Mn tumma

Minulla oli hyvä olo kanssasi. ❤️ Oli välittämistä ja kiintymystä molemmin puolin.

Miks ne mennyttä. Muistan paremmin sun ikävät kirjoitukset tänne.

Hyvältä tuntui. Ai, että ne intensiiviset katseet. Sun ääni oli kuin hunajaa.❤️💞

Kyllä tykkäsin niistä hetkistä ja siksi en ole valmis kohtaamaan vain ohimennen.

mun mielestä meidän suhde oli aikanaan kauheaa monilta osin. tuntui kun olisi ollut yksin kokoajan eikä mikään mennyt oikein. :( silti rakastin. :( se oli aivan kauheaa oli niin jumalattoman riittämätön olo päällä jokaisena päivänä :(. kaikki loppui ja samalla myös usko parempaan. ihmissuhteet ei tuo onnea nykypäivänä. pitää tehdä yksin kaikki. kaikki ovat niin kieroja ja pelaavat vain omilla pusseillaan,

Me molemmat kai viihdymme myöhäisyydessä, arvostamme siinä viipymistä emmekä koskaan estäisi toistemme unelmia, en ole enää edes varma, millä nimellä tätä kutsuisin, paitsi että tiedän, että se tuntuu avaralta, kylpee valossa ja on painotonta, ja tiedän, ettei se ole ilmaista. Eikä todennäköisesti edes aitoa. Silti, niin unelmoiva. Rakastan sitä hymyilyä puhuessa vaikka et edes sanoisi mitään.

Vielä näihin viimeisiin aikoihin asti tuntui että meistä on mihin tahansa.
Voisimme rakentaa itsellemme taivaan. Olimme jo sitä. Nyt on kyse sielusta. Joka kestäisi mitä vaan. Mutta se on mahdotonta. Tai liian myöhäistä. Rakentui helvetti.
Ehkä kun olen valmis, muistan, mitä olin alun perin toivonut sanovani. Tämän vuoksi toivoisi eläneensä hieman toisin. Ettei valppaus olisi asettunut silmiin. Onko toista elämää, jota ei voisi kutsua omakseen niin tahtoessaan. Ohikiitävän läsnäolosi riivaamana tehdä enemmän kuin mikä on itseäni. Kun ystävällisyytesi Rakkaus, jonka hyvällä tahdolla löytää vuotaa korvaani voisin hetkeksi livahtaa ja leikkiä elämällä ja se tuntuisi järkevältä vedolta. Outoa, lievästi sanottuna.

Elä manipuloi ketjun lukukertoja todellista suuremmaksi!

sorry, en luota! ohi on.

Heh, et huokunut. Läheskään aina.
n>m

Muistan kun olit kuumeessa ja nukuin sun kainalossa ja välillä aina silittelin sua. Silloin kyllä hehkuit lämpöä.

Minä muistelen ja sen takia muutin kirjani Saksan Varsovaan. Turha tulla perässä.

Hyvältä tuntu, toivon sen jatkuvan tulevaisuudessa.

Olihan meillä hetkemme, jolloin sydämessä oli tilaa vain onnelle. Kaipaanko sitten noita hetkiä enemmän kuin sinua itseäsi. Vai ovatko nekin väärä muisto. Liian hyvää ollakseen totta. Olin kai se toivoton jota tarvitsit ja siksi olimme niinkin linjassa. Nämä ei ole ajan vaan ajoituksen kysymyksiä.

Ei kiinnosta mikään ihmissuhde.

Emme olleet koskaan kasvokkain.
Miten olisi voinut olla hyvä olo kanssasi?

Mieti mitä se kaikki oli.

Halusin uskoa sinuun. Kuinka kaksi voikaan sopia ja luottaa toisiinsa niin, rakastua toisilleen kertomiinsa valheisiin. Minne siitä on menossa. Mitäpä sitä ei tekisi ettei yksinäisyys vainoaisi ylitse viimeisen rajan. Niin makeaa itsepetosta, ja täsmälleen sitä, mitä tarvitsee juuri silloin, kun sitä tarvitsee. Näytit välillä siltä kuin näkisit aaveita

Joskus vieläkin mä mietin näitä kirjoituksia täällä ja jotain sellaista ihme utopiaa mitä täältä voi lukea.

Oli aika jolloin ihastuin ja kiinnyin ihmiseen joka haki yhteyttä ja vokotteli somen kautta. Harmittaa oma sinisilmäisyys ja hauras elämäntilanne silloin ja edelleenkin.

Keskeneräiset asiat ahdistavat elämässä. Niitä emme voi ratkoa yksin. Suora puhe ja asioiden käsitteleminen on ainoa tapa selvittää asiat. Miten koskaan voin luottaa ihmiseen joka ei ole rehellisessä yhteydessä minuun millään tavalla?

Mä en muista tuollaista, olin varmaan liian jumissa oman pään sisällä.

(vääRä)

Yhtä huono olo oli aina seurassasi kuin muulloinkin. Et millään tavalla piristänyt minua, jos niin luulit. Olen vaan perus ystävällinen.

Muistelen, niissä hetkissä huokui rauha ja välittäminen. Myös meidän keskustelut jäivät mieleeni.