Miten on miniät

mummi

Sanokaahan miniät oletteko yhtä kriittisiä oman äitinne tekemisistä kuin anoppinne. Minusta vain tuntuu, että miniä/anoppi vastakkain asettelu on useinkin itestään selvä asia."Lottovoittohan" se on anopillekin saada "hyvä" miniä. Tarkoitan hyvällä sellaista,joka hyväksyy minut vikoineni, niin minunkin on tehtävä. Kaikilla pitää olla oma elämänsä ja yksityisyytensä. Olen tällähetkellä pienten alkuvaikeuksien jälkeen hyvin tyytyväinen anoppi. En ole mustasukkainen pojistani ja tosiaan nautin "eläkepäivistäni"

52

5340

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mummi

      Anteeksi,että epähuomiossa laitoin nimimerkiksi jo aiemmin käytetyn mummin. minä voin olla vaikka mummi(2)

      • Mumm..0038585

        !!!????)))(/&,


    • paha miniä

      yhtä kriittinen, jos äitini yrittää hallita elämääni. Onneksi hän oppi jossakin vaiheessa, että on parempi antaa olla vaan. Lopetin nimittäin kyläilemästä äitini luona, kun en enää halunut kuunnella ainaisia valituksia. Nyt hän on jo suunsa kanssa tarkempi minun läsnäollessani. En minäkään mene hänen elämäänsä ruotimaan.

      Anopin kanssa tilanne on pahempi. En halua edes puhua sen ihmisen kanssa. Hän joko kuulustelee tai loukkaa ja arvostelee. Katson, että on parempi kaikkien kannalta, kun ollaan mahdollisimman vähän tekemisissä ja eletään omaa elämäämme. Tosin hän ei sitä ymmärrä, miksi en keskustele hänen kanssaan ja vastaa hänen kysymyksiinsä.

      • miniä

        Olen samaa mieltä itselläni on kyllä mennyt siihen pisteeseen että ammattiauttaja jo sanoi minulle että minun terveyteni kannalta ei ole hyvä käydä anopin luona. Mieheni taas ei voi uskoa asiaa vaikka tietää millainen äiti hänellä on....


      • Mummi 2

        Mitä ilmeisemmin "laki"on nyt ankarampi anopille kuin omalle äidillesi. Lopetit kyllä vierailusi äitisi luona, mutta kuitenkin olet nyt sitä mieltä, että hänen kanssaan tulee toimeen. Olet ehkä keskustellutkin hänen kanssaan asioista....

        ANOPIN KANSSA TILANNE ON PAHEMPI.ET HALUA EDES PUHUA SEN IHMISEN KANSSA.Miten se anoppi voikaan olla niin paljon vaikeampi pala purtavaksi kuin oma äitisi.Onkohan syy siinä, että hän ei ole sinun äitisi, vaan anoppisi.


      • järki
        Mummi 2 kirjoitti:

        Mitä ilmeisemmin "laki"on nyt ankarampi anopille kuin omalle äidillesi. Lopetit kyllä vierailusi äitisi luona, mutta kuitenkin olet nyt sitä mieltä, että hänen kanssaan tulee toimeen. Olet ehkä keskustellutkin hänen kanssaan asioista....

        ANOPIN KANSSA TILANNE ON PAHEMPI.ET HALUA EDES PUHUA SEN IHMISEN KANSSA.Miten se anoppi voikaan olla niin paljon vaikeampi pala purtavaksi kuin oma äitisi.Onkohan syy siinä, että hän ei ole sinun äitisi, vaan anoppisi.

        Näin se vain on että jokaisella on vain yksi oma rakas äiti ja vaikka se loukkais ja arvostelis niin silti on jotenkin parjattavaa. Äiti on aina äiti!

        Miniäsi ei varmaankaan ole sinulle yhtä tärkeä kuin sun poika? Se on ihan luonnollista. Harva anoppi ikinä syyttää poikansa tai on aidosti kuin toinen äiti miniälle.

        Toisaalta anoppi on miniälle vieras ihminen ja molempien kuuluu olla kohteliaita ja ystävällisiä. Totta kai se ei ole sama asia kuin oman äidin kanssa. Jos asiat menevät huonosti, niin eihän olla anopin kanssa naimisissa! Jos esim. anoppi on inhottavaa miniälle, niin ei se tarkoita sitä ettei poika sais nähdä aitiänsä. Poika ja lapsenlapset sitten saa pitää yhteyttä mummiin, se riittää.


      • Paha miniä
        Mummi 2 kirjoitti:

        Mitä ilmeisemmin "laki"on nyt ankarampi anopille kuin omalle äidillesi. Lopetit kyllä vierailusi äitisi luona, mutta kuitenkin olet nyt sitä mieltä, että hänen kanssaan tulee toimeen. Olet ehkä keskustellutkin hänen kanssaan asioista....

        ANOPIN KANSSA TILANNE ON PAHEMPI.ET HALUA EDES PUHUA SEN IHMISEN KANSSA.Miten se anoppi voikaan olla niin paljon vaikeampi pala purtavaksi kuin oma äitisi.Onkohan syy siinä, että hän ei ole sinun äitisi, vaan anoppisi.

        siinä, että anoppi ei ole oppinut vielä puuttumatta, arvostelematta ja utelematta asioitani. Äitini on. En keskustele äitini kanssa omista asioistani, yleisistä vain. Omat asiani eivät äisilleni kuulu. Eivät hänenkään asiat minulle kuulu. Eikä anopin.


      • Mirha
        Paha miniä kirjoitti:

        siinä, että anoppi ei ole oppinut vielä puuttumatta, arvostelematta ja utelematta asioitani. Äitini on. En keskustele äitini kanssa omista asioistani, yleisistä vain. Omat asiani eivät äisilleni kuulu. Eivät hänenkään asiat minulle kuulu. Eikä anopin.

        Minusta on hassua, kun ihmiset eivät voi puhua vanhemmilleen tai appivanhemmilleen asioistaan. Olen aina uskonut siihen, että molemminpuolisella avoimmuudella pääsee pitkälle. Näin on käynytkin sekä äitini että tulevan anoppini kanssa. Anoppini kanssa tunnen olevani todella hyvissä väleissä, ja tarpeen tunnen uskon meidän kyllä pystyvän puhumaan myös vaikeista asioista.

        Äitini kanssa minulla on ollut välillä hankalaa, koska hän haluaa yhä vielä osoittaa elämälleni suuntaa. Riittää kuitenkin, kun pidän oman pääni, ja ilmoitan kohteliaasti ettei asia ole hänen päätettävissään, elämäni on minun. En sitten tiedä, onko minua siunattu hyvillä vanhemmilla ja appivanhemmilla. Äitini kanssa olen kerran joutunut kunnolla vastakkain. Radiohiljaisuutta kesti kuukauden, mutta sen jälkeen äitini ei ole pahemmin yrittänyt määrätä asioitani. Olen kuitenkin usein kysynyt äitini ja isäni neuvoa, koska olisin todella hölmö, jos en hyödyntäisi vuosien elämänkokemusta ja viisautta.


      • Paha miniä
        Mirha kirjoitti:

        Minusta on hassua, kun ihmiset eivät voi puhua vanhemmilleen tai appivanhemmilleen asioistaan. Olen aina uskonut siihen, että molemminpuolisella avoimmuudella pääsee pitkälle. Näin on käynytkin sekä äitini että tulevan anoppini kanssa. Anoppini kanssa tunnen olevani todella hyvissä väleissä, ja tarpeen tunnen uskon meidän kyllä pystyvän puhumaan myös vaikeista asioista.

        Äitini kanssa minulla on ollut välillä hankalaa, koska hän haluaa yhä vielä osoittaa elämälleni suuntaa. Riittää kuitenkin, kun pidän oman pääni, ja ilmoitan kohteliaasti ettei asia ole hänen päätettävissään, elämäni on minun. En sitten tiedä, onko minua siunattu hyvillä vanhemmilla ja appivanhemmilla. Äitini kanssa olen kerran joutunut kunnolla vastakkain. Radiohiljaisuutta kesti kuukauden, mutta sen jälkeen äitini ei ole pahemmin yrittänyt määrätä asioitani. Olen kuitenkin usein kysynyt äitini ja isäni neuvoa, koska olisin todella hölmö, jos en hyödyntäisi vuosien elämänkokemusta ja viisautta.

        pitäisi puhua asioistaan muille? Nehän ovat omia asioita, ei muiden. Lisäksi anopilla ja äidillä on kummallakin taipumus levittää kaikkien asiat ympäri maailmaa, mitä en ymmärrä. Aivan sama kuka on kyseessä. Puhun hyvien ystävieni kanssa asioistani ja parannamme heidän kanssaan maailmaa. Ja tiedän, ettei omat juttuni tule muualta vastaan. Lörppöjä, äiti ja anoppi. Niin ja ystäväni kunnioittavat minun elämääni, eivätkä arvostele päätöksiäni yms. kuten anoppi.
        Vaikeat asiat kuuluvat miehelleni, ystävilleni ja minulle. Ei siinä anoppeja ja äitejä tarvita.


      • Meillä puhdisti

        kummasti ilmaa kun rakas mieheni ilmoitti äidilleen, että jatkossa käymme vain synttäreillä jollei osaa keskustella normaalisti minun kanssani! Siihen asti anoppi puhui minulle hyvin alentuvaan sävyyn, jonka huomasivat kaikki muutkin.
        Anoppi oli tosi nolo kun paikalla oli myös hänen 2 sisartaan...
        Mutta tosiaan! Sen jälkeen anoppi pyysi anteeksi ja nyt kun tuosta on jo yli 10v, olemme anopin kanssa jo ihan kelpo väleissä.

        Haluan sanoa tällä, että pyytäkää niitä puolisoitanne sanomaan omalle äidilleen/isälleen suorat sanat. Appivanhemmat saattavat luulla olevansa niin "hienovaraisia" ettei muut muka huomaa.

        Itse kärsin piikittelystä monta vuotta, koska en olisi itse kehdannut sanoa rumasti anopille. Otollista maaperää siis kiusaajalle.
        Mieheni ei aluksi sitä piikittelyä huomannut, mutta kun minulla alkoi olla "muita menoja" juuri mummulaan mennessä niin mieheni ihmetteli ettenkö halua hänen kotonaan käydä. Kerroin tilanteesta ja mieheni seurasi tilannetta vielä useamman vierailun ajan. Keskusteli muka apen kanssa, mutta kuunteli kuitenkin meidän naisten juttuja...
        Ja sitten räjähti! Anoppi sai kuulla suorat sanat ja poistuimme paikalta. Seuraavana päivänä anoppi ja appi oli oven takana! Anoppi tuli pyytämään anteeksi. Kehui minua hyväksi miniäksi ja oli onnellinen poikansa puolesta kun tällä oli ahkera ja rakastava vaimo. Sitä ei tosin osannut selittää, että miksi mollasi ja vähätteli minua joka asiassa.
        Mutta nyt siis asiat ihan hyvin. Tosin ihan 100% en pysty anoppiin luottamaan, koska on sanonut tosi rumastikin minulle ja kyllähän se tuonne takaraivoon jää.


      • lannistunutminiä
        Mummi 2 kirjoitti:

        Mitä ilmeisemmin "laki"on nyt ankarampi anopille kuin omalle äidillesi. Lopetit kyllä vierailusi äitisi luona, mutta kuitenkin olet nyt sitä mieltä, että hänen kanssaan tulee toimeen. Olet ehkä keskustellutkin hänen kanssaan asioista....

        ANOPIN KANSSA TILANNE ON PAHEMPI.ET HALUA EDES PUHUA SEN IHMISEN KANSSA.Miten se anoppi voikaan olla niin paljon vaikeampi pala purtavaksi kuin oma äitisi.Onkohan syy siinä, että hän ei ole sinun äitisi, vaan anoppisi.

        suhde omaan äitiin on jotenkin suorempi. suhde anoppiin rakentuu kuitenkin jotenkin miehen/pojan välityksellä. jos miehen ja tämän äidin suhde ei ole eriytynyt, syntyy herkästi ongelmia anopin ja miniän välille. näin olen tämän asian ajatellut. oma mieheni on onneton nysvelö laittamaan äidilleen rajoja. minulla on ollut omien vanhempieni kanssa selvitettävää vuosien varrella, ja niin kipeää kuin se onkin tehnyt, sille on ollut jotain mahdollisuuksia. anoppiini en tässä mielessä luota. enkä luota siihenkään, että mieheni pitäisi puoliani mahdollisissa konfiktititlanteissa. näin ollen meillä ole ole kanssakäymistä kuin aivan minimaaiisesti, esim. kadulla kyllä tervehditään, mutta joulupyhiä ym. ei vietetä yhdessä, vaikka anoppi niin kyllä toivoisi. ratkaisu ei varmasti ole mitenkään ihanteellinen, mutta tähän mennessä paras.


    • Janna

      Meillä on kyllä päinvastoin. Olen äitiäni kohtaan huomattavasti kriittisempi kuin anoppia. :o) Äiti osaa olla hankala ja oikea päällepäsmäröijä, mutta anoppi on ihana ja kiltti ihminen. Appiukko taas on aivan oma lukunsa; lapsellinen ja äärimmäisen vaikea.

      • myös miniä

        Minulla on ihana anoppi ja tullaan hyvin toimeen keskenämme.Anoppini on maailman parhaimpia :)


      • minttu
        myös miniä kirjoitti:

        Minulla on ihana anoppi ja tullaan hyvin toimeen keskenämme.Anoppini on maailman parhaimpia :)

        Minua harmittaa se että lapsillani ei ole isovanhempia ollut kun minun vanhempani ovat kuolleet. Nuorimman lapseni ollessa 4 ja leikkiessä "mummilassa", anoppi huusi hänelle että mitä helvettiä sinä huudat ei täällä kuuroja olla. Sen koommin ei lapseni ole heillä käynyt.
        Olen ihan kateellinen teille joilla on ihanat anopit, minäkin olisin halunnut sellaisen.


    • toinen mummi

      Meidän perheessä ainakin on minä sulkenut kaikki ovet miehensä puolelta. Me heitä alkuun autettiin, ja kun pahimman yli pääsivät, (lapset tehty, asuntolainat taattiin, autot on)niin ei kun välit poikki. Poikani ei saa olla edes oman sisaren, alaikäisen kanssa, missään tekemisissä. Entäs oma sukunsa, pesii oikein kunnolla heillä. Olen kai 3 vuoden aikana yhden kerran heillä syönyt, mutta suvulleen kyllä riittää ruokaa. Missä he olivat, kun oli asunnon hankkiminen, lasten syntymät? Minä en enää takuulla ala miniän orjaksi, en piiaksi. Onneksi poikani tuo lapset joskus, kun minulle sopii, luokseni.

      • minzi

        ...kuka on antanut mitä ja kuka on saanut tätä...
        Ihmisen rakkautta ei voi ostaa! Maksamalla asuntolainaa et ole lunastanut ikuista sisäänpääsyä toisten elämään. Ehkä syy löytyy itsestäsi. Tuolla asenteella et varmaan pääse yhtään parempaan tulokseen! Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa... vai miten se sanonta menee.


      • mummi
        minzi kirjoitti:

        ...kuka on antanut mitä ja kuka on saanut tätä...
        Ihmisen rakkautta ei voi ostaa! Maksamalla asuntolainaa et ole lunastanut ikuista sisäänpääsyä toisten elämään. Ehkä syy löytyy itsestäsi. Tuolla asenteella et varmaan pääse yhtään parempaan tulokseen! Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa... vai miten se sanonta menee.

        Kuuleppa, tuo oli kyllä aika tyhmää ajattelua. Eikö olisi reilua miniänkin kertoa, mitä tein väärin? Nyt olen ollut poissa heidän elämästään kokonaan vuoden, ja ero kuulemma heillä on edessä. Poikani ei jaksa sen hullun kanssa elää. Räyhääminen koko perheelle alkaa aamulla, ja loppuu illalla, kun hän ummistaa silmänsä. Käytän kaikki keinot, että poikani saa lapset.


      • järki (ei minzi)
        mummi kirjoitti:

        Kuuleppa, tuo oli kyllä aika tyhmää ajattelua. Eikö olisi reilua miniänkin kertoa, mitä tein väärin? Nyt olen ollut poissa heidän elämästään kokonaan vuoden, ja ero kuulemma heillä on edessä. Poikani ei jaksa sen hullun kanssa elää. Räyhääminen koko perheelle alkaa aamulla, ja loppuu illalla, kun hän ummistaa silmänsä. Käytän kaikki keinot, että poikani saa lapset.

        Tämä on kurja tilanne ja ei ole oikein että se meni näin pitkälle! Oletko itse yrittänyt ottaa yhteyttä miniään ja kysyä suoraan ja ystävällisesti miten asiat ovat?

        Kiitollisuus on hyvä asia, mutta jos jompikumpi on loukannut toista pahasti niin on pyydettävää anteeksi. Ei tartte sitä sietää eikä nähdä. Pidät poikaasi yhteyttä ja saat tavata lapsenlapsesi, niin se on riittävän hyvää tässä tilanteessa. Anna ajan kuulua ja joko poikasi, tai sitten sen vaimo (tai jopa sinä itse) tajuaa että hyvät välit molempiin vanhempiin ja sisaruksiin on tärkeä asia ja on tehtävä sovinto.

        Vaimo ei anna nähdä siskoa ja pakottaa kultapoikaasi...? On tärkeätä ymmärtää ettei tää on sellainen tilanne. Jos mieheni sanois etten saa nähdä veljettani, en hyväksyis sitä! Toisaalta jos
        miehen veli sanois suvun juhlissa että olen huora ja idiootti, niin en haluaisi että meidän koko perhe on hänen kanssa tekemisessä kunnes hän pyytää anteeksi! Ihan hyvin voi olla että vaimolla on jotain sitä vastaan, mutta se mitä poikasi tekee on *hänen oma päätös*! Jos hän ei ole siskon kanssa tekemisessä ja tottelee vaimoansa joka asiassa, niin hän itse tekee tyhmästi, eikö niin?

        Pitää vain toivoa että sinulla EI OLE MITÄÄN tekemistä sen kanssa että he eroavat! Kuka saa lapset, kuka on hullu ja ei ja mitä heillä tapahtuu aamuisin ei kuulu sinulle yhtään.

        Vai "käytät kaikki keonot"? Oli miten oli, he ovat isä ja äiti ja heidän kuuluu päättää lasten asioista yhdessä.

        Parasta mitä voit tehdä on tukea poikasi jos hän pyytää, mutta älä lähde tuomitsemaan ja puuttumaan niiden elämään. Ethän lisää vihamielisyyttä toisen kodissa! Ero on molemmille tuskallista ja jokaiseen riitän on yleensä joku syy.

        Luuletko että jos/kun he eroavat se on sinun lottovoitto? Lapset menettää ehjän perheen, kahdella ihmisella on paha olo.


      • mummi
        järki (ei minzi) kirjoitti:

        Tämä on kurja tilanne ja ei ole oikein että se meni näin pitkälle! Oletko itse yrittänyt ottaa yhteyttä miniään ja kysyä suoraan ja ystävällisesti miten asiat ovat?

        Kiitollisuus on hyvä asia, mutta jos jompikumpi on loukannut toista pahasti niin on pyydettävää anteeksi. Ei tartte sitä sietää eikä nähdä. Pidät poikaasi yhteyttä ja saat tavata lapsenlapsesi, niin se on riittävän hyvää tässä tilanteessa. Anna ajan kuulua ja joko poikasi, tai sitten sen vaimo (tai jopa sinä itse) tajuaa että hyvät välit molempiin vanhempiin ja sisaruksiin on tärkeä asia ja on tehtävä sovinto.

        Vaimo ei anna nähdä siskoa ja pakottaa kultapoikaasi...? On tärkeätä ymmärtää ettei tää on sellainen tilanne. Jos mieheni sanois etten saa nähdä veljettani, en hyväksyis sitä! Toisaalta jos
        miehen veli sanois suvun juhlissa että olen huora ja idiootti, niin en haluaisi että meidän koko perhe on hänen kanssa tekemisessä kunnes hän pyytää anteeksi! Ihan hyvin voi olla että vaimolla on jotain sitä vastaan, mutta se mitä poikasi tekee on *hänen oma päätös*! Jos hän ei ole siskon kanssa tekemisessä ja tottelee vaimoansa joka asiassa, niin hän itse tekee tyhmästi, eikö niin?

        Pitää vain toivoa että sinulla EI OLE MITÄÄN tekemistä sen kanssa että he eroavat! Kuka saa lapset, kuka on hullu ja ei ja mitä heillä tapahtuu aamuisin ei kuulu sinulle yhtään.

        Vai "käytät kaikki keonot"? Oli miten oli, he ovat isä ja äiti ja heidän kuuluu päättää lasten asioista yhdessä.

        Parasta mitä voit tehdä on tukea poikasi jos hän pyytää, mutta älä lähde tuomitsemaan ja puuttumaan niiden elämään. Ethän lisää vihamielisyyttä toisen kodissa! Ero on molemmille tuskallista ja jokaiseen riitän on yleensä joku syy.

        Luuletko että jos/kun he eroavat se on sinun lottovoitto? Lapset menettää ehjän perheen, kahdella ihmisella on paha olo.

        En ole hullu. En ole aiheuttanut heidän eroaan. Ja mikä ehjä perhe, anna minun nauraa:))) Etkö voi uskoa, että voi olla joku nainen, esimerkiksi miniäni, niin pirullinen, että pilaa tai on pilannut monen elämän. Tiedoksi, ettei tämä ole eka liitto hänelle. Valitettava tosiasia on, että poikani on liian sovitteleva, toivoi vaan, että kaikki järjestyy.


      • pera
        mummi kirjoitti:

        En ole hullu. En ole aiheuttanut heidän eroaan. Ja mikä ehjä perhe, anna minun nauraa:))) Etkö voi uskoa, että voi olla joku nainen, esimerkiksi miniäni, niin pirullinen, että pilaa tai on pilannut monen elämän. Tiedoksi, ettei tämä ole eka liitto hänelle. Valitettava tosiasia on, että poikani on liian sovitteleva, toivoi vaan, että kaikki järjestyy.

        ... on sitten omena kauas puusta pudonnut, jos poikasi epätavallisen sovittelevaa sorttia.


      • järki
        mummi kirjoitti:

        En ole hullu. En ole aiheuttanut heidän eroaan. Ja mikä ehjä perhe, anna minun nauraa:))) Etkö voi uskoa, että voi olla joku nainen, esimerkiksi miniäni, niin pirullinen, että pilaa tai on pilannut monen elämän. Tiedoksi, ettei tämä ole eka liitto hänelle. Valitettava tosiasia on, että poikani on liian sovitteleva, toivoi vaan, että kaikki järjestyy.

        Kyllä mä uskon että on ilkeitä ihmisiä. Myös uskon että on liian helppoa ajattella että on itse täydellinen. Onko sillä merkitystä mones parisuhde se on?

        Vaikka et usko, järki sanoo (tai ainakin pitäisi) että pojan/tytön avioliitto *ei kuulu sinulle yhtään*, se on hänen yksityisasia. Sinun ei ole pakko tykätä hänen vaimostaan eikö niin? Ei se sun vaimo ole!

        Ja et voi korvata äitiä lapsille, oli se äiti hyvä tai huono, se on aina oma rakas äiti. Kun vanhemmat eroavat, se on kaikille raskasta. Sinulle se ilmeisesti ei ole raskasta tässä tapauksessa, mutta luulis sen verran vanhan ihmisen ymmärtävän. Kuten myös sen että avioeron hetki on pahin mahdollinen ruveta sekaantumaan toisen perhen elämään ja 'käyttää kaikki keinot.'

        Se että poikasi välittää avioliitostaan ja yrittää sopia asiat on aikuisen ihmisen merkki. Vaimo ja lapset ovat hänen ensisijainen perhe. Aikuisen ihmisen kuuluu tehdä niin kuin oma järki sanoo.

        Oletko itse toivonnut että kaikki järjestyy? Vai haukuitko häntä pojalles/kavereille/muille sukulaisille jne ja odotit innolla milloin tämä avioliitto loppuu? Viha ei ole hyväksi.

        Painostussota/valtataistelu ei kannata.

        Sinua selkeästi haittaa miniän käytös ja kirjoitit ettet ymmärrä sitä/ei ole aihetta. Kiinostaako sinua miksi teillä on huonot välit? Jompikumpi voi aina yrittää rauhallisesti ja ystävällisesti keskustella ja sopia asiat jos vain haluaa. Se osapuoli on yleensä fiksuin. Jos toinen ei halua niin sitten ei voi mitään. ;)


      • minzi
        mummi kirjoitti:

        Kuuleppa, tuo oli kyllä aika tyhmää ajattelua. Eikö olisi reilua miniänkin kertoa, mitä tein väärin? Nyt olen ollut poissa heidän elämästään kokonaan vuoden, ja ero kuulemma heillä on edessä. Poikani ei jaksa sen hullun kanssa elää. Räyhääminen koko perheelle alkaa aamulla, ja loppuu illalla, kun hän ummistaa silmänsä. Käytän kaikki keinot, että poikani saa lapset.

        nythän sinun kannattaa pitää bileet, kun ne viimein eroo. Mahdat olla tyytyväinen. Vitsi mikä pipipää! Tuleeko mieleesi, ettei ne lapset taida olla lainkaan niin onnellisia tulevasta erosta. Jos sulla olisi lainkaan järkeä päässäs, niin suuntaisit voimavaras auttaakses sitä perhettä parantamaan välinsä. Luuletko ettei äiti merkitse niille lapsille mitään, kun et itse hänestä pidä? Voiko olla lapsellisempaa ihmistä olemassa! En yhtään ihmettele etteikö sun kanssas menisi heti sukset ristiin.


    • minttu

      Olen luonteeltani hyvin ihmisten kanssa toimeentulevaa sorttia ( muidenkin mielestä). Anoppini on oikea päällepäsmäri samoin kuin tyttärensä. Avioliittomme alkuaikoina heidän olisi ollut saatava määrätä kaikki, ikkunaverhoista alkaen he suunnittelivat millaiset verhot laitetaan ja miten kukat asetellaan kodissamme mitä vaippoja tulee käyttää. Voisin jatkaa tätä luetteloa loputtomiin. Mitään minä en osannut tehdä oikein. Lapsiamme anoppi ei ole koskaan pitänyt. Naapurin koirakin oli aikanaan tärkeämpi kuin meidän lapset. Olisi ilmeisesti ollut hyvä jos meillä ei lapsia olisi ollut, niin ehkä perintö olisi aikanaan jäänyt mieheni sisaren ainoalle lapselle jota muutenkin on hyysätty kaikin tavoin. Hän on työttömän yksinhuoltajan lapsena saanut mopon moottoripyörän hevosen ja auton ja asuntokin on hankittu jos oikein olen ymmärtänyt ym. ym. Olen itseäni säästääkseni lopettanut heillä käymisen jo vuosia sitten. Ainoastaan pakolliset kuviot olen heidän kanssaan tekemisissä eli hautajaiset ym. Olen kuullut anopin tosiaan haukkuvan minua kun hän on luullut minun olevan ulkona. Tuntuu että mieheni sisko 50v. ei ole päässyt irti vanhemmistaan. Hän tuntuu olevan hirveän mustasukkainen meille. Harmittaa vaan se kun suku on muutenkin pieni ja sitte sattuu tällaiset miehen sukulaiset. Mutta mieheni kanssa meillä menee ihan mukavasti. Toisiamme olemme kestäneet jo 20v eikä loppua vielä ainakaan näy.

    • ex miniä

      eikä sotkeentunut liittoomme ja nyt eronkin jälkeen 4 kk pitää yhteyttä ja on tukenani kuten tietenkin poikansakin
      joten hyviäkin anoppeja on !! minun onneni saada yksi sellainen vaikka onkin nyt ex anoppi

    • minzi

      ...ovat kai tottuneet, että heillä on enemmän vapauksia puuttua lastensa elämään ja tekemisiin. Tytöt ovat yleensä itsenäisempiä ja heidät myös useammin kasvatetaankin sellaisiksi. Äiti-tytär suhde on aivan eri juttu, kuin äiti-poika... mahtaisikohan anopit toimia miniöiden kanssa vanhasta tottumuksesta samalla tavalla, kuin poikiensa kanssa...
      Minua pännii eniten anopissani hänen ainainen asioihin puuttuminen... olen sentään jo aikuinen ihminen, eikä äitinikään enää holhoa ja kasvata minua.
      Voit odottaa hyväksyntää vikoinesi, mutta sinulla ei ole oikeutta puuttua aikuisten ihmisten elämään. Katkaise napanuorasi!
      En toki tiedä tarkalleen mistä teillä homma kiikastaa...

    • Saara

      Äidiltä on opittu kaikki "talon tavat", ne ovat siis luonnollisisa tapoja toimia, olla ja elää - vaikka sitten joskus kapinoisikin. Sen sijaan anoppi saattaa tulla aivan vieraasta tapakulttuurista, jolloin ristiriitoja saattaa tulla aivan viattomistakin asioista. Esim. tuolla ylempänä miniä kaipaa halauksia appivanhemmilta, minulle ei tulisi mieleenikään halailla aikuisia ihmisiä - enkä katso sitä vihamieliseksi suhtautumiseksi.

    • on tonkija

      Äitini ei tuppaa meille kotiin kertomaan, miten astiat pitää järjestellä kaappiin tai pyyhkeet viikata, anoppi tekee sen sitäkin ahkerammin. Mielestäni hänellä ei ole mitään oikeutta mennä penkomaan meidän kaappeja vierailulla ollessaan. Olemme taloudellisesti vanhemmistamme riippumattomia, molemmat käymme töissä emmekä siis elä heidän rahoillaan. Anoppia ei myöskään rasiteta lastenhoidolla. Anoppi on tervetullut meille, mutta vasta sitten kun tonkimisvimma on ohi. Sitä on nyt jatkunut 12 vuotta...

      • anu

        Meillä on ihan sama tilanne, sanottiin ettei saa näin tehdä niin se on vieläkin suuttunut sitä. Keskustelu ei auta. Esittää että kaikki on hyvin kun rakas poika on paikalla, muuten on ilkeä. Mä en soita hänelle kunnes tämä idioottivaihe menee ohi ;)
        Tuntuu siltä että hankalat anopit ovat usein aika pitkälle samalaisia huh!


    • Ansku

      Minun oma äitisujteeni on todella järkyttävä aina välillä. olen todella tyytyväinen anopista, joka on lämmin ihminen ja hänen luokseen voi aina mennä tai hänellä on aikaa puhua puhelimessa.Enkä ole ollenkaan vaivaantunut kun hän on meillä vierailulla. meillä on aina mukavaa. toisin kuin oman äidin kanssa. Ollaan toki joskus riidelty, mutta sovittua asiat aina heti anopin kanssa. kurjaa, kun oma äitsuhde on etäinen kun esikoinenkin syntyy pian.Täytyy uskoa, että äitini joskus muuttuu,,,sillä minä olen jo muuttunut,

    • ihana anoppini

      Anoppini on minulle kolmas mummo, sillä on saman ikäinen kuin omat isovanhempani. Ihan niin kuin omille isovanhemmilleni, voin puhua hänelle kaikesta maan ja taivaan välillä, ja häneltä saan myös tukea. Esimerkiksi vuosi sitten pääsiäisenä mieheni perhe, eli hänen vanhempansa ja siskonsa, olivat meillä syömässä. Tiesin että miestäni poltteli halu päästä huoltamaan venettämme, joka oli hänen vanhempiensa pihassa talvisäilytyksessä (asumme kerrostalossa). Mutta enpä arvannut että hän ruoan jälkeen hörppäisi omine nokkineen kahvin ja söisi jälkiruoan, minkä jälkeen hän paineli veneen kimppuun! Okei, kyseessä oli sentään hänen vanhempansa, eikä onneksi jotkut kaukaisemmat sukulaiset, joten en ihan hävennyt silmiäni päästäni. Mutta hävetti kyllä! Jotain siitä aika tuohtuneena anopilleni sanoin, mihin hän totesi ettei mieheni olut ajatellut mitä teki, mutta missään vaiheessa hän ei arvostellut minua siitä että kritisoin hänen oman poikansa käytöstä. Jahka mies sitten useamman tunnin päästä tuli kotiin, keskustelimme asiasta, hän totesikin ettei ollut arvannut sen loukkaavan minua. Anoppi oli jopa todennut hänelle kotiin päästyään että vaimollasi on sinulle hiukan palautetta annettavana käytöksestäsi : )

      Omaan äitiini suhtaudun varauksellisemmin, sillä ennen kotoa muuttamistani meillä oli aika huonot välit. tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät ne olisi parantuneet sen jälkeen. Meillä tosin riidat aina aiheutti niinkin pieni asia kuin huoneeni siivous, sillä minä en ole koskaan ollut järin siisti ihminen, toisin kuin äitini.

    • Luopumisen tuska

      Anskulle;
      Täytyy uskoa, että äitini joskus muuttuu,,
      Voin vain todeta ettei sitä välttämättä koskaan tapahtu. Aikani toivoin itsekkin ja ainoa vaihtoehto oli katkaista välit lopullisesti. Tapauksesta on kulunut jo 5-6 vuotta.
      Anopikseni sain maailman parhaan, korrektin, muita arvostelemattoman ihmisen. Suruni onkin suuri, sillä tänään sairaalasta soitettiin ja sanottiin tilan huonontuneen. Itku silmässä tätäkin kirjoitan.Voimia.

    • Stars in my eyes

      Anopit kuvittelevat miniän puhuvan äideilleen nähtävästi kaiken.. Ja utelevat usein kovin henkilökohtaisia asioita. Mitenhän jos miniät jätettäisiin enemmänkin rauhaan, kertovat jos kertovat asiansa.
      Oma nykyinen anoppini olettaa saavansa osakseen kiitosta ja käskyjään noudatettavan. Kun näin ei käynytkään en ole enää luokseen tervetullut. Harvemmin mieskään siellä sitten enää viitsii käydä...

      Että ehkei anoppien kannata kulkeutua sinne poikiensa koteihin liikaa eikä liikaa takertua kolmikymppisten-nelikymppisten elämään.. Ei tässä mitään teinejä enää olla!

    • tytteli29

      Mie taas rakastan anoppiani, tullaan tosi hyvin toimeen - ollaan aina tultu. Asuttiin asuntomme remontin aikana anoppilassa, anoppini on melkein "toinen äiti". Ihan mahtava persoona ja tosi symppis :) Ollaan molemmat tosi rentoja luonteeltaamme, joten ikinä ei olla oltu edes eri mieltä :) Appiukosta ei ole myöskään valittamista. Mutta kyllä se oma äiti on silti ykkönen :)

    • Kesärenki 69600

      Mutta kyllä se oma äiti on silti ykkönen :)

      Kunpa miehetkin saisivat ajatella samaten ilman suukopua !

    • miniäxx

      Anopit antavat kodinhoito- ja lastenkasvatusohjeita miniöille aivan kuin omille lapsilleen ja hermostuvat sitten kun miniä antaa palautetta kuten antaisi äidilleen ei-toivotuista neuvoista. Sitten anoppi hermostuu ja soppa on valmis.
      Anoppien kannattaisi muistaa, ettei miniä ole kuitenkaan oma tytär, jota voi halunsa mukaan ohjeistaa.

    • huono miniä

      Eikä äiti kohtele omaa lastaan niin kylmäkiskoisesti kuin anoppi miniäänsä. Ei aina ole kyse pelkästä neuvomisesta, minusta anoppi ei yksinkertaisesti pidä

    • cycy

      Totta.. Omaa äitiään kohtaan on siis myös kriittisempi kuin anoppia koska tämän tuntee niin hyvin. Ehkä anopit haluavat tunkea liian lähelle miniöitään. Kun oma poika yleensä kertoo äidille kaiken ja tytär ei kerro mitään äidilleen välttämättä, onkohan ihme ettei miniä ja anoppi voi olla hyvissä väleissä juurikaan koskaan. Luonnonlaki naiselle on suojella omaa pesää.. Omaa perhettä. Anoppi joutuu luopumaan tästä asemastaan, ja siitä johtuvat riidat. Eikö asiaa voisi vaan hyväksyä? Anoppi ja miniä riitelevät. Sillä hyvä..

    • Liisabetty jjj

      No taas näkyy selvästi että tytär ja äiti saa olla kyllä kaveria toistensa kanssa, ja siinä ohessa maristaan paskapuhetta siitä Hirveästä anopista. Saman aikaisesti miehen pitäisi jättää oma äitinsä vaan synttäri käynteihin ja elää vaimon opituilla säännöillä. Sitä se on, nämä vaimot haluavat itse pitää sen minkä kieltävät anopeiltaan.
      Mistäste miniät tiedätte mitä miehen mielessä liikkuu kun hänen anoppinsa on lähellä, muta mies on vaan vähän viisaampi, hänellä ei ole tarvetta anopin haukkumiseen ja pikku asioiden jauhamiseen.Itse en ole koskaan pitänyt omaa anoppiani kauheana ihmisenä, jos kyselee jotein mikä hänelle ei kuulu, niin en vastaa, jos huomauttelee jostai (miniän mielestä) niin paras kun on vaan niinkuin ei oliskaan. Koti mihin vaan yksi anoppi on tervetullut, ei ole mielestäni mukavaa miehelle, joten kylä te miniät saatte pitää miehenne vaikka anoppikin rakastaa häntä,joten älkää viitsikö uhota netissaä alentavalla sävyllä ihmisestä joka kerran synnytti teidän miehenne, ja te olette rikkomassa välejä muka vaimon oikeudella. Minua ei ole koskaan häirinnyt anopin halu saada olla lähellä omaa poikaansa, sillä olen hyvin turvallinen oman itseni kanssa.

      • cycy

        No ei todellakaan kommenttini koskenut kuin itseäni, mies käyköön aidillään mitenpaljon haluaa. Otitpa itseesi jostakin syystä hyvä "Liisabetty jjj"

        Kaikilla ei ole kauheita anoppeja, useilla jossainvaiheessa on. Mitä pidempi liitto, sen varmemmin tulee huomaamaan.. Kyllä 17 vuoteen mahtuu kaikenlaista ;) Puolin ja toisin!


    • Erilaisia anoppeja

      Minulla on kokemuksia kahdesta ihan erilaisita anopeista. Ensimmäinen ex anoppi on aivan ihana ihminen hänen kanssan pysty puhumaan ja eri mielisyydet hoidimme kuin aikuiset ihmiset. Ex anoppi numero kaksi oli aivan toista maata. En osannut hänen mielestään tehdä mitään oikein ja hän oli sitä mieltä että hänen saa ja hänen velvollisuus on määrätä kaikki mitä hänen poikansa elämässä tapahtuu. Siitä soppa syntyikin kun en antanut hänen määrätä kotimme asioista, lopputulos oli etten ollut hyvä miniä. Haukut sain aina milloin mistäkin koskaan ei mikään ollut oikein tehtynä. Viimeisinä vuosina ennen eroa yksinkertaisesti kieltäydyin lähtemästä anoppilaan, hänkin tuli meille vain silloin kun en ollut kotona. Monta kertaa kaiholla muistelin ensimmäistä anoppiani en exmiestä.

    • ihmeanoppi

      Ehkä typerin kuulemani arvostelu oman anopin suusta ei koskenut minua vaan toista miniää. Tämä oli hionut anoppilan vanhasta pinnatuolista maalit pois, piti soittaa meidät katsomaan "mitä se xxxx on saanut aikaan,voi herranjumala!".. Vastassamme oli jotain niin "hirveää" kuin täydellisesti ja huolella hiottu sileä pinnatuoli. Kun kehuin kälyni hyvää työn jälkeä anoppi nosti tästä hirveän haukkumis kälätyksen toista miniää kohtaan, että miten "turhaa työtä" on tämä jälleen tehnyt ja miten pikkutarkka ja nirppanokkainen tämä toinen miniä onkaan ja kuinka hän ei voi sietää sellaista nirppanenää lainkaan (ihan silkaa parjausta).. Mietin siinä samassa mitähän pientä kivaa minusta mainitaan tälle toiselle miniälle ja muille.. Ei mitään hyvää, se tuli todettua.

    • mustispeppers

      En ole miniä, mutta vastaan veljeni eukon puolesta tai ainakin sivustaseuranneena. Olen asunut/elänyt puolet kauemmin vanhempieni kanssa, joten tiedän kyllä, että isä on hössö ja huonokuulonen, äiti aivoinfarktin saaneena hieman "tylsistynyt". Löytyyhän noista vikoja jos toisia, mutta en minä ainakaan koe ehkä joskus tulevaa anoppia/appiukkoa sellaisiksi, että niitä pitää haukkua, kaikki tekemiset ränklätä ja erittäin v-mäisenä tilanteena ole kokenut sen, että miniä haukkuu vanhempiani kaikille, varsinkin miehensä sisaruksille. Haukkui omille sisaruksilleen, sen minä ymmärrä ja sitä meilläkin harrastetaan, jää vähän niinkuin oman perheen sisään :P Olemme jo 4-kympin molemmin puolin. Kesät on pahinta aikaa, kun veljeni perhe majoittautuu vanhemmilleni useammaksi kuukaudeksi, pakkoko sinne on mennä, kun vanhempani ei pyydä heitä sinne. Mutta kai se on sitten se, ettei tarvi kesällä ostaa omia ruokia. Että on niissä miniössäkin vikansa, jos on anopeissa/appiukoissa. Jostain syystä, en kovin paljoa ole tekemissä veljeni perheen kanssa.

    • JJ

      VAI IIIN

    • zeebus

      Eikös se olekaan VELJESI ASIA jos tuo perheensä kesäksi teidän vanhemmille? Turhaa sitä miniää siihen on sotkea, mitä veljesi ja veljen lapsesi (olet siis heidän setä!) haluavat viettää aikaa isovanhempien kanssa..

      "Vastaan veljeni eukon puolesta.." joopajoo.. asia ei edes kuulu sinulle. On veljesi ja vanhempiesi välinen..

    • rva_auervaara

      Minun anoppi oli kuin naispuolinen Frankensteinin hirviö (luonnevikainen).
      Sairaalloisen mustasukkainen pojastaan. 10 vuotta jaksoin yrittää olla ystävällinen..
      mutta sitten vati meni totaalisesti nurin ja näytin kaapinpaikan mummukalle ja nakkasin ulos kun alkoi hattuilemaan.. silloin menikin hermot täydellisesti miehen piti lukita minut keittiöön koska muuten mummo olisi ottanut lukua.
      Omat pojat kun oli pieniä sanoin miehelle... etten ikinä voisi käyttäytyä samalla tavalla miniöitäni kohtaan.. hänen vastaus oli et älä sano vielä mitään.
      No nyt on kaksi ihastuttavaa miniää joiden kanssa tulen erittäin hyvin juttuun...
      en puute kenenkään elämään ja autan tarvittaessa.
      Jälkikasvut perheineen elävät omaa elämäänsä.. mummelit ja pappelit ovat vierailevia tähtiä.

      • huh huijaa.....

        No jaa.... jos nimimerkkisi pitää kutinsa en yhtään ihmettele ettei anoppisi erikoisemmin pitänyt sinusta ;DDDDDD.


      • rva_auervaara
        huh huijaa..... kirjoitti:

        No jaa.... jos nimimerkkisi pitää kutinsa en yhtään ihmettele ettei anoppisi erikoisemmin pitänyt sinusta ;DDDDDD.

        Siinäpä pohtimista..mut senverran kuitenkin.. monet huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset eivät siedä vahvoja persoonia ;))


    • zeebus

      Auervaara puhuu minusta ihan asiaa.. Anoppien kuuluu olla vierailevia tähtiä, ei sekaantua kaikkeen vaan tukea jos pyydetään, niin toimin itsekkin... Minä kyllä otan itseeni jos saan huonoa kohtelua niin ikuisesti sellaista ei voi pitää sisällään.
      Että kyse ei ole siitä kuka tällaistä ikävää kohtelua jakaa, vaan ettei sitä tarvitse ottaa vastaan. Omalle äidille on helppo sanoa, anoppia ei voi ikinä verrata omaan äitiin.. Miksi pitäisi? En minäkään oleta olevani vävylleni "kuin oma äiti", sehän olisi moraalisestikkin väärin vaikka hänestä paljon pidänkin..

      • rva_auervaara

        Kiitti Zeebus.. kerrankin joku samaa mieltä mun kanssa ;)


      • Anoppi ja tytär
        rva_auervaara kirjoitti:

        Kiitti Zeebus.. kerrankin joku samaa mieltä mun kanssa ;)

        Rva Auervaaralle! Hieno homma, että näytit kaapin paikan anopille. Olen itsekin laittanut välit lähes kokonaan poikki mieheni äitiin sekä mieheni sisareen. Pian 4 vuoteen en ole miehen sisarta nähnyt enkä todellakaan halua olla missään tekemisissä sen ihmisen kanssa. Tämä parivaljakko anoppi ja miehen sisar on sellainen yhdistelmä, että selkään puukotusta tulee heti kun selkäsi käännät: haukutaan, arvostellaan ym. aivan kaikki ihmiset ne niinsanotut ystävätkin. Hyi hitto, miten kaksnaamasta touhua. Eräs törkein tapa tällä anoppilla tyttärensä kanssa on, kun anopin pojat ja tämä siskolikka(mummun tytär,niinkuin hän itseään kutsuu!!) perheineen olemme olleet yhteisessä jouluruokapöydässä tai pääsiäisruokapöydässä anopin ja appiukon luona, alkaa näiden kahden taholta kohdistuva ivaaminen ja pilkkaaminen mieheni ulkomuodosta. Muka vitsin varjolla heitetään läppää mieheni "kasvaneesta vatsakummusta" tai "eikös ne potut jo riitä". Tämä siskolikka myös luokitteli kerrankin omat ja veljiensä lapset: sinä Rxxxxx olet paras ja ihanin näistä kaikista(lapsista) ja sitten seuraavaksi on tietenkin ihanimmat mun omat pojat.. Tämä aikuinen tytär on aina pyrkinyt kiilaamaan itsensä paikalle esim. silloin kun harvoin olen lapseni anopin luokse voinut viedä hoitoon.Miksikö? Koska hänen täytyy varmistaa, että anoppi ei vahingossakaan anna tai tee mitää paremmin kuin hänen kolmelle pojalleen.
        Sairasta menoa, ei voi muuta sanoa. Siedin tätä 20 vuotta ja muut sukulaiset sietävät minkä kukin jaksavat. Anopin ja apen kanssa tapaamme pari kertaa vuodessa.


    • kilpailuako

      Lukiessani palstaa heräsi mielikuva, että te miniät ette salli anopiltanne minkäänlaista mielipidettä. Kun minä ymmärrän että se normaali keskustelu on myös näitä erilaisia mielipiteitä, en usko että ovat niinkään tarkoitettu arvosteluksi tai alentamiseksi vaan mahdolliseksi toiseksi vaihtoehdoksi.
      Tietenkin tapa millä ne tuodaan esiin on tärkeä.

      Jotenkin on jäänyt mielikuva, että nykyään nuoret eivät halua kuulla mitään vanhempien ihmisten asjatuksista, he loukkaantuvat kaikesta. Miksi näin huono itsetunto, kyllä keskustelussa on aina erilaisia ajatuksia.

      Ette arvoisat minät uskoakaan, miten teidän sananne koskevat tähän anoppiin, hän yksin itkee pahaa mieltään, mutta koskaan ei ei varmasti teitä unhoita, rukoilee vain kaikkea hyvää elämäänne.
      Joskus kyllä toivon, että katsotte itse tarkasti sitä omaa kiireistä elämäänne, joka monesti myös teitä ahdistaa, olisiko siinä jotakin minkä itse voisitte tehdä toisin, ehkä niin kuin olette omassa lapsuuskodissanne oppineet tai anopilta oppineet. Jospa kaikki ei olekaan ihan metsästä, mitä ne vanhemmat ihmiset haastelevat. Heillä kuitenkin on jo nähtyä ja elettyä elämää takanapäin jonkin verran, yrittävät vain auttaa.

      Olen anoppi, mutta olen myös äiti, joka todella rakastan lapsiani niin paljon, että jokainen lapselleni tai lapsenlapselleni tai miniällenikin sattunut paha asia koskee sydämeeni ja haluaisin kantaa heidät kaikki aina tämän pahan yli.
      Olen yrittänyt olla parhaani mukaan olla neuvomatta missään, avuksi olen vaikka keskellä yötä. Joskus on vaikeaa, kun täytyy kieli keskellä suuta varoa, että nyt varmasti tarkistaisi jokaisen sanansa, että toinen ei ota sitä hernettä nenään.
      Ei vanha ihminen ole hölmö ja anopit ovat usein vielä alle kuusikymppisiä, eivät he mitään muumioita ole, naisia parhaimmillaan.
      Onko tässä sittenkin kyse miniän puolelta jostkain kilpailuasetelmasta?

      • Anoppi ja tytär

        Ei kilpailuasetelmasta, vaan suorasta syrjinnästä, pilkkaamisesta ja jatkuvasta halveksunnasta. Anopin kehittymätön persoona luo miniä-anoppi- suhteeseen jatkuvaa jännitettä ja eriarvoisuutta sekä samoin omien lastensa ja aviopuolisoiden perheiden elämään. Lapsen lapset pidetään eriarvoisessa asemassa, suosikkijärjestelmä periytyy omien lasten kautta lastenlapsille. Onneksi on olemassa niitä kehittyneitäkin anoppeja, mutta valitettavan harvassa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9198
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      8004
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5761
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2378
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2103
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1752
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1695
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1455
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1382
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1380
    Aihe