Otatko sen ylpeillen, itsestäsi ylpeänä?
Itse en oikein osaa ottaa vastaan kiitosta, hävettää?
Täälläkin, tuskin uskallan kiitosviestiä lukea.
Onko se merkki itsetunnon puutteesta?
Vai onko se merkki siitä, että itse riittää, muiden kiitos ei kiinnosta?
"Kissa elää kiitoksella, koira pään taputuksella."
Yleensä, minulle on paljon helpompaa antaa kiitos, kuin saada se.
Miten otat vastaan kiitoksen?
sevaitämä?
48
4318
Vastaukset
- Thänk juu nou.
Vieläkö on niin itsekkäitä ihmisiä tässä planeetassa, että harrastavat kiittämisiä?
- ap.
Itsekkyys, kiitos, no, kaikenhan voi halullaan selittää.
Vaikkapa mustan linnun valkeaksi.
Köyhdyttääkö sinua kiittää ihmistä? - Thänk juu nou.
ap. kirjoitti:
Itsekkyys, kiitos, no, kaikenhan voi halullaan selittää.
Vaikkapa mustan linnun valkeaksi.
Köyhdyttääkö sinua kiittää ihmistä?Ei köyhdytä. Koska en koskaan kiitä.
Päinvastoin olen olemassa, että minua kiitellään. Kaikesta.
Olen parasta mitä kulloinkin löytyy saatavaksi. - Yöäk !
Thänk juu nou. kirjoitti:
Ei köyhdytä. Koska en koskaan kiitä.
Päinvastoin olen olemassa, että minua kiitellään. Kaikesta.
Olen parasta mitä kulloinkin löytyy saatavaksi.Ootko ikinä kuullut, miten niille käy, jotka itsensä ylentävät?
- kiitos sinulle
sanon vasta kiitoksen -- myös " ole hyvä "
- ap.
Ja sydämesi ryhähtää ja saa muutaman onnen lisälyönnin? ♥ Hyvä niin!
Oletan, että useimmat meistä, tämän ikäluokan edustajista ovat jo sinut itsensä kanssa, ja osaavat ottaa vastaan sekä positiivista että negatiivista palautetta ja ansaittuja kiitoksia. - Myös ansaitsemattomat kiitokset kelpaavat minulle, jos niitä vilpittömästi tarjoillaan.;) - Omaa itsetuntoa eivät kenen tahansa tarjoamat kiitokset tai haukutkaan juuri hetkauta, vaikka asiallinen palaute yleensä pysäyttää hetkeksi.
Olen ihan tietoisesti opetellut, jo joskus vuosia sitten, vastaanottamaan kiitoksia ja positiivista palautetta. Me tämän ikäiluokan suomalaiset olemme kai oppineet suhtautumaan väheksyvästi kaikkeen itseemme kohdistuvaan positiiviseen palautteeseen tai kiitoksiin. Nuorempien itsetunto taitaa olla terveemmällä pohjalla.- ...
Riippuu tilanteesta.
Jos nyt aukaisee oven jollekin ja se joku kiittää, se normaalia kohteliaisuutta. Jos joku kiittelee jossain hiton juhlissa, se pelkkää tekopyhyyttä ja protokollahommaa. Joskus joku kiittää ihan oikeastikin, se tuntuu mukavalta.
Kumma juttu. Noit normaalit käytöstavat jotenkin kaksiajakautuneet nykyisin. Osa muistaa aina tavalliset tavat, osa ei edes tiedä niitä. Korostuu etenkin nuorissa.
Kotoa se lähtee. Lisäksi joillain se on luontaista, toisilla opeteltua, osa ei opi ja osa ei muista oppimaansa.
=DW=- ei kiitos
Opin aikanani kotona sanan kiitos ja käytinkin sitä, sitten muutin kauas pohjoiseen ja törmäsin siihen että ei kiitellä minulle jopa sanottiin että ei tarvitse aina kiitellä, otin opikseni ja unohdin sanan kiitos vaikeaa se oli, mutta olin päättänyt että toistakertaa ei tarvitse huomauttaa. niin että se siitä kiittämisestä.
Ei mitään vaikeuksia, jos olen kerran sen ansainnut. Hyvästä suorituksesta on tapana aina kiittää, joskus jopa palkita.
Jos taas kiitokset ovat vain henkilööni kohdistuvaa imartelua tai mielistelyä, en pidä niistä ja alan suhtautua niiden esittäjään epäillen, jotakin sillä on taas mielessään...- sitroen.
Enpä nyt muista, että olisin tuollaiseen tilanteeseen koskaan joutunut ellei normaalia pas*anjauhantaa eiku smalltalkia eli bullshittiä huomioida. Sitäkään en nyt äkkiä muista tapahtuneen, mutta haitanneko tuo?
Ei minua ainakaan! - ap.
"Itseäin olen kiittänyt, ja kiitosta on riittänyt", taitaa olla monen nykyihmisen motto tänä päivänä.
Kiitosta voi antaa, kiitosta voi saada. Itselläni on ollut tapana jopa kiittää, jos itse tai läheiseni on saanut hyvää palvelua, asiassa, jonka lopputulos on ollut monen kiemuran takana.
Vaikeana olen kokenut saamani kiitoksen.
Kaipa en tunne olevani niin erinomainen, joka kai sitten kuitenkin olen.
Olenhan minä.
Eipä luulisi pienen sanan olevan kiven ja kannon takana, että se suussa niin kovin kivistäisi, ettei ole kykenevä sitä lausumaan.
Moite tuntuu irtoavan joka paikassa kuin ilmaa vain.
Imartelukin tuntuu nykyisin muuttuneen teeseitse-periaatteella toimivaksi. ;))
Hauskuuttahan sekin onneksi jakaa, ainakin muille.
. Käydessäni tänään lähi-Siwassa, oli tiskille ilmestynyt rasiallinen punaisella paperilla verhottuja, sydämen-muotoisia suklaa-juttuja.
Paperiin oli kuvattu kaksi yhteen-liittynyttä sydäntä.
40 centtiä kappale, ilmeisesti laskiais-sunnuntain kunniaksi.
Ostin kaksi.
Kerroin kassa-neidille että hän saa pitää toisen.
Ihastuneena ja ilostuneena poistuin kaupasta mielessäni tunnekuohusta toljottava katse.
Kiitokset ovat minulle niin tuttua huttua, joten en osaa niihin paljon kiinnittää huomiota.
Yksi katse vain, ja se riittää.
Voi taaskin tulla eteeni yksi elämän kevät. :)
H.- Tsau
Hienoa. Kiitä siis myös elämääsi tästäkin hienosta kohtaamisesta siellä lähi-Siwassasi;)) koska mitään ei tapahdu sinulle turhaan.
Tsau:Friidu
Uskon itse tähän. Kohtaan täällä aina ja ainostaan joka ikinen päivä minulle itselleni tarkoitetut ihmiset. Olkoonkin ne sitten minkälaisia tahansa. Uskon vakaasti kohtaloon;))) koska minun on vaan kohdattava halusin tai en,...en voi muuta;)))
- -Kiittelevä-
Kiittelen ja minuakin kiitellään silloin kun aihetta on. En kerjää kuitenkaan, sillä kiitos pitää tulla ansaitetusti hyvästä sydämestä, eikä tavan vuoksi.
- Säkin suu kiinni.
Minulla on käyttämättömiä kiitoksia niin monta säkillistä, että taidan laittaa huutonettiin säkki per huuto.
Lähtee halvalla.
Ei ole ollut yleviä tilanteita niitä käyttää ja mitäs turhia loksuttaa leukojaan. Säästyy syömiselle. Ei kulu leukanivelet :) - en höpise
en kehu koskaan ihmistä, joka töksäyttää, älä höpise, kun kehun joskus..
- bessie*
Hyvän käytöksen alkeetkinko puuttuvat?
Eihän nyt hyvänen aika jokaikinen vuorovaikutustilanne ole jonninjoutavan itsetunnon, itseriittoisuuden, ylpeyden, häpeän ymsyms mittaamisen ja arvioimisen paikka!
Saatu kiitos kuitataan tilanteen mukaan, mutta se on aina kuitattava. Pienenpieni ele tai katse usein riittää, liioittelua ja tilanteen ja ajan käyttämistä omaan esiintymiseen tulee välttää.
Samoin kiittäjän on vältettävä liioittelemista ja kiusaantumisen aiheuttamista, jos siihen sortuu niin on ainakin autettava kiitosten kohdetta esim. tyytymällä kerralla saamaansa vastineeseen.
"Täälläkin, tuskin uskallan kiitosviestiä lukea."
Höpöhöpö.- ap.
Tämän seurustelutavan suurin puute on olla pääsemättä kirjaimia tulkiten toisen taajuusalueelle.
Kun omin taustoin lukee toista, voi johtopäätelmä osua suuresti harhaan, jopa sanoisin, mennä mönkään.
Ihmisyys koostuu hienon hienoista säväyksistä, ja on kaikilla omanlaisensa.
Tässäkään, kuten ei missään, ole vain kahta totuutta.
Kiitollisuutta, ainakin minä, olen saanut tuntea pienistä, mutta myös suuren suurista asioista. Niistä ei ole kiitokseksi riittänyt silmänisku.
Toisen tapoja ja tuntoja on huono mennä tietämään. - bessie*
ap. kirjoitti:
Tämän seurustelutavan suurin puute on olla pääsemättä kirjaimia tulkiten toisen taajuusalueelle.
Kun omin taustoin lukee toista, voi johtopäätelmä osua suuresti harhaan, jopa sanoisin, mennä mönkään.
Ihmisyys koostuu hienon hienoista säväyksistä, ja on kaikilla omanlaisensa.
Tässäkään, kuten ei missään, ole vain kahta totuutta.
Kiitollisuutta, ainakin minä, olen saanut tuntea pienistä, mutta myös suuren suurista asioista. Niistä ei ole kiitokseksi riittänyt silmänisku.
Toisen tapoja ja tuntoja on huono mennä tietämään.Itsestäänselvyys tuo, että jokainen "omin taustoin lukee toista"...
Jos SINÄ luulet MINUN jotain johtopäätelmiä SINUN ihmisyydestäsi ja sen sävyistä tehneen niin osut suuresti harhaan, jopa menet mönkään! Tai että olisin ollut tietävinäni tapojasi tai tuntojasi!
Vaikka kuinka selkokielelläkin olisit kirjoittanut, niin silti minun olisi ollut mahdotonta päästä samalle taajuusalueelle kanssasi, mm. tuon "Täälläkin, tuskin uskallan kiitosviestiä lukea" johdosta.
Kysymys kuuluu, että miksi minun edes pitäisi päästä toisen kirjoittajan kanssa samalle taajuusalueelle, eihän keskustelu sitä edellytä.
Silmäniskuistakaan en mitään kirjoittanut, itseasiassa vähän vierastan k.o. kommunikointitapaa.
Tavallisen elämän tavalliset tilanteet ja niissä käyttäytyminen oli mielessäni.
Tavalliseen elämässä kuulee koko ajan erilaisia kiitoksia, isompia ja pienempiä ja ylitsepursuavan liioiteltujakin.
Kun lapsi kiittää saamastaan välipalasta, niin vähintäänkin käännän päätäni ja katsahdan häneen, vaikka olisin tärkeää puhelua puhumassa.
Kun minua kiitetään jossain isommassa asiassa, vastaan tilanteen ja kiittäjän mukaan. Vähän "virallisemmat" ja juhlavammat tilanteet harvoin tulevat yllättäen ja niissä puhujatkin yleensä ovat tottuneita ja fiksuja, joten tällaisella melko ujollakaan ei ole mitään "pelättävää". Usein pääsee myös etukäteen itse esittämään toivomuksiaan. - ap.
bessie* kirjoitti:
Itsestäänselvyys tuo, että jokainen "omin taustoin lukee toista"...
Jos SINÄ luulet MINUN jotain johtopäätelmiä SINUN ihmisyydestäsi ja sen sävyistä tehneen niin osut suuresti harhaan, jopa menet mönkään! Tai että olisin ollut tietävinäni tapojasi tai tuntojasi!
Vaikka kuinka selkokielelläkin olisit kirjoittanut, niin silti minun olisi ollut mahdotonta päästä samalle taajuusalueelle kanssasi, mm. tuon "Täälläkin, tuskin uskallan kiitosviestiä lukea" johdosta.
Kysymys kuuluu, että miksi minun edes pitäisi päästä toisen kirjoittajan kanssa samalle taajuusalueelle, eihän keskustelu sitä edellytä.
Silmäniskuistakaan en mitään kirjoittanut, itseasiassa vähän vierastan k.o. kommunikointitapaa.
Tavallisen elämän tavalliset tilanteet ja niissä käyttäytyminen oli mielessäni.
Tavalliseen elämässä kuulee koko ajan erilaisia kiitoksia, isompia ja pienempiä ja ylitsepursuavan liioiteltujakin.
Kun lapsi kiittää saamastaan välipalasta, niin vähintäänkin käännän päätäni ja katsahdan häneen, vaikka olisin tärkeää puhelua puhumassa.
Kun minua kiitetään jossain isommassa asiassa, vastaan tilanteen ja kiittäjän mukaan. Vähän "virallisemmat" ja juhlavammat tilanteet harvoin tulevat yllättäen ja niissä puhujatkin yleensä ovat tottuneita ja fiksuja, joten tällaisella melko ujollakaan ei ole mitään "pelättävää". Usein pääsee myös etukäteen itse esittämään toivomuksiaan.Tokihan on noinkin.
Riippuu paljon, millä mielialalla ja mielenvireellä milloinkin näitä kommenttaja maistelee.
En minäkään silmiäni räpsyttele, kuin pahimmassa kyynelkanavan tulehduksessa, olen sen verran pidättyväinen yksilö.
- Höveli antaja :D
Kiitollisna siemenen ottaa naiset multa :D
- Pirre*
Tietysti ilahtuisin..
- Tsau
Takaisin annan aina Kiitoksen- yksinkertaisesti ja kauniisti sydämestäni hymyillen. Kiitos. Joskus saatan myös hieman lisätä tähän Kiitos,..Kauniista sanoistasi. Elekielellä taas silmistäni näkyy kun sydämeni hymyilee..ja siitä tulee sitten taas jatkoa usein vastapuolelta aina jatkoa:...Sinulla on kaunis katse tai sinulla kauniit silmät..(näin käy usein...) vielä tässä iässäkin;))) Joten jälleen sitten Kiitän...;))) jne..
Tsau:Friidu - Minusta
taas kiitoksella maksetaan jokin palvelu. Eihän muuten tässäkään maassa olisi näin paljon köyhiä.
Ja tätähän kiittämällä eläneet ovat juuri niitä nykyrikkaita jotka eivät maksa palveluista kun tuon KIITOS sanan.
Huonosti tuossa on käynyt vastaan ottajalle kuten tiedämme.- ap.
Mihin maahan lähtisit? Missä on paremmin?
Minä en mihinkään. - Minusta
ap. kirjoitti:
Mihin maahan lähtisit? Missä on paremmin?
Minä en mihinkään."Mihin maahan lähtisit?"
Ai, pitäisikö taas lähteä johonkin ?
Minua vietiin jo viiden - kuudenikäisenä Svea mamman hoiviin, niin mikäs ettei sinne voisi mennä, kun menis kuin kotia.
Mut mun isän-äiti (fammu) on kylläkin syntynyt siellä.
- Onkeliini
Angeli kirjoittaa myös "AP" nimerkillä!!!!!!!
- ap.
Joopa joo, moni aloittaja kirjoitta ap-nikillä ketjuunsa, niin nyt minäkin.
- texsanell1
Jos eritellen kiitetään luonteeni ominaisuuksia palstoilla, saatan kyllä hämmentyä, enkä tiedä miten siihen reagoisin silloin, saatankin vain hämmennyksissäni tokaista jonkin vähemmän hyvän piirteen vain päästäkseni pois, vaikka pitäisikin kiittää.
- Hymyillen
Juuu, vaatimattoman ihmisen on tosi vaikeaa uskoa, että joku oikeasti tahtoo antaa myönteistä palautetta. Mutta tätäkin aihetta voi opetella. Ennen aina kiitoksen kohdalla väheksyin itseäni ja taitojani, siihen asti, kunnen joku ulkopuolinen kertoi, miten toimin. Nykyään otan vilpittömästi lausutun kiitoksen ja / tai kohteliaisuuden onnellisena vastaan ja uskon, että sanoja myös tarkoittaa, mitä sanoo. Ja kiitän takaisin.
- Tsau
Eikä moni ymmärrä varmasti sitäkään että, näitä perustaitoja on voitu myös lapsuudenkodissasi myöskin opettaa ja niiden tärkeyttä painottaa eritavalla kuin jonkun muun ihmisen lapsuuden kodissa...ei sitäkään että, lähtökohtamme ovat erilaiset... tai niitä on myös voitu painottaa tai opettaa myös ennen varsinaistat yöelämän siirtymistä myös yhtenä osana varsinaista ammattilisesti (asiakaspalvelussa kun ennen vanhaan tätä opetettiin myös kaupallisen alan ammattikoulutuksen puolella, mm. ja muissakin koulutuksissa missä ihmisten kanssa joutuu tekemisiin sitten työelämän puitteissa... nimomaan vartavasten opetettu, myös erillisenä oppi-aineena.. miten sitä asiakasta kiitetään ja palvellaan jos, työskentelee asiakaspalveuluammatissa ja miten häntä kuinka puhelimeen tulee vastata työelämässä jos on asiakaspalvelutehtävissä......Kuulun itse siihen ikäryhmään jolloin tätä vielä opettiin ennen varsinaista työelämän aloittamista ammatillisesti sekä myös peruskoulun oppitunneilla yhtenä ainee muiden joukossa siis erilisenä aine-opetuksessa.....joten tulee itseltäni tuo sana Kiitos, aika helposti.
Esim. nyt laitan: Tällaisesta Kiitoksesta nyt laitan....lihakauppias kysyy vaikka? mitä Rouvalle saisi olla? - vastaan vaikkapa ...3 sisäfilee pihviä..Kiitos. - johon taas kun saan tämän paketin häneltä sieltä tiskin takaa tämän ...ja kauppias toteaa sitä antaessaan - Rouva on hyvä.Kas tässä.... (vaikkapa näin)...Ottaessani tuon paketin jonka hän minulle ojentaa... sanon: Kiitos...(paljon)...Saatan myös pyytää näin: Saisinko tuota ja tuota.....xxxx...Kiitos.
Olenko nyt huonosti vai hyvin kasvatettu. Koska, noudatan tätä Kiitos- muotoa edelleen tässäkin iässä arki-elämässäni miltei joka tilanteessa..se vaan tulee sieltä selkäytimestä aivan luonnollisesti osana sitä kohteliasta ja opitittua käytöstä.......Tai vastaavasti kaupankassa ojentaa minulle vaihtorahat...sanon Kiitos...Dösakuski ojentaa minulle dösalipun ja vaihtorahat..sanon Kiitos. Mieheni keittää aamulla minulle kahvit ja tulee herättämään ja kertoo tule juomaan aamukahvit keitin juuri...vastaan: joo, kiva tulen mä....Kiitos vaan....jne... Ei tuo Kiitos, maksa minulle mitään...Kiittäisinkö nyt tätä miinusten antaajaakin täällä että, Kiitos;))) (häntä kun kommenttini tälläkin palstalla nimenomaan tuntuu häiritsevän) että, Kiitos, kiitos;))) en tosin jaksaisi aina häntä Kiittää;)))
Tsau:Friidu
Joka tuntee kuuluvansa nyt dinosaurus-sukupolveen ja elävänsä aivan väärässä ajassa;))) - Tsau
Tsau kirjoitti:
Eikä moni ymmärrä varmasti sitäkään että, näitä perustaitoja on voitu myös lapsuudenkodissasi myöskin opettaa ja niiden tärkeyttä painottaa eritavalla kuin jonkun muun ihmisen lapsuuden kodissa...ei sitäkään että, lähtökohtamme ovat erilaiset... tai niitä on myös voitu painottaa tai opettaa myös ennen varsinaistat yöelämän siirtymistä myös yhtenä osana varsinaista ammattilisesti (asiakaspalvelussa kun ennen vanhaan tätä opetettiin myös kaupallisen alan ammattikoulutuksen puolella, mm. ja muissakin koulutuksissa missä ihmisten kanssa joutuu tekemisiin sitten työelämän puitteissa... nimomaan vartavasten opetettu, myös erillisenä oppi-aineena.. miten sitä asiakasta kiitetään ja palvellaan jos, työskentelee asiakaspalveuluammatissa ja miten häntä kuinka puhelimeen tulee vastata työelämässä jos on asiakaspalvelutehtävissä......Kuulun itse siihen ikäryhmään jolloin tätä vielä opettiin ennen varsinaista työelämän aloittamista ammatillisesti sekä myös peruskoulun oppitunneilla yhtenä ainee muiden joukossa siis erilisenä aine-opetuksessa.....joten tulee itseltäni tuo sana Kiitos, aika helposti.
Esim. nyt laitan: Tällaisesta Kiitoksesta nyt laitan....lihakauppias kysyy vaikka? mitä Rouvalle saisi olla? - vastaan vaikkapa ...3 sisäfilee pihviä..Kiitos. - johon taas kun saan tämän paketin häneltä sieltä tiskin takaa tämän ...ja kauppias toteaa sitä antaessaan - Rouva on hyvä.Kas tässä.... (vaikkapa näin)...Ottaessani tuon paketin jonka hän minulle ojentaa... sanon: Kiitos...(paljon)...Saatan myös pyytää näin: Saisinko tuota ja tuota.....xxxx...Kiitos.
Olenko nyt huonosti vai hyvin kasvatettu. Koska, noudatan tätä Kiitos- muotoa edelleen tässäkin iässä arki-elämässäni miltei joka tilanteessa..se vaan tulee sieltä selkäytimestä aivan luonnollisesti osana sitä kohteliasta ja opitittua käytöstä.......Tai vastaavasti kaupankassa ojentaa minulle vaihtorahat...sanon Kiitos...Dösakuski ojentaa minulle dösalipun ja vaihtorahat..sanon Kiitos. Mieheni keittää aamulla minulle kahvit ja tulee herättämään ja kertoo tule juomaan aamukahvit keitin juuri...vastaan: joo, kiva tulen mä....Kiitos vaan....jne... Ei tuo Kiitos, maksa minulle mitään...Kiittäisinkö nyt tätä miinusten antaajaakin täällä että, Kiitos;))) (häntä kun kommenttini tälläkin palstalla nimenomaan tuntuu häiritsevän) että, Kiitos, kiitos;))) en tosin jaksaisi aina häntä Kiittää;)))
Tsau:Friidu
Joka tuntee kuuluvansa nyt dinosaurus-sukupolveen ja elävänsä aivan väärässä ajassa;)));))) yöelämän? - piti olla tietenkin työelämän.....hitsi...;)))) taitaa olla nukkumeno aika aamulla aikaisin täytyisi viedä ystävä lentokentälle...Kiitos.;)))
Tsau:Friidu - heko heko!
Tsau kirjoitti:
;))) yöelämän? - piti olla tietenkin työelämän.....hitsi...;)))) taitaa olla nukkumeno aika aamulla aikaisin täytyisi viedä ystävä lentokentälle...Kiitos.;)))
Tsau:FriiduKyllä kiitos kelpaa ja kiitä takaisin, mutta en nauraahekottele siihen perään. Omituinen nauraja olet.
- Hah !
Tsau kirjoitti:
Eikä moni ymmärrä varmasti sitäkään että, näitä perustaitoja on voitu myös lapsuudenkodissasi myöskin opettaa ja niiden tärkeyttä painottaa eritavalla kuin jonkun muun ihmisen lapsuuden kodissa...ei sitäkään että, lähtökohtamme ovat erilaiset... tai niitä on myös voitu painottaa tai opettaa myös ennen varsinaistat yöelämän siirtymistä myös yhtenä osana varsinaista ammattilisesti (asiakaspalvelussa kun ennen vanhaan tätä opetettiin myös kaupallisen alan ammattikoulutuksen puolella, mm. ja muissakin koulutuksissa missä ihmisten kanssa joutuu tekemisiin sitten työelämän puitteissa... nimomaan vartavasten opetettu, myös erillisenä oppi-aineena.. miten sitä asiakasta kiitetään ja palvellaan jos, työskentelee asiakaspalveuluammatissa ja miten häntä kuinka puhelimeen tulee vastata työelämässä jos on asiakaspalvelutehtävissä......Kuulun itse siihen ikäryhmään jolloin tätä vielä opettiin ennen varsinaista työelämän aloittamista ammatillisesti sekä myös peruskoulun oppitunneilla yhtenä ainee muiden joukossa siis erilisenä aine-opetuksessa.....joten tulee itseltäni tuo sana Kiitos, aika helposti.
Esim. nyt laitan: Tällaisesta Kiitoksesta nyt laitan....lihakauppias kysyy vaikka? mitä Rouvalle saisi olla? - vastaan vaikkapa ...3 sisäfilee pihviä..Kiitos. - johon taas kun saan tämän paketin häneltä sieltä tiskin takaa tämän ...ja kauppias toteaa sitä antaessaan - Rouva on hyvä.Kas tässä.... (vaikkapa näin)...Ottaessani tuon paketin jonka hän minulle ojentaa... sanon: Kiitos...(paljon)...Saatan myös pyytää näin: Saisinko tuota ja tuota.....xxxx...Kiitos.
Olenko nyt huonosti vai hyvin kasvatettu. Koska, noudatan tätä Kiitos- muotoa edelleen tässäkin iässä arki-elämässäni miltei joka tilanteessa..se vaan tulee sieltä selkäytimestä aivan luonnollisesti osana sitä kohteliasta ja opitittua käytöstä.......Tai vastaavasti kaupankassa ojentaa minulle vaihtorahat...sanon Kiitos...Dösakuski ojentaa minulle dösalipun ja vaihtorahat..sanon Kiitos. Mieheni keittää aamulla minulle kahvit ja tulee herättämään ja kertoo tule juomaan aamukahvit keitin juuri...vastaan: joo, kiva tulen mä....Kiitos vaan....jne... Ei tuo Kiitos, maksa minulle mitään...Kiittäisinkö nyt tätä miinusten antaajaakin täällä että, Kiitos;))) (häntä kun kommenttini tälläkin palstalla nimenomaan tuntuu häiritsevän) että, Kiitos, kiitos;))) en tosin jaksaisi aina häntä Kiittää;)))
Tsau:Friidu
Joka tuntee kuuluvansa nyt dinosaurus-sukupolveen ja elävänsä aivan väärässä ajassa;)))Oletkohan käsittänyt aloittajan tarkoittaman kiitos- / kohteliaisuus- / myönteinen huomio -asenteen nyt, etten sanoisi, aika viturallalleen ja väärin.
- ap.
Tsau kirjoitti:
Eikä moni ymmärrä varmasti sitäkään että, näitä perustaitoja on voitu myös lapsuudenkodissasi myöskin opettaa ja niiden tärkeyttä painottaa eritavalla kuin jonkun muun ihmisen lapsuuden kodissa...ei sitäkään että, lähtökohtamme ovat erilaiset... tai niitä on myös voitu painottaa tai opettaa myös ennen varsinaistat yöelämän siirtymistä myös yhtenä osana varsinaista ammattilisesti (asiakaspalvelussa kun ennen vanhaan tätä opetettiin myös kaupallisen alan ammattikoulutuksen puolella, mm. ja muissakin koulutuksissa missä ihmisten kanssa joutuu tekemisiin sitten työelämän puitteissa... nimomaan vartavasten opetettu, myös erillisenä oppi-aineena.. miten sitä asiakasta kiitetään ja palvellaan jos, työskentelee asiakaspalveuluammatissa ja miten häntä kuinka puhelimeen tulee vastata työelämässä jos on asiakaspalvelutehtävissä......Kuulun itse siihen ikäryhmään jolloin tätä vielä opettiin ennen varsinaista työelämän aloittamista ammatillisesti sekä myös peruskoulun oppitunneilla yhtenä ainee muiden joukossa siis erilisenä aine-opetuksessa.....joten tulee itseltäni tuo sana Kiitos, aika helposti.
Esim. nyt laitan: Tällaisesta Kiitoksesta nyt laitan....lihakauppias kysyy vaikka? mitä Rouvalle saisi olla? - vastaan vaikkapa ...3 sisäfilee pihviä..Kiitos. - johon taas kun saan tämän paketin häneltä sieltä tiskin takaa tämän ...ja kauppias toteaa sitä antaessaan - Rouva on hyvä.Kas tässä.... (vaikkapa näin)...Ottaessani tuon paketin jonka hän minulle ojentaa... sanon: Kiitos...(paljon)...Saatan myös pyytää näin: Saisinko tuota ja tuota.....xxxx...Kiitos.
Olenko nyt huonosti vai hyvin kasvatettu. Koska, noudatan tätä Kiitos- muotoa edelleen tässäkin iässä arki-elämässäni miltei joka tilanteessa..se vaan tulee sieltä selkäytimestä aivan luonnollisesti osana sitä kohteliasta ja opitittua käytöstä.......Tai vastaavasti kaupankassa ojentaa minulle vaihtorahat...sanon Kiitos...Dösakuski ojentaa minulle dösalipun ja vaihtorahat..sanon Kiitos. Mieheni keittää aamulla minulle kahvit ja tulee herättämään ja kertoo tule juomaan aamukahvit keitin juuri...vastaan: joo, kiva tulen mä....Kiitos vaan....jne... Ei tuo Kiitos, maksa minulle mitään...Kiittäisinkö nyt tätä miinusten antaajaakin täällä että, Kiitos;))) (häntä kun kommenttini tälläkin palstalla nimenomaan tuntuu häiritsevän) että, Kiitos, kiitos;))) en tosin jaksaisi aina häntä Kiittää;)))
Tsau:Friidu
Joka tuntee kuuluvansa nyt dinosaurus-sukupolveen ja elävänsä aivan väärässä ajassa;)))No, lähinnä itse halusin keskustella, kuinka oikeutetuksi kukin oman kiitettävyytensä tuntee.
Itse sen olen kokenut usein vaikean hankalaksi.
Kaipa oman riittämättömyyden tunteeni takia.
Mistään opitusta hyvää päivää ja kiitos, näkemiin - tavasta en puhunut.
Vaikka hyvähän siitäkin on tietämättömiä ja tavattomia muistuttaa.
Kiitos - sana, onko se kokenut inflaation, tapako vain, ajattelematta enempää?
Joku joskus sanoi, että miinuksistakin voi olla onnekas?
Josko ne osoittavat, että teksti on luettu? Tai sitten ei??
Tiedä häntä.
. - Omat polut
ap. kirjoitti:
No, lähinnä itse halusin keskustella, kuinka oikeutetuksi kukin oman kiitettävyytensä tuntee.
Itse sen olen kokenut usein vaikean hankalaksi.
Kaipa oman riittämättömyyden tunteeni takia.
Mistään opitusta hyvää päivää ja kiitos, näkemiin - tavasta en puhunut.
Vaikka hyvähän siitäkin on tietämättömiä ja tavattomia muistuttaa.
Kiitos - sana, onko se kokenut inflaation, tapako vain, ajattelematta enempää?
Joku joskus sanoi, että miinuksistakin voi olla onnekas?
Josko ne osoittavat, että teksti on luettu? Tai sitten ei??
Tiedä häntä.
.Jeees, mää tierän miinusläjästä, että olen oikealla tiellä, koska jos kaikki ovat samaa mieltä, niin kukaan ei ole oikein mitään mieltä.
Mitäs ottamista siinä on? Kiittäminen on osa normaalia kanssakäymistä.
Useimmiten se on muotoseikka ilman sen kummempaa sisältö tai tarkoitusta.
Ei sen vuoksi ole syytä paeta nurkan taakse eikä langeta loveen haltioituneena.
Kun kyse on jostakin todellisesta palvelusta tai huomiosta kiittäminen niin onhan se merkki, että kiittäjä on havainnut myönteisen huomion kohteeksi joutumisensa.
Piruilut mielessä kiittely onkin sitten oma lukunsa.- bessie*
Sitä minäkin, kiittäminen on osa normaalia kanssakäymistä.
En voisi kuvitellakaan, että nolaisin kiittäjän/kiittäjät vähättelemällä tai kokonaan mitätöimällä omaa osuuttani, puhumattakaan että jättäisin kokonaan huomiotta tai peräti kyseenalaistaisin.
Täällä joku epämääräinen naikkonen jo tiedustelikin asiaa minulta :)
Miten otat miinukset vastaan.
Kaikki palstalaiset tietävät kiitoksien olevan uhka nimimerkilleen, joten ymmärtävät antaa ne minulle miinuksina.
Minä sit ymmärtäväisenä niitä hellin...niitä miinuksia.
H.- demeter
Helpompi minunkin on kiittää kuin ottaa kiitosta vastaan. Ehkä se on luonnekysymys, koska näin on minulla ollut aina.
Ennen muinoin kiitosta välteltiin, ettei kohde vain ylpisty. Nyt kiitokseen liittyy usein manipulointia ja siksi siihen suhtaudutaan vähän epäillen. Olen kyllä sitä mieltä, että useimmat meistä osaavat erottaa tarkoitushakuisen kiitoksen ja vilpittömän kiitoksen. Ainakin itse kuvittelen osaavani sen tehdä.
En välttämättä pidä itsetunnon puutteena sitä, että haluaa palautetta, kiitosta tai miksei myös moitetta. Eikö se voi myös olla merkki riittävästä itsetunnosta,
että halua olla yhteydessä, tulla huomatuksi, varteen otetuksi ?"demeter"
Saamasi miinus on minulta.
Harvoin ja harkitusti niitä jakelen.
Saat itse päättää onnellisuutesi suunnan. :)
H.- demeter
hunksz kirjoitti:
"demeter"
Saamasi miinus on minulta.
Harvoin ja harkitusti niitä jakelen.
Saat itse päättää onnellisuutesi suunnan. :)
H.Kiitos miinuksesta hunksi. Sulla onkin mistä jakaa..))
demeter kirjoitti:
Kiitos miinuksesta hunksi. Sulla onkin mistä jakaa..))
"demeter"
Suosio lisää tuskaa.
"Kipein sydämin menenkö rakkaani häihin, vai missä voin suruni hukuttaa,
Kyynelsilmin katsoisin noita kahta, ja laulaisin virsiä onnen?
Jos ma ryntäisin eteen, ja kaataisin kaikki, yli alttarin heidät sivaltaa,
vai annanko mieleni miinuksen pitkän, sillä muuttaisin plussaksi kaiken"
H.- ap.
@ Demeter
"En välttämättä pidä itsetunnon puutteena sitä, että haluaa palautetta, kiitosta tai miksei myös moitetta", jos tuo oli minulle, niin ajatus on täysin toisin päin minun mielessäni, minussa siis.
Tarkoitin samaa, mitä nimim. Hymyillen kirjoittaa, eli "Ennen aina kiitoksen kohdalla väheksyin itseäni ja taitojani", ei tunne olevansa kiitoksen arvoinen, niin minustakin usein on tuntunut.
En siis ylistä, vaan alistan itseäni, tyhmyyttäni tietenkin.
Kiitosta voi tosin saada monenlaista. Työssäni joskus hierarkiassa korkeampi on sanasisällöllään kiittänyt työtulostani, mutta ilmeellään ja sävyllään lähes loukannut. Ilmeisestä kauteudesta kyse.
Realistinen kiitos, kun on sen aika, ei mikään imartelu, jolla todellisuudessa voidaan tarkoittaa päinvastaista, on minun selkärangalleni sopiva.
Kirjoitetuilla kirjaimilla, sanoilla on perin vaikeaa tuottaa tarkoitustaan, sävyjä ja tuntemuksia lähes mahdoton, täällä siis.
. - demeter
ap. kirjoitti:
@ Demeter
"En välttämättä pidä itsetunnon puutteena sitä, että haluaa palautetta, kiitosta tai miksei myös moitetta", jos tuo oli minulle, niin ajatus on täysin toisin päin minun mielessäni, minussa siis.
Tarkoitin samaa, mitä nimim. Hymyillen kirjoittaa, eli "Ennen aina kiitoksen kohdalla väheksyin itseäni ja taitojani", ei tunne olevansa kiitoksen arvoinen, niin minustakin usein on tuntunut.
En siis ylistä, vaan alistan itseäni, tyhmyyttäni tietenkin.
Kiitosta voi tosin saada monenlaista. Työssäni joskus hierarkiassa korkeampi on sanasisällöllään kiittänyt työtulostani, mutta ilmeellään ja sävyllään lähes loukannut. Ilmeisestä kauteudesta kyse.
Realistinen kiitos, kun on sen aika, ei mikään imartelu, jolla todellisuudessa voidaan tarkoittaa päinvastaista, on minun selkärangalleni sopiva.
Kirjoitetuilla kirjaimilla, sanoilla on perin vaikeaa tuottaa tarkoitustaan, sävyjä ja tuntemuksia lähes mahdoton, täällä siis.
.En vastannut erityisesti sinulle ap ja oikeastaan yritin vastata kysymykseen olisiko
kiitoksen vastaanottamisen vaikeus merkki siitä, että itse riittää, muiden kiitos ei kiinnosta. Noin itseriittoiseksi en toivo koskaan tulevani, kyllä kiitos kelpaa ja mikä tahansa huomio. Emmehän me ole täällä pelkästään itseämme varten.
Näin on kuin sanot: "sanat eivät riitä kertomaan" aina sitä, mitä tarkoitetaan ja olen samaa mieltä tuosta aaltopituudesta - jos se on yhteinen, viesti menee perille vähemmälläkin, jos se on hyvin erilainen, se ei mene perille selittämälläkään.
Tietysti tarvitaan myös hyvää tahtoa, halua ymmärtää. - demeter
hunksz kirjoitti:
"demeter"
Suosio lisää tuskaa.
"Kipein sydämin menenkö rakkaani häihin, vai missä voin suruni hukuttaa,
Kyynelsilmin katsoisin noita kahta, ja laulaisin virsiä onnen?
Jos ma ryntäisin eteen, ja kaataisin kaikki, yli alttarin heidät sivaltaa,
vai annanko mieleni miinuksen pitkän, sillä muuttaisin plussaksi kaiken"
H.Näin se taitaa olla hunksi, että suosio lisää tuskaa. Näin sanovat ainakin taiteilijat ja muut yliherkät ihmiset. Ihailijat tarttuvat "auraan" ja kuormittavat sitä. Sen vuoksi monet heistä tarvitsevatkin eristäytymisen aikoja.
demeter kirjoitti:
Näin se taitaa olla hunksi, että suosio lisää tuskaa. Näin sanovat ainakin taiteilijat ja muut yliherkät ihmiset. Ihailijat tarttuvat "auraan" ja kuormittavat sitä. Sen vuoksi monet heistä tarvitsevatkin eristäytymisen aikoja.
"demeter"
Ymmärrän, ihailijan osa ei ole helppo.
Siksi kait monet kommentoivat harvakseltaan.
Meinasi lipsahtaa hymyilevä hymiö, sain pidäteltyä.
"Miks' on tähdet niin kaukana minulta, miksi aina vaan minulta"
Noh... :)
H.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1086937- 954441
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista493885- 513538
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee483522- 1903479
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san242979- 672684
- 482532
- 131924