yhtä optimistinen kuin minä siitä, että jonain päivänä olisimme vielä yhdessä? Vai uskoinkohan minä yksinäni siihen, jossain ihmeen alun ihastuspuuskassa? Silloin tuntui siltä, että mikään ei voisi meitä estää ja se varmuuden liekki paloi vitivalkoisena. Nyt hymyilyttäisi silloinen naiivius, jos ei olisi niin haikea olo. 😞
Olitkohan koskaan
Anonyymi-ap
901567
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Miksi on haikea olo? Mitä tapahtui ja mitä hän sanoi sinulle?
Ei koskaan sanonut mitään. Siksi haikeus.
Halusin
Onko aloitus miehelle vai naiselle?
Kyllä mä siihen vielä uskoin keväällä.😔
Tai alkukeväästä tarkemmin
Tauot näkemisissä erottaa meidät yhä kauemmas toisistaan.
Teetkö jotain jotta näkisitte?
Yritin pitkään.
Miksi teillä on taukoja näkemisessä?
Miten yritit?
Toi on hankalaa. Mekin nähdään liian harvoin, mutta on muuten asia on selvä eikä tarvitse jännittää.
Eri tavoin. Jopa vielä eilen yritin. Meni taas pieleen.
Millä tavalla pieleen? Miten yritit?
Aivan sama. Väärinkäsityksiä, väärinkäsityksiä. Turha täällä niitä puida.
Näin varmaan. Olen pahoillani. Sinullakin ollut mahdollisuus kertoa.
Mitä sitten tapahtui? 🙄
Pari vuotta seurasin ja kokeilin itse. En tiedä mikä on tilanne nyt.
Mitä tarkoitat? Mitä kokeilit? Eikö kannattaisi sopia suoraan tapaamista kahden kesken ja katsoa miten menee?
Me tarvittais aikaa kahden kesken. Paljon. Että uskallettais puhua kaikesta.
🪢
Niin. Se vaan vaatii sen, että uskaltaa sopia sen tapaamisen ylipäätään, jotta voi sitten viettää aikaa kahden kesken.
En tiedä kuka olet, mutta vastailen väliin. Ainoastaan työn puolesta vois yrittää järjestää jonkun viikonlopun tms. hänen kanssaan. Muutenkin työ on ainoa tie lähentymiseen tällä hetkellä.
Oletteko samassa paikassa töissä?
Sanopas muuta 🩷🩵👍
Tai sitten sattuu tapaamaan ihan sopimatta niin kuin me.
Tottakai halusin uskoa, mutta samalla tiesin että mun rakkaus ei riitä, se vaatii myös toiselta tekoja 💔 Kaikista suorin tie ois päästää irti. Se ei todellakaan oo helppoa.
Molemmilla tunteita eikä kumpikaan pysty niitä näyttämään. Ei kuitenkaan pysty unohtamaankaan.
Miksi ei pysty?
Ehkä varattuja.
Voihan varattunakin näyttää tunteita mitä erilaisimmin tavoin.
Itse olin teininä (sala)suhteessa useamman vuoden naimisissa olevan kanssa (alaikäisenä), kyllä meillä näytettiin tunteita. Juttu vaan kuivui kasaan kun toinen osapuoli (se naimisissa oleva) ei halunnut tavata minua kuin työpaikalla tai korkeintaan matkalla työpaikalta kotiin. Hän ei suostunut lähtemään vapaa-ajalla töiden jälkeen esim. kahville eikä mitään. Koska en voinut loputtomiin käydä hänen työpaikallaan tapaamassa häntä niin suhde vähitellen loppui.
Vieläkin mietin ja uskon että me ollaan yhdessä tulevaisuudessa.
Mä toivon, et kaikki menis näin. Et oikeesti saisin sinut.
Kyllä, tavalla tai toisella me ollaan yhdessä tulevaisuudessa. Näin toivon minäkin.
❤️❤️
E
😭😭😭
Meistä tulee varmasti pari. Tsemppiä muillekin, olkaa rohkeita!
Hienoa. Toivottavasti pääset pian pois palstalta kaivattusi vierelle, täyden sydämen kanssa.
Ois ihana kohdata edes kerran elämässä ❤️ Me niin oltais ansaittu se.
Tää on kerran elämässä rakkaus, ainakin minulle.
Voisitteko sopia tapaamisen ja katsoa miltä tilanne tuntuu.🙄
Jos tuo olisi mahdollista, se olisi jo tehty.
Ollaan kuljettu jo aika pitkä tie. Tässä kohtaa ei luovuteta. Oon tuntenut niin suuria tunteita, etten ehkä ikinä.
Ehkä?
En minäkään tällaisia aikaisemmin ole tuntenut. Jos sinä et luovuta, en minäkään.
Mä en oikeesti usko mihinkään tällasiin hömpötyksiin, mut välillä mä mietin, et onkohan hänet tehty tänne mua varten. Tuntuu niin siltä.
Miten aijot edistää tilannetta?
Mä en voi luovuttaa. Mun on katsottava tää kortti.
Kannattais edes yrittää. Koskaan ei tiedä.
Samaa pohdin minäkin, vaikken moiseen oikein koskaan ole uskonut. En ymmärrä, miten joku voi tuntua niin oikealta.
Sellaista elämä on. Ei voi tietää. Olen oikeastaan miettinyt viime aikoina, kun on läheisiä mennyt pois ja sitten on läheisiä, joista on "peikko" taka-alalla, että milloin viikatemies heiluu. Nuoruuden rakkaus on ihanaa, mutta vasta tässä iässä ymmärtää, että elämä on aika ohuista säikeistä kiinni.
Liittyykö nuoruuden rakkaus tähän tapaukseen?
Alle kolmekymppisenä "nuorena aikuisena". Nuoruusjutut ovat taasen teinijuttuja.
Luulin oikeasti, että hän olisi ollut se, jota koko elämäni olen ollut vailla.
Sellaista se elämä tosiaan on.
Olen käynyt aika pitkän prosessin ikävöinnissä ja varsinkin kun tuli läheisten poismenoja, niin kipu eskaloitui. Nyt olen ymmärtänyt, että kaipasin ja edelleenkin kaipaan sitä tunnetta ja toivoa, mitä hän toi. Eikä siinä ole mitään pahaa. Ihmisen psyyke ja mieli on vain sellainen. Idealisoin hänet. Ymmärsin, että minulla on omat kipupisteeni ja hän ei voi auttaa minua niissä.
Ei.
Oletko nainen joka kirjoittaa?
jep.
Kyllä.
Älä luule keneksikään, jonka tunnet.
-sivusta
Voi mikä ihana helpotus, että olet nainen! Ehdin jo yökötellä mielessäni, että muinainen ihailijavainoojamies täällä yhä meikäläistä muistelee.
Mää harrastan mielummin pessimismiä pessimisti kun ei pety kuulemma optimistisena toki löydän positiivisen asian negatiivisestakin asiasta
Höpsis.
Joskus aikoinaan olin yhtä naivi kuin aloittajakin.
Uskoin illuusioon ja vähäiseen toisen tuntemiseen.
Etsin aitoutta mutta petyin valheellisuuteen.
Elämän hauraat ja ohuet säikeet, läheisten menettämiset ovat opettaneet, että elämä on realisointikeskus. Totta on vain se oikea yhteys ja toisen tunteminen ajan kanssa. Ei mikään muu.
Siihen ei kukaan pääse tämän kanavan kautta.
🌾
Todellakin olin!
Hohoijaa 🥱OHI kaikki
Kukapa tuollaista täällä edes kaipaisi.
Ennen sitä tietysti kun sain tietää ettei hänellä ole kiinnostusta ja hänellä on tyttöystävä ja sen jälkeen en ole luonnollisesti ollut enää koskaan häneen liittyen optimistinen, ja aloitus ei varmasti ole minulle, kunhan vielä vastasin/ kommentoin.
Ei minulla ainakaan ole tyttöystävää. Ihan sinkkuna olen ollut vuosikaudet. Ja mitä sitten vaikka olisi. Ei ne tunteet sitå tyttöystävää kohtaan välttämättä ole yhtään läheskään syvät kuin erääseen jos ylipäätänsä mitään tunteita edes on. Ehkä kyseessä jokin yhden illan juttu tms.
Et ole hän koska hän on ollut varattu aina. Kuka sitä paitsi olisi ihmisen kanssa johon ei ole minkäänlaisia tunteita, se on itselle ja kumppanille valehtelua.
No, jos on vaikka tavannut juuri sinä päivänä niin ei voi olla vielä minkäänlaisia tunteita esim. käy deiteillä niin ei niitä tunteita pahemmin ole jos on vaikka vasta muutaman tunnin tuntenut.
Tuollaisessa tilanteessa nainen ei ole mikään ”tyttöystävä”.
Mä olin silloin alussa täysin varma siitä. Aina kun menin jonnekin, olin varma että sä olisit siellä ja nyt kaikki vihdoin alkaisi. Monta kertaa jännitin jonnekin menoa kun olin niin varma että tämä on se päivä. Valitsin aina vaatteet sua varten ja odotin sitä tilaisuutta monta viikkoa. Nyt kesällä menin viimeistä kertaa juhliin joista ajattelin että siellä näen sut varmasti. Ja kun et sitten ollutkaan siellä, se oli tavallaan viimeinen naula tähän arkkuun. Tajusin ettei me luultavasti nähdä enää ikinä.
Olit niin paljon haaveissani, siitä jäi kumma maku, ja se nielussa kuljin tuolla ympäriinsä kunnes uuvuin.
Olin. Joka päivä ja vieläkin elättelen toiveita.
Risteilyt ja hotelliyöt. Ne on meidän tämmösten mahdollisuudet ymmärtääkseni.
Toinen haluaa seurustella toinen nussia.
Joku kaipaa risteilyjä ja hotelliöitä.
En osaa ajatella keitä ovat tämmöiset...
Itse kaipaan rauhallista kotoilua, mökkeilyä ja olemista yhdessä. Enimmäkseen nykyään yksin oloa.
Käytännön töihin tarvitsisin apua.
Hyviin uniin 🌈
Mä tykkään mökkeilystä, kunhan siellä on kaikki mukavuudet. Ja no, oon niin käsi, etten saa takkaan tulta syttymään, niin naisen tarvis sit osata se homma, jos mökkeilyä kylmemmällä säällä pitäis miettiä. :)
Eiköhän meistä jokainen osaa sytyttää tulen takkaan koivuhaloilla vaikka kuinka käsi olisi.
Tosin ilmalämpöpumpun kaukosäädin voisi sopia sinun kätösiin.
Itse voin nukkua vaikka kuistilla makuupussissa.
Enkä silti ole mikään eräjorma.
Ehkä ne risteilyt ja hotellit on sinun omintasi :)
Taidat olla tottunut luxus juttuihin 🙂 tai oot muuten vaativa olosuhteisiin nähden.
En kauheasti matkustele, mutta tykkään myös hotelleista ja risteilyistä. Luksukseen tottumisesta en nyt sit oikein tiedä.
Risteilyt ja hotellit on ok. Ei ne silti mitään ihmeellisyyksiä ole. Mukavia tietty valmiit aamiaiset ym. Toista kuin peruspuuro ja jugurtti kotona 🙂
Olen menettänyt kaiken toivon. Ei me tulla koskaan olemaan yhdessä. Kauan jaksoin elää haavemaassa. Aluksihan se oli vain ihanaa, mutta nykyään nämä yksipuoliset suuret tunteet meinaavat musertaa minut. Ei auta järkipuhe, ei aika, ei välimatka. Ei edes se tosiasia, että olet parisuhteessa.
Muutama vuosi ollaan vielä tekemisissä työn puolesta, mutta sitten sinä lähdet. En usko, että näemme enää ikinä. Minä tulen muistamaan sinut aina, ja ikävöin sinua päivieni päähän. Ei tämä minun rakkaus kuole. Siitä voit olla varma, ettäs tiedät.
Kuin hänelle miehelle naiselta
Olen huomannut, että ajattelet kuin minä. Kaikki on niin luonnollista ja vaivatonta. Kuin meidät olisi luotu yhteen, ehkä onkin. Tuntuu selvältä, että tämä etenee kuin juna päämääräänsä. En voi nähdä muuta todellisuutta, tuskin sinäkään. Viimeksi katsoit kuin olisin jo sinun, sekin tuntui luonnolliselta. Sinun kanssasi ei tarvitse yrittää, kaikki vain tapahtuu.
Kuin hänelle
Noille vaivattomille iloisille jutuille varmaan voi tehdä oman aloituksensa. Ei liity nyt tähän ketjuun tuollaiset mitenkään.
Hän varmaan piti minua outona kun välillä kattelen taivaalle ja välillä naureskelen ja hymyilen itsekseni 🤦♀️ myös puhun 😄 Ehkä hänkin tekee niin joskus, ollaan aika samanlaiset 🙂
Olisitte vain puhuneet. Oli varmaan vain rohkaisua siihen suuntaan. Intuitiota kannattaa kuulla, jos molemmat vpaita, normaaleja ihmisiä ja tunteita on. Ne ovat kuin signaali, että kannattaa ainakin yrittää. Voimia!
No en mä nyt tommosta muista.
Mutta olkoon mennyt mitä on.
Yhä täällä olen ❤️.