Muuttaako äitiys naista?

Voi vitsi sä olet sitten niiiiiiin nokkela, juha20002 !!!
Varmaan tyytyväisenä myhäilet ja hierot käsiäsi yhteen, olinpas näsäviisas :D

Itse miehnä olin 34v kun tulin isäksi jalapsia vasta sitten kun menojalka ruepaa asettumaan ja kiinostaa olla kotona niin hyvä tulee. 20-40v on sopiva ikä saada lapsia ja itsellä oli niin paljon muita juttu vaikka 25v ettei lapset kiinostanut mutta tekotapa on paras juttu.

"Mitä parisuhteelle kävi lasten tulon jälkeen.. lähensikö se teitä vai veikö kauemmaksi?
- Rakkaus lapsia kohtaan lähentää ja erottaa. Parisuhde muuttuu, arki muuttuu jne"

Hyvin sanottu. Henkisellä tasolla lähensi, mutta fyysisellä (siis hellyys yms.) etäännytti. Kun isänä halailen ja paijailen lapsia päivät pitkät, niin silloin ei sitä hellyyttä ei tahdo enää riittää vaimolle, vaan haluaa "omaa halivapaata reviiriä". Pitäis vissiin vaihtaa toimistohommista rahti- tai vastaaviin keikkahommiin, jolloin kävisin arkena kotona vain öisin muutaman tunnin nukkumassa ja viikonloput sit vain oisin kotona. Silloin niitä haleja riittäisi enemmän myös vaimollekin. :(

Itsellä nainen tajusi mitä parisuhde on ja fiksut naiset hoitelee miehen muutenkin kuin naimalla ja kun tarpeeksi kauan ei ole seksiä niin se parisuhde lakkaa ja jos puhe ei auta niin sitten mennään hakemaan seksiä muualta tai sitten vain erotaa. Miehenä en haluatai pysty viikkoa pidempään olemaan ilman seksi ja veiläkin vaikka ikää jo yli 50v niin 2-5 kertaa viikossa on sopiva määrä ja onneksi lapsi jo 18v.

Heippa, tuli sellanen asia mieleen että ootko puhunu tästä naiselles? :) Mulla ja poikaystävällä oli samanmoinen tilanne, että hän teki kokoajan alotteen jne, mutta kun ei puhunut siitä suoraan(muista asioista kyllä puhuttiin paljon), niin en tiennyt että hänellä on tollasia tuntemuksia. Mähän olin onnellinen kun hän teki alotteen ja sit oltiin lähekkäin. Ite kyllä muuten huomioin miestä(ostin pieniä lahjoja, tein romanttisia yllätyspäivällisiä). Nyt hän sanonu asiasta ja asiat on muuttuneet. :) Itekki oon ilonen kun tiiän et mies haluu multakin niitä aamusia herätyssuukkoja niskaan jne. :) Aina välillä pitää vaan muistuttaa ja puhua asioista, ainakin meillä !:)

tyttöläinenn kirjoitti:

Heippa, tuli sellanen asia mieleen että ootko puhunu tästä naiselles? :) Mulla ja poikaystävällä oli samanmoinen tilanne, että hän teki kokoajan alotteen jne, mutta kun ei puhunut siitä suoraan(muista asioista kyllä puhuttiin paljon), niin en tiennyt että hänellä on tollasia tuntemuksia. Mähän olin onnellinen kun hän teki alotteen ja sit oltiin lähekkäin. Ite kyllä muuten huomioin miestä(ostin pieniä lahjoja, tein romanttisia yllätyspäivällisiä). Nyt hän sanonu asiasta ja asiat on muuttuneet. :) Itekki oon ilonen kun tiiän et mies haluu multakin niitä aamusia herätyssuukkoja niskaan jne. :) Aina välillä pitää vaan muistuttaa ja puhua asioista, ainakin meillä !:)

Lue lisää

tämä siis "Olenko kenties ainoa":lle.

Itsellä lapset jo maailmalla. Ja niin itsekin :-) Siinä kävi juuri kuten sulla, ensimmäisen lapsen jälkeen hellyys väheni suhteestamme ym., toisen jälkeen sitä ei enää juuri ollutkaan. Mielenkintoiseksi asian tekee se, että toisen naisen kanssa kävi samalla tavalla, vaikka emme lapsia tehneetkään. Eli aivan kuten ennenkin, sain alussa tuntea olevani maailman paras mies, tunsin suorastaan olevani palvottu, hellyyttä ja rakkautta riitti. Mutta, tämä on vain biologiaa: nainen toimii tässä asiassa, vaikka niin "järkevä" onkin yleensä, aivan viettiensä viemänä. Hänen kehonsa tila (hormonit) on ihastumisen aikana sellainen, että se laittaa naisen tekemään melkein mitä vain, jotta saa pidettyä löytämänsä miehen. Se on mukavaa aikaa :-) Jonkin aikaa sitä kestää, eli kun naisen hormonitoiminta ihastumisen jälkeen normalisoituu, hän (viettiensä viemänä) tiedostamattaan arvelee, että nyt tämä mies on lukittu vain minulle ja silloin alkaa läheisyys suhteesta vähenemään. Rakkaus on raadollista.

Lapset elämäni paras asia. Synnytys ei muuttanut mitään, mutta elämä muuttui radigaalisti. Seksielämä väheni, koska lapset vie kaiken ajan. Seksiä ehkä kerran viikossa. Kyllä lapset antoivat elämään sisältöä ja paljon, kun nuorempana tuli muut sisällöt koettua.

Suosittelen lapsenhankintaa kun suhdetta takana 10v ja ikää nuoremmallakin pariskunnasta min. 30v.
Lapsenhankinta on ehdottomasti ajoitettava oikein, niin siitä nauttii ja parisuhde sen kestää. Joku sanoi, että suhde- ja ikäkriisien jälkeen -kun ne on koettu ja menty yhdessä läpi.

10/30 kirjoitti:

Lapset elämäni paras asia. Synnytys ei muuttanut mitään, mutta elämä muuttui radigaalisti. Seksielämä väheni, koska lapset vie kaiken ajan. Seksiä ehkä kerran viikossa. Kyllä lapset antoivat elämään sisältöä ja paljon, kun nuorempana tuli muut sisällöt koettua.

Suosittelen lapsenhankintaa kun suhdetta takana 10v ja ikää nuoremmallakin pariskunnasta min. 30v.
Lapsenhankinta on ehdottomasti ajoitettava oikein, niin siitä nauttii ja parisuhde sen kestää. Joku sanoi, että suhde- ja ikäkriisien jälkeen -kun ne on koettu ja menty yhdessä läpi.

Lue lisää

Entä jos tapaa kumppaninsa 35vuotiaana , pitäisikö lapsia tehdä sitten aikaisintaan 45 vuotiaana??

jaahas.. kirjoitti:

Entä jos tapaa kumppaninsa 35vuotiaana , pitäisikö lapsia tehdä sitten aikaisintaan 45 vuotiaana??

Silloin ei voi oikein valita :> Paitsi jos on mies. :)

mistäs niin arvelet

Luulen, että sinulla olisi keskustelun paikka.

Saattaisit löytää jotain enemmän kuin alussa oli!!!

Eikö sinulla ole huolta lapsesta? Etkö huolehdi mistään, lapsi ottaa vaikka leipäveitsen käteen, saa käsiinsä lääkkeitä, pesuainetta , satuttaa itsensä johonkin, putoaa portaista, on mahdollisesti vilkasliikenteinen tie tai katu vieressä, joki/järvi/ matala oja jne ?? Vaaranpaikkoja on miljoona jo pelkästään jokaisen kotoa, jotka jokaisen vanhemman tulee huomioida.. Pientähän nuo on vielä, jos jokainen huomioi em asiat, mutta odotas kun ne lapset alkavat kasvaa, joudut jatkuvasti päivittämään tietosi vaaranpaikoista, joita et näekään kun lapsi on poissa silmistä omissa menoissaan. Tuolla osoitat oman epäkypsyytesi vanhemmaksi, SINUN tehtäväsi on huolehtia lapsestasi ja ajatella asioita laajemmin. SINÄ olet sitä varten että pidät huolta lapsestasi, SINÄ ajattelet lapsesi puolesta vielä monta vuotta

KALLE KELLO kirjoitti:

Eikö sinulla ole huolta lapsesta? Etkö huolehdi mistään, lapsi ottaa vaikka leipäveitsen käteen, saa käsiinsä lääkkeitä, pesuainetta , satuttaa itsensä johonkin, putoaa portaista, on mahdollisesti vilkasliikenteinen tie tai katu vieressä, joki/järvi/ matala oja jne ?? Vaaranpaikkoja on miljoona jo pelkästään jokaisen kotoa, jotka jokaisen vanhemman tulee huomioida.. Pientähän nuo on vielä, jos jokainen huomioi em asiat, mutta odotas kun ne lapset alkavat kasvaa, joudut jatkuvasti päivittämään tietosi vaaranpaikoista, joita et näekään kun lapsi on poissa silmistä omissa menoissaan. Tuolla osoitat oman epäkypsyytesi vanhemmaksi, SINUN tehtäväsi on huolehtia lapsestasi ja ajatella asioita laajemmin. SINÄ olet sitä varten että pidät huolta lapsestasi, SINÄ ajattelet lapsesi puolesta vielä monta vuotta

Lue lisää

AP kysyi miten äitiys muuttaa naista, ei sitä mikä naisen muuttaa.

Synnyttämättömät naiset ja miehet siis myös. Miehethän eivät omaa edes mahdollisuutta tähän aivojen kasvamiseen, koska heillä ei ole edes teoreettista mahdollisuutta synnyttää. Olen kyllä samaa mieltä, olen usein ajatellut, että jos miehet eivät ole agressiivisempia ja vahvempia, maailma olisi älyn puolesta ollut naisten jo aikaa sitten, naiset ovat yleisesti ottaen kaikilla elämän osa-alueilla huomattavasti älykkäämpiä ja synnytyksen yhteydessä muuttuvat entistä fiksummiksi, kuten itsekin totesit.
Olen siis ehdottomasti kanssasi isolta osalta samaa mieltä, ja sen vahvistaa muutama poikkeus.

Nainen tosiaan pystyy paljon parempaan kuin mies koskaan ja synnytys vain vahvistaa tätä.
Vihdoinkin mies joka kykenee myöntämään tämän.

Kerran eräs mies sanoi naiselle väittelyssä ettei tämä tiedä elämästä mitään, koska ei ole edes synnyttänyt ja olen samaa mieltä: ei tiedä miehetkään eivätkä voi eivätkä edes teoriaa, koska he eivät elämää luo. He jäävät siksi ikuisiksi lapsiksi ja tyhmemmän oloisiksi.
Sääli, mutta tasanhan ei mene onnenlahjat, eikä totta simo?

Lapsettomat eivät pohdi "nuorten juttuja", he tekevät asioita. Jos haluaa itsenäisen, liikkuvan elämän, ei kannata perustaa perhettä, koska se rajoittaa.

Jos perustaa perheen, täytyy olla valmis luopumaan ns. suurista unelmista.

unefois kirjoitti:

Lapsettomat eivät pohdi "nuorten juttuja", he tekevät asioita. Jos haluaa itsenäisen, liikkuvan elämän, ei kannata perustaa perhettä, koska se rajoittaa.

Jos perustaa perheen, täytyy olla valmis luopumaan ns. suurista unelmista.

Lue lisää

Mitä filosofointia, ja plussaa sataa!

"Erottu 5kk myöhemmin". Sinähän sen kirjoitit tuohon selvällä suomenkielellä.

"Aviomies unohtuu". Olisit nyt kirjoittanut "Isompi LAPSI" unohtuu, siitähän se johtuu. Mieshän hakee puolisostaan vain Äitiä, joka hoitaa vain tätä ISOA lasta.

Tottahan se on aina, että vanhemmalla lapsella tulee mustasukkaisuus sitä vauvaa kohtaan joka kotiin tuodaan.

Näin on! Naisen muuttuu laiskaksi punkeroksi lapsen saatuaan. Ei anna tarpeeksi huomiota eikä seksiä. Edellisessä ja nykyisessä suhteessa kävi näin. Kolmas on jo kiikarissa ja toivon mukaan se oikea sexmachine.

lisää seksiä kirjoitti:

Näin on! Naisen muuttuu laiskaksi punkeroksi lapsen saatuaan. Ei anna tarpeeksi huomiota eikä seksiä. Edellisessä ja nykyisessä suhteessa kävi näin. Kolmas on jo kiikarissa ja toivon mukaan se oikea sexmachine.

Lue lisää

ssssssssssssSuomalaiset miehet on läskipunkeroita, vaikkei ne synnytä. Toista ne on tummat poitsut, kroppa kunnossa ja kyllä osaavat....
Ei haise kalja eikä läskimaha ota vastaan.
Miesten kannattaa kattoa peiliin, jos nainen ei anna. Lapset ei muuta kuin hetkellisesti jotain, jos suhde on kunnossa. Ja eiks se mee niin, että jos suhteessa mies ei saa, niin eihän se saa nainenkaan... onneks mä saan.

Tässäkin keskustelussa tulee erittäin selväksi, missä miesten aivot sijaitsevat.
Tunnen suurta myötähäpeää kaikkien miesten puolesta.

tai sitten ei..tiedän useamman tapauksen jolta olisi pitänyt jäädä lapsi saamatta kun eivät edes itsestään kykene huolehtimaan saati lapsesta,joten et voi yleistää tässäkään asiassa!ja kyllä moni lapseton tuntuu olevan paljon vastuuntuntosempi kuin moni lapsen saanut.Eli kannattaa vähän miettiä ennen ku latelet mielipåiteitäsi..et voi yleistää meitä on joka lähtöön!tämä vastaus nimimerkille ------ ja muillekkin ketkä täällä ihmisiä niin tietävästi lokeroivat..ärsyttää tommonen.

Ja piiri pieni pyörii..

Kunpa joku älyäisi kirjoittaa vitsikirjan "Miesten kootut selitykset vieraissa käymisiin"

Joo, meillä on kolme, nyt jo aikuista lasta.
Kun mies teki arjessa osansa, ei tarvinnut vongata. Ja mitä kroppaan ja sen lössähtämiseen tulee, niin kannattaa miesten kokeilla lihoo ja laihtuu ja imettää, ei siinä enää missinmitoissa heti olla. Mun mies on ihana. Otti huomioon arjen ja siksi meillä on suhde myllerrykset ja väsymykset kestäny. Ja vieläkin, kun taas ollaan kahdestaan, elo on upeaa. Elämä muuttuu hetkittäin ja ihmiset ja vartalot muuttuu, mutta suhde on taito-ja tekniikkalaji. Ei se lapsettomillakaan herkkua aina ole. lapset on hyieno juttu, onhan se kumma, kun heistäkin on tehty jokin mörkö ja taakka.
Huonoon suhteeseen ei kannata lapsia tehdä, ei se sitä vahvista, mutta oikeaa suhdetta se vahvistaa. Silloin osaa ajatella kuin aikuinen.

Mikä sinua estää olemasta "merkittävä ja onnellinen"? Vaimolla tai ilman. Terveet liitot eivät ole mitään vankiloita, jotka estävät ihmistä tekemästä sitä, mitä eniten maailmassa ja omassa elämässään halajaa.

Äläkä muuten syytä siitä vaimoasi, että itseltäsi ilmeisesti puuttu eväät tehdä osastasi merkitsevämpi ja onnellisempi.

Omat polut kirjoitti:

Mikä sinua estää olemasta "merkittävä ja onnellinen"? Vaimolla tai ilman. Terveet liitot eivät ole mitään vankiloita, jotka estävät ihmistä tekemästä sitä, mitä eniten maailmassa ja omassa elämässään halajaa.

Äläkä muuten syytä siitä vaimoasi, että itseltäsi ilmeisesti puuttu eväät tehdä osastasi merkitsevämpi ja onnellisempi.

Lue lisää

En syytäkään vaimoani, vaan lapsen hankkimista

Jos oikeasti olet mies, etkä vain harhaanjohtavan nimimerkin takana oleva nainen, niin sanon vaan, että VAU! Hyvä, että tuollaisiakin miehiä on vielä olemassa. Kypsiä, eikä keskenkasvuisia kakaroita. Lapsi kasvattaa ihmistä, ero tulee, jos toinen ei olekaan siihen valmis.

Itse koin lasten syntymisen tuomat muutokset positiivisina, mutta kaikille niin ei ilmeisesti ole käynyt. Minusta on hassua katsoa maailmaa omasta näkökulmastani ja mitä tunnen ja sitten nähdä näitä kärttyisiä mammoja kaupoissa pyörimässä. Olen töissä keskustassa, kassalla. On outoa nähdä kuinka äidit käyttäytyvät lastensa kanssa ja mietin aina käyttäydynkö minäkin noin? EN. En kyllä..en koskaan. Säästän kärttyilyn autoon ja yritän pitää naaman peruslukemilla, kieltää lasta asiallisesti ja auktoriteettisesti, mikä mielestäni tehoaa paremmin kuin rähinä. Itselläni on kaikista ikävistä asiakaskokemuksista ym. jäänyt vain sellainen käsitys, että pahimpia ovat 0-5-vuotiaiden lasten äidit, naama kurtussa, suupielet alaspäin, suttuinen olemus, ei pienintäkään iloa lasta ja "olemista" kohtaan, ei huolenpitoa itsestä... Se on totta että nämä jotkut äidit lakkaavat ulkonäöstään huolehtimisen ja sitten karjutaan toisille että luuletko sinä että mulla on aikaa naamaani pestä tai luuletko että kiinnostaa. Kyllä aikaa löytyy jos jaksaa kiinnostaa ja uskon ettei jaksa kiinnostaa ja jää masennus ja väsy päälle. Eli kyllä se huono olo kumpuaa jo ihan ulkoiseen olemukseen ja siihen ettei jaksa kassalla sanoa kiitosta vaan kaikesta valitetaan ja tympeillään. Surullista...Oma elämäni lasten kanssa on ihanaa ja tarkoitan sitä. En kiellä, etteikö suututtaisi, väsyttäisi, ärsyttäisi, riideltäisi, hermot menisi, voimat loppuisi ja itku pääsisi pienistäkin asioista, mutta pääosin elämä on ihanaa ja rakastan lapsiani ja itseäni. Niinkin paljon itseäni, että jaksan laittaa myös itseni kodin ja lasten ohella ja jopa lähteä töihin pitkän vanhempainvapaan ja vauvapyörityksen jälkeen ja olla tyytyväinen itseeni ja elämääni. Luulenpa, että kyllä nämä tympiintyneet äidit lapsiaan rakastaa, mutta eivät omaa itseään. Siinä se ehken piilee se tämän tarinan viisaus...jos he vain pystyisivät rakastamaan taas itseäänkin. Ja etäisyys miehestä vauvan syntymän jälkeen on ihan normaalia..palautuu viimeistään joskus vuoden jälkeen, jos vaan naiset jaksavat panostaa tähän ikävään ratkeamaan parisuhteessaan. Toisaalta miehiltä kaivataan ymmärrystä ja sitä APUA tottakai.

"sivusta seurannut"

Aivan samantapaisia kokemuksia ystävättäristä, todella katkeria mutta lapsi on "ah niin ihana" eli suu puhuu muuta kuin olemus antaa ymmärtää. Ei ikinä kakaroita ettei itselle käy samalla lailla.

kerronpa minäkin kirjoitti:

"sivusta seurannut"

Aivan samantapaisia kokemuksia ystävättäristä, todella katkeria mutta lapsi on "ah niin ihana" eli suu puhuu muuta kuin olemus antaa ymmärtää. Ei ikinä kakaroita ettei itselle käy samalla lailla.

Lue lisää

Niin, mikä niitä kärttyäitejä vaivaa??? Ei ole hyviä ja huonoja päiviä, vaan on niitä äitejä jotka aina voi voi voi voi voi ja sitten toiset pelleilee ja leikkii lasten kanssa ja jaksavat ihastella tyhmimpiäkin lasten tekemiä taideteoksia. Näillä äideillä riittää huumorintajua ja he ovat rentoja. Nämä toiset taas ovat takakireitä ja vakavia. Kumpaan ryhmään sinä kuulut ja tajuatko itse kuinka se näkyy ulospäin? Naurettavinta on se, kun takakireä ja vakava oma vaimoni väittää, että luuletko äijä että kukaan äiti jaksaa olla sellainen ja sellainen ja se on sen takia laittautunut ku se on semmonen ja tämmönen. Enpä usko...musta kun näyttää vähän että taustalla on oma asenne, erittäin huono sellainen

myyjä-äippä kirjoitti:

Itse koin lasten syntymisen tuomat muutokset positiivisina, mutta kaikille niin ei ilmeisesti ole käynyt. Minusta on hassua katsoa maailmaa omasta näkökulmastani ja mitä tunnen ja sitten nähdä näitä kärttyisiä mammoja kaupoissa pyörimässä. Olen töissä keskustassa, kassalla. On outoa nähdä kuinka äidit käyttäytyvät lastensa kanssa ja mietin aina käyttäydynkö minäkin noin? EN. En kyllä..en koskaan. Säästän kärttyilyn autoon ja yritän pitää naaman peruslukemilla, kieltää lasta asiallisesti ja auktoriteettisesti, mikä mielestäni tehoaa paremmin kuin rähinä. Itselläni on kaikista ikävistä asiakaskokemuksista ym. jäänyt vain sellainen käsitys, että pahimpia ovat 0-5-vuotiaiden lasten äidit, naama kurtussa, suupielet alaspäin, suttuinen olemus, ei pienintäkään iloa lasta ja "olemista" kohtaan, ei huolenpitoa itsestä... Se on totta että nämä jotkut äidit lakkaavat ulkonäöstään huolehtimisen ja sitten karjutaan toisille että luuletko sinä että mulla on aikaa naamaani pestä tai luuletko että kiinnostaa. Kyllä aikaa löytyy jos jaksaa kiinnostaa ja uskon ettei jaksa kiinnostaa ja jää masennus ja väsy päälle. Eli kyllä se huono olo kumpuaa jo ihan ulkoiseen olemukseen ja siihen ettei jaksa kassalla sanoa kiitosta vaan kaikesta valitetaan ja tympeillään. Surullista...Oma elämäni lasten kanssa on ihanaa ja tarkoitan sitä. En kiellä, etteikö suututtaisi, väsyttäisi, ärsyttäisi, riideltäisi, hermot menisi, voimat loppuisi ja itku pääsisi pienistäkin asioista, mutta pääosin elämä on ihanaa ja rakastan lapsiani ja itseäni. Niinkin paljon itseäni, että jaksan laittaa myös itseni kodin ja lasten ohella ja jopa lähteä töihin pitkän vanhempainvapaan ja vauvapyörityksen jälkeen ja olla tyytyväinen itseeni ja elämääni. Luulenpa, että kyllä nämä tympiintyneet äidit lapsiaan rakastaa, mutta eivät omaa itseään. Siinä se ehken piilee se tämän tarinan viisaus...jos he vain pystyisivät rakastamaan taas itseäänkin. Ja etäisyys miehestä vauvan syntymän jälkeen on ihan normaalia..palautuu viimeistään joskus vuoden jälkeen, jos vaan naiset jaksavat panostaa tähän ikävään ratkeamaan parisuhteessaan. Toisaalta miehiltä kaivataan ymmärrystä ja sitä APUA tottakai.

Lue lisää

Viisasta puhetta. Kerronpa tässä oman teoriani, jonka uskon hiton hyvin pitävän paikkansa:
eli mitä tapahtuu - mitä siitä seuraa

- nainen ei halua pyytää/uskalla pyytää/ei saa isän apua = väsymys/katkeruus
- nainen kuvittelee, että oma itse ei ole enää tärkeä, vaan se vauva, täytyy näyttää muille että on hyvä äiti = nuhjuinen olemus, vanhat vaatteet, ei ehostusta, ei siistiä olemusta(ei tarvitse meikkiä tai muotivaatteita ollakseen edustava)
- valmiiksi huono itsetunto = jatkuva näyttämisen tarve/katkeruus/väsymys
- oma epävarmuus ja huonommuudentunto = vit***** tuttaville, itsetunnon pönkitys
- oma väsymys ja katkeruus = katkera vit***** tuttaville
- epävarmuus äitiydessä = vit***** toisille äideille
- oman elämän menettäminen, ei vapaa-aikaa, kukaan ei ymmärrä, ei tajua mitä hyvää on saanut, ei arvosta äitiyttään vaan ajattelee vain jatkuvasti toisten elämää ja asioita ja vertaa itseään niihin eikä voi elää tässä ja nyt = vit***** lapsettomille ja kaikille muille ja jatkuva pas***puhuminen ja toisten likapyykin pesu
- minä olen äiti HALOO - törkeä käyttäytyminen missä vaan, kenelle vaan, asiallisuus ja ystävällisyys unohtuu, ei kiitetä ovien aukaisijoita, ei myyjiä, ei omaa miestä, ei ystäviä..

Tässä meikäläisen näkökulmasta. Olen nainen, minulla on kaksi lasta. Suvussani on tällaisia äitejä ja toisinaan pelkään heidän tapaamistaan, koska he ovat niin vaikeita. Toinen on kyllä myöntänyt pahan olonsa, minkä ansiosta jaksan ymmärtää häntä, enkä välitä hänen ikävästä käytöksestään vaan annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän myös käy terapiassa ja sen ja lääkkeiden avulla on kokenut saaneensa paljon apua. Emme ole viime aikoina tapailleet, mutta puhelimessa hän vaikuttaa hyvätuulisemmalta. Tämän toisen kanssa taas jokainen tapaaminen on ahdistava. Yritän jutella mukavia, enkä kommentoi mihinkään mielipideasioihin, muttä hän saa aina ajettua ne niille raiteille, ikään kuin haluaisi kiistellä. Nyökyttelen vain, olen hiljaa enkä kommentoi. En koskaa kommentoi mitä itse teen tai miten teen, tai mitä mieltä olen rokotteista, lapsen keskessä nukkumisesta, meikkaamisesta, saako lapsen ottaa mukaan ravintolaan ja ties mitä. Hän jauhaa tosi paljon juuri tällaisia asioita, kuin että ei hänellä ole aikaa meikata ja vieläpä uusia vaatteitako pitäisi. Ja että eikö ole törkeää kun jotkut äidit antavat vanhemman lapsensa turvin nuoremman leikkiä pihalla yksin. Olen hiljaa ja nyökkäillen ja hymähtelen. En ymmärrä miksi tuollaisia asioita täytyy jauhaa. Aivan kun hän ei ehtisi ollenkaan keskittyä omaan äitiyteensä, kun täytyy vain vahtia mitä naapurin äidit tekevät ja miten. Itsestäni on ihan ok jos lapset on leikkineet ulkona keskenään, koska äiti varmaan luottaa lapsiinsa ja tietää, että he esim. ymmärtävät ettei tielle saa mennä. Ja toisekseen, kyllä se äiti on varmaan sieltä keittiön ikkunasta lasten touhuja koko ajan seurannut. On myös paljon erilaisia lapsia. Meillä vanhempi on todella vastuuntuntoinen ja kiltti ollut pienestä pitäen, eikä tekisi mitään vastoin vanhempien lakeja, kun taas nuorempi ei tänäkään päivänä tahdo millään uskoa mitään ja aina haluaa kokeilla itse kaikkea. Hieno piirre sekin että ei sen puoleen :) mutta on tärkeää tuntea omat lapsensa, heidän heikkoutensa ja vahvuutensa ja senkin kautta arvioida mikä on minkäkin ikäiselle lapselle sopiva vastuu jne., mitä voi antaa tehdä jne. Tuttavillani on alakouluikäiset lapset joista toinen on ollut koulun jälkeen aina yksin kotona ja pärjää hienosti. Tämä toisen perheen lapsi taas ei vieläkään voi olla yksin kotona, vaan menee aina isotätinsä luo koulusta, koska on niin rasavilli tai jotain. On kuulemma yrittänyt keittää kahveja kotona ja kokeillut leipoa kakkua ja ties mitä, missä olisi voinut käydä huonosti, minkä vuoksi vanhemmat päätyivät tällaiseen ratkaisuun.

"ei se lapsi parisuhdetta pilaa vaan rikastuttaa!"

Puhut siis vain omasta puolestasi?

vihdoinkin joku järkevä
huomaa kun on elämää kokeneempi mies ja alta 25 idiootti