lesbosta biiksi?

fem

Koko teini-iän ajattelin olevani mitä luultavammin lesbo. Nyt kuitenkin 22 vuotiaana ihastuin mieheen. Minulla on kauhea pelko siitä yritänkö vain pettää itseäni vai voiko ennen vain lähinnä tyttöjä katsellut huomata olevansakin bi...
Mistä tietää ettei ole kulissisuhteessa? Tuntuu oudolta kun joku (nim.Zorro) sanoi olleensa kulissiliitossa 7 vuotta vaikka on syntymälesbo.

Voiko olla niin, että samoin kuin joku hetero alkaa kokea olevansakin lesbo/ homo minä ihan aidosti saan tykätä ilman itsepelkoajatuksia pojastakin. Kyllä edelleen tytöt kiinnostaa tosi paljon ja tuntuu, että on vaikea olla pelkästään miehen kanssa. Silti en haluaisi luopua tästä ihanasta ihmisestä, jonka kanssa kuitenkin mulla on tosi hyvä olo ja jonka kanssa koen myös kiihottuvani...Koen rakastavani.

109

4977

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jennifer

      ..monta ihmistä onkaan elänyt koko elämänsä ajan kulississa?

      Monta, sanon minä..;)

      • fem

        Mikä on kulissia ja mikä ei? Kuka on vain kuvitellut olevansa lesbo vaikka ei olekaan ja kuka taas kuvitellut olevansa hetero...?


      • Alicia
        fem kirjoitti:

        Mikä on kulissia ja mikä ei? Kuka on vain kuvitellut olevansa lesbo vaikka ei olekaan ja kuka taas kuvitellut olevansa hetero...?

        Kuvittelin olevani jokseenkin täys hetero.
        En usko elämäni tähän saakka olleen kulissia, tuskin se sitä tällä luonnolla on jatkossakaan.
        Siitä huolimatta, olen ihastunut naiseen.
        Ensimmäistä kertaa.


      • Zorro
        Alicia kirjoitti:

        Kuvittelin olevani jokseenkin täys hetero.
        En usko elämäni tähän saakka olleen kulissia, tuskin se sitä tällä luonnolla on jatkossakaan.
        Siitä huolimatta, olen ihastunut naiseen.
        Ensimmäistä kertaa.

        Taidan vetäytyä palstalta kun tuntuu että minut vedetään esimerkiksi ketjuun kuin ketjuun... en pidä siitä. Täällä on kymmeniä muitakin kirjoittajia kuin minä. Haloo.

        Ja jos ottaa esimerkiksi minut niin olisi hyvä olla faktat oikein. En ole elänyt kulissisuhteessa 7 vuotta vaan yli 10, ja kulissielämää kolmekymppiseksi asti.

        Voi hellanlettas, ettäkö sitä pitää oikein ihmetellä kun kerran sanon olevani syntymälesbo???

        Eihän sillä ole yhtikäs yhtään mitään tekemistä asian kanssa!

        Ai kaikki (syntymä)lesbotko sitten alkavat huoletta elää lesbona heti kun kynnelle kykenevät? Just.

        Oikein suututtaa moinen ihmettely. Joillakin on sisäinen pelko, ahdistuskin, ehkä elää sellaisten ihmisten ympäröimänä ettei voisi ikimaailmassa kuvitellakaan kertovansa olevansakin lesbo. Ajattelee sitä niin huikeana ja etäisenä asiana, luulee ettei koskaan voi olla oma itsensä, menee vaan virran mukana, ei halua eikä kestäisi itseensä kohdistuvaa painetta jos alkaisi elää toisin. Jokainen meistä on erilainen, toiset ovat hyvin herkkiä.

        Voi niistä elämässään olevista miehistä pitää lesbokin, vaikkei rakastuakaan.

        Mutta onneksi sitten voikin tapahtua toisin ja saa itsensä irrotettua valheesta. Jotkut eivät koskaan saa, olen siis onnekas.

        Äh... enpä jaksa selittää enempää. P*skaako se mua liikuttaa mitä kukakin luulee, itse totuuden parhaiten tiedän.


      • fem
        Zorro kirjoitti:

        Taidan vetäytyä palstalta kun tuntuu että minut vedetään esimerkiksi ketjuun kuin ketjuun... en pidä siitä. Täällä on kymmeniä muitakin kirjoittajia kuin minä. Haloo.

        Ja jos ottaa esimerkiksi minut niin olisi hyvä olla faktat oikein. En ole elänyt kulissisuhteessa 7 vuotta vaan yli 10, ja kulissielämää kolmekymppiseksi asti.

        Voi hellanlettas, ettäkö sitä pitää oikein ihmetellä kun kerran sanon olevani syntymälesbo???

        Eihän sillä ole yhtikäs yhtään mitään tekemistä asian kanssa!

        Ai kaikki (syntymä)lesbotko sitten alkavat huoletta elää lesbona heti kun kynnelle kykenevät? Just.

        Oikein suututtaa moinen ihmettely. Joillakin on sisäinen pelko, ahdistuskin, ehkä elää sellaisten ihmisten ympäröimänä ettei voisi ikimaailmassa kuvitellakaan kertovansa olevansakin lesbo. Ajattelee sitä niin huikeana ja etäisenä asiana, luulee ettei koskaan voi olla oma itsensä, menee vaan virran mukana, ei halua eikä kestäisi itseensä kohdistuvaa painetta jos alkaisi elää toisin. Jokainen meistä on erilainen, toiset ovat hyvin herkkiä.

        Voi niistä elämässään olevista miehistä pitää lesbokin, vaikkei rakastuakaan.

        Mutta onneksi sitten voikin tapahtua toisin ja saa itsensä irrotettua valheesta. Jotkut eivät koskaan saa, olen siis onnekas.

        Äh... enpä jaksa selittää enempää. P*skaako se mua liikuttaa mitä kukakin luulee, itse totuuden parhaiten tiedän.

        jos koit sen, että otin sinut esimerkiksi loukkaavana. Ajattelin vain, että sinä ehkä juuri osaisit selittää mistä sen tietää ja senhän jo teitkin. Ymmärrän hyvin, että ympäristön paineet saavat jotkut elämään toisin kuin he haluaisivat. Silloinhan on selvää, että jos kokee haluavansa aidosti koko ajan jotain muuta niin tuntee elävänsä kulississa. Minulla on vain se tilanne, että olen hämmentynyt enkä oikein osaa sanoa mitä haluaisin, kun naiset kiinnostavat fyysisesti paljon, mutta tätä poikaa uskon rakastavani...


      • Jennifer
        fem kirjoitti:

        Mikä on kulissia ja mikä ei? Kuka on vain kuvitellut olevansa lesbo vaikka ei olekaan ja kuka taas kuvitellut olevansa hetero...?

        ..on perinteinen kulissi, jossa henkilö tietää elävänsä kulississa.

        Ja tiedostamaton kulissi, joka selviää henkilölle vasta myöhemmällä iällä, ehkäpä vasta kuolinvuoteella.


      • Jennifer
        Zorro kirjoitti:

        Taidan vetäytyä palstalta kun tuntuu että minut vedetään esimerkiksi ketjuun kuin ketjuun... en pidä siitä. Täällä on kymmeniä muitakin kirjoittajia kuin minä. Haloo.

        Ja jos ottaa esimerkiksi minut niin olisi hyvä olla faktat oikein. En ole elänyt kulissisuhteessa 7 vuotta vaan yli 10, ja kulissielämää kolmekymppiseksi asti.

        Voi hellanlettas, ettäkö sitä pitää oikein ihmetellä kun kerran sanon olevani syntymälesbo???

        Eihän sillä ole yhtikäs yhtään mitään tekemistä asian kanssa!

        Ai kaikki (syntymä)lesbotko sitten alkavat huoletta elää lesbona heti kun kynnelle kykenevät? Just.

        Oikein suututtaa moinen ihmettely. Joillakin on sisäinen pelko, ahdistuskin, ehkä elää sellaisten ihmisten ympäröimänä ettei voisi ikimaailmassa kuvitellakaan kertovansa olevansakin lesbo. Ajattelee sitä niin huikeana ja etäisenä asiana, luulee ettei koskaan voi olla oma itsensä, menee vaan virran mukana, ei halua eikä kestäisi itseensä kohdistuvaa painetta jos alkaisi elää toisin. Jokainen meistä on erilainen, toiset ovat hyvin herkkiä.

        Voi niistä elämässään olevista miehistä pitää lesbokin, vaikkei rakastuakaan.

        Mutta onneksi sitten voikin tapahtua toisin ja saa itsensä irrotettua valheesta. Jotkut eivät koskaan saa, olen siis onnekas.

        Äh... enpä jaksa selittää enempää. P*skaako se mua liikuttaa mitä kukakin luulee, itse totuuden parhaiten tiedän.

        ..älä anna periksi, sillä ei ole oikein, että meidän suumme tukitaan omalla palstallamme.

        Minuakin on alusta asti mollattu. Ensimmäinen v-tuilun aihe oli nikkini Jennifer. Luulin kuulemma itseäni kovinkin kauniiksi ja haluttavaksi, kun olin oikein valinnut tuollaisen nimenkin..;D

        Zorro, anna palaa!

        Älä hyydy!

        Ps. Myöhä ei lannistuta....etteenpäin sano mummo, kun saippuoituna meni kaatosateeseen..:D


      • Jennifer
        Zorro kirjoitti:

        Taidan vetäytyä palstalta kun tuntuu että minut vedetään esimerkiksi ketjuun kuin ketjuun... en pidä siitä. Täällä on kymmeniä muitakin kirjoittajia kuin minä. Haloo.

        Ja jos ottaa esimerkiksi minut niin olisi hyvä olla faktat oikein. En ole elänyt kulissisuhteessa 7 vuotta vaan yli 10, ja kulissielämää kolmekymppiseksi asti.

        Voi hellanlettas, ettäkö sitä pitää oikein ihmetellä kun kerran sanon olevani syntymälesbo???

        Eihän sillä ole yhtikäs yhtään mitään tekemistä asian kanssa!

        Ai kaikki (syntymä)lesbotko sitten alkavat huoletta elää lesbona heti kun kynnelle kykenevät? Just.

        Oikein suututtaa moinen ihmettely. Joillakin on sisäinen pelko, ahdistuskin, ehkä elää sellaisten ihmisten ympäröimänä ettei voisi ikimaailmassa kuvitellakaan kertovansa olevansakin lesbo. Ajattelee sitä niin huikeana ja etäisenä asiana, luulee ettei koskaan voi olla oma itsensä, menee vaan virran mukana, ei halua eikä kestäisi itseensä kohdistuvaa painetta jos alkaisi elää toisin. Jokainen meistä on erilainen, toiset ovat hyvin herkkiä.

        Voi niistä elämässään olevista miehistä pitää lesbokin, vaikkei rakastuakaan.

        Mutta onneksi sitten voikin tapahtua toisin ja saa itsensä irrotettua valheesta. Jotkut eivät koskaan saa, olen siis onnekas.

        Äh... enpä jaksa selittää enempää. P*skaako se mua liikuttaa mitä kukakin luulee, itse totuuden parhaiten tiedän.

        ..huoletta elää lesbona heti kun kynnelle kykenevät?"

        Niinpä.

        Kyllä meidän kulttuurissamme suorastaan painostetaan ihmisiä heterouteen. Sitä painostusta ja esimerkkiä tulee tuutin täydeltä, joka on omiaan sekoittamaan nuoren ihmisen sisäisen kaipuun omanlaiseensa seksuaalisuuteen.

        Nykyään onneksi suuntauksien monipuolisuuksista puhutaan ja tuodaan jo kouluissa esiin ja tv:ssäkin vilahtelee, ainakin joskus, jokunen muukuin kuin hetero.

        Mutta luulenpa edelleen, että keskiverto suomalainen perhe KASVATTAA lapsistaan heteroja ja sitä TUKEE VOIMAKKAASTI ympräröivä yhteiskunta..:(


      • Voila
        Jennifer kirjoitti:

        ..huoletta elää lesbona heti kun kynnelle kykenevät?"

        Niinpä.

        Kyllä meidän kulttuurissamme suorastaan painostetaan ihmisiä heterouteen. Sitä painostusta ja esimerkkiä tulee tuutin täydeltä, joka on omiaan sekoittamaan nuoren ihmisen sisäisen kaipuun omanlaiseensa seksuaalisuuteen.

        Nykyään onneksi suuntauksien monipuolisuuksista puhutaan ja tuodaan jo kouluissa esiin ja tv:ssäkin vilahtelee, ainakin joskus, jokunen muukuin kuin hetero.

        Mutta luulenpa edelleen, että keskiverto suomalainen perhe KASVATTAA lapsistaan heteroja ja sitä TUKEE VOIMAKKAASTI ympräröivä yhteiskunta..:(

        "Mutta luulenpa edelleen, että keskiverto suomalainen perhe KASVATTAA lapsistaan heteroja ja sitä TUKEE VOIMAKKAASTI ympräröivä yhteiskunta..:("

        Aivan samoin kuin keskiverto suomalainen perhe ei kasvata lapsestaan muslimia ja tätä tukee koko ympäröivä yhteiskunta.

        Ei sillä etteikö lesbous ole ok ja jos sen muksussaan toteaa niin sitä pitää tukea, ei yrittää käännyttää tai tuomita.

        Nää on näitä kysymyksiä että paskantaako karhu metsään, eli näin se menee ja niin sen pitääkin olla.


      • mrh
        Voila kirjoitti:

        "Mutta luulenpa edelleen, että keskiverto suomalainen perhe KASVATTAA lapsistaan heteroja ja sitä TUKEE VOIMAKKAASTI ympräröivä yhteiskunta..:("

        Aivan samoin kuin keskiverto suomalainen perhe ei kasvata lapsestaan muslimia ja tätä tukee koko ympäröivä yhteiskunta.

        Ei sillä etteikö lesbous ole ok ja jos sen muksussaan toteaa niin sitä pitää tukea, ei yrittää käännyttää tai tuomita.

        Nää on näitä kysymyksiä että paskantaako karhu metsään, eli näin se menee ja niin sen pitääkin olla.

        Miksi "niin sen pitääkin olla"?


      • Voila
        mrh kirjoitti:

        Miksi "niin sen pitääkin olla"?

        Ihmiset ovat eläneet yhteisöissä aina. Jotta yhteisöt toimivat tarvitaan koko laumalle tiettyjä pelisääntöjä ja ennustettavuutta.

        Tämä takaa jatkuvuuden ja lauman säilymisen.

        Siksi sen pitääkin niin olla :)

        Ihan sama juttu kuin esimerkiksi hirvillä samojen polkujen käyttö vuodesta toiseen = näin säilyt varmemmin elossa.

        Eikä näillä asioilla ole mitään tekemistä lesbouden/heterouden tms. kanssa kuten aiemmin asiaa ymmärtämätön koitti esittää.


      • Jennifer
        Voila kirjoitti:

        "Mutta luulenpa edelleen, että keskiverto suomalainen perhe KASVATTAA lapsistaan heteroja ja sitä TUKEE VOIMAKKAASTI ympräröivä yhteiskunta..:("

        Aivan samoin kuin keskiverto suomalainen perhe ei kasvata lapsestaan muslimia ja tätä tukee koko ympäröivä yhteiskunta.

        Ei sillä etteikö lesbous ole ok ja jos sen muksussaan toteaa niin sitä pitää tukea, ei yrittää käännyttää tai tuomita.

        Nää on näitä kysymyksiä että paskantaako karhu metsään, eli näin se menee ja niin sen pitääkin olla.

        ..kysyisin, että mihin liittyykään tuo karhun metsään paskantaminen?


      • essi
        Jennifer kirjoitti:

        ..huoletta elää lesbona heti kun kynnelle kykenevät?"

        Niinpä.

        Kyllä meidän kulttuurissamme suorastaan painostetaan ihmisiä heterouteen. Sitä painostusta ja esimerkkiä tulee tuutin täydeltä, joka on omiaan sekoittamaan nuoren ihmisen sisäisen kaipuun omanlaiseensa seksuaalisuuteen.

        Nykyään onneksi suuntauksien monipuolisuuksista puhutaan ja tuodaan jo kouluissa esiin ja tv:ssäkin vilahtelee, ainakin joskus, jokunen muukuin kuin hetero.

        Mutta luulenpa edelleen, että keskiverto suomalainen perhe KASVATTAA lapsistaan heteroja ja sitä TUKEE VOIMAKKAASTI ympräröivä yhteiskunta..:(

        lapsistaan heteroita? en kyllä jaksa ymmärtää, miten lapsista kasvatetaan heteroita yhtään sen enempää kuin homojakaan. en minä ainakaa tykkää tytöistä sen takia, että isi on kotona opettanut minua tykkäämään tytöistä. ja kun nyt suurin osa ihmisistä edelleen on ensisijaisesti heteroita, niin miksikäs heidät sitten pitäisi kasvattaa, jos tällainen suuntautuneisuuden ohjailu kerran on mahdollista?

        en muutenkaan koe nuoresta iästäni huolimatta, että minua painostetaan yhtään mihinkään. ennemmin minulla on sellainen mielikuva, että nyt homojen asioita on vasta alettu kunnolla ajaa eteen päin.


      • Jennifer
        essi kirjoitti:

        lapsistaan heteroita? en kyllä jaksa ymmärtää, miten lapsista kasvatetaan heteroita yhtään sen enempää kuin homojakaan. en minä ainakaa tykkää tytöistä sen takia, että isi on kotona opettanut minua tykkäämään tytöistä. ja kun nyt suurin osa ihmisistä edelleen on ensisijaisesti heteroita, niin miksikäs heidät sitten pitäisi kasvattaa, jos tällainen suuntautuneisuuden ohjailu kerran on mahdollista?

        en muutenkaan koe nuoresta iästäni huolimatta, että minua painostetaan yhtään mihinkään. ennemmin minulla on sellainen mielikuva, että nyt homojen asioita on vasta alettu kunnolla ajaa eteen päin.

        ..tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin "olettaa".

        Eli oletetaan, että meidän lapset ovat heteroita.

        Mutta eihän tämä sitä tarkoita, että lapseen voidaan iskostaa suuntaus, vaan sitä, että se on omiaan sotkemaan ja sekoittamaan henkilön omaa sisäistä suuntausta. Toki se sieltä joskus tulla tupsahtaa esiin, ainakin toivoisin niin.


      • Voila
        Jennifer kirjoitti:

        ..kysyisin, että mihin liittyykään tuo karhun metsään paskantaminen?

        että itsestään selvyyksien kyseleminen on aina vähän ihmeellistä.


      • Jennifer
        Voila kirjoitti:

        että itsestään selvyyksien kyseleminen on aina vähän ihmeellistä.

        ..mikä on toistuvin harhaluulo ihmisellä?

        Se on se, että me KUVITTELEMME, että toiset tietävät ajatuksemmekin..:)

        Se on surullista ja tekee paljon kränää ihmisten väliin, mutta siitä pääsee, jos voittaa oman ylpeytensä ja antautuu mutkattomaan kommunikaatioon ihmisten kanssa.


      • Zorro
        Jennifer kirjoitti:

        ..älä anna periksi, sillä ei ole oikein, että meidän suumme tukitaan omalla palstallamme.

        Minuakin on alusta asti mollattu. Ensimmäinen v-tuilun aihe oli nikkini Jennifer. Luulin kuulemma itseäni kovinkin kauniiksi ja haluttavaksi, kun olin oikein valinnut tuollaisen nimenkin..;D

        Zorro, anna palaa!

        Älä hyydy!

        Ps. Myöhä ei lannistuta....etteenpäin sano mummo, kun saippuoituna meni kaatosateeseen..:D

        "..älä anna periksi, sillä ei ole oikein, että meidän suumme tukitaan omalla palstallamme."

        Sinun suusi voitaisiin meidän palstalla tukkia.


      • essi
        Jennifer kirjoitti:

        ..tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin "olettaa".

        Eli oletetaan, että meidän lapset ovat heteroita.

        Mutta eihän tämä sitä tarkoita, että lapseen voidaan iskostaa suuntaus, vaan sitä, että se on omiaan sotkemaan ja sekoittamaan henkilön omaa sisäistä suuntausta. Toki se sieltä joskus tulla tupsahtaa esiin, ainakin toivoisin niin.

        mutta eiväthän vanhemmatkaan voi kaikkea tietää. koska suurin osa syntyvistä lapsista on heteroita, vanhemmat olettavat automaattisesti lapsensa kuuluvan enemmistöön. jos lapsi "kasvatetaan" heterona ja hän on sellaisena onnellinen, se on minulle ihan okei. vaikkakin sitten todellisuudessa olisikin vaikka vain 90% hetero.


      • oikea Zorro
        Zorro kirjoitti:

        "..älä anna periksi, sillä ei ole oikein, että meidän suumme tukitaan omalla palstallamme."

        Sinun suusi voitaisiin meidän palstalla tukkia.

        Onkohan mitään raukkamaisempaa kuin kirjoittaa toisen käyttäjän vakiona käyttämällä nimimerkillä?

        Minä en ko. kommenttia kirjoittanut todellakaan. Onhan sekin keino saada mut takaisin kommentoimaan, tuollainen feikkaaminen. En silti pidä siitä, alhaista touhua.

        Tiedoksi vaan, Jennifer on hyvä tyyppi vaikka en ihan aina samaa mieltä olekaan, eikä tarvitsekaan.

        Osaan kyllä itsekin puhua, kenenkään hemmentin pellen ei tarvitse laittaa sanoja mun suuhun.


      • Kirsikka
        Alicia kirjoitti:

        Kuvittelin olevani jokseenkin täys hetero.
        En usko elämäni tähän saakka olleen kulissia, tuskin se sitä tällä luonnolla on jatkossakaan.
        Siitä huolimatta, olen ihastunut naiseen.
        Ensimmäistä kertaa.

        Sama tilanne. Olen elänyt vuosikymmeniä(!) heterosuhteessa. Uskollisena. Suhde toimii kuten useimmat pitkään jatkuneet suhteet. Tosin en koskaan ole ollut aivan varma sukupuolisesta identiteetistäni mutta eipä se ole minua haitannutkaan.
        Pari viimeistä vuotta olen ollut ihastunut naiseen, ensin ihastunut ja nyt rakastunut - minkä olen tietysti salannut niin puolisoltani kuin ihastukseni kohteeltakin.
        En ole hetero, en lesbo ja seurattuani jonkin aikaa bi-seksuaalien keskustelupalstaa en löydä itseäni siitäkään joukosta (itseasiassa koen palstan vastenmieliseksi)
        Olen rakastunut ihmiseen joka sattumalta on nainen kuten itsekin olen!
        Näinkin voi käydä.


    • Zorro

      Mistä tietää ettei olekin kulissisuhteessa??? Outo kysymys! Kyllä sen tietää onko, ihan varmasti. Mulle se ainakin oli päivänselvää, tiesinhän mitä OIKEASTI sisimmässäni haluan ja tunnen.

      Mutta Zorro lähtee nyt. Kyllästyttää nimimerkkiini kohdistuvat älyttömät oletukset. (haluankin olla mies... yksi parhaita!)

      • Hapsu

        .. ei nyt lähdetä mihinkään ;)

        Koittaa vaan jatkossakin kirjoittaa mielipiteitään tänne ja niinkuin olet itsekin todennut, ettei kande välittää siitä, mitä muuta olettaa tai luulee tietävänsä.

        Tärkeintähän on se, että itse tietää miten ajattelee ja näkee asiat. Ja täähän on mielipidepalsta - täällä on oikeus ollakin ihan sitä mieltä kun tuntuu.

        Välillä mua ihmetyttää sellaiset kommnetit, joita jotkut on täällä saanut. Eli pengotaan joku tosi vanha mielipide jostain ja sitten käytetään sitä kirjoittajaa itseään vastaan. Tilanteet muuttuu eikä ole mikään synti, että meidän kaikkien ajatuksetkin asioista muuttuu ja elää mukana.

        Tänne on tervetulleita kaikkien jutut ja mielipiteet - ehdottomasti!


    • Hapsu

      .. että se menee jotakuinkin näin:

      Nuorena tyttö jo "epäilee" olevansa jotain muuta kuin suurin osa tytöistä. En minäkään tiennyt 7-vuotiaana olevani lesbo, kun en tiennyt koko sanan olemassa olosta. Tajusin vain, että jokin on erilaista. Tiesin, että isona naimisiin menee vain nainen&mies ja tunsin kauheaa epätietoisuutta/ toivoisuutta, kun tajusin ettei kiinnosta moinen ajatusmalli alkuunkaan.

      Teini-iän kynnyksellä ihastuin ja rakstuin alvariinsa vain likkakavereihini. Pojat ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, tuskin tajusin, että meidän koulussa oli edes poikia.

      Parikymppisenä likkakavereista jokainen seurusteli pojan kanssa ja ensimmäiset odottivat skidejään. Tapasin minäkin miehen ja ajattelin, että onpas kohtelias ja huomaavainen mies, joten miksei tämän kanssa sitten perustaisi perhettä, kun pakko se on kai perustaa jos meinaan lapsenkin haluta.
      Ja perustettiin ja leikittiin kotia helvetin kauan ja kaikki ihalivat, anopit ja mummot, kuinka onnellinen avioliitto meillä olikaan!

      Kunnes pitkien aikojen kuluttua en enää jaksanut leikkiä tietoisesti "avioliitto miehen kanssa on kivaa-leikkiä" ja riuhtaisin itseni irti ja tunnustin ääneen olevani lesbo - ihan se syntymäsellainen.

      Mitä halusin kertoa? Sen, että kannattaa tarkkaan todella miettiä mihin on valmis, mitä jaksaa. Myöskään miehen tunteilla ei saa leikkiä. Ei ole mukavaa kertoa miehelle, jonka kanssa on vuosikausia elänyt, olevansa lesbo - yllätys! Eikä todellakaan ole aviomiehestäkään mukavaa.. ei kenestäkään. Siinä pettää niin itseään kuin muitakin läheisiään rankemman kaavan mukaan.

      • fem

        vai menitkö naimisiin lapsien yms. takia? Tiesitkö oikeasti jotenkin huijaavasi itseäsi? En halua loukata ketään, varsinkaan tätä poikaa ja siksi kai osittain analysoinkin itseäni ja tunteitani koko ajan. Tuntuu etten uskalla tehdä mitään. Jos hetero alkaa tuntea jotain omaa sukupuolta kohtaan hänelle ehkä sanotaan, että hän löysi itsensä tms. Mutta jos lesboksi itsensä kokenut alkaa epäillä olevansa kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta kaikki varoittelevat (oma pelkoni mukaan lukien) että kyse on vaan jostain ympäristön paineesta tms. ja ehkä itsepetoksesta. Ahdistaa, kun ei ole varma...


      • Hapsu
        fem kirjoitti:

        vai menitkö naimisiin lapsien yms. takia? Tiesitkö oikeasti jotenkin huijaavasi itseäsi? En halua loukata ketään, varsinkaan tätä poikaa ja siksi kai osittain analysoinkin itseäni ja tunteitani koko ajan. Tuntuu etten uskalla tehdä mitään. Jos hetero alkaa tuntea jotain omaa sukupuolta kohtaan hänelle ehkä sanotaan, että hän löysi itsensä tms. Mutta jos lesboksi itsensä kokenut alkaa epäillä olevansa kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta kaikki varoittelevat (oma pelkoni mukaan lukien) että kyse on vaan jostain ympäristön paineesta tms. ja ehkä itsepetoksesta. Ahdistaa, kun ei ole varma...

        ... ja rakastan vieläkin omalla tavallani. Tulen kuitenkin rakastamaan naista erilailla. Miehen kanssa suhde oli ikäänkuin hyvin toimiva kaveruus suhde, johon kuului jotain seksin tapaistakin. Jokainenhan meistä tietää, että kaveriakin voi rakastaa - omalla tavalla ;)

        Siihen tiesinkö huijaavani itseäni voin sanoa, etten huijannut itseäni koskaan, muita, kaikkia muita sitäkin enemmän. Itselleni kaikki oli ollut selvää ihan aina, mutta tunnustan, että minäkin luulin "parantuvani" ja sopeutuvani. Siinä uskottelin itselleni, että onnistun, kun oikein yritän - turhaan.

        Luulen ja uskon vakaasti siihen, että se ensimmäinen tunne ja mielenkiinto, joka meihin tulee on vahvintä ja pysyy. Se syttyy meissä jo yllättävän nuorena, jolloin itse emme pysty manipuloimaan omia tunteitamme. Ne tunteet ovat aitoja, myöhemmin ulkopuoliset asiat alkavat vaikuttaa niihin, muokkaavat niitä haluttuun muottiin. Kadotamme jotain niistä. Alamme miettimään, mikä sittenkin on oikein, mitä oikeasti tunnemme.

        Neuvon vain miettimään ja anna ajan kulua. Kiirettä ei ole mihinkään tekemään päätöksiä. Alkuun rakastuminen mieheen tai naiseen tuntuu hyvältä, sillä se on niin voimakasta ja saamme siitä suurta nautintoa ja täytämme läheisyyden tarvettamme.
        Mutta kenen kanssa haluat perustaa perheen, kenet haluat mahdollisesti esitellä rakastettunasi sukulaisillesi ylpeänä? Mieti vielä niitä. Se on selvä, että ahdistaa tilanteessasi, mutta se on varmaa, että ajan kanssa ne asiat yksinkertaisesti loksahtavat paikoilleen ja tulet varmemmaksi itsestäsi. Älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä vielä. Kuuntelet itseäsi ja mietit eri vaihtoehtoja. Äläkä anna ihmisten ennakkoluulojen tai minkään painostuksen vaikuttaa päätöksiisi, koska loppupelissä sinä olet ainoa joka niistä kärsii, mikäli annat muiden valita puolestasi.

        Kyllä se siitä...


      • fem
        Hapsu kirjoitti:

        ... ja rakastan vieläkin omalla tavallani. Tulen kuitenkin rakastamaan naista erilailla. Miehen kanssa suhde oli ikäänkuin hyvin toimiva kaveruus suhde, johon kuului jotain seksin tapaistakin. Jokainenhan meistä tietää, että kaveriakin voi rakastaa - omalla tavalla ;)

        Siihen tiesinkö huijaavani itseäni voin sanoa, etten huijannut itseäni koskaan, muita, kaikkia muita sitäkin enemmän. Itselleni kaikki oli ollut selvää ihan aina, mutta tunnustan, että minäkin luulin "parantuvani" ja sopeutuvani. Siinä uskottelin itselleni, että onnistun, kun oikein yritän - turhaan.

        Luulen ja uskon vakaasti siihen, että se ensimmäinen tunne ja mielenkiinto, joka meihin tulee on vahvintä ja pysyy. Se syttyy meissä jo yllättävän nuorena, jolloin itse emme pysty manipuloimaan omia tunteitamme. Ne tunteet ovat aitoja, myöhemmin ulkopuoliset asiat alkavat vaikuttaa niihin, muokkaavat niitä haluttuun muottiin. Kadotamme jotain niistä. Alamme miettimään, mikä sittenkin on oikein, mitä oikeasti tunnemme.

        Neuvon vain miettimään ja anna ajan kulua. Kiirettä ei ole mihinkään tekemään päätöksiä. Alkuun rakastuminen mieheen tai naiseen tuntuu hyvältä, sillä se on niin voimakasta ja saamme siitä suurta nautintoa ja täytämme läheisyyden tarvettamme.
        Mutta kenen kanssa haluat perustaa perheen, kenet haluat mahdollisesti esitellä rakastettunasi sukulaisillesi ylpeänä? Mieti vielä niitä. Se on selvä, että ahdistaa tilanteessasi, mutta se on varmaa, että ajan kanssa ne asiat yksinkertaisesti loksahtavat paikoilleen ja tulet varmemmaksi itsestäsi. Älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä vielä. Kuuntelet itseäsi ja mietit eri vaihtoehtoja. Äläkä anna ihmisten ennakkoluulojen tai minkään painostuksen vaikuttaa päätöksiisi, koska loppupelissä sinä olet ainoa joka niistä kärsii, mikäli annat muiden valita puolestasi.

        Kyllä se siitä...

        Olisi kiva vaihtaa hieman ajatuksia sähköpostilla jos vain jaksaisit. Olen sen verran hukassa, että minua kiinnostaisi keskustella hieman lähemmin millaista kaverirakkaus on ja miten sen erottaa sitten aidosta? Minäkin jossain määrin koen yrittäväni, mutta myös tuntevani paljon aitoa... : (


      • Hapsu
        fem kirjoitti:

        Olisi kiva vaihtaa hieman ajatuksia sähköpostilla jos vain jaksaisit. Olen sen verran hukassa, että minua kiinnostaisi keskustella hieman lähemmin millaista kaverirakkaus on ja miten sen erottaa sitten aidosta? Minäkin jossain määrin koen yrittäväni, mutta myös tuntevani paljon aitoa... : (

        .. en ole varma onko minullakaan juuri muuta sanottavaa aiheesta, kuin mitä tuossa vuodattelin jo.

        Toisaalta täällä meitä on enemmän keskustelemassa ja saisit useampia näkökulmia aiheeseen?

        Suosittelen lämpimästi, että kerrot ajatuksistasi täällä ja me muut sitten yritämme parhaamme mukaan kertoa näkemyksiämme omien kokemusten mukaan ja - uskomustemme.

        Useampi näkökulma on aina parempi, kuin yksi ja varsinkin aiheessa, jossa ei ole yhtä tai kahta vastausta, vaan niin monta kuin on kokijaakin.

        Kirjoittele vain aiheesta kuin aiheesta tänne ;)


      • fem
        Hapsu kirjoitti:

        .. en ole varma onko minullakaan juuri muuta sanottavaa aiheesta, kuin mitä tuossa vuodattelin jo.

        Toisaalta täällä meitä on enemmän keskustelemassa ja saisit useampia näkökulmia aiheeseen?

        Suosittelen lämpimästi, että kerrot ajatuksistasi täällä ja me muut sitten yritämme parhaamme mukaan kertoa näkemyksiämme omien kokemusten mukaan ja - uskomustemme.

        Useampi näkökulma on aina parempi, kuin yksi ja varsinkin aiheessa, jossa ei ole yhtä tai kahta vastausta, vaan niin monta kuin on kokijaakin.

        Kirjoittele vain aiheesta kuin aiheesta tänne ;)

        Koitin kysyä tätä palstallakin, mutta se oli poistettu. En tiedä miksi. Kysyn tätä ihan asiallisesti, koska tuntuu, että jollain voisi olla pohdittavia ajatuksia. Haluaisin tietää miten miehen kanssa olleet, itsensä kuitenkin syntymälesboksi kokevat tunsivat eri lailla rakkautta miestä kuin nyt naista kohtaan? Ja jos viitsitte vastata (ei ole pakko) niin miten seksi erosi? Pystyikö siitä nauttimaan vai oliko se vain jotain mitä teki toisen mieliksi?


      • Zorro
        fem kirjoitti:

        Koitin kysyä tätä palstallakin, mutta se oli poistettu. En tiedä miksi. Kysyn tätä ihan asiallisesti, koska tuntuu, että jollain voisi olla pohdittavia ajatuksia. Haluaisin tietää miten miehen kanssa olleet, itsensä kuitenkin syntymälesboksi kokevat tunsivat eri lailla rakkautta miestä kuin nyt naista kohtaan? Ja jos viitsitte vastata (ei ole pakko) niin miten seksi erosi? Pystyikö siitä nauttimaan vai oliko se vain jotain mitä teki toisen mieliksi?

        Saanen vastata omasta puolestani, jos vain saan ajatuksia paperille, asiat kun eivät ole kovin yksioikoisia.

        Eli, kyllähän ihan syntymälesbokin voi rakastaa miestä, joskaan ei samalla tavoin kuin naista. Rakkautta on erittäin monenlaista, tunnettu asia.

        Itse tyydyin osaani, koska oletin että tätä se elämä on, joko olen yksin tai seurustelen miesten kanssa. Yksin en halunnut aina olla, joten seurustelin sitten kuten muutkin ystäväni yms.

        Ihan varmaan rakastin sitä pitkäaikaisinta mieskumppaniani. Seksistä en nauttinut. Tunne oli sellaista kiintymystä, aitoa mutta ilman sitä syvintä kipinää, tunsin oloni tyhjäksi sisimmässäni. En kuitenkaan tuntenut pettäväni kumppaniani, välitin hänestä aidosti enkä harrastanut syrjähyppyjä.

        Itse asiassa kymmenen yhteisen vuoden jälkeen hän petti ja alkoi suhteen toiseen naiseen. Onneksi, sillä ilman sitä ties vaikka yhä elelisin kulissiheterona.

        Nainen. Yksinkertaisesti vain rakastan naisia. Fyysisesti, täydellinen paketti, kaikki ihanaa... Henkisesti, moniulotteinen mysteeri, joskus turhauttavaakin, mutta usein ah niin ihanaa...

        Se tunne kun ensi kertaa nainen suuteli minua, kosketti... uskomaton sähkövirta kulki lävitseni. Olinhan rakastunut ko. ihmiseen. Ensikokemukseni naisen kanssa ei siis ollut mikään satunnainen tuttavuus vaan ihan parisuhde.

        Vaikea kuvata oikeastaan, mutta ero vain on valtava. Yksi keskeinen tekijä oma sisin, tyhjä olo oli vihdoin poissa, tunsi olevansa kotona, selittämätön olo. Sitä ei olisi paraskaan mies voinut mulle tarjota. Se lähti omasta sisimmästä se olo ja täyttymys, sähkö, onni ja rakkaus.


      • Jennifer
        Zorro kirjoitti:

        Saanen vastata omasta puolestani, jos vain saan ajatuksia paperille, asiat kun eivät ole kovin yksioikoisia.

        Eli, kyllähän ihan syntymälesbokin voi rakastaa miestä, joskaan ei samalla tavoin kuin naista. Rakkautta on erittäin monenlaista, tunnettu asia.

        Itse tyydyin osaani, koska oletin että tätä se elämä on, joko olen yksin tai seurustelen miesten kanssa. Yksin en halunnut aina olla, joten seurustelin sitten kuten muutkin ystäväni yms.

        Ihan varmaan rakastin sitä pitkäaikaisinta mieskumppaniani. Seksistä en nauttinut. Tunne oli sellaista kiintymystä, aitoa mutta ilman sitä syvintä kipinää, tunsin oloni tyhjäksi sisimmässäni. En kuitenkaan tuntenut pettäväni kumppaniani, välitin hänestä aidosti enkä harrastanut syrjähyppyjä.

        Itse asiassa kymmenen yhteisen vuoden jälkeen hän petti ja alkoi suhteen toiseen naiseen. Onneksi, sillä ilman sitä ties vaikka yhä elelisin kulissiheterona.

        Nainen. Yksinkertaisesti vain rakastan naisia. Fyysisesti, täydellinen paketti, kaikki ihanaa... Henkisesti, moniulotteinen mysteeri, joskus turhauttavaakin, mutta usein ah niin ihanaa...

        Se tunne kun ensi kertaa nainen suuteli minua, kosketti... uskomaton sähkövirta kulki lävitseni. Olinhan rakastunut ko. ihmiseen. Ensikokemukseni naisen kanssa ei siis ollut mikään satunnainen tuttavuus vaan ihan parisuhde.

        Vaikea kuvata oikeastaan, mutta ero vain on valtava. Yksi keskeinen tekijä oma sisin, tyhjä olo oli vihdoin poissa, tunsi olevansa kotona, selittämätön olo. Sitä ei olisi paraskaan mies voinut mulle tarjota. Se lähti omasta sisimmästä se olo ja täyttymys, sähkö, onni ja rakkaus.

        ..jälkeen minullakin oli tunne, olen tullut kotiin ja olen kokonainen, rauhassa.

        Tästäkin kehkeytyi monen vuoden parisuhde.


    • joop

      Itse en näe seksuaalisuutta minään kiveenhakattuna ominaisuutena joka ei muutu miksikään ajan saatossa. Itse periaatteessa luokittelen itseni lesboksi koska en osaa kuvitella jakavani arkea miehen kanssa, mutta se ei tarkoita sitä että sulkisin miehet ihan kokonaan seksuaalisesti/romanttisesti elämästäni ulos. Varsinkin kun olen ollut sinkkuna reilun vuoden ja mahdollinen suhdekokeilu miehen kanssa ei loukkaa ketään. Myönnän, olen utelias kyseistä kummallista vastakkaista sukupuolta kohtaan. :)

      Jos tunnet haluavasi olla kyseisen miehen kanssa, mitäs sitä murehtimaan mitä joku lesboporukka on asiasta mieltä. :) Pääasia että sinulla on hyvä olla kyseisen kollin kanssa, etköhän huomaa hyvin pian jos tunne paljastuukin itsensä huijaamiseksi.

      • Dyke

        Jännää lukea miten toiset sanoo ettei seksuaalisuus ole mikään kiveen hakattu ominaisuus tai vakio vaan se muuttuu.

        Ite en tunne niin ollenkaan. Vaan olen aina ollut lesbo, sisimmässäni. Se on vakio ilman muuta.

        Kai ihmisiä on sitten sellasia kelle se on muuttumaton vakio ja sellasia joille ei.


      • Dyke
        Dyke kirjoitti:

        Jännää lukea miten toiset sanoo ettei seksuaalisuus ole mikään kiveen hakattu ominaisuus tai vakio vaan se muuttuu.

        Ite en tunne niin ollenkaan. Vaan olen aina ollut lesbo, sisimmässäni. Se on vakio ilman muuta.

        Kai ihmisiä on sitten sellasia kelle se on muuttumaton vakio ja sellasia joille ei.

        Ja nii, mun mielestä ei oo mitään muuttumista vaan sellaset on biseksuaaleja. Ei pahalla, mun mielipide vaan.


      • joop
        Dyke kirjoitti:

        Ja nii, mun mielestä ei oo mitään muuttumista vaan sellaset on biseksuaaleja. Ei pahalla, mun mielipide vaan.

        Mulle on ihan sama miksi muut minut luokittelevat, kunhan eivät heteroksi. :D Kun on olemassa se ryhmä joita kutsutaan kokeilunhaluisiksi heteroiksi, miksipä ei voisi olla myös ryhmä joita kutsutaan kokeilunhaluisiksi lesboiksi? :) Kokeilemme hetken, ja huomaamme että "Iih, hyi, normaalia heteroelämää, en ala!"

        En ole koskaan suuremmin lokeroinut itseäni koska yleensä lokerot ovat tuntuneet liian ahtailta tiukkoine rajoituksineen, aika näyttää minkämuotoinen palikka minusta muotoutuu lopulta. Kutsun itseäni lesboksi koska se on se termi jota naista rakastavasta naisesta käytetään, ja tähän asti rakkauteni kohteet ja vakavimmat kumppanini ovat olleet naisia. Miehille en ole koskaan oikeastaan edes antanut mahdollisuutta. Nyt kun tunnesiteitä ei ole keneenkään, voin katsella rauhassa onko seuraava sydäntä nyrjäyttävä sitten mies vain nainen. Jos se onkin tällä kertaa mies (ja minä sitten bi-seksuaali) niin olkoon. Sitä aikaa odotellessa... :)


    • myös?

      Ehkä eniten minua ärsyttää/huolestuttaa mieheen ihastumisessa se, että minun pitäisi luokitella itseni uudestaan. Tai ainakin minun olisi mahdutettava itseni uuteen lokeroon, jottei maailmankuvani järkkyisi. Olen tavallinen tarina: elänyt kohta kymmenen vuotta lesbona teini-iän poikaystäväkokeilujen jälkeen, nähnyt tavat, kulkenut baareissa, ostanut vaatteet, ollut bissejä vastaan koska kokemukset ovat olleet huonoja, rakastunut naiseen ja seurustellut. Nyt olen (kai??) ihastunut mieheen, mikä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä olen ajatellut olevani.

      Ratkaisuni on kuitenkin ainakin tähän asti ollut se, etten aio muuttaa käsitystäni seksuaalisuudestani. Voin olla lesbo ja ihastua samalla mieheen. Ei se kuulu kenellekään muulle kuin minulle. Ei minun tarvitse luokitella itseäni bi:ksi vain sen takia, että "teknisesti" olen sellainen.

      En voi silti sanoa, etteikö ympäristön paine vaikuttaisi. En usko, että uskaltaisin kertoa lesboystävilleni, että olen (ehkä) ihastunut mieheen. Pelkään, että minua hyljeksitään tai halveksutaan... Tai että minulle nauretaan. Toisaalta en edes usko, että lesboystäväni osaisivat neuvoa minua "heteroelämän" koukeroissa... Monimutkaista on tämä elo.

      • Dyke

        Toivon ettet pahoita mieltä pienestä leikinlaskusta. Katsos kun noin käy kuin sulle, niin nää miehet jotka väittää että lesbot syvällä sisällään oikeesti haluaa penistä innostuu entistä enemmän ja luulee ressut olevansa oikeessa.

        Mut tosielämässä en usko että lesbo voi rakastua mieheen niinku naiseen. Mut kunhan ite tietää ni se on se pääasia kuiteskin. Eli mitä siihe puuttumaan.


      • myös?
        Dyke kirjoitti:

        Toivon ettet pahoita mieltä pienestä leikinlaskusta. Katsos kun noin käy kuin sulle, niin nää miehet jotka väittää että lesbot syvällä sisällään oikeesti haluaa penistä innostuu entistä enemmän ja luulee ressut olevansa oikeessa.

        Mut tosielämässä en usko että lesbo voi rakastua mieheen niinku naiseen. Mut kunhan ite tietää ni se on se pääasia kuiteskin. Eli mitä siihe puuttumaan.

        Sepäs siinä just vielä onkin, että jos ja kun ihastun mieheen, niin kaikki ne raasut, jotka oikeasti luulee että lesbot on käännytettävissä heteroiksi koska ne on lesboja vaan sen takia ettei ne ole saaneet miestä sisäänsä, voittaa. Ärsyttävää!


      • myös?
        Dyke kirjoitti:

        Toivon ettet pahoita mieltä pienestä leikinlaskusta. Katsos kun noin käy kuin sulle, niin nää miehet jotka väittää että lesbot syvällä sisällään oikeesti haluaa penistä innostuu entistä enemmän ja luulee ressut olevansa oikeessa.

        Mut tosielämässä en usko että lesbo voi rakastua mieheen niinku naiseen. Mut kunhan ite tietää ni se on se pääasia kuiteskin. Eli mitä siihe puuttumaan.

        Jos totta puhutaan, niin en minäkään usko että lesbo voi rakastua mieheen. Onko se sitten lesbon määritelmä, että rakastuu naiseen (mikä poissulkee mieheen rakastumisen)? En tiedä. Tällä hetkellä näin on hyvä - olen lesbo ja ylpeä siitä.

        Jos sitten olen oikein rehellinen itselleni, en ole väittää olevani rakastunut/ihastunut tähän mieheen (niin kuin olen ollut rakastunut/ihastunut naiseen) enkä näe, että meillä olisi tulevaisuutta yhdessä. Tiedä sitten, mitä tämä oikein on. Uteliaisuutta, kokeilunhalua, seksinjanoa... Jää nähtäväksi.


    • rainbow

      jos sä tunnet noin nii hyvä sulle. Kunha ite oot tyytyväine.

      Mä taas rakastan naisii kaikil aisteil, näkö, kuulo, tunto, tuoksu, maku, ai et ne on ihanii. Mut vaiken tajuukaa et joku rakastaa miehii sillee ni siit vaa. Ei haittaa mua kunha mä saan jatkoski rakastaa ihanii naisii.:DD

    • Katy

      ovat pyllystä!! RAKKAUS ON SIELUJEN, PERSOONIEN JA IHMISTEN VÄLISTÄ eikä siihen tarvitse sotkea sukupuolia ja identiteettejä. (Itselleni määrittely oli suuri ongelma, kunnes oivalsin tämän.)
      Tällä hetkellä katselen vain naisia, mutta jos eteeni kävelisi täydellinen mies, en hukkaisi tilaisuutta vain hänen sukupuolensa vuoksi..

      • Älämölö

        Äläs nyt tyttö. Mites minä sovin tohon sun universaalin rakkauden määritelmään kun en kertakaikkiaan halua/pysty/kykene/tahdo rakastelemaan miehen kanssa. No?

        Kyllä kuule se sukupuoli JA identiteetti ON hemmetin tärkeä osa ihmistä!

        Rakkauteen ei tarvitse sotkea sukupuolia ja identiteettejä? No toi vois toimiakin jos me ihmiset oltais jotain henkiolentoja mutta kun ei olla!


      • Katy
        Älämölö kirjoitti:

        Äläs nyt tyttö. Mites minä sovin tohon sun universaalin rakkauden määritelmään kun en kertakaikkiaan halua/pysty/kykene/tahdo rakastelemaan miehen kanssa. No?

        Kyllä kuule se sukupuoli JA identiteetti ON hemmetin tärkeä osa ihmistä!

        Rakkauteen ei tarvitse sotkea sukupuolia ja identiteettejä? No toi vois toimiakin jos me ihmiset oltais jotain henkiolentoja mutta kun ei olla!

        Taisin olla hieman epäselvä, mutta en tod. tarkoittanut että sinun tai kenenkään muunkaan pitäisi olla miehen kanssa, mutta vastasin aloittajalle, joka "on" lesbo ja nyt rakastunut mieheen..

        Ja itse en kykene määrittelemään itseäni (ja siksi inhoan jos sitä kysytään), sillä joskus luulin olevani hetero ja nyt olen täysin kiinnostunut vain naisista (joten vaikea sanoa olevansa bi), mutta ajatus miehestä ei "kuvota".

        Ja "sukupuolettomuus" tekisi ihmistä tasa-arvoisia kaikessa mielessä, joten olen erimieltä kanssasi. =D


    • Orvokki

      Kulissi on sellainen, että jos sinä tiedät olevasi lesbo, mutta olet miehen kanssa erinäköisistä syistä. Esim. pettääksesi itseäsi, hämätäksesi ympäristöäsi.... syitä on monia. Tämä on minun luonnehdista.

      • fem

        pettääkö itseään. Kuka niin tahallaan ainakaan tekisi. Täysin tyytyväinen en ole vaan kaipaan naistakin ja naisen läheisyyttä, mutta silti siis tämä ihminen on minulle rakas. En myöskään ole seurustellut naisen kanssa, joten ehkä sekään ei olisi ongelmatonta. Naisia pidän eroottisesti kiinnostavampina, mutta seksikokemukseni naisen kanssa (2kpl) tähän asti eivät ole olleet mitenkään järisyttäviä.


      • sun pitää
        fem kirjoitti:

        pettääkö itseään. Kuka niin tahallaan ainakaan tekisi. Täysin tyytyväinen en ole vaan kaipaan naistakin ja naisen läheisyyttä, mutta silti siis tämä ihminen on minulle rakas. En myöskään ole seurustellut naisen kanssa, joten ehkä sekään ei olisi ongelmatonta. Naisia pidän eroottisesti kiinnostavampina, mutta seksikokemukseni naisen kanssa (2kpl) tähän asti eivät ole olleet mitenkään järisyttäviä.

        Toi asias ratkoa. Epäilyttävältä näyttää.


      • fem
        fem kirjoitti:

        pettääkö itseään. Kuka niin tahallaan ainakaan tekisi. Täysin tyytyväinen en ole vaan kaipaan naistakin ja naisen läheisyyttä, mutta silti siis tämä ihminen on minulle rakas. En myöskään ole seurustellut naisen kanssa, joten ehkä sekään ei olisi ongelmatonta. Naisia pidän eroottisesti kiinnostavampina, mutta seksikokemukseni naisen kanssa (2kpl) tähän asti eivät ole olleet mitenkään järisyttäviä.

        millä tavalla mielestäsi? Että olen kuitenkin bi vai etten ole lesbo mielestäsi ollutkaan?


      • martsa
        fem kirjoitti:

        millä tavalla mielestäsi? Että olen kuitenkin bi vai etten ole lesbo mielestäsi ollutkaan?

        Itselläni on ollut voimakkaita tunteita sekä miehiä että naisia kohtaan. Kuitenkin olin jo hyvin varhain, esimurrosiässä, ihastunut toiseen tyttöön, joten voin samastua niihin, jotka katsovat olleensa aina lesboja. Tämä ns. essentiaalinen lesbous lähtee määritelmällisesti siitä, että seksuaalinen orientaatio on syntymässä annettua eikä se muutu myöhemmin esim biseksuaalisuudeksi. Minulla oli nuorempana heteroseksuaalinen vaihe ja tunsin aidosti vetoa miehiä kohtaan. Tämän vaiheen jälkeen kävin läpi voimakkaan tunnekriisin ja huomasin tuntevani viehtymystä vain naisiin. Nyt tilanne on seestynyt niin, että voin hyväksyä sen tosiasian, että olen pääasiallisesti lesbo. Minulla on silmää komeille miehille, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin sänkyyn heidän kanssaan.
        Monissa tutkimuksissa on todettu että seksuaalinen identiteetti ei välttämättä ole ikuisesti muuttumatonta ja pysyvää. Tärkeintä on eettinen sitoutuminen kumppaniinsa, olipa hän mies tai nainen. Uskon myös, että jokaisen seksuaalinen kehityskaari on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Joten parasta olisi antaa itselleen aikaa analysoida ja prosessoida omaa seksuaalisuuttaan: kyllä se siitä selkiää.


      • fem
        martsa kirjoitti:

        Itselläni on ollut voimakkaita tunteita sekä miehiä että naisia kohtaan. Kuitenkin olin jo hyvin varhain, esimurrosiässä, ihastunut toiseen tyttöön, joten voin samastua niihin, jotka katsovat olleensa aina lesboja. Tämä ns. essentiaalinen lesbous lähtee määritelmällisesti siitä, että seksuaalinen orientaatio on syntymässä annettua eikä se muutu myöhemmin esim biseksuaalisuudeksi. Minulla oli nuorempana heteroseksuaalinen vaihe ja tunsin aidosti vetoa miehiä kohtaan. Tämän vaiheen jälkeen kävin läpi voimakkaan tunnekriisin ja huomasin tuntevani viehtymystä vain naisiin. Nyt tilanne on seestynyt niin, että voin hyväksyä sen tosiasian, että olen pääasiallisesti lesbo. Minulla on silmää komeille miehille, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin sänkyyn heidän kanssaan.
        Monissa tutkimuksissa on todettu että seksuaalinen identiteetti ei välttämättä ole ikuisesti muuttumatonta ja pysyvää. Tärkeintä on eettinen sitoutuminen kumppaniinsa, olipa hän mies tai nainen. Uskon myös, että jokaisen seksuaalinen kehityskaari on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Joten parasta olisi antaa itselleen aikaa analysoida ja prosessoida omaa seksuaalisuuttaan: kyllä se siitä selkiää.

        se martsa jonka elämän tarina on tuolla aiemmin kohdassa milloin huomasitte otsikolla seksuaali-identiteetistä? Ajattelin vain kysyä, että oletko edelleen naimisissa, kuten tekstistäsi? ymmärsin ja miltä sitoutuminen tuntuu jos seksi ei kiinnosta. Itseäni koko ajan pelottaa, että ajaudun johonkin joka lopulta tekee minut onnettomaksi. Tällä hetkellä haluaisin silti jotenkin katsoa mitä tuon ihmisen kanssa voisi syntyä, vaikka tyttöajatuksia onkin. Tuntuu niin mahdottomalta luopuakaan siitä mitä meillä on...


      • martsa
        fem kirjoitti:

        se martsa jonka elämän tarina on tuolla aiemmin kohdassa milloin huomasitte otsikolla seksuaali-identiteetistä? Ajattelin vain kysyä, että oletko edelleen naimisissa, kuten tekstistäsi? ymmärsin ja miltä sitoutuminen tuntuu jos seksi ei kiinnosta. Itseäni koko ajan pelottaa, että ajaudun johonkin joka lopulta tekee minut onnettomaksi. Tällä hetkellä haluaisin silti jotenkin katsoa mitä tuon ihmisen kanssa voisi syntyä, vaikka tyttöajatuksia onkin. Tuntuu niin mahdottomalta luopuakaan siitä mitä meillä on...

        luulen olevani se Martsa, en tiedä oliko koko elämäntarinani täällä, mutta ainakin se keskeinen osa, jossa kerroin seksuaali-identiteettini kehitykseksestä.
        Olen naimisissa, olen tavannut naisen ja katson kaikessa rauhassa mitä tästä tulee. Mielestäni on tärkeää antaa itselleen aikaa eikä missään nimessä tehdä itselleen väkivaltaa. Eikä myöskään rikkoa väkivalloin jo olemassa olevia ehkä jo vuosia kestäneitä kiintymyksen siteitä. Itse en halua vahingoittaa ketään, vaan yritän edetä hienotunteisesti ja mahdollisimman pehmeästi tässä asiassa. Yritän olla myös avoin keskusteluille kaikkien osapuolten ja kaikkien asiasta jotain tietävien kanssa, myös täällä palstalla.
        Älä hätäile, anna ajan kulua, etene rauhallisesti, kuuntele itseäsi ja muita. Hyvää elämänmatkaa.


    • mielipide

      Olet aina ollut bi, jos olet aiemmin rakstunut naisiin(tyttöihin) ja nyt olet ihastunut mieheen.

      Oikea syntymälesbo ei voi olla kulissi suhteessa, joten kulissisuhteessa tai missä vaan suhteessa joskus miehen kanssa ollut nainen, joka nykyään on naisen kanssa on myös bi aina ja ikuisesti minun mielestäni. Täyslesbo ei pysty pakottamaan itseään suhteeseen miehen kanssa. Myöskään täyshetero ei ala kokea itseään yks'kaks homoseksuaaliksi.

      "Myöhäisheränneet" miesten kanssa aiemmin vehdanneet, nykyään mielestään lesbot, suuttuvat tästä mielipiteestäni, mutta ei voi mitään. Uskon, että on ihmisiä, jotka ovat täysin homoja/heteroita ja sitten siinä välissä ovat nämä bi-seksuaalit...

      • Klaudia

        Minä en suutu sinun mielipiteestäsi. Kysyn vain, miten perustelet tuon väitteesi paremmin. Et voi puhua toisten puolesta.

        Minä uskon siihen, että täysheterokin voi muuttua ja alkaa kokea itsensä homoseksuaaliksi, tosin en ole itse ollut koskaan täyshetero enkä heterokaan, joten ihan varma asiasta en ole, en voikaan olla. Eihän minulla ole toisen ihmisen kokemusta itsestään.

        Olen omasta mielestäni ollut siis joskus bi, sillä olen ollut nuorena naimisissa. Hyväksyn sen, että näin on, sillä minulla kuitenkin oli suhde mieheen vaikka en tuntenut miestäni kohtaan sitä mitä olisi pitänyt.

        Tällä hetkellä tiedän varmaksi vain sen, mitä en ole, eikä sekään ole ihan varmaa, jos ei edes itseensä voi luottaa. Luulen ja uskon, että en ole hetero. En ole myöskään bi. Siis tällä hetkellä.

        Sanottakoon sitä sitten vaikka tiedostamiseksi tai sen puutteeksi, mutta... mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Tiedän mitä haluan, mutta haluaminen ei riitä eikä se ole samaa kuin saaminen = oleminen.

        Sanoivatpa muut mitä hyvänsä, ja sanojiahan riittää, niin jokainen tietää ja tuntee itse itsensä parhaiten (niin kai pitäisi) ja jos ei tiedä, niin jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuudet oman itsensä määrittelyyn, jos se on niin tärkeätä.

        Eihän meitä kai ulkoapäin muuteta ja onko se edes mahdollista? Voiko ihmistä määritellä ulkoapäin, kun kaiken pitäisi tulla ihmisestä itsestään? Jokainen ihminen on oma yksilönsä. Mikä on mahdotonta yhdelle voi olla ihan mahdollista toiselle.


      • Jennifer

        ..käy toisten elämästä mitään sanomaan..;)

        Nämä seksuaalisen suuntauksen asiat ovat niin henkilökohtaisia ja jokaiselle yksilöllisiä, että ulkopuolisen on siihen aivan turha mitään sanoa.

        Se että luokittelet jonkun bi-seksuaaliksi, niin tuo luokittelusi saattaa todella satuttaa häntä enemmän kun pystyt arvaamaan.

        Etkö pysty hyväksymään, että ihminen itse päättää/tuntee mitä on ja mitä ei ole.?

        Miltä sinusta tuntuisi, jos joku inttäisi sinusta jotain sellaista, joka ei ehdottomasti pitäisi omasta mielestäsi paikkaansa?

        Mustavalkoajattelu tulee tässä ajatuksessasi erittäin räikeästi esiin vai onko sinulla jokin erityinen syy/motivaatio pitää mahdollisimman monia naisia bi-seksuaaleina?


      • fem
        Klaudia kirjoitti:

        Minä en suutu sinun mielipiteestäsi. Kysyn vain, miten perustelet tuon väitteesi paremmin. Et voi puhua toisten puolesta.

        Minä uskon siihen, että täysheterokin voi muuttua ja alkaa kokea itsensä homoseksuaaliksi, tosin en ole itse ollut koskaan täyshetero enkä heterokaan, joten ihan varma asiasta en ole, en voikaan olla. Eihän minulla ole toisen ihmisen kokemusta itsestään.

        Olen omasta mielestäni ollut siis joskus bi, sillä olen ollut nuorena naimisissa. Hyväksyn sen, että näin on, sillä minulla kuitenkin oli suhde mieheen vaikka en tuntenut miestäni kohtaan sitä mitä olisi pitänyt.

        Tällä hetkellä tiedän varmaksi vain sen, mitä en ole, eikä sekään ole ihan varmaa, jos ei edes itseensä voi luottaa. Luulen ja uskon, että en ole hetero. En ole myöskään bi. Siis tällä hetkellä.

        Sanottakoon sitä sitten vaikka tiedostamiseksi tai sen puutteeksi, mutta... mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Tiedän mitä haluan, mutta haluaminen ei riitä eikä se ole samaa kuin saaminen = oleminen.

        Sanoivatpa muut mitä hyvänsä, ja sanojiahan riittää, niin jokainen tietää ja tuntee itse itsensä parhaiten (niin kai pitäisi) ja jos ei tiedä, niin jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuudet oman itsensä määrittelyyn, jos se on niin tärkeätä.

        Eihän meitä kai ulkoapäin muuteta ja onko se edes mahdollista? Voiko ihmistä määritellä ulkoapäin, kun kaiken pitäisi tulla ihmisestä itsestään? Jokainen ihminen on oma yksilönsä. Mikä on mahdotonta yhdelle voi olla ihan mahdollista toiselle.

        mitä tarkoitit tällä lauseella?:
        Tiedän mitä haluan, mutta haluaminen ei riitä eikä se ole samaa kuin saaminen = oleminen

        En ole ihan varma ymmärsinkö. Kiitos jos jaksat selittää : )


      • Klaudia
        fem kirjoitti:

        mitä tarkoitit tällä lauseella?:
        Tiedän mitä haluan, mutta haluaminen ei riitä eikä se ole samaa kuin saaminen = oleminen

        En ole ihan varma ymmärsinkö. Kiitos jos jaksat selittää : )

        Kyllä näitä kipeitä kysymyksiä riittää. Yritän jaksaa vastata.

        Toivon tietysti, että löytäisin itselleni seurustelukumppanin, naisen... Se ei ole nimittäin helppoa. Ikään kuin juoksisin jonkun saavuttamattoman unelman perässä, joka osoittautuu perille päästyäni vain kangastukseksi. Luulen, että olen löytänyt hänet, mutta aina selviää, ettei se olekaan hän, minulle tarkoitettu.

        Olen ruvennut ajattelemaan, että onko niin, että eihän haaveet voikaan olla muuta kuin haaveita. Unelmat eivät voi toteutua, sillä silloin ne eivät olisi enää unelmia. Mutta jos ei usko unelmiin, voivatko ne silloinkaan toteutua?

        Asennoidunkohan ehkä väärin ja odotan liikaa toiselta? Ehkä minun pitäisi tyytyä vähempään, ei kun vaatia enemmän... en tiedä! Kun sitten käy aina niin, että minä jäänkin toiseksi ja joku muu tulee ja vie sen, josta minä välitän. AINA.

        En tiedä edes, onko tästä etsimisestä mitään muuta hyötyä, kuin että se liikuttaa minua jonnekin päin. En tiedä, mitä muutakaan voisin. Nyt olen jo melko vakuuttunut siitä, että minun tehtäväni on ihan joku muu, kuin saada sitä mitä haluan. Minun kai pitää vain olla se, joka jää aina yksin, mutta en ymmärrä, miksi se on näin. Joku tarkoitus se kai tälläkin on.

        Jotenkin minusta tuntuu siltä, etten ole mikään lesbo, kun minulta puuttuu se vastakappale. En ole seurustellut koskaan (=ihmisikä). Olen ollut sinkku pitkälle toistakymmentä vuotta. Välillä tuntuu, etten ole yhtään mitään.

        Nyt olen todennut itsessäni tämän huolestuttavan piirteen, että ihastun = rakastun useampaan ihmiseen yhtä aikaa. Eihän tämä uutta minulle ole, mutta se yllätti minut taas kerran ja pisti elämäni sekaisin. Että ei yksi riitä, pitäisi olla kaksi tai kolmekin, ja totuus on kuitenkin se, ettei yksikään heistä välitä minusta, sitten kun he oppivat tuntemaan minut vähän paremmin, ja onko ihmekään?

        Olen sitten miettinyt sitäkin, että voisiko tämä olla sitä, että kun ihastuu, niin nekin entiset ihastuksen kohteet tulevat mieleen, ja ikään kuin ihastuisin heihinkin taas uudestaan... Annan heille anteeksi sillä tavoin sen, että jouduin kerran pettymään, ja useammankin kerran, kun huomaan, että pystyn kuitenkin vielä tuntemaan jotakin.

        Eihän minun pettymykseni kuitenkaan toisista johdu. Kyllä ne ovat ihan minun omaa aikaansaannostani. En minä voi omasta tappiostani syyttää ketään muuta kuin itseäni. Eihän minulle kukaan mitään voi, jos en itsekään voi itselleni mitään. En voi ohjailla omia tunteitani. Sydäntäni ei määrää kukaan. Vai onkohan minulla sydäntä ollenkaan! Ehkä sydänsurut ovat kovettaneet sydämeni niin, etten pysty enää normaalilla tavalla rakastamaan ketään.

        Ehkä pilaan itse kaiken olemalla liian rehellinen. Joskus tuntuu, että olen niin rehellinen, että suorastaan valehtelen. Onko pakko etsimällä etsiä vikoja itsestään ja valistaa, tiedottaa ja varoitella niistä toisia?

        Minä ihastun niin helposti, kuten taas on käynyt. Olen varma, että joudun vielä pettymään. En kuitenkaan pelkää, vaan haluan nähdä, käykö taas niin kuin ennenkin.

        Tärkeintähän rakkaudessa kai kuitenkin on, että tekee toisen onnelliseksi. Niin minä olen ajatellut. Yritän olla vähemmän itsekäs. Haluan antaa enemmän toiselle kaikkea hyvää, mikä vain minun vallassani on.

        Voin jatkaa keskustelua tästä aiheesta, jos ketään muuta kiinnostaa, sillä tuntuu, että tämän viestin kirjottaminen helpotti vähän omaa oloa. Ehkä tästä on apua toisillekin, jos nyt kenelläkään on samanlaisia ongelmia seksuaalisen identiteettinsä kanssa kuin minulla.


      • Ninni-Liini
        Klaudia kirjoitti:

        Kyllä näitä kipeitä kysymyksiä riittää. Yritän jaksaa vastata.

        Toivon tietysti, että löytäisin itselleni seurustelukumppanin, naisen... Se ei ole nimittäin helppoa. Ikään kuin juoksisin jonkun saavuttamattoman unelman perässä, joka osoittautuu perille päästyäni vain kangastukseksi. Luulen, että olen löytänyt hänet, mutta aina selviää, ettei se olekaan hän, minulle tarkoitettu.

        Olen ruvennut ajattelemaan, että onko niin, että eihän haaveet voikaan olla muuta kuin haaveita. Unelmat eivät voi toteutua, sillä silloin ne eivät olisi enää unelmia. Mutta jos ei usko unelmiin, voivatko ne silloinkaan toteutua?

        Asennoidunkohan ehkä väärin ja odotan liikaa toiselta? Ehkä minun pitäisi tyytyä vähempään, ei kun vaatia enemmän... en tiedä! Kun sitten käy aina niin, että minä jäänkin toiseksi ja joku muu tulee ja vie sen, josta minä välitän. AINA.

        En tiedä edes, onko tästä etsimisestä mitään muuta hyötyä, kuin että se liikuttaa minua jonnekin päin. En tiedä, mitä muutakaan voisin. Nyt olen jo melko vakuuttunut siitä, että minun tehtäväni on ihan joku muu, kuin saada sitä mitä haluan. Minun kai pitää vain olla se, joka jää aina yksin, mutta en ymmärrä, miksi se on näin. Joku tarkoitus se kai tälläkin on.

        Jotenkin minusta tuntuu siltä, etten ole mikään lesbo, kun minulta puuttuu se vastakappale. En ole seurustellut koskaan (=ihmisikä). Olen ollut sinkku pitkälle toistakymmentä vuotta. Välillä tuntuu, etten ole yhtään mitään.

        Nyt olen todennut itsessäni tämän huolestuttavan piirteen, että ihastun = rakastun useampaan ihmiseen yhtä aikaa. Eihän tämä uutta minulle ole, mutta se yllätti minut taas kerran ja pisti elämäni sekaisin. Että ei yksi riitä, pitäisi olla kaksi tai kolmekin, ja totuus on kuitenkin se, ettei yksikään heistä välitä minusta, sitten kun he oppivat tuntemaan minut vähän paremmin, ja onko ihmekään?

        Olen sitten miettinyt sitäkin, että voisiko tämä olla sitä, että kun ihastuu, niin nekin entiset ihastuksen kohteet tulevat mieleen, ja ikään kuin ihastuisin heihinkin taas uudestaan... Annan heille anteeksi sillä tavoin sen, että jouduin kerran pettymään, ja useammankin kerran, kun huomaan, että pystyn kuitenkin vielä tuntemaan jotakin.

        Eihän minun pettymykseni kuitenkaan toisista johdu. Kyllä ne ovat ihan minun omaa aikaansaannostani. En minä voi omasta tappiostani syyttää ketään muuta kuin itseäni. Eihän minulle kukaan mitään voi, jos en itsekään voi itselleni mitään. En voi ohjailla omia tunteitani. Sydäntäni ei määrää kukaan. Vai onkohan minulla sydäntä ollenkaan! Ehkä sydänsurut ovat kovettaneet sydämeni niin, etten pysty enää normaalilla tavalla rakastamaan ketään.

        Ehkä pilaan itse kaiken olemalla liian rehellinen. Joskus tuntuu, että olen niin rehellinen, että suorastaan valehtelen. Onko pakko etsimällä etsiä vikoja itsestään ja valistaa, tiedottaa ja varoitella niistä toisia?

        Minä ihastun niin helposti, kuten taas on käynyt. Olen varma, että joudun vielä pettymään. En kuitenkaan pelkää, vaan haluan nähdä, käykö taas niin kuin ennenkin.

        Tärkeintähän rakkaudessa kai kuitenkin on, että tekee toisen onnelliseksi. Niin minä olen ajatellut. Yritän olla vähemmän itsekäs. Haluan antaa enemmän toiselle kaikkea hyvää, mikä vain minun vallassani on.

        Voin jatkaa keskustelua tästä aiheesta, jos ketään muuta kiinnostaa, sillä tuntuu, että tämän viestin kirjottaminen helpotti vähän omaa oloa. Ehkä tästä on apua toisillekin, jos nyt kenelläkään on samanlaisia ongelmia seksuaalisen identiteettinsä kanssa kuin minulla.

        Sanot että sydänsurut ovat kovettaneet sydämesi. Voisiko olla apua, jos vaan kaiken uhallakin yrittäisi laittaa itsensä alttiiksi, olla haavoittuva. Keskittyä yhteen ihmiseen, joka tuntuu kaikkein oikeammalta.

        Siinä voi siipensä polttaa, mutta jos vähän edes yrittäisi varautua siihenkin mahdollisuuteen, mutta ei niin paljon, että kylmenee kokonaan.

        Itse olen etsinyt vuosia sitä oikeaa, mutta vaikeaa on.


      • Klaudia
        Ninni-Liini kirjoitti:

        Sanot että sydänsurut ovat kovettaneet sydämesi. Voisiko olla apua, jos vaan kaiken uhallakin yrittäisi laittaa itsensä alttiiksi, olla haavoittuva. Keskittyä yhteen ihmiseen, joka tuntuu kaikkein oikeammalta.

        Siinä voi siipensä polttaa, mutta jos vähän edes yrittäisi varautua siihenkin mahdollisuuteen, mutta ei niin paljon, että kylmenee kokonaan.

        Itse olen etsinyt vuosia sitä oikeaa, mutta vaikeaa on.

        Kiitos Ninni-Liini.

        Kaikkeni annan eikä sekään riitä. Hän saa koko mustan sydämeni, tai ne palaset, mitä siitä on jäljellä; katinkultaa...

        - mutta ei kuitenkaan jäätä.

        Sirpaleet tietävät onnea.

        Pitäisi yrittää säilyttää järki päässä. Kyllä se säilyy. Pelkäänkin nyt sydämeni puolesta.

        Jos yrittäisin siis nyt olla varovainen. En tekisi mitään hetken mielijohteesta. En minä haluaisi siipienikään palavan.

        En ole enkeli. Olen vain ihminen. Pieni nainen, jolla on kuitenkin tunteet tallella. Heräsin juuri ja huomasin, ettei yökään saanut niitä muuksi muuttumaan. En kadu enkä häpeä mitään, tarkoitan tuota edellistä viestiäni.

        Ehkä teen niin kuin minun pitääkin. Ajattelen vain häntä, mitäs minusta. Tiedän, etten ole tarpeeksi hyvä hänelle, mutta annan sen mitä minulla on.

        Tiedän olevani väärän otsikon alla. En ole bi. Jos olisin, kirjoittelisin bi-palstalla.


      • Zorro

        Kyllä sitä kuule kummasti ihan syntymälesbokin pystyy asioihin kun luulee että se on ainut keino ettei joudu elämään aina yksin! Et voi tietää mitä kaikkea myllää ihmisten sisimmässä, millaisissa oloissa ja tilanteissa he elävät, jne.

        Minä olen lesbo, aina ollut, ja ollut aikanaan miesten kanssa. Revi siitä.

        Ahdistus ja epätoivo olivat mulle riittäviä syitä olla suhteessa miehen kanssa, koska en silloin koskaan uskonut voivani/uskaltavani elää naisen kanssa. Luulin että loppuikäni elän valheessa.

        Jos on miehiä verisesti vihaava niin sitten tuokaan ei onnistu. Mutta ihmisen lesbouden aitoudesta se ei kerro mitään!

        Turhaan muuten selitän, tietynlaiset ihmiset eivät tajua vaikka rautalangasta vääntäisi. Eikä väliäkään, itse tosiaan tietää itsestään sen totuuden.

        Tiedoksi sekin että sen jälkeen kun vihdoin aloin elää omana itsenäni on lesbous minussa viimein saanut vapauden, enkä enää voisi olla intiimissä suhteessa mieheen. Nyt se ajatus on todellakin vieras, mahdoton ja kaukainen. Pakkopaitaan ahdistettuna se oma identiteettikin oli vain murto-osa itsestään, vangittuna salaisuutena. Nyt, vapaana, olo on ihanan vapautunut eikä mikään ole enää niinkuin ennen. Nyt elämäni on TOTTA.


      • Jennifer
        Klaudia kirjoitti:

        Kyllä näitä kipeitä kysymyksiä riittää. Yritän jaksaa vastata.

        Toivon tietysti, että löytäisin itselleni seurustelukumppanin, naisen... Se ei ole nimittäin helppoa. Ikään kuin juoksisin jonkun saavuttamattoman unelman perässä, joka osoittautuu perille päästyäni vain kangastukseksi. Luulen, että olen löytänyt hänet, mutta aina selviää, ettei se olekaan hän, minulle tarkoitettu.

        Olen ruvennut ajattelemaan, että onko niin, että eihän haaveet voikaan olla muuta kuin haaveita. Unelmat eivät voi toteutua, sillä silloin ne eivät olisi enää unelmia. Mutta jos ei usko unelmiin, voivatko ne silloinkaan toteutua?

        Asennoidunkohan ehkä väärin ja odotan liikaa toiselta? Ehkä minun pitäisi tyytyä vähempään, ei kun vaatia enemmän... en tiedä! Kun sitten käy aina niin, että minä jäänkin toiseksi ja joku muu tulee ja vie sen, josta minä välitän. AINA.

        En tiedä edes, onko tästä etsimisestä mitään muuta hyötyä, kuin että se liikuttaa minua jonnekin päin. En tiedä, mitä muutakaan voisin. Nyt olen jo melko vakuuttunut siitä, että minun tehtäväni on ihan joku muu, kuin saada sitä mitä haluan. Minun kai pitää vain olla se, joka jää aina yksin, mutta en ymmärrä, miksi se on näin. Joku tarkoitus se kai tälläkin on.

        Jotenkin minusta tuntuu siltä, etten ole mikään lesbo, kun minulta puuttuu se vastakappale. En ole seurustellut koskaan (=ihmisikä). Olen ollut sinkku pitkälle toistakymmentä vuotta. Välillä tuntuu, etten ole yhtään mitään.

        Nyt olen todennut itsessäni tämän huolestuttavan piirteen, että ihastun = rakastun useampaan ihmiseen yhtä aikaa. Eihän tämä uutta minulle ole, mutta se yllätti minut taas kerran ja pisti elämäni sekaisin. Että ei yksi riitä, pitäisi olla kaksi tai kolmekin, ja totuus on kuitenkin se, ettei yksikään heistä välitä minusta, sitten kun he oppivat tuntemaan minut vähän paremmin, ja onko ihmekään?

        Olen sitten miettinyt sitäkin, että voisiko tämä olla sitä, että kun ihastuu, niin nekin entiset ihastuksen kohteet tulevat mieleen, ja ikään kuin ihastuisin heihinkin taas uudestaan... Annan heille anteeksi sillä tavoin sen, että jouduin kerran pettymään, ja useammankin kerran, kun huomaan, että pystyn kuitenkin vielä tuntemaan jotakin.

        Eihän minun pettymykseni kuitenkaan toisista johdu. Kyllä ne ovat ihan minun omaa aikaansaannostani. En minä voi omasta tappiostani syyttää ketään muuta kuin itseäni. Eihän minulle kukaan mitään voi, jos en itsekään voi itselleni mitään. En voi ohjailla omia tunteitani. Sydäntäni ei määrää kukaan. Vai onkohan minulla sydäntä ollenkaan! Ehkä sydänsurut ovat kovettaneet sydämeni niin, etten pysty enää normaalilla tavalla rakastamaan ketään.

        Ehkä pilaan itse kaiken olemalla liian rehellinen. Joskus tuntuu, että olen niin rehellinen, että suorastaan valehtelen. Onko pakko etsimällä etsiä vikoja itsestään ja valistaa, tiedottaa ja varoitella niistä toisia?

        Minä ihastun niin helposti, kuten taas on käynyt. Olen varma, että joudun vielä pettymään. En kuitenkaan pelkää, vaan haluan nähdä, käykö taas niin kuin ennenkin.

        Tärkeintähän rakkaudessa kai kuitenkin on, että tekee toisen onnelliseksi. Niin minä olen ajatellut. Yritän olla vähemmän itsekäs. Haluan antaa enemmän toiselle kaikkea hyvää, mikä vain minun vallassani on.

        Voin jatkaa keskustelua tästä aiheesta, jos ketään muuta kiinnostaa, sillä tuntuu, että tämän viestin kirjottaminen helpotti vähän omaa oloa. Ehkä tästä on apua toisillekin, jos nyt kenelläkään on samanlaisia ongelmia seksuaalisen identiteettinsä kanssa kuin minulla.

        ..niin koskettavasti, herkästi, avoimesti.

        Ja tässä viestissäsi on todella paljon asiaa, hyvää asiaa, tärkeää asiaa myös meille kaikille muille. Et ole yksin, vaan kyllä kaikki ajattelemme näitä samoja asioita.

        Positiivista on se, että olet joskus aijemmin epäillyt, ettet enää haluakaan ihastua ja nyt olet mennyt eteenpäin ja ihastunut.

        Onnea sen vuoksi, sillä se jo on ihana asia. Ihastuneena tuntee olevansa elossa.

        Mutta jos katselee asiaa toiselta kantilta, niin ei kannata ihastumistaankaan tuhlata, vaan varmistaa, että ihastuksen kohteelta saa vastakaikua. Se kannattaisi pyrkiä selvittämään aika alkuvaiheessa. Näin säästyy pettymyksiltä.

        Mietit että olet tarpeeksi hyvä toiselle? Mietipä asiaa niin päin, että miksi et muka olisi tarpeeksi hyvä? Mikä sinut erottaa tässä suhteessa muista ihmisistä?

        Odotatkohan liikaa toiselta, kyselet myös. Voiko liikaa odottaa? Ja mitä muuten odotat toiselta?

        Ja tuo on erittäin mielenkiintoinen pointti, että uskot ihastuvasi moneen ihmiseen yhtä aikaa. Se vaatisi kokonaisen oman pohdintansa, niin laajasta ja monimutkaisesta asiasta on kysymys. Olen kyllä kuullut ennenkin, että jotkut ovat kovia ihastumaan. Ihastuvat miltei päivittäin. Itsestäni se kuulostaisi mukavalta, sillä tällaisena hitaana ihastujana, se olisi energiaa antavaa. Vireä olo koko ajan. Mutta eihän sitä tosiaan silloin voisikaan kaivata sitä vastaihastumista toisilta, eikä se vissiin tuossa tarkoitus olekaan.

        Niinpä. Mitä muuten tekisitkään, jos useampi ihminen ihastuisi sinuun yhtä aikaa? Eli kaikki ne, joihin itsekin olet ihastunut?

        Tuo liika rehellisyys kuulostaa tutulta. Yksi ystäväni on ylirehellinen ja hän sanoo heti kaikki ulos, jos vähänkään tuntuu, ettei esim. rakasta jollain minuutilla kumppaniaan ja riitahan heille siitä syntyy..:) No ehkä et tarkoita tuon tyyppistä rehellisyyttä.

        Tässä nyt joitain ajatelmia, joita tuli mieleen.

        Toivottavasti moni vastaa tähän aiheeseesi, niin saat mahdollisimman monta näkövinkkeliä.


      • Klaudia
        Jennifer kirjoitti:

        ..niin koskettavasti, herkästi, avoimesti.

        Ja tässä viestissäsi on todella paljon asiaa, hyvää asiaa, tärkeää asiaa myös meille kaikille muille. Et ole yksin, vaan kyllä kaikki ajattelemme näitä samoja asioita.

        Positiivista on se, että olet joskus aijemmin epäillyt, ettet enää haluakaan ihastua ja nyt olet mennyt eteenpäin ja ihastunut.

        Onnea sen vuoksi, sillä se jo on ihana asia. Ihastuneena tuntee olevansa elossa.

        Mutta jos katselee asiaa toiselta kantilta, niin ei kannata ihastumistaankaan tuhlata, vaan varmistaa, että ihastuksen kohteelta saa vastakaikua. Se kannattaisi pyrkiä selvittämään aika alkuvaiheessa. Näin säästyy pettymyksiltä.

        Mietit että olet tarpeeksi hyvä toiselle? Mietipä asiaa niin päin, että miksi et muka olisi tarpeeksi hyvä? Mikä sinut erottaa tässä suhteessa muista ihmisistä?

        Odotatkohan liikaa toiselta, kyselet myös. Voiko liikaa odottaa? Ja mitä muuten odotat toiselta?

        Ja tuo on erittäin mielenkiintoinen pointti, että uskot ihastuvasi moneen ihmiseen yhtä aikaa. Se vaatisi kokonaisen oman pohdintansa, niin laajasta ja monimutkaisesta asiasta on kysymys. Olen kyllä kuullut ennenkin, että jotkut ovat kovia ihastumaan. Ihastuvat miltei päivittäin. Itsestäni se kuulostaisi mukavalta, sillä tällaisena hitaana ihastujana, se olisi energiaa antavaa. Vireä olo koko ajan. Mutta eihän sitä tosiaan silloin voisikaan kaivata sitä vastaihastumista toisilta, eikä se vissiin tuossa tarkoitus olekaan.

        Niinpä. Mitä muuten tekisitkään, jos useampi ihminen ihastuisi sinuun yhtä aikaa? Eli kaikki ne, joihin itsekin olet ihastunut?

        Tuo liika rehellisyys kuulostaa tutulta. Yksi ystäväni on ylirehellinen ja hän sanoo heti kaikki ulos, jos vähänkään tuntuu, ettei esim. rakasta jollain minuutilla kumppaniaan ja riitahan heille siitä syntyy..:) No ehkä et tarkoita tuon tyyppistä rehellisyyttä.

        Tässä nyt joitain ajatelmia, joita tuli mieleen.

        Toivottavasti moni vastaa tähän aiheeseesi, niin saat mahdollisimman monta näkövinkkeliä.

        Kiitos Jennifer ajatuksistasi ja järkipuheesta, joka ei ehkä mene täysin perille, mutta ehkä jotakin jää mieleen tulevan varalle.

        Minusta elämä on ihan mukavaa ilman ihastumistakin. Tietysti se on erilaista, mutta ainakin minusta on välillä hyvä keskittyä ihan jokapäiväisiin, tavallisiin arkisiin asioihin.

        Ihastuminen ei piristä minua, pikemminkin päinvastoin. Se vie ajatuksia, energiaa, keskittymiskykyä ja yöunet. Vanhat pettymyksetkin tulevat mieleen ja niitä elää muistoissa läpi uudelleen, niitä tunteita.

        Minä tiedän, etten tule koskaan seurustelemaan, kun en ole tehnyt sitä tähänkään asti. Elämäni tulee olemaan tällaista loputtomiin, niin kauan kuin tätä kestää.

        Toivon, ettei se olisi niin, mutta tuo toivokin vain pahentaa asiaa, sillä joudun aina lopulta pettymään, ja sitten tilalle tulee epätoivo.

        Niin, mitäs jos ajattelisi, että hallitsen tämän tilanteen, siis omat tunteeni? Olisiko siinä järkeä?

        Jos kaikki ihmiset, joihin olen ihastunut, ihastuisivat yhtä aikaa minuun, minä...


      • mielipide
        Klaudia kirjoitti:

        Minä en suutu sinun mielipiteestäsi. Kysyn vain, miten perustelet tuon väitteesi paremmin. Et voi puhua toisten puolesta.

        Minä uskon siihen, että täysheterokin voi muuttua ja alkaa kokea itsensä homoseksuaaliksi, tosin en ole itse ollut koskaan täyshetero enkä heterokaan, joten ihan varma asiasta en ole, en voikaan olla. Eihän minulla ole toisen ihmisen kokemusta itsestään.

        Olen omasta mielestäni ollut siis joskus bi, sillä olen ollut nuorena naimisissa. Hyväksyn sen, että näin on, sillä minulla kuitenkin oli suhde mieheen vaikka en tuntenut miestäni kohtaan sitä mitä olisi pitänyt.

        Tällä hetkellä tiedän varmaksi vain sen, mitä en ole, eikä sekään ole ihan varmaa, jos ei edes itseensä voi luottaa. Luulen ja uskon, että en ole hetero. En ole myöskään bi. Siis tällä hetkellä.

        Sanottakoon sitä sitten vaikka tiedostamiseksi tai sen puutteeksi, mutta... mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Tiedän mitä haluan, mutta haluaminen ei riitä eikä se ole samaa kuin saaminen = oleminen.

        Sanoivatpa muut mitä hyvänsä, ja sanojiahan riittää, niin jokainen tietää ja tuntee itse itsensä parhaiten (niin kai pitäisi) ja jos ei tiedä, niin jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuudet oman itsensä määrittelyyn, jos se on niin tärkeätä.

        Eihän meitä kai ulkoapäin muuteta ja onko se edes mahdollista? Voiko ihmistä määritellä ulkoapäin, kun kaiken pitäisi tulla ihmisestä itsestään? Jokainen ihminen on oma yksilönsä. Mikä on mahdotonta yhdelle voi olla ihan mahdollista toiselle.

        En ole tutkija, joten mitään tieteellistä tukea mielipiteelleni ei ole, kuten ei sinullakaan ole omallesi? Kaikki perustuu täysin omaan tunteeseen. Mielipiteeni tuskin myöskään tulee tästä mihinkään muuttumaan.

        Olen ns. täys/syntymälesbo. En ole koskaan ollut miehen kanssa. En ole koskaan kokenut tarvetta näyttää ympäristölle, että minä olen samanlainen/normaali ja alkaa sen takia suhteeseen miehen kanssa. En ole myöskään tuntenut tarvetta kokeilla, että miltä se nyt sit tuntuu miehen kanssa. Monet miehet voivat henkisellä tasolla, olla ihan ok tyyppejä, mutta yhtäkään miestä kohtaan en ole koskaan tuntenut fyysistä vetoa. Ajatus seksistä miehen kanssa tuntuu vastenmieliselle (kuten täyshetero ei voi ymmärtää sitä, että joku tuntee halua oman sukupuolensa edustajaan).

        Iältäni olen nelikymppinen, en siis mikään nuori tyttönen, mikäli sen joku haluaa tietää.


      • mielipide
        Jennifer kirjoitti:

        ..käy toisten elämästä mitään sanomaan..;)

        Nämä seksuaalisen suuntauksen asiat ovat niin henkilökohtaisia ja jokaiselle yksilöllisiä, että ulkopuolisen on siihen aivan turha mitään sanoa.

        Se että luokittelet jonkun bi-seksuaaliksi, niin tuo luokittelusi saattaa todella satuttaa häntä enemmän kun pystyt arvaamaan.

        Etkö pysty hyväksymään, että ihminen itse päättää/tuntee mitä on ja mitä ei ole.?

        Miltä sinusta tuntuisi, jos joku inttäisi sinusta jotain sellaista, joka ei ehdottomasti pitäisi omasta mielestäsi paikkaansa?

        Mustavalkoajattelu tulee tässä ajatuksessasi erittäin räikeästi esiin vai onko sinulla jokin erityinen syy/motivaatio pitää mahdollisimman monia naisia bi-seksuaaleina?

        "Miltä sinusta tuntuisi, jos joku inttäisi sinusta jotain sellaista, joka ei ehdottomasti pitäisi omasta mielestäsi paikkaansa?"

        Taidat nyt inttää ja väittää, että minussakin piilee pieni bi, vaikka se ei pidäkään paikkaansa. =D

        Klaudialle jo "perustelin" mielipiteeni. Mielipiteeni perustuu täysin omaan itseeni, kuten Klaudian ja sinunkin mielipiteet ovat teidän omiin tunteisiin perustuvia.

        Todellakin olen huomannut, että "lesbopiireissä" suurin osa naisista on bi-seksuaaleja. Toista täys/syntymälesboa tapaa todella harvoin. Eli täyslesbojen/homojen prosentuaalinen määrä väestöstä lienee todella pieni.

        Minä vaan olen sitä mieltä, että koska minä en pystyisi pakottamaan itseäni suhteeseen miehen kanssa jonkin omituisen ympäristön asettaman paineen vuoksi, niin ei kukaan muukaan, joka on täysin läpensä lesbo, pysty siihen. Jos pystyy "kulissisuhteeseen", niin on siellä bi-seksualismin suunnalla enemmän.

        Ei minulla sinänsä mitään bissejä vastaan ole. Minullla on elämässäni ollut kuusi seurustelusuhdetta, joista tämän minun mielipiteeni mukaan on 3 bisseä ja 3 lesboa. Kaksi bisseä oli todellakin bissejä ja yksi oli juuri tämmöinen nuorempana poikain kanssa vehdannut, nykyään vain naisista kiinnostunut. Ja näistä sillä hetkellä vielä lesboksi luettavista naisista yksi puhui joskus haluavansa kokeilla seksiä miehen kanssa, häntä en ole nähnyt vuosiin enkä tiedä missä on ja mitä tekee. Ties vaikka olisi miehen kanssa naimisissa lapsikatraan kera (eli siis sittenkin bi)...


      • mielipide
        Zorro kirjoitti:

        Kyllä sitä kuule kummasti ihan syntymälesbokin pystyy asioihin kun luulee että se on ainut keino ettei joudu elämään aina yksin! Et voi tietää mitä kaikkea myllää ihmisten sisimmässä, millaisissa oloissa ja tilanteissa he elävät, jne.

        Minä olen lesbo, aina ollut, ja ollut aikanaan miesten kanssa. Revi siitä.

        Ahdistus ja epätoivo olivat mulle riittäviä syitä olla suhteessa miehen kanssa, koska en silloin koskaan uskonut voivani/uskaltavani elää naisen kanssa. Luulin että loppuikäni elän valheessa.

        Jos on miehiä verisesti vihaava niin sitten tuokaan ei onnistu. Mutta ihmisen lesbouden aitoudesta se ei kerro mitään!

        Turhaan muuten selitän, tietynlaiset ihmiset eivät tajua vaikka rautalangasta vääntäisi. Eikä väliäkään, itse tosiaan tietää itsestään sen totuuden.

        Tiedoksi sekin että sen jälkeen kun vihdoin aloin elää omana itsenäni on lesbous minussa viimein saanut vapauden, enkä enää voisi olla intiimissä suhteessa mieheen. Nyt se ajatus on todellakin vieras, mahdoton ja kaukainen. Pakkopaitaan ahdistettuna se oma identiteettikin oli vain murto-osa itsestään, vangittuna salaisuutena. Nyt, vapaana, olo on ihanan vapautunut eikä mikään ole enää niinkuin ennen. Nyt elämäni on TOTTA.

        Kyllä minä tiedän mitä kaikkea myllää ihmisen sisimmässä. On minullakin myllännyt. Minun keinoni "selvitä" oli juuri se, että olen sitten elämäni aina yksin, kun en kerran miehen kanssa voi olla. Ja oman tutemukseni mukaan täyslesbo valitsee ennemmin yksinäisyyden, kuin ryhtyy suhteeseen miehen kanssa, jos ei pysty/uskalla/ole jotenkin mahdollista olla toisen naisen kanssa.

        Joitakin vuosia elin niin, kunnes päätin, että hemmetti, en minä yksin aio elämääni olla, kyllä se nainen pitää elämäänsä saada, viis ympäristön ja valtaenemmistön paheksunnasta. Koskaan en harkinnutkaan miehen kanssa sunteeseen ryhtymistä häivyttääkseni yksinäisyyden.

        En ole miehiä verisesti (tai mitenkään muutenkaan) vihaava. Kuten tulla jo ennemmin jollekin sanoinkin, että moni mies on henkisesti ihan ok, mutta fyysisti ei ole mitään vetovoimaan minun silmissäni.


      • Klaudia
        mielipide kirjoitti:

        En ole tutkija, joten mitään tieteellistä tukea mielipiteelleni ei ole, kuten ei sinullakaan ole omallesi? Kaikki perustuu täysin omaan tunteeseen. Mielipiteeni tuskin myöskään tulee tästä mihinkään muuttumaan.

        Olen ns. täys/syntymälesbo. En ole koskaan ollut miehen kanssa. En ole koskaan kokenut tarvetta näyttää ympäristölle, että minä olen samanlainen/normaali ja alkaa sen takia suhteeseen miehen kanssa. En ole myöskään tuntenut tarvetta kokeilla, että miltä se nyt sit tuntuu miehen kanssa. Monet miehet voivat henkisellä tasolla, olla ihan ok tyyppejä, mutta yhtäkään miestä kohtaan en ole koskaan tuntenut fyysistä vetoa. Ajatus seksistä miehen kanssa tuntuu vastenmieliselle (kuten täyshetero ei voi ymmärtää sitä, että joku tuntee halua oman sukupuolensa edustajaan).

        Iältäni olen nelikymppinen, en siis mikään nuori tyttönen, mikäli sen joku haluaa tietää.

        Minäkään en ole tutkija enkä ole lukenut alan kirjoja, joten mitään tieteellisiä nämä minun käsitykseni eivät ole.

        Minä ymmärrän hyvin sinua, ettet halua olla miehen kanssa, mutta ymmärrän muös niitä, jotka haluavat.

        Olen samaa mieltä siitäkin, että täys/syntymälesbo ei voi olla miehen kanssa, ei missään tilanteessa. Toisaalta ihmiset saattavat tehdä monenlaista harkitsematonta, jota eivät halua tai tarkoita, mutta niin vain käy.

        Yhteiskunta painostaa vähän meitäkin, mutta ei sitä Suomessa voi verrata siihen, miten joissakin maissa suku valitsee puolison eikä asianomaiset itse. Näissä tapauksissa nuori tyttö voi joutua naimisiin itselleen vastenmielisen miehen kanssa täysin vastoin omaa tahtoaan. Mistään rakkaudesta ei silloinkaan ole kysymys, mutta nämä naiset kuitenkin sopeutuvat, eivät tosin kaikki, mutta heidäthän onkin ympärileikattu ja aivopesty. Heillä ei ole vaihtoehtoja, sillä jos he tekisivät tunteidensa mukaan, suku voisi joutua surmaamaan heidät.

        Olen pahoillani, jos loukkasin jonkun uskoa tai jotakin muuta pyhää.

        Miten näitä luokitteluja oikein tehdään?

        Täys/syntymälesbo

        Lesbo

        Myöhäänherännyt lesbo

        Bi

        Hetero

        Täyshetero...

        Onko vielä muita? Luulen, että rajanveto voi olla joskus vaikeaa.


      • Jennifer
        mielipide kirjoitti:

        Kyllä minä tiedän mitä kaikkea myllää ihmisen sisimmässä. On minullakin myllännyt. Minun keinoni "selvitä" oli juuri se, että olen sitten elämäni aina yksin, kun en kerran miehen kanssa voi olla. Ja oman tutemukseni mukaan täyslesbo valitsee ennemmin yksinäisyyden, kuin ryhtyy suhteeseen miehen kanssa, jos ei pysty/uskalla/ole jotenkin mahdollista olla toisen naisen kanssa.

        Joitakin vuosia elin niin, kunnes päätin, että hemmetti, en minä yksin aio elämääni olla, kyllä se nainen pitää elämäänsä saada, viis ympäristön ja valtaenemmistön paheksunnasta. Koskaan en harkinnutkaan miehen kanssa sunteeseen ryhtymistä häivyttääkseni yksinäisyyden.

        En ole miehiä verisesti (tai mitenkään muutenkaan) vihaava. Kuten tulla jo ennemmin jollekin sanoinkin, että moni mies on henkisesti ihan ok, mutta fyysisti ei ole mitään vetovoimaan minun silmissäni.

        ..että jos miehet ovat henkisesti ok, niin eikö sitten ole aika ymmärrettävää, että nainen, joka ei ole tiedostanut oikeaa seksuaalisuuttaan tai se on kehittymätön, ajautuu miehen kanssa suhteeseen, josta syntyy pikemminkin kaverisuhde kuin rakastavaisten suhde?

        Ja toisekseen ihminenhän kehittyy koko elämänsä ajan. Miksi ihmeessä juuri lesbo tekisi tässä poikkeuksen, että hän olisi valmis paketti syntymästään?

        Jos itsellesi kaikki on ollut selvää aivan alusta asti ja on ollut jotenkin mahdollisuus suuntauksen tiedostamiseen ja sitten myös toteuttamiseen, niin sehän on ihanaa ja onnittelut sinulle, mutta mikä estää sinua ymmärtämästä asiaa laajemmin ja siten, etteivät kaikki tarinat ole omasi toistoja, eivätkä kaikki ihmiset ole juuri prikulleen samoja "paketteja" kuin itse olet?

        Ja hämmästelen myös sitä, ettei lesbo muka voisi kokokeilla heteroseksiä? Eihän tuo kokeilu ketään muuta. Voihan sitä kokeilla elämässä ihan mitä vaan, eikä kaikki kokeiltu kuitenkaan tunnu omalta.


      • Jennifer
        mielipide kirjoitti:

        Kyllä minä tiedän mitä kaikkea myllää ihmisen sisimmässä. On minullakin myllännyt. Minun keinoni "selvitä" oli juuri se, että olen sitten elämäni aina yksin, kun en kerran miehen kanssa voi olla. Ja oman tutemukseni mukaan täyslesbo valitsee ennemmin yksinäisyyden, kuin ryhtyy suhteeseen miehen kanssa, jos ei pysty/uskalla/ole jotenkin mahdollista olla toisen naisen kanssa.

        Joitakin vuosia elin niin, kunnes päätin, että hemmetti, en minä yksin aio elämääni olla, kyllä se nainen pitää elämäänsä saada, viis ympäristön ja valtaenemmistön paheksunnasta. Koskaan en harkinnutkaan miehen kanssa sunteeseen ryhtymistä häivyttääkseni yksinäisyyden.

        En ole miehiä verisesti (tai mitenkään muutenkaan) vihaava. Kuten tulla jo ennemmin jollekin sanoinkin, että moni mies on henkisesti ihan ok, mutta fyysisti ei ole mitään vetovoimaan minun silmissäni.

        ..eihän kaikki tosiaankaan heti tiedosta murrosiässä, että hip hei, mähän oonkin lesbo, kun seksuaalisuus herää.

        VAAN nuorella on kaipuu toiseen ihmiseen ja valitsee oletetuimman oikean vaihtoehdon eli vastakkaisen sukupuolen ja vasta sitten vähitellen, jopa vuosien kuluttua vasta tajuaa, että tämähän ei olekaan mun juttu.


      • Jennifer
        mielipide kirjoitti:

        En ole tutkija, joten mitään tieteellistä tukea mielipiteelleni ei ole, kuten ei sinullakaan ole omallesi? Kaikki perustuu täysin omaan tunteeseen. Mielipiteeni tuskin myöskään tulee tästä mihinkään muuttumaan.

        Olen ns. täys/syntymälesbo. En ole koskaan ollut miehen kanssa. En ole koskaan kokenut tarvetta näyttää ympäristölle, että minä olen samanlainen/normaali ja alkaa sen takia suhteeseen miehen kanssa. En ole myöskään tuntenut tarvetta kokeilla, että miltä se nyt sit tuntuu miehen kanssa. Monet miehet voivat henkisellä tasolla, olla ihan ok tyyppejä, mutta yhtäkään miestä kohtaan en ole koskaan tuntenut fyysistä vetoa. Ajatus seksistä miehen kanssa tuntuu vastenmieliselle (kuten täyshetero ei voi ymmärtää sitä, että joku tuntee halua oman sukupuolensa edustajaan).

        Iältäni olen nelikymppinen, en siis mikään nuori tyttönen, mikäli sen joku haluaa tietää.

        ..ole tutkija, enkä enää nuori tyttönenkään, vaan ajatukseni perustuu ympäristöni havaintoihin ja lukemiini ihmisten kertomuksiin sekä työni/harrastusteni/vapaa-aikani kautta tuleviin, monien eri ihmisen kanssa todella laajoihin keskusteluihin ja tietenkin myös omaan kokemukseeni ja kehittymiseeni väitän, että heterotkin, monet heistä, tuntevat eroottisia tuntemuksia omaan sukupuoleensa.

        Toteuttavatko he näitä tuntemuksiaan, on toinen asia ja sen koko kuvion selvittäminen on pitkä tarina.

        Se YMMÄRTÄÄKÖ täyshetero, että joku tuntee vetoa omaan sukupuoleensa, johtuu varmaan pitkälti siitä, että hän kokee omaan sukupuoleensa kohdistuvat tunteet vääriksi.

        Muistutan myös, ettei ole porukkaa nimeltä heterot ja porukkaa nimeltä homot, joissa kaikki rajojen sisällä olevat ihmiset olisivat samoin tuntevia ja ajattelevia.

        Yleistykset, että heterot ovat sitä tai tätä ovat myös erittäin häilyviä käsitteitä, eikä perustu muuhun kuin omaan haluun lokeroida ja jäsentää elämää turvalliseksi.

        Näitä turvallisia rajoja en minä ainakaan tarvitse, vaikka täällä juuri joku näsäviisas niitä yrittää minulle syöttää. Näin ei kuitenkaan todellakaan ole.

        Olen ehdottomasti sillä kannalla, että jokainen meistä voi AINOASTAAN itse määritellä itsensä.


      • Jennifer
        Klaudia kirjoitti:

        Minäkään en ole tutkija enkä ole lukenut alan kirjoja, joten mitään tieteellisiä nämä minun käsitykseni eivät ole.

        Minä ymmärrän hyvin sinua, ettet halua olla miehen kanssa, mutta ymmärrän muös niitä, jotka haluavat.

        Olen samaa mieltä siitäkin, että täys/syntymälesbo ei voi olla miehen kanssa, ei missään tilanteessa. Toisaalta ihmiset saattavat tehdä monenlaista harkitsematonta, jota eivät halua tai tarkoita, mutta niin vain käy.

        Yhteiskunta painostaa vähän meitäkin, mutta ei sitä Suomessa voi verrata siihen, miten joissakin maissa suku valitsee puolison eikä asianomaiset itse. Näissä tapauksissa nuori tyttö voi joutua naimisiin itselleen vastenmielisen miehen kanssa täysin vastoin omaa tahtoaan. Mistään rakkaudesta ei silloinkaan ole kysymys, mutta nämä naiset kuitenkin sopeutuvat, eivät tosin kaikki, mutta heidäthän onkin ympärileikattu ja aivopesty. Heillä ei ole vaihtoehtoja, sillä jos he tekisivät tunteidensa mukaan, suku voisi joutua surmaamaan heidät.

        Olen pahoillani, jos loukkasin jonkun uskoa tai jotakin muuta pyhää.

        Miten näitä luokitteluja oikein tehdään?

        Täys/syntymälesbo

        Lesbo

        Myöhäänherännyt lesbo

        Bi

        Hetero

        Täyshetero...

        Onko vielä muita? Luulen, että rajanveto voi olla joskus vaikeaa.

        ..mielestäni ei ole mahdollista lokeroida ihmisiä siten, että jokainen ihminen lokeron sisällä on samanlainen.

        Ajattelepa, että minulla on ollut kerran yksi erittäin rakas nainen, jolla on useampi lapsi ja 15 vuoden avioliitto miehen kanssa ja kuitenkin hän oli syntymä/täyslesbo.

        Se on kuvio, johon olen itse tutustunut ja siitä mielenkiintoinen, että se avasi minunkin ummehtuneita silmiäni. Opin tajuamaan sen, ettei kaikki asiat ihmisten elämässä/tunnemaailmassa ole yksiselitteisiä, eikä niitä voi arvioida ulkoisen käyttäytymisen perusteella.

        Nainen voi sisältä olla syntymälesbo, vaikka hänen elämänsä olisi ihan mitä tahansa.


      • Jennifer
        mielipide kirjoitti:

        "Miltä sinusta tuntuisi, jos joku inttäisi sinusta jotain sellaista, joka ei ehdottomasti pitäisi omasta mielestäsi paikkaansa?"

        Taidat nyt inttää ja väittää, että minussakin piilee pieni bi, vaikka se ei pidäkään paikkaansa. =D

        Klaudialle jo "perustelin" mielipiteeni. Mielipiteeni perustuu täysin omaan itseeni, kuten Klaudian ja sinunkin mielipiteet ovat teidän omiin tunteisiin perustuvia.

        Todellakin olen huomannut, että "lesbopiireissä" suurin osa naisista on bi-seksuaaleja. Toista täys/syntymälesboa tapaa todella harvoin. Eli täyslesbojen/homojen prosentuaalinen määrä väestöstä lienee todella pieni.

        Minä vaan olen sitä mieltä, että koska minä en pystyisi pakottamaan itseäni suhteeseen miehen kanssa jonkin omituisen ympäristön asettaman paineen vuoksi, niin ei kukaan muukaan, joka on täysin läpensä lesbo, pysty siihen. Jos pystyy "kulissisuhteeseen", niin on siellä bi-seksualismin suunnalla enemmän.

        Ei minulla sinänsä mitään bissejä vastaan ole. Minullla on elämässäni ollut kuusi seurustelusuhdetta, joista tämän minun mielipiteeni mukaan on 3 bisseä ja 3 lesboa. Kaksi bisseä oli todellakin bissejä ja yksi oli juuri tämmöinen nuorempana poikain kanssa vehdannut, nykyään vain naisista kiinnostunut. Ja näistä sillä hetkellä vielä lesboksi luettavista naisista yksi puhui joskus haluavansa kokeilla seksiä miehen kanssa, häntä en ole nähnyt vuosiin enkä tiedä missä on ja mitä tekee. Ties vaikka olisi miehen kanssa naimisissa lapsikatraan kera (eli siis sittenkin bi)...

        ..minäkö muka väitän, että sinussa piilee pieni bi?

        Nyt luit kyllä jonkun muun kirjoitusta..:(

        Minäkin perustelin näkemystäni jo tuossa toisessa kommentissa sinulle. En siis nyt puhu pelkästään lesbojen mieskokemuksista, jotka johtuvat ympäristön painostuksesta. (Luet varmaan tekstini tuosta toisesta kohdasta, joten en viitsi toistaa.)

        Nämä ovat subjektiivisia näkemyksiämme toki, mutta se on väärin, että yritetään sulkea täyslesbo-käsitteestä niitä lesboja pois, jotka ITSE TUNTEVAT ITSENSÄ TÄYSLESBOiKSI.

        Kukaan toinen ei voi määritellä toista, ei edes oman mielipiteen sanomisen vapauden varjolla.

        Ymmärrän, että olet sinun tyyppinen täyslesbo ja joku muu on toisenlainen täyslesbo.


      • Hilla
        Jennifer kirjoitti:

        ..että jos miehet ovat henkisesti ok, niin eikö sitten ole aika ymmärrettävää, että nainen, joka ei ole tiedostanut oikeaa seksuaalisuuttaan tai se on kehittymätön, ajautuu miehen kanssa suhteeseen, josta syntyy pikemminkin kaverisuhde kuin rakastavaisten suhde?

        Ja toisekseen ihminenhän kehittyy koko elämänsä ajan. Miksi ihmeessä juuri lesbo tekisi tässä poikkeuksen, että hän olisi valmis paketti syntymästään?

        Jos itsellesi kaikki on ollut selvää aivan alusta asti ja on ollut jotenkin mahdollisuus suuntauksen tiedostamiseen ja sitten myös toteuttamiseen, niin sehän on ihanaa ja onnittelut sinulle, mutta mikä estää sinua ymmärtämästä asiaa laajemmin ja siten, etteivät kaikki tarinat ole omasi toistoja, eivätkä kaikki ihmiset ole juuri prikulleen samoja "paketteja" kuin itse olet?

        Ja hämmästelen myös sitä, ettei lesbo muka voisi kokokeilla heteroseksiä? Eihän tuo kokeilu ketään muuta. Voihan sitä kokeilla elämässä ihan mitä vaan, eikä kaikki kokeiltu kuitenkaan tunnu omalta.

        ..nyt!
        Olen tiedostanut aina olevani lesbo ja en todellakaan pysty kokeilemaan seksiä miehen kanssa. Minulle tulee puistatava olo, koko ajatuskin saa minut voimaan "pahoin".
        Olen keskustellut ystävieni kanssa joista osa on heteroita, heillä tulee sama olotila kun ajattelevatkin seksiä samansukupuolen kanssa.

        Miten on noin vaikea ymmärtää ettei kaikki voi olla kaikkien kanssa ja kokeilla kaikkea?


      • mielipide
        Klaudia kirjoitti:

        Minäkään en ole tutkija enkä ole lukenut alan kirjoja, joten mitään tieteellisiä nämä minun käsitykseni eivät ole.

        Minä ymmärrän hyvin sinua, ettet halua olla miehen kanssa, mutta ymmärrän muös niitä, jotka haluavat.

        Olen samaa mieltä siitäkin, että täys/syntymälesbo ei voi olla miehen kanssa, ei missään tilanteessa. Toisaalta ihmiset saattavat tehdä monenlaista harkitsematonta, jota eivät halua tai tarkoita, mutta niin vain käy.

        Yhteiskunta painostaa vähän meitäkin, mutta ei sitä Suomessa voi verrata siihen, miten joissakin maissa suku valitsee puolison eikä asianomaiset itse. Näissä tapauksissa nuori tyttö voi joutua naimisiin itselleen vastenmielisen miehen kanssa täysin vastoin omaa tahtoaan. Mistään rakkaudesta ei silloinkaan ole kysymys, mutta nämä naiset kuitenkin sopeutuvat, eivät tosin kaikki, mutta heidäthän onkin ympärileikattu ja aivopesty. Heillä ei ole vaihtoehtoja, sillä jos he tekisivät tunteidensa mukaan, suku voisi joutua surmaamaan heidät.

        Olen pahoillani, jos loukkasin jonkun uskoa tai jotakin muuta pyhää.

        Miten näitä luokitteluja oikein tehdään?

        Täys/syntymälesbo

        Lesbo

        Myöhäänherännyt lesbo

        Bi

        Hetero

        Täyshetero...

        Onko vielä muita? Luulen, että rajanveto voi olla joskus vaikeaa.

        Suomessa ja viime vuosikymmenillä ei mielestäni ole semmoista ympäristön painostusta ollut, että täyshomo/lesbo olisi ollut pakoitettu elämään "heterona".

        Kyllä minäkin ymmärrän niitä jotka haluavat olla miesten kanssa (eli hetero-naiset, bi-naiset ja homo-miehet, mutta ei lesbot).

        Luokitteluja nyt vaan tehdään, ei voi mitään...


      • mielipide
        mielipide kirjoitti:

        Suomessa ja viime vuosikymmenillä ei mielestäni ole semmoista ympäristön painostusta ollut, että täyshomo/lesbo olisi ollut pakoitettu elämään "heterona".

        Kyllä minäkin ymmärrän niitä jotka haluavat olla miesten kanssa (eli hetero-naiset, bi-naiset ja homo-miehet, mutta ei lesbot).

        Luokitteluja nyt vaan tehdään, ei voi mitään...

        Ai joo, voihan bi-mieskin haluta olla miehen kanssa, ei unohdeta heitäkään. ;)


      • mielipide
        Jennifer kirjoitti:

        ..ole tutkija, enkä enää nuori tyttönenkään, vaan ajatukseni perustuu ympäristöni havaintoihin ja lukemiini ihmisten kertomuksiin sekä työni/harrastusteni/vapaa-aikani kautta tuleviin, monien eri ihmisen kanssa todella laajoihin keskusteluihin ja tietenkin myös omaan kokemukseeni ja kehittymiseeni väitän, että heterotkin, monet heistä, tuntevat eroottisia tuntemuksia omaan sukupuoleensa.

        Toteuttavatko he näitä tuntemuksiaan, on toinen asia ja sen koko kuvion selvittäminen on pitkä tarina.

        Se YMMÄRTÄÄKÖ täyshetero, että joku tuntee vetoa omaan sukupuoleensa, johtuu varmaan pitkälti siitä, että hän kokee omaan sukupuoleensa kohdistuvat tunteet vääriksi.

        Muistutan myös, ettei ole porukkaa nimeltä heterot ja porukkaa nimeltä homot, joissa kaikki rajojen sisällä olevat ihmiset olisivat samoin tuntevia ja ajattelevia.

        Yleistykset, että heterot ovat sitä tai tätä ovat myös erittäin häilyviä käsitteitä, eikä perustu muuhun kuin omaan haluun lokeroida ja jäsentää elämää turvalliseksi.

        Näitä turvallisia rajoja en minä ainakaan tarvitse, vaikka täällä juuri joku näsäviisas niitä yrittää minulle syöttää. Näin ei kuitenkaan todellakaan ole.

        Olen ehdottomasti sillä kannalla, että jokainen meistä voi AINOASTAAN itse määritellä itsensä.

        Korjaus liittyen minun luokitukseni mukaiseen "täyshetero on sitä ja tätä" - mielipiteeseeni.

        Kirjoitin huonosti. Tarkoitin, että täyshetero ei voi kuvitellakaan itse olevansa tosi tilanteessa oikeasti todella oman sukupuolensa edustajan kanssa, vaikka voisikin YMMÄRTÄÄ, että joku muu voi näin tehdä. Kuten minäkin YMMÄRRÄN, että jotkut ovat heteroita (tai bissejä) ja hyväksyn sen.

        Luokittelua ja stereotypioita, niitä vaan tehdään ja niissä on yleensä paljon tottakin. Luoko tämmöinen lokerointi turvallisuuden tunnetta? Enpä oikein tiedä tuota.

        Mutta jos luokitella pitää hetero-bi-homo/lesbo nimikkeillä, niin pysyn edelleenkin omaan mielipiteeseeni perustuvassa luokituksessa.


      • mielipide
        Jennifer kirjoitti:

        ..että jos miehet ovat henkisesti ok, niin eikö sitten ole aika ymmärrettävää, että nainen, joka ei ole tiedostanut oikeaa seksuaalisuuttaan tai se on kehittymätön, ajautuu miehen kanssa suhteeseen, josta syntyy pikemminkin kaverisuhde kuin rakastavaisten suhde?

        Ja toisekseen ihminenhän kehittyy koko elämänsä ajan. Miksi ihmeessä juuri lesbo tekisi tässä poikkeuksen, että hän olisi valmis paketti syntymästään?

        Jos itsellesi kaikki on ollut selvää aivan alusta asti ja on ollut jotenkin mahdollisuus suuntauksen tiedostamiseen ja sitten myös toteuttamiseen, niin sehän on ihanaa ja onnittelut sinulle, mutta mikä estää sinua ymmärtämästä asiaa laajemmin ja siten, etteivät kaikki tarinat ole omasi toistoja, eivätkä kaikki ihmiset ole juuri prikulleen samoja "paketteja" kuin itse olet?

        Ja hämmästelen myös sitä, ettei lesbo muka voisi kokokeilla heteroseksiä? Eihän tuo kokeilu ketään muuta. Voihan sitä kokeilla elämässä ihan mitä vaan, eikä kaikki kokeiltu kuitenkaan tunnu omalta.

        En vain voi ymmärtää, että joku ei olisi "tiedostanut" seksuaalista suuntautumistaan ennen täysikäisyyden saavuttamistaan. Tämmöiset jahkailijat ja myöhäistiedostajat ovat siis bi-seksuaaleja. Eli häilyvät siinä kuvitteellisen seksuaalisuus-janan keskivaiheilla, kun toiset ovat selvästi joko heteroseksuualien päässä ja toiset selvästi homoseksuaalien päässä. Osa jahkailijoista jää siihen keskivaiheille ja osa siirtyy lähemmäksi jompaa kumpaa janan päätä...

        Mielestäni lesbo ei voi kokeilla heteroseksiä (piste). Minulle seksi on niin intiimi ja kokonaisvaltainen ja RAKKAUTTA, HIMOA & TODELLISTA TUNNETTA tarvitseva akti, että sitä ei voi harrastaa kokeilumielessä vailla todellista seksuaalista halua.


      • mielipide
        Hilla kirjoitti:

        ..nyt!
        Olen tiedostanut aina olevani lesbo ja en todellakaan pysty kokeilemaan seksiä miehen kanssa. Minulle tulee puistatava olo, koko ajatuskin saa minut voimaan "pahoin".
        Olen keskustellut ystävieni kanssa joista osa on heteroita, heillä tulee sama olotila kun ajattelevatkin seksiä samansukupuolen kanssa.

        Miten on noin vaikea ymmärtää ettei kaikki voi olla kaikkien kanssa ja kokeilla kaikkea?

        En siis ole ainoa tämän mielipiteeni kanssa.


      • Mielipide
        Jennifer kirjoitti:

        ..eihän kaikki tosiaankaan heti tiedosta murrosiässä, että hip hei, mähän oonkin lesbo, kun seksuaalisuus herää.

        VAAN nuorella on kaipuu toiseen ihmiseen ja valitsee oletetuimman oikean vaihtoehdon eli vastakkaisen sukupuolen ja vasta sitten vähitellen, jopa vuosien kuluttua vasta tajuaa, että tämähän ei olekaan mun juttu.

        Mielipide.

        Mielipiteeni on edelleen, että nuorikin täyslesbo/homo tajuaa että "oletetusti oikea vaihtoehto" ei olekaan minun vaihtoehtoni jo ennen kuin päätyy "oletetusti oikean vaihtoehdon" kanssa sänkyyn asti. Jos "oletetusti oikean vaihtoehdon" kosketus tai suudelma ei aiheuta mitään tunnetta tai tuntuu lähinnä vastenmieliselle/ikävystyttävälle, niin ei sitä sitten sänkyyn asti hypätä. Jos hypätään ja jopa vuosia pystytään elämään näin, niin kyseessä on bi.

        Pidän siis varsinaista seksiä/yhdyntää selvänä rajana. Vanhanaikaisena (?) ihmisenä olen sitä mieltä, että rakkaus/ihastuminen saa aikaan halun ja halu johtaa seksiin. Seksiin liittyy kiinteästi tunteet. Seksi ei ole vain tekninen akti, jota voi kenen tahansa kanssa tuosta vaan kokeilunhalusta tai "normaalin kirjoissa" pysyäkseen harrastaa.


      • mielipide
        Jennifer kirjoitti:

        ..mielestäni ei ole mahdollista lokeroida ihmisiä siten, että jokainen ihminen lokeron sisällä on samanlainen.

        Ajattelepa, että minulla on ollut kerran yksi erittäin rakas nainen, jolla on useampi lapsi ja 15 vuoden avioliitto miehen kanssa ja kuitenkin hän oli syntymä/täyslesbo.

        Se on kuvio, johon olen itse tutustunut ja siitä mielenkiintoinen, että se avasi minunkin ummehtuneita silmiäni. Opin tajuamaan sen, ettei kaikki asiat ihmisten elämässä/tunnemaailmassa ole yksiselitteisiä, eikä niitä voi arvioida ulkoisen käyttäytymisen perusteella.

        Nainen voi sisältä olla syntymälesbo, vaikka hänen elämänsä olisi ihan mitä tahansa.

        Hän ei ollut syntymälesbo.

        Syntymälesbo pystyisi tuohon vain pakotettuna tietyissä maissa & kulttuureissa, joissa naisen on pakko tehdä niin kuin vanhemmat (ja valtio/uskonto) määräävät. Ja jokaista yhdyntää aviomiehen kanssa voisi verrata raiskaukseen.


      • Jennifer
        mielipide kirjoitti:

        Korjaus liittyen minun luokitukseni mukaiseen "täyshetero on sitä ja tätä" - mielipiteeseeni.

        Kirjoitin huonosti. Tarkoitin, että täyshetero ei voi kuvitellakaan itse olevansa tosi tilanteessa oikeasti todella oman sukupuolensa edustajan kanssa, vaikka voisikin YMMÄRTÄÄ, että joku muu voi näin tehdä. Kuten minäkin YMMÄRRÄN, että jotkut ovat heteroita (tai bissejä) ja hyväksyn sen.

        Luokittelua ja stereotypioita, niitä vaan tehdään ja niissä on yleensä paljon tottakin. Luoko tämmöinen lokerointi turvallisuuden tunnetta? Enpä oikein tiedä tuota.

        Mutta jos luokitella pitää hetero-bi-homo/lesbo nimikkeillä, niin pysyn edelleenkin omaan mielipiteeseeni perustuvassa luokituksessa.

        ..hetero ei toteuta haaveitaan kokeilla seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa, koska kokee haaveensa toteuttamisen vääräksi.

        Suuri osa heteroista kyllä kokeileekin seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa, eivätkä he muutu bi-seksuaaliksi siitä huolimatta.


      • Jennifer
        Hilla kirjoitti:

        ..nyt!
        Olen tiedostanut aina olevani lesbo ja en todellakaan pysty kokeilemaan seksiä miehen kanssa. Minulle tulee puistatava olo, koko ajatuskin saa minut voimaan "pahoin".
        Olen keskustellut ystävieni kanssa joista osa on heteroita, heillä tulee sama olotila kun ajattelevatkin seksiä samansukupuolen kanssa.

        Miten on noin vaikea ymmärtää ettei kaikki voi olla kaikkien kanssa ja kokeilla kaikkea?

        ..ei todellakaan kaikki halua kokeilla kaikkea kaikkien kanssa. En ole niin väittänytkään, vaan että se joillekin lesboille on mahdollista.

        Lue kaikki tämän ketjun kirjoitukseni tästä ketjusta, niin ehkä käsität, mistä puhun.


      • Jennifer
        mielipide kirjoitti:

        En siis ole ainoa tämän mielipiteeni kanssa.

        ..et kai tosissasi luullut, että pidin sinua ainoana näin kapeakatseisena.

        En todellakaan. Meitä on kaikenlaisia kaikissa ryhmittymissä.

        Minua vaan surettaa, että lesbot väkisin leimataan bi-seksuaaleiksi, jos he ovat erehtyneet joskus elämänsä aikana harrastamaan heteroseksiä.

        Se on hurja syytös..:(

        Annettais sentään ihmisten itsensä määritellä itsensä. Se on jo vähintä, mitä ihmisyydeltä voi vaatia.


      • Jennifer
        mielipide kirjoitti:

        En vain voi ymmärtää, että joku ei olisi "tiedostanut" seksuaalista suuntautumistaan ennen täysikäisyyden saavuttamistaan. Tämmöiset jahkailijat ja myöhäistiedostajat ovat siis bi-seksuaaleja. Eli häilyvät siinä kuvitteellisen seksuaalisuus-janan keskivaiheilla, kun toiset ovat selvästi joko heteroseksuualien päässä ja toiset selvästi homoseksuaalien päässä. Osa jahkailijoista jää siihen keskivaiheille ja osa siirtyy lähemmäksi jompaa kumpaa janan päätä...

        Mielestäni lesbo ei voi kokeilla heteroseksiä (piste). Minulle seksi on niin intiimi ja kokonaisvaltainen ja RAKKAUTTA, HIMOA & TODELLISTA TUNNETTA tarvitseva akti, että sitä ei voi harrastaa kokeilumielessä vailla todellista seksuaalista halua.

        ..jos sinä syntynyt valmiiksi paketiksi, mutta annetaanhan toki muut ihmiset olla omansalaisia.

        Ei vaadita muilta samaa, mitä itse olemme, sillä eivät hekään vaadi meiltä mitään.


      • Jennifer
        Mielipide kirjoitti:

        Mielipide.

        Mielipiteeni on edelleen, että nuorikin täyslesbo/homo tajuaa että "oletetusti oikea vaihtoehto" ei olekaan minun vaihtoehtoni jo ennen kuin päätyy "oletetusti oikean vaihtoehdon" kanssa sänkyyn asti. Jos "oletetusti oikean vaihtoehdon" kosketus tai suudelma ei aiheuta mitään tunnetta tai tuntuu lähinnä vastenmieliselle/ikävystyttävälle, niin ei sitä sitten sänkyyn asti hypätä. Jos hypätään ja jopa vuosia pystytään elämään näin, niin kyseessä on bi.

        Pidän siis varsinaista seksiä/yhdyntää selvänä rajana. Vanhanaikaisena (?) ihmisenä olen sitä mieltä, että rakkaus/ihastuminen saa aikaan halun ja halu johtaa seksiin. Seksiin liittyy kiinteästi tunteet. Seksi ei ole vain tekninen akti, jota voi kenen tahansa kanssa tuosta vaan kokeilunhalusta tai "normaalin kirjoissa" pysyäkseen harrastaa.

        ..oikeasti nuori ihminen tietää, miltä seksi miehen kanssa tuntuu, jos sitä ei kokeile konkreettisesti?


      • Hilla
        Jennifer kirjoitti:

        ..ei todellakaan kaikki halua kokeilla kaikkea kaikkien kanssa. En ole niin väittänytkään, vaan että se joillekin lesboille on mahdollista.

        Lue kaikki tämän ketjun kirjoitukseni tästä ketjusta, niin ehkä käsität, mistä puhun.

        ..lukenut kirjoituksesi.
        Päätelmäni on: Sinä et nyt ole ymmärtänyt mitä mielipide ja minä koitamme sinulle selventää.
        On todellakin lesboja, homoja ja heteroita, jotka eivät voi olla seksisuhteessa vastoin suuntautumistaan.

        Kysymys: Miksi hyökkäät ja koitat mitätöidä minua?
        En minäkään sinua arvostele, kerroin vain miten koen ja tunnen.


      • Jennifer
        Hilla kirjoitti:

        ..lukenut kirjoituksesi.
        Päätelmäni on: Sinä et nyt ole ymmärtänyt mitä mielipide ja minä koitamme sinulle selventää.
        On todellakin lesboja, homoja ja heteroita, jotka eivät voi olla seksisuhteessa vastoin suuntautumistaan.

        Kysymys: Miksi hyökkäät ja koitat mitätöidä minua?
        En minäkään sinua arvostele, kerroin vain miten koen ja tunnen.

        .."On todellakin lesboja, homoja ja heteroita, jotka eivät voi olla seksisuhteessa vastoin suuntautumistaan."

        Tämä on aivan totta. En ole muuta väittänytkään.


      • Hilla
        Jennifer kirjoitti:

        .."On todellakin lesboja, homoja ja heteroita, jotka eivät voi olla seksisuhteessa vastoin suuntautumistaan."

        Tämä on aivan totta. En ole muuta väittänytkään.

        ...vaikeaa on sinun kanssa komminikoida.
        Olet monessa kirjoituksessa kritisoinut: Ei voi tietää ellei kokeile.

        Joten vielä kerran: On ihmisiä, jotka tietävät ilman kokeiluja etteivät pysty seksiin vastoin suuntautumistaa.

        Et vastanut kysymykseen: Miksi hyökkäät?
        Tiedän sanonnan, hyökkäys on paras puolustus.
        Mitä puolustat? Itseäsi vai kultaasi?
        Katsot teidän olevan lesboja ja minun sanomani ei sovi nyt teihin, koska olet/ olette olleet miesten kanssa?
        Näin ollen sinut/ kultasi katsoittaisiin olevan alunperin bi, joka on valinnut lesbouden.

        Tämäkö sinua kaivertaa?


      • Jennifer
        Hilla kirjoitti:

        ...vaikeaa on sinun kanssa komminikoida.
        Olet monessa kirjoituksessa kritisoinut: Ei voi tietää ellei kokeile.

        Joten vielä kerran: On ihmisiä, jotka tietävät ilman kokeiluja etteivät pysty seksiin vastoin suuntautumistaa.

        Et vastanut kysymykseen: Miksi hyökkäät?
        Tiedän sanonnan, hyökkäys on paras puolustus.
        Mitä puolustat? Itseäsi vai kultaasi?
        Katsot teidän olevan lesboja ja minun sanomani ei sovi nyt teihin, koska olet/ olette olleet miesten kanssa?
        Näin ollen sinut/ kultasi katsoittaisiin olevan alunperin bi, joka on valinnut lesbouden.

        Tämäkö sinua kaivertaa?

        ..jo kaiken sanottavani tässä asiassa.


      • mielipide
        Jennifer kirjoitti:

        ..hetero ei toteuta haaveitaan kokeilla seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa, koska kokee haaveensa toteuttamisen vääräksi.

        Suuri osa heteroista kyllä kokeileekin seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa, eivätkä he muutu bi-seksuaaliksi siitä huolimatta.

        Jokainen joka on harrastanut seksiä sekä vastakkaisen, että saman sukupuolen edustajan kanssa on BI. Niin se vaan on, kokeiluihin pystyy vain bisse.


      • mielipide
        Jennifer kirjoitti:

        ..jos sinä syntynyt valmiiksi paketiksi, mutta annetaanhan toki muut ihmiset olla omansalaisia.

        Ei vaadita muilta samaa, mitä itse olemme, sillä eivät hekään vaadi meiltä mitään.

        Kerroin vain mielipiteeni siitä miten luokittelen ihmiset homo-, hetero- tai bi-seksuaaleiksi.

        Aivan samahan se minulle periaatteessa on, jos joku haahuilee kahden vaiheilla seksuaalisuutensa kanssa vaikka keski-ikäiseksi saakka ja sitten lopun elämäänsä elää omasta mielestään joko homo- tai heteroseksuaalina. Minun silmissäni hän on bisse kuitenkin. Silloin jos itse "haksahdan" tämmöiseen suuntautumisestaan epävarmaan naiseen, niin silloin se voi pikkasen minuakin koskettaa henk.koht. tasolla.

        Omituista se kuitenkin minun mielestäni on, että joku vasta keski-iässä tietää mitä sillä elämän saralla haluaa...


      • mielipide
        Jennifer kirjoitti:

        ..oikeasti nuori ihminen tietää, miltä seksi miehen kanssa tuntuu, jos sitä ei kokeile konkreettisesti?

        Jos ei ole mitään vetoa siihen suuntaan, niin miksi tarvitsisi kokeilla? Ja LESBOLLA ei ole mitään halua miestä kohtaan, joten hän ei sitten siihen hommaan ryhdy.

        Jätetään vaan bisseille ne kummankin sukupuolen kanssa muhinoinnit. Mitä pahaa bi-seksualismissa? Miksi bi:t haluavat pääsääntöisesti väittää olevansa joko hetero- tai homoseksuaaleja, kun kerran ovat bi-seksuaaleja? Mielelläni itsekin olisin bi, olisi suurempi mahdollisuus löytää todellinen/kunnollinen kumppani, kuin nyt, kun VAIN naiset (koska olen syntymä/täys/oikea lesbo) kiinnostavat siinä mielessä...

        Seksihommat aloitetaan nykyään muutenkin aivan liian nuorena. Sänkyyn sitten vasta kun oikeasti haluaa sitä jonkun kanssa, eikä vaan kokeillakseen ja päästäkseen nopeasti eroon neitsyydestä/poikuudesta. Niin nuorena ei pidä mennä sänkyyn, että ei ole vielä oikein itsekään tietoinen yhtään mistään, että mitä haluaa ja kenen kanssa ja haluaako ollenkaan oikeasti vielä...


      • Cooler
        mielipide kirjoitti:

        Jos ei ole mitään vetoa siihen suuntaan, niin miksi tarvitsisi kokeilla? Ja LESBOLLA ei ole mitään halua miestä kohtaan, joten hän ei sitten siihen hommaan ryhdy.

        Jätetään vaan bisseille ne kummankin sukupuolen kanssa muhinoinnit. Mitä pahaa bi-seksualismissa? Miksi bi:t haluavat pääsääntöisesti väittää olevansa joko hetero- tai homoseksuaaleja, kun kerran ovat bi-seksuaaleja? Mielelläni itsekin olisin bi, olisi suurempi mahdollisuus löytää todellinen/kunnollinen kumppani, kuin nyt, kun VAIN naiset (koska olen syntymä/täys/oikea lesbo) kiinnostavat siinä mielessä...

        Seksihommat aloitetaan nykyään muutenkin aivan liian nuorena. Sänkyyn sitten vasta kun oikeasti haluaa sitä jonkun kanssa, eikä vaan kokeillakseen ja päästäkseen nopeasti eroon neitsyydestä/poikuudesta. Niin nuorena ei pidä mennä sänkyyn, että ei ole vielä oikein itsekään tietoinen yhtään mistään, että mitä haluaa ja kenen kanssa ja haluaako ollenkaan oikeasti vielä...

        Tämä on selvä provo. No voi voi, kun kaikki ollaankin äkkiä bissejä:D


      • näin
        Cooler kirjoitti:

        Tämä on selvä provo. No voi voi, kun kaikki ollaankin äkkiä bissejä:D

        minäkin. Ei kukaan voi olla tosissaan noin hölmö. Vedättää tahallaan.


      • mielipide
        näin kirjoitti:

        minäkin. Ei kukaan voi olla tosissaan noin hölmö. Vedättää tahallaan.

        Mutta minkäs sille voit...


      • mielipide
        Cooler kirjoitti:

        Tämä on selvä provo. No voi voi, kun kaikki ollaankin äkkiä bissejä:D

        Tiivistetyt totuudet:

        Seksipuuhat aloitetaan liian nuorena. Henkisesti ja pahimmassa tapauksessa fyysisestikin täysin kehittymättömänä.

        Lesbo ei harrasta seksiä koskaan vapaaehtoisesti miehen kanssa.

        Bi-seksuaali pystyy/haluaa harrastaa seksiä kummankin sukupuolen kanssa.

        Bi-seksuaalilla on suurimmat "apajat" löytää kumppani, kuin heteroilla ja vielä suuremmat mahdollisuudet, kuin homolla/lesbolla.

        Mitä ihmeellistä ja provoon viittaavaa voi näissä mielipiteissä olla?


      • Jane
        mielipide kirjoitti:

        Mutta minkäs sille voit...

        tyhmä kuin jennifer


      • Jennifer
        Jane kirjoitti:

        tyhmä kuin jennifer

        ..kun jaksat olla minulle noin kateellinen. Varmaan jo 2 vuotta!!

        *röyhistelee ylpeänä rintaansa*

        Ps. Etkö sinä ikävä ihminen tajua, että koko ajan paljastat itseäsi aina vain enemmän ja enemmän ja sinulle nauraa täällä todella moni..:)


      • Zora
        Hilla kirjoitti:

        ...vaikeaa on sinun kanssa komminikoida.
        Olet monessa kirjoituksessa kritisoinut: Ei voi tietää ellei kokeile.

        Joten vielä kerran: On ihmisiä, jotka tietävät ilman kokeiluja etteivät pysty seksiin vastoin suuntautumistaa.

        Et vastanut kysymykseen: Miksi hyökkäät?
        Tiedän sanonnan, hyökkäys on paras puolustus.
        Mitä puolustat? Itseäsi vai kultaasi?
        Katsot teidän olevan lesboja ja minun sanomani ei sovi nyt teihin, koska olet/ olette olleet miesten kanssa?
        Näin ollen sinut/ kultasi katsoittaisiin olevan alunperin bi, joka on valinnut lesbouden.

        Tämäkö sinua kaivertaa?

        Jos syntymälesbo on syntymälesbo, ei hän minunkaan mielestä mene sänkyyn miehen kanssa. Ethän sinäkään jennifer, kun olet lesbo mene yht' äkkiä jostain syystä sänkyyn miehen kanssa. Ihminen on sillä hetkellä ollut bi, kun hän on mennyt miehen kanssa sänkyyn. Olen Hillan ja mielipiteen kanssa samaa mieltä. Haluat jennifer olla lesbon perikuva. Pidät sitä "vakavana syytöksenä" jos sinua sanottaisiin bi:si, tästä syystä haluat olla kaukana tästä bi-seksuaalisuudesta. Ja kun nyt joku on ollut sinua "lesbompi" (hassu sana), niin sinulle tulee tarve puollustella. Joko itseäsi tai naistasi.


      • Zora
        Jennifer kirjoitti:

        ..kun jaksat olla minulle noin kateellinen. Varmaan jo 2 vuotta!!

        *röyhistelee ylpeänä rintaansa*

        Ps. Etkö sinä ikävä ihminen tajua, että koko ajan paljastat itseäsi aina vain enemmän ja enemmän ja sinulle nauraa täällä todella moni..:)

        Montas vuotta minä olen ollut sinulle kateellinen? Laskeppas.
        Vai olemmeko kenties taas yksi ja sama ihminen?
        Eihän sinun kanssasi voi olla eri mieltä kuin korkeintaan yksi ihminen koko maailmassa!


      • Jennifer
        Zora kirjoitti:

        Montas vuotta minä olen ollut sinulle kateellinen? Laskeppas.
        Vai olemmeko kenties taas yksi ja sama ihminen?
        Eihän sinun kanssasi voi olla eri mieltä kuin korkeintaan yksi ihminen koko maailmassa!

        ..tuossa tunnustit olevasi esim. Jane.

        Että sää jaksat olla pelle!


      • Jennifer
        Zora kirjoitti:

        Jos syntymälesbo on syntymälesbo, ei hän minunkaan mielestä mene sänkyyn miehen kanssa. Ethän sinäkään jennifer, kun olet lesbo mene yht' äkkiä jostain syystä sänkyyn miehen kanssa. Ihminen on sillä hetkellä ollut bi, kun hän on mennyt miehen kanssa sänkyyn. Olen Hillan ja mielipiteen kanssa samaa mieltä. Haluat jennifer olla lesbon perikuva. Pidät sitä "vakavana syytöksenä" jos sinua sanottaisiin bi:si, tästä syystä haluat olla kaukana tästä bi-seksuaalisuudesta. Ja kun nyt joku on ollut sinua "lesbompi" (hassu sana), niin sinulle tulee tarve puollustella. Joko itseäsi tai naistasi.

        ..muuten kuolen nauruun..:D


      • Zora
        Jennifer kirjoitti:

        ..tuossa tunnustit olevasi esim. Jane.

        Että sää jaksat olla pelle!

        Täh? Tunnustin mitä? Ota yhteyttä sheriffeihin ja tarkista asia. Sä olet joko tyhmä tai vainoharhainen? Jos psykoottisuutta esiintyy muissakin elämän aihepiireissä niin hakeudu lääkärin vastaanotolle, ehkä hän kirjoittaa M1:sen sinulle.


      • Zora
        Jennifer kirjoitti:

        ..muuten kuolen nauruun..:D

        Vai pitäisikö tässä tapauksessa jatkaa?


      • Jennifer
        Zora kirjoitti:

        Täh? Tunnustin mitä? Ota yhteyttä sheriffeihin ja tarkista asia. Sä olet joko tyhmä tai vainoharhainen? Jos psykoottisuutta esiintyy muissakin elämän aihepiireissä niin hakeudu lääkärin vastaanotolle, ehkä hän kirjoittaa M1:sen sinulle.

        ..olet kyllä tolloin pörhelö, jonka olen tavannut netissä..:(

        Jos minä vastaan Janelle ja sanon, että hän on kateellinen ja sinä tulet siihen omalla nikilläsi ja kysyt, että kauanko olet ollut kateellinen tai jotain, niin totta helvetissä tunnustit olevasi sama kuin tuo Jane.

        Sinulla taitaa todella olla nuo blondin aivot..:/

        Ja mitä M1:een tulee, niin sinun ei tarvitse mennä kotiovea kauemmas, niin hakevat sinut ja sinulta ei todella kysytä yhtään mitään..:)

        Hah-hah-haa...!

        Ja nyt loppuu tämä typerä sanailu kanssasi.

        Hyvää yötä!

        Varo harhoja. Ei siellä sun sängyn alla mitään ole!!


      • Zora
        Jennifer kirjoitti:

        ..kun jaksat olla minulle noin kateellinen. Varmaan jo 2 vuotta!!

        *röyhistelee ylpeänä rintaansa*

        Ps. Etkö sinä ikävä ihminen tajua, että koko ajan paljastat itseäsi aina vain enemmän ja enemmän ja sinulle nauraa täällä todella moni..:)

        Voi juusto-jennifer! Tästä syystä kysyin että kauankos MINÄ olen ollut sinulle kateellinen koska luulet nimimerkki Janen olevan kateellinen sinulle? Tulisipa nimimerkki Jane vastaamaan ettei meillä ole hänen kanssaan mitään tekemistä. Tai vakka palstan "vartija", edes sen verran että vähä-älyinen jennifer tajuaisi olevansa idiootti.


      • Jennifer
        Zora kirjoitti:

        Voi juusto-jennifer! Tästä syystä kysyin että kauankos MINÄ olen ollut sinulle kateellinen koska luulet nimimerkki Janen olevan kateellinen sinulle? Tulisipa nimimerkki Jane vastaamaan ettei meillä ole hänen kanssaan mitään tekemistä. Tai vakka palstan "vartija", edes sen verran että vähä-älyinen jennifer tajuaisi olevansa idiootti.

        ..pistät nokkaasi jokaiseen asiaan.?

        Ei kuulosta ollenkaan uskottavalta, että eri nikeillä samoin sanoin ja samalla jankkaustyylillä jankataan ja juuri saman kirjoittajan kanssa.

        Onko kaikki hullut palstallakin samalla tavalla hulluja. Ihan samoin sanoinkin vielä.

        Eri nikit, sama tyyli.

        En millään jaksa uskoa, että kaikki hörhöt kokoontuvat tänne juuri minua parjaamaan.

        Olet helvetin huono näyttelijä.


      • Zora
        Jennifer kirjoitti:

        ..pistät nokkaasi jokaiseen asiaan.?

        Ei kuulosta ollenkaan uskottavalta, että eri nikeillä samoin sanoin ja samalla jankkaustyylillä jankataan ja juuri saman kirjoittajan kanssa.

        Onko kaikki hullut palstallakin samalla tavalla hulluja. Ihan samoin sanoinkin vielä.

        Eri nikit, sama tyyli.

        En millään jaksa uskoa, että kaikki hörhöt kokoontuvat tänne juuri minua parjaamaan.

        Olet helvetin huono näyttelijä.

        Voi , tulet ihan varmasti huomaamaan vielä totuuden. Tavalla tai toisella. Jos haluaisin parjata sinua eri nimimerkein , onnistusin siinä kyllä. Sepä vaan on se , että haluan olla Zora, ja Zorana puhua ja tarvittaessa aukoa päätäni. Kohta vaihdan puhelinnumerooni nikkini ja sitten voit aina tarkistaa onko se minä Zora. Ja jos olen kerta huono näyttelijä niin huomaat varmasti sitten taas "totuuden". Sitä paitsi olen helvetin hyvä näyttelijä! Erehdyit siinäkin. Orkutkin menneet todesta. Hihhihhii =)


      • Zora
        Zora kirjoitti:

        Voi , tulet ihan varmasti huomaamaan vielä totuuden. Tavalla tai toisella. Jos haluaisin parjata sinua eri nimimerkein , onnistusin siinä kyllä. Sepä vaan on se , että haluan olla Zora, ja Zorana puhua ja tarvittaessa aukoa päätäni. Kohta vaihdan puhelinnumerooni nikkini ja sitten voit aina tarkistaa onko se minä Zora. Ja jos olen kerta huono näyttelijä niin huomaat varmasti sitten taas "totuuden". Sitä paitsi olen helvetin hyvä näyttelijä! Erehdyit siinäkin. Orkutkin menneet todesta. Hihhihhii =)

        Olenko minä tuo Hansukin mielestäsi jonka kanssa vänkäsit?


      • Jennifer
        Zora kirjoitti:

        Voi , tulet ihan varmasti huomaamaan vielä totuuden. Tavalla tai toisella. Jos haluaisin parjata sinua eri nimimerkein , onnistusin siinä kyllä. Sepä vaan on se , että haluan olla Zora, ja Zorana puhua ja tarvittaessa aukoa päätäni. Kohta vaihdan puhelinnumerooni nikkini ja sitten voit aina tarkistaa onko se minä Zora. Ja jos olen kerta huono näyttelijä niin huomaat varmasti sitten taas "totuuden". Sitä paitsi olen helvetin hyvä näyttelijä! Erehdyit siinäkin. Orkutkin menneet todesta. Hihhihhii =)

        ..sinä oksetat minua todella.


      • Zora
        Jennifer kirjoitti:

        ..sinä oksetat minua todella.

        Enpä minäkään kovin raippajutuistasi kiihottunut!!! Päin vastoin! Onko orkku sinulle noin vieras asia? Voi pientä...


      • Jennifer
        Zora kirjoitti:

        Enpä minäkään kovin raippajutuistasi kiihottunut!!! Päin vastoin! Onko orkku sinulle noin vieras asia? Voi pientä...

        *voi todella huonosti*


    • Zora

      Mielestäni identiteetti voi vaihdella elämän varrella. Joidenkin kohdalla identiteetti ei vaihdu lainkaan. Jotkut matkaavat janassa hetero-----lesbo, suuntaan tai toiseen. Meitä on niiiiiiiiin moneen junaan. Tiedän yhden lesbon jonka olen tuntenut koko ikäni vain ja ainoastaan lesbona. Nyt hän seurustelee miehen kanssa. En vieläkään osaa mieltää heitä pariksi. Uskon että harvemmin kuitenkaan lesbo heteroksi muuttuu. Usein se on hetero joka pompsahtaa kaapista ulos ja kertoo olevansa lesbo.
      Minä olen mieltänyt itseni bi:ksi. Mutta olen huomannut että vuosiin en ole miestä ajatellukkaan siinä mielessä. Minulle se on aivan sama mikä identiteetti tässä ollaan, kunhan saan rakastaa ja tulla rakastetuksi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9198
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      8004
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5761
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2378
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2103
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1752
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1695
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1455
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1382
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1380
    Aihe