Hei,
pyydän neuvoja minulle tärkeän ihmisen tukemiseen:
Miespuolinen läheinen ystäväni käy läpi rankkaa avioeron jälkeistä kriisiä. Hän on hautautunut itsesyytöksiin, suruun ja pelkoihin. Suurin pelko hänellä on, että hän menettää alle kouluikäisen poikansa, vaikka yhteishuoltajuudesta on sovittu sulassa sovussa, sopimus on tehty nyt muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Hän pelkää mm. että ex-vaimo löytää uuden, koska tällä on tosissaan jo haku päällä, ja että hänet etävanhempana jotenkin onnistutaan vieraannuttamaan lapsestaan.
Hän syyttää itseään erosta 150 prosenttisesti, eikä näe, että avioliitto ja -ero ovat aina loppujen lopuksi kahden kauppaa...
Haluaisin kuulla eronneiden, erityisesti MIESTEN, kommentteja erokriisin käsittelemisestä ja siitä, miten läheisten apu koetaan. Miten "padotut tunteet" lähtivät aukeamaan ja millä keinoilla itsesyytöksistä, surusta ja peloista pääsi yli? Ja kuinka pitkä "surutyö" oli?
Mikä olisi paras tapa auttaa, kun mies haluaa hautautua yksin suruunsa ja pelkoihinsa, eikä saa käsiteltyä kriisiään? Ja kun tuo "terapia"-sana näyttää olevan miehille myrkkyä...
Neuvoista kiitollisena!
Mies ja avioero
13
2901
Vastaukset
- Ehhehe
Erosta on kohta 4 kk ja on helpottanut todella paljon. Enää ei oikeastaan ahdista juuri lainkaan muut kuin erosta kuituneet taloudelliset tappiot. Minä olin kaiken mahdollisen ajan kavereiden seurassa ja teimme kaikkea kivaa. Naisten kanssa pelehtiminenkin on ollut terapeuttista.
Löysinpä jo uuden naisenkin, joka on todella mahtava. Ajattelin alkaa seurustelemaan hänen kanssaan! Tästä se elämä taas alkaa.- haluaisin auttaa
...kiitokset vastauksestasi..
Halusin kommentteja miehiltä, jotka todella ovat TYÖSTÄNEET eroprosessin läpi, eivätkä yrittäneet haudata sitä sijaistoimintojen alle ja etsiä helppoa tietä ulos (mikä näyttää olevan aika miehinen tapa).
Näitä käsittelemättömiä asioita kun sitten kasaantuu ihmismielen sisälle, voivat ne jonain päivänä kaatua isona kasana niskaan. Tämä läheinen miespuolinen ystäväni on toiminut juuri kuvailemallasi tavalla viimeiset 15 vuotta, mutta nyt avioero herätti vihdoin käymään muitakin tunne-elämän käsittelemättömiä asioita läpi..
Hänen avioliittonsa räjähti käsiin 10 kk sitten, asumuseroa ja avioeron vireilläoloa nyt takana 6 kk ja saivat juuri virallisen eropäätöksen. Ja minä läheisenä kuuntelijana havaitsen, että ystävälläni ei ole "työkaluja" käydä sen ison kasan kimppuun, kun ei ole aiemmin paljoakaan syvällisesti itseään ja elämäänsä pohdiskellut..
Eli miten siis auttaa miestä löytämään niitä työkaluja ja etenemään prosessissa eteenpäin kohti ison kasan takan paistavaa aurinkoa? - Jaska
haluaisin auttaa kirjoitti:
...kiitokset vastauksestasi..
Halusin kommentteja miehiltä, jotka todella ovat TYÖSTÄNEET eroprosessin läpi, eivätkä yrittäneet haudata sitä sijaistoimintojen alle ja etsiä helppoa tietä ulos (mikä näyttää olevan aika miehinen tapa).
Näitä käsittelemättömiä asioita kun sitten kasaantuu ihmismielen sisälle, voivat ne jonain päivänä kaatua isona kasana niskaan. Tämä läheinen miespuolinen ystäväni on toiminut juuri kuvailemallasi tavalla viimeiset 15 vuotta, mutta nyt avioero herätti vihdoin käymään muitakin tunne-elämän käsittelemättömiä asioita läpi..
Hänen avioliittonsa räjähti käsiin 10 kk sitten, asumuseroa ja avioeron vireilläoloa nyt takana 6 kk ja saivat juuri virallisen eropäätöksen. Ja minä läheisenä kuuntelijana havaitsen, että ystävälläni ei ole "työkaluja" käydä sen ison kasan kimppuun, kun ei ole aiemmin paljoakaan syvällisesti itseään ja elämäänsä pohdiskellut..
Eli miten siis auttaa miestä löytämään niitä työkaluja ja etenemään prosessissa eteenpäin kohti ison kasan takan paistavaa aurinkoa?Mies on koheltanut 15 vuotta, ja kun eukko viimein sai tarpeekseen, tulikin suru puseroon. Millä häntä nyt lohdutat. Menee täysin omaan piikkinsä. Nuolkoon haavansa kuten parhaaksi näkee.
Eihän kahden ihmisen liitto ole mikään itsestään selvyys, jossa voi elää kuin pellossa, toiseta välittämättä. - Haluan auttaa
Jaska kirjoitti:
Mies on koheltanut 15 vuotta, ja kun eukko viimein sai tarpeekseen, tulikin suru puseroon. Millä häntä nyt lohdutat. Menee täysin omaan piikkinsä. Nuolkoon haavansa kuten parhaaksi näkee.
Eihän kahden ihmisen liitto ole mikään itsestään selvyys, jossa voi elää kuin pellossa, toiseta välittämättä.Hei Jaska,
ymmärsit hieman väärin!! Tarkoitin, että mies ei ole käsitellyt elämään liittyviä kasvun paikkojaan tai kriisejään 15 vuoden ajalta, on siis matkan varrella jäänyt käsittelemättä kolmenkympin, avioliiton ja isyyden mukanaan tuomat rajapyykit ja nyt vielä keski-iän kriisikin pukkaa päälle. Eli miesten tapa ohittaa elämässä uudelleenorientoitumista vaativat elämänvaiheet ja muutokset tuntuu nyt, kun iso kriisi vihdoin pysäytti pohtimaan elämän ja minuuden peruskysymyksiä..
Avoiliittoa kesti noin 7 vuotta ja liiton aikana ongelmatkin kuitattiin huihai-olankohautuksella, kunnes tuli täyspysähdys. Ystäväni ymmärtää kyllä, että ainoa vaihtoehto pystyä jatkamaan elämää tästä eteenpäin, on käsitellä vihdoin asioita eikä tehdä väistöliikkeitä tai hukuttautua sijaistoimintoihin. - Jaska
Haluan auttaa kirjoitti:
Hei Jaska,
ymmärsit hieman väärin!! Tarkoitin, että mies ei ole käsitellyt elämään liittyviä kasvun paikkojaan tai kriisejään 15 vuoden ajalta, on siis matkan varrella jäänyt käsittelemättä kolmenkympin, avioliiton ja isyyden mukanaan tuomat rajapyykit ja nyt vielä keski-iän kriisikin pukkaa päälle. Eli miesten tapa ohittaa elämässä uudelleenorientoitumista vaativat elämänvaiheet ja muutokset tuntuu nyt, kun iso kriisi vihdoin pysäytti pohtimaan elämän ja minuuden peruskysymyksiä..
Avoiliittoa kesti noin 7 vuotta ja liiton aikana ongelmatkin kuitattiin huihai-olankohautuksella, kunnes tuli täyspysähdys. Ystäväni ymmärtää kyllä, että ainoa vaihtoehto pystyä jatkamaan elämää tästä eteenpäin, on käsitellä vihdoin asioita eikä tehdä väistöliikkeitä tai hukuttautua sijaistoimintoihin.Meitä on niin monta sorttia. Minua kai on helpottanut yksityiseloni myrskyissä se, että olen työkseni paljon vartija. Monessa olen mukana ollut, ja takkiin on tullut joskus rajustikin. Niistä joko selviytyy tai ei. Jos selviytyy, huomaa osaavansa käsitellä kriisejä. Tarkastella niitä osana elämää. Näin vain tapahtuu.
Usein näkee naivin aforismin: se mikä ei tapa, vahvistaa. Kaikki koettelemukset jättävät jälkensä, eivätkä useimmat suinkaan vahvista! - Simsalabim
Jaska kirjoitti:
Meitä on niin monta sorttia. Minua kai on helpottanut yksityiseloni myrskyissä se, että olen työkseni paljon vartija. Monessa olen mukana ollut, ja takkiin on tullut joskus rajustikin. Niistä joko selviytyy tai ei. Jos selviytyy, huomaa osaavansa käsitellä kriisejä. Tarkastella niitä osana elämää. Näin vain tapahtuu.
Usein näkee naivin aforismin: se mikä ei tapa, vahvistaa. Kaikki koettelemukset jättävät jälkensä, eivätkä useimmat suinkaan vahvista!Niin Jaskalle sen verran, että kriisejä tosiaan voi oppia käsittelemään, eikä antaa vaan herran haltuun, että selviääkö vai ei. Ne ovat osa elämää, mutta toisilta tosiaan puuttuu ne työkalut, joilla siitä selvitä. Riippuu esim. kotioloista, minkä mallin on saanut kriisien käsittelyyn, hautaa-ja kärsi vai ota härkää sarvista-ja selviä esimerkkinä mainitakseni.
Miehet usein, ja myös naiset, ylpeilevät juuri tällä, uutta putkeen vaan ja hyvä tulee. No tietyllä tavalla varmasti helpottaa hellyyden ja seksin kaipaamista. Tuolla tavalla hyvin kyllä välttyy myös vastuunottamiselta asioiden kulusta sekä varsinkin peiliin katsomiselta. Sinne olisi tosiaan hyvä omassa hiljaisuudessa katsella ja vähän vaikka lukea viisaiden kirjoituksia siinä sivussa. Moni asia voisi aueta, toimintatavat muuttua, perheessä olevat tapakierteet katketa, seuraava suhde onnistua, jne.
Mutta alkuperäiselle kysyjälle, itseäni auttoi eroseminaari. Näitä löytyy ilmaisia, mm. kirkon kautta tai maksullisia muilta. Niistä tuntuu suurin osa mukana olleista saavan hurjasti apua. Eikä pelkästään eroon liittyen vaan myös muutenkin elämään, lapsuuteen, perhesuhteisiin, aikaisempiin kriiseihin, jne. Ammattiauttaja voisi olla paikallaan. Jos jää kovin tunnemyrsky jumittaan yhteen kohtaan, voi masentua. Toivottavasti ystäväsi löytää apua. - Ehhehe
haluaisin auttaa kirjoitti:
...kiitokset vastauksestasi..
Halusin kommentteja miehiltä, jotka todella ovat TYÖSTÄNEET eroprosessin läpi, eivätkä yrittäneet haudata sitä sijaistoimintojen alle ja etsiä helppoa tietä ulos (mikä näyttää olevan aika miehinen tapa).
Näitä käsittelemättömiä asioita kun sitten kasaantuu ihmismielen sisälle, voivat ne jonain päivänä kaatua isona kasana niskaan. Tämä läheinen miespuolinen ystäväni on toiminut juuri kuvailemallasi tavalla viimeiset 15 vuotta, mutta nyt avioero herätti vihdoin käymään muitakin tunne-elämän käsittelemättömiä asioita läpi..
Hänen avioliittonsa räjähti käsiin 10 kk sitten, asumuseroa ja avioeron vireilläoloa nyt takana 6 kk ja saivat juuri virallisen eropäätöksen. Ja minä läheisenä kuuntelijana havaitsen, että ystävälläni ei ole "työkaluja" käydä sen ison kasan kimppuun, kun ei ole aiemmin paljoakaan syvällisesti itseään ja elämäänsä pohdiskellut..
Eli miten siis auttaa miestä löytämään niitä työkaluja ja etenemään prosessissa eteenpäin kohti ison kasan takan paistavaa aurinkoa?Kavereiden kanssa jutteleminen ja ajan viettäminen ei ole asioiden käsittelemistä, vaan sijaistoimintoja? Mitä helvettiä sitten pitäisi tehdä? Istua yksin kotona ja märehtiä päänsä puhki menneitä asioita, joille ei voi enää mitään? Mitä on se asioiden työstäminen?
Minä ainakin tajusin varhaisessa vaiheessa, ettei elämä lopu tähän ja minulla on vielä paljon edessä. Kaikki mitä on tullut 4 kk:n aikana tehtyä, on vain soittaneet, etten menettänyt mitään korvaamatonta. Olin väärän ihmisen kanssa. Piste.
Minä olen selvittänyt itselleni, ettei entinen enää palaa ja se on itsestäni kiinni, miten lopun elämästäni elän. Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka märehtivät eroaan vuosikausia. Se on osoitus siitä, ettei pääse vanhasta irti ja osaa siirtyä eteenpäin.
Minä tiedän, millainen minä olen. Olen tiennyt sen aina. Minun ei tarvitse enää sen enempiä itseäni pohdiskella.
- yh-isä
Sikäli kuin ymmärsin ongelmana ei suinkaan ole parisuhteen kariutuminen, vaan siitä seurannut pelko oman lapsensa "kadottamisesta". Seikka, jonka ymmärtäminen tuntuu olevan monille hyvin vaikeaa. Yksittäisessä tapauksessa voi soveltaa vain seuraavaa ohjetta: on pyrittävä ylläpitämään kaikin keinoin mahdollisimman luonteva yhteys lapseensa. Konkreettisesti se merkitsee mahdollisimman laajan tapaamisoikeuden hakemista ja sen noudattamista. Yhteishuoltajuuden tulee olla tässä itsestäänselvyys. Lisäksi on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan käsittelemään asiaa sovinnollisesti lapsen toisen vanhemman kanssa.
Parisuhteen asiat selviävät ajan mukana, aikaa kuluu asiantuntijoiden mukaan tavallisesti 1 - 3 vuotta, minkä jälkeen on saanut luultavasti siinä määrin etäisyyttä, että voi rakentaa ilman suurempia "rasitteita" uutta suhdetta. En tarkoita, etteikö suhdetta voisi ja saa olla sitä ennen, vaan tarkoitan ainoastaan sitä, että tuon ajan kuluttua edellisen suhteen rasitteet vähitellen poistuvat uutta suhdetta haittaamasta.
Pelko lapsensa kadottamisesta on aiheellinen, mutta asiallisesti ja varovasti toimien sen todennäköisyyttä voi oleellisestikin pienentää. Pojat ja isät harvemmin kadottavat kokonaan yhteyden toisiinsa. Lapsen kasvaessa hänen oma näkemyksensä vanhemmistaan vaikuttaa yhä enemmän. Sitä ennen tulisi vanhempien olla niin valistuneita, että lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuisi niin hyvin kuin mahdollista. Yhteiskunnallisten instituutioiden kuten tuomioistuinten ja sosiaalitoimen käytännöt eivät ole aina läheskään kohdallaan, joten niihin ei voi suoranaisesti luottaa. Silloinkin, kun niihin joudutaan turvautumaan, paras tulos on saavutettavissa, jos ainakin toinen vanhemmista toimii mahdollisimman asiallisesti, vaikkei se kunnollista lopputulosta voikaan taata. Sovinnollisuus ja varovaisuus ovat valttia ex-puolisoiden kesken. Keskittyminen oman lapsensa hoitoon ja kaikinpuoliseen hyvinvointiin on myös aivan keskeistä.- Haluaisin auttaa
..kiitos kommenteistasi, nimimerkki "yh-isä". Tässä tapauksessa yhteishuoltajuus oli itsestään selvä ja sovittu määräaikaiseksi sopimukseksi.
Lisäpelkoa "yhteyden menettämiseen" tuo seikka, että lapsen äiti on ulkomaalainen (Keski-Euroopasta) ja mies myöntää myös pelkäävänsä, että ex-vaimo saattaa määräaikaisen sopimuksen jälkeen haluta muuttaa lapsen kera omaan kotimaahansa ja aiheesta käräjöinti (yksinhuoltajuudesta taisteleminen) olisi vihonviimeinen asia, mihin mies haluaisi lapsen sotkea. Hänelle lapsen hyvinvointi ja onnellisuus tilanteista huolimatta on ehdottoman tärkeää. Välillä vierestä seuranneena minusta tuntuu, että ex-vaimo tietää kyllä, että miehen saa heittämään vaikka volttia lapsen hyvinvointiin vedoten. Mitään kiristystä ei tietääkseni ole ilmennyt, mutta ystäväni on kyllä melko säikkynä ja nöyränä ex-vaimon suuntaan..
Haluaisin vielä kuulla omia tuntemuksiasi "miehisestä erokriisistä": Millaisia vaiheita ja tunnetiloja kävit läpi ja mitkä asiat antoivat voimia? Mitä asioita taas oli vaikeinta käydä läpi ja millaisten tuntemuksien kanssa painit yh-isän rooliin liittyen ?
Tsemppiä sinulle ja kiitos! - yh-isä
Haluaisin auttaa kirjoitti:
..kiitos kommenteistasi, nimimerkki "yh-isä". Tässä tapauksessa yhteishuoltajuus oli itsestään selvä ja sovittu määräaikaiseksi sopimukseksi.
Lisäpelkoa "yhteyden menettämiseen" tuo seikka, että lapsen äiti on ulkomaalainen (Keski-Euroopasta) ja mies myöntää myös pelkäävänsä, että ex-vaimo saattaa määräaikaisen sopimuksen jälkeen haluta muuttaa lapsen kera omaan kotimaahansa ja aiheesta käräjöinti (yksinhuoltajuudesta taisteleminen) olisi vihonviimeinen asia, mihin mies haluaisi lapsen sotkea. Hänelle lapsen hyvinvointi ja onnellisuus tilanteista huolimatta on ehdottoman tärkeää. Välillä vierestä seuranneena minusta tuntuu, että ex-vaimo tietää kyllä, että miehen saa heittämään vaikka volttia lapsen hyvinvointiin vedoten. Mitään kiristystä ei tietääkseni ole ilmennyt, mutta ystäväni on kyllä melko säikkynä ja nöyränä ex-vaimon suuntaan..
Haluaisin vielä kuulla omia tuntemuksiasi "miehisestä erokriisistä": Millaisia vaiheita ja tunnetiloja kävit läpi ja mitkä asiat antoivat voimia? Mitä asioita taas oli vaikeinta käydä läpi ja millaisten tuntemuksien kanssa painit yh-isän rooliin liittyen ?
Tsemppiä sinulle ja kiitos!Omasta erostani alkaa olla kulunut aikaa jo melkein 10 vuotta, joten aivan tarkkaa käsitystä minulla ei enää ole silloisista tunteistani. Lisäksi olin itse asiassa työstänyt asiaa jo naimisissa ollessani eli ero ei ollut yllättävä eikä yhtäkkinen tapahtuma. Muistan kuitenkin selvästi sen, että käytin hyvin yksinkertaista selviytymisstrategiaa, mikä on jotakuinkin seuraavanlainen: huolehdin hyvin tarkasti kaikista lapseni ja myös omista asioistani. Pyrin pitämään asiat "kasassa" suunnittelemalla myös hyvin tarkkaan kaikki talousasiani. Eron jälkeen olikin paljon velkaa ja talous kireällä. Jollain tavalla nähtävästi pelkäsin, että jos en olisi tavallistakin huolellisempi ja tunnollisempi "kaikki romahtaisi". Kun olin (silloin reilusti alle kouluikäisen) lapseni kanssa, keskityin häneen "ihan täysillä" ja vietin aikaa muiden aikuisten kanssa lapseni ollessa äitinsä luona. Hän olikin siellä tuolloin huomattavasti nykyistä enemmän. Aloitin uusia harrastuksia, paransin elämänlaatuani entistä terveemmillä elämäntavoilla yms. Aika nopeasti kaikki aktiivinen "olojen parannustoiminta" johtikin huomaamaan, että asiat tuntuivat paremmilta kuin oikeastaan koskaan aiemmin elämässäni. Aloitin seurustelusuhteen, joka jatkuu yhä, aika pian eron jälkeen, mutta en kertonut siitä edes lapselleni. En halunnut mitenkään provosoida mitään riitoja enkä herättää huolta lapsessani. Seurustelua oli kestänyt yli vuoden ennen kuin lapseni edes tapasi nykyisen elämänkumppanini. Jotenkin jälkeenpäin ajatellen näyttää siltä, että pikkutarkka asenteeni kaikkiin yksityiskohtiin vei energiaa ylimääräiseltä murehtimiselta ja toisaalta huolellisuus tuotti kaikkea muutakin hyvää. Nykyisin osaan (onneksi) ottaa monet asiat paljon rennommin. Jos jotain ohjetta osaisi antaa, niin ehkä se olisi seuraava: huolellinen ja aktiivinen asioiden hoito tuottaa tulosta ja vie aikaa ylimääräiseltä stressiltä. Toimi, älä jää huolehtimaan ja tuskailemaan! Ehkä se olisi siinä.
Nykyisin lapsen muuttoon toiseen maahan ilman toisen vanhemman suostumusta suhtaudutaan (onneksi) jo aika kielteisesti. Sen verran ongelmia noista tapauksista on syntynyt myös vianomaisille. Toivotaan, että asiat sujuvat teilläkin parhain päin. Jaksamista koko porukalle!
- Voevoe
myrkkyä niinkuin toiset ihmiset. On KEHDATTAVA mennä terapiaan, perheneuvontaan, jos ajattelee siitä olevan apua.
- gonzo
noniin mistähän aloitaisin okei olin yhdessä exsäni kanssa 4vuotta erotiin viime vuonna joulukuun aikoihin meillä on 3vuotias lapsi ja exsäni lähetele minulle viestejä että hänellä on joku uusi mies ja vähän ajan kulutua ilmoiti että hänellä ei olekaan ketään mutta emme kuitenkaan palaa yhteen sitten kuitenkin tapailtiin ja nähtiin usein mutta josin vaiheesa exsä sanoi että lopetetaan kokonaan kaikki yhteyden pidot ryypäilin melkeen ainakun mahdolista ja kun olin yksin kotona niin tuntui että kaikki kaatuu niskaan ja halusin mennä puhumaan ihmisten kanssa asioista mutta en tienyt että kenelle viitisin kertoa ja mitä tuntui että yksi päivä on vuoden ja tunti on kaksi vuotta päivät menivät todella hitaasta sitten minua neuvotiin että älä pidä exsääsi mitään yhteytä että hän itse ottaa yhteytä kyllä sinuun nyt jokin aikka sitten hän ilmoiti että hänellä on uusi mies ja on kihloissa ja onneliseti naimisissa tänään kävin rosiksessa koska exsä yriti hakea minulle lähestymiskieltoa ja hänen isänsä lähetelee minulle uhkaillu viestejä puhelimeen ja esitää exsäni jotain uuta mies ystävää kun näin exsäni rosiksessa niin hän ei kehdannut katso minua päin kertaakaan eikä lapseni tunistanut minua yhtään kyllä myllersi sisällä ja itketti helvetisti mutta en halunnut näytää sitä exsäleni koska hänen äitinsä oli siellä mukana ja se hän olisi ollut mielisään kun olisi nähnyt että minulla pettää pokeri ja pidin kuitenkin kanttini vaikka kuinka pahaa teki nyt en itse asiassa tiedä enään että onko sillä uuta suhdetta vai ei kyllä hänellä jonkun sortin kihla sormus oli kädessä mutta epäilen että se hänen sormuksensa oli hänen äitinsä vanha sormus koska ei ole koskaan näkynyt koko jätkää ja exsä on aina näkynyt yksin lapsen kansa tavalaan entiedä enään tunteistani yhtään mitään exsääni kohtaan koska eron jälkeen leikitiin jo mun tunteilla niin paljon että en tiedä rakastanko häntä viellä vai en kyllä jollakin tavalla rakastan mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä kertotaa mielipiteene jos pytyte autamaan että tietäisin itsekin mitä pitäisi tehdä ja missä nyt mennään epäilen että exsäni vielä rakastaa minua mutta ei uskalla näytää tunteitaan koska hänen perheensä ei pidä minusta
- Auttaa
Itsellä erosta kulunut nyt 4 vuotta, alku oli raskasta. Pelko kolme lapsen menetyksestä, joiden kanssa olin ollut paljon ja hoitanut ex-vaimon töiden takia.
Ensimmäinen tunne oli valtava itsesyytös ja olin sitä mieltä, että ero johtui kokonaan minusta, koska en ollut huomioinut toisen tarpeita yms.
Ystävät auttoivat, vaikka olivatkin välillä aivan "rikki" omien tilitysteni kanssa. Kun aikaa sitten kului ja huomasin, että lapset eivät hävinneet mihinkään vaan olivat luonani ja rakstivat mua ihan yhtä paljon kuin ennenkin. En koskaan yrittänyt ostaa lasten suosioita materialla vaan välittämisellä ja yhdessäololla. En tarkoita mitään ns. laatuaikaa vaan normaalia kotona touhuamista.
Parin kolmen kuukauden jälkeen pahin alkoi helpottaa. Tietysti kesällä ollut hääpäivä kirvoitti kyyneleet silmiin ja koko päivä meni itsesäälin kourissa. Aina välillä tuli valtava kaipuu entiseen ja sen jälkeen taas luottamus itseen ja tulevaisuuteen.Talous meni tietysti päin p...tä, mutta neljän ja puolen vuoden jälkeen alkaa olla homma kohillaan.
Vuoden jälkeen tuli uusi suhde, johon en oikein osannut suhtautua kunnolla. Mutta pikkuhiljaa rakkaus uuteen suhteeseen alkoi kehittyä ja syventyä. Nyt asuttu yhdessä pari vuotta uusioperheenä ja elämä hymyilee, mutta töitä se on vaatinut. Ei voi muuta kuin kiittää ystäviä, jotka jaksoivat kuunnella ja toitottaa, että en ollut yksin syyllinen.
Voimia ystävällesi
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399245Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748100Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625895William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542420Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62135Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821775Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201719Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71498Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921494Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401399