tulevani hulluksi. Usean päivän mietin ja tuskailen kauppan lähtöä. Kaupassa se iskee.... pyörryttää,hikoan, kädet vapisee, jalat meinaa pettää alta..haluan juosta karkuun.
Vuosia sitten se iski lenkillä. Elämässäni oli silloin stressiä ja muuta muutosta. sain lääkityksen..... keppihevoseksi pahojen hetkien yli. Lääke on Opamox.... ja 30 tab. riittää joskus puoleksi vuodeksi. Elämä tasoittui.....
Nyt se iski uudelleen...... en haluisi ottaa lääkettä joka kauppareissulle vai pitäisikö??
Elämässä on kaikki taas rempallaan....taloudellisesti ja avioerosta on noin kaksi vuotta. Minua pelottaa!!!! olen miettinyt jo itsemurhaa, koska en jaksa elää näin.
minä pelkään......
Ihaa =(
10
925
Vastaukset
- psykologi
Katso keskustelua, joissa on sivuttu tuota paniikkiasiaa. Stressi voi laukaista helpostikin tuollaista ahdistusta. Bentsodiatsepaamit kuten tuo Oxepam/Opamox voi auttaa tilapäisesti, mutta lääkkeenä käytetään nykyään enemmän mielialalääkkeitä. Itsemurhaa miettiesssäsi vaikutat toivottomalta, mahdollisesti mukana masennusoireitakin. Suosittelisin hakeutumista keskusteluhoitoon, se voisi olla parempi ratkaisu. tuo lääkehoito yksinään ei juuri koskaan ole kovin hyvä ratkaisu. Keskusteluterapiassa voisit selvitellä ahdinkosi syitä ja käydä omia tuntemuksiasi rauhassa läpi toisen ihmisen kanssa. Toki ystävät ovat tärkeitä ja sitten tuo taloudellinen tilanne, oletko sitä selvitellyt. Joskus apua tulee siitä, että saa raha-asiansa järjestykseen. Tee vaikka lista ongelmistasi ja yritä miettiä kaikkien kohdalla mitä voisit tehdä ja kuka sinua voisi niissä auttaa. Apua löytyy varmasti, hyvää loppukesää ja syksyn alkua.
- Ihaa
kummallekin. Yritin käydä keskustelemassa silloin muutama vuosi mutta jotenkin tämä ihminen ei saanut minua avautumaan. Näistä jutteluhetkistä en saanut yhtään mitään itselleni.
Minulla on kyllä ystäviä ja pari sellaista jolle voin avautua täysin.
Olen ihmisenä kuitenkin ehkä täydellisyyteen pyrkivä ja kaikki nämä koettelemukset: riitaisa ero, työttömyys, taloudellinen ahdinko, yh-äitiys jne ovat taistelustani huolimatta epäonnistuneet.
Tunnen itseni aivan epäonnistuneeksi =(
Ja nyt vielä tämä sairastuminen.......eikö mikään siis kohdallani riitä??????? - Jani
Ihaa kirjoitti:
kummallekin. Yritin käydä keskustelemassa silloin muutama vuosi mutta jotenkin tämä ihminen ei saanut minua avautumaan. Näistä jutteluhetkistä en saanut yhtään mitään itselleni.
Minulla on kyllä ystäviä ja pari sellaista jolle voin avautua täysin.
Olen ihmisenä kuitenkin ehkä täydellisyyteen pyrkivä ja kaikki nämä koettelemukset: riitaisa ero, työttömyys, taloudellinen ahdinko, yh-äitiys jne ovat taistelustani huolimatta epäonnistuneet.
Tunnen itseni aivan epäonnistuneeksi =(
Ja nyt vielä tämä sairastuminen.......eikö mikään siis kohdallani riitä???????Tulee todella paha surullinen olo, kun kuuntelee sinua. Haluaisitko kenties keskustella vaikka sähköpostitse?
- Ihaa
Jani kirjoitti:
Tulee todella paha surullinen olo, kun kuuntelee sinua. Haluaisitko kenties keskustella vaikka sähköpostitse?
olla surkea... mutta kun elämä nyt on vaan tätä.
Kun saisi edes jostain otteen taas.
Mielelläni kyllä kirjoittelisin, mutta miksi kukaan oikeasti minua haluaisi auttaa.
Mitä yhdestä epäonnistuneesta ihmisestä? - Marja
Ihaa kirjoitti:
olla surkea... mutta kun elämä nyt on vaan tätä.
Kun saisi edes jostain otteen taas.
Mielelläni kyllä kirjoittelisin, mutta miksi kukaan oikeasti minua haluaisi auttaa.
Mitä yhdestä epäonnistuneesta ihmisestä?Voisi ajatella niin kuitenkin , ettet sinä itse ole vain syypää ahdinkoosi. En tarkoita sitä, että alkaisi ajatella, että vika on aina muissa, mutta ottaa huomioon se, että vaikka sinä yrittäisit kaikkesi niin se ei välttämättä onnistu, koska muut eivät tee samoin. Pitäisi yrittää antaa periksi sille, että vaikka epäonnistuu niin ei ole surkea, kaikilla on vaikeuksia, kukaan ei niiltä välty. Sinulla tietysti monta sellaista suurta pettymystä, mutta ei kait jotain niin pahaa ettei hyvääkin.
Jos pysyt ajatuksessasi, että miksi sinua kukaan haluaisi auttaa niin on kait aika hankala saada sinulle sitä apua. Muutosta pitää itse haluta eikä odottaa, että muut tekevät sen puolestasi, kovaa työtä, mutta muita vaihtoehtoja ei ole. Sääliin ei pidä vajota, kun kärsimykseltä loppuu arvo voi paraneminen alkaa. Voimia. - Jani
Ihaa kirjoitti:
olla surkea... mutta kun elämä nyt on vaan tätä.
Kun saisi edes jostain otteen taas.
Mielelläni kyllä kirjoittelisin, mutta miksi kukaan oikeasti minua haluaisi auttaa.
Mitä yhdestä epäonnistuneesta ihmisestä?Kyllä haluaisin vilpittömästi auttaa, ja keskustella kanssasi. Usein ne mielipahat väistyy, jos löytää sellainen henkilön kenen kanssa voi vaihtaa ajatuksia.
Ajattele positiivisesti, on paljon vaikeampiakin sairauksia olemssa. Elämä on yleensä ylä-ja alamäkeä jossain suhteessa kaikilla. - Ihaa
Jani kirjoitti:
Tulee todella paha surullinen olo, kun kuuntelee sinua. Haluaisitko kenties keskustella vaikka sähköpostitse?
voisimmeko kirjoitella s-postitse???
- tia
...joiden kanssa voisit puhua asioistasi avoimesti?
- Melissa
Moikka..
Kokemusta samasta yli 15 vuoden tausta.Välillä oireettomana ja välillä oireillen paniikissa ja "pää pusissa". Koita jaksaa sillä olo helpottaa kyllä hiljalleeen.Pyydä kaveria kauppaan tuki- henkilöksi ja kerro suoraan jollekulle tutulle mikä mättää. Olo helpottaa ja hyvänen aika, sinä SAAT mennä paniikkin. Ei se kivaa ole,se on aika inhottavaa mutta.. mutta ei siihen sinun maailma kaadu... vaan siihen että noh, sitä on vaikea hyväksyä että kroppa ei tottele ja paniikit iskee..mutta siihen oppii kyllä, kun ymmärtää itseään ja huomaa että muut haluaa auttaa =)
Eli hymyä huuleen ja kivaa ajattelemista, sekä joku jolta pyytää nyt apua jos mietit itsesi tappamista nyt-ÄLÄ-odotappa vielä vaan sitkeästi,sillä tuo olo menee ohi ja helpottaa.
Käy lääkärissä myös-. Taidat olla matalapaineessa, mutta sekin häipyy se myrskypilvi hiljalleen ja.. sitten paistaa taas aurinko, ja elämä tuntuu kivalta! - Ihaa
olen lukenut vastauksianne monet kerrat ja itkenyt lukiessani. Muutenkin olen huomannut etten taida olla ainut jonka päässä jyllää ja pahasti.Ei voisi uskoa millaista helvettiä tämä on. Ainakin minun itsetunto on ihan nollassa ja pelkään sekoavani lopullisesti. Joka ilta nukahdan itkuuni.... mutta tiedättekö??? sain kuitenkin hiukan voimia ja kiusallanikin en aio luovuttaa..... Kiitos auringonsäteistä teille kaikille ja hyvin mielelläni kirjoittelisin kuulumisia ja olisin tukemassa myös toisia jos vain mitenkään voin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial161741Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1401712Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3071361Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221098Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2091092- 132998
- 285965
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt3935- 10915
Pirkanlinna yleisötapahtuma
Oli todella hyvä tilaisuus. Ja EERO. L. Aivan mahtava tyyppi. Veti rennosti ja asiallisesti. Ja yleisöltä hyviä kysymyks49898