tulevani hulluksi. Usean päivän mietin ja tuskailen kauppan lähtöä. Kaupassa se iskee.... pyörryttää,hikoan, kädet vapisee, jalat meinaa pettää alta..haluan juosta karkuun.
Vuosia sitten se iski lenkillä. Elämässäni oli silloin stressiä ja muuta muutosta. sain lääkityksen..... keppihevoseksi pahojen hetkien yli. Lääke on Opamox.... ja 30 tab. riittää joskus puoleksi vuodeksi. Elämä tasoittui.....
Nyt se iski uudelleen...... en haluisi ottaa lääkettä joka kauppareissulle vai pitäisikö??
Elämässä on kaikki taas rempallaan....taloudellisesti ja avioerosta on noin kaksi vuotta. Minua pelottaa!!!! olen miettinyt jo itsemurhaa, koska en jaksa elää näin.
Vuosia sitten se iski lenkillä. Elämässäni oli silloin stressiä ja muuta muutosta. sain lääkityksen..... keppihevoseksi pahojen hetkien yli. Lääke on Opamox.... ja 30 tab. riittää joskus puoleksi vuodeksi. Elämä tasoittui.....
Nyt se iski uudelleen...... en haluisi ottaa lääkettä joka kauppareissulle vai pitäisikö??
Elämässä on kaikki taas rempallaan....taloudellisesti ja avioerosta on noin kaksi vuotta. Minua pelottaa!!!! olen miettinyt jo itsemurhaa, koska en jaksa elää näin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Katso keskustelua, joissa on sivuttu tuota paniikkiasiaa. Stressi voi laukaista helpostikin tuollaista ahdistusta. Bentsodiatsepaamit kuten tuo Oxepam/Opamox voi auttaa tilapäisesti, mutta lääkkeenä käytetään nykyään enemmän mielialalääkkeitä. Itsemurhaa miettiesssäsi vaikutat toivottomalta, mahdollisesti mukana masennusoireitakin. Suosittelisin hakeutumista keskusteluhoitoon, se voisi olla parempi ratkaisu. tuo lääkehoito yksinään ei juuri koskaan ole kovin hyvä ratkaisu. Keskusteluterapiassa voisit selvitellä ahdinkosi syitä ja käydä omia tuntemuksiasi rauhassa läpi toisen ihmisen kanssa. Toki ystävät ovat tärkeitä ja sitten tuo taloudellinen tilanne, oletko sitä selvitellyt. Joskus apua tulee siitä, että saa raha-asiansa järjestykseen. Tee vaikka lista ongelmistasi ja yritä miettiä kaikkien kohdalla mitä voisit tehdä ja kuka sinua voisi niissä auttaa. Apua löytyy varmasti, hyvää loppukesää ja syksyn alkua.
kummallekin. Yritin käydä keskustelemassa silloin muutama vuosi mutta jotenkin tämä ihminen ei saanut minua avautumaan. Näistä jutteluhetkistä en saanut yhtään mitään itselleni.
Minulla on kyllä ystäviä ja pari sellaista jolle voin avautua täysin.
Olen ihmisenä kuitenkin ehkä täydellisyyteen pyrkivä ja kaikki nämä koettelemukset: riitaisa ero, työttömyys, taloudellinen ahdinko, yh-äitiys jne ovat taistelustani huolimatta epäonnistuneet.
Tunnen itseni aivan epäonnistuneeksi =(
Ja nyt vielä tämä sairastuminen.......eikö mikään siis kohdallani riitä???????
Tulee todella paha surullinen olo, kun kuuntelee sinua. Haluaisitko kenties keskustella vaikka sähköpostitse?
olla surkea... mutta kun elämä nyt on vaan tätä.
Kun saisi edes jostain otteen taas.
Mielelläni kyllä kirjoittelisin, mutta miksi kukaan oikeasti minua haluaisi auttaa.
Mitä yhdestä epäonnistuneesta ihmisestä?
Voisi ajatella niin kuitenkin , ettet sinä itse ole vain syypää ahdinkoosi. En tarkoita sitä, että alkaisi ajatella, että vika on aina muissa, mutta ottaa huomioon se, että vaikka sinä yrittäisit kaikkesi niin se ei välttämättä onnistu, koska muut eivät tee samoin. Pitäisi yrittää antaa periksi sille, että vaikka epäonnistuu niin ei ole surkea, kaikilla on vaikeuksia, kukaan ei niiltä välty. Sinulla tietysti monta sellaista suurta pettymystä, mutta ei kait jotain niin pahaa ettei hyvääkin.
Jos pysyt ajatuksessasi, että miksi sinua kukaan haluaisi auttaa niin on kait aika hankala saada sinulle sitä apua. Muutosta pitää itse haluta eikä odottaa, että muut tekevät sen puolestasi, kovaa työtä, mutta muita vaihtoehtoja ei ole. Sääliin ei pidä vajota, kun kärsimykseltä loppuu arvo voi paraneminen alkaa. Voimia.
Kyllä haluaisin vilpittömästi auttaa, ja keskustella kanssasi. Usein ne mielipahat väistyy, jos löytää sellainen henkilön kenen kanssa voi vaihtaa ajatuksia.
Ajattele positiivisesti, on paljon vaikeampiakin sairauksia olemssa. Elämä on yleensä ylä-ja alamäkeä jossain suhteessa kaikilla.
voisimmeko kirjoitella s-postitse???
...joiden kanssa voisit puhua asioistasi avoimesti?
Moikka..
Kokemusta samasta yli 15 vuoden tausta.Välillä oireettomana ja välillä oireillen paniikissa ja "pää pusissa". Koita jaksaa sillä olo helpottaa kyllä hiljalleeen.Pyydä kaveria kauppaan tuki- henkilöksi ja kerro suoraan jollekulle tutulle mikä mättää. Olo helpottaa ja hyvänen aika, sinä SAAT mennä paniikkin. Ei se kivaa ole,se on aika inhottavaa mutta.. mutta ei siihen sinun maailma kaadu... vaan siihen että noh, sitä on vaikea hyväksyä että kroppa ei tottele ja paniikit iskee..mutta siihen oppii kyllä, kun ymmärtää itseään ja huomaa että muut haluaa auttaa =)
Eli hymyä huuleen ja kivaa ajattelemista, sekä joku jolta pyytää nyt apua jos mietit itsesi tappamista nyt-ÄLÄ-odotappa vielä vaan sitkeästi,sillä tuo olo menee ohi ja helpottaa.
Käy lääkärissä myös-. Taidat olla matalapaineessa, mutta sekin häipyy se myrskypilvi hiljalleen ja.. sitten paistaa taas aurinko, ja elämä tuntuu kivalta!
olen lukenut vastauksianne monet kerrat ja itkenyt lukiessani. Muutenkin olen huomannut etten taida olla ainut jonka päässä jyllää ja pahasti.Ei voisi uskoa millaista helvettiä tämä on. Ainakin minun itsetunto on ihan nollassa ja pelkään sekoavani lopullisesti. Joka ilta nukahdan itkuuni.... mutta tiedättekö??? sain kuitenkin hiukan voimia ja kiusallanikin en aio luovuttaa..... Kiitos auringonsäteistä teille kaikille ja hyvin mielelläni kirjoittelisin kuulumisia ja olisin tukemassa myös toisia jos vain mitenkään voin.