Kiinnostavia omaelämäkertoja??

Minulla on Charles Chaplinin Oma elämäkertani ja voin sitä suositella. Paksu teos ja sisältää aineistoa niin lapsuudesta, kuin elokuvavuosistakin USA:ssa kaikkine oikeudenkäynteineen ja tekaistuine syytteineen ihan elämään loppuvuosiin asti Sveitsissä.

Richard Wagner: elämäni. Kannattaa toki lukea myös muita Wagnerin elämästä kertovia kirjoja. Wagner kaunistelee elämänkerrassaan paljon tapahtumia itselleen paremmaksi

Sabine Kueglerin Viidakkolapsi ja seuraavat osat, Torey Haydenilla on myös hyviä tositapahtumiin perustuvia vaikkeivät omaelämäkertoja olekaan :)

Salvador Dali: Neron päiväkirja
Nietzsche: Ecce homo

Myös Marya Hornbacherilla on ohella ollut mielisairauksien, syömishäiriöiden, päihderiippuvuuksien ja sekavien ihmissuhdekuvioiden täyttöinen elämä, josta hän on kiitettävän avoimesti ja ahkerasti dokumentoinut.

Pekka Herlinin ja Arvo Ylpön elämistä olen viimeksi lukenut.
Arvo Ylpön elämästä oli niin mielenkiintoista lukea......huumorin tajuinen mies.

En tiedä mikä on omaelämäkerran ja muistelman välinen ero ns. virallisesti. Monessakin tapauksessa se voi olla veteen piirretty viiva...

Omaelämäkerrassa minä on ehkä enemmän kohde, jonka elämänkaarta (lapsuudesta kirjoitushetkeen) tekijä kuvaa, kun taas muistelmissa ote voi olla vapaampi? Karkeasti jaoteltuna omaelämäkerrassa tekijän minä on kohde jota hän kuvaa, muistelmissa tekijän minä on se joka kuvaa. Muistelma voi kuvata tekijän ajatuksia ja pohdiskeluja enemmän kuin elämänvaiheita ja saattaa keskittyä vain yksittäiseen tapahtumaan, tapahtumasarjaan tai ajanjaksoon. Laajemman määritelmän mukaan muistelmatkin varmaan on omaelämäkertaa... ja omaelämäkerta tietysti pohjautuu muisteluun eli on myös muistelmaa.

Laitan tähän jotain lukemiani tai yöpöydällä lukemista odottavia omaelämäkertoja jotka ovat tehneet vaikutuksen tai muuten jääneet mieleen tavalla tai toisella, jätän listasta pois autobiografista ainesta sisältävät romaanit kuten Michel del Castillon Tanguy ja Ralph Giordanon Bertinien tarina.

Jos pidit Kulkurin tarinasta, ehkä kannattaa lukea W. H. Daviesin Suurkulkurin elämäkerta.

Nämä ensinnä tulee mieleen:

KOTIMAISIA:

1. Ramsay: Muistoja lapsen ja hopeahapsen. (**) 3
2. Edvard Hjelt: Vaiherikkailta vuosilta I ja II, 1919-20. (*) ?
Hankittu pari kuukautta sitten, odottaa yöpöydällä tarkempaa tutustumista.
3. Väinö Tanner: Näin Helsingin kasvavan, Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, Olin ulkoministerinä talvisodan aikaan, Kahden maailmansodan välissä. (* - ***) 1 - 3. Enemmän muistelmaa kuin varsinaista omaelämäkertaa, mielenkiintoinen kappale henkilöhistoriaa ja Suomen yhteiskunnallista historiaa.
4. Kari Karnakoski: Tanssin ja rakastin. (**) 2
5. Kalervo Palsan päiväkirjat - Merkintöjä vuosilta 1962-1987. (**) ?
Hankittu pari vuotta sitten. Odottaa edelleen tarkempaa tutustumista. Päiväkirja ei tarkasti ottaen ole elämäkerta, mutta kuuluu omaelämäkerralliseen kirjallisuuteen, ja kun sinulla aloituksessa on mainittu tuo Anne Frankin päiväkirja niin rohkenen tässäkin käyttää omaelämäkerran laajaa määritelmää.
6. Otto-Iivari Meurman, Maarit Huovinen: 99 vuotta Mörrin muistelmia. (*) ?
7. Kalle Päätalo: Iijoki-sarja. Tekijän elämänvaiheisiin perustuva, omaelämäkerrallinen romaanisarja. Joitain osia olen lueskellut lähinnä selaillen, yksityiskohtaista ja tasoltaan vaihtelevaa kerrontaa. Jotkut osat mielenkiintoisempia kuin toiset. Tulee ehkä luettua joskus.

TUNNETTUJA. Kirjallisuudenhistorian tms. kannalta mielenkiintoisia:

1. Augustinus: Tunnustukset. (**) 4
Kuvailee omaa elämänhistoriaa ja elämänvaiheita mutta ehkä enemmänkin ajattelun kehitystä sekä kristillisiä pohdintojaan. Omaelämäkerrallisen kirjallisuuden klassikko joka tapauksessa.
2. Jean-Jacques Rousseau: Tunnustuksia. [X tai ***] 4
3. Henry Miller: Sexus, Plexus, Nexus. [***] 4 - 5
Kirjailijan omaelämäkerrallista kerrontaa nuoruusvuosilta ja varhaisista kirjailijavuosistaan. Kertomakirjallisuutena tämä sijoittuu enemmänkin romaanikirjallisuuteen, mutta kerronnan pohja omat kokemukset ja elämänvaiheet, joten sopii genreen, sitä paitsi tämän tyyppisen omaelämäkerran esikuvia, jonka epäsuoria vaikutuksia voidaan nähdä mm. Charles Bukowski.
4. Simone Beauvoir muun muassa Perhetytön muistelmat, Voiman vuodet, Pariisi 1939-44, Loppujen lopuksi. [**] - (*). 2 - 3
5. Bertrand Russell: Elämäni 1877-1967. (*) ?
Kolmiosainen järkäle, josta ilmestynyt myös lyhennetty yksiosainen versio.
6. Mark Twain: Omaelämäkertani. Ei ole vielä hankittu, ehkä jossain vaiheessa.
7. Casanova: Casanovan vaellusvuodet. Ei vielä hankittu ja tuskin tuleekaan.

MUITA mm.:

1. Felix Kersten: Himmlerin henkilääkärinä, 1947. (**) 3
Felix Kerstenin teos ei ole omaelämäkerta, joten ei kuuluisi tähän. Sisältää kuitenkin sen verran omaelämäkerrallistakin ainesta että rajatapauksena hyväksyttäneen. Luettu muutama viikko sitten.
2. Angela Davis: Sydämeni halusi vapautta. (**) 2
3. Christy Brown: Vasen jalkani. (**) 2
CP-vammaisen kuvaus lapsuudestaan Irlannissa ja kehityksestään kirjailijaksi, suomentanut Pentti Saarikoski.
4. Doris Lessing: Ihon alla ja Varjossa vaeltaja, omaelämäkerta 1919 - 1962. Ei ole tullut vielä hankittua, mutta jossain vaiheessa.
5. Mandela: Pitkä tie vapauteen. Ei ole tullut vielä hankittua.
6. Horst Schmidt: Kuolema tulee aina maanantaisin. Ei ole tullut vielä hankittua.
7. Gandhi: Oma elämäkerta. Ei ole tullut vielä hankittua, jossain vaiheessa.

HENGELLISET:

1. E. Stanley Jones: Pyhiinvaeltajan laulu. (X) 6
Kristillisen ashramliikkeen perustaja oli merkittävä kristillinen ajattelija ja sillanrakentaja eri kulttuurien välillä. Omaelämäkerrassa tulee kuvattua paitsi hengellinen kasvu ja ajattelun kehitys myös historialliset ja maailmanpoliittiset puitteet, mm. keskusteluja Gandhin kanssa. "Olen 80-vuotias ja elämä käy päivä päivältä mielenkiintoisemmaksi."
2. M. Saari: Saarnaaja - Yli-Vainion taistelu, testamentti ja päiväkirjat. (X) 6
3. Rabi Maharaj: Gurun kuolema. (X) 6
Entisen hindugurun tarina. Rabi syntyi korkea-arvoiseen bramiinisukuun, hänen isänsä oli guru, jota palvottiin. Isä ei puhunut poikansa kanssa, ainoastaan istui paikallaan kodin edessä aamusta iltaan ottamatta kenenkään kontaktia, häntä syötettiin ja palvottiin. Myös Rabista tuli palvottu guru. Kirjassa hän kuvaa elämäntarinansa viisivuotiaana joogameditaation harjoittamisen aloittaneesta pojasta guruksi ja sitten kristityksi sekä sen jälkeen tapahtuneita vaiheita, mm. kohtaamisiaan 1960-luvun hippien kanssa ja käsityksiään huumausaineiden demonisista vaikutuksista (samoja kokemuksia joita hänellä itsellään hinduna oli meditaatiossa ja transsitilassa ilman huumeita).
4. Szandorowska: Pimeää valoa. (X) 6
5. Doris Van Stone: Dorie - tyttö jota kukaan ei rakastanut. (X) 5
Vaikuttava elämäntarina. Dorien (Doris Van Stone) kuvaus kasvustaan laiminlyödystä ja pelokkaasta tytöstä rohkeaksi ja arvostetuksi lähetystyöntekijäksi.
6. Bunyan: Ylenpalttinen armo syntisistä suurimmalle eli John Bunyanin elämäkerta hänen itsensä kirjoittama, 1918. (***) 4
7. Billy Graham: Omana itsenään. (**) ? Ihan mielenkiintoinen, mutta jäi kesken, ehkä luen loppuun joskus.

VIIMEISIMMÄT (alle 6 kk:n sisällä luetut):

1. Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat. (***) 5
2. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, 1928. (**) 4
Charles G. Finneyn muistelmat. Elävää kuvausta ja kristillisyyden historiaa. Lukemisen alla oleva teos.
3. Juha Turkka: Huutoja hiekkalaatikosta, 2001. (***) 4
"Huutoja hiekkalaatikosta on tunnustus ja tilinteko, kertomus unista, peloista, tuskasta ja rakkaudesta. Kirje isälle ja äidille. Rönsyilevä, piinaava teksti, jossa eletyt tapahtumat, kuvitelmat ja pakkomielteet lomittuvat toisiinsa." Ottaen huomioon kirjoittajan suhteellisen nuoren iän, elämänkuvauksen suppeuden ja teoksen tyylin tätä tuskin voidaan lukea omaelämäkerraksi, mutta olkoon. Juha "Joukon poika" Turkan kuvausta nykyhetkestään sekä muistelua tähän päivään johtaneista tapahtumista ja niiden merkityksistä.
4. Aino Manner: Viesti yöstä, 1935. (***) 3
Ehkä enemmän sairauskuvaus kuin omaelämäkerta. Hyväksyn tämän omaelämäkerta-kategoriaan, koska kuvaus alkaa lapsuudesta: tekijä toteaa sairautensa merkit jo lapsuudessa ja kuvaukseen sisältyy sairauden kehityskaari lapsuudesta aikuisuuteen sekä aikuisiän useat sairaalajaksot, sitten tekijän kokema parantuminen tai ainakin kohtalainen selviytyminen tasapainottomuutensa kanssa.
5. Silviu Craciunas: Kadonneet jalanjäljet, 1965. (***) 3


(*) Parta on tutustunut teokseen pintapuolisesti, selannut, lukenut lauseen sieltä, toisen täältä.
(**) Lukenut jonkin verran, alle puolet teoksesta.
(***) Lukenut lähes kokonaan tai ainakin yli puolet.
(X) Lukenut.
Hakasulkeissa: lukemisesta aikaa yli 25 vuotta.

1-2, Mielenkiintoinen.
3-4, Parta on ollut vaikuttunut.
5-6, Parta on ollut erittäin vaikuttunut.

Seppo Jääskeläinen: Kulmat, Otava, 1999: yksi parhaista stadilaiskniigoista.
Muutot (edelliseen liittyen), Otava, 2000: koskettava romaani.

Kay Redfield Jamison: Levoton mieli.

K.R. Jamison on Ph.D. kliinisestä psykologiasta, ja toimii psykiatrian professorina maineikkaassa Johns Hopkins-yliopistossa Yhdysvalloissa.Muistelmateoksessaan Kay Jamison kertoo tarinansa maanis-depressiivisyyttä eli kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavana ihmisenä. Hän on myös oman sairautensa tutkimukseen erikoistunut psykologi. Tämä on kirjoitus on harvinaislaatuinen syvä kuvaus vakavasta usein työkyvyttömyyteen johtavasta sairaudesta, jota sairastaa 1-2 prosenttia väestöstä. Jamisonin kirja auttaa ymmärtämään häpeälliseksi koettua sairautta, ja se antaa toivoa ja lohtua sairaudesta kärsiville, heidän sukulaisilleen, ystävilleen ja kaikille kanssakulkijoille. Elävästi ja valloittavasti kirjoitetusta kirjasta ei puutu huumoriakaan. Teoksella on myös kaunokirjallisia ansioita.

jukoolauta, teidän täytyy lukea vähintään yhden urheilijan omaelämäkerta, ja siinä genressä ygönen on Andre Agassin omaelämäkerta, suosittelen!!

Iris Johanssonin Toinen maailma jonka tunnen. Autistin omaelämäkerta.

Tässä on kiinnostava elämänkerta?. https://matkan-varrelta.weebly.com/

-Nicky Cruz: Juokse poika juokse
- Riku Rinne: Kuoleman kauppias

-KK – Äärirajoilla – Riku Rinne

-Käärmeen lumous
Helena Rinne

Luciano Pavarottin elämänkerta on hersyvän mukava. Hän oli hersyvän mukava ihminen.