Naiselta anteeksi pyytäminen.

Helvettiä täsä itsekkin käyn. Kun olen taistellut itsestäni voiton miten voin vakuuttaa rakastamalleni naiselle että olen muuttunut mies, tai ei muuttunut mutta oma hyvä itseni?! En tiedä miten sen tekee tai todistaa mut täytyy kuitenkin elää niin kuin sanoo ja opettaa! Itse olen kirjoittanut mielettömästi omasta elämästäni. Lapsuudesta tähän päivään. Se on rankkaa mutta palkitsevaa. Vaikka se ei naista takaisin tuokkaan niin helpottaa se kyllä helvetisti ja voi ymmärtää itseänsä paremmin. Aion kyllä lähettää ne tekstit naiselle mut mistä sen tiedän lukeeko hän vai ei!? No eipä näistä paljoa apua ollut mut hyvä jos jotain edes! Tsemppiä!!!

Kerron mielipiteeni, sillä olen kahdesti ollut nykyisen avokkini kanssa mainitsemassasi tilanteessa. Siis hän on ollut se epävarma, oikutteleva, kypsymätön ja kriisinhallintakyvytön pikkupoika ja minä olen yrittänyt pitää suhdetta pystyssä viimeisillä voimillani. Välillä ne voimat ovat loppuneet ja silloin on ollut pakko luovuttaa. En tehnyt sitä mielelläni, sillä rakastin edelleen hyvin paljon, mutta jonkinlainen itsesuojeluvaisto se on minullakin.

Ensimmäisellä kerralla eroa kesti vain muutaman päivän, eikä mikään muuttunut. Toisella kerralla olimme erossa useamman viikon, joka sitten avasi miehen silmät ja tapasin muuttuneen miehen. Tuon kahden viikon aikana olin jo melkein ehtinyt unohtaa ja päästä takaisin jaloilleni... Olisi ollut helppoa sanoa ei.

Mieheni vakuutti minut seuraavilla asioilla:
-Erossa ollessamme selitti sähköpostitse, mistä on kysymys. Kasvotusten puhuminen oli hänelle vaikeaa, mutta sähköpostin avulla hänen onnistui kertoa ahdistuksestaan, vaikeuksistaan itsensä kanssa ja pitää yhteyttä yllä. Kirjoitettu teksti uppoaa naisiin (ja miehiin), kun lähettäjä saa kaikessa rauhassa muotoilla ajatuksensa ja vastaanottaja lukea ne rauhassa ilman häiriötekijöitä.
- Mies ehdotti tapaamista hyvin nöyrästi ja varovasti. Teki minulle selväksi, ettei hän oleta omaavansa mitään oikeutta toivoa suhteemme jatkuvan, mutta siitä huolimatta haluaa kertoa ajatuksensa; meni syteen tai saveen. Se mursi viimeisetkin suojamuurini...
- Tapaamisessa näin murtuneen ja muuttuneen miehen. Valvotut yöt ja syömättömyys (= laihtuminen) puhuivat omaa kieltään. Mies itki, oli ensimmäistä kertaa koskettavan rehellinen ilman pelejä tai puskissa piilotteluja. Kertoi olevansa valmis mihin tahansa, mitä pyydänkin... Ja kosi.

Tietysti olin aluksi hyvin varuillani, mutta nyt tilanteesta on kulunut jo yli puoli vuotta ja muutos on konkretisoitunut. Näen ja koen joka päivä, kuinka mies kasvaa hiljalleen, oppii puhumaan, olemaan rehellinen, käsittelemään itseään ja elämää... Aina se ei mene yksiin omien toiveideni kanssa, mutta yritys on tärkein. Kyllä me naiset vaistoamme sen, milloin mies on aidosti rehellinen...Mutta kaipaamme myös pientä vakuuttelua.

Mikäli naisena tiedän mitään naisista, niin pieni romantiikka ja aito nöyryys ovat niitä asioita, joilla sulattaa sydämen. Älä liioittele, mutta esim. kirjeen kirjoittaminen voisi olla hyvä alku. Jos olet loukannut naistasi pitkään, älä oleta että hän unohtaa kaiken helposti tai nopeasti. Pitkäaikainen henkinen kärsimys nimittäin saattaa tappaa kauniit tunteet ja rakkauden. Silloin vaihtoehtona on sama kuin alunperinkin tavatessanne; vakuuttaa nainen siitä, että olet tarpeeksi kiinnostava ja hyvä hänelle, jotta hänen kannattaisi uhrata aikaansa uuteen sinuun tutustumiseen... Eron jälkeen on hyvä puhua asiat selviksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Voit myös ehdottaa naiselle tapaamista ilman velvoitetta kuunnella anelujasi. Kerrot hänelle, että ikävästi päättynyt suhteenne ja käsittelemättömät asiat estävät sinua pääsemästä eteenpäin ja häiritsevät sinua niin, että haluaisit puhua ne selviksi (tämä tukee vakuutteluasi siitä, että olet muuttunut mies; kypsempi ja aikuisempi). Älä ruikuta takaisin tai anele, vaan osoita muutoksesi sillä, että puhut naisellesi kuin ihmiselle; avoimesti, rehellisesti. Myönnä virheesi ja ole kannustava. Äläkä ota ensimmäisenä yhteenpaluun mahdollisuutta esiin, sillä nainen helposti ymmärtää että keskustelussa on koira haudattuna=et ole löytänyt ketää muuta/haluat seksiä/haluat pompotella/vanha suola janottaa/haluat turvallisuutta/haluat palata vanhaan... Jos saat naisesi avautumaan suhteenne epäkohdista, olet jo vahvoilla. Siitä keskustelusta on hyvä aloittaa esim. ystävyyden merkeissä. Ja jos rakkautta on vielä jäljellä, pöydän putsaamisen jälkeen suhdetta on helppo syventää.

Taisi olla aika sekava teksti, mutta toivottavasti sait jotain irti. Onnea yritykseesi ja muista; nainenkin on vain ihminen! Serenadeilla ja timanttikoruilla ei ole läheskään samaa vaikutusta kuin aidolla rehellisyydellä. Toki nekin auttavat asiaa...;)

On hienoa, että olet päässyt eteenpäin kehityksessäsi ja oppinut virheistäsi. Todellisuus pannaan koetukselle vasta käytännön elämässä, joten mikään verbaalinen vakuuttelu, ruusut ja korut eivät naistasi vakuuta. Hän näkee niistä vain sen miten suuret tuntesi ovat ja miten epätoivoinen sinä olet.

Yritä ylläpitää häneen jonkinlaista kaveriyhteyttä, päästä viettämään aikaasi hänen kanssaan jne. Vain sillä tavalla voit osoittaa käytännössäkin sen, millaisen muutoksen ole kokenut, mitä olet sisäistänyt ja miten nykyään ajattelet ja toimit.
Hän päättää omista fiiliksistään ja siitä, onko hän valmis yrittämään uudelleen vaiko ei.
Pelko jäytää yhä häntäkin.
Kun toivo on kerran menetetty, vaatii todella kovasti töitä rakentaa se toivo ja luottamus uudelleen.

Aloittakaa ystävyydestä.

Maailmani lähestyy loppuaan. Enteet ovat ainakin selvät. Kiitos hyvistä neuvoista aijemmissa viesteissä, mutta nähtävästi syy on turha. TMR viimein lähestyi minua puhelimitse. Minut valtasi lämmin ja turvallinen tunne kun sain kuulla hänen iloisen äänensä. Turvallisuutta ei kauaa kestänyt, kun hän samalla iloisella äänen sävyllään teki kuolettavan iskun, ja kertoi kuulumisien jälkeen (spontaanisti, en yrittänytkään vaikuttaa takaisin pyrkivältä) ettei enää ikinä haluaisi tavata, tai olla tekemisissä kanssani. Tästä on nyt 47 minuuttia.. ja olen murheen murtama.

Ei ole mitään mitä voisin tehdä, enkä ole kelvellinen minkäänlaiseen mahdollisuuteen osoittaa rakkauttani tai sitä kuinka olen tehnyt töitä muuttaakseni itseni paremmaksi...

ajattelin vain kertoa tähän viestiketjun päätteeksi. Hyvästi TMR. Tulen aina rakastamaan sinua.

Vielä piti tulla ihan tänne asti kirjottamaan, että olen kyllä tosiaan yllättyny siitä miten paljon ihmiset on täällä käyny lukemassa. Nopeesti muisteltuna oisko ollu melkeenpä parikin tuhatta kohtapuolin. Nähtävästi aihe kiinnostaa, tai sitten vain väärin nimetty.

Jokatapauksessa, oma kohtaloni näyttää jo sinetöidyltä. (jouduin äskettäin pyyhkimään sanan "melkein" tuosta lauseesta pois... tuntu niin väärältä siinä.) Enää ei TMR vastaa soittopyyntööni, tai edes tekstiviestiin (jotka ovat mielestäni liian persoonattomia, mutta pitipä yritää) En halua häntä liiakseen häiritä, tai antaa aihetta olla minulle enää yhtään enempää vihainen kuin pettynytkään. Olenhan toki surullinen siitä, että en millään tavalla pysty enää osoittamaan rakkauttani rakastamalleni naiselle. Itsesäälit sikseen... Vaikka kuin vituttais. Kyl tää tästä johonkin suuntaan alkaa taas meneen. Jää vain nähtäväksi mihin.

sitä minäkin olen miettinyt...."Virheistä oppii, mutta miten niitä voi pyytää anteeksi, niin että saisi uuden mahdollisuuden?".... luulen että anteeksipyyntö tuo uuden mahdollisuuden vain siinä tilanteessa, jos toinenkin osapuoli rakastaa yhtä paljon.

Itse yritin kaikkeni, mutta kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä sain vain osakseni. Hän, joka vannoi ikuista rakkautta minua kohtaan jo silloin kun vielä itse olin asiasta epävarma, ei edes sanonut, että turhaan yritän ja nolaan itseäni, vaan vältteli minua täysin.

Ei kannata potkia tutkainta vastaan. Jos menee niin menkööt, minkä sille voi. Naiset on kuin bussit niitä tulee ja menee. Nykyään ei ole mitään pysyvää kaikki on kerta hyödykettä.

Niinhän ne eputkin jo lauloi:"..sua ehkä vain naurattaisin erokirje ja hatullinen..."

Ei tarvi kuitenkaan olla toivoton. Sukat suoriksi ja uuteen taistoon. Vielä se sinunkin "pitkän matkan bussis" vastaan tulee. Ja muista, että et voi vaikuttaa kuin omiin tekemisiis. Jos toinen on lähöllään niin ei kannata ripustautua, vaan antaa mennä.