Koukussa exään

Odota vaan kohta joku uus nainen tulee kertomaan sulle, että sä oot häirikköexä... Niin mulle kävi, kun vastaavasta kerroin. Mun tilanne on vielä ihan sama kun sulla, en todellakaan tiedä mitä tekisin, kun ainut mitä haluan on saada mieheni takaisin.

Noinhan se on,. Minut on haukuttu tällä palstallakin roikkuvaksi, häiriköksi kun olen kertonut juuri samanlaisista kokemuksista kuinka mies meni toisen kanssa mutta tuli moneen kertaan takaisin.
Koska ero tuolloin ei ollut minun tahto niin tottakai luotin lupauksiinsa ja toivoin aina parempaa.

En ymmärrä mikä meistä, jotka luotamme ja jopar ukoilemme miehen puolesta, tekee yks kaks roikkuvia häirikköjä ja tyhmiä. ym.

huoh- kauan sä nyt olet odotellut, että sun mies tekee valintasi? Sehän on tehnyt jo, kuten itse kirjoitit- petti ja jätti.

Mitä nyt sitten pitäisi tapahtua? Mistä tiedät, että mies yhä rakastaa sinua? Onko kertonut? Onko pettänyt tätä uutta naista kanssasi?

Saman moinen tilanne täällä päässä. Koukussa eksään myös. Tosin naimisissa ei olla oltu.. Tätä on sentään jatkunut jo viisi vuotta. Aloimme "seurustelemaan" tämän pojan kanssa erottuani ensirakkaudestani 19-vuotiaana, jonka kanssa vietinkin koko teiniaikani, eli noin viisi vuotta. Melkein samantien eron jälkeen minulla oli yksi parin kuukauden juttu merkityksetöntä säätöä, kunnes tapasin tämän nykyisen eksäni "aikuisiällä", josta en ole vieläkään päässyt yli. Huomasin sen viime viikolla. Tapailumme jatkui noin puolen vuoden ajan on-offina, kunnes itse jätin kyseisen pojan koska mielestäni ansaitsin parempaa kohtelua. Hän käyttäyi huonosti, jäi kiinni pettämisestä useaan otteeseen jne. Meillä jatkui semmoista satunnaista yhteydenpitoa ja kännisäätöä vielä noin puolen vuoden ajan eron jälkeenkin, joka päättyikin sitten vahinkoraskauteen. Siinä vaiheessa päätin, että nyt tämä riittää. Menin klinikalle, vaikka eksäni ei olisi tahtonut, mutta en olisi koskaan voinut luottaa kyseiseen ihmiseen enää siinä määrin mitä tuollaisessa tilanteessa olisi pitänyt. Emme pitäneet mitään yhteyksiä melkein vuoteen tapahtuneen jälkeen, kunnes kerran hän tuli jatkoille mukanani humalassa, ja yritti saada minua takaisin. En edelleenkään suostunut, koska olin niin sekaisin ja vihainen hänelle. Hän yritti sitkeästi noin neljä kuukautta pitää yhteyttä ja viimeinen yhteinen yö päättyi siihen että hän itki itsensä uneen sylissäni. Emme pitäneet enää yhteyksiä tässä välissä noin 4,5 vuoteen. Seurustelinkin pariin otteeseen välissä, mutta huomasin sydämeni aina pompahtavan kurkkuun hänet nähdessäni kaupungilla tai saadessani satunnaisen viestin silloin tällöin. Hän ajatteli siis myös minua. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että hänen täytyy olla se minun "Oikea", koska en ole muita kohtaan tuntenut kaikista ongelmista huolimatta samalla tavalla. Hän ottikin minuun yhteyttä 2kk sitten ja me vietimme yhden yhteisen yön. Se oli paras yö viiteen vuoteen. Seuraavana päivänä ja viikkoina ei sitten oikeastaan enää kuulunutkaan mitään. Parit tekstiviestit ja katseet vaihdoimme baarissa. Yritin aktiivisesti tehdä aloitetta kun ajattelin että jos kipinä olisi molemminpuoleista. Turhaan. Silti minulla oli tunne että välillämme on pakko olla jotain erityistä, koska näinkin monen vuoden jälkeen kumpikin ajattelee toista. Sitten eräänä yönä laitoin hänelle pitkän viestin jossa kerroin että en pysty jatkamaan tätä enää, koska en pysty olemaan vain hänen ystävänsä. Ja ansaitsen parempaa kuin mitä häneltä olen tähän mennessä saanut. Kaduttaa todella paljon, ja tiedän että kidutan itseäni turhaan. Enkä halua havahtua 30-vuotiaana miettimään sitä, etten ole edelleenkään päässyt hänestä yli enkä edennyt omassa elämässäni, kun hän vaan pyörii mielessä.. Mutta kuten sanottua..Tunteille ei voi mitään ja toista ei voi pakottaa. Mutta se minua vaivaa, että mitä hän sitten minusta haluaa jos ei seurustelukumppania??? Hän on seurustellut kerran vakavasti tässä välissä yhden tytön kanssa noin 2-3v ajan, joka päättyi siihen että myös tämä tyttö jätti mun eksän koska eksä oli kai aikamoinen ********* sillekin. Silti toivon aina että ihmiset kasvaisivat,muuttuisivat ja heistä löytyisi se parempikin puoli. Haihattelua varmaan. Hän vielä sanoi tästä tytöstä jonka kanssa seurusteli, että ei halunnut siihen tilanteeseen vaan haluaisi jälleen olla mun kanssa.. Eikä hän ole vastannut siihen viestiin yhtään mitään jonka hänelle laitoin.. Siitä on nyt viikko..Mikä siis eteen että pääsee eroon tästä raastavasta tunteesta?! Olipahan stoorit..Kiitos jos joku jaksoi lukea! Ja eniten tässä ehkä tällä hetkellä ottaa päähän se, etten saanut koskaan sanottua hänelle että "Rakastan sinua". Vaikka niin se on. Ehkä osittain siksi, että pelkäisin miten hän reagoisi noinkin suureen tunteen ilmaukseen. Ja se, etten koskaan saanut sanottua hänelle tätä asiaa silloin päin naamaa kun olisi pitänyt.. Sitä aina jossittelee, että mitäs jos olisin sanonut, olisinko silloin eri tilanteessa? Ja sitten kuitenkin mietin, että Jos mies haluaa tapailla sinua, hän kyllä järjestää sen..Vinkkejä otetaan vastaan!

Jos kuvitellaan, että palaisitte yhteen, niin mistä sä yht'äkkiä kehittäisit itsellesi enemmän seksuaalista halukkuutta? Väkisinkö panisit useammin, vaikket haluaisikaan, että saisit miehen itselläsi pidettyä? Vai soisitko hänelle liiton ulkopuoliset seksisuhteet?

Mulle ei aikuisena naisena mene kaaliin tuollainen soutaminen ja huopaaminen, mitä monet parit eron jälkeen harrastaa. Kun on erottu, niin on erottu. Eksälläsikin on uusi nainen ja ei hän olisi sua vaihtanut, jos sä hänelle riittäisit joka saralla. Eikö vaan? Säälittävää roikkumista.