teinimamma todellakin

hiton miesope joka keskustelussa laittamassa juttuja "tutkimusten mukaan" xDDD aijai kun säälittävä tyyppi,hanki jo elämä!! =D juu mut me raittiit ja nuoret äidit jatketaan lippu korkeella ja entistä ylpeimpinä itsestämme ja lapsistamme !! =) terv:pian kolmen lapsen teiniäiti

Että näin, bea00.

Enemmänkin kyse on siitä, että lasten ongelmat näkyvät koulumaailmassa kiusallisen selvästi nykyisin. Alle kaksivuotiaiden vanhempien on useimmiten lähinnä turhaa esitellä sitä, miten hyvin kasvattaminen on onnistunut. On todella surullista, jos joa parin vuoden ikäiset lapset ovat ongelmissa. Heitäkin tosin riittää.

Miesope kirjoitti:

Että näin, bea00.

Enemmänkin kyse on siitä, että lasten ongelmat näkyvät koulumaailmassa kiusallisen selvästi nykyisin. Alle kaksivuotiaiden vanhempien on useimmiten lähinnä turhaa esitellä sitä, miten hyvin kasvattaminen on onnistunut. On todella surullista, jos joa parin vuoden ikäiset lapset ovat ongelmissa. Heitäkin tosin riittää.

Lue lisää

Voisitko vastata miksi teiniäitien valistus täällä menee monesti kiusaamiseksi. Eikö aikuisten pitäisi tajuta miten kirjoittaa nuorille.
Ei tarvitse laittaa kuitenkaan mitään tilasto tai koulumaailma tykitystä, kun sitä ei aloittaja kysynyt.
Suurin osa meistä on noviisi äitiydessä ensimmäisen lapsen kanssa, joten ethän ala lyttäämään tätä äitiä, joka vaikuttaa aivan tavalliselta ihmiseltä.

bea00 kirjoitti:

Voisitko vastata miksi teiniäitien valistus täällä menee monesti kiusaamiseksi. Eikö aikuisten pitäisi tajuta miten kirjoittaa nuorille.
Ei tarvitse laittaa kuitenkaan mitään tilasto tai koulumaailma tykitystä, kun sitä ei aloittaja kysynyt.
Suurin osa meistä on noviisi äitiydessä ensimmäisen lapsen kanssa, joten ethän ala lyttäämään tätä äitiä, joka vaikuttaa aivan tavalliselta ihmiseltä.

Lue lisää

Eri mieltä oleminen ei ole kiusaamista. Aloittaja on liikkeellä selkeästi provosoidakseen keskustelijat.

Miesope kirjoitti:

Eri mieltä oleminen ei ole kiusaamista. Aloittaja on liikkeellä selkeästi provosoidakseen keskustelijat.

Siis kun joku kirjoittaa että menee hyvin se on provoa.
Eikö jollakin perheellä voi mennä hyvin Suomessa? Jos tämä oli sinun mielestäsi provo on aika outoa että haluat vastata.
Monessa ketjussa se eri mieltä oleminen menee kiusaamiseksi. Kun toinen osapuoli on teini-ikäinen tai esim vaikeuksia kokenut on moraalisesti arveluttavaa tulla tyrkyttämään omia mielipiteitä ja osa jopa haukkumaan. Me olemme aikuisia se olisi hyvä muistaa.

Miesope kirjoitti:

Eri mieltä oleminen ei ole kiusaamista. Aloittaja on liikkeellä selkeästi provosoidakseen keskustelijat.

Ei, en ole liikkeellä provosoidakseni muita keskustelijoita. Palstahan on tarkoitettu teiniäideille-ja iseille ja toin julki oman näkemykseni OMASTA TEINIäitiydestäni, en siis tuominnut muita taikka kyseenalaistanut palstaa.

On siis oma murheesi,jos et "opettajana" näkemystä elämästäni ymmärtänyt.

mamma93 kirjoitti:

Ei, en ole liikkeellä provosoidakseni muita keskustelijoita. Palstahan on tarkoitettu teiniäideille-ja iseille ja toin julki oman näkemykseni OMASTA TEINIäitiydestäni, en siis tuominnut muita taikka kyseenalaistanut palstaa.

On siis oma murheesi,jos et "opettajana" näkemystä elämästäni ymmärtänyt.

Lue lisää

Miten onnistuitte maksamaan miehesi veljen "ulos" asunnosta ilman pankkilainaa? Tai kuinka olette jo ehtineet maksaa pankkilainan pois noinkin lyhyessä ajassa?

"Tarkka talous" kirjoitti:

Miten onnistuitte maksamaan miehesi veljen "ulos" asunnosta ilman pankkilainaa? Tai kuinka olette jo ehtineet maksaa pankkilainan pois noinkin lyhyessä ajassa?

Jos se veli peri jotain muuta erikseen, niin ei tarvinnut maksaa puolta. Esimerkiksi kesämökin.

Meillä näin kirjoitti:

Jos se veli peri jotain muuta erikseen, niin ei tarvinnut maksaa puolta. Esimerkiksi kesämökin.

Avaajaa lainatakseni ja edelleen vastauksia odottaen:

"TEINI-isä sai sen vain veljensä kanssa perinnöksi vanhemmiltaan, ja myöhemmin ostimme veljen osuuden asunnosta ja näin ollen saimme asunnon omaksemme.."

"Tarkka talous" kirjoitti:

Avaajaa lainatakseni ja edelleen vastauksia odottaen:

"TEINI-isä sai sen vain veljensä kanssa perinnöksi vanhemmiltaan, ja myöhemmin ostimme veljen osuuden asunnosta ja näin ollen saimme asunnon omaksemme.."

Lue lisää

Avaus on satua joten vastausta saat oottaa kauan!!!!

"Tarkka talous" kirjoitti:

Avaajaa lainatakseni ja edelleen vastauksia odottaen:

"TEINI-isä sai sen vain veljensä kanssa perinnöksi vanhemmiltaan, ja myöhemmin ostimme veljen osuuden asunnosta ja näin ollen saimme asunnon omaksemme.."

Lue lisää

Ei siinä sanottu minkäkokoiset kummankin osuudet on.
Ei avaajalla varmaan ole aikaa netissä olemiseen koko ajan, kun sillä on lapsikin.
Mutta ehkä se huomaa sun uteliaan kysymyksen ja vastaa

"Tarkka talous" kirjoitti:

Avaajaa lainatakseni ja edelleen vastauksia odottaen:

"TEINI-isä sai sen vain veljensä kanssa perinnöksi vanhemmiltaan, ja myöhemmin ostimme veljen osuuden asunnosta ja näin ollen saimme asunnon omaksemme.."

Lue lisää

Täällä pohjoisessa omakotitalo jostain syrjästä saattaa maksaa vaan 30-50000, joten ehkä kyse ei ole samallaisesta summasta kuin jossain hesasa.

maaretta91 kirjoitti:

Täällä pohjoisessa omakotitalo jostain syrjästä saattaa maksaa vaan 30-50000, joten ehkä kyse ei ole samallaisesta summasta kuin jossain hesasa.

Tai avaaja on vaan trolli jota te puolustelette kun ootte ite sama henkilö!

Trollintunnistin kirjoitti:

Tai avaaja on vaan trolli jota te puolustelette kun ootte ite sama henkilö!

En mie vaan oo. Laitoimpa vaan hintatietoo

"Tarkka talous" kirjoitti:

Miten onnistuitte maksamaan miehesi veljen "ulos" asunnosta ilman pankkilainaa? Tai kuinka olette jo ehtineet maksaa pankkilainan pois noinkin lyhyessä ajassa?

mies kävi töissä ja saimme asuntolainan, 10000e,josta maksoimme loppuosuuden asunnosta, ja pankkilainaa maksoimme 660e /kk..

Mikään ei estä ihmisiä kouluttautumasta. Myös ammatinvaihtajia riittää.

Kouluttautuminen lasten kanssa ei kuitenkaan ole mikään helppo juttu. On tullut työssä nähtyä esim. se, miten vähän aikaa lapsille monillakin on juuri silloin, kun lapset sitä tarvitsisivat.

Miesope kirjoitti:

Mikään ei estä ihmisiä kouluttautumasta. Myös ammatinvaihtajia riittää.

Kouluttautuminen lasten kanssa ei kuitenkaan ole mikään helppo juttu. On tullut työssä nähtyä esim. se, miten vähän aikaa lapsille monillakin on juuri silloin, kun lapset sitä tarvitsisivat.

Lue lisää

Itse voin kertoa että olen teininä lapseni tehnyt ja kouluttautunut siitä huolimatta. Aikaa opiskeluun tosin en ole lapsilta verottanut, ehkä enemmänkin omat yöunet tenttien aikaan ovat joutuneet kärsimään. Mutta myös työelämässä mukana olleena voin sanoa että opiskeluaikana aikaa lapsille on ollut huomattavasti enemmän.

Mutta nämä on jokaisen omia valintoja. Voihan sitä olla vaikka työtön, eikä siltikään jaksa/halua antaa antaa lapsilleen.

Itse tunnen näitä 30-vuotiaina perheen perustaneita, perus duunareita, jotka ovat korviaan myöten veloissa eikä rahat riitä aina edes ruokaan. Mutta toki tunnen myös nuoria vanhempia joilla ei ole mitään käsitystä rahasta tai siitä mitä lapsi normaaliin kasvuun ja kehitykseen tarvitsee.

Meitä on moneen junaan, joten ei voi olla kovin paljoa elämää nähnyt (60-vuotiaaksikin astihan voi hyvin kulkea laput silmillään) jos elämänkatsomus on niin mustavalkoinen että iän/koulutuksen/muun ulkoisen seikan perusteella voi alkaa yleistämään kaikkia samaan muottiin.

Höpöhöpö231 kirjoitti:

Itse voin kertoa että olen teininä lapseni tehnyt ja kouluttautunut siitä huolimatta. Aikaa opiskeluun tosin en ole lapsilta verottanut, ehkä enemmänkin omat yöunet tenttien aikaan ovat joutuneet kärsimään. Mutta myös työelämässä mukana olleena voin sanoa että opiskeluaikana aikaa lapsille on ollut huomattavasti enemmän.

Mutta nämä on jokaisen omia valintoja. Voihan sitä olla vaikka työtön, eikä siltikään jaksa/halua antaa antaa lapsilleen.

Itse tunnen näitä 30-vuotiaina perheen perustaneita, perus duunareita, jotka ovat korviaan myöten veloissa eikä rahat riitä aina edes ruokaan. Mutta toki tunnen myös nuoria vanhempia joilla ei ole mitään käsitystä rahasta tai siitä mitä lapsi normaaliin kasvuun ja kehitykseen tarvitsee.

Meitä on moneen junaan, joten ei voi olla kovin paljoa elämää nähnyt (60-vuotiaaksikin astihan voi hyvin kulkea laput silmillään) jos elämänkatsomus on niin mustavalkoinen että iän/koulutuksen/muun ulkoisen seikan perusteella voi alkaa yleistämään kaikkia samaan muottiin.

Lue lisää

Höpöhöpö231.

Et näemmä halua ymmärtää kirjoitusteni ideaa.

Yleistämisiä ei kannata tehdä mihinkään suuntaan. Lasten kanssa elmäminen saattaa onnistua lähes millaisissa olosuhteissa tahansa. Se kuitenkaan EI tarkoita sitä, että kaikilla olisi yhtä hyvä onni. Teinivanhemmuuden suhteen riskit ovat suuret. Ongelmat eivät ole kuvitelmaa.

Se, missä määrin kullakin on aikaa laopsilleen, riippuu monista seikoista. Niin kauan kuin esim. parisuhteet kestävät ja työtä on, asiat yleensä toimivat. Siinä vaiheessa kun kouluttautumis- ja parisuhderuletti pyörii kuumimmillaan, aikaa ei näytä millään olevan. Ja sitä aikaa tarvitsevat monet lapset kipeästi varsinkin ensimmäiset 15 vuotta!

Tosiasioista muistuttaminen ei ole yleistämistä.

Miesope kirjoitti:

Höpöhöpö231.

Et näemmä halua ymmärtää kirjoitusteni ideaa.

Yleistämisiä ei kannata tehdä mihinkään suuntaan. Lasten kanssa elmäminen saattaa onnistua lähes millaisissa olosuhteissa tahansa. Se kuitenkaan EI tarkoita sitä, että kaikilla olisi yhtä hyvä onni. Teinivanhemmuuden suhteen riskit ovat suuret. Ongelmat eivät ole kuvitelmaa.

Se, missä määrin kullakin on aikaa laopsilleen, riippuu monista seikoista. Niin kauan kuin esim. parisuhteet kestävät ja työtä on, asiat yleensä toimivat. Siinä vaiheessa kun kouluttautumis- ja parisuhderuletti pyörii kuumimmillaan, aikaa ei näytä millään olevan. Ja sitä aikaa tarvitsevat monet lapset kipeästi varsinkin ensimmäiset 15 vuotta!

Tosiasioista muistuttaminen ei ole yleistämistä.

Lue lisää

Ymmärsin kyllä sen alkuperäisen idean mitä ilmeisesti ajat takaa kirjoituksillasi. Tiedänhän itsekin teininä lapseni saaneena, että ei se todellakaan helppoa ole. Siinä on ISO kasvamisen paikka vanhemmuuteen ja äitiyteen, ymmärrän sen että se ei välttämättä kaikilta onnistu. Joutuu todellakin tekemään töitä saavuttaakseen yhteiskunnan asettamat tavoitteet.

Mutta se mitä minä en ymmärrä.. Aloittaja kertoo täällä omasta elämästään esimerkkinä onnistumisestaan teiniäitinä, niin koet että tähän väliin onkin hyvä laittaa faktat pöytään. Minulle ainakin tulee aloittajan tekstistä se olo, että heillä ei ole mitään hätää? Entä jos valistaisit työssäsi näitä nuoria, joilla ei vielä lapsia ole. Ei menisi sinunkaan viisaat sanasi ja tehdyt tutkimustulokset ihan hukkaan?

Höpöhöpö231 kirjoitti:

Ymmärsin kyllä sen alkuperäisen idean mitä ilmeisesti ajat takaa kirjoituksillasi. Tiedänhän itsekin teininä lapseni saaneena, että ei se todellakaan helppoa ole. Siinä on ISO kasvamisen paikka vanhemmuuteen ja äitiyteen, ymmärrän sen että se ei välttämättä kaikilta onnistu. Joutuu todellakin tekemään töitä saavuttaakseen yhteiskunnan asettamat tavoitteet.

Mutta se mitä minä en ymmärrä.. Aloittaja kertoo täällä omasta elämästään esimerkkinä onnistumisestaan teiniäitinä, niin koet että tähän väliin onkin hyvä laittaa faktat pöytään. Minulle ainakin tulee aloittajan tekstistä se olo, että heillä ei ole mitään hätää? Entä jos valistaisit työssäsi näitä nuoria, joilla ei vielä lapsia ole. Ei menisi sinunkaan viisaat sanasi ja tehdyt tutkimustulokset ihan hukkaan?

Lue lisää

Täällä on kuulehan hyvin vaikea arvioida sitä, kuinka moni oikeasti puhuu totta edes vähäisessäkään määrin.

Aloittaja kertoo omasta elämästään ja minä kommentoin hänen ajatuksiaan niillä sanoilla, jotka voit tuolta useammastakin tekstistä lukea. Tämä on vain keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa, ei muuta. Tämän ei pitäisi edustaa kenellekään kuin vain HYVIN pientä osaa todellisuudesta.

Miesope kirjoitti:

Täällä on kuulehan hyvin vaikea arvioida sitä, kuinka moni oikeasti puhuu totta edes vähäisessäkään määrin.

Aloittaja kertoo omasta elämästään ja minä kommentoin hänen ajatuksiaan niillä sanoilla, jotka voit tuolta useammastakin tekstistä lukea. Tämä on vain keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa, ei muuta. Tämän ei pitäisi edustaa kenellekään kuin vain HYVIN pientä osaa todellisuudesta.

Lue lisää

Et kommentois.....

Miesope kirjoitti:

Täällä on kuulehan hyvin vaikea arvioida sitä, kuinka moni oikeasti puhuu totta edes vähäisessäkään määrin.

Aloittaja kertoo omasta elämästään ja minä kommentoin hänen ajatuksiaan niillä sanoilla, jotka voit tuolta useammastakin tekstistä lukea. Tämä on vain keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa, ei muuta. Tämän ei pitäisi edustaa kenellekään kuin vain HYVIN pientä osaa todellisuudesta.

Lue lisää

Niin, totta sekin että tännehän voi kirjoittaa kuka tahansa mitä tahansa. Luultavasti myös ihmisillä on jokaisella oma käsityksensä siitä, mitä onni ja hyvinvointi on. Nuoret äidit vaan ovat kovin herkkiä puolustamaan omia valintojaan sekä kantaansa asioihin, koska valitettavan monesti sitä joutuu silmätikuksi. Joutuu aina näyttämään että kyllä minusta on.

Sen verran tosin itsekin olen tilastoihin tutustunut ja kasvatuspsykologiaa lukenut, että en kenellekään suosittele teininä lapsia hommaamaan. Vaikka tämän tien itsekin olen kulkenut. Enkä jotenkin usko, että kovin moni muukaan teiniäiti muita kannustaisi siihen ryhtymään.

Vaan käsittääkseni moni nuori äiti haluaisi tältäkin palstalta tukea ja tsemppiä arkeen, mahdollisesti myös löytää vertaisiaan. Valitettavasti sitä ei vaan täältä tunnu saavan. Jokainen nuori äiti on varmasti jo kuullut, että heidän lapsillaan on heikommat mahdollisuudet hyvään elämään jne. eikä siitä täällä varmaan enää kukaan halua lukea.

Tietty sinullakin on oikeus tuoda mielipiteesi julki, mutta ymmärtänet että et sillä täällä mitään saavuta? Ei sitä lasta enää voi tehdä tekemättömäksi, ja nuoret äidit kaipaisivatkin nyt varmasti enneminkin tsemppiä ja vinkkejä hyvään vanhemmuuteen.

Teet tahallasi omia tulkintojani kirjoituksistani.

Totesin vain, että läheskään jokainen ihminen EI teininä saa asuntoa sen enempää perinnöksi kuin lahjaksikaan. Miehesi surutyö ei ole mikään iloinen asia, mutta tosiasiat eivät siitä muuksi muutu. Kun ihmisellä on jo parikymppisenä omistusasunto maksettuna, hän on eri tilanteessa kuin valtaosa meistä muista. Asuntonne EI ole minulle mikään "huoli". On vain hieman kornia puhua vaikkapa siitä, miten jotakin on "itse ja omalla tryöllä" hankkinut - en tarkoita välttämättä sinua - jos kerran niin ei ole tehnyt.

Olet kokenut kovia vaiheita, mutta et ole ainoa. Ei minunkaan taustani missään määrin helppo ole ollut, mutta siitä en nyt tässä ala jauhaa. Monien kotien ongelmat ovat päivänselvät ja oletan siis sinunkin käsittävän esim. sen, ettei kaikki aina ja ikuisesti välttämättä ole samoin kuin nyt. Arkielämän eläminen ei oikeasti ole loputonta ihanuutta siinä vaiheessa, kun kaikki alkaakin jo olla rutiinia ja tuttua.

En minä millään tavoin määrittele rikkinäisten perheiden kasvatteja huonoiksi ihmisiksi. Olen itsekin yh-äidin kasvatti! Olen kuitenkin sekä työni että erilaisten julkisten tutkimusten ym. valossa tullut siihen tiulkoseen, että yhä useammin moni ongelma PERIYTYY sukupolvelta toiselle. Työssä tämä oikeasti ainakin minun kohdallani näkyy surullisen selvästi. Jo pienissä lapsissa näkyvät perheiden vaikeudet. Kuraattorit, erityisopettajat ja ihan me kaikki muutkin opettajat olemme täystyöllistettyjä yhä vaikeamman oppilasaineksen kanssa.

Siitä näkökulmasta truntuu kyseenalaiselta, kun täällä joku loruilee vaikkapa siitä, miten yksinhuoltajuus ei mitään haittaa tai miten valtavan hyvin elämä menee 3 kuukauden ikäisen lapsen kanssa, vaikka tulotaso on nolla. Minulle se nurja puoili vain on turhan tuttua. Realismi ei edelleenkään ole pessimismiä.

Ymmärrän TÄYSIN sen, että nuori, kokematon ihminen ei ajattele asioista noin. Jokainen olettaa, että tulevaisuus on ruusuinen ja koko perspektiivi on toisenlainen kuin meillä kyynisillä keski-ikäisillä. Itsekin kuvittelin parikymppisenä monenmoisia asioita tulevaisuudesta. Aikoja esim. 10 vuoden päähän ei vain oikein hahmottanut.

Asioista oikeasti ei tiedä, ellei niitä ole kokenut. Palapeli, jossa mukana ovat perhe-elämä, työelämä ja lapset on monille todella raskas ainakin sen mukaan, mitä me opettajat työssämme näemme. Vauvaikäisille riittää aikaa, joivaa ja hellyyttä - ainakin useimmiten - mutta siinä vaiheessa, kun lapset ovat kouluikäisiä, energiaa ei sitten enää löydykään. Työ oikeasti vie monilta mehut. Siitä puolesta todellisuutta ei tiedä mitään ennen kuin sen on itse kokenut.

Ei täällä tuomita ihmisiä, vaan heidän mielipiteensä. Se tuntuu olevan monille keskustelijoille suorastaan mahdotonta käsittää. Siinä vaiheessa, kun omia perusteluja ei ole, alkaa sättiminen.

En minä toivo sen enempää sinulle kuin muillekaan ongelmia. Suosittelen kuitenkin pääsääntöisesti ihmisiä huomioimaan riskitkin valintojensa suhteen. Aika monien kirjoittajien täällä olisi mielekästä elää elää muutama vuosi ja pohtia sitten sitä, miten asiat ovat menneet. Ei ainakaan minulla ole vieläkään missään määrin varmaa oloa oman jälkikasvuni tilanteesta, vaikka vauvaikä on reippaasti yli 10 vuoden päässä.

Miesope kirjoitti:

Teet tahallasi omia tulkintojani kirjoituksistani.

Totesin vain, että läheskään jokainen ihminen EI teininä saa asuntoa sen enempää perinnöksi kuin lahjaksikaan. Miehesi surutyö ei ole mikään iloinen asia, mutta tosiasiat eivät siitä muuksi muutu. Kun ihmisellä on jo parikymppisenä omistusasunto maksettuna, hän on eri tilanteessa kuin valtaosa meistä muista. Asuntonne EI ole minulle mikään "huoli". On vain hieman kornia puhua vaikkapa siitä, miten jotakin on "itse ja omalla tryöllä" hankkinut - en tarkoita välttämättä sinua - jos kerran niin ei ole tehnyt.

Olet kokenut kovia vaiheita, mutta et ole ainoa. Ei minunkaan taustani missään määrin helppo ole ollut, mutta siitä en nyt tässä ala jauhaa. Monien kotien ongelmat ovat päivänselvät ja oletan siis sinunkin käsittävän esim. sen, ettei kaikki aina ja ikuisesti välttämättä ole samoin kuin nyt. Arkielämän eläminen ei oikeasti ole loputonta ihanuutta siinä vaiheessa, kun kaikki alkaakin jo olla rutiinia ja tuttua.

En minä millään tavoin määrittele rikkinäisten perheiden kasvatteja huonoiksi ihmisiksi. Olen itsekin yh-äidin kasvatti! Olen kuitenkin sekä työni että erilaisten julkisten tutkimusten ym. valossa tullut siihen tiulkoseen, että yhä useammin moni ongelma PERIYTYY sukupolvelta toiselle. Työssä tämä oikeasti ainakin minun kohdallani näkyy surullisen selvästi. Jo pienissä lapsissa näkyvät perheiden vaikeudet. Kuraattorit, erityisopettajat ja ihan me kaikki muutkin opettajat olemme täystyöllistettyjä yhä vaikeamman oppilasaineksen kanssa.

Siitä näkökulmasta truntuu kyseenalaiselta, kun täällä joku loruilee vaikkapa siitä, miten yksinhuoltajuus ei mitään haittaa tai miten valtavan hyvin elämä menee 3 kuukauden ikäisen lapsen kanssa, vaikka tulotaso on nolla. Minulle se nurja puoili vain on turhan tuttua. Realismi ei edelleenkään ole pessimismiä.

Ymmärrän TÄYSIN sen, että nuori, kokematon ihminen ei ajattele asioista noin. Jokainen olettaa, että tulevaisuus on ruusuinen ja koko perspektiivi on toisenlainen kuin meillä kyynisillä keski-ikäisillä. Itsekin kuvittelin parikymppisenä monenmoisia asioita tulevaisuudesta. Aikoja esim. 10 vuoden päähän ei vain oikein hahmottanut.

Asioista oikeasti ei tiedä, ellei niitä ole kokenut. Palapeli, jossa mukana ovat perhe-elämä, työelämä ja lapset on monille todella raskas ainakin sen mukaan, mitä me opettajat työssämme näemme. Vauvaikäisille riittää aikaa, joivaa ja hellyyttä - ainakin useimmiten - mutta siinä vaiheessa, kun lapset ovat kouluikäisiä, energiaa ei sitten enää löydykään. Työ oikeasti vie monilta mehut. Siitä puolesta todellisuutta ei tiedä mitään ennen kuin sen on itse kokenut.

Ei täällä tuomita ihmisiä, vaan heidän mielipiteensä. Se tuntuu olevan monille keskustelijoille suorastaan mahdotonta käsittää. Siinä vaiheessa, kun omia perusteluja ei ole, alkaa sättiminen.

En minä toivo sen enempää sinulle kuin muillekaan ongelmia. Suosittelen kuitenkin pääsääntöisesti ihmisiä huomioimaan riskitkin valintojensa suhteen. Aika monien kirjoittajien täällä olisi mielekästä elää elää muutama vuosi ja pohtia sitten sitä, miten asiat ovat menneet. Ei ainakaan minulla ole vieläkään missään määrin varmaa oloa oman jälkikasvuni tilanteesta, vaikka vauvaikä on reippaasti yli 10 vuoden päässä.

Lue lisää

Miten tämä edes sulle kuuluu. Olen lukenut näitä sinun ylipitkiä kirjoituksia, jotka ovat pessimistisiä ja täynnä sinun omia tulkintoja ihmisistä joita et tunne. Me emme tunne ap.ä
Miksi ihmeessä kirjoitat tänne. Tuntuu ettet näe kenessäkään mitään hyvää.
Sinä voisit hyväksyä sen että joillakin voi mennä myös hyvin. Ei ketään edes kiinnosta miten paljon sinä näet pahoinvointia ympärilläsi, ne oppilaidesi vanhemmat on meille tuntemattomia ihmisiä, ja heillä on omat ongelmansa sinulla omasi.
Kaikilla meillä on vanhemmuutta rajoittavia tekjöitä. Esim lapsille ei jää aikaa, kun pitää olla koko ajan olla netissä jakamassa asiantuntemustaan.
Jos aiot vastata tähän voisitko referoida hieman. Tekstisi ovat liian pitkiä.

Miesope kirjoitti:

Teet tahallasi omia tulkintojani kirjoituksistani.

Totesin vain, että läheskään jokainen ihminen EI teininä saa asuntoa sen enempää perinnöksi kuin lahjaksikaan. Miehesi surutyö ei ole mikään iloinen asia, mutta tosiasiat eivät siitä muuksi muutu. Kun ihmisellä on jo parikymppisenä omistusasunto maksettuna, hän on eri tilanteessa kuin valtaosa meistä muista. Asuntonne EI ole minulle mikään "huoli". On vain hieman kornia puhua vaikkapa siitä, miten jotakin on "itse ja omalla tryöllä" hankkinut - en tarkoita välttämättä sinua - jos kerran niin ei ole tehnyt.

Olet kokenut kovia vaiheita, mutta et ole ainoa. Ei minunkaan taustani missään määrin helppo ole ollut, mutta siitä en nyt tässä ala jauhaa. Monien kotien ongelmat ovat päivänselvät ja oletan siis sinunkin käsittävän esim. sen, ettei kaikki aina ja ikuisesti välttämättä ole samoin kuin nyt. Arkielämän eläminen ei oikeasti ole loputonta ihanuutta siinä vaiheessa, kun kaikki alkaakin jo olla rutiinia ja tuttua.

En minä millään tavoin määrittele rikkinäisten perheiden kasvatteja huonoiksi ihmisiksi. Olen itsekin yh-äidin kasvatti! Olen kuitenkin sekä työni että erilaisten julkisten tutkimusten ym. valossa tullut siihen tiulkoseen, että yhä useammin moni ongelma PERIYTYY sukupolvelta toiselle. Työssä tämä oikeasti ainakin minun kohdallani näkyy surullisen selvästi. Jo pienissä lapsissa näkyvät perheiden vaikeudet. Kuraattorit, erityisopettajat ja ihan me kaikki muutkin opettajat olemme täystyöllistettyjä yhä vaikeamman oppilasaineksen kanssa.

Siitä näkökulmasta truntuu kyseenalaiselta, kun täällä joku loruilee vaikkapa siitä, miten yksinhuoltajuus ei mitään haittaa tai miten valtavan hyvin elämä menee 3 kuukauden ikäisen lapsen kanssa, vaikka tulotaso on nolla. Minulle se nurja puoili vain on turhan tuttua. Realismi ei edelleenkään ole pessimismiä.

Ymmärrän TÄYSIN sen, että nuori, kokematon ihminen ei ajattele asioista noin. Jokainen olettaa, että tulevaisuus on ruusuinen ja koko perspektiivi on toisenlainen kuin meillä kyynisillä keski-ikäisillä. Itsekin kuvittelin parikymppisenä monenmoisia asioita tulevaisuudesta. Aikoja esim. 10 vuoden päähän ei vain oikein hahmottanut.

Asioista oikeasti ei tiedä, ellei niitä ole kokenut. Palapeli, jossa mukana ovat perhe-elämä, työelämä ja lapset on monille todella raskas ainakin sen mukaan, mitä me opettajat työssämme näemme. Vauvaikäisille riittää aikaa, joivaa ja hellyyttä - ainakin useimmiten - mutta siinä vaiheessa, kun lapset ovat kouluikäisiä, energiaa ei sitten enää löydykään. Työ oikeasti vie monilta mehut. Siitä puolesta todellisuutta ei tiedä mitään ennen kuin sen on itse kokenut.

Ei täällä tuomita ihmisiä, vaan heidän mielipiteensä. Se tuntuu olevan monille keskustelijoille suorastaan mahdotonta käsittää. Siinä vaiheessa, kun omia perusteluja ei ole, alkaa sättiminen.

En minä toivo sen enempää sinulle kuin muillekaan ongelmia. Suosittelen kuitenkin pääsääntöisesti ihmisiä huomioimaan riskitkin valintojensa suhteen. Aika monien kirjoittajien täällä olisi mielekästä elää elää muutama vuosi ja pohtia sitten sitä, miten asiat ovat menneet. Ei ainakaan minulla ole vieläkään missään määrin varmaa oloa oman jälkikasvuni tilanteesta, vaikka vauvaikä on reippaasti yli 10 vuoden päässä.

Lue lisää

Miksi sulle pitäisi perustella mitään.

ymmyrkäinen kirjoitti:

Miten tämä edes sulle kuuluu. Olen lukenut näitä sinun ylipitkiä kirjoituksia, jotka ovat pessimistisiä ja täynnä sinun omia tulkintoja ihmisistä joita et tunne. Me emme tunne ap.ä
Miksi ihmeessä kirjoitat tänne. Tuntuu ettet näe kenessäkään mitään hyvää.
Sinä voisit hyväksyä sen että joillakin voi mennä myös hyvin. Ei ketään edes kiinnosta miten paljon sinä näet pahoinvointia ympärilläsi, ne oppilaidesi vanhemmat on meille tuntemattomia ihmisiä, ja heillä on omat ongelmansa sinulla omasi.
Kaikilla meillä on vanhemmuutta rajoittavia tekjöitä. Esim lapsille ei jää aikaa, kun pitää olla koko ajan olla netissä jakamassa asiantuntemustaan.
Jos aiot vastata tähän voisitko referoida hieman. Tekstisi ovat liian pitkiä.

Lue lisää

Referoin.

1. Tämä on keskustelupalsta. Ihmiset esittävät mielipiteitään.

2. Keskustelua ei ole rajattu siten, että olisi olemassa vain yksi mielipide.

3. Jos keskustelua ei voi käydä perustellen omilla kokemuksilla, millä sitten? Eiväthän kenenkään teiniäidinkään kirjoitukset perustu muuhun kuin hänen omiin kokemuksiinsa.

4. Näen ihmisissä paljonkin hyvää. Tässä keskustelussa ei ole kysymys siitä.

5. Et tiedä mitään perheestäni, joten älä turhaan heitä piikkiä siihen suuntaan. En roikkuisi netissä, jos ongelmia olisi.

Miesope kirjoitti:

Referoin.

1. Tämä on keskustelupalsta. Ihmiset esittävät mielipiteitään.

2. Keskustelua ei ole rajattu siten, että olisi olemassa vain yksi mielipide.

3. Jos keskustelua ei voi käydä perustellen omilla kokemuksilla, millä sitten? Eiväthän kenenkään teiniäidinkään kirjoitukset perustu muuhun kuin hänen omiin kokemuksiinsa.

4. Näen ihmisissä paljonkin hyvää. Tässä keskustelussa ei ole kysymys siitä.

5. Et tiedä mitään perheestäni, joten älä turhaan heitä piikkiä siihen suuntaan. En roikkuisi netissä, jos ongelmia olisi.

Lue lisää

Sinä et hyväksy muiden mielipiteitä tunget jatkuvasti vain omiasi.
Ei tarvitse kaikilla olla sama mielipide, Teini-äitiydestä sinulla ei kuitenkaan ole henk.koht. kokemusta, joten mielipiteesi ei ole sama asia kuin toisen kokemus.
Sinä nojaat tilastoihin ja koulusi ongelmavanhempiin kirjoituksissasi. Ihmiset ovat muuta kuin tilastot ja yksittäisten ihmisten lyttääminen tilastoilla ei ole järkevää.
Ongelmalapsetko vain vaativat huomiota! Lapsillehan pitää antaa aikaa, silloinhan ongelmia vältetään....

ymmyrkäinen kirjoitti:

Sinä et hyväksy muiden mielipiteitä tunget jatkuvasti vain omiasi.
Ei tarvitse kaikilla olla sama mielipide, Teini-äitiydestä sinulla ei kuitenkaan ole henk.koht. kokemusta, joten mielipiteesi ei ole sama asia kuin toisen kokemus.
Sinä nojaat tilastoihin ja koulusi ongelmavanhempiin kirjoituksissasi. Ihmiset ovat muuta kuin tilastot ja yksittäisten ihmisten lyttääminen tilastoilla ei ole järkevää.
Ongelmalapsetko vain vaativat huomiota! Lapsillehan pitää antaa aikaa, silloinhan ongelmia vältetään....

Lue lisää

Hyväksyn TÄYSIN kaikkien mielipiteet. En minä ole kieltänyt ketään kirjoittamasta tänne, vai olenko? Harkinta-aikaa olen hehkutuksiin kyllä suositellut, mutta minun puolestani jokainen saa kirjoittaa tänne.

Eri juttu on sitten se, että jos olen erei mieltä, pyrin perustelemaan omia näkemyksiäni eri tavoin. Mikään perusteluni näköjään ei vain riitä. Elämänkokemukseni on väärää. Tutkimukset ja tilastot paikkansapitämättömiä. Julkinen keskustelu vääristynyttä. Aikuiset kateellisia. Niinpä niin.

Ihmiset eivät ole tilastoja, mutta en oikein usko, että sinulla on kovin suurta kokemuksesta työskentelemisestä tämän päivän perheiden kanssa. Onko sinulla sitä? Kuuluuko tuttavapiiriisi ihmisiä, jotka toimivat kasvatusalan tehtävissä tai opettajina? Rehtoreina? Kouluterveydenhoitajina tai kuraattoreina?

Oletko istunut vanhempainilloissa tai ptänyt vanhempainvartteja? Oletko osallistunut oppilashuoltoryhmien kokouksiin? Oletko ollut alan asiantuntijoiden luennoilla?

Ihmiset toden totta eivät ole tilastoja. Jotakin ne tilastot kuitenkin kertovat. Tilastojen taustalla on todellisuus. Tässä maassa tutkitaan moniakin asioita tarkasti. Kun kyseessä on vaikkapa tulonsiirrot, summat ovat selvillä. Huostassa olevien lasten määrät ovat selvillä. Ei tarvitse olla kovinkaan tarkkaavainen nähdäkseen sen, miten moni on huolissaan maamme lapsista ja syrjäytyneistä nuorista.

Luulet kenties, että opettajat ovat täysin pihalla siitä, mitä ongelmia ihan jokaisen koolun ja kunnan lapsilla on? Onko kaikki huoli vain turhaa?

Ja edelleenkin ihmettelen sitä, miksi maailmalla suhtaudutaan teinivanhemmuuteen epäilevästi, jos ilmiö hyväksi on. Kertonet sen meille kaikille, jotta väärinkäsityksemme saadaan korjattua

Juuri ajan puutteesta ongelmissa usein on kysymys. Et vain näemmä halua käsittää kirjoituksiani. Sille en voi mitään.

Miesope kirjoitti:

Hyväksyn TÄYSIN kaikkien mielipiteet. En minä ole kieltänyt ketään kirjoittamasta tänne, vai olenko? Harkinta-aikaa olen hehkutuksiin kyllä suositellut, mutta minun puolestani jokainen saa kirjoittaa tänne.

Eri juttu on sitten se, että jos olen erei mieltä, pyrin perustelemaan omia näkemyksiäni eri tavoin. Mikään perusteluni näköjään ei vain riitä. Elämänkokemukseni on väärää. Tutkimukset ja tilastot paikkansapitämättömiä. Julkinen keskustelu vääristynyttä. Aikuiset kateellisia. Niinpä niin.

Ihmiset eivät ole tilastoja, mutta en oikein usko, että sinulla on kovin suurta kokemuksesta työskentelemisestä tämän päivän perheiden kanssa. Onko sinulla sitä? Kuuluuko tuttavapiiriisi ihmisiä, jotka toimivat kasvatusalan tehtävissä tai opettajina? Rehtoreina? Kouluterveydenhoitajina tai kuraattoreina?

Oletko istunut vanhempainilloissa tai ptänyt vanhempainvartteja? Oletko osallistunut oppilashuoltoryhmien kokouksiin? Oletko ollut alan asiantuntijoiden luennoilla?

Ihmiset toden totta eivät ole tilastoja. Jotakin ne tilastot kuitenkin kertovat. Tilastojen taustalla on todellisuus. Tässä maassa tutkitaan moniakin asioita tarkasti. Kun kyseessä on vaikkapa tulonsiirrot, summat ovat selvillä. Huostassa olevien lasten määrät ovat selvillä. Ei tarvitse olla kovinkaan tarkkaavainen nähdäkseen sen, miten moni on huolissaan maamme lapsista ja syrjäytyneistä nuorista.

Luulet kenties, että opettajat ovat täysin pihalla siitä, mitä ongelmia ihan jokaisen koolun ja kunnan lapsilla on? Onko kaikki huoli vain turhaa?

Ja edelleenkin ihmettelen sitä, miksi maailmalla suhtaudutaan teinivanhemmuuteen epäilevästi, jos ilmiö hyväksi on. Kertonet sen meille kaikille, jotta väärinkäsityksemme saadaan korjattua

Juuri ajan puutteesta ongelmissa usein on kysymys. Et vain näemmä halua käsittää kirjoituksiani. Sille en voi mitään.

Lue lisää

Joiltakin jää isin kanssa aika viettämättä.

Miesope kirjoitti:

Teet tahallasi omia tulkintojani kirjoituksistani.

Totesin vain, että läheskään jokainen ihminen EI teininä saa asuntoa sen enempää perinnöksi kuin lahjaksikaan. Miehesi surutyö ei ole mikään iloinen asia, mutta tosiasiat eivät siitä muuksi muutu. Kun ihmisellä on jo parikymppisenä omistusasunto maksettuna, hän on eri tilanteessa kuin valtaosa meistä muista. Asuntonne EI ole minulle mikään "huoli". On vain hieman kornia puhua vaikkapa siitä, miten jotakin on "itse ja omalla tryöllä" hankkinut - en tarkoita välttämättä sinua - jos kerran niin ei ole tehnyt.

Olet kokenut kovia vaiheita, mutta et ole ainoa. Ei minunkaan taustani missään määrin helppo ole ollut, mutta siitä en nyt tässä ala jauhaa. Monien kotien ongelmat ovat päivänselvät ja oletan siis sinunkin käsittävän esim. sen, ettei kaikki aina ja ikuisesti välttämättä ole samoin kuin nyt. Arkielämän eläminen ei oikeasti ole loputonta ihanuutta siinä vaiheessa, kun kaikki alkaakin jo olla rutiinia ja tuttua.

En minä millään tavoin määrittele rikkinäisten perheiden kasvatteja huonoiksi ihmisiksi. Olen itsekin yh-äidin kasvatti! Olen kuitenkin sekä työni että erilaisten julkisten tutkimusten ym. valossa tullut siihen tiulkoseen, että yhä useammin moni ongelma PERIYTYY sukupolvelta toiselle. Työssä tämä oikeasti ainakin minun kohdallani näkyy surullisen selvästi. Jo pienissä lapsissa näkyvät perheiden vaikeudet. Kuraattorit, erityisopettajat ja ihan me kaikki muutkin opettajat olemme täystyöllistettyjä yhä vaikeamman oppilasaineksen kanssa.

Siitä näkökulmasta truntuu kyseenalaiselta, kun täällä joku loruilee vaikkapa siitä, miten yksinhuoltajuus ei mitään haittaa tai miten valtavan hyvin elämä menee 3 kuukauden ikäisen lapsen kanssa, vaikka tulotaso on nolla. Minulle se nurja puoili vain on turhan tuttua. Realismi ei edelleenkään ole pessimismiä.

Ymmärrän TÄYSIN sen, että nuori, kokematon ihminen ei ajattele asioista noin. Jokainen olettaa, että tulevaisuus on ruusuinen ja koko perspektiivi on toisenlainen kuin meillä kyynisillä keski-ikäisillä. Itsekin kuvittelin parikymppisenä monenmoisia asioita tulevaisuudesta. Aikoja esim. 10 vuoden päähän ei vain oikein hahmottanut.

Asioista oikeasti ei tiedä, ellei niitä ole kokenut. Palapeli, jossa mukana ovat perhe-elämä, työelämä ja lapset on monille todella raskas ainakin sen mukaan, mitä me opettajat työssämme näemme. Vauvaikäisille riittää aikaa, joivaa ja hellyyttä - ainakin useimmiten - mutta siinä vaiheessa, kun lapset ovat kouluikäisiä, energiaa ei sitten enää löydykään. Työ oikeasti vie monilta mehut. Siitä puolesta todellisuutta ei tiedä mitään ennen kuin sen on itse kokenut.

Ei täällä tuomita ihmisiä, vaan heidän mielipiteensä. Se tuntuu olevan monille keskustelijoille suorastaan mahdotonta käsittää. Siinä vaiheessa, kun omia perusteluja ei ole, alkaa sättiminen.

En minä toivo sen enempää sinulle kuin muillekaan ongelmia. Suosittelen kuitenkin pääsääntöisesti ihmisiä huomioimaan riskitkin valintojensa suhteen. Aika monien kirjoittajien täällä olisi mielekästä elää elää muutama vuosi ja pohtia sitten sitä, miten asiat ovat menneet. Ei ainakaan minulla ole vieläkään missään määrin varmaa oloa oman jälkikasvuni tilanteesta, vaikka vauvaikä on reippaasti yli 10 vuoden päässä.

Lue lisää

Olet toki oikeassa, mitä tulee esimerkiksi tilastoihin vanhempien ongelmien periytymisestä jne. Ne ovat kuitenkin tilastoja, eivätkä näin ollen mitenkään itsestäänselvästi toteudu. Nyt sinä täällä kirjoituksillasi korostat teineille, jotka ovat jo lapsensa tehneet, että heidän elämänsä menee samoin kuin vanhempiensakin ja heidän lapsillaan menee yhtä huonosti tai huonommin kuin heillä itsellään. Onko se mielestäsi kannustavaa? Auttaako se nuoria vanhempia yrittämään ahkerammin elämässään, kannustaako se käymään koulut vaikeuksista huolimatta ja nousta elämästä ylöspäin nostaen samalla lapsiensa elintasoa ja edellytyksiä paremmiksi yhteiskunnan eläjiksi? EI AUTA, vaan sinä masennat. Sinä teet selväksi, että on vain realistista ajatella, etteivät he jaksa, viitsi tai halua opiskella, tulla koskaan tienaamaan mitään ja heidän lastensa elämästä tulee toivotonta. Mietihän, jos joku noista nuorista ja herkässä iässä olevista ihmisistä uskookin sinua. Silloin heidän elämänsä ja heidän lastensa elämä on pilalla, sillä miksi yrittää, kun mitään ei ole tehtävissä. Tilastot sanovat mitä sanovat, mutta silti sinä olet väärässä. Kyllä teiniäiti tai -isä voi nousta tilanteestaan ihan miten hyvinkoulutetuksi ja menestyväksi ihmiseksi aivan yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin. Se on aina mahdollista. Käsittämätöntä, että väität olevasi ope ja jos sellainen tosiaan olet, niin yritä ainakin olla lyttäämättä kaikkien oppilaittesi tulevaisuutta ja olla tuomitsematta heitä omien näkemystesi perusteella. Realismia on nähdä se, etteivät kaikki ole samanlaisia ja että omilla teoillaan voi vaikuttaa omaan elämäänsä lähtökohdistaan huolimatta. Vanhempien elintaso ja sosiaaliluokka ei itse asiassa PERIYDY. Se vaan hyvin usein opitaan vanhemmilta, mutta se ei periydy. Ero on siinä, että jos perii jotain, vaikka siniset silmät, niin sille ei sitten voi mitään. Sen sijaan vanhempien opettamat elintavat, elintason, koulutustason ja kaiken muun voi kyseenalaistaa ja muuttaa.

En minäkään varsinaisesti kannustaisi ketään teinivanhemmuuteen, ei se helppoa ole. Käytännössä 16-vuotias äiti on aika pitkälti samalla tasolla kuin kuka tahansa 16-vuotias. No, siltä äidiltä katkeaa opiskelut vuodeksi, pariksi, kolmeksi sen vauvan takia ja sitten hän voi alkaa taas opiskella ja saada ammatin ja valmistua yliopistosta ja mennä töihin. Kymmenen vuoden kuluttua hän on ehkä opiskellut ja tehnyt töitä yhtä paljon kuin luokkakaverinsa, joka kävi ensin koulut ja meni töihin, mutta jäi sitten äitiyslomalle ja teki lapsensa, jonka kanssa oli kotona aikansa. Itse en ollut enää teini esikoiseni synnyttyä, mutta olen silti opiskellut yliopistotutkinnon KOLMEN lapsen vanhempana myöhemmällä iällä (koulutushan minulla toki oli jo ennen lapsia, mutta terveydellisistä syistä en pystynyt sillä alalla jatkamaan). Ja enemmän lapseni ehti opiskeluaikoinani saada huomiotani kuin olisi saanut, jos olisin ollut kyseiset vuodet työelämässä ja poissa heidän luotaan aina virka-aikaan.

Minäkin suosittelen huomioimaan riskit valintojensa suhteen. Mutta kun täällä kerran on teiniäitejä, jotka ovat jo valinneet lapsensa, niin mitä valintoja sinä heiltä vielä odotat? Että antaisivat lapsensa adoptioon? Vaiko peräti jälkiabortti? Heidän valintansa on tehty, joten turhaan sinä enää sitä valintaa arvostelet, vaan nyt on aika katsoa eteenpäin positiivisin mielin ja pohtia, miten tulevasta elämästä voi tehdä hyvän näissä olosuhteissa kuin nyt on.

Minunkin esikoiseni ja toisenkin lapseni vauvaikä on jo reippaasti yli 10 vuoden päässä, mutta minulla on varsin varma olo heistä ja heidän tulevaisuudestaan. Kun et siis ole ilmeisesti onnistunut omia teinejäsi (tai esiteinejäsi) edes kasvattamaan siten, että voisit luottaa heihin, niin olisikohan kasvatuksessasi jotain vikaa? Varmaankin juuri se, että masennat heidät ja lyttäät heidän tulevaisuudensuunnitelmansa ja jos he joskus kokisivatkin olevansa onnellisia, niin sinä tyrmäät sen heti muistuttaen, että ei elämä ole helppoa ja kyllä teilläkin vielä huonosti menee. Olisikohan aika muuttua hieman kannustavammaksi, niin voisit alkaa luottaa jälkikasvusikin tulevaisuuteen ja valintoihin?

Opettajana sinun pitäisi tietää, kuuluuhan se jo opettajan koulutukseenkin, että nuorten kuuluu ajatella tulevaisuudestaan optimistisesti. Optimismi vie maailmaan eteenpäin, kyynisyys vain taaksepäin.

Miesope kirjoitti:

Hyväksyn TÄYSIN kaikkien mielipiteet. En minä ole kieltänyt ketään kirjoittamasta tänne, vai olenko? Harkinta-aikaa olen hehkutuksiin kyllä suositellut, mutta minun puolestani jokainen saa kirjoittaa tänne.

Eri juttu on sitten se, että jos olen erei mieltä, pyrin perustelemaan omia näkemyksiäni eri tavoin. Mikään perusteluni näköjään ei vain riitä. Elämänkokemukseni on väärää. Tutkimukset ja tilastot paikkansapitämättömiä. Julkinen keskustelu vääristynyttä. Aikuiset kateellisia. Niinpä niin.

Ihmiset eivät ole tilastoja, mutta en oikein usko, että sinulla on kovin suurta kokemuksesta työskentelemisestä tämän päivän perheiden kanssa. Onko sinulla sitä? Kuuluuko tuttavapiiriisi ihmisiä, jotka toimivat kasvatusalan tehtävissä tai opettajina? Rehtoreina? Kouluterveydenhoitajina tai kuraattoreina?

Oletko istunut vanhempainilloissa tai ptänyt vanhempainvartteja? Oletko osallistunut oppilashuoltoryhmien kokouksiin? Oletko ollut alan asiantuntijoiden luennoilla?

Ihmiset toden totta eivät ole tilastoja. Jotakin ne tilastot kuitenkin kertovat. Tilastojen taustalla on todellisuus. Tässä maassa tutkitaan moniakin asioita tarkasti. Kun kyseessä on vaikkapa tulonsiirrot, summat ovat selvillä. Huostassa olevien lasten määrät ovat selvillä. Ei tarvitse olla kovinkaan tarkkaavainen nähdäkseen sen, miten moni on huolissaan maamme lapsista ja syrjäytyneistä nuorista.

Luulet kenties, että opettajat ovat täysin pihalla siitä, mitä ongelmia ihan jokaisen koolun ja kunnan lapsilla on? Onko kaikki huoli vain turhaa?

Ja edelleenkin ihmettelen sitä, miksi maailmalla suhtaudutaan teinivanhemmuuteen epäilevästi, jos ilmiö hyväksi on. Kertonet sen meille kaikille, jotta väärinkäsityksemme saadaan korjattua

Juuri ajan puutteesta ongelmissa usein on kysymys. Et vain näemmä halua käsittää kirjoituksiani. Sille en voi mitään.

Lue lisää

En sanoisi sinun kirjoituksiasi keskusteluksi. Toivottavasti edes ymmärrät ettei täällä voi kovin yksityiskohtaisesti kertoa asioitaan. Suomi ei kuitenkaan ole niin iso maa. Lisäksi tuntuu oudolta, että jonkun pitäisi perustella tuntemattomalle keski-ikäiselle miehelle jotain. Aloittajahan halusi kertoa elämästään. Ei joutua kolmannen asteen kuulusteluun.
Minun työstäni en voi puhua, mutta et todellakaan tiedä millaisten asioiden kanssa joudun tekemisiin. Ero on siinä etten minä näe piruja seinillä. En näe ongelmia siellä missä niitä ei ole. On totta että joillakin on ongelmia, mutta kun kaikilla ei ole.
Teiniäidit eivät ole kaikki samanlaisia, ja ongelmien maalailusi on ylimitoitettua.
Sinulla on kokemusta koulumaailmasta. Epäilen kyllä paljnko teillä siellä on teinivanhempia oppilaina, joten en voi kritiikittä suhtautua kirjoituksiisi.
Sinun elämän ja työkokemuksesi on tosiaan väärä tällä palstalla, on hyvä että olet sen huomannut.
Huostaanotoista voisit ottaa selvää. Teinivanhempien lapset eivät ole siellä sen edustetumpana kuin muutkaan. Sitä moniongelmaisuutta löytyy laajalla skaalalla. Sosiaalipalvelujen rapautuminen on toinen asia, jota ei haluta myöntää.
Kukaan täällä ei ole väittänyt teinivanhemmuuden olevan hyväksi, se on sinun oma keksintösi. Se on kuitenkin olemassa oleva tosiasia kulttuurista riippumatta.
Lopuksi ei millään pahalla, mutta kotona olevalla teiniäidillä on varmaan paljon enemmän aikaa lapsilleen, kuin töissäkäyvällä netissäroikkujalla.

-------- kirjoitti:

Olet toki oikeassa, mitä tulee esimerkiksi tilastoihin vanhempien ongelmien periytymisestä jne. Ne ovat kuitenkin tilastoja, eivätkä näin ollen mitenkään itsestäänselvästi toteudu. Nyt sinä täällä kirjoituksillasi korostat teineille, jotka ovat jo lapsensa tehneet, että heidän elämänsä menee samoin kuin vanhempiensakin ja heidän lapsillaan menee yhtä huonosti tai huonommin kuin heillä itsellään. Onko se mielestäsi kannustavaa? Auttaako se nuoria vanhempia yrittämään ahkerammin elämässään, kannustaako se käymään koulut vaikeuksista huolimatta ja nousta elämästä ylöspäin nostaen samalla lapsiensa elintasoa ja edellytyksiä paremmiksi yhteiskunnan eläjiksi? EI AUTA, vaan sinä masennat. Sinä teet selväksi, että on vain realistista ajatella, etteivät he jaksa, viitsi tai halua opiskella, tulla koskaan tienaamaan mitään ja heidän lastensa elämästä tulee toivotonta. Mietihän, jos joku noista nuorista ja herkässä iässä olevista ihmisistä uskookin sinua. Silloin heidän elämänsä ja heidän lastensa elämä on pilalla, sillä miksi yrittää, kun mitään ei ole tehtävissä. Tilastot sanovat mitä sanovat, mutta silti sinä olet väärässä. Kyllä teiniäiti tai -isä voi nousta tilanteestaan ihan miten hyvinkoulutetuksi ja menestyväksi ihmiseksi aivan yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin. Se on aina mahdollista. Käsittämätöntä, että väität olevasi ope ja jos sellainen tosiaan olet, niin yritä ainakin olla lyttäämättä kaikkien oppilaittesi tulevaisuutta ja olla tuomitsematta heitä omien näkemystesi perusteella. Realismia on nähdä se, etteivät kaikki ole samanlaisia ja että omilla teoillaan voi vaikuttaa omaan elämäänsä lähtökohdistaan huolimatta. Vanhempien elintaso ja sosiaaliluokka ei itse asiassa PERIYDY. Se vaan hyvin usein opitaan vanhemmilta, mutta se ei periydy. Ero on siinä, että jos perii jotain, vaikka siniset silmät, niin sille ei sitten voi mitään. Sen sijaan vanhempien opettamat elintavat, elintason, koulutustason ja kaiken muun voi kyseenalaistaa ja muuttaa.

En minäkään varsinaisesti kannustaisi ketään teinivanhemmuuteen, ei se helppoa ole. Käytännössä 16-vuotias äiti on aika pitkälti samalla tasolla kuin kuka tahansa 16-vuotias. No, siltä äidiltä katkeaa opiskelut vuodeksi, pariksi, kolmeksi sen vauvan takia ja sitten hän voi alkaa taas opiskella ja saada ammatin ja valmistua yliopistosta ja mennä töihin. Kymmenen vuoden kuluttua hän on ehkä opiskellut ja tehnyt töitä yhtä paljon kuin luokkakaverinsa, joka kävi ensin koulut ja meni töihin, mutta jäi sitten äitiyslomalle ja teki lapsensa, jonka kanssa oli kotona aikansa. Itse en ollut enää teini esikoiseni synnyttyä, mutta olen silti opiskellut yliopistotutkinnon KOLMEN lapsen vanhempana myöhemmällä iällä (koulutushan minulla toki oli jo ennen lapsia, mutta terveydellisistä syistä en pystynyt sillä alalla jatkamaan). Ja enemmän lapseni ehti opiskeluaikoinani saada huomiotani kuin olisi saanut, jos olisin ollut kyseiset vuodet työelämässä ja poissa heidän luotaan aina virka-aikaan.

Minäkin suosittelen huomioimaan riskit valintojensa suhteen. Mutta kun täällä kerran on teiniäitejä, jotka ovat jo valinneet lapsensa, niin mitä valintoja sinä heiltä vielä odotat? Että antaisivat lapsensa adoptioon? Vaiko peräti jälkiabortti? Heidän valintansa on tehty, joten turhaan sinä enää sitä valintaa arvostelet, vaan nyt on aika katsoa eteenpäin positiivisin mielin ja pohtia, miten tulevasta elämästä voi tehdä hyvän näissä olosuhteissa kuin nyt on.

Minunkin esikoiseni ja toisenkin lapseni vauvaikä on jo reippaasti yli 10 vuoden päässä, mutta minulla on varsin varma olo heistä ja heidän tulevaisuudestaan. Kun et siis ole ilmeisesti onnistunut omia teinejäsi (tai esiteinejäsi) edes kasvattamaan siten, että voisit luottaa heihin, niin olisikohan kasvatuksessasi jotain vikaa? Varmaankin juuri se, että masennat heidät ja lyttäät heidän tulevaisuudensuunnitelmansa ja jos he joskus kokisivatkin olevansa onnellisia, niin sinä tyrmäät sen heti muistuttaen, että ei elämä ole helppoa ja kyllä teilläkin vielä huonosti menee. Olisikohan aika muuttua hieman kannustavammaksi, niin voisit alkaa luottaa jälkikasvusikin tulevaisuuteen ja valintoihin?

Opettajana sinun pitäisi tietää, kuuluuhan se jo opettajan koulutukseenkin, että nuorten kuuluu ajatella tulevaisuudestaan optimistisesti. Optimismi vie maailmaan eteenpäin, kyynisyys vain taaksepäin.

Lue lisää

Liian pitkä teksti.

ymmyrkäinen II kirjoitti:

Liian pitkä teksti.

Eipäs viedä toisen nimimerkkiä :)

ymmyrkäinen kirjoitti:

Eipäs viedä toisen nimimerkkiä :)

Eikö toi teksti oo liian pitkä?

pymmyrkäinen kirjoitti:

Eikö toi teksti oo liian pitkä?

On se, vaikka aika hankala tuolle on vastata lyhyesti.
pymmyrkäinen kuulostaa kivalta :)

-------- kirjoitti:

Olet toki oikeassa, mitä tulee esimerkiksi tilastoihin vanhempien ongelmien periytymisestä jne. Ne ovat kuitenkin tilastoja, eivätkä näin ollen mitenkään itsestäänselvästi toteudu. Nyt sinä täällä kirjoituksillasi korostat teineille, jotka ovat jo lapsensa tehneet, että heidän elämänsä menee samoin kuin vanhempiensakin ja heidän lapsillaan menee yhtä huonosti tai huonommin kuin heillä itsellään. Onko se mielestäsi kannustavaa? Auttaako se nuoria vanhempia yrittämään ahkerammin elämässään, kannustaako se käymään koulut vaikeuksista huolimatta ja nousta elämästä ylöspäin nostaen samalla lapsiensa elintasoa ja edellytyksiä paremmiksi yhteiskunnan eläjiksi? EI AUTA, vaan sinä masennat. Sinä teet selväksi, että on vain realistista ajatella, etteivät he jaksa, viitsi tai halua opiskella, tulla koskaan tienaamaan mitään ja heidän lastensa elämästä tulee toivotonta. Mietihän, jos joku noista nuorista ja herkässä iässä olevista ihmisistä uskookin sinua. Silloin heidän elämänsä ja heidän lastensa elämä on pilalla, sillä miksi yrittää, kun mitään ei ole tehtävissä. Tilastot sanovat mitä sanovat, mutta silti sinä olet väärässä. Kyllä teiniäiti tai -isä voi nousta tilanteestaan ihan miten hyvinkoulutetuksi ja menestyväksi ihmiseksi aivan yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin. Se on aina mahdollista. Käsittämätöntä, että väität olevasi ope ja jos sellainen tosiaan olet, niin yritä ainakin olla lyttäämättä kaikkien oppilaittesi tulevaisuutta ja olla tuomitsematta heitä omien näkemystesi perusteella. Realismia on nähdä se, etteivät kaikki ole samanlaisia ja että omilla teoillaan voi vaikuttaa omaan elämäänsä lähtökohdistaan huolimatta. Vanhempien elintaso ja sosiaaliluokka ei itse asiassa PERIYDY. Se vaan hyvin usein opitaan vanhemmilta, mutta se ei periydy. Ero on siinä, että jos perii jotain, vaikka siniset silmät, niin sille ei sitten voi mitään. Sen sijaan vanhempien opettamat elintavat, elintason, koulutustason ja kaiken muun voi kyseenalaistaa ja muuttaa.

En minäkään varsinaisesti kannustaisi ketään teinivanhemmuuteen, ei se helppoa ole. Käytännössä 16-vuotias äiti on aika pitkälti samalla tasolla kuin kuka tahansa 16-vuotias. No, siltä äidiltä katkeaa opiskelut vuodeksi, pariksi, kolmeksi sen vauvan takia ja sitten hän voi alkaa taas opiskella ja saada ammatin ja valmistua yliopistosta ja mennä töihin. Kymmenen vuoden kuluttua hän on ehkä opiskellut ja tehnyt töitä yhtä paljon kuin luokkakaverinsa, joka kävi ensin koulut ja meni töihin, mutta jäi sitten äitiyslomalle ja teki lapsensa, jonka kanssa oli kotona aikansa. Itse en ollut enää teini esikoiseni synnyttyä, mutta olen silti opiskellut yliopistotutkinnon KOLMEN lapsen vanhempana myöhemmällä iällä (koulutushan minulla toki oli jo ennen lapsia, mutta terveydellisistä syistä en pystynyt sillä alalla jatkamaan). Ja enemmän lapseni ehti opiskeluaikoinani saada huomiotani kuin olisi saanut, jos olisin ollut kyseiset vuodet työelämässä ja poissa heidän luotaan aina virka-aikaan.

Minäkin suosittelen huomioimaan riskit valintojensa suhteen. Mutta kun täällä kerran on teiniäitejä, jotka ovat jo valinneet lapsensa, niin mitä valintoja sinä heiltä vielä odotat? Että antaisivat lapsensa adoptioon? Vaiko peräti jälkiabortti? Heidän valintansa on tehty, joten turhaan sinä enää sitä valintaa arvostelet, vaan nyt on aika katsoa eteenpäin positiivisin mielin ja pohtia, miten tulevasta elämästä voi tehdä hyvän näissä olosuhteissa kuin nyt on.

Minunkin esikoiseni ja toisenkin lapseni vauvaikä on jo reippaasti yli 10 vuoden päässä, mutta minulla on varsin varma olo heistä ja heidän tulevaisuudestaan. Kun et siis ole ilmeisesti onnistunut omia teinejäsi (tai esiteinejäsi) edes kasvattamaan siten, että voisit luottaa heihin, niin olisikohan kasvatuksessasi jotain vikaa? Varmaankin juuri se, että masennat heidät ja lyttäät heidän tulevaisuudensuunnitelmansa ja jos he joskus kokisivatkin olevansa onnellisia, niin sinä tyrmäät sen heti muistuttaen, että ei elämä ole helppoa ja kyllä teilläkin vielä huonosti menee. Olisikohan aika muuttua hieman kannustavammaksi, niin voisit alkaa luottaa jälkikasvusikin tulevaisuuteen ja valintoihin?

Opettajana sinun pitäisi tietää, kuuluuhan se jo opettajan koulutukseenkin, että nuorten kuuluu ajatella tulevaisuudestaan optimistisesti. Optimismi vie maailmaan eteenpäin, kyynisyys vain taaksepäin.

Lue lisää

Suosittelen nuoria lähinnä harkintaan ja pohdintaan esim. sen suhteen, onko alle puolen vuoden vanhemmuudella vielä kovin syytä hehkutella. Minusta ei. Erityisen herkkiä tänne kirjoittelevat teiniäidit eivät ole. Ainakin käytetty kieli viittaa ihan eri totuuteen - ei aina, mutta usein. Useat pikemminkin toitottavat sitä, miten varmoja ovat valintojensa oikeellisuudesta.

Enin osa tänne kirjoittavista suurista ajattelijoista ei ole teinivanhempia. Suomi24:n todellisuus on varsin surkea.

Takerrut turhaan perheeseeni ja yksittäisiin sanavalintoihini. Oman jälkikasvuni suhteen en voisi sanoa, ettei luoottamusta ole. Kyse on vain siitä, että oikeastaan kukaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus mukanaan tuo. Kaikkea voi tapahtua ja se EI tarkoita sitä, että osoittaisin avoimesti EPÄLUOTTAMUSTA perheessäni. Minulla ei ole siihen tarvetta.

Koeta sinäkin käsittää se, että tämä on vain mielipiteiden esittämistä. Anonyymit ihmiset kirjoittelevat toisilleen ja koettavat perustella ajatuksiaan. Osa tosin vain koettaa provosoida muita. Kai oikeasti ymmärrät tämän tyyppisten keskustelualustojen mekanismin?

Ja ymmärtänet EHKÄ myös senkin, että tällä keskustelulla ei ole mitään tekemistä kenenkään työtehtävien hoitamisen kanssa?

Miesope kirjoitti:

Suosittelen nuoria lähinnä harkintaan ja pohdintaan esim. sen suhteen, onko alle puolen vuoden vanhemmuudella vielä kovin syytä hehkutella. Minusta ei. Erityisen herkkiä tänne kirjoittelevat teiniäidit eivät ole. Ainakin käytetty kieli viittaa ihan eri totuuteen - ei aina, mutta usein. Useat pikemminkin toitottavat sitä, miten varmoja ovat valintojensa oikeellisuudesta.

Enin osa tänne kirjoittavista suurista ajattelijoista ei ole teinivanhempia. Suomi24:n todellisuus on varsin surkea.

Takerrut turhaan perheeseeni ja yksittäisiin sanavalintoihini. Oman jälkikasvuni suhteen en voisi sanoa, ettei luoottamusta ole. Kyse on vain siitä, että oikeastaan kukaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus mukanaan tuo. Kaikkea voi tapahtua ja se EI tarkoita sitä, että osoittaisin avoimesti EPÄLUOTTAMUSTA perheessäni. Minulla ei ole siihen tarvetta.

Koeta sinäkin käsittää se, että tämä on vain mielipiteiden esittämistä. Anonyymit ihmiset kirjoittelevat toisilleen ja koettavat perustella ajatuksiaan. Osa tosin vain koettaa provosoida muita. Kai oikeasti ymmärrät tämän tyyppisten keskustelualustojen mekanismin?

Ja ymmärtänet EHKÄ myös senkin, että tällä keskustelulla ei ole mitään tekemistä kenenkään työtehtävien hoitamisen kanssa?

Lue lisää

Yrittäisit jo ymmärtää olevasi ihan väärällä palstalla. Sinulla ei ole kokemusta teini-äitiydestä tai isyydestä.
Suhtautumisesi ihmisiin saa kyllä epäilemään työtehtäviesikin hoitoa.
Ja sinun perheeseen saa puuttua, koska sinäkin puutut muiden perheisiin.
Tuli mieleen se raskaana oleva terveydenhoitaja, jolle toivoin vammaista lasta, että hän tajuaisi jotain sellaisen hoidosta, eikä vajavaisilla tiedoillaan yrittäisi päteä ja käyttäytyä niinkuin tietäisi paremmin.
Sitä haluaisi toivoa kaikille hyvää, mutta joidenkin kanssa se ei onnistu.
Aion tästä lähin ignorrata sinut kokonaan, jos kirjoitan jotain tänne. Muutkin saavat tehdä niin jos vain haluavat.
Sinulle ei kannata asioita perustella tai selittää, se on turhaa ja vie aikaa.

bea00 kirjoitti:

Yrittäisit jo ymmärtää olevasi ihan väärällä palstalla. Sinulla ei ole kokemusta teini-äitiydestä tai isyydestä.
Suhtautumisesi ihmisiin saa kyllä epäilemään työtehtäviesikin hoitoa.
Ja sinun perheeseen saa puuttua, koska sinäkin puutut muiden perheisiin.
Tuli mieleen se raskaana oleva terveydenhoitaja, jolle toivoin vammaista lasta, että hän tajuaisi jotain sellaisen hoidosta, eikä vajavaisilla tiedoillaan yrittäisi päteä ja käyttäytyä niinkuin tietäisi paremmin.
Sitä haluaisi toivoa kaikille hyvää, mutta joidenkin kanssa se ei onnistu.
Aion tästä lähin ignorrata sinut kokonaan, jos kirjoitan jotain tänne. Muutkin saavat tehdä niin jos vain haluavat.
Sinulle ei kannata asioita perustella tai selittää, se on turhaa ja vie aikaa.

Lue lisää

"Tuli mieleen se raskaana oleva terveydenhoitaja, jolle toivoin vammaista lasta, että hän tajuaisi jotain sellaisen hoidosta, eikä vajavaisilla tiedoillaan yrittäisi päteä ja käyttäytyä niinkuin tietäisi paremmin."

"toivoin".Siis SINÄ toivoit jotakin tuollaista? EN itse kirjoittelisi tuollaista kenellekään. Kumma juttu, että täällä ei saisi kirjoitella edes terveydenhoitajakaan omien työkokemustensa pohjalta. Ilmeisesti Suomen teinit tietävät ihan kaiken aina paremmin?

Hyvä niin. Ehdin jo olla huolissani.

Yhteenkään tekstiin kenenkään ei ole pakko vastata.

ymmyrkäinen kirjoitti:

En sanoisi sinun kirjoituksiasi keskusteluksi. Toivottavasti edes ymmärrät ettei täällä voi kovin yksityiskohtaisesti kertoa asioitaan. Suomi ei kuitenkaan ole niin iso maa. Lisäksi tuntuu oudolta, että jonkun pitäisi perustella tuntemattomalle keski-ikäiselle miehelle jotain. Aloittajahan halusi kertoa elämästään. Ei joutua kolmannen asteen kuulusteluun.
Minun työstäni en voi puhua, mutta et todellakaan tiedä millaisten asioiden kanssa joudun tekemisiin. Ero on siinä etten minä näe piruja seinillä. En näe ongelmia siellä missä niitä ei ole. On totta että joillakin on ongelmia, mutta kun kaikilla ei ole.
Teiniäidit eivät ole kaikki samanlaisia, ja ongelmien maalailusi on ylimitoitettua.
Sinulla on kokemusta koulumaailmasta. Epäilen kyllä paljnko teillä siellä on teinivanhempia oppilaina, joten en voi kritiikittä suhtautua kirjoituksiisi.
Sinun elämän ja työkokemuksesi on tosiaan väärä tällä palstalla, on hyvä että olet sen huomannut.
Huostaanotoista voisit ottaa selvää. Teinivanhempien lapset eivät ole siellä sen edustetumpana kuin muutkaan. Sitä moniongelmaisuutta löytyy laajalla skaalalla. Sosiaalipalvelujen rapautuminen on toinen asia, jota ei haluta myöntää.
Kukaan täällä ei ole väittänyt teinivanhemmuuden olevan hyväksi, se on sinun oma keksintösi. Se on kuitenkin olemassa oleva tosiasia kulttuurista riippumatta.
Lopuksi ei millään pahalla, mutta kotona olevalla teiniäidillä on varmaan paljon enemmän aikaa lapsilleen, kuin töissäkäyvällä netissäroikkujalla.

Lue lisää

Kaikki on suhteellista. Minun jälkikasvuni ei kaipaa joka hetki huomiotani. Lapset katsos kasvavat, kuten olen yrittänyt selittää. Tässä perheessä vanhempia on lisäksi kaksi.

Jos sinulla on osoittaa selvityksiä siitä, että teinivanhemmat pääsääntöisesti selviävät kiitettävästi vanhemmuudesta, nosta toki ne esiin. Itse väittäisin, että moni ongelma nousee esiin vasta vuosia myöhemmin, kun teini-ikä on ohitettu. Kouluissa näkee kyllä sen, mitä tapahtuu vanhempien ollessa ns. toisella tai kolmennella "kierroksella".

Suomessa ilmiö on onneksi kohtuullisen hallittavissa, vaikka tämän osion perusteella toisin ehkä voisi luulla.

Miesope kirjoitti:

Kaikki on suhteellista. Minun jälkikasvuni ei kaipaa joka hetki huomiotani. Lapset katsos kasvavat, kuten olen yrittänyt selittää. Tässä perheessä vanhempia on lisäksi kaksi.

Jos sinulla on osoittaa selvityksiä siitä, että teinivanhemmat pääsääntöisesti selviävät kiitettävästi vanhemmuudesta, nosta toki ne esiin. Itse väittäisin, että moni ongelma nousee esiin vasta vuosia myöhemmin, kun teini-ikä on ohitettu. Kouluissa näkee kyllä sen, mitä tapahtuu vanhempien ollessa ns. toisella tai kolmennella "kierroksella".

Suomessa ilmiö on onneksi kohtuullisen hallittavissa, vaikka tämän osion perusteella toisin ehkä voisi luulla.

Lue lisää

Sinun vaimonasi minä ainakin hyppäisin toiselle kierrokselle ;)
Onneksi mun mies sentään tajuaa milloin pitää olla hiljaa ja milloin puhua, niin ei tartte sitä hävetä joka paikassa.
Jos kaipaat selvityksiä mikset hanki itse tietoa?

Miesope kirjoitti:

"Tuli mieleen se raskaana oleva terveydenhoitaja, jolle toivoin vammaista lasta, että hän tajuaisi jotain sellaisen hoidosta, eikä vajavaisilla tiedoillaan yrittäisi päteä ja käyttäytyä niinkuin tietäisi paremmin."

"toivoin".Siis SINÄ toivoit jotakin tuollaista? EN itse kirjoittelisi tuollaista kenellekään. Kumma juttu, että täällä ei saisi kirjoitella edes terveydenhoitajakaan omien työkokemustensa pohjalta. Ilmeisesti Suomen teinit tietävät ihan kaiken aina paremmin?

Hyvä niin. Ehdin jo olla huolissani.

Yhteenkään tekstiin kenenkään ei ole pakko vastata.

Lue lisää

Onko täällä kirjoitellut joku terveydenhoitaja.
Jos se tarkoitti neuvolassa eikä netissä ?
Mullakin oli terveydenhoitaja, josta ei ollut mitään hyötyä.
Mihinkään ei saanut vastausta, joten kysyin sitten äidiltä ja anopilta. Heiltä sai onneksi oikeasti hyödyllistä tietoa.
Ei se varmaan kiva ole vammaisen lapsen kanssa jos tarvitsisi tukea muttei saa sitä.
En ole bea00, mutta ymmärrän vähän mitä se ajaa takaa tuolla.

ninni ja epi kirjoitti:

Onko täällä kirjoitellut joku terveydenhoitaja.
Jos se tarkoitti neuvolassa eikä netissä ?
Mullakin oli terveydenhoitaja, josta ei ollut mitään hyötyä.
Mihinkään ei saanut vastausta, joten kysyin sitten äidiltä ja anopilta. Heiltä sai onneksi oikeasti hyödyllistä tietoa.
Ei se varmaan kiva ole vammaisen lapsen kanssa jos tarvitsisi tukea muttei saa sitä.
En ole bea00, mutta ymmärrän vähän mitä se ajaa takaa tuolla.

Lue lisää

Vaikka siis olen nuori äiti, enkä ope.

Miesope kirjoitti:

"Tuli mieleen se raskaana oleva terveydenhoitaja, jolle toivoin vammaista lasta, että hän tajuaisi jotain sellaisen hoidosta, eikä vajavaisilla tiedoillaan yrittäisi päteä ja käyttäytyä niinkuin tietäisi paremmin."

"toivoin".Siis SINÄ toivoit jotakin tuollaista? EN itse kirjoittelisi tuollaista kenellekään. Kumma juttu, että täällä ei saisi kirjoitella edes terveydenhoitajakaan omien työkokemustensa pohjalta. Ilmeisesti Suomen teinit tietävät ihan kaiken aina paremmin?

Hyvä niin. Ehdin jo olla huolissani.

Yhteenkään tekstiin kenenkään ei ole pakko vastata.

Lue lisää

Mäkin käsitin että sillä on vammainen lapsi itsellä, ja th ei tajunnut mitään sellasista. Mulla on onneksi hyvä.

Miksi sen pitää?
Miksi oot niin utelias.

rettiretti kirjoitti:

Miksi sen pitää?
Miksi oot niin utelias.

Ap väittää vaik mitä juttuja. Ne ei oikein tunnu tosilta. Kaikki me jotka lainoja maksetaan tiedetään kyllä mitä niiden hoitaminen tarkoittaa. Ei ees 20000 euron lainaa makseta heittämällä pois jos tulot on sitä tasoo mitä ne kouluttamattomilla on. Jos ap on oikeella asialla eikä vaan trollaile niin kyl se voi asiat kertoo. Trollilta se tietty ei onnistu.

lainaa mullakin kirjoitti:

Ap väittää vaik mitä juttuja. Ne ei oikein tunnu tosilta. Kaikki me jotka lainoja maksetaan tiedetään kyllä mitä niiden hoitaminen tarkoittaa. Ei ees 20000 euron lainaa makseta heittämällä pois jos tulot on sitä tasoo mitä ne kouluttamattomilla on. Jos ap on oikeella asialla eikä vaan trollaile niin kyl se voi asiat kertoo. Trollilta se tietty ei onnistu.

Lue lisää

Aika rumaa udella toisten raha-asioita. En siis ole ap. enkä asu edes omistus asunnossa, joten en osaa sanoa tohon tilanteeseen mitään. Mun yksi kaverini sai ennakkoperintöä asunnonarvon verran, mutt se on toisaalta ainoa lapsi. Toinen kaveri sai takauksen avulla lainan ja on maksanut sitä pois pienestä palkasta ja etuuksista. Tosin se asunto oli halpa ja se vapaalla korjaa sitä pikkuhiljaa. Itsellä ei ole varaa omaan asuntoon, mutta vuokralla on turvallista asua.

Onnittelut siitä, että saitte lainanne hoidettua. 10 000 euroa on todella pieni asuntolaina ja 660 euroa taas lainaan nähden suuri maksuerä. Asia ei kuulu tosin minulle pätkääkään, mutta olette onnellisia, kun noin pienillä summilla omistusasuntoon kiinni pääsitte. Suuressa osassa Suomea esim 20 000 € summalla ei saa juuri mitään.

Kouluttautumista suosittelen, sillä alle 2000 kuukausipalkka on oikeasti pieni varsinkin siinä tilanteessa, kun menoja oikeasti alkaa tulla.

Toipumista.

Me teinit ollaan totuttu paskan syytämiseen niskaan.
Aikuiset on just tollasia.

ninödfv kirjoitti:

Me teinit ollaan totuttu paskan syytämiseen niskaan.
Aikuiset on just tollasia.

hei toi "miesope" on muutes ihan huuhaa tyyppi joka varmaan pakkomielteisesti käy joka teiniäiti keskusteluissa juttujaan sepittämässä,älkää ottako sitä tosissaan se saa vain jotakin perverssejä kiksejä näistä jutuista,eikä hän mikään opettaja ole,päivät netissä pyörii levittelemässä mielipiteitään ja "tutkimusten mukaan teiniäidit..."blaablaablaa...itsekin sain ekan 16vuotiaana..nyt odotan kolmatta ja ikää 22v =D hahhaaa oon niin mielissäni et oooon nuori äitiiii ;) antaa kateellisten kihistä..hähhää ;D ainiin ei aiemmassa keskustelussa kestetty kuunnella miten hyvin mullaki menee lasteni kanssa vaikka ei olla varakas perhe,ja mun kommentointi sinne estettiin..eli jos joku (eli miesope) tunnistaa ole ent.äiti-90

Miksi se pitäisi perustella? Miksi joku edes vaatii sellaista. Monestihan vain kerrotaan oma juttu, eikä sen kummenpaa. Ei niillä tarinoilla yritetä ottaa kantaa mihinkään tai yleistää kaikkia koskevaksi. Sitten pitäisi alkaa perustelemaan miksi meillä menee hyvin parisuhteessa, taloudessa ja lastenhoidossa. No kun vain menee! Sitten jos et koko ajan voi olla vastaamassa uteluihin, sinua väitetään provoksi tai valehtelijaksi. On sitä muutakin elämää kuin netti.
Jos omasta elämästä haluaa kertoa yksityiskohtaisesti, voi perustaa blogin. Kahdella tutullani on sellaiset. Itse en siihen halua ryhtyä, koska elämäni on minun ei muiden, enkä halua paljastaa lapsistani asioita, joita tuntemattomien ei kuulu tietää..
Vain utelias vaatii perusteluja..

ninni ja epi kirjoitti:

Miksi se pitäisi perustella? Miksi joku edes vaatii sellaista. Monestihan vain kerrotaan oma juttu, eikä sen kummenpaa. Ei niillä tarinoilla yritetä ottaa kantaa mihinkään tai yleistää kaikkia koskevaksi. Sitten pitäisi alkaa perustelemaan miksi meillä menee hyvin parisuhteessa, taloudessa ja lastenhoidossa. No kun vain menee! Sitten jos et koko ajan voi olla vastaamassa uteluihin, sinua väitetään provoksi tai valehtelijaksi. On sitä muutakin elämää kuin netti.
Jos omasta elämästä haluaa kertoa yksityiskohtaisesti, voi perustaa blogin. Kahdella tutullani on sellaiset. Itse en siihen halua ryhtyä, koska elämäni on minun ei muiden, enkä halua paljastaa lapsistani asioita, joita tuntemattomien ei kuulu tietää..
Vain utelias vaatii perusteluja..

Lue lisää

Ihan tällein btw. Kai sä ymmärrät että toi sunkin vastaus on perustelu, miksi sinä olet jotakin mieltä.

??? kirjoitti:

Ihan tällein btw. Kai sä ymmärrät että toi sunkin vastaus on perustelu, miksi sinä olet jotakin mieltä.

Tosiasia, ei mielipide

ninni ja epi kirjoitti:

Miksi se pitäisi perustella? Miksi joku edes vaatii sellaista. Monestihan vain kerrotaan oma juttu, eikä sen kummenpaa. Ei niillä tarinoilla yritetä ottaa kantaa mihinkään tai yleistää kaikkia koskevaksi. Sitten pitäisi alkaa perustelemaan miksi meillä menee hyvin parisuhteessa, taloudessa ja lastenhoidossa. No kun vain menee! Sitten jos et koko ajan voi olla vastaamassa uteluihin, sinua väitetään provoksi tai valehtelijaksi. On sitä muutakin elämää kuin netti.
Jos omasta elämästä haluaa kertoa yksityiskohtaisesti, voi perustaa blogin. Kahdella tutullani on sellaiset. Itse en siihen halua ryhtyä, koska elämäni on minun ei muiden, enkä halua paljastaa lapsistani asioita, joita tuntemattomien ei kuulu tietää..
Vain utelias vaatii perusteluja..

Lue lisää

Mä voin kans väittää et mul on kuus lasta ja Mersu ja 200 neliön uus talo ja ostin sen kesätienesteillä. Joo ja oon mä kans tosi onndllinen ja seurustellu mun miehen kaa jo kuus vuotta. Kohta tulee seitsemäs lapsi. Jos et usko oot pervo ja saat kiksejä siitä ku et usko mua. Täl mä yritän sanoo et jotkut jutut on pikkasen epäuskottavii. Ja jos juttuja kirjottelee vaan lähinnä itselleen niin ei kannata varman niin pulttia ottaa jos joku ei sit usko.

Sam Sam kirjoitti:

Mä voin kans väittää et mul on kuus lasta ja Mersu ja 200 neliön uus talo ja ostin sen kesätienesteillä. Joo ja oon mä kans tosi onndllinen ja seurustellu mun miehen kaa jo kuus vuotta. Kohta tulee seitsemäs lapsi. Jos et usko oot pervo ja saat kiksejä siitä ku et usko mua. Täl mä yritän sanoo et jotkut jutut on pikkasen epäuskottavii. Ja jos juttuja kirjottelee vaan lähinnä itselleen niin ei kannata varman niin pulttia ottaa jos joku ei sit usko.

Lue lisää

Mäkin voin sanoo, että mä oon aikuinen, tai että oon opettaja.....
Kuka ihme se pulttia vetää en ole huomannut

pmohi kirjoitti:

Mäkin voin sanoo, että mä oon aikuinen, tai että oon opettaja.....
Kuka ihme se pulttia vetää en ole huomannut

Etkö sä osaa siis lukee???

rtyyyiop kirjoitti:

Etkö sä osaa siis lukee???

Ei noissa kukaan vedä pulttia. Sähän itse ylitulkitset toisten kirjoituksia

Luuletko sä oikeesti et joku työkseen teidän teinien mukuloita kasvattava ei mitään tiedä? Miks sut jostakin muuten blogattiin ku sä oot noin fiksu?

313 313 kirjoitti:

Luuletko sä oikeesti et joku työkseen teidän teinien mukuloita kasvattava ei mitään tiedä? Miks sut jostakin muuten blogattiin ku sä oot noin fiksu?

Joistakin ketjuista on poistettu kyllä ihan mielivaltaisesti viestejä.
Näissä viesteissä ei ole haukuttu ketään, ei kerrottu kenenkään yksityisasioita, tai ollut muuta kiellettyä. Sitten ne ovat hävinneet kuitenkin. En tiedä miten homma toimii ja miksi siis käy näin...
Opettaja on vain ammatti, eikä sen pätevämpi kuin kukaan muukaan.

johiuo kirjoitti:

Joistakin ketjuista on poistettu kyllä ihan mielivaltaisesti viestejä.
Näissä viesteissä ei ole haukuttu ketään, ei kerrottu kenenkään yksityisasioita, tai ollut muuta kiellettyä. Sitten ne ovat hävinneet kuitenkin. En tiedä miten homma toimii ja miksi siis käy näin...
Opettaja on vain ammatti, eikä sen pätevämpi kuin kukaan muukaan.

Lue lisää

juu yhdessä keskustelussa jossa olin mukana,en minä ketään siellä haukkunut,vaan minun lapsiani haukuttiin loisiksi yms. tavoilla..ja niistä kun en sen koommin ottanut nokkiini vaan ihan normaalisti vastailin,oli yhtäkkiä viestien laitto multa sinne estetty,et silleesti..laitto vähän huvittaa et mikä porukalla mättää :D ja joo ei se opettajan ammatti mikään erikoinen ole...jotkin tai joku ehkä niin uskoo ;)

minä1990 kirjoitti:

juu yhdessä keskustelussa jossa olin mukana,en minä ketään siellä haukkunut,vaan minun lapsiani haukuttiin loisiksi yms. tavoilla..ja niistä kun en sen koommin ottanut nokkiini vaan ihan normaalisti vastailin,oli yhtäkkiä viestien laitto multa sinne estetty,et silleesti..laitto vähän huvittaa et mikä porukalla mättää :D ja joo ei se opettajan ammatti mikään erikoinen ole...jotkin tai joku ehkä niin uskoo ;)

Lue lisää

Ainakin mun mielestä on hyvä et on koulutus ja ammatti. Jos ei oo niin joku elättää sit senkin työttömän ja ei se kovin hienoo oo. Uskosin opettajien ainaski jotain tietävän oppilaiden elämästä. Jos miettii millasta porukkaamunki luokalla on ollu niin ei opet helpolla päässy. Ja osa vanhemmista ei välittäny mistään. Oli siel muuten yks tosi nuori äitikin. Siitä kerrottiin juttuja mut jääköön ny väliin.

sannaRaipe H kirjoitti:

Ainakin mun mielestä on hyvä et on koulutus ja ammatti. Jos ei oo niin joku elättää sit senkin työttömän ja ei se kovin hienoo oo. Uskosin opettajien ainaski jotain tietävän oppilaiden elämästä. Jos miettii millasta porukkaamunki luokalla on ollu niin ei opet helpolla päässy. Ja osa vanhemmista ei välittäny mistään. Oli siel muuten yks tosi nuori äitikin. Siitä kerrottiin juttuja mut jääköön ny väliin.

Lue lisää

tottakait koulutus ja ammatti on hyvä juttu,en ole väittänyt että ei olisi..mutta eihän ne kumminkaan siihen äitiyteen kasvata,ja ei se takaa lapselle parempaa elämää.tyhmää et jotkut niin ajattelee..mut viimeistään silloin kun se lapsi on niin sen huomaa et ei noi asiat ole ketään auttamassa vauvan hoidossa..mut sit se et ei mua kukaan elätä,elätän itse itseni ja lapseni,en tarvitse siihen toisten varoja ja apua.tiukkaa on toki mut pärjätään :)

minä1990 kirjoitti:

tottakait koulutus ja ammatti on hyvä juttu,en ole väittänyt että ei olisi..mutta eihän ne kumminkaan siihen äitiyteen kasvata,ja ei se takaa lapselle parempaa elämää.tyhmää et jotkut niin ajattelee..mut viimeistään silloin kun se lapsi on niin sen huomaa et ei noi asiat ole ketään auttamassa vauvan hoidossa..mut sit se et ei mua kukaan elätä,elätän itse itseni ja lapseni,en tarvitse siihen toisten varoja ja apua.tiukkaa on toki mut pärjätään :)

Lue lisää

Tosta mä oon eri linjoilla. Kyl koulutus voi autta lastakin ymmärtämään ja auttamaan. Jos on itekin ihan pentu niin ei sitä oikein vaan hahmota asioita vähän ninku pitemmällä tähtäimel. Enkä mä oikein kässää sitä et elämästä pitäs ihan tietosesti tehdä vaikeeta. Kyl ainakin mä haluun et on työpaikka ja ammatti ennen perhettä. Niin moni on kusessa ku niitä ei oo ja se prinssi sit lähteekin litomaan. Ei mun yh äidllä helppoo oo ollu. Ärsyttää ku joku fucking pissis täällä molottaa miten yhna pärjää ihan helposti. Ei se oo totta.

SannaRaipe H kirjoitti:

Tosta mä oon eri linjoilla. Kyl koulutus voi autta lastakin ymmärtämään ja auttamaan. Jos on itekin ihan pentu niin ei sitä oikein vaan hahmota asioita vähän ninku pitemmällä tähtäimel. Enkä mä oikein kässää sitä et elämästä pitäs ihan tietosesti tehdä vaikeeta. Kyl ainakin mä haluun et on työpaikka ja ammatti ennen perhettä. Niin moni on kusessa ku niitä ei oo ja se prinssi sit lähteekin litomaan. Ei mun yh äidllä helppoo oo ollu. Ärsyttää ku joku fucking pissis täällä molottaa miten yhna pärjää ihan helposti. Ei se oo totta.

Lue lisää

millä tavalla se käyty koulu siellä takana auttaa sua lapsen kanssa sit käytännössä?? =) mun elämä ei ainakaan ole vaikeeta,kolmatta odotan,ja ihan suunniteltu on :D hommaa sä työpaikka ja ammatti,sit ku se lapsi sulle tulee ni tuuppa sanoo miten se koulu sua sit auttaa ;) ei kannattaisi liikaa huudella jos ei ole edes kokemusta omista lapsista,ymmärrät ku aikas sitte on,ei pahalla :)

SannaRaipe H kirjoitti:

Tosta mä oon eri linjoilla. Kyl koulutus voi autta lastakin ymmärtämään ja auttamaan. Jos on itekin ihan pentu niin ei sitä oikein vaan hahmota asioita vähän ninku pitemmällä tähtäimel. Enkä mä oikein kässää sitä et elämästä pitäs ihan tietosesti tehdä vaikeeta. Kyl ainakin mä haluun et on työpaikka ja ammatti ennen perhettä. Niin moni on kusessa ku niitä ei oo ja se prinssi sit lähteekin litomaan. Ei mun yh äidllä helppoo oo ollu. Ärsyttää ku joku fucking pissis täällä molottaa miten yhna pärjää ihan helposti. Ei se oo totta.

Lue lisää

Se parisuhde voi olla niin kauhea, että yh:na olo on tosi ihanaa ja helppoa siihen nähden. Sitä on kuitenkin hankala tajuta sellaisen, jonka mies auttaa ja on mukana arjessa. Ihmisten voimavarat ovat myös erillaiset. Joillekin vaikeudet ovat ylitsepääsemätön juttu, toisille haaste, josta yrittää selvitä. Harva ihminen haluaa tietoisesti hankaloittaa elämäänsä, mutta monia asioita ei voi hallita. Esim irtisanomiset, yllättävä ero, sairaan lapsen syntymä, oma vammautuminen. Nämä asiat voivat tapahtua kenelle hyvänsä. Yhteiskunnan pitäisi tällaisissa asioissa auttaa, mutta käytäntö on eri. Kunnissa toimitaan hyvin kirjavilla periaatteilla.

minä1990 kirjoitti:

millä tavalla se käyty koulu siellä takana auttaa sua lapsen kanssa sit käytännössä?? =) mun elämä ei ainakaan ole vaikeeta,kolmatta odotan,ja ihan suunniteltu on :D hommaa sä työpaikka ja ammatti,sit ku se lapsi sulle tulee ni tuuppa sanoo miten se koulu sua sit auttaa ;) ei kannattaisi liikaa huudella jos ei ole edes kokemusta omista lapsista,ymmärrät ku aikas sitte on,ei pahalla :)

Lue lisää

Pikku vihje Sinullekin, minä 1990. Anna niiden lasten kasvaa tuonne reilun kymmrnen ikään ja palataan sitten asiaan. Parisuhdekin punnitaan vasta sitten kun te olette kummatkin työssä ja elätte niitä todellisia ruuhkavuosia.

Aikuinen ihminen kirjoitti:

Pikku vihje Sinullekin, minä 1990. Anna niiden lasten kasvaa tuonne reilun kymmrnen ikään ja palataan sitten asiaan. Parisuhdekin punnitaan vasta sitten kun te olette kummatkin työssä ja elätte niitä todellisia ruuhkavuosia.

Lue lisää

Samalla laillahan nuo eroaa koulutetut ja vanhemmatkin..

hihig kirjoitti:

Samalla laillahan nuo eroaa koulutetut ja vanhemmatkin..

Koko ajan tässä on kysymys sitä että ne vanhemmat ja koulutetut eivät maksata hölmöilyitään muilla. Alaikäisten laskut maksaa yhteiskunta.

kauppat. m. kirjoitti:

Koko ajan tässä on kysymys sitä että ne vanhemmat ja koulutetut eivät maksata hölmöilyitään muilla. Alaikäisten laskut maksaa yhteiskunta.

Ja vanhusten, vammaisten, sairaiden, orpojen ym
Yhteiskunnalla on viimesijainen vastuu, sille ei voi mitään.
Ei yhteiskuntarakenne muutu.

Aikuinen ihminen kirjoitti:

Pikku vihje Sinullekin, minä 1990. Anna niiden lasten kasvaa tuonne reilun kymmrnen ikään ja palataan sitten asiaan. Parisuhdekin punnitaan vasta sitten kun te olette kummatkin työssä ja elätte niitä todellisia ruuhkavuosia.

Lue lisää

ei lasten kouluun vaikuta se olenko minä jonkin ammatin saanut =) heh.. juu olen myös saman miehen kansa ollut yli 8vuotta ja ei olla todellakaan kyllästytty,meidän liitto on paremmaksi muuttunut lasten myötä :) kaikki kaikinpuolin hyvin,ja ilman et mulla on sitä ammattia..tai on,kaikista paras ammatti,kotiäiti :)

teeeteee kirjoitti:

Ja vanhusten, vammaisten, sairaiden, orpojen ym
Yhteiskunnalla on viimesijainen vastuu, sille ei voi mitään.
Ei yhteiskuntarakenne muutu.

Yhteiskunta ei voi kantaa vastuuta kaikista ja koko ajan. Yksilöilläkin on vastuunsa siitä mitä valintoja tekevät. Alakäisten suhteen vastuu on myös vanhemmilla. Periaatteessa voisi sanoa, että vanhemmuus on epäonnistunut mikäli teini tuottaa jälkikasvua ja koulutusta ei ole. Terveysongelmat, vanhuus ym. eivät ole valintoja. Se, että odottaa muiden kantavan vastuun omista kohelteluista on lähinnä sairas ajattelumalli.

DI 77 kirjoitti:

Yhteiskunta ei voi kantaa vastuuta kaikista ja koko ajan. Yksilöilläkin on vastuunsa siitä mitä valintoja tekevät. Alakäisten suhteen vastuu on myös vanhemmilla. Periaatteessa voisi sanoa, että vanhemmuus on epäonnistunut mikäli teini tuottaa jälkikasvua ja koulutusta ei ole. Terveysongelmat, vanhuus ym. eivät ole valintoja. Se, että odottaa muiden kantavan vastuun omista kohelteluista on lähinnä sairas ajattelumalli.

Lue lisää

No ajattele sinä että yhteiskunta toimii sairaasti. Mitään sinä et sille voi.
Teinivanhemmuus on harvoin valinta. On hyvä jos teini ja/tai hänen perheensä kantaa vastuun. Miten yhteiskunnalle teiniäiti maksaa enemmän? Nämä etuudet joita he saavat ovat kuitenkin kaikille tarjolla. Äitiyspäiväraha, lapsilisä, vanhempainraha ja kotihoidontuki. Kaikki sellaisia, joita hakee äidit iästä riippumatta. Kalliiksi käyviä toimenpiteitä, kuten erikois-sairaanhoitoa ja huostaanottoja ei ole sen enempää kuin vanhemmilla ihmisilläkään.

Mistä tääl voi päätellä mitään kenestäkään kirjottajasta? Ei noi sunkaan jutut kovin kypsiltä tunnu. Kun sul on asiat nii pirun hyvin niin miks sitä pitää erikseen viel muille vakuutella? Ei tääl hirveesti teiniäitejä pyöri ja ne jotka oikeesti lapsistaa välittää ja hoitaa ei ehdi joka risausta nettiin laittaa.

No yhteiskunta on onneksi armollisempi kuin sinä. Ja toisaalta sinullahan ei ole asioiden nykytilaan mitään sanomista. Jos tuet evättäisiin nuorilta kouluttamattomilta tai esim yksinhuoltajilta se olisi epätasa-arvoista. Yhteiskunta ei voi lähteä siitä, että joillakin on oikeus ja toisilla ei. Sinä siis arvottaisit ihmiset sen mukaan ovatko he töissä ja paljonko he ansaitsevat rahaa. Voisit tutustua perusteisiin joilla vanhemmuus oikeasti arvotetaan, kuten lastensuojelulaista huostaanottoperusteet. Perusteisiin ei kuulu koulutus, työtilanne, varakkuus tai vanhemman ikä tai yksinhuoltajuus.
On totta että suurin osa teinivanhemmista ei ole suunnitellut ensimmäistä lastaan. Luuletko että se tekee lapsesta huonomman tai huonommin hoidetun. Vanhemmuus on jotain aivan muuta.
Oletko aivan varma että teinivanhemmat ovat ainoita, jotka elävät tuilla. Sinun arvostelemat ihmiset ovat minimaalinen vähemmistö toimeentulotuen saajissa. Enemmistö on keski-ikäisiä, alkoholisoituneita tai pitkäaikaissairaita ihmisiä. Minua ei häiritse yhtään sinun mielipiteesi, mutta olisi hyvä, jos ne perustuisivat tosiasioihin. Myös kehoittaminen harkintaan, joka sinänsä on hyvä neuvo, on hieman myöhässä jos lapsi on jo olemassa.
Ja tiedoksesi se kritiikinsieto on ihan yksilöllinen ominaisuus. Valitettavasti se puuttuu monilta aikuisiltakin.

hyuuga kirjoitti:

No yhteiskunta on onneksi armollisempi kuin sinä. Ja toisaalta sinullahan ei ole asioiden nykytilaan mitään sanomista. Jos tuet evättäisiin nuorilta kouluttamattomilta tai esim yksinhuoltajilta se olisi epätasa-arvoista. Yhteiskunta ei voi lähteä siitä, että joillakin on oikeus ja toisilla ei. Sinä siis arvottaisit ihmiset sen mukaan ovatko he töissä ja paljonko he ansaitsevat rahaa. Voisit tutustua perusteisiin joilla vanhemmuus oikeasti arvotetaan, kuten lastensuojelulaista huostaanottoperusteet. Perusteisiin ei kuulu koulutus, työtilanne, varakkuus tai vanhemman ikä tai yksinhuoltajuus.
On totta että suurin osa teinivanhemmista ei ole suunnitellut ensimmäistä lastaan. Luuletko että se tekee lapsesta huonomman tai huonommin hoidetun. Vanhemmuus on jotain aivan muuta.
Oletko aivan varma että teinivanhemmat ovat ainoita, jotka elävät tuilla. Sinun arvostelemat ihmiset ovat minimaalinen vähemmistö toimeentulotuen saajissa. Enemmistö on keski-ikäisiä, alkoholisoituneita tai pitkäaikaissairaita ihmisiä. Minua ei häiritse yhtään sinun mielipiteesi, mutta olisi hyvä, jos ne perustuisivat tosiasioihin. Myös kehoittaminen harkintaan, joka sinänsä on hyvä neuvo, on hieman myöhässä jos lapsi on jo olemassa.
Ja tiedoksesi se kritiikinsieto on ihan yksilöllinen ominaisuus. Valitettavasti se puuttuu monilta aikuisiltakin.

Lue lisää

mielestäni yhteiskunta, jossa elämme on nimenomaan siinä suhteessa epätasa-arvoinen että ihmiset jotka eivät edes yritä tehdä elämällään mitään, saavat kaiken ns."hyödyn" ja tuet irti(esim. ongelmanuoret ja teinivanhemmat), kun taas eläke-ikäisiltä ollaan kohta eläkekin eväämässä!
tällä hetkellä muutenkin vanhustenhuolto on niin retuperällä, että oikesti ihmettelen, miten meillä on varaa sivuuttaa vanhusten hyvinvointi?
jatkuvasti vaan nuorille ilmaista rahaa jaellaan, jotta "raukat kouluttamattomat" nuoremme pärjäisivät tosielämässä.
entäs ne ihmiset joilta menee työpaikka?kuka tukee heitä ja heidän perheitä?
kuka suojelee niiden ihmisten oikeuksia, jotka käyvät töissä, ettei työntekijän oikeuksia poljeta?
entä kuka tukee niitä korkeasti koulutettuja ihmisiä, joissa olisi potentiaalia vaativimpiinkin tehtäviin, saamaan töitä, sen sijaan että keskistytään vain näihin ongelmanuoriin jotka eivät vain halua töihin tai kouluun kun ovat liian laiskoja.

se mitä nuoret oikeasti tarvitsisivat on kuri, ja vastuunkantamisen opettelu.
nuoret voisi laittaa "työelämään tutustumisjaksolle" esim. vanhainkoteihin, lastenkoteihin, seurakuntiin, kauppoihin..minne nyt tarvitaan pari auttavia käsiä.
ehkä siinä samalla oppisivat vastuunkantamista ja miten tietyt valinnat voivat vaikuttaa elämässä.
nyt tuntuu olevan valloillaan ihme ajattelutapa että "kyllä kaikki maagisesti järjestyy tein mitä vaan"..sori, jokaisen pitää kantaa teoistaan vastuu.

siinä vaiheessa jos on valmis perustamaan perhettä nuorena, on myös valmis kantamaan täyden vastuun omasta taloudesta ja perheen hyvinvoinnista itse.
ei perhettä pidä eikä kannata perustaa jos ei ole edellytyksiä ylläpitää ja huolehtia perheen hyvinvoinnista taloudellisesti itse!
ei sosiaalitoimen tai kelan rahat ole teidän omia rahoja, vaan niiden veronmaksajien, jotka omasta hyvinvoinnistaan kustantaa myös teidän hyvinvointinne verorahoin.

jos ihminen ei viitsi tehdä töitä oman hyvinvointinsa eteen, niin miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa tällaisen ihmisen eläminen, joka ei viitsi edes ammattikoulua saatika peruskoulua käydä ja joka itse omalla toiminnallaan vaikeuttaa omaa elämäänsä niin ettei pärjää itse?
jotain pitää itse edes yrittää tehdä jotta ansaitsee tiettyjä etuja elämässä.

mielestäni muutenkin se on ensisijaisesti vanhempien tehtävä elättää, kasvattaa ja taata lapselleen hyvinvointi,ei kenenkään muun.
ja jos isä ei halua osallistua lapsen elämään, hän MAKSAA ne elatusmaksut sitten, jolla lapselle taataan hyvinvointi.

missä on vanhempien vastuu nykyään yhtään missään lapseen liittyvässä, ihmettelen vain...

ei Haikara kirjoitti:

mielestäni yhteiskunta, jossa elämme on nimenomaan siinä suhteessa epätasa-arvoinen että ihmiset jotka eivät edes yritä tehdä elämällään mitään, saavat kaiken ns."hyödyn" ja tuet irti(esim. ongelmanuoret ja teinivanhemmat), kun taas eläke-ikäisiltä ollaan kohta eläkekin eväämässä!
tällä hetkellä muutenkin vanhustenhuolto on niin retuperällä, että oikesti ihmettelen, miten meillä on varaa sivuuttaa vanhusten hyvinvointi?
jatkuvasti vaan nuorille ilmaista rahaa jaellaan, jotta "raukat kouluttamattomat" nuoremme pärjäisivät tosielämässä.
entäs ne ihmiset joilta menee työpaikka?kuka tukee heitä ja heidän perheitä?
kuka suojelee niiden ihmisten oikeuksia, jotka käyvät töissä, ettei työntekijän oikeuksia poljeta?
entä kuka tukee niitä korkeasti koulutettuja ihmisiä, joissa olisi potentiaalia vaativimpiinkin tehtäviin, saamaan töitä, sen sijaan että keskistytään vain näihin ongelmanuoriin jotka eivät vain halua töihin tai kouluun kun ovat liian laiskoja.

se mitä nuoret oikeasti tarvitsisivat on kuri, ja vastuunkantamisen opettelu.
nuoret voisi laittaa "työelämään tutustumisjaksolle" esim. vanhainkoteihin, lastenkoteihin, seurakuntiin, kauppoihin..minne nyt tarvitaan pari auttavia käsiä.
ehkä siinä samalla oppisivat vastuunkantamista ja miten tietyt valinnat voivat vaikuttaa elämässä.
nyt tuntuu olevan valloillaan ihme ajattelutapa että "kyllä kaikki maagisesti järjestyy tein mitä vaan"..sori, jokaisen pitää kantaa teoistaan vastuu.

siinä vaiheessa jos on valmis perustamaan perhettä nuorena, on myös valmis kantamaan täyden vastuun omasta taloudesta ja perheen hyvinvoinnista itse.
ei perhettä pidä eikä kannata perustaa jos ei ole edellytyksiä ylläpitää ja huolehtia perheen hyvinvoinnista taloudellisesti itse!
ei sosiaalitoimen tai kelan rahat ole teidän omia rahoja, vaan niiden veronmaksajien, jotka omasta hyvinvoinnistaan kustantaa myös teidän hyvinvointinne verorahoin.

jos ihminen ei viitsi tehdä töitä oman hyvinvointinsa eteen, niin miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa tällaisen ihmisen eläminen, joka ei viitsi edes ammattikoulua saatika peruskoulua käydä ja joka itse omalla toiminnallaan vaikeuttaa omaa elämäänsä niin ettei pärjää itse?
jotain pitää itse edes yrittää tehdä jotta ansaitsee tiettyjä etuja elämässä.

mielestäni muutenkin se on ensisijaisesti vanhempien tehtävä elättää, kasvattaa ja taata lapselleen hyvinvointi,ei kenenkään muun.
ja jos isä ei halua osallistua lapsen elämään, hän MAKSAA ne elatusmaksut sitten, jolla lapselle taataan hyvinvointi.

missä on vanhempien vastuu nykyään yhtään missään lapseen liittyvässä, ihmettelen vain...

Lue lisää

Sinä et näille asioille mitään voi.
Epäilen kyllä tietämystäsi tuilla elämisestä siitä ketkä sitä tekevät. Kelan tuet ovat veronmaksajien rahoja, mutta eivät erityisesti kohdistu teinivanhempiin vaan kaikkiin. Kelasta ei saa vastikkeetonta rahaa. Työttömyysturvaan liittyy opiskelun tai työn vastaanottamispakko, joka on mielestäni hyvä asia. Kotihoidontukea taas ei saa, jos hoidattaa lapsensa jollakin toisella. Työkyvyttömyyseläke taas edellyttää ettei pysty ottamaan vastaan töitä(tämä evätään usein). Toimeentulotukea saavat kaikki tulottomat jotka sitä hakevat, mutta ellei yritä työllistyä sitä leikataan 40%. Tällä summalla ei pysty tulemaan toimeen, joten käytännössä toimeentulotukikaan ei ole velvoittamatonta.
Yhteiskunnan ei pidä rahallisesti tukea ihmisiä, jotka tulevat toimeen omillaan, vaan tuki tulee suunnata heille jotka sitä tarvitsevat. Harvat perheet ovat kuin pohjaton kaivo, joihin resurseja uppoaa terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista ja opetustoimesta. Nämä perheet joihin rahaa upotetaan eivät ole huonoja perheitä (joilta peli olisi puhallettu poikki jo alussa), vaan epäonnisia joille on kertynyt ongelmia. Esimerkiksi aikaa vaativa erityislapsi vie paljon rahaa kunnalta monilla eri sektoreilla.
Yhteiskunnassa on paljon vikaa aivan totta tämä ei kuitenkaan ole teinivanhempien vika. Syyt ovat paljon syvempänä.
Jos joku ihailee teiniäitiyttä tai isyyttä, niin täytyy olla hölmö. Lapset minunkin mielestäni kuuluu hankkia vasta täysi-ikäisenä.
Teiniäitiys on paljon harvinaisempaa kuin 60-70 luvulla ja myös teinien abortit ovat väheneet. Toisin kuin aikuisten....
Se vanhempien vastuu on edelleen olemassa eikä poistu mihinkään. Millä lailla se sinun mielestäsi on kadonnut. Itse en ainakaan antaisi vastuuta kenellekään muulle, koska loppujenlopuksi ainostaan omiin kykyihin siinä asiassa voi luottaa.

nimim. " ei haikara"

Eli olisit valmis eväämään äideiltä jok'ikisen tuen,jonka kouluttamaton joutuu hakea, ja ainut, johon tikkusi heität, on elatustuki. Kannustat siis eroon parisuhteita? Kovin fiksua.. Milläs ne yh:t sitten elelee.. Mies ehkä sattuisi käymään töissä..

Sitäpaitsi, kelasta jokainen äiti saa halutessaan hakea äitiyspäivärahaa,sillä se kuuluu jokaiselle. Kouluttamaton tosin saa pienintä mahdollista tukea, veroprosentin jälkeen käteenjäävä osuus on vain noin. 400-450e/kk.. Ennen laskettua aikaa ja koulutuksen omaava,työssäkäyvä ihminen saa ansiokertymänsä mukaan laskettua tuloa,äitiyspäivärahaa siis. Tuki on jokaisen raskaanaolevan haettavissa ja saatavissa..

Mieluiten kehottaisit nuoria olemaan hieman itsenäisempiä ja lopettamaan tuet ja työllistymään.. jos nuori äiti hakee työkokeiluun, saa hän kelasta harjoittelurahaa, 500-700e /kk ?( en tiedä tarkkaa summaa) lapsikorotuksen.

On outoa, miten kannustat teinivanhempia pärjäämään nollabudjetilla.. Tiedät varmasti itsekkin,ettei se tosielämässä onnistuisi millään tavalla. Ainut,johon tässäkin asiassa annat tikkusi, on vanhempien nurkkiin juoksemisella.. Sepäs on oikein itsenäistä elämää lapsi kainalossa..

kiitos sinulle miesope!

jos olisin teiniäiti, varmaankin kihisisin kiukusta juttujesi takia. mutta se syy miksi "kihisisin" on se että kykenet perustelemaan omat mielipiteesi ja sinulla on omalta alaltasi näkemystä ja kokemusta teiniäitiyden haitoista, kuin myös vanhemmista joita ei vaan kiinnosta nuorensa touhut.

kyllä minuakin teininä suututti jos äiti minulta jotakin kielsi, ja harmitti jos äiti sai minut "pahanteosta" kiinni. olin nimittäin aika "raju" teini. tuli juopoteltua nuorena kavereiden kanssa ja käytiin kaupungilla ja tavattiin poikia. mutta muutama eroavaisuus minunkin nuoruudestani löytyy tämän ajan nuorten ajanviettotapoihin. nimittäin olin tarkka siitä että en harrasta seksiä ennenkuin itse haluan ja silloinkin pitkäaikaisen poikakaverin kanssa ja käytettiin EHKÄISYÄ, sillä äitini oli tarkka siitä etten saisi sukupuolitauteja saatika että tulisin raskaaksi.
ainoana paheenakin oli alkoholi ja ehkä tupakka. ei tullut mieleenkään mitään huumeita käyttää tai kokeilla edes.

äitini on teiniäiti. hän on myös tehnyt yhden abortin.
omien valintojensa vuoksi äitini muistutti minua aina siitä etten tee lapsia liian nuorena saatika sen vuoksi että mies haluaisi lapsia ja minä haluaisin miellyttää.äidilleni oli tärkeää että me lapset kouluttauduttaisiin, jotta emme olisi riippuvaisia toisesta ihmisestä saatika tukirahoista.

haluan itse kouluttautua mahdollisimman korkealle alallani ja menestyä elämässäni, en voi käsittää näitä nuoria naisia jotka ihan vapaaehtoisesti "pilaavat" elämänsä, eikö heillä sitten ole lainkaan kunnianhimoa tai kokeilunhalua? elämässä kun on muutakin kuin se perheenperustaminen jonka voi senkin lykätä lähemmäs 30 ikävuotta..silloin mahdollisesti on paremmat edellytyksetkin kasvattaa lasta ja huolehtia perheen hyvinvoinnista.
mitä edellytyksiä 16-vuotiailla teineillä on huolehtia pienestä lapsesta?
hyvä jos teini-ikäiset kykenevät huolehtimaan itsestään.

ja mitä tulee tähän fraasiin:"Se vanhempien vastuu on edelleen olemassa eikä poistu mihinkään. Millä lailla se sinun mielestäsi on kadonnut. Itse en ainakaan antaisi vastuuta kenellekään muulle, koska loppujenlopuksi ainostaan omiin kykyihin siinä asiassa voi luottaa."

niin ei ne vanhemmat nykyään katso lastensa perään, saatika tiedä missä menevät ja miten lapsilla menee, ei vanhempia kiinnosta. jos koulussa menee huonosti niin vanhemmat ensimmäiseksi syyttävät koulu ja kouluhenkilökuntaa, sen sijaan että katsoisivat peiliin ja toteaisivat että jossain ollaan menty vikaan.
saatika että vanhemmat edes tekisivät TERVEELLISTÄ ruokaa lapsilleen, vähän väliä näen, kun kaupassa käyn, että vanhemmat antavat lapsille omat kärryt ja lapsi saa valita mitä syö/ lapsi saa syödä mitä haluaa..tyyliin ranskiksia ja lihapullia ja muuta yhtä "hyvää" ruokaa..sipsejä vaan välipalaksi ja sitten ihmetellään miksi lihotaan...
lapsilla ei muutenkaan ole kuria nykyään kun vanhemmat haluavat olla vain "kivoja kavereita" lapsilleen...ei lapsi kunnioita "kaverivanhempaa" vaan sitä vanhempaa joka ylläpitää kuria ja joka osoittaa että kodissa on säännöt ja niitä noudatetaan.

kyllä kai mä muutakin kaupassa katselen kuin vain seiniä, ja ruuhka-aikaan väkisinkin osuu silmiin se miten paljon köyhäravinteista ruokaa joillain on kärryissään, vaan sen takia kun ei varmaankaan jakseta sitä ruokaa laittaa...

ja kyllä useimmiten vanhemmat tahtovat syyttää mielummin koulua/päivähoitopaikkoja siitä jos lapsi ei osaa käyttäytyä, ei haluta nähdä omia virheitä kasvatuksessa ja vanhempana. kyllä sen kaupassakin näkee miten lapset saavat siellä juosta ja mellastaa vanhempien toimesta ihan vapaasti, kun ei jakseta ylläpitää kuria kun muuten se lapsi pahoittaa mielensä, auta armias jos tuossa tilanteessa menet ja sanot lapselle/vanhemmalle että kauppa ei ole mikään leikkipaikka, että voisikos lapset rauhoittua, siinä vaiheessa saat vihaisen äidin niskoillesi huutamaan että "mitäs siinä komentelet mun lapsia"..kun ne omat lapset ei koskaan tee mitään pahaa ja ovat mamman omia kullanmuruja..

silloin kun suomessa kuri oli vielä olemassa, ei myöskään tarvinnut pelätä kouluampumisia..silloin kun itse olin koulussa ei mun tarvinnut ketään pelätä koulussamme, toki olihan niitä kiusaajia mutta kun ei välittänyt niistä niin ei ne jaksaneet jatkaa touhuaan kun eivät saaneet haluamaansa reaktiota.
nykyään nuoret tuntuvat entistä herkemmiltä, ei ole kasvanut sitä paksua "sietokykynahkaa" kun ollaan kasvettu pumpulissa. sitten kun elämässä tulee pienikin vastoinkäyminen niin suurinpiirtein koko maailma sortuu siihen.

vaikka itsellä oli "raju" nuoruus, niin se ei tarkoittanut sitä ettenkö olisi kotitöitä joutunut tekemään. minä siivosin, kävin pyykillä pesutuvassa, tiskasin, pyyhin lattioita, laitoin oman huoneen kuntoon, myöhemmin kun kävin töissä annoin osan palkasta äidilleni vuokraan, saatoin laittaa ruokaakin.kuinka moni nuori nykyään tekee kotitöitä?tai käy ylipäätään töissä?tai opiskelee 2 asteen kouluissa(edes).
jos nuorilla olisi edes jotain vastuuta kotona, niin tarvitsisiko he psykiatrista hoitoa? jos ihan oikeasti vaan keskittyy narisemaan kaikesta niin kyllä sitä alkaa jo itseäänkin väsyttämään ja vituttamaan oma elämäntilanne. mutta jos tekee jotain hyödyllistä ja käy välillä ulkona lenkillä ei siinä edes kerkeä ajatella mitään "voi kun mä oon masis", ehkä kärjistetty esimerkki, mutta mun mielestä nykyään vähän turhan heppoisesti aletaan jakamaan masennuslääkkeitä ihmisille, vaikka he oikeasti vain tarvitsisivat jonkun jolle puhua ja jotain järkevää tekemistä. ja tiesitkö että tiettyjen vitamiinienkin puutostila voi ilmetä masennuksena? eli terveellinen ruokavalio kunniaan.

siltikin olen sitä mieltä että jos ryhtyy perhettä perustamaan, niin voi omilla tuloillaan sen perheen hyvinvointia ylläpitää.
sen pitäisi olla lähtökohtaisestikin aika selvä asia, että ei sitä perhettä pidä tyhjän päälle perustaa, vaan pitää olla hyvät lähtökohdat.
16v vanhemmat ei ole mikään hyvä lähtökohta, sillä heillä tuskin on omia tuloja saatika edes vuokra-asuntoa, eikä ole koulutusta eikä paljon mitään muutakaan mitä tarvitaan lapsen hoitamiseen.

ja millä perustein nuoret nykyään ovat "vastuullisempia" kuin ennen?
hyvä jos peruskoulua pääsevät läpi ja n.46% lopettaa ammattikoulunkin kesken.
lähes joka toinen nuorista on kokeillut/käyttää huumausaineita.
seksielämäkin aloitetaan 13 vuotiaana(onko sitten mikään ihme jos sukupuolitaudit ovat lisääntyneet).
nuorilla on vain omat harrastukset(jos on) mitkä vanhemmat kustantavat, mutta ei varsinaisesti mitään vastuuta mistään kotitöistä.
sitten kuvitellaan että osataan hoitaa pientä lasta...ihan varmasti.
yleensähän ne teiniäidin vanhemmat hoitavat sen pienen lapsen ja teiniäiti jatkaa omaa huoletonta elämäänsä.

ei Haikara kirjoitti:

kyllä kai mä muutakin kaupassa katselen kuin vain seiniä, ja ruuhka-aikaan väkisinkin osuu silmiin se miten paljon köyhäravinteista ruokaa joillain on kärryissään, vaan sen takia kun ei varmaankaan jakseta sitä ruokaa laittaa...

ja kyllä useimmiten vanhemmat tahtovat syyttää mielummin koulua/päivähoitopaikkoja siitä jos lapsi ei osaa käyttäytyä, ei haluta nähdä omia virheitä kasvatuksessa ja vanhempana. kyllä sen kaupassakin näkee miten lapset saavat siellä juosta ja mellastaa vanhempien toimesta ihan vapaasti, kun ei jakseta ylläpitää kuria kun muuten se lapsi pahoittaa mielensä, auta armias jos tuossa tilanteessa menet ja sanot lapselle/vanhemmalle että kauppa ei ole mikään leikkipaikka, että voisikos lapset rauhoittua, siinä vaiheessa saat vihaisen äidin niskoillesi huutamaan että "mitäs siinä komentelet mun lapsia"..kun ne omat lapset ei koskaan tee mitään pahaa ja ovat mamman omia kullanmuruja..

silloin kun suomessa kuri oli vielä olemassa, ei myöskään tarvinnut pelätä kouluampumisia..silloin kun itse olin koulussa ei mun tarvinnut ketään pelätä koulussamme, toki olihan niitä kiusaajia mutta kun ei välittänyt niistä niin ei ne jaksaneet jatkaa touhuaan kun eivät saaneet haluamaansa reaktiota.
nykyään nuoret tuntuvat entistä herkemmiltä, ei ole kasvanut sitä paksua "sietokykynahkaa" kun ollaan kasvettu pumpulissa. sitten kun elämässä tulee pienikin vastoinkäyminen niin suurinpiirtein koko maailma sortuu siihen.

vaikka itsellä oli "raju" nuoruus, niin se ei tarkoittanut sitä ettenkö olisi kotitöitä joutunut tekemään. minä siivosin, kävin pyykillä pesutuvassa, tiskasin, pyyhin lattioita, laitoin oman huoneen kuntoon, myöhemmin kun kävin töissä annoin osan palkasta äidilleni vuokraan, saatoin laittaa ruokaakin.kuinka moni nuori nykyään tekee kotitöitä?tai käy ylipäätään töissä?tai opiskelee 2 asteen kouluissa(edes).
jos nuorilla olisi edes jotain vastuuta kotona, niin tarvitsisiko he psykiatrista hoitoa? jos ihan oikeasti vaan keskittyy narisemaan kaikesta niin kyllä sitä alkaa jo itseäänkin väsyttämään ja vituttamaan oma elämäntilanne. mutta jos tekee jotain hyödyllistä ja käy välillä ulkona lenkillä ei siinä edes kerkeä ajatella mitään "voi kun mä oon masis", ehkä kärjistetty esimerkki, mutta mun mielestä nykyään vähän turhan heppoisesti aletaan jakamaan masennuslääkkeitä ihmisille, vaikka he oikeasti vain tarvitsisivat jonkun jolle puhua ja jotain järkevää tekemistä. ja tiesitkö että tiettyjen vitamiinienkin puutostila voi ilmetä masennuksena? eli terveellinen ruokavalio kunniaan.

siltikin olen sitä mieltä että jos ryhtyy perhettä perustamaan, niin voi omilla tuloillaan sen perheen hyvinvointia ylläpitää.
sen pitäisi olla lähtökohtaisestikin aika selvä asia, että ei sitä perhettä pidä tyhjän päälle perustaa, vaan pitää olla hyvät lähtökohdat.
16v vanhemmat ei ole mikään hyvä lähtökohta, sillä heillä tuskin on omia tuloja saatika edes vuokra-asuntoa, eikä ole koulutusta eikä paljon mitään muutakaan mitä tarvitaan lapsen hoitamiseen.

ja millä perustein nuoret nykyään ovat "vastuullisempia" kuin ennen?
hyvä jos peruskoulua pääsevät läpi ja n.46% lopettaa ammattikoulunkin kesken.
lähes joka toinen nuorista on kokeillut/käyttää huumausaineita.
seksielämäkin aloitetaan 13 vuotiaana(onko sitten mikään ihme jos sukupuolitaudit ovat lisääntyneet).
nuorilla on vain omat harrastukset(jos on) mitkä vanhemmat kustantavat, mutta ei varsinaisesti mitään vastuuta mistään kotitöistä.
sitten kuvitellaan että osataan hoitaa pientä lasta...ihan varmasti.
yleensähän ne teiniäidin vanhemmat hoitavat sen pienen lapsen ja teiniäiti jatkaa omaa huoletonta elämäänsä.

Lue lisää

Aika monet keskustelupalstat sunmuut on täynnä tuota ihme valitusta kun "teiniäidit elää minun tienaamilla verorahoilla"jnejne.. Harvoin näkee kuitenkaan ketään valittamassa samaa 30v äideille...Jopa ne kylän puliukot elää niillä teidän verorahoilla ja tämäkö on ihan ok? Miksi teiniäidit on aina heti automaattisesti huonoja äitejä? Eikö jokainen äiti/isä saa käyttää hyväksi mahdollisuuden olla kotona lapsen kanssa sen ensimmäisten elinvuosien ajan. Jokainen kerkeää kyllä tehdä töitä kun on sen aika,myös me teiniäidit! Entäpä jos te raskaan työn raatajat ja täydelliset veronmaksat jäättekin yllättäin työttömiksi tai vaikka työkyvyttömiksi? Ette varmaan aijo nostaa kelan työttömyys/sairaspäivä rahoja, että ette varmasti ole huonompia ja elä toisten tienaamilla verorahoilla,vaikkapa jonkun teiniäidin? Ja sitten vielä tähän aiheeseen kun puhutaan että teiniäidit on huonoja äitejä,lapset ei saa terveellistä ruokaa,ne ei kehity normaalisti tai teiniäidin vanhemmat hoitaa sen teinin lapsen. Teillä ei tarvitse täällä murehtia näitä asioita. Suomessa asiat on sen verran hyvin ,että neuvolasta otetaan kyllä yhteyttä sosiaaliviranomaisiin jos jotakin huolenaihetta on ja lapsi otetaan kyllä huostaan jos vanhemmat ei kykene lastaan hoitamaan :)