Jotenkin tuntuu siltä että vihdoinkin olen tajunnut etten ikinä tule olemaan työkykyinen. Mun oireet on tullut jäädäkseen. Haluaisin kyllä tehdä töitä mutta se ei kelpaa että tekee sen verran mitä pystyy tehdä vaan täytyy pystyä tekemään 8H päivät ja vielä ylityöt jos tarjotaan. Tässä on se pahin ongelma miksi on niin paljon työttömiä. Kynnys on vuoren kokoinen jos on ollut työttömänä vuosia ja vielä melkein erakkona. Siihen kun lyödään ahdistus, uniongelmat ja masennus niin se on täysi mahdottomuus jaksaa enempää kuin viikko tai kaksi täysiä työpäiviä. Jos kertoo ettei jaksa niin se jo automaattisesti tarkoittaa ettei saa töitä. Tämä ehdottomuus ja kova kilpailu on mun mielestä syynä että on nuoria (minä mukaan lukien) pudonnut kelkasta.
Mä en halua olla persaukinen ja elää kädestä suuhun koko ajan. Ei ole varaa uusiin vaatteisiin tai mihinkään muuhunkaan. Mun mielestä ihmisellä pitää olla varaa edes jonkinlaiseen viihteeseen tai harrastuksiin koska ei se ole elämää että vain syö, hengittää ja nukkuu. Se on ihan paskaa eikä mitään muuta.
Jos voisin tehdä jotain työtä mikä on itsenäistä ja päivät on 4 tunnin mittaisia ja ehkä perjantait 6 tuntisia niin voisin jaksaakin. Mulla on vaan niin pirusti rajoitteita ja ongelmia ja TODELLA HUONO kunto.
Mulla on ikää jo 24 vuotta enkä ole tehnyt oikeita töitä koska olen 17 vuotiaasta asti voinut niin huonosti. Olen kaikkeni antanut työharjoitteluissa ja kursseilla mutta oikea työ on se mitä ihminen tarvitsee että tuntee tehneensä jotakin.
Mitäs muut on mieltä?
Kuinka monesta tuntuu ettei ikinä kykene työhön?
76
4279
Vastaukset
- .........
Täällä yksi ikänsä monella tavalla oireillut. 48-vuotiaana pääsin eläkkeelle kuntoutustukien jälkeen.
- autttaisko
Vaihda helpompaan työhön ja firmaan jossa ei tehdä ylitöitä.
- xfdgdfgdfgdfg
mulla on sama ongelma johon haluaisin vihdoin jotain apua.Mulla on työhistoriaa noin kolme vuotta ja olen reilu kolmikymppinen,minun ongelmana on huono itsetunto ja pelko epäonnistumisesta on niin paha etten pysty kunnolla keskittymään työhöni,olen epävarma kaikesta mihin ryhdyn ja tarvitsen kokoajan neuvoa koska kuvittelen että enhän minä osaa tai pysty tähän,näinollen olen koko ikäni vältellyt ongelmia pakenemalla niitä,en pysty ottamaan vastuuta vaikka niin kovasti haluaisin.Tuo epävarmuuteni on maksanut minulle monta hyvää työpaikkaa.Mutta silti en luovuta!Tavoite on edes joskus päästä työelämään mutta vaikealta se vain tuntuu.
- Anonyymi
Koita miettiä mistä sellainen epävarmuus johtuu, sillä en usko mitenkään ettet osaisi vaan uskon että olet vaan itsellesi selvittänyt ettet osaa.
Itse olin nuorena hyvin epävarma mun sain työpaikan ja jännitin kamalasti monta viikkoa, aitten tuli ikäiseni tyttö samaan työpaikkaan ja me istuttiin vastapäätä toisiamme työpöydän ääressä , hän oli todella se ihminen jonka ystävyydestä sain itseluottamukseni takasin enkä jännitellyt rystyset valkoisina . Usein saattaa ihan pieni tapaus katkaista sen kierteen ja sitä huomaa että ei olekkaan sairas eikä epävarma
- fuck it
Pääsin työelämään 26-vuotiaana. Tärkeintä on määritellä itse kuka on eikä antaa kenenkään muun mielipiteen vaikuttaa siihen.
Ja työelämästä, ei tämäkään välttämättä mikään tavoite ole. Saa ensimmäistä kertaa elämässä valintoja, mutta sen eteen pitää uhrata sitten aikansa ja elämänsä. - toimiva juttu
Pitäiskö sun yrittä saada parempi fyysinen kunto (auttaa nukkumaan) ja pyytää alkuun nukahtamislääkkeet (tekee unesta levollisempaa).
Sitten haet aluksi osa-aikatyötä ja soviteltua päivärahaa.
Jos asut hyperkalliilla pk-seudulla, muuta vaikka Turkuun jossa on edullisempi asua niin voit osa-aikatyölläkin elättää itsesi. Osa-aikatyötä tehdessä kun kuntoilet säännöllisesti ja riittävästi niin voipi olla että olet piankin kykenevä kokopäivätyöhön.
Fyysinen kunto on kaiken A ja O tuossa hommassa nyt. Kokeile edes.- Selkä suoraksi.
Pah ei toi liikunta autuaaksi tee. Henkisen kunnon rakentaminen on paljon tärkeämpää. Toki liikunta tukee tätä, mutta vain tukee.
On tärkeää rakentaa itsetuntoa, itsekunnoitusta, ja nollatoleranssia huonoa käyttäytymistä kohtaa. Ehdottamsti suosittelen lukemaan Malcolm X:n elämänkerran. Ja tämän jälkeen tusinoittain muita kirjoja. - Mietihän vielä
Selkä suoraksi. kirjoitti:
Pah ei toi liikunta autuaaksi tee. Henkisen kunnon rakentaminen on paljon tärkeämpää. Toki liikunta tukee tätä, mutta vain tukee.
On tärkeää rakentaa itsetuntoa, itsekunnoitusta, ja nollatoleranssia huonoa käyttäytymistä kohtaa. Ehdottamsti suosittelen lukemaan Malcolm X:n elämänkerran. Ja tämän jälkeen tusinoittain muita kirjoja.Ja jos on ihan paska fyysinen kunto, niin ei varmasti jaksa tehdä täyttä työpäivää.
- fas3wfweeadsa
"Pitäiskö sun yrittä saada parempi fyysinen kunto (auttaa nukkumaan) ja pyytää alkuun nukahtamislääkkeet (tekee unesta levollisempaa)."
Kynnys aloittaa myös minkään sortin liikunta on aika kova kun en ole varmaan 5 vuoteen tehnyt mitään liikuntaa ja hengästyn portaissa. Nukahtamis lääkkeitä olen pyytänyt mutta sain ne puolivuotta liian myöhään koska lääkärini ei ottanut tosissa. "eihän me nyt unilääkkeitä ruveta syöttämään! hui kamala! Otapa tuosta vähän neuroleptejä ihan kokeeksi"
Pitäisi kyllä aloittaa vaikka ihan kävely tai jotain edes mutta en ole saanut itseäni liikkeelle.
"Osa-aikatyötä tehdessä kun kuntoilet säännöllisesti ja riittävästi niin voipi olla että olet piankin kykenevä kokopäivätyöhön."
Näinhän se pitäisi mennäkin jos on ollut todella pitkään sängyn pohjalla mutta mitään sellaista työtä jota edes kykenisin tekemään ei ole tarjolla. - Sinä sen päätät
fas3wfweeadsa kirjoitti:
"Pitäiskö sun yrittä saada parempi fyysinen kunto (auttaa nukkumaan) ja pyytää alkuun nukahtamislääkkeet (tekee unesta levollisempaa)."
Kynnys aloittaa myös minkään sortin liikunta on aika kova kun en ole varmaan 5 vuoteen tehnyt mitään liikuntaa ja hengästyn portaissa. Nukahtamis lääkkeitä olen pyytänyt mutta sain ne puolivuotta liian myöhään koska lääkärini ei ottanut tosissa. "eihän me nyt unilääkkeitä ruveta syöttämään! hui kamala! Otapa tuosta vähän neuroleptejä ihan kokeeksi"
Pitäisi kyllä aloittaa vaikka ihan kävely tai jotain edes mutta en ole saanut itseäni liikkeelle.
"Osa-aikatyötä tehdessä kun kuntoilet säännöllisesti ja riittävästi niin voipi olla että olet piankin kykenevä kokopäivätyöhön."
Näinhän se pitäisi mennäkin jos on ollut todella pitkään sängyn pohjalla mutta mitään sellaista työtä jota edes kykenisin tekemään ei ole tarjolla.Siinäpä se onkin, itsekuri ja sen puute. Saat itsesi liikkeelle jos oikeasti tahdot että tilanteesi muuttuu. Ei se muutos parempaan yleensä tule kuin Manulle illallinen sillä aikaa kun makaat sohvalla odottamassa kuolemaa. Sen eteen joudut hikoilemaan säännöllisesti.
Fiksuinta on aloittaa kevyellä liikunnalla, kuten esim. kävelyn mainitsit.
Tee itsellesi tikusta asiaa että käyt vaikka parin korttelin päästä ostamassa ässäarvan tai lottorivin. Siitä se lähtee. - eimennytkuin
Turkuun? osa-aikaisia töitä? Haahhaa.. mahdatko tietää mikä ko. kaupungin työttömyysprosentti on?
Ei siellä töitä ole. Mulle kertoi tän ihan tunnettu turkulainen psykiatri, kun itsekin kuvittelin Turusta töitä löytyvän mt-kuntoutujalle. - sanompa vaan
Selkä suoraksi. kirjoitti:
Pah ei toi liikunta autuaaksi tee. Henkisen kunnon rakentaminen on paljon tärkeämpää. Toki liikunta tukee tätä, mutta vain tukee.
On tärkeää rakentaa itsetuntoa, itsekunnoitusta, ja nollatoleranssia huonoa käyttäytymistä kohtaa. Ehdottamsti suosittelen lukemaan Malcolm X:n elämänkerran. Ja tämän jälkeen tusinoittain muita kirjoja.Aika jännä että sanot ettei liikunta ole tärkeää. Silti puhut itsetunnosta ja itsekunnioistuksesta. Mielestäni nuo molemmat ovat vahvasti yhteydessä fyysiseen oloon ja kuntoon.
- Voimia kaikille.
sanompa vaan kirjoitti:
Aika jännä että sanot ettei liikunta ole tärkeää. Silti puhut itsetunnosta ja itsekunnioistuksesta. Mielestäni nuo molemmat ovat vahvasti yhteydessä fyysiseen oloon ja kuntoon.
Kaikki on yhteydessä kaikkeen.
- Anonyymi
Selkä suoraksi. kirjoitti:
Pah ei toi liikunta autuaaksi tee. Henkisen kunnon rakentaminen on paljon tärkeämpää. Toki liikunta tukee tätä, mutta vain tukee.
On tärkeää rakentaa itsetuntoa, itsekunnoitusta, ja nollatoleranssia huonoa käyttäytymistä kohtaa. Ehdottamsti suosittelen lukemaan Malcolm X:n elämänkerran. Ja tämän jälkeen tusinoittain muita kirjoja.Kyllä liikunta on sentään nykyisin jo resepilläkin Niin tärkeä se on.äkun liikkuu niin aivot saavat happea ,Veri alkaa kiertämään kunnolla ja keuhkot tarvitsevat raitista ilmaa joka päivä . Mutta jos vaan makailee niin se ei ole ihmiselle hyväksi, sitä menettää lihaksien voimaa ne alkaa surkastua . Joten liikunta on todella hyvä asia juuri masennuksisa mutta aina ei kerta kaikkiaan kaikki jaksa, siksi sanotaan että vähän kerralla , kunhan vaan yrittää liikkua
Netissä on jumppa videoita niitäkin voi suorittaa kotona, ja lisäksi rentoutus videoita jossa opetetaan miten hengitetään että saa pois ahdistuksen - Anonyymi
Mietihän vielä kirjoitti:
Ja jos on ihan paska fyysinen kunto, niin ei varmasti jaksa tehdä täyttä työpäivää.
Ihan niin, siksihän sitä liikuntaa pitäisi harrastaa että saa sen hyvän kunnon ja se kyllä pitää paikkansa että treenaus auttaa Kun on tehnyt hyvän treenaus passin niin sen tuntee jälkeen päin heti että voi paremmin , joten liikuntaa ei pitäisi aliarvioida
- Fewknfwewfnkweffe
Mulla on just toisinpäin. Tiedän että jaksaisin ja haluaisin tehdä vaikka ylitöitä, 10 tuntinen päivä olisi passeli.
Mutta koska olen ollut työttömänä en yksinkertaisesti saa töitä, se masentaa enkä juuri enää jaksa etsiä työtä kun ei kiinnosta kuulla ei-oota. Sitten kun pääsee työhaastatteluun on jo tappiomieliala että ei tää kuitenkaan tuu onnistuun, ja kun kyse tulee siitä että miksi olen työtön niin ahdistaa valehdella tai kierrellä - ja kun työnantaja kuulee että olen masentunut niin se siitä sitten.
Mua riepoo nimenomaan se että tiedän osaavani, olevani aktiivinen ja järkevä työntekijä ja saavani aikaan jos sille annetaan tilaisuus.
Mutta kun ei anneta. Tekis mieli hakata työnantajilta naama sisään kun eivät ota työtöntä koska edellinenkään työnantaja ei ole ottanut koska masennus ja työttömyys. Olo on se että olen sekä työttömyys-rasismin että masennus-rasismin uhri.- Fejkfewnjfwjkwe
Siis : "Kuinka monesta tuntuu ettei ikinä kykene työhön?"
Nimenomaan tuntuu etten koskaan tule työllistymään eikä kyse ole siitä ettenkö minä jaksaisi - vaan siitä että työnantajat eivät halua minua töihin. Kun on kerran masentununut ja työtön - ei saa enää terve ja työkykyinen statustaan takaisin.
Sensijaan harjoitteluita on kyllä tarjottu ja tehtykin, kaikista kiitosta ja "me ei nyt palkata kuitenkaan". Lopetin sen takia että hulluhan sitä ilmaiseksi töitä tekee. Tuonkin takia tekisi mieli vetää niitä työnantajia pataan ja lujaa, viedä lompakot ja sanoa että tässä on mun palkka jota ette muuten suostu maksaan. - fas3wfweeadsa
Ei millään pahalla mutta sulla on aika mielenkiintoinen masennus jos kerta 10 tuntisia työpäiviä jaksaisit. Ettei olisi sun kohdalla niin että et ole lääketieteellisesti masentunut sairauden asteelle asti vaan sinua vaan masentaa?
Mun mielestä kyllä työnantajien pitäisi kaikki haastateltavat ottaa tosissaan jos kerta on paikalle saapunut. Jos ihmistä ei työ kiinnoistaisi tai ei pystyisi siihen niin eihän hän olisi työtä hakenutkaan ja huonot työn tekijät kyllä tunnistaa nopeasti käytöksen perusteella tai ainakin pahimmat. - Fewklmwefklfmweklwef
fas3wfweeadsa kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta sulla on aika mielenkiintoinen masennus jos kerta 10 tuntisia työpäiviä jaksaisit. Ettei olisi sun kohdalla niin että et ole lääketieteellisesti masentunut sairauden asteelle asti vaan sinua vaan masentaa?
Mun mielestä kyllä työnantajien pitäisi kaikki haastateltavat ottaa tosissaan jos kerta on paikalle saapunut. Jos ihmistä ei työ kiinnoistaisi tai ei pystyisi siihen niin eihän hän olisi työtä hakenutkaan ja huonot työn tekijät kyllä tunnistaa nopeasti käytöksen perusteella tai ainakin pahimmat.No saat pahoitella, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että masennukset ilmenevät monella tavalla. Minä en ole fyysisesti lamautunut enkä kokonaan henkisesti - mutta sairaus on todellinen ja vaikuttaa kaikkeen mitä teen.
Olen esim. erittäin helposti turhautuva, huonosti pettymyksiä kestävä ja lyhytjänteinen masennukseni takia. Tämän takia työnsaanti pitäisi olla sitä että mulla on heti työtä jota voin tehdä ja josta maksetaan palkkaa että voin mennä ja tehdä. Mutta heti kun joudun kilpaileen paikoista toisten kanssa tai kokeen pettymyksiä työhaastatteluissa niin homma menee vituiksi henkisesti, työhaastatteluissa ainoo mitä päässä pyörii on että tekis mieli heittäytyä itkien kädet ristissä työnantajan eteen ja niiskuttaa että ota mut, en osaa hakee töitä mutta osaan tehdä niitä. - fas3wfweeadsa
Fewklmwefklfmweklwef kirjoitti:
No saat pahoitella, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että masennukset ilmenevät monella tavalla. Minä en ole fyysisesti lamautunut enkä kokonaan henkisesti - mutta sairaus on todellinen ja vaikuttaa kaikkeen mitä teen.
Olen esim. erittäin helposti turhautuva, huonosti pettymyksiä kestävä ja lyhytjänteinen masennukseni takia. Tämän takia työnsaanti pitäisi olla sitä että mulla on heti työtä jota voin tehdä ja josta maksetaan palkkaa että voin mennä ja tehdä. Mutta heti kun joudun kilpaileen paikoista toisten kanssa tai kokeen pettymyksiä työhaastatteluissa niin homma menee vituiksi henkisesti, työhaastatteluissa ainoo mitä päässä pyörii on että tekis mieli heittäytyä itkien kädet ristissä työnantajan eteen ja niiskuttaa että ota mut, en osaa hakee töitä mutta osaan tehdä niitä.En mä sitä millään pahalla tarjoittanut. Itse olen aina kokenut masennuksen kovana painolastina joka lamaannuttaa mielenkiinnon kaikkeen ja aiheuttaa ihan järkyttävää uupumusta. Meillä ilmenee se ilmeisesti eri tavalla, kuten itsekin kirjoitit.
- fewklmfwklemwklf
fas3wfweeadsa kirjoitti:
En mä sitä millään pahalla tarjoittanut. Itse olen aina kokenut masennuksen kovana painolastina joka lamaannuttaa mielenkiinnon kaikkeen ja aiheuttaa ihan järkyttävää uupumusta. Meillä ilmenee se ilmeisesti eri tavalla, kuten itsekin kirjoitit.
No et tarkoittanutkaan pahalla, vaan ymmärtämättömyyttäsi.
- lumi_hiutaleinen
Fewklmwefklfmweklwef kirjoitti:
No saat pahoitella, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että masennukset ilmenevät monella tavalla. Minä en ole fyysisesti lamautunut enkä kokonaan henkisesti - mutta sairaus on todellinen ja vaikuttaa kaikkeen mitä teen.
Olen esim. erittäin helposti turhautuva, huonosti pettymyksiä kestävä ja lyhytjänteinen masennukseni takia. Tämän takia työnsaanti pitäisi olla sitä että mulla on heti työtä jota voin tehdä ja josta maksetaan palkkaa että voin mennä ja tehdä. Mutta heti kun joudun kilpaileen paikoista toisten kanssa tai kokeen pettymyksiä työhaastatteluissa niin homma menee vituiksi henkisesti, työhaastatteluissa ainoo mitä päässä pyörii on että tekis mieli heittäytyä itkien kädet ristissä työnantajan eteen ja niiskuttaa että ota mut, en osaa hakee töitä mutta osaan tehdä niitä.Mutta onko tuo masennusta....? Kuulostaa huonolta itsetunnolta minusta.
Ja sitä voi parantaa, kunhan saa ne sisäiset solmunsa auki, löytää sen, miksi menee hermot ja miksi kokee kilpailun pahana. Miksi et voisi olla hyvä sellaisena kuin olet juuri nyt?
Nyt vain ajatuksena, ei mitenkään riitaa hastaen... :)
- |||
Aloittajalle !
Hanki sopiva työkokeilupaikka, sellainen jota olet juuri ajatellut itsellesi sopivaksi.
Itse aloitin muutama viikko sitten työkokeilun, ja monenlaiset tunteet ovat velloneet sisälläni. Alkuun tuntui ettei mistään tule mitään, kun ei jaksaisi nousta edes ylös sängystä niin aikaisin jne.
Fyysinen kunto on kyllä mullakin ihan nolla, mutta sopivasti tehden ja opetellen uutta työtä voimatkin palaavat pikkuhiljaa, uskon mä.
Työkokeilussa on myös se hyvä puoli, etten siitä saa palkkaa, vaan toimeentulon maksaa eläkevakuutusyhtiö, joten se helpottaa tilannetta silloin, kun ei osaakaan jotakin asiaa heti, vaan joutuu harjoittelemaan ja epäonnistumaan. Silloin voi ajatella ettei se ainakaan työnantajalta ole pois.
Voit aloittaa vaikka tuolla neljällä tunnilla päivässä, ja nostaa tuntimäärää hitaasti, kun voimat alkavat palata. Itse tein alussa vain tuon neljätuntia/pv kolmena päivänä viikossa.
Itse olen kuitenkin saanut jotakin uutta elämäntarkoitusta tuon työkokeilun kautta. Ennen jakson alkua kerkesin kuiteskin makaamaan kotona vajaat kolme vuotta, jolloin mikään ei tuntunut muuta kuin pahalta ja tarkoituksettomalta.
En osaa muuta kuin toivottaa hyvää jatkoa sulle ! - TiinaSatuliina
Olen sitä mieltä, että,...otat aivot nyt käteen ja mietit, mitä sun pitäs tehä terveytes eteen eli hyvän kunnon eteen. Jaa 17- vuotiaasta asti oot voinut huonosti. Millasii oireita alussa ja onks muuta kuin masisääke päällä?
Jos oot erakoitunut, niin sitten sun tarttee ottaa ittees todellakin niskasta kiinni ja kiskasta suosta ylös. Nousee sieltä syvemmältäkin, se on tosi, mutta älä anna niitten lekureiden turruttaa ittees lääkkeillä. Muuten lihot entisestään ja voit yhä huonommin.
Ja voit muuten ihan itte sitteen kans päättää mitä tahot tehä työksesi. Eiköhän vaihtoehtoja saattaas kyllä löytyy. En oo kuullut et ykskään, joka hakee työtä, jäis loppuiäkseen työttömäksi. Mutta onhan niitä neljän tunnin osa-aikasellasii ja muita kaikkee.
Jos lähtisit vaikka just heti reippaalle kävelylle ulos. Katso kellosta aika, että kävelylenkkisi kestää tasan puoli tuntia. Enemmän tietty saa aina kävellä ja olla ulkosalla happea haukkaamassa, mut vähintään toi puol tuntii. Lupaathan. Ja kävele koko ajan älä jää ihmettelemään paikallesi.- fas3wfweeadsa
"Jos oot erakoitunut, niin sitten sun tarttee ottaa ittees todellakin niskasta kiinni ja kiskasta suosta ylös"
Nyt on pakko avautua, tuo on maailman turhin ja vittuimaisin lause koko ihmis historiassa. Sama kuin sanoisi lapselle joka itkee että lopeta, sama kuin sanoisi ihmiselle jota sattuu kun meni jalka poikki että lopeta kivun tunteminen, sama kuin sanoisi ihmiselle jolla on kova stressi että älä stressaa etc.
"Olen sitä mieltä, että,...otat aivot nyt käteen ja mietit"
Samaa voisi sanoa sinulle kun rupeat olettamaan asioita kuten etten OLISI JO SATA KERTAA KOKEILLUT JA MIETTINYT. Se mistä kaikki alkoi on liian pitkä tarina ja ei sitä kukaan jaksa lukea. - No voi vitalis
fas3wfweeadsa kirjoitti:
"Jos oot erakoitunut, niin sitten sun tarttee ottaa ittees todellakin niskasta kiinni ja kiskasta suosta ylös"
Nyt on pakko avautua, tuo on maailman turhin ja vittuimaisin lause koko ihmis historiassa. Sama kuin sanoisi lapselle joka itkee että lopeta, sama kuin sanoisi ihmiselle jota sattuu kun meni jalka poikki että lopeta kivun tunteminen, sama kuin sanoisi ihmiselle jolla on kova stressi että älä stressaa etc.
"Olen sitä mieltä, että,...otat aivot nyt käteen ja mietit"
Samaa voisi sanoa sinulle kun rupeat olettamaan asioita kuten etten OLISI JO SATA KERTAA KOKEILLUT JA MIETTINYT. Se mistä kaikki alkoi on liian pitkä tarina ja ei sitä kukaan jaksa lukea.No pitääkö sua tulla sinne kotiin asti auttamaan väi etkö itse älyä tehdä elämässäsi sitä tarvittavaa muutosta?
JOKAINEN ON OMAN ONNENSA SEPPÄ
Ala takomaan tai laita edes tulet ahjoon, äläkä vaan makaa sohvalla valittamassa että ei palvelu pelaa. - fas3wfweeadsa
No voi vitalis kirjoitti:
No pitääkö sua tulla sinne kotiin asti auttamaan väi etkö itse älyä tehdä elämässäsi sitä tarvittavaa muutosta?
JOKAINEN ON OMAN ONNENSA SEPPÄ
Ala takomaan tai laita edes tulet ahjoon, äläkä vaan makaa sohvalla valittamassa että ei palvelu pelaa.Nyt haista sinä vittu! Olen koko pienen ikäni hakenut apua jatkuvasti. Ongelma on siinä etten saa apua enkä ohjausta. Opettele saatana tapoja ennen kuin tulet tänne vittuilemaan!
Mikä helvetti siinä on että porukka olettaa aina huonointa mahdollista muista. En minä päättänyt 17 V että nyt ahdistaa ja heittänyt hanskoja tiskiin ja odottanut jotain valaistusta joka nostaa mut tästä kuopasta. Olen 7 vuotta kamppaillut ongelmieni kanssa. Tuntuu vaan ettei enää jaksa taistella tätä mahdollisesti hävittyä taistelua.
Jos sulla ei liikene ymmärrystä tai olet kykenemätön empatiaan älä tule näille foorumeille koska et tänne kuulu. - Ihmettelen touhuasi
fas3wfweeadsa kirjoitti:
Nyt haista sinä vittu! Olen koko pienen ikäni hakenut apua jatkuvasti. Ongelma on siinä etten saa apua enkä ohjausta. Opettele saatana tapoja ennen kuin tulet tänne vittuilemaan!
Mikä helvetti siinä on että porukka olettaa aina huonointa mahdollista muista. En minä päättänyt 17 V että nyt ahdistaa ja heittänyt hanskoja tiskiin ja odottanut jotain valaistusta joka nostaa mut tästä kuopasta. Olen 7 vuotta kamppaillut ongelmieni kanssa. Tuntuu vaan ettei enää jaksa taistella tätä mahdollisesti hävittyä taistelua.
Jos sulla ei liikene ymmärrystä tai olet kykenemätön empatiaan älä tule näille foorumeille koska et tänne kuulu.Millaista apua tai ohjausta sä nyt tarviit?
Asiat korjaantuvat vaan jos itse alat aktiivisesti korjata niitä. Voit toki pahoittaa mielesi kaikesta ja huutaa vattuseitanaa sohvalla, mutta luuletko sen auttavan?
Tee päätös että muutat elämäsi, tee selkeät tavoitteet ja päivämäärät johon mennessä pitää hommat olla tehtynä. Syö terveellisemmin, jätä alko ja tupakka pois, liiku enemmän, siitä se kaikki lähtee. Oikeasti.
Vai eikö riitä itsekuri siihen että pakotat itsesi toimimaan? - fas3wfweeadsa
Ihmettelen touhuasi kirjoitti:
Millaista apua tai ohjausta sä nyt tarviit?
Asiat korjaantuvat vaan jos itse alat aktiivisesti korjata niitä. Voit toki pahoittaa mielesi kaikesta ja huutaa vattuseitanaa sohvalla, mutta luuletko sen auttavan?
Tee päätös että muutat elämäsi, tee selkeät tavoitteet ja päivämäärät johon mennessä pitää hommat olla tehtynä. Syö terveellisemmin, jätä alko ja tupakka pois, liiku enemmän, siitä se kaikki lähtee. Oikeasti.
Vai eikö riitä itsekuri siihen että pakotat itsesi toimimaan?"Millaista apua tai ohjausta sä nyt tarviit?
Asiat korjaantuvat vaan jos itse alat aktiivisesti korjata niitä. Voit toki pahoittaa mielesi kaikesta ja huutaa vattuseitanaa sohvalla, mutta luuletko sen auttavan?"
Mua ärsyttää se että sinä käyttädyt kuin kaikki tietävä shamaani joka ei todellisuudessa tiedä mistään mitään. Mä en vaivaudu sulle kirjoittamaan mun koko sairaushistoriaa koska musta tuntuu että et edes lue sitä ja rupeat kuitenkin "neuvomaan".
Mä olen aktiivisesti yrittänyt saada asiani kondikseen mutta tuloksetta. En tiedä mistä olet saanut sen käsityksen tekstistäni että makaan vain sohvalla?
"Tee päätös että muutat elämäsi, tee selkeät tavoitteet ja päivämäärät johon mennessä pitää hommat olla tehtynä. Syö terveellisemmin, jätä alko ja tupakka pois, liiku enemmän, siitä se kaikki lähtee. Oikeasti."
Sä et tiedä minkälaisessa suossa mä olen tallaillut joten älä kirjoittele noita "näin helposti se onnistuu" viestejä. Jos mun asiat korjaantuisi helposti en olisi tehnyt tätä koko ketjua tänne, enkä myöskään ymmärrä miksi keskityt minun ongelmiini koska ketjun tarkoitus olisi keskustella muidenkin kokemuksista.
Syön terveellisesti, juon vihreää teetä enkä käytä alkoholia, en ole juonut edes ykkös olutta moneen vuoteen. Huomaatkos? Oletat taas asioita vaikket tiedä minusta mitään.
- kelkasta kiinni
Mäkin oon sellaisessa tilanteessa että tuskin pystyisin tekemään töitä kuten "normaalit" ihmiset. Mielessä käynyt jos pääsis eläkkeelle..tässä iässä 32v. EI.Kyllä mä haluan tehdä jotain ja elää kunnolla eikä kituutellen.
En ole erakko ja kuntoni on hyvä mutta jotain pahoja rajoitteita mulla on. Kohtasin vielä taannoin kiusaajia..ikää 32 v.. mutta se nyt sitten sai mut taas tähän jamaan. sain sentään vuosia olla rauhassa. Nyt on tutkintapyyntö poliisilla.
No kuitenki..mäkin oon innokas töitä tekemään mutten aina niin paljoa jaksa. Mua ketuttaa samat asiat kuin suakin.
Osaamista riittää, intoa riittää, mutta yritäpä perustaa Oy suomessa edes joten kuten menestyksekkäästi toimiva. Ja yrittää työllistää itsesi..tekemällä mitä? Sekin on yksi ongelma. Haluaisin yrittäjäksi muttei oikein rahaa ole sellaiseen yksin. Kai sitä jotain starttirahoja saisi jos olisi tarpeeksi hyvä idea.
Toinen idea mitä oon miettinyt niin on osuuskunta. Tarttee vaan jäseniä. oliko se kolme minimi? Siltikin mikä se idea olisi?
Osaan leipoa,tehdä ruokaa,siivota,tiskata,maalata,entisöidä,piirtää. Olen siis kätevä, joten osaisin varmaan muurata, laatoittaa,tehdä puutöitä ja vaikka mitä. Remonttihommia on tullut tehtyä kun oon saanut olla melko yksin yleensä hommissa. Mutta ne pirun rajoitteet.
Pakko se on kuitenkin jotenkin itsensä työllistää. Mutta kukapa mun kanssa alkaisi Oy:tä tai osuuskuntaa perustamaan? Jumitetaan vaan täällä.
Ehkäpä laitan jonnekin ilmoituksen "halutaan syrjäytyneitä/työrajoitteisia mutta työn tekemisestä kiinnostuneita ihmisiä perustamaan osuuskunta itsemme
työllistämiseksi"..tai jotain.- fas3wfweeadsa
"En ole erakko ja kuntoni on hyvä mutta jotain pahoja rajoitteita mulla on. Kohtasin vielä taannoin kiusaajia..ikää 32 v.. mutta se nyt sitten sai mut taas tähän jamaan. sain sentään vuosia olla rauhassa. Nyt on tutkintapyyntö poliisilla."
Kiusaajia? Kouluajoilta vai joltain työpaikalta?
"Osaan leipoa,tehdä ruokaa,siivota,tiskata,maalata,entisöidä,piirtää. Olen siis kätevä, joten osaisin varmaan muurata, laatoittaa,tehdä puutöitä ja vaikka mitä. Remonttihommia on tullut tehtyä kun oon saanut olla melko yksin yleensä hommissa. Mutta ne pirun rajoitteet."
Sulla on aika paljon taitoja. Se on kyllä perseestä kun haluaisi tehdä mutta ei pysty. Itsekin olen kahden vaiheilla ollut että aloittaisiko sitten vahvan lääkkeen jolla pääsisi peloista mutta toisaalta en luota lääkkeisiin tai ainakaan psyyke lääkkeisiin. - kelkasta kiinni
fas3wfweeadsa kirjoitti:
"En ole erakko ja kuntoni on hyvä mutta jotain pahoja rajoitteita mulla on. Kohtasin vielä taannoin kiusaajia..ikää 32 v.. mutta se nyt sitten sai mut taas tähän jamaan. sain sentään vuosia olla rauhassa. Nyt on tutkintapyyntö poliisilla."
Kiusaajia? Kouluajoilta vai joltain työpaikalta?
"Osaan leipoa,tehdä ruokaa,siivota,tiskata,maalata,entisöidä,piirtää. Olen siis kätevä, joten osaisin varmaan muurata, laatoittaa,tehdä puutöitä ja vaikka mitä. Remonttihommia on tullut tehtyä kun oon saanut olla melko yksin yleensä hommissa. Mutta ne pirun rajoitteet."
Sulla on aika paljon taitoja. Se on kyllä perseestä kun haluaisi tehdä mutta ei pysty. Itsekin olen kahden vaiheilla ollut että aloittaisiko sitten vahvan lääkkeen jolla pääsisi peloista mutta toisaalta en luota lääkkeisiin tai ainakaan psyyke lääkkeisiin.Kouluajoilta.Oon tässä ihan hermona kun ootan puhelua poliisilta. Sit varmaan pitäs käydä psykologilla..kaikki meni taas ihan plörinäksi .
En mitään lääkkeitä haluaisi vetää. Mietin jos pääsisi eläkkelle ja sit eläkkeellä harjoittaa pienimuotoista yritystoimintaa..silleen että on perustulot ja saa tehdä omia hommia yksin ja toivottavasti tienata. Jos keksis sen yritysidean. Tällaisiakin ajatuksia on ollut. Vaikuttaishan ne yritystulot tietysti eläkkeeseen mut ettei aina tarttis anoo sitä perustoimeentuloa.
En usko että perustöihin musta on. En muutenkaan paljoa vaadi mutta olishan se mukava tehdä juttuja ja tienata eikä aina olla sossun luukulla ja tehdä vain satunnaisesti sellaisia keikkoja jotka sopii mulle. Niitäkin on niin harvoin. - lumi_hiutaleinen
TE-keskus auttaa osuuskunnan kanssa, ainakin Tampereella on ihan joku osuustoimintakeskuskin, menet sinne juttelemaan ajatuuksistasi ja he neuvovat sopivien osuuskuntien löytämisessä.
Tunnen monia, jotka kotoa käsin leipovat tilauksesta, kotipalveluiden tarve kasvaa koko ajan jne... Itse entisenä yrittäjänä neuvoisin, että mieti, mikä on se, mitä itse oikeasti haluat tehdä ja lähde sitä toteuttamaan. Yrittäjällä pitää olla intohimo työhönsä, muuten ei tässä pienyrittäjän painajaismaassa jaksa.
Minä luulen, että voisit hyötyä jostain uudesta näkökulmasta. Onko sinulla mahdollisuutta lähteä vaikkapa viikonlopuksi jonnekin muualle? Tai vaikka vaib päiväksi. Tee jotain erilailla kuin atvallaisesti, ainakin itselläni luovuus ja ideat lähtevät virtaamaan, kun saa uusia vaikutteita.
Ja onneksi nykypäivänä on tämä internet, josta löytää vaikka mitä... :)
- Väsynyt myös
Itse opiskelen alaa, missä pitäisi töitä riittää. Koen kanssa 8-tuntiset koulu/tai työpäivät raskaana. Monesti olen koulussa jo neljän tunnin jälkeen ihan poikki ja se loppuaika on pelkkää pakollista sinnittelyä! Töissä on se hyvä puoli, että töitä tehdessä se aika oikeasti kuluu nopeammin ja koska tuleva työni on myös fyysistä niin se kunto ihan oikeasti kasvaa siinä samalla. Koska töitä pitäisi tulevaisuudessa sos,- ja terv.alalla riittää, niin olen ajatellut, että siinä on varaa valita millaiseen paikkaan menee töitä tekemään ja millaisia vuoroja ottaa (aluksi jos on sijaisena). Tämä helpottaa kovasti, kun ei ole pakko sitoutua siihen 40h/vk rumbaan ja kevyempiäkin työpaikkoja/tehtäviä on tälläkin alalla onneksi olemassa.
Itse suosittelisin, että alkaisit ensimmäisenä nostamaan tuota fyysistä kuntoasi. Alussa huomaat nopeasti eron, kun jaksatkin tehdä enemmän. On myös työpaikkoja, missä työaikoihin voi itse vaikuttaa: siivooja, tutkimushaastattelija ym. Paljon on olemassa myös vuorotyötä, jos aamulla on vaikea nousta, niin voi yrittää saada iltavuoroja. Alussa voi olla vaikeaa lähteä ulos ja motivoitua lenkkeilyyn tai muuhun liikuntaan, mutta kun huomaat kuntosi kasvavan ja muutenkin olon kohenevan, niin se on motivoivaa. Käytkö missään terapiassa? Terapiassa voisit saada myös itsetuntoasi kuntoon, jolloin uskaltaisit tarttuakin niihin haasteisiin. - tjaa a
minä en erityisemmin hingu työelämään. Tekisin mielelläni HYÖDYLLISTÄ työtä, mutta ne ihmiset työpaikoilla... no thanks. Oikeastaan silloin kun itekin käyttäytyy huonommin, saa parempaa kohtelua osakseen. Ystävällisyys ei näemmä kannata! Että näin.
Taatusti en mene töihin peukaloita pyörittämään enkä keksimään turhia töitä. Jos ei ole mitään järkevää niin sopisi lähteä kotiin, mutta kun "ei saa." V.ttumaisia sääntöjä työnantajilla, ihmisten simputusta enimmäkseen!!!- 34v
Sama kokemus itsellänikin työelämästä. Itselläni on tullut psyykkisiä ongelmia osittain työelämän ja osittain muidenkin ihmisten kautta ja tästä on seurannut myös fyysisiä ongelmia kun en ole enää jaksanut pitää terveydestä huolta. En usko että fysiikkani enää kestäisi sitä psyykkistä rasitusta mitä työpaikoilla aiheutetaan ihmisille. Työt sujuisivat reippaasti paremmin jos ihmisille ei asetettaisi rajotteita kaikin mahdollisin keinoin.
Yhdestä firmasta minut savustettiin pihalle työkavereiden osalta sen vuoksi että tein työkavereita reippaammin työt. He eivät pitäneet siitä työtahdista mikä minulla oli koska he pelkäsivät pomojen asettavan samanlaisen työtahdin myös muille. Savustus tapahtui sillä tavoin että he väittivät yhdelle pomolle useampaan otteeseen että minä en tee hommia. Lopulta pomon oli pakko pistää minut pihalle kun useampi ihminen oli minun sanaa vastaan. Useat tämän viestin lukijat varmasti kuvittelevat että minä olin todennäköisesti se todellinen syyllinen, mutta tietyissä firmoissa työntekijät huolehtivat tarkkaan siitä ettei kukaan tee töitä liian ripeään tahtiin. Yleensä "duunari-firmoissa" löytyy niitä ihmisiä jotka eivät pidä muista työntekijöistä jotka toimivat edes vähänkin eri tavoin tai eri tahtiin kuin muut. Kaipa se on pelko siitä että saa itse lähtöpassin jos nuoremmat työntekijät tekevät hommat ripeämmin. - fas3wfweeadsa
34v kirjoitti:
Sama kokemus itsellänikin työelämästä. Itselläni on tullut psyykkisiä ongelmia osittain työelämän ja osittain muidenkin ihmisten kautta ja tästä on seurannut myös fyysisiä ongelmia kun en ole enää jaksanut pitää terveydestä huolta. En usko että fysiikkani enää kestäisi sitä psyykkistä rasitusta mitä työpaikoilla aiheutetaan ihmisille. Työt sujuisivat reippaasti paremmin jos ihmisille ei asetettaisi rajotteita kaikin mahdollisin keinoin.
Yhdestä firmasta minut savustettiin pihalle työkavereiden osalta sen vuoksi että tein työkavereita reippaammin työt. He eivät pitäneet siitä työtahdista mikä minulla oli koska he pelkäsivät pomojen asettavan samanlaisen työtahdin myös muille. Savustus tapahtui sillä tavoin että he väittivät yhdelle pomolle useampaan otteeseen että minä en tee hommia. Lopulta pomon oli pakko pistää minut pihalle kun useampi ihminen oli minun sanaa vastaan. Useat tämän viestin lukijat varmasti kuvittelevat että minä olin todennäköisesti se todellinen syyllinen, mutta tietyissä firmoissa työntekijät huolehtivat tarkkaan siitä ettei kukaan tee töitä liian ripeään tahtiin. Yleensä "duunari-firmoissa" löytyy niitä ihmisiä jotka eivät pidä muista työntekijöistä jotka toimivat edes vähänkin eri tavoin tai eri tahtiin kuin muut. Kaipa se on pelko siitä että saa itse lähtöpassin jos nuoremmat työntekijät tekevät hommat ripeämmin.Mä itse asiassa tiedän yhden joka on myös savustettu ulos työpaikalta. Teki hommat liian hyvin ja siitä se sitten lähti. En muista minkä alan hommissa oli mutta hän on aika mielenkiintoisessa tilanteessa, firma ei palkkaa mutta ei halua että kukaan muukaan palkkaa. Ihan sairasta.
- Mies 89
Olen siitä jokseenkin varma että minä en tule koskaan olemaan työelämässä mukana. No ei kai siinä sitten mitään. Eletään sitten näin jos kerran ei kykene töitä tekemään.
- Mies 57 v.
Sama täällä. Olen liian sairas työn tekoon.
Terveys kaikken tärkein.
- hyvinvointia!
Tässäpä muutamia vinkkejä... Itse LUULIN n. 21 vuotiaana etten ikinä kykene kunnolla työntekoon tai jaksa puurtamista, nyt olen 26 ja ura hyvin nousujohteinen ja mielekäs.
1. Tee sitä, mikä sinua kiinnostaa. Jos työ on itselle mielekäs, siinä jaksaakin.
2. Vapaa-aika. Hanki siihen sisältöä ja ehdottomasti jonkun verran liikuntaa. Aloita pienestä.
3. Katso peiliin ja ota reippaasti itseäsi niskasta kiinni, näin minä tein. Mikä osuus huonosta olostasi on omaa vikaasi ja saamattomuuttasi? Onko itselläsi asenteet kovin negatiiviset?
4. Töissä saa kavereita, ainakin pikkuhiljaa. Sitten tulee sitä sosiaalista elämääkin.
5. Jos sinusta tuntuu siltä, että työajat eivät koskaan miellytä ja työnantajan määräämät työtehtävät ovat hölmöjä ja ikäviä, sovit ehkä parhaiten yrittäjäksi. Keksi mielekäs ala ja aloita yritys.- Villi veikkaus
1. Ei sitä kiinnosta mikään
2. Se pitää käydä kotoa hakemassa
3. Liian vaikeaa
4. Ei uskalla
5. Ei keksi mitään/jos ei jaksa duunia tehdä niin ei varmasti jaksa yrittäjyyttä
Jos asiat olisivat noin helppoja niin olisi jo omien sanojensa mukaan tehnyt varmaan kaikki nuo. Eli jostain syystä on perusasiat ihan perkeleen vaikeita nyt hänelle. - fas3wfweeadsa
Villi veikkaus kirjoitti:
1. Ei sitä kiinnosta mikään
2. Se pitää käydä kotoa hakemassa
3. Liian vaikeaa
4. Ei uskalla
5. Ei keksi mitään/jos ei jaksa duunia tehdä niin ei varmasti jaksa yrittäjyyttä
Jos asiat olisivat noin helppoja niin olisi jo omien sanojensa mukaan tehnyt varmaan kaikki nuo. Eli jostain syystä on perusasiat ihan perkeleen vaikeita nyt hänelle."Eli jostain syystä on perusasiat ihan perkeleen vaikeita nyt hänelle."
Ne tuppaa yleensä pahasti masentuneille tai muuten sairaille ihmisille olemaan jos et sitä tiennyt. mikä vittu sinut saa tänne heikkoja kiusaamaan? Eikö nimen omaan edes masentuneiden foorumilla pääse tuollaisia stanan pässejä pakoon!?
Miksi hyökkäät minua kohtaan henkilökohtaisesti? - Mies 89
Villi veikkaus kirjoitti:
1. Ei sitä kiinnosta mikään
2. Se pitää käydä kotoa hakemassa
3. Liian vaikeaa
4. Ei uskalla
5. Ei keksi mitään/jos ei jaksa duunia tehdä niin ei varmasti jaksa yrittäjyyttä
Jos asiat olisivat noin helppoja niin olisi jo omien sanojensa mukaan tehnyt varmaan kaikki nuo. Eli jostain syystä on perusasiat ihan perkeleen vaikeita nyt hänelle.Jos nyt minun tilanteesta puhuitte niin aika lähelle osuit. Pääasiassa kyse on kuitenkin niin vakavista ongelmista etten kykenisi töitä tekemään. Jatkuva vaikea ahdistus, paniikkihäiriö sosiaalisten tilanteiden pelko= mahdoton yhtälö. Kavereitakaan en kaipaa yhtään lisää kun tekee tiukkaa nähdä edes nykyisiä kavereita.
- Mies 89
Mies 89 kirjoitti:
Jos nyt minun tilanteesta puhuitte niin aika lähelle osuit. Pääasiassa kyse on kuitenkin niin vakavista ongelmista etten kykenisi töitä tekemään. Jatkuva vaikea ahdistus, paniikkihäiriö sosiaalisten tilanteiden pelko= mahdoton yhtälö. Kavereitakaan en kaipaa yhtään lisää kun tekee tiukkaa nähdä edes nykyisiä kavereita.
Joo ja samaa mieltä että aivan helvetin rasittavaa ja loukkaavaa kun täälläkin tullaan kiusaamaan sairaita ihmisiä.
- 28eläkeläinen
Minäkin olen 28v, enkä ole koskaan ollut palkallisessa töissä, työkokeiluja ja harjoitteluja on kyllä ollut. Ja en kyllä ole koskaan pääsemässäkään työelämään, sen verran vaikeita vammoja on.Sen asian kun sai selvitettyä ihtelle, niin pääkin alkoi voimaan paremmin.
Kaikkien ei tarvitse tehdä töitä ja on kuitenkin arvokas, jos ei valtion silmissä, niin lähimmäisten. Teen kotona mitä voin, omien voimien mukaan, vähän siivousta ja ruuanlaittoa ja sitten pitääkin pari päivää nivelien huilata.
Kolmisen vuotta olen ollut määräaikaisilla eläkkeillä, joskohan nyt tulisi pysyvä. Ainakin toivon niin.- Tsöge
Hyvä asenne! Olet arvokas joka tapauksessa!
- 28eläkeläinen
Tsöge kirjoitti:
Hyvä asenne! Olet arvokas joka tapauksessa!
Kiitos kommentistasi, mukava kuulla tuollaista, eikä sitä, että olisi laiska,saamaton, yhteiskunnan varoilla elävä loinen ym.
En ymmärrä terveitä ihmisiä, jotka ajattelevat nuorista eläkeläisistä, että he haluavat päästä helpolla ja oikein haluavat elää valtion tuilla. Ei se 800e/kk ole mitenkään kadehdittava asia, paljon mieluummin haluaisin olla terve ihminen, joka saa tekemästään työstään kunnon palkkaa, mutta tällaiseksi synnyin, eikä asia tule siitä paremmaksi muuttumaan.
Niillä korteilla on mentävä, mitkä on saanut. Onneksi ymmärsin sen ajoissa.
- totototototo
Tsemppiä sinulle kovasti. Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. "Ota itseäsi niskasta kiinni" lauseen olen kuullut itsekin tuhansia kertoja. Sitä ei vaan ymmärrä, jos ei ole itse kävellyt mielenterveysongelmaisen kengissä. Toivottavasti löydät jotain mielekästä työtä. :)
- fas3wfweeadsa
Itse yritän saada jotakin sopivaa kesätyöpaikkaa. Yritän mennä avarin mielin ja hakea paikkaa sellaisilla kriteereillä että voin tehdä sitä hommaa rauhassa, on osakaika hommaa ja ei ole asiakaspalvelua. Olisi kiva joskus saada vähän omaa rahaakin tukien sijaan.
- ainakin useimmat
siivoushommat täyttää nuo kriteerit (osa-aikaisuus, ei asiakaspalvelua, ei pahemmin kontaktia työkavereihin). Vaikka, vaikeasti masentuneelle sekin voi olla tosi raastava homma, koska fyysisesti työ on vaativaa ja aikarajat ainakin isommissa firmoissa ihan järjettömiä. Eli jos tuollaiseen isompaan paikkaan menet, älä ainakaan tunne huonommuutta, jos et pysy niissä aikatauluissa. Itse olin yhden kesän siivoamassa hotellilla ja kaikilla muillakin oli ongelmia täyttää nuo aikavaatimukset, ei ainoastaan minulla. Jos tuollaista teet vain kesän, niin hyvällä omallatunnolla kannattaa olla liikaa murehtimatta noista annetuista ajoista, koska on ihan sama, vaikka saisikin sen kesän jälkeen kenkää ko. paikasta.
- fas3wfweeadsa
Kiitos vinkistä! Ei löydy tosin kesätyönä mutta pitää katsoa jos saisi muutenkin jotain sellaista duunia. Enimmäkseen kiinnostaisi kentän hoito jossa ajelisin vaikka nurmikko tai trimmaisin pensaita tai jotain mutta sellaistakaan ei ole tällä hetkellä tarjolla. Pitää varmaan kokeilla soittaa ja kysyä silti.
- lumi_hiutaleinen
fas3wfweeadsa kirjoitti:
Kiitos vinkistä! Ei löydy tosin kesätyönä mutta pitää katsoa jos saisi muutenkin jotain sellaista duunia. Enimmäkseen kiinnostaisi kentän hoito jossa ajelisin vaikka nurmikko tai trimmaisin pensaita tai jotain mutta sellaistakaan ei ole tällä hetkellä tarjolla. Pitää varmaan kokeilla soittaa ja kysyä silti.
Seurakunnalle hautausmaille?
Kaupungin puisto-osasto?
- joo, kannattaa
ottaa suoraan eri paikkoihin yhteyttä, vaikkei haussa olisikaan. Tsemppiä sinulle!
- Liikettä vaan
Kysy aamulehdenjakajaksi. Ei tarvitse nähdä kuin kissoja ja humalaisia hoipertelijoita. :)
Älä ota autoa, vaikka tarjottais, vaan firman polkupyörä, jos nillä on. Enhän minä tosi vaikeasta masennuksesta tiedä, mutta fyysisen liikunnan puute lienee suurimpia ongelmiasi joka tapauksessa. Siivouskin on siinä mielessä aika ok... mikä tahansa pakkoliikunta (aka työ) josta on edes työmatkat ulkoilmassa, sillä siltä lenkiltä et voi jäädä pois, kun tihuttaa vettä tms ;-)
Itselläni katosi n. 3 viikossa masennus kokonaan, kun kävelin ja pyöräilin 3-4 h vuorokaudessa. Itsestäni täytyy sanoa, että huolimatta masennusajasta ja kunnon rapistumisesta itselläni oli kohtuullinen pohjakunto, joten sinulle voi alku olla hankalampaa. Toisaalta et juo etkä polta, joten ei sinulla mikään nollakunto välttämättä ole.
Jonkun sinua joka tapauksessa pitää tuuppia liikkumaan. Joko me täällä tai työnantaja. Kun valtiolla ei varsinaisesti orjia ole.
Lääketeollisuuden hävöhän se tietysti on, mutta ei voi auttaa.- fas3wfweeadsa
Sanomalehden jako homma olisi muuten ihan jees mutta siitä ei saa juurikaan rahaa ja en saisi edes toimeentulotukea sinä aikana. Tulot tippuisi 340€:stä 200€ tienoille.
Suurin piirtein kaikki hommat kokopäivä töitä :(
Tuntuu taas siltä etten saa edes mahista. Pitää kai sitten vain yrittää kuntoa saada paremmaksi.
- näillä mennään
Minä olen ollut mielenterveyssyiden vuoksi sairauslomalla vuoden ja tunne itseäni työkykyiseksi.. no eipä hoitava psykiatrikaan minua luokittele työkykyiseksi, joten kuntoutustukea haetaan.
Sairastan syvää masennusta joka ei reagoi lääkehoitoon. - 11+8
Minusta tuntuu koska olen ollut masennuksen vuoksi jo 10 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä ja vaikka olen tahtonut kuntoutua takaisin työelämään ei minua ole suostuttu mitenkään sen jälkeen kun sain eläkepaperit kuntouttamaan. Tällä hetkellä en enää kykene tekemään minkäänlaista työtä kiitos yhteiskunnan ja julkisen terveydenhuollon.
- Tsöge
Aina pitäisi olla mahdollisuus osa- aikaiseen työhön. Olen itse törmännyt muuriin monta kertaa. Silti jos lisä tienisti kelpaa ja jaksaa niin voi tehdä töitä. Valitettavasti tää homma on kaiken masennuksen kurjuuden lisäksi itsestä kiinni. Meille ei taida olla osatyökykyisten tukiverkkoa työllistämis- ja työkeskusten lisäksi. Klubitaloista isoissa kaupungeissa olen kuullut ja muutaman heebon tavannut jotka ovat tehneen 500€ kk pikku duunia johonkin firmaan. Sehän olisi jo kansantalouden kannaltkin iso raha se. Mielenterveyden keskusliitolta toivoisin vankempaa otetta tässä asiassa. Jo kuntoutustuelle pääsy on tehty niin hankalaksi että ei sitä prosessia kukaan oikeasti halua ehdoin tahdoin käydä. Enkä usko että tänä päivänä siitä kukaan huijaamalla selviää. Niin enkä usko että kukaan terve kestäisi tätä sairautta montaa päivää
- sofk
kannattaa juosta alasti metsässä ja karjua ja kiljua täysillä julkisilla paikoilla, jos tota tekee joka päivä täydellä antaumuksella niin voin sanoa että piristää kummasti :)
- Enpä usko
Niin no siis jos itsellä menee 4 tunnin asioiden hoitamiseen kuukausi
niin siinä voi jokainen ynnäillä työkyvyn, eikä muutenkaan kun
pää on jo lahonnut ja ikää on aivan liikaa kiinnosta tehdä huonoilla
työehdoilla duunia 50% / 50% toinen puoli estyy kun oon sairas kropasta
ja loput kun päästä.
En vakavasti usko ,että tulen koskaan pääsemään töihin
kun nyt kesti 2 kuukautta päästä suihkuun,
kun ei kelpaa enää kouluttamatonkaan. - elin ongelma
kilpirauhasen vajaatoiminta/liikatoiminta,lisämunuaisten uupumus.siinä suurimpia syitä ihmisten ongelmiin!!
- .............
Ennen masennusdiagnoosia otetaan kyllä monet verikokeet juuri noiden takia.
- Mielenterveyshoitaja
Koko porukka vaan ojaa kaivamaan Helsingistä Utsjoelle.
Kaiken mailman ämpyjä sitä joutuu veroillaan elättämään. - sepram
mielenterveyshoitaja.rohkeasti vain peremmälle ja tervetuloa porukkaan!meidän kesken ei mollita,katsos kun me ollaan tuntevia ihmisiä :)
- Yoskus
Kyllä tuntuu useinkin. Tosin olen ollut muutaman vuoden töissä, mutta silti tuntuu ettei touhua jaksa kovin kauan aikaa enempää. En tiedä millaisia tuntemuksia muilla työ herättää mutta itse tulen ärtyisäksi, väsyneeksi ja usein alakuloiseksi töissä ollessa. Töiden jälkeen ei jaksa tehdä mitään muuta kuin joko maata sohvalla tai istua tuolissa mietiskelemässä. Vaihteeksi taas menossa huono kausi.
- charlee
Itsellänikin huono kausi menossa. Valmistun kohta ammattiin ja ahdistus työelämästä on suuren suuri..
Tällähetkellä masentaa jotenkin epätavallisen paljon, mutta kai se just kun ettii työtä eikä tunnu löytyvän, enkä keksi mitä jaksaisin.. Pää meinaa hajota kaikkeen.. :'( - loserloserloser
oon vasta 16vuotias, ja päättämässä päiväni pian. en pysty ikinä normaaliin elämään, vihaan itseäni niin paljon, vihaan tätä maailmaa, yhteiskuntaa, ihmisiä, kaikkea. tuntuu siltä että en olisi ikinä työkykyinen, mutta eipä se paljon haittaakkaan kun oon päätökseni tehnyt..
- Kk
Vihasi tulee kanavoitumaan johonkin muuhun, kuin itseinhoon. Odota, ja tsekkaa ainakin se.
http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=nKlvEgRZkrk&feature=fvwp - lopen uupunut
Kk kirjoitti:
Vihasi tulee kanavoitumaan johonkin muuhun, kuin itseinhoon. Odota, ja tsekkaa ainakin se.
http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=nKlvEgRZkrk&feature=fvwpMinulla on elämää takana vajaat parikymmentä vuotta, opiskeluja juuri ansaitun valkolakin verran. Kirjoitin todella hyvin, ja jatkan ensi syksynä opiskeluja yliopistossa, jonne pääsin suoravalinnalla.
Minulla on kavereita, mukavia harrastuksia, hyvä fyysinen kunto, olen musikaalinen. Olen aina ollut vähintäänkin hyvä jollen paras kaikessa. Tällä hetkellä olen kuitenkin niin uupunut, etten jaksa olla töissä. Tuntuu, etten koskaan pääse kiinni työelämään. Minulla on parilta viime kesältä kokemuksia kesätöistä, joissa väsyin pahasti. Elämäntilanne oli muutenkin vaikea, ja ahdistuin, masennuin ja sain fyysisiä oireita. Yritin aloittaa kesätyöt muutama viikko sitten, mutta en jaksanut viikkoakaan, vaikka tein yksinkertaista työtä tietokoneella rauhallisessa toimistoympäristössä. Kolmen vuoden lukiourakka yhdistettynä ihmissuhde- ja muihin ongelmiin oli kuluttanut kaikki voimani loppuun.
Tällä hetkellä lepäilen, olen sairaslomalla uupumisen takia mahdollisesti koko kesän. Ala jota syksyllä lähden opiskelemaan kiinnostaa minua, mutta ajatuskin töitten tekemisestä aiheuttaa minulle viiltävää ahdistusta.
Kuinka jaksan täyttää tämän yhteiskunnan velvollisuudet, käydä töissä 40 tuntia viikossa ja pysyä kasassa kaiken paineen alla? Miksi tämä kaikki tuntuu niin vaikealta?! Ehkä en oikeasti jaksa ja jään jo nuorella iällä työkyvyttömyyseläkkeelle? Siinä vaiheessa ei ole laudatureille mitään käyttöä. Ja älkää luulko, että tämä olisi tavoitteeni. Jos vain mitenkään pystyn, haluan totta kai tehdä työtä tämän yhteiskunnan eteen!
- ,,,,.....,,,,,,,
Spurgu minusta tulee, se on varma. En halunnut että näin tulee käymään mutta se on minulle määrätty kohtalo. Ikää on vasta 24-vuotta mutta ei minulla ole enää voimia yrittää kääntää elämäni suuntaa joten antaa olla.
- Tyttö23vv
Oon sun kaa samassa veneessä. oon 23v ja työkyvyön :/
- lopen uupunut
Mikä meitä vaivaa? Tai mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa? Minusta on selvää, että aina tulee olemaan työkyvyttömiksi asti masentuneita. Onko vain niin, että joidenkin kohtalo on sairastua ja elää yhteiskunnan tuilla? Onko tälle tehtävissä mitään?
- Anonyymi
N clean itse pois firmassa ahdistunut koko firman muutenkin me huono en Asunto ulkona ikuisesti toivovasti kuolisi pois paska olo pois
- Anonyymi
Jos sinusta tuntuu ettet kykene olemaan suomalaisessa normaalissa työelämässä olet harvinaisen terve.
Vain sairas ja tyhmä ihminen pystyy sopeutumaan suomalaiseen työelämään. - Anonyymi
Jotkut sanovat että masennus istuu ihmisessä seitsemän vuotta ja sen jälkeen vasta alkaa paraneminen. Sitten en teen muista oliko se joka sanoi alan ihminen vai joku muu. Mutta ystävättäreni sanoi aina että ihminen muuttuu joka kymmenes vuosi , että hän on sen työssään oppinut . En sitten kysellyt tarkemmin miten hän niinkuin meinasi sen, mutta paljon kyllä kulkee kansan keskuudessa sanontoja jota ihmiset sitten käyttävät kun asioista puhutaan Ei aina tiedä mikä on tietoa ja mikä kerrontaa.
Mutta masennus kyllä menee aikanaan ohitse, älä ala itsekkin luulemaan että jäät lopuksi ikääsi jäät sivuun yhteiskunnasta, yritä uskoa että masennus häipyy aikanaan ja koita ajatella syitä miksi olet masentunut Sekin antaa ymmärtämystä itselle kun löytää syyn huonoon oloon . - Anonyymi
itte jo 60v, ja ehdottomasti en tule koskaan työllistymään yhtään mihinkään, enkä omasta mielestä kykene työhön. TE/kuntakokeilu asiakkuus, se virasto ja ne virkailijat aiheuttaa ahdistusta ja masentaa, koko pulju on kuin synkkä pilvi joka ei päästä otteestaan, imee kaiken ilon ja energian elämästä ja laittavat tilalle ahdistusta,masennusta,pakkotyötä alkkisten seurassa ahdistavissa paikoissa yms.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta344571Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203175Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2692311Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui492182- 1632039
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670- 171643
Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601641Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1111611M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151269