Hei,
Haluaisin asiallisia kommentteja saman asian kanssa eläneiltä...niitä varmasti löytyy, koska uskottomuus tuntuu näinäpäivinä olevan erittäin yleistä!?
Olen elänyt avioliitossa n.15v. ja mieheni on jäänyt kiinni pettämisestä 2 kertaa näiden tapausten välillä 5v. En usko, että tapauksia on enempää, heaven knows...Ensimmäisen kerran annoin "anteeksi", koska koin, että liian paljon menetettävää perheen kannalta...
Nyt tästä toisesta "kiinni jäämisestä" on kulunut noin 2kk ja asia kokoajan mielessä. Mitä tehdä?Olen ihan sekaisin...klisee kerran pettää aina...pitää siis sittenkin paikkansa!?Toisaalta kavereiden juttujen ja esim. näiden palstojen mukaan lähestulkoon kaikki pettävät puolisoitaan jossain vaiheessa.?En tiädä, en todellakaan, mitä tehdä?Mies luultavasti kuvittelee saavansa anteeksi...sitä ei tule tapahtumaan!
Pystyykö pettäjä muuttumaan?Olimme hyvin nuoria avioituessamme ja koen nämä "hypyt" ehkä siihen liittyväksi...
Toivot.saitte jotain tolkkua...
montako kertaa anteeksi...
27
2647
Vastaukset
- Anteeksiantaja
Anteeksiantojen lukumäärää/laatua ei kukaan ulkopuolinen pysty sanomaan.
Neuvona sanoisin kuitenkin sen, että ota välimatkaa suhteeseenne ja koska aikaa pettämisestä on jo jonkin verran kulunut voit yrittää keskustella ko. asiasta "järkevästi" jos se onnistuu.
Sinällään pettäjän pitää olla aidosti pahoillaan tekemisistään ja teidän yhdessä on syytä miettiä mikä olisi sellainen asia joka oloasi helpottaisi. "liian" helpolla ei saisi anteeksi antaa, koska voipi olla että pettäjä tottuu siihen, että on kotona aina odottamassa joku ja paidat silitettyinä;-)
ÄLÄ HUOLI AIKA PARANTAA,
PIDÄ HUOLI ITSESTÄSI
JA HEMMOTTELE ITSEÄSI;-))- casa
Kiitos asiallisesta vastauksestasi. Siinä oli paljon samaa, mitä olen itsekin miettinyt...ja miettinyt...
Olemme paraikaa "etäällä" toisistamme ja mietin ja punnitsen asioita omalta kantiltani ja hän omaltaan,hope so! Keskustelun aloittaminen aiheesta ahdistaa, koska kaikki p...ka tulee taas mieleen enkä tiädä pystynkö vihoissani vieläkään rakentavaan keskusteluun...hänelle varmasti sopisi, että asiaa ei enään sen kummemmin jauhettaisi.
En tiädä...ja kun en ole yksin, lapsetkin on otettva huomioon!Vaikeaa niin pirun vaikeaa... - Anteeksiantaja
casa kirjoitti:
Kiitos asiallisesta vastauksestasi. Siinä oli paljon samaa, mitä olen itsekin miettinyt...ja miettinyt...
Olemme paraikaa "etäällä" toisistamme ja mietin ja punnitsen asioita omalta kantiltani ja hän omaltaan,hope so! Keskustelun aloittaminen aiheesta ahdistaa, koska kaikki p...ka tulee taas mieleen enkä tiädä pystynkö vihoissani vieläkään rakentavaan keskusteluun...hänelle varmasti sopisi, että asiaa ei enään sen kummemmin jauhettaisi.
En tiädä...ja kun en ole yksin, lapsetkin on otettva huomioon!Vaikeaa niin pirun vaikeaa...Kauhea klisee, mutta lasten vuoksi minäkin tässä vielä olen. Muuta vikaa kun miehessäni ei ole kuin nämä pettämiset...
Huono puoli on se etten enää voi luottaa häneen ja epäilen kaikkea mitä hän sanoo! Puoli vuotta kesti minulla ennen kuin sain suurimman tuskan surtua pois. Eihän luottamus varmaan koskaan palaa ainakaan täysin. Mutta, en aio ainakaan vielä luovuttaa. Tilanteessani on ollut suunnaton tuki ystävistäni, olen vihdoinkin myös ymmärtänyt sen, että uhrautumisella ja omien tarpeiden kieltämisellä ei mitään voita. Sen vuoksi suosittelen lämpimästi sinullekin: käy kosmetologilla, hieronnassa, hikijumpassa ja PIDÄ HUOLI FYYSISESTÄ hyvinvoinnistasi äläkä missään tapauksessa ala juosta kapakoissa, juoda/syödä tuskaasi! Ja usko minua se tuska helpottuu kyllä ajan myötä, tuskin koskaan kokonaan häipyy...mutta helpottaa! - casa
Anteeksiantaja kirjoitti:
Kauhea klisee, mutta lasten vuoksi minäkin tässä vielä olen. Muuta vikaa kun miehessäni ei ole kuin nämä pettämiset...
Huono puoli on se etten enää voi luottaa häneen ja epäilen kaikkea mitä hän sanoo! Puoli vuotta kesti minulla ennen kuin sain suurimman tuskan surtua pois. Eihän luottamus varmaan koskaan palaa ainakaan täysin. Mutta, en aio ainakaan vielä luovuttaa. Tilanteessani on ollut suunnaton tuki ystävistäni, olen vihdoinkin myös ymmärtänyt sen, että uhrautumisella ja omien tarpeiden kieltämisellä ei mitään voita. Sen vuoksi suosittelen lämpimästi sinullekin: käy kosmetologilla, hieronnassa, hikijumpassa ja PIDÄ HUOLI FYYSISESTÄ hyvinvoinnistasi äläkä missään tapauksessa ala juosta kapakoissa, juoda/syödä tuskaasi! Ja usko minua se tuska helpottuu kyllä ajan myötä, tuskin koskaan kokonaan häipyy...mutta helpottaa!kuulla, että olo voinee helpottua ajan kanssa vaikka yhteiselämää jatkaisimmekin, kuten sinulla on tapahtunut. Luottamus meni jo 1. kerran jälkeen ja nyt lähinnä pohdinkin et rupeanko "kyttääjäksi" vaiko välinpitämättömäksi??? Myös minun miehessäni ei ole muuta vikaa kuin nuo pettämiset...
Vaikeaa...Olet ollut onnellisessa asemassa, kun omaat ystäviä jolle puhua asiasta. Henkilökohtaisesti en pysty/halua asiasta ystävieni kanssa enään puhua, koska sain 1.kerran jälkeen sellaisen vaikutelman, että olisi pitänyt lempata ukko ulos...Kiitos edel.viisaista vastauksista ja taidanpa lähteä lenkille! ;) - sari
casa kirjoitti:
kuulla, että olo voinee helpottua ajan kanssa vaikka yhteiselämää jatkaisimmekin, kuten sinulla on tapahtunut. Luottamus meni jo 1. kerran jälkeen ja nyt lähinnä pohdinkin et rupeanko "kyttääjäksi" vaiko välinpitämättömäksi??? Myös minun miehessäni ei ole muuta vikaa kuin nuo pettämiset...
Vaikeaa...Olet ollut onnellisessa asemassa, kun omaat ystäviä jolle puhua asiasta. Henkilökohtaisesti en pysty/halua asiasta ystävieni kanssa enään puhua, koska sain 1.kerran jälkeen sellaisen vaikutelman, että olisi pitänyt lempata ukko ulos...Kiitos edel.viisaista vastauksista ja taidanpa lähteä lenkille! ;)Todella vaikea kysymys. Minä sain kokea pettämisen noin viisi kertaa, pari niistä pitempiaikaista suhdetta, loput ilmeisesti jotain baarissa pussailua. Ja ilmeisesti nämä eivät ole ainoita kertoja. Nyt eron jälkeen mm. miehen ystävät ovat kertoneet olleen vain ajan kysymys koska taas narahtaa... Ja kuitenkin yritin aina unohtaa tapahtuneen jotenkin, vaikka aika epäileväinen olinkin. Että miksi? Koska rakastin, lasten vuoksi, omaisuuden vuoksi ym. Ja lopulta mies oikeastaan jätti minut. Ja uusi suhde ollut jo puoli vuotta ennen eroa. Yritä sinä nyt välttää minun virheitäni. Eli eka kerran tultua ilmi, kostin. Ei muuta kuin huono fiilis. Ainoa hyvä puoli oli, että mies sai paskaraivarin, oli tosi mustasukkainen, uhkasi tappaa itsensä ym. Sitten muutuin pikkuhiljaa välinpitämättömäksi itseäni suojellakseni. Oli pakko,ettei olisi hajonnut. Annoin miehen lentää niin paljon kuin halusi, en soitellut perään tai kysellyt mitään. Ja se kuulemma nyt eron syy, olin kylmä ja välinpitämätön, siksi vieraisiin. Että viisainta varmaan mennä johonkin parisuhdeterapiaan, jos molemmat sitä haluaa. Älä nyt ainakaan päästä miestä kovin helpolla! Mutta en kyllä kehoita häntä jättämäänkään. Totuushan on kuitenkin se, että n. 80% miehistä pettäisi, jos tilaisuus tulisi...
- jone
If someone betrays you once, it is his fault;
If he betrays you twice, it is your fault. Tätä aion itte noudattaa jos joskus parisuhteeseen pääsen. Kerrasta poikki siis. Lapset on kyllä sellanen että jos ne on pieniä niin ne pitää huomioida. Itte odottaisin niin kauan että ne on tarpeeks isoja ymmärtääkseen ja pistäisin sitte petturin kylmästi lauluun. Tää on kyllä tämmöstä mekaanista ajattelua eikä oikeesti mee iha nii kun on kaikennäköset tunteetki ehkä sotkemassa. - Kerran pettänyt!
Itse petin miestäni oltuamme yhdessä viitisen vuotta. Pettämiseni ei johtunut millään muotoa tarpeesta saada vierasta "sitä" vaan syynä oli klassinen "mieheni ei ymmärrä minua". En rupea sen tarkemmin tässä syytä ruotimaan, mutta väitän, että pettämisellä ja sen syillä on eroja. Ollaan oltu yhdessä jo tuplasti enemmän ja kyllä meillä meni aikaa mennä tapauksen yli ja jotakin silloin särkyi, mutta mies antoi anteeksi. Tosin siinnä auttoi mieheni tietoisuus syystä pettää.. Toista kertaa en lähtisi kuitenkaan tuolle tielle, päätin silloin, että jos suhde tulee umpikujaan, on parempi ottaa aikalisä, kuin etsiä lohtua/ymmärrystä muualta. En allekirjoita tuota, että jos kerran niin toisenkin, kaikki ollaan yksilöitä ja jotkut ottaa opiksi yhdestä kerrasta! Hyvä, kun mietit asiaa rauhassa, yritä saada asiasta asiallista keskustelua mikä miehellä syynä pettämiseen.
Tsemppiä sinulle! - tiituli
on anteeksiantamista, toisen hyväksymistä tekoineen, itse olen kyennyt antamaan anteeksi rakkaudesta, ja siksi etten ole kokenut että mieheni teot minua loukkaisivat.
Jossakin menee raja, toiset ihmiset voivat tehdä tekoja jotka loukkaavat meitä, on oma valintamme kestääkö rakkautemme, yhtälailla se voi hiipua tällaisten tekojen edessä, sekin inhimillistä, silloin rakkaus löytää usein uuden kohteen.
Ei tuomita toisia heidän tekojaan tähden, mutta toivon että kukaan meistä ei jää suhteisiin, jossa itse henkisesti tai fyysisesti vahingoittuu.
Jossakin meille on olemasa juuri se rakkauden kohde, joka ei loukkaa, vaan rakastaa meitä.- casa
tuo sinun kirjoituksesi. Omalla kohdalla annoin sen 1.kerran anteeksi rakkaudesta mutta tätä 2.kertaa nyt kovasti epäröin, koska vannomiset/vakuuttelut eivät kuitenkaan pitäneet 5-vuotta kauempaa...
Tosin, kun tunteet ovat vielä täysillä mukana ei mikään voi tuntua vaikeammalta kuin näiden asioiden pohdiskelu...mies ei osaa kertoa syytä pettämiselleen, raivostuttavaa...Rakastaa minua?puheidensa mukaan, mutta olen erittäin kyyninen...
- Nina
Miehelläni oli parin kuukauden suhde toiseen naiseen 15 vuoden yhdessäolon jälkeen. Tietääkseni se oli ensimmäinen kerta, toivottavasti... Epäilyksiä kyllä riittää, mutta mieheni kieltää jyrkästi. Minulla kesti n. vuoden päästä asian yli ja pystyä luottamaan häneen uudelleen. Ihme että jaksoin. Ero oli lähellä, mutta mieheni rukoili ja itki minua jatkamaan kanssaan. Todennäköisesti luottamus ei koskaan palaudu täysin. Mieheni selitti uskottomuuttaan neljänkympin kriisinä, kyllästymisenä ja vain sillä, että nainen osoitti olevansa kiinnostunut hänestä juuri silloin, kun itselläni oli paljon työkiireitä ym. elämässäni. Apua! Varatut miehet taitavat todella olla helppoa saalista sinkkunaisille. Eipä tarvitse tauteja pelätä, kun saa "kiltiltä" perheen isältä.
Taidamme olla täysiä ääliöitä, kun annamme pettämiset anteeksi? Toisaalta vaihtoehtona olisi seksitön elämä, yksinhuoltajuus, ystävän menetys ym. Meillä on muuten todella kivaa yhdessä, paljon yhteisiä harrastuksia ym. ja tietysti lapset ja koti. Ja onhan ihanaa, kun saa seksiä aina halutessaan. En kovin helposti haluaisi joutua tilanteeseen, että täytyisi etsiä miehiä baarista aina kun haluttaa. Kääntöpuolena viriilin miehen kanssa elämiseen on se, että hän haluaa muitakin. Pettäminen tuntuu silti olevan miehille helpompaa kuin naisille. En koskaan ole pettänyt miestäni, vaikka tilaisuuksia ja ihania miehiä olisi ollut paljon saatavilla. Olen kaunis ja uuden löytäisin varmasti helposti. Pelkään eniten sitä, että muutun vielä katkeraksi keski-ikäiseksi ämmäksi, jota ei enää kukaan halua. Sukupuolitaudit pelottavat eniten. Eivät kuulemma käyttäneet kumia, kun nainen vakuutteli olevansa puhdas. Taidan olla täysi tollo. En vielä tiedä miten suhtaudun, jos tapauksia tulee lisää. Todennäköisesti avioliitto loppuu siihen. Yhden kerran pystyn antamaan anteeksi. Elän kuitenkin hetki kerrallaan ja uskon vielä mieheni rehellisyyteen.- casa
että et koskaan joudu kokemaan tätä toista kertaa, johon nyt omalla kohdallani olen joutunut. Minusta tuntui 3v.jälkeen ensipettämisestä siltä, että elämä rupeaa sujumaan ja se nyt oli semmoinen hairahdus...
Kunnes tuli tämä "tapaus" ja kaikelta putosi pohja pois...Juuri kun luottamus oli palautumassa, vedettiin matto jalkojen alta pois...Voi kuinka 1.kerran vannomiset/vakuuttelut tuntuvatkaan turhilta höpötyksiltä...Nyt punnitsen todella rakkauteni määrää ja laatua häntä kohtaan...Kosto tms.juttuihin en alennu! - Nina
casa kirjoitti:
että et koskaan joudu kokemaan tätä toista kertaa, johon nyt omalla kohdallani olen joutunut. Minusta tuntui 3v.jälkeen ensipettämisestä siltä, että elämä rupeaa sujumaan ja se nyt oli semmoinen hairahdus...
Kunnes tuli tämä "tapaus" ja kaikelta putosi pohja pois...Juuri kun luottamus oli palautumassa, vedettiin matto jalkojen alta pois...Voi kuinka 1.kerran vannomiset/vakuuttelut tuntuvatkaan turhilta höpötyksiltä...Nyt punnitsen todella rakkauteni määrää ja laatua häntä kohtaan...Kosto tms.juttuihin en alennu!Kuulemma kynnys pettämiselle on paljon matalampi, jos on tehnyt sen aikaisemminkin. Eli siinä mielessä varmaan pitää paikkansa se "kerran pettää, aina pettää"? Ei kai se omatunto enää jatkossa paljoa kolkuta, vaikka mitä tekisi. Kai pettäminen on aina merkki siitä, ettei täysin puolisoaan rakasta? Olisi kiva kuulla kommentteja myös miehiltä...voiko mies pettää vain halusta ja silti rakastaa vaimoaan? Oma mieheni ei halunnut avioeroa missään tapauksessa, vaikka olisin itse ollut valmis luovuttamaan hänet toiselle. Jos mies itse haluaisi lähteä, olisi tilanne aivan eri. Yhteisestihän sitä kuitenkin päätökset tehdään uskottomuuden tultua ilmi. Nyt on ainakin vuoden ollut kiltti kuin kotikissa, ei pienintäkään syytä epäilyille. Aina kotona, känny näkyvillä ym.ym.
En ole minäkään lähtenyt koston tielle, vaan yritän mieluummin rakentaa tätä omaani kuntoon. Kai se pettäminen voisi kuitenkin tapahtua kenelle tahansa, kunhan vain aika, paikka ja oikea ihminen sattuu kohdalle, en tiedä? Miehet kai muutenkin ovat alttiimpia houkutuksille, kun kauniita halukkaita naisia tulee vastaan joka puolella. Ja kun sinkkunaisilla ei todellakaan ole väliä, onko mies varattu vai ei. Kaikki mitä mies kiimassaan valehtelee, uskotaan sokeasti. On se niin ikävää, kun joutuu elämään valehtelun keskellä, myös niille moraalittomille toisille naisille. Sain muuten sattumalta tietää, että mieheni on pettänyt myös aikaisemmassa pidemmässä suhteessaan...Siitä voi tietysti myös päätellä jotain. Huh! - Casa
Nina kirjoitti:
Kuulemma kynnys pettämiselle on paljon matalampi, jos on tehnyt sen aikaisemminkin. Eli siinä mielessä varmaan pitää paikkansa se "kerran pettää, aina pettää"? Ei kai se omatunto enää jatkossa paljoa kolkuta, vaikka mitä tekisi. Kai pettäminen on aina merkki siitä, ettei täysin puolisoaan rakasta? Olisi kiva kuulla kommentteja myös miehiltä...voiko mies pettää vain halusta ja silti rakastaa vaimoaan? Oma mieheni ei halunnut avioeroa missään tapauksessa, vaikka olisin itse ollut valmis luovuttamaan hänet toiselle. Jos mies itse haluaisi lähteä, olisi tilanne aivan eri. Yhteisestihän sitä kuitenkin päätökset tehdään uskottomuuden tultua ilmi. Nyt on ainakin vuoden ollut kiltti kuin kotikissa, ei pienintäkään syytä epäilyille. Aina kotona, känny näkyvillä ym.ym.
En ole minäkään lähtenyt koston tielle, vaan yritän mieluummin rakentaa tätä omaani kuntoon. Kai se pettäminen voisi kuitenkin tapahtua kenelle tahansa, kunhan vain aika, paikka ja oikea ihminen sattuu kohdalle, en tiedä? Miehet kai muutenkin ovat alttiimpia houkutuksille, kun kauniita halukkaita naisia tulee vastaan joka puolella. Ja kun sinkkunaisilla ei todellakaan ole väliä, onko mies varattu vai ei. Kaikki mitä mies kiimassaan valehtelee, uskotaan sokeasti. On se niin ikävää, kun joutuu elämään valehtelun keskellä, myös niille moraalittomille toisille naisille. Sain muuten sattumalta tietää, että mieheni on pettänyt myös aikaisemmassa pidemmässä suhteessaan...Siitä voi tietysti myös päätellä jotain. Huh!pelkäänkin, että JOS jatkan suhdetta niin toistuuko tämä kaikki taas muutaman vuoden kuluttua? Potuttaa, kun Meillä kuitenkin kaikki on ollut niin hyvin...keskusteluissamme hän ei pysty selittämään tekoaan ja minä jauhan MIKSI,MIKSI,MIKSI? Käytännössä ei siis johda mihinkään, miten ei voi tietää, miksi petti? Minua askarruttaa tuo sama kuin sinua, että VOIKO MIES PETTÄÄ VAAN HALUSTAAN VAIKKA RAKASTAAKIN VAIMOAAN???
Mieheni on komea,mukava etc.joten varmasti halukkaita sinkkuja hänen ympärillään kyttäilee...Omien sinkkukavereiden juttuja kuunnellessa ei voi moraalia kovin korkealla pitää, kun baanalle lähdetään ja jotain on saatava...Voi apua!!!En "rajoittanut" mieheni menemisiä 1.kerran jälkeen enkä "rajoita" vastaisuudessakaan, jos nyt yhdessä pysytään.
Hän kysynyt monesti, että mitä voisi tehdä, että oloni tulisi paremmaksi?Osaan vain vastata, että mitä olisi PITÄNYT JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ niin olo olisi ihan hyvä tälläkin hetkellä...Raivostuttavaa!ja kun on niitä tunteitakin ihmisellä...
Samoin, kun sinulla, en epäile häntä tällä hetkellä. Känny ja sen käyttö on hyvä merkki seurata missä mennään...kummallakin kerralla jäänyt kiinni kännyn kautta! - Nina
Casa kirjoitti:
pelkäänkin, että JOS jatkan suhdetta niin toistuuko tämä kaikki taas muutaman vuoden kuluttua? Potuttaa, kun Meillä kuitenkin kaikki on ollut niin hyvin...keskusteluissamme hän ei pysty selittämään tekoaan ja minä jauhan MIKSI,MIKSI,MIKSI? Käytännössä ei siis johda mihinkään, miten ei voi tietää, miksi petti? Minua askarruttaa tuo sama kuin sinua, että VOIKO MIES PETTÄÄ VAAN HALUSTAAN VAIKKA RAKASTAAKIN VAIMOAAN???
Mieheni on komea,mukava etc.joten varmasti halukkaita sinkkuja hänen ympärillään kyttäilee...Omien sinkkukavereiden juttuja kuunnellessa ei voi moraalia kovin korkealla pitää, kun baanalle lähdetään ja jotain on saatava...Voi apua!!!En "rajoittanut" mieheni menemisiä 1.kerran jälkeen enkä "rajoita" vastaisuudessakaan, jos nyt yhdessä pysytään.
Hän kysynyt monesti, että mitä voisi tehdä, että oloni tulisi paremmaksi?Osaan vain vastata, että mitä olisi PITÄNYT JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ niin olo olisi ihan hyvä tälläkin hetkellä...Raivostuttavaa!ja kun on niitä tunteitakin ihmisellä...
Samoin, kun sinulla, en epäile häntä tällä hetkellä. Känny ja sen käyttö on hyvä merkki seurata missä mennään...kummallakin kerralla jäänyt kiinni kännyn kautta!Yritin saada miestäni parisuhdeterapeutille, mutta ei suostunut. Hänen mielestään kun ongelmaa ei ollut. Lupasi olla vastaisuudessa uskollinen ja rehellinen...lupasihan tosin myös papille aikoinaan. On aika vaikeaa heittäytyä täysillä luottamaan toiseen, kun meidänkin tapauksessa suhde oli kestänyt 2 kk ennen kuin sain siitä tietää (kännykästä). En usko että hänellä itsellä olisi ollut selkärankaa tunnustaa, vaikka muilta ihmisiltä vaatiikin täydellistä rehellisyyttä. Taitaa kuulostaa psykopaatille? Oli helpompaa valehdella sekä minulle, että sille toiselle. Kummatkin luulimme toisiamme hirviöiksi. Näin tuskin oli, vaan mies vain piti hauskaa kahden kanssa.
Tämä kaikki kuulostaa varmaan aika hirveältä, mutta jos uskottomuudesta ei välitä, on avioliittomme todella hyvä. Yhteistä tekemistä paljon, seksi on ihanaa ja sitä riittää. Ei taida haluttoman miehenkään kanssa eläminen olla kovin ihanaa. Kai pitää tyytyä siihen, ettei täydellistä suhdetta olekaan. Pelkään vain TODELLA sitä, että katkeroidun täysin ja siltähän taidankin jo kuulostaa! Ja silloin on taas kierre valmis, jotta mies lähtisi etsimään iloisempaa seuraa. Pitäisi saada itsensä uskomaan, ettei minussa ole mitään vikaa ja kelpaan tällaisenaan. Ehkä vika onkin minussa, kun vielä kaiken jälkeen haluan olla uskollinen miehelleni? Taidan kannattaa väärää uskontoa! Huntu päälle ja hellan ja nyrkin väliin... - casa
Nina kirjoitti:
Yritin saada miestäni parisuhdeterapeutille, mutta ei suostunut. Hänen mielestään kun ongelmaa ei ollut. Lupasi olla vastaisuudessa uskollinen ja rehellinen...lupasihan tosin myös papille aikoinaan. On aika vaikeaa heittäytyä täysillä luottamaan toiseen, kun meidänkin tapauksessa suhde oli kestänyt 2 kk ennen kuin sain siitä tietää (kännykästä). En usko että hänellä itsellä olisi ollut selkärankaa tunnustaa, vaikka muilta ihmisiltä vaatiikin täydellistä rehellisyyttä. Taitaa kuulostaa psykopaatille? Oli helpompaa valehdella sekä minulle, että sille toiselle. Kummatkin luulimme toisiamme hirviöiksi. Näin tuskin oli, vaan mies vain piti hauskaa kahden kanssa.
Tämä kaikki kuulostaa varmaan aika hirveältä, mutta jos uskottomuudesta ei välitä, on avioliittomme todella hyvä. Yhteistä tekemistä paljon, seksi on ihanaa ja sitä riittää. Ei taida haluttoman miehenkään kanssa eläminen olla kovin ihanaa. Kai pitää tyytyä siihen, ettei täydellistä suhdetta olekaan. Pelkään vain TODELLA sitä, että katkeroidun täysin ja siltähän taidankin jo kuulostaa! Ja silloin on taas kierre valmis, jotta mies lähtisi etsimään iloisempaa seuraa. Pitäisi saada itsensä uskomaan, ettei minussa ole mitään vikaa ja kelpaan tällaisenaan. Ehkä vika onkin minussa, kun vielä kaiken jälkeen haluan olla uskollinen miehelleni? Taidan kannattaa väärää uskontoa! Huntu päälle ja hellan ja nyrkin väliin...koska voisivat olla kuin omiani ;) Miehelläni ei myöskään ollut "munaa" tunnustaa suhteitaan, mutta kun epäilys kasvoi...alennuin kännyurkkimiseen ja sieltähän se selvisi...
katkeroitumista pelkään itsekin...voi että ihmisen elämä voi olla hankalaa!Meidän suhdettamme ovat ulkopuoliset pitäneet ns.unelmana, olisikin, jos ei olisi noita pettämisiä!
Olemme olleet erillämme n.3vkoa ja hän palannee elokuun lopussa...en tiädä miten suhtaudun häneen? Lapsetkin ymmärtävät jo aika paljon, heille en ole asiasta puhunut enkä heidän läsnäollessaan haluaisi alkaa raivoamaan...
Kuulostaa todella sekavalta, mutta kiva kun olet jaksanut kirjoitella...yhhtäläisyyksiä "jutuissamme" on erittäin paljon ja jollain tapaa se helpottaa, kun huomaa ettei ole ainoa jolla tällaisia probleemia...jatkon suhteen olen edelleen öö.nä!kaipa se tästä päivien saatossa valkenee... - Kerran pettänyt!
Nina kirjoitti:
Kuulemma kynnys pettämiselle on paljon matalampi, jos on tehnyt sen aikaisemminkin. Eli siinä mielessä varmaan pitää paikkansa se "kerran pettää, aina pettää"? Ei kai se omatunto enää jatkossa paljoa kolkuta, vaikka mitä tekisi. Kai pettäminen on aina merkki siitä, ettei täysin puolisoaan rakasta? Olisi kiva kuulla kommentteja myös miehiltä...voiko mies pettää vain halusta ja silti rakastaa vaimoaan? Oma mieheni ei halunnut avioeroa missään tapauksessa, vaikka olisin itse ollut valmis luovuttamaan hänet toiselle. Jos mies itse haluaisi lähteä, olisi tilanne aivan eri. Yhteisestihän sitä kuitenkin päätökset tehdään uskottomuuden tultua ilmi. Nyt on ainakin vuoden ollut kiltti kuin kotikissa, ei pienintäkään syytä epäilyille. Aina kotona, känny näkyvillä ym.ym.
En ole minäkään lähtenyt koston tielle, vaan yritän mieluummin rakentaa tätä omaani kuntoon. Kai se pettäminen voisi kuitenkin tapahtua kenelle tahansa, kunhan vain aika, paikka ja oikea ihminen sattuu kohdalle, en tiedä? Miehet kai muutenkin ovat alttiimpia houkutuksille, kun kauniita halukkaita naisia tulee vastaan joka puolella. Ja kun sinkkunaisilla ei todellakaan ole väliä, onko mies varattu vai ei. Kaikki mitä mies kiimassaan valehtelee, uskotaan sokeasti. On se niin ikävää, kun joutuu elämään valehtelun keskellä, myös niille moraalittomille toisille naisille. Sain muuten sattumalta tietää, että mieheni on pettänyt myös aikaisemmassa pidemmässä suhteessaan...Siitä voi tietysti myös päätellä jotain. Huh!Puhun tietysti nyt naisen suulla, enkä tiedä, onko tutkimuksia tehty siitä, että onko pettäjänaisissa tai miehissä eroja. Tarkoitan, että "madaltuuko" kynnys pettää enemmän miehillä vai naisilla vai onko kyse vain yksilöistä.
Itse ainakin otin kerrasta opikseni, mutta munan haussa en alunperin ollutkaan, en tiedä sitten näistä miehistä ja heidän syistään, että ovatko olleet vain hullaantumisen perässä. Siinnä on vissi ero, siis syyssä miksi pettämiseen lähtee.
Jos itse olisin pettänyt aikoinani sen takia, että olisi ollut kysessä hullaantuminen, veikkaisin, että olisi varmasti helpompaa astua siihen "ansaan" uudelleen, mutta syiden ollessa muita, en valitste tuota tietä ikinä! Sen tiedän! - Nina
casa kirjoitti:
koska voisivat olla kuin omiani ;) Miehelläni ei myöskään ollut "munaa" tunnustaa suhteitaan, mutta kun epäilys kasvoi...alennuin kännyurkkimiseen ja sieltähän se selvisi...
katkeroitumista pelkään itsekin...voi että ihmisen elämä voi olla hankalaa!Meidän suhdettamme ovat ulkopuoliset pitäneet ns.unelmana, olisikin, jos ei olisi noita pettämisiä!
Olemme olleet erillämme n.3vkoa ja hän palannee elokuun lopussa...en tiädä miten suhtaudun häneen? Lapsetkin ymmärtävät jo aika paljon, heille en ole asiasta puhunut enkä heidän läsnäollessaan haluaisi alkaa raivoamaan...
Kuulostaa todella sekavalta, mutta kiva kun olet jaksanut kirjoitella...yhhtäläisyyksiä "jutuissamme" on erittäin paljon ja jollain tapaa se helpottaa, kun huomaa ettei ole ainoa jolla tällaisia probleemia...jatkon suhteen olen edelleen öö.nä!kaipa se tästä päivien saatossa valkenee...Kun tapasin mieheni, oli hän minua vanhempi ja kokenut, menevä mies. Ehdolla olisi ollut myös muutama kiltti sohvaperuna, mutta kun sellainen mies ei vain kiinnostanut millään lailla. Itsepähän hänet valitsin ja halusin ja on toivottavasti ollut uskollinen ja rehellinen ensimmäiset 15 vuotta...(yritän kai nyt löytää niitä hyviä puolia ja positiivisuutta). Harkitsin kyllä eroa vakavasti, mutta päätin antaa vielä yhden tilaisuuden. Pelko ja epäilys ovat kyllä aina olemassa. Voi miten kaipaankaan sitä ihanaa luottamuksen aikaa (jolloin en vain ehkä tiennyt hänen pettävän minua). Tulihan mieheni uskottomuus minulle täysin yllätyksenä. En ollut aavistanut todellakaan yhtään mitään! Aina oli jokin selitys menoille. Kavereilleen oli kyllä kertonut naisesta ja naiselle vakuuttanut avioliittomme olevan aivan kuollut. Karmeita tietoja pitää sisällään, varsinkin kun mies itse sanoo rakastavansa minua ja vain minua. On niin kurjaa, että puoliso pilaa hyvän suhteen niin katalasti. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi tunnustanut asian minulle itse ja ollut aidosti pahoillaan teoistaan.
Ensijärkytys oli minulle hirveä ja jouduin sairaslomallekin asian takia. Tuntui kun koko elämältä olisi vedetty pohja pois. Nyt asiasta on jo vuosi ja suhteessamme kaikki ok. Toivon todella, että mieheni on tosissaan rakkaudestaan ja halustaan jatkaa kanssani, eikä petä luottamustani uudelleen.
Voimia ja itseluottamusta sinulle! - nainen-63
Casa kirjoitti:
pelkäänkin, että JOS jatkan suhdetta niin toistuuko tämä kaikki taas muutaman vuoden kuluttua? Potuttaa, kun Meillä kuitenkin kaikki on ollut niin hyvin...keskusteluissamme hän ei pysty selittämään tekoaan ja minä jauhan MIKSI,MIKSI,MIKSI? Käytännössä ei siis johda mihinkään, miten ei voi tietää, miksi petti? Minua askarruttaa tuo sama kuin sinua, että VOIKO MIES PETTÄÄ VAAN HALUSTAAN VAIKKA RAKASTAAKIN VAIMOAAN???
Mieheni on komea,mukava etc.joten varmasti halukkaita sinkkuja hänen ympärillään kyttäilee...Omien sinkkukavereiden juttuja kuunnellessa ei voi moraalia kovin korkealla pitää, kun baanalle lähdetään ja jotain on saatava...Voi apua!!!En "rajoittanut" mieheni menemisiä 1.kerran jälkeen enkä "rajoita" vastaisuudessakaan, jos nyt yhdessä pysytään.
Hän kysynyt monesti, että mitä voisi tehdä, että oloni tulisi paremmaksi?Osaan vain vastata, että mitä olisi PITÄNYT JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ niin olo olisi ihan hyvä tälläkin hetkellä...Raivostuttavaa!ja kun on niitä tunteitakin ihmisellä...
Samoin, kun sinulla, en epäile häntä tällä hetkellä. Känny ja sen käyttö on hyvä merkki seurata missä mennään...kummallakin kerralla jäänyt kiinni kännyn kautta!Mielestäni parisuhteessa menee paljon paremmin jos antaa toisen kertoa sen minkä kertoo eikä järjestä mitään "miksi miksi miksi" -kuulusteluja, koska ne eivät todellakaan johda mihinkään kuten mainitsitkin. Etköhän keskittyisi parantamaan omaa elämänlaatua niillä alueilla, joihin miehesi ei liity mitenkään? Kannattaa myös luoda silmäyksiä ympäröivään maailmaan.. Näin löytyy hieman objektiivisuutta elämään jolloin voi huomata, ettei pari syrjähyppyä (tai vaikka kolme!) ole ihan kuolemanvakavia asioita.
- Casa
nainen-63 kirjoitti:
Mielestäni parisuhteessa menee paljon paremmin jos antaa toisen kertoa sen minkä kertoo eikä järjestä mitään "miksi miksi miksi" -kuulusteluja, koska ne eivät todellakaan johda mihinkään kuten mainitsitkin. Etköhän keskittyisi parantamaan omaa elämänlaatua niillä alueilla, joihin miehesi ei liity mitenkään? Kannattaa myös luoda silmäyksiä ympäröivään maailmaan.. Näin löytyy hieman objektiivisuutta elämään jolloin voi huomata, ettei pari syrjähyppyä (tai vaikka kolme!) ole ihan kuolemanvakavia asioita.
vaan niin p....leen kurjalta, kun on luottanut ja haluaisi jatkossakin luottaa toiseen ja sitten tulee esille tällaista. Toki 15 vuoteen mahtuu paljon hyvää etc.Suhteemme on mielestäni ollut toimiva kaikilla osa-alueilla.
En vain halua kokea tätä helvettiä taas 5v. kuluttua uudestaan!!!Jos annan "anteeksi"haluaisin elää myös niin ettei tarvitsisi enään miettiä pettääkö uudestaan...joka on kuitenkin mahdotonta, koska ihmisiähän tässä vaan ollaan...
Olen aika hukassa, myönnän. Aika luultavasti auttaa tässäkin asiassa?Joo...Alan oman elämänlaadun parantamisen oikein kunnolla!Vinkkejä, mihin tätä tuskaansa on hyvä purkaa? - Jaana
Casa kirjoitti:
vaan niin p....leen kurjalta, kun on luottanut ja haluaisi jatkossakin luottaa toiseen ja sitten tulee esille tällaista. Toki 15 vuoteen mahtuu paljon hyvää etc.Suhteemme on mielestäni ollut toimiva kaikilla osa-alueilla.
En vain halua kokea tätä helvettiä taas 5v. kuluttua uudestaan!!!Jos annan "anteeksi"haluaisin elää myös niin ettei tarvitsisi enään miettiä pettääkö uudestaan...joka on kuitenkin mahdotonta, koska ihmisiähän tässä vaan ollaan...
Olen aika hukassa, myönnän. Aika luultavasti auttaa tässäkin asiassa?Joo...Alan oman elämänlaadun parantamisen oikein kunnolla!Vinkkejä, mihin tätä tuskaansa on hyvä purkaa?Et taida olla selvittänyt tuota miehesi ensimmäistäkään pettämistä itsellesi perin juurin. Sinun täytyy keskittyä Itseesi eikä siihen pettääkö miehesi uudestaan.
Paras, mutta samalla huonoin :) tapa selvittää tämä asia itselleen on ihastua johonkuhun toiseen. Tai alkaa tuntea valtaisaa seksinnälkää jotakuta kohtaan. Silloin, kun itse tuntee jotain vastustamatonta ja toteaa "ihminenhän minäkin vain olen" niin ymmärtää paljon enemmän. Yksi tai muutama seikkailu vuosien aikana ei ihmistä yhtään huonommaksi tee. Miettiä kannattaa myös sitä kannattaako vaatia toiselta "rehellisyyttä" eli pitääkö sinun tietää näistä miehesi syrjähdyksistä, ellet niitä kestä?! - huh-huh
nainen-63 kirjoitti:
Mielestäni parisuhteessa menee paljon paremmin jos antaa toisen kertoa sen minkä kertoo eikä järjestä mitään "miksi miksi miksi" -kuulusteluja, koska ne eivät todellakaan johda mihinkään kuten mainitsitkin. Etköhän keskittyisi parantamaan omaa elämänlaatua niillä alueilla, joihin miehesi ei liity mitenkään? Kannattaa myös luoda silmäyksiä ympäröivään maailmaan.. Näin löytyy hieman objektiivisuutta elämään jolloin voi huomata, ettei pari syrjähyppyä (tai vaikka kolme!) ole ihan kuolemanvakavia asioita.
Itelläni kävi niin, että mieheni petti minua työkaverinsa kanssa kolmen kuukauden ajan, jolloin itselläni oli ääneen lausuttuja epäilyksiä koko ajan. Mies jäi kiinni ja olisin halunnut erota. Mies kuitenkin aneli takaisin ja järjellä päätin, että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden. Jokainen voi erehtyä kerran. Nuolin haavojani yli kaksi vuotta ja sitten alkoi olo tuntua lähes tavalliselta. Koko ajan mieltä kalvoi kuitenkin yksi jo silloin viisi vuotta vanha outo juttu, jota olin aina epäillyt pettämiseksi. Ja sitä olin kovasti kysellyt aina erityisesti suhteen työkaveriin paljastuttua. Mies oli kuitenkin sen aina systemaattisesti kieltänyt. Nyt lähes toivottuani hän myönsikin sen. Tämä ensimmäiseksi tunnustettu suhde ei ollutkaan ensimmäinen vain toinen. Tätä olen nyt sitten sulatellut puoli vuotta ja rankkaa on ollut...
- tintti
Jaana kirjoitti:
Et taida olla selvittänyt tuota miehesi ensimmäistäkään pettämistä itsellesi perin juurin. Sinun täytyy keskittyä Itseesi eikä siihen pettääkö miehesi uudestaan.
Paras, mutta samalla huonoin :) tapa selvittää tämä asia itselleen on ihastua johonkuhun toiseen. Tai alkaa tuntea valtaisaa seksinnälkää jotakuta kohtaan. Silloin, kun itse tuntee jotain vastustamatonta ja toteaa "ihminenhän minäkin vain olen" niin ymmärtää paljon enemmän. Yksi tai muutama seikkailu vuosien aikana ei ihmistä yhtään huonommaksi tee. Miettiä kannattaa myös sitä kannattaako vaatia toiselta "rehellisyyttä" eli pitääkö sinun tietää näistä miehesi syrjähdyksistä, ellet niitä kestä?!..että ihastuminen toiseen auttaisi jos todella haluaa suhdetta mieheensä jatkaa. Yleensä silloin vain turruttaa omat tunteensa liittoa kohtaan ja sieltä on sitten vaikea lähteä enää rakentamaan toimivaa suhdetta oman miehen kanssa.
Olen kyllä samaa mieltä siinä, että jos mies on vain sitä tyyppiä että ne pöksyt ei pysy jaloissa, niin kannattaa miettiä pystyykö itse elämään sen kanssa. Jos mies on muuten ihana, niin itse en välttämättä haluaisi tietää syrjähypyistä (näin teoreettisesti on aina helppo puhua), jos ne eivät sitten miehelle merkitse todella mitään. Ikävä kyllä harvoin vain on niin että nuo pettämiset eivät mitään merkitsisi.. Pitempään kun ne hommat jatkuu, niin sitä enemmän alkaa olla tunteita pelissä. Siis olettaen että jatkaa salasuhdetta saman ihmisen kanssa.
- Nainen
Nyk. ex-mieheni, silloinen poikaystäväni petti minua 1. kerran jo seurusteluvaiheessa. Syy oli humala yms. eikä tyttö kuulema merkinnyt mitään. Annoin anteeksi, koska ajattelin, että kenelle tahansa voi käydä noin. Menimme naimisiinnuorina ja saimme lapsia. Pari vuotta sitten erosimme lähes 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Syy oli miehen viettämä kaksoiselämä, joka paljastui minulle kaikessa karmeudessaan. Tässä tapauksessa piti kyllä paikkansa, että kerran pettäjä on aina pettäjä. En ole katkera enkä vihaa entistä miestäni; en kuitenkaan pidä häntä minkään arvoisenakaan. Lapsien annan tavata vapaasti isäänsä enkä mollaa häntä heille. Saavat itse muodostaa käsityksensä ajan saatossa.
Yhtä oikeaa neuvoa ei ole ja mikä ratkaisu sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Tärkeintä on kuitenkin KUUNNELLA OMAA SISÄISTÄ ÄÄNTÄÄN ja toimia sen mukaisesti. - nainen-63
suhteestanne muuten mitään, lasket vaan pettämisiä..
Jos olette olleet jo 15 vuotta yhdessä ja miehesi on pettänyt vaivaiset 2 kertaa niin mitä ne ovat verrattuna niihin 15 vuoteen? Eikö olisikin parempi, ettei miehesi olisi "jäänyt kiinni" kummallakaan kerralla niin voisit ihan rauhassa keskittyä siihen mikä suhteessanne on hyvää. - Tintti
Voimia sinulle!
Pettäminen on aina kauhea asia, joka vie suhteelta/liitolta luottamuksen pohjan.
Tässä tapauksessa pitäisin sinua kuitenkin onnekkaana siltä osalta että suhteenne toimii muilta osin, ilmeisesti myös seksin saralta.
Itselläni ei asiat niin hyvin ole. (Ei, en kaipaa sääliä. Kerron vain vertailun vuoksi)
Suhteemme on ns. ulkopuolisten silmin hyvä. Mies kiltti, kohtelias, hauskannäköinen, tekee paljon kotitöitä ja rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta. Kuitenkin liittomme on sisältä kuollut. Seksi ei maistu, yhteisiä harrastuksia ei ole, keskustella jos yrittää niin ne kääntyvät usein riidaksi. Lisäksi mies on todella takertuva, pelkää yksinoloaan ja haluaisi pitää minut kokonaan itsellään. Jotenkin pelkään, että oma rakkautenikin alkaa olla lopussa. On vain jotenkin niin tottunut olemaan toisen kanssa että pelottaa aloittaa uusi elämä, vaikka tietääkin sen olevan parempaa.
Tiedän, sanotaan että ilman luottamusta ei ole muutakaan, mutta asiat ovat aina niin suhteellisia. Ja täydellistä suhdetta tuskin löytyykään. Kannattaakin miettiä missä asioissa on valmis tinkimään.
Voimia vielä, ja toivottavasti löydät ratkaisun jolla tulet onnelliseksi.- casa
myös sinulle...ystäväni eli samanlaisessa suhteessa ja kahden vuoden harkinnan jälkeen lähti omilleen, on ollut ratkaisuunsa erittäin tyytyväinen!
Joo-o, eiköhän tästä selvitä...mutta tietty kyynisyys kyllä varmaan jää päälle, ainakin joksikin aikaa...Annan ajan kulua ja tunnustelen fiilareita... - tintti
casa kirjoitti:
myös sinulle...ystäväni eli samanlaisessa suhteessa ja kahden vuoden harkinnan jälkeen lähti omilleen, on ollut ratkaisuunsa erittäin tyytyväinen!
Joo-o, eiköhän tästä selvitä...mutta tietty kyynisyys kyllä varmaan jää päälle, ainakin joksikin aikaa...Annan ajan kulua ja tunnustelen fiilareita..."voimia myös sinulle...ystäväni eli samanlaisessa suhteessa ja kahden vuoden harkinnan jälkeen lähti omilleen, on ollut ratkaisuunsa erittäin tyytyväinen! "
Kiitos, itse olen myös useamman vuoden sitä lähtöä harkinnut, mutta jotenkin ei ole uskallusta ollut. On niin monta asiaa, jotka pelottavat. Mutta eiköhän tää tästä.
"Joo-o, eiköhän tästä selvitä...mutta tietty kyynisyys kyllä varmaan jää päälle, ainakin joksikin aikaa...Annan ajan kulua ja tunnustelen fiilareita..."
Ehkä se on ihan hyväksikin pitää sitä kyynisyyttä. Ruusunpunaisista laseista kun ei täällä oikeassa maailmassa ole juuri hyötyä. Vaikutat erittäin fiksulta ja vahvalta persoonalta. Olen varma, että mihin ratkaisuun päädytkin, niin se on oikea, ja tulet vielä onnelliseksi. *voimahali*
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399166Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737947Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681615657William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542353Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62091Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821740Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201688Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921427Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381358Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71283