Mozartin konserttimatkat lapsena ja nuorena

Sgt. Pepper on osoitus siitä, että Beatles ei kehittynyt ollenkaan, vaikka popparit niin väittävät. Sehän on aivan simppeli levy, alusta loppuun.

Mitä taas tulee nykysäveltäjiin, niin he tosiaan eivät ole ollenkaan niin tuotteliaita kuin Schubert tms. Tuntuu, että Beethoven pisti alulle teosten yksilöllisyysihanteen ja siten huomattavan paljon pidemmät tauot esimerkiksi suurteosten kuten sinfonioiden välillä.

Haydn sävelsi yli 100 sinfoniaa, Brahms vain 4. En tiedä, kumpi on parempi. Haydnin sinfoniat ovat elämäni yksi iso ilo ollut, mutta totta kai Brahmsin teokset ovat hiotumpia ja massiivisempia, enemmän merkkiteoksia sikäli.

Arvostan kaikkien aikakausien klassista ja klassisen kehittyvyyttä ja innovaatioiden jokavuosisataista runsautta. Jos jokin ei pysähdy, niin se on jatkuvasti nahkansa uudestaan luova taidemusiikki! Jazzkin on pysytellyt lyhyemmän historiansa aikana selvästi enemmän kasvuympäristönsä kaltaisena. Kevyen musiikin tyhjänpäiväisyys on aivan oma lukunsa.

Dhommi´´ kirjoitti:

Sgt. Pepper on osoitus siitä, että Beatles ei kehittynyt ollenkaan, vaikka popparit niin väittävät. Sehän on aivan simppeli levy, alusta loppuun.

Mitä taas tulee nykysäveltäjiin, niin he tosiaan eivät ole ollenkaan niin tuotteliaita kuin Schubert tms. Tuntuu, että Beethoven pisti alulle teosten yksilöllisyysihanteen ja siten huomattavan paljon pidemmät tauot esimerkiksi suurteosten kuten sinfonioiden välillä.

Haydn sävelsi yli 100 sinfoniaa, Brahms vain 4. En tiedä, kumpi on parempi. Haydnin sinfoniat ovat elämäni yksi iso ilo ollut, mutta totta kai Brahmsin teokset ovat hiotumpia ja massiivisempia, enemmän merkkiteoksia sikäli.

Arvostan kaikkien aikakausien klassista ja klassisen kehittyvyyttä ja innovaatioiden jokavuosisataista runsautta. Jos jokin ei pysähdy, niin se on jatkuvasti nahkansa uudestaan luova taidemusiikki! Jazzkin on pysytellyt lyhyemmän historiansa aikana selvästi enemmän kasvuympäristönsä kaltaisena. Kevyen musiikin tyhjänpäiväisyys on aivan oma lukunsa.

Lue lisää

ihan simppeleitähän ne Motzartin tekeleet on kans. Jälkikäteen katsottuna. Ei mitään ihmeellistä, nuotteja toisen perään.

Sgt Pepper räjäytti aikalaisten tajunnan. Jälkikäteen ajateltuna kaikki on simppeliä. Ja d ei näe melodiaa pidemmälle.

Muita mielikuvituskamuja ovat musadiggari, Lennon kusee...i

Mekin tiedämme, että olette salarakkaita.

Salatut eläimet kirjoitti:

Mekin tiedämme, että olette salarakkaita.

Sulla on likaisia ajatuksia ja selviä patoumia, tässä sopiva foorumi sinulle: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3512

Lennonkusee kirjoitti:

Sulla on likaisia ajatuksia ja selviä patoumia, tässä sopiva foorumi sinulle: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3512

Lue lisää

Lennonkuseen textari Dhommille: Let´s do it like they do on the Discovery Channel.

http://www.youtube.com/watch?v=xat1GVnl8-k

Löytyi vanha keikkatallenne, jossa Mozart ja hänen siskonsa soittavat uupperaa...

http://www.youtube.com/watch?v=X660YNKPFv8

Klassisessa musiikissa oppipojat eivät säveltele opettajien teoksia.

Mozartin käsiala ja valtava määrä säilynyt nuotteja on riittävä todiste Mozartin sävellystuotannosta. Lisäksi hän puhuu kirjeissään sävellyksistään.

Dhommi´´ kirjoitti:

Klassisessa musiikissa oppipojat eivät säveltele opettajien teoksia.

Mozartin käsiala ja valtava määrä säilynyt nuotteja on riittävä todiste Mozartin sävellystuotannosta. Lisäksi hän puhuu kirjeissään sävellyksistään.

Lue lisää

'Puhuu kirjeissään sävellyksistään'.

Miksi mitään konkreettista ei ole säilynyt tähän päivään? Väite siit etteivät oppipojat tai -isät osallistuisi tyhön on kestämätön, todentamaton.

Nyt tallenteita pöytään! Kyllä klasarin suurimmasta nimestä pitää tallenne olla.

kysynpähänvaan kirjoitti:

'Puhuu kirjeissään sävellyksistään'.

Miksi mitään konkreettista ei ole säilynyt tähän päivään? Väite siit etteivät oppipojat tai -isät osallistuisi tyhön on kestämätön, todentamaton.

Nyt tallenteita pöytään! Kyllä klasarin suurimmasta nimestä pitää tallenne olla.

Lue lisää

Konkreettista on säilynyt: nuotit.

Dhommi´´ kirjoitti:

Konkreettista on säilynyt: nuotit.

Lennonkusee on aivan oikeassa! Mozartin pianokonsertot ovat puhdasta kultaa. Kultaa korville!

Dhommi´´ kirjoitti:

Lennonkusee on aivan oikeassa! Mozartin pianokonsertot ovat puhdasta kultaa. Kultaa korville!

Vaikka tämä kuuluisikin enemmän klassisen musiikin ryhmään, en malta olla (hieman tosikkomaisesti, myönnän) huomauttamatta, että se joka sanoo kaikkien Mozartin pianokonserttojen olevan yhtä nerokkaita, ei ymmärrä niistä paljonkaan enemmän kuin se, jonka mielestä niissä ei ole mitään erikoista. Kyllähän pitää tunnistaa tasoerojakin. Esimerkiksi Kruunajaiskonsertossa on hyviäkin hetkiä, mutta ei se sentään nouse Jeunehommen tai sen fantastisen sarjan tasolle, jonka alussa on K.450 ja lopussa K.503 (en kovin paljon pidä K.449:stä, mutta tämä varmaan on omaa vajavuuttani).

Sulervo kirjoitti:

Vaikka tämä kuuluisikin enemmän klassisen musiikin ryhmään, en malta olla (hieman tosikkomaisesti, myönnän) huomauttamatta, että se joka sanoo kaikkien Mozartin pianokonserttojen olevan yhtä nerokkaita, ei ymmärrä niistä paljonkaan enemmän kuin se, jonka mielestä niissä ei ole mitään erikoista. Kyllähän pitää tunnistaa tasoerojakin. Esimerkiksi Kruunajaiskonsertossa on hyviäkin hetkiä, mutta ei se sentään nouse Jeunehommen tai sen fantastisen sarjan tasolle, jonka alussa on K.450 ja lopussa K.503 (en kovin paljon pidä K.449:stä, mutta tämä varmaan on omaa vajavuuttani).

Lue lisää

Moi Sulervo!

Olet oikeassa, Mozartin pianokonsertot eivät todellakaan ole vailla keskinäisiä tasoeroja. Mutta kaikki ne ovat silti mahdottomasti parempia kuin Beatles tai Beach Boys.

En ole koskaan edes väittänyt, että Mozartin konsertot olisivat kaikki yhtä hyviä.

Täytyykö olla kovin ehdoton. Mielestäni McCartney on parhaimmillaan säveltänyt oikein kivoja pikku lauluja, kuten esim. Eleanor Rigby ja Yesterday. Sitten tulos oli kyllä onneton, kun hän yritti tehdä suurimuotoisempaa ja pusersi Liverpool-oratorion.

Ns. kevyen musiikin rooli on toinen kuin ns. konsertti- tai klassisen musiikin. Ensinmainittuun kuuluu lähinnä lyhyitä lauluja, koska kuulijoita ei pelkkä instrumentaalimusiikki kiinnosta kovin paljon. Lisäksi kuunteleminenkin on erilaista sikäli, että tuskin kukaan ns. suureen yleisöön kuuluva kuuntelee vaikkapa Beatlesia tutkimusmielessä, siis hankkien nuotit ja sitten seuraavan kuunnellessaan niitä, tehden merkintöjä ym. Itselleni on esim. Mozartin pianokonserttojen kuunteleminen antanut tällä tavalla paljon. Vielä paljon enemmän saa musiikista irti, jos osaa soittaa jotakin instrumenttia itsekin. Minä soittelen pianoa hieman ja osaan lukea partituureja, ja vakuutan että tämä on avannut minulle aivan uusia maailmoja.

Sulervo kirjoitti:

Täytyykö olla kovin ehdoton. Mielestäni McCartney on parhaimmillaan säveltänyt oikein kivoja pikku lauluja, kuten esim. Eleanor Rigby ja Yesterday. Sitten tulos oli kyllä onneton, kun hän yritti tehdä suurimuotoisempaa ja pusersi Liverpool-oratorion.

Ns. kevyen musiikin rooli on toinen kuin ns. konsertti- tai klassisen musiikin. Ensinmainittuun kuuluu lähinnä lyhyitä lauluja, koska kuulijoita ei pelkkä instrumentaalimusiikki kiinnosta kovin paljon. Lisäksi kuunteleminenkin on erilaista sikäli, että tuskin kukaan ns. suureen yleisöön kuuluva kuuntelee vaikkapa Beatlesia tutkimusmielessä, siis hankkien nuotit ja sitten seuraavan kuunnellessaan niitä, tehden merkintöjä ym. Itselleni on esim. Mozartin pianokonserttojen kuunteleminen antanut tällä tavalla paljon. Vielä paljon enemmän saa musiikista irti, jos osaa soittaa jotakin instrumenttia itsekin. Minä soittelen pianoa hieman ja osaan lukea partituureja, ja vakuutan että tämä on avannut minulle aivan uusia maailmoja.

Lue lisää

Juuri niin se tekee, avaa todellisen musiikin maailman kun pääsee partituureja tutkimaan!

Siitäkin olemme yhtä mieltä, että McCartneyn kaltaista kouluttamatonta muusikkoa pitäisi arvioida hänen elämästään ja taustastaan käsin. Hän on tehnyt lauluja kuten kovin moni muu 50-luvun ja 60-luvun rokkari, ja erottunut siinä seurassa sekä luovuudessa että uudistumiskyvyssä edukseen. Se, että tuo sarja on kevyempi, ei sinällään vähennä McCartneyn parhaiden biisien viehätysvoimaa, joka liittyy nimenomaan kappaleiden melodisuuteen.

Taidemusiikkiin on silti väärin verrata kenenkään kevyen musiikin tekijän lauluja, koska tasoero on kuitenkin sellainen, että sitä ei voi kuroa umpeen. Mozart ja Beethoven ovat olleet taidemusiikin säveltäjillekin melkoinen pelon aihe vuosisadasta toiseen.

Dhommi´´ kirjoitti:

Juuri niin se tekee, avaa todellisen musiikin maailman kun pääsee partituureja tutkimaan!

Siitäkin olemme yhtä mieltä, että McCartneyn kaltaista kouluttamatonta muusikkoa pitäisi arvioida hänen elämästään ja taustastaan käsin. Hän on tehnyt lauluja kuten kovin moni muu 50-luvun ja 60-luvun rokkari, ja erottunut siinä seurassa sekä luovuudessa että uudistumiskyvyssä edukseen. Se, että tuo sarja on kevyempi, ei sinällään vähennä McCartneyn parhaiden biisien viehätysvoimaa, joka liittyy nimenomaan kappaleiden melodisuuteen.

Taidemusiikkiin on silti väärin verrata kenenkään kevyen musiikin tekijän lauluja, koska tasoero on kuitenkin sellainen, että sitä ei voi kuroa umpeen. Mozart ja Beethoven ovat olleet taidemusiikin säveltäjillekin melkoinen pelon aihe vuosisadasta toiseen.

Lue lisää

"Taidemusiikkiin on silti väärin verrata kenenkään kevyen musiikin tekijän lauluja"

Miksi sitten olet jo vuosia verrannut niitä toisiinsa?

Paino sanalla erilaista.

Ja Mozart on tosiaan lamaannuttanut jälkipolvien klassisen tekijät tuloksista päätellen. Popparit viis veisaavat.

Vaan miksi dhommi käyttää aikaa vertailuun? Koska klasarilla ei ole mitään järkevää tekemistä

"Olisiko jo aika myöntää täysin itsestäänselvä asia eli se, että klassinen on aivan eri tason musiikkia kuin mikään populaarimusiikki? Siis aivan eri luokkaa. Ratkaisevalla tavalla erilaista."

Klassinen on ratkaisevalla tavalla erilaista eli alemmalla tasolla eli huonompaa ja siksi se ei kiinnosta ketään. Se on melodiaköyhää. Sitä ei osteta. Hyvä ja suosittu musiikki myy hyvin, ja sitähän ei klassisen kohdalla tapahdu.

Kansa päättää mikä on hyvää ja ostaa levyt sen mukaan. Klassista kansa ei osta, sillä se on ratkaisevalla tavalla erilaista eli alemmalla tasolla eli huonompaa kuin poppi ja rokki. Poppi saa kuulijan mielen keveäksi ja kasvot ilmeeltään iloiseksi, klassinen lisää apatiaa ja saa kasvot näyttämään norsunvitulta.

dhommiIloveyou kirjoitti:

Paino sanalla erilaista.

Ja Mozart on tosiaan lamaannuttanut jälkipolvien klassisen tekijät tuloksista päätellen. Popparit viis veisaavat.

Vaan miksi dhommi käyttää aikaa vertailuun? Koska klasarilla ei ole mitään järkevää tekemistä

Lue lisää

Kyllä, erilaista! Nimittäin laatu on klassisessa aivan eri luokkaa.

Poppi on aurinko kirjoitti:

"Olisiko jo aika myöntää täysin itsestäänselvä asia eli se, että klassinen on aivan eri tason musiikkia kuin mikään populaarimusiikki? Siis aivan eri luokkaa. Ratkaisevalla tavalla erilaista."

Klassinen on ratkaisevalla tavalla erilaista eli alemmalla tasolla eli huonompaa ja siksi se ei kiinnosta ketään. Se on melodiaköyhää. Sitä ei osteta. Hyvä ja suosittu musiikki myy hyvin, ja sitähän ei klassisen kohdalla tapahdu.

Kansa päättää mikä on hyvää ja ostaa levyt sen mukaan. Klassista kansa ei osta, sillä se on ratkaisevalla tavalla erilaista eli alemmalla tasolla eli huonompaa kuin poppi ja rokki. Poppi saa kuulijan mielen keveäksi ja kasvot ilmeeltään iloiseksi, klassinen lisää apatiaa ja saa kasvot näyttämään norsunvitulta.

Lue lisää

Mitä selität? Tehdäänpä vertailu.

Populaarimusiikkia on historian aikana säilynyt nolla kappaletta riippumatta aikalaisten villiintymisestä

Klassista on säilynyt tuhansia sävellyksiä, riippumatta aikalaisten villiintymisestä

Poppi on aurinko kirjoitti:

"Olisiko jo aika myöntää täysin itsestäänselvä asia eli se, että klassinen on aivan eri tason musiikkia kuin mikään populaarimusiikki? Siis aivan eri luokkaa. Ratkaisevalla tavalla erilaista."

Klassinen on ratkaisevalla tavalla erilaista eli alemmalla tasolla eli huonompaa ja siksi se ei kiinnosta ketään. Se on melodiaköyhää. Sitä ei osteta. Hyvä ja suosittu musiikki myy hyvin, ja sitähän ei klassisen kohdalla tapahdu.

Kansa päättää mikä on hyvää ja ostaa levyt sen mukaan. Klassista kansa ei osta, sillä se on ratkaisevalla tavalla erilaista eli alemmalla tasolla eli huonompaa kuin poppi ja rokki. Poppi saa kuulijan mielen keveäksi ja kasvot ilmeeltään iloiseksi, klassinen lisää apatiaa ja saa kasvot näyttämään norsunvitulta.

Lue lisää

Nykyään poppia kai pikemmin imutetaan verkosta kuin ostetaan. Mutta tietysti sitä kuuntelevat suuremmat joukot kuin klassista. Ainahan helppotajuisuus miellyttää suuria joukkoja. Sitä paitsi klassisen piirissäkin on eroja tässä. Useammat kuuntelevat Beethovenin sinfonioita kuin esim. jousikvartettoja. Mutta jos mikään musiikki todella voi torjua apatiaa minussa, niin se on tuo klassinen. Onko mitään iloisempaa kuin esim. Haydnin sinfonian no. 88 finaali tai kvarteton op. 77:1 Allegro, vaikka jälkimmäistä säveltäessään Haydn oli jo ikääntynyt ja kivulloinen? Mutta musiikista se ei kuulu. Ottaakseni ulkomusiikillisen vertailukohdan: tuo finaali herättää minussa samantapaisen tunteen kuin P. Mustapään runo Sammakon virsi sateen aikana ("Hyppien, tanssien kuljen / polkua varjoisaa...") ja tuosta Allegrosta tulee mieleeni Mustapään runo Elämän kauneus: "...ja saapas litkuu ja lotkuu / ja Lindbladin lanne notkuu...".

Uskon toki, että monet muut ilostuvat popista, ja kukin saa omanlaisiaan mielleyhtymiä, mutta ainakin nuo omani ovat niin kaukana apatiasta kuin olla voi.

Ainakin minulle ovat wieniläisklassikkojen ohella rakkaita myös monet ns. romantiikan ajan säveltäjät ja esim. Sibelius. Kyllä sanoisin näiden kaikkien kestävän kuuntelua, enhän muuten niitä kuuntelisi. Mutta on selvää, että esim. Mahlerin kolmas sinfonia, joka kestää yli puolitoista tuntia ja vaatii suuren esityskoneiston, ei voi jo massiivisuutensa takia olla yhtä usein esitetty ja kuunneltu kuin vaikkapa Beethovenin seiska, joka on tunnin lyhyempi.

Minun tapanani on kuunnella tuo Mahlerin kolmonen kerran vuodessa, aurinkoisena kevään päivänä kun lehti on puhjennut puuhun. Jos sen vielä voisi kuunnella ulkona metsässä tai puutarhassa niin että tuntisi ilmassa meden tuoksun, olisi viimeistään loppuadagio todellinen tajunnanräjäyttäjä. (Kuten huomataan, en eristä musiikkia muusta todellisuudesta vaan haen kokonaisvaltaisia, kaikkia aisteja koskevia elämyksiä, mille puristit saattavat nyrpistellä neniään. En kehotakaan muita kuuntelemaan samoin.)

Sulervo kirjoitti:

Ainakin minulle ovat wieniläisklassikkojen ohella rakkaita myös monet ns. romantiikan ajan säveltäjät ja esim. Sibelius. Kyllä sanoisin näiden kaikkien kestävän kuuntelua, enhän muuten niitä kuuntelisi. Mutta on selvää, että esim. Mahlerin kolmas sinfonia, joka kestää yli puolitoista tuntia ja vaatii suuren esityskoneiston, ei voi jo massiivisuutensa takia olla yhtä usein esitetty ja kuunneltu kuin vaikkapa Beethovenin seiska, joka on tunnin lyhyempi.

Minun tapanani on kuunnella tuo Mahlerin kolmonen kerran vuodessa, aurinkoisena kevään päivänä kun lehti on puhjennut puuhun. Jos sen vielä voisi kuunnella ulkona metsässä tai puutarhassa niin että tuntisi ilmassa meden tuoksun, olisi viimeistään loppuadagio todellinen tajunnanräjäyttäjä. (Kuten huomataan, en eristä musiikkia muusta todellisuudesta vaan haen kokonaisvaltaisia, kaikkia aisteja koskevia elämyksiä, mille puristit saattavat nyrpistellä neniään. En kehotakaan muita kuuntelemaan samoin.)

Lue lisää

Puhuit Haydnista, joten puhuin sitten itse wieniläisklassismista.

Totta kai romantiikassa ja barokissa on helmiä suuri määrä, mutta kerropa minulle, miten nuo popparit poloiset tajuaisivat tämän? He kuuntelevat selvästi vaatimattomampaa musiikkia jolla ei ole ei ole oikein mitenkään sellaista tutkiskelun potentiaalia ja uuden löytämisen mahdollisuutta, koska materiaali on kevyttä ja pelkistettyä pikku lauleskelua.

Miten saada Rannan kundi, Vastustamatonbeatle ja muut tajuamaan klassisen musiikin loppumaton ylivoimaisuus, Sulervo?

Dhommi´´ kirjoitti:

Puhuit Haydnista, joten puhuin sitten itse wieniläisklassismista.

Totta kai romantiikassa ja barokissa on helmiä suuri määrä, mutta kerropa minulle, miten nuo popparit poloiset tajuaisivat tämän? He kuuntelevat selvästi vaatimattomampaa musiikkia jolla ei ole ei ole oikein mitenkään sellaista tutkiskelun potentiaalia ja uuden löytämisen mahdollisuutta, koska materiaali on kevyttä ja pelkistettyä pikku lauleskelua.

Miten saada Rannan kundi, Vastustamatonbeatle ja muut tajuamaan klassisen musiikin loppumaton ylivoimaisuus, Sulervo?

Lue lisää

Dhommi on löytänyt keskustelukumppanin, joten toivomme että jatkatte klassiskeskustelua sille tarkoitetulla palstalla. Tämä on edelleenkin Beatles-palsta ja pyrkimys on pitää se sellaisena. Leppoisana ja vailla pakkomielteitä.

Joten jos mitenkään mahdollista ja ihmisälyn puitteissa käy, niin Dhommi-keskustelujen osoite on klassisen palsta.

Ihan tosi, Dhommi, suksi v*ttuun tältä palstalta, kun et tee muuta kuin pilaat kaikki keskustelut. Meitä ei kiinnosta klassinen pienimmässäkään määrin, joten kirjoita pakkomielteisiä teesejäsi jossain muualla. Luulisi sinulla olevan edes sen verran älyä, että tajuaisit olevasi ei-haluttu kuona tällä palstalla.

PahastiSairasDhommi kirjoitti:

Ihan tosi, Dhommi, suksi v*ttuun tältä palstalta, kun et tee muuta kuin pilaat kaikki keskustelut. Meitä ei kiinnosta klassinen pienimmässäkään määrin, joten kirjoita pakkomielteisiä teesejäsi jossain muualla. Luulisi sinulla olevan edes sen verran älyä, että tajuaisit olevasi ei-haluttu kuona tällä palstalla.

Lue lisää

HAHAHAHAAA!

Taas samaa uikutusta siitä, että ollaan väärällä palstalla.

Ja nyt saatiin toteamus siihenkin, että kuinka paljon sitä klassista tunnette: ette yhtään. Kovasti on koitettu esittää klassista tuntevia, jotta teille tulisi uskottavuutta musiikin keskustelun kannalta, mutta nyt paljastuu että olette pelkkiä poppareita. Ette mitään muuta.

Tämä on tiedetty pitkään, ja siksi nyt on sivistettävä teitä enemmän kuin koskaan aiemmin!

Feikki ei kestäisi vuosikausia, kuten Dhommin tapauksessa on käynyt. Se on henkisesti sairas.

Avohoito falskaa kirjoitti:

Feikki ei kestäisi vuosikausia, kuten Dhommin tapauksessa on käynyt. Se on henkisesti sairas.

Henkisesti sairas kuuntelee harvemmin keskittyneesti ja motivoituneesti taidemusiikkia.

Henkinen sairaus ilmiönä voidaan paikantaa enemmän kertakäyttöisten juttujen kuten Beatles vuosikymmenkestoiseen ihannoimiseen.

Eli teihin.

Minä en ole koskaan aiemmin esiintynyt näissä keskusteluryhmissä ja tartuin Mozart-aiheeseen koska Mosse minua kiinnostaa, kiinnittämättä huomiota siihen että tämä onkin Beatles-foorumi. Dhommi, koska ajattelen Wolfiesta ainakin jossakin määrin samoin kuin sinä, niin ehkä kuuntelet juuri minua: ei kiusata ihmisiä väärissä ryhmissä, jooko.

Sitä paitsi on älytöntä keskittyä vain siihen että mikä on kenenkin mielestä hyvää ja mikä huonoa musiikkia ja mitä mikin mieltymys kertoo kenestäkin. Mutta nyt minä poistun täältä.