Nämä muistot ovat vanhoja,vuosiluku kirjoitettiin silloin 1955,mutta kirjoitanpa
aikani kuluksi vaikka voihan se olla että parempi olisi pitää tällaiset tarinat
vain omana muistonaan,mutta jos jotain ei kiinnosta niin jättäköön lukematta.
En tuo tarinassa ilmenevien henkilöiden sukunimiä julki,en myöskään
kylää ,kuitenkin kaikki tapahtumat ovat tosia,miksipä niitä valehtelisin.
Tarinani on melko pitkä joten voi olla että joudun kirjoittamaan sen jatko-
kertomuksena.
Kirjoitusvirheitä varmasti vilisee, mutta suokaa anteeksi,käteni ja sormeni
vapisee joten aika on tehnyt tehtävänsä.
No,aloitetaanhan.
Sinä Ystäväni siellä etelä-suomessa tiedät tuon käyttämäni nimimerkin ja kuka olen mutta, pidä se omana tietonasi.Terveiset sinulle ja vaimollesi.
RÄKÄTIN PESILLÄ
Synnyinkotini lähimetsät olivat räkättirastaiden suosimaa pesimä-aluetta,
sellaista sekametsää.
Seikkailimme nuoremman veljeni kanssa jousi-ja nuolipyssyinemme
etsien räkätin-ja harakanpesiä alku kesästä noista metsistä.
Keräilimme lintujen munia,tehden vaihtokauppaa kylän muiten poikien
kanssa munakokoelmilla.
Olihan meillä elätti lintujakin,ainakin harakan ja variksenpoikia.
Eräänä kevätkesän päivänä olimme taas etsimässä räkätin pesiä,
olimme jo kierrelleet koti-mökin lähi metsän ja tulimme naapurimme
talon lähellä olevaan metsään.
Kurkistelimme mättäiden ja suurten kivien takaa näkyykö liikettä talon
pihapiirissä,onko ketään kotona ?
Ei näkynyt eikä kuulunut mitään.
Ei siellä ketään ole kotona,sanoi veljeni,hän oli pari vuotta minua nuorempi.
Kävimme usein tässä naapurissa kyläilemässä vaikka heillä ei ollut lapsia,
talon emäntä antoi hyvää pullaa ja mehua meille,joten juosta kipaisimme
harva se päivä kylään.
Naapurissa edellisen kerran käydessämme olimme huomanneet räkätin-
pesän heidän pihakoivussaan.
Nyt kun naapurit eivät olleet kotona meillä olisi hyvä tilaisuus kiivetä tuohon
koivuun ja hakea pesästä munat.
Menimme pihaan,katsoimme puuhun,siellä se räksä istui pesässään.
Koivu oli tyveltä noin 15 cm paksu,ja oksia ei ollut kuin latvassa,runko oli
aivan sileä.
Minä vanhempana läksin kiipeämään,mutta kun olin pääsemässä alimpiin oksiin kiinni voimani loppui ja liu`uin alas pitkin koivunrunkoa.
Yritin useamman kerran ja tulos oli aina sama,lopulta olin niin väsynyt että
en jaksanut edes yrittää kiipeämistä,jaloista oli nahkat raamuilla.
Räksät lenteli ja ampui paskapanoksilla meitä.
Istuin koivunjuurella nurmikolla kun keksin keinon millä tuo pesä saataisiin
ulottuvillemme.
Läksimme kotiin,otimme pokasahan ja kirveen,sitten takaisin naapuriin.
Kyllä me puu nurin saadaan,olinhan käyttänyt sahaa kotona halkorantteella,
ja saatiin,veljeni oli pokurin toisessa päässä ja minä toisessa,sahattiin
kuin justeerilla,löin kirveellä oikein kaatokolon niinkuin olin isän nähnyt
tekevän kaataessaan puita.
Kun tuo koivu kaatui tajusin heti mitä olimme tehneet.
Nyt ei enää olleet räkätinmunat mielessä,koivu jäi siihen,läksimme
juosten kotiin,menimme vaate-aitan vintille sänkyyn jossa nukuimme kesäisin,
pelotti,vapisutti vaikka ei ollut kylmäsää.
Äiti huuteli syömään vaan ei ollut nälkä,kuitenkin menimme tupaan ja yritimme
syödä vän malliksi.
No kyllä on sinun jalat näköset,mittee työ kiipeilettä niihen räkättilöihen pessiin
perässä puihin,antakkee lintuloihen pesijä rauhassa,äiti sanoi katsellen
minun raamuilla olevia jalkoja.
jatkuu,,,,kahvitauko välillä.
LAPSUUS MUISTOJA
53
1639
Vastaukset
- Pistolero
Jatkuu,,,,
Oli tullut ilta,ja pelko oli vieläkin, joskin tuntui että tänään ei tapahtuisi mitään
kummempaa.
Olimme kahvipöydässä iltakahvilla kun isä joka istui kohti ikkunaa sanoi:
Katohhaa,Heikki on lähteny ilta kyllään,jäiköön siihen pannuun kahvija?
Onhaan siinä,täyven pannun keitin,äiti sanoi.
Me veljeni kanssa läksimme kammarin puolelle,takka-uunin ja seinän väliseen nurkkaan piiloon.
Kuulin kun naapuri sanoi:Myö oltiin eukon kanssa päivällä mualikylässä,
käätiin kaapolla ostoksilla ja minä polliisilaitoksella panoksiin ostoluvan
kävin hakemassa jos häntä vielä syksyllä piäsis lintupaistija maistelemmaan.
Vua annahaan olla kun tultiin kottiin niin eiköön vuan pihakoivu pötkötä
nurin.
Niin,,,,kun kahtelin sahhaus jäläkee tulin semmoseen rätinkiin jotta oiskoon
nuo sinun poijat käänä kuatoo rommaattamassa koivun pötkölleen sillä
aekoo kun oltiin kottoo pois,voinhaa olla viärässäkkii mutta, en ossoo
oikeen muitakkaa uatella.
POJAT,isä karjaisi !
Tulimme esiin uuninnurkasta ja menimme tupaan.
Isä ei kysellyt enempää,kyllä hän näki syylliset ilmeemme,tempaisi vyön
housuistaan,mutta naapuri sanoi :Annahaan olla vyö housuissa,mittee
tässä ruvetaan riehumaan ja itkettämmään poikija,ei se puu nouse kasva-
maan vaikka kuinka möskyttäsiin,poijathaan on tehny kovanlaisen työn
kun ouvat mulle valamiiks kuatana puun nurin,ei tarvihe muuta kun pätkijä
runko sopivan mittaseks,Heikki sanoi.
Pyyvättä poijat anteeks Heikiltä,vai semmosella retkellä sitä oltiin päivällä,
ilimanko on kintut verillä,äiti paasasi.
Anteeksi pyydettiin ja oikein itkun kanssa.
Nyt joudun siirtymään tarinassani noin 23 vuotta eteenpäin tuosta tapahtu-
masta.
Elämäni polut oli johtaneet minut etelä-suomeen työn perässä.
Eräänä iltana kesälomalla ollessani sanoin isälleni:Mitenkäs naapurit
jakselee,taidan lähteä morjestamaan heitäkin.
Huono on Heikin ja Ainon kunto,kyllähän ne assuu vielä siellä vuan kah-
telloot asuntoo kylältä,mahtaa olla viimenen kesä heillä tuossa asuva,isä
sanoi.
Kävelin tuota tuttua polkua pitkin,ajattelin kuinka jännittävää oli ollut silloin
lapsena ,seikkailla näissä metsissä leikkipyssyjen kanssa,leikkiä intiaania.
Kopautin oveen ja kuulin sisään kehoituksen.
Isäntä Heikkiä tervehtiessäni tunsin kuinka hento ja hauraan tuntuinen hä-
nen kätensä oli,lisäksi käsi vapisi.
Ennen niin ryhdikäs mies oli kumara ja laiha,parta oli kasvanut pitkäksi.
Aino emännän ennen mustat hiukset oli nyt hopeiset,hänen kasvonsa olivat
vieläkin kauniit ja askeleensa kepeät hänen laittaessaan kahvia pöytään.
Siitä on jo yli 20 vuotta kun käytiin kaatamassa teidän pihakoivu nurin,sanoin,
katselin tullessani että näkyykö vielä edes kantoa,vaan on tainnut lahoa pois.
Lahonnut on kanto ja lahovaa ite isäntäkkii,totes liäkär tänäpäivänä jotta on
keuhkosyöpä,ei luvanneet pitkijä elin aikoja, Aino sanoi.
Kun kävelin pois,ajattelin ihmisen elämää,kuinka nopeasti se rientää.
Ei tarvinnut Heikki muuttaa kylälle asumaan,syksyllä hän kuoli. - ......
Kiitos pakinasta. Luen näitä mielelläni.
On paljon muistoja vuodelta 1955, en ole hyvä kirjoittamaan joten lueskelen. Jos tulee mieleen jotain oiken mukavaa kerron myös täällä. - Velimartti
Mukavia juttuja. Kiva kun joku viitsii nähdä vaivaa:) Itsekin kävin nuorena 60-luvun lopulla Outokummussa variksen ym. pesillä. Sitten vähän vanhempana Kyykerillä sain muutakin PESÄÄ... että silleen se nuoruus meni:=)
- Kalle2-kalle2
Et sinä mitään pesää ole koskaan saanut.
Puhut ja liioittelet aina. - Lidi-Kukka
Oli ihana lukea Outokumpulaisten kirjoituksia. On paljon muistoja noilta vuosilta
karistin Okun pölyt jaloista 1957.
Talvisin luistelimmi urheilukentällä, parikertaa oli musikkia viikoss, iltaisin.
Yleisetsaunat Mustikkakorpi ja Kyykeri, jälkimäinen oli ihan urheilukentän vieressä.
Talvipakkasella jäätyivät hiukset jääpuikoiksi, kotimatkalla.
Talvella tietysti hiihdimme Särkiselälle, nimet vihkoon ja kotiin.
Kesäisin oli Särkiselkä se meidän "kultahietikko"
Oliko luistelukentän "päällepäsmäri" Lassi ? - Satraappi1
Se oli Kenttä-Kalle! Jämäkkä ukkeli oli hän.
Myös Kalja-Topi huseerasi hommia ainakin Matovaaralla. Yläsaunassa/alasaunassa hänet puhuttiin humalaan sanoilla. Hyvä kun Topi kesti enää lauteilla. Sanan voimaan luottivat kiusaajansa. Häpeä heille.- Pistolero
Satraappi1 noinhan se oli ,Topia tosiaan puhuttivat humalaan myös baareissa
ilman kaljan tippaa,Topi oli aivan kiva ihminen tunsin hänet hyvin.
Kaasisen Topi. - Hartsa
Pistolero kirjoitti:
Satraappi1 noinhan se oli ,Topia tosiaan puhuttivat humalaan myös baareissa
ilman kaljan tippaa,Topi oli aivan kiva ihminen tunsin hänet hyvin.
Kaasisen Topi.Polttiko piippua Topi Kaasinen ja oliko samoja kuin Kaasisen kauppiaat?Jos niin tunsin.
- HARTSA
Hartsa kirjoitti:
Polttiko piippua Topi Kaasinen ja oliko samoja kuin Kaasisen kauppiaat?Jos niin tunsin.
Tuli muuten mieleen yksi tapaus "kovalanmäeltä".Vanha emäntä valitti Puucee reissun jälkeen ,"kylymää,kylymää".Niinpä "Veke" keksi laittaa paimenlankaa lauvoituksen alle ja eikun virta päälle.Siitä se riemu ratkesi kun mummo juoksi pihan yli pöksyt kintuissa ja huusi"Nyt ne tappaa,nyt netappaa,on laitanneet sähkötuolin!!"(Oli lirittänyt langoille ja sai kai jolttisen "orkun" sähkösätkyn muodossa.)
- Pistolero
Kirjoitanpa taas noita lapsuuden aikaisia muistoja.
Tämänkin tarinan vuosiluku sijoittuu tuonne 1954-55 vaihteeseen en
ole varma kumpi vuosi on kyseessä,kuitenkin olin nuori ja pieni.
Oli lauantai ilta ja syyskuu jo pitkällä kulumassa.
Savusaunan tuoksut ja savut tulvivat koti mökkimme pihapiiriin,
Saunan räppänästä tuprahteli savua ja lehmien kellon kalkatus
kuului vielä lypsy-aitauksesta josta tulimme äidin kanssa lypsyltä,
minä olin ajelemassa kärpäsiä lehmistä äidin lypsäessä niitä.
Myös lypsypaikalla oli savus,sellainen tuli joka vain savusi, se oli
tarkoitettu kärpästen torjuntaan lypsyn aikana.
Oli tyyni ilta,savu leijaili pellonpäällä joka oli saunan takana,suuri
kuusi,aivan saunan vierellä kasvoi mahtavana,sen oksien alla
oli varastoituna saunapuita.Olin kiivennyt joskun tuonne kuuseen
ja kyllä sieltä oli mahtavaa katsella maisemia,sieltä näkyi naapuri,
tuo talo jonka pihakoivun kävimme veljeni kanssa kaatamassa,
ja kaukaa häämötti Outokummun vanha kaivostorni.
Isä juotti hevosta kaivolla ja sanoi :Minä lähen kävelemmään pienen
lenkin tuolla metässä jos sais vaikka lintupaistin.
Käy vuan,perunalaatikko ei maha olla kypsee ja minulla on maijon
siivilöinti ja muutaa hommoo,syyvvään sitten kun tulet.
Minnää lähen metälle minä sanoin isälle.
Ei ,elä lähe,jiä kottiin äitis ja veljes kanssa,minä en ou kauvan, sitten
toisen kerran piäset mukkaan.Kato kun on jo ilta ja kohta rupejaa hämär- tämmään,kun tulen syyvvään ja käyvään kylypee ropsauttamassa,kokeil-
laan kumpiko on kovemmassa löylyssä,sinähän out syntynä tuossa sau-
nassa ,mitä etkö muista, no jo on kun nuin nuorena muisti katovaa,isä
tarinoi ,vieppä tämä Roihu tuonne aitaukseen ja laita sitten veräjä kiinni.
Roihu käveli perässäni tuonne metsälaitumen veräjälle,se kyllä tiesi ja
tunsi minut,kun otin siltä päitset pois se höplötteli huulillaan käsiäni,nyt
ei ollut leipää minulla tarjota hänelle niin kuin usein.
Isä oli käynyt haulikon ja oli pihamaalla reppu selässä sanoin: Ota mukkaan,
kyllä minä ossoon kävellä hiljoo ja out luvannut monesti ottoo metälle.
No ota vuan poika mukkaan,elekee olla kauvan,laitan ruuvan pöytään
sillä aikoo äiti sanoi.
Ja niin lähdettiin polkua pitkin,isä edellä ja minä ruskeissa kumisaappaissa
joissa oli polkupyörän sisuskumista tehtyjä punaisia paikkoja liimailtu
suurempien reikien tukoksi,jälessä.
Käveltiin polkua joka vei suurten kuusien ja mäntyjen välitse suomaaston kautta kohti särkkää.
Minulla olisi ollut paljon kysyttävää isältä vaan isä oli sanonut että täytyy olla hiljaa ja liikkua kuin "intijaani".
Tultiin tuon särkän reunaan kun suuri lintu lähti maasta,kuului siipien läiske,isä
ja minä pysähdyttiin.
Koppelo,isä kuiskasi,jäi tuohon ison petäjän oksalle,on vähän kaukana vuan
on yritettävä ampuva,katotaaha putovaako.
Minä näin tuon linnun,se oli kaula suorana männyn oksalla,aivan liikkumatta,
ruskea kylki meihin päin.
Isä kyyristyi ja minä menin myös matalaksi isän selän taa.
Kuului kova pamaus ja näin kuinka lintu kuin pyörähti oksalta alas,
Savupilvi leijaili ilmassa ja isä juoksi linnun luo.
Putosipas vaikka aika pitkä matka ollii,tuo vasen piippu käypi kyllä helekatin
hyvin,no niin, suatiin paistitarpeet, kokkeileppas onko vanhalintu vai tämän
kesänpoikii,otappa tuosta ala nokasta.jos katkivaa niin on tämän kesän poiku-
veen lintu vuan jos kestää niin sillon on vanha lintu,vanha lintu näkkyy olevan
isä sanoi.
Tämä oli minun ensimmäinen metsästysreissu ja se on säilynyt muistissani
hyvin vaikka paljon olen talsinut salomaita metsästysretkillä tuonkerran jälkeen.
Nykyisin metsästelen pelkästään kameralla luontokuvia ja katselen niitä,muis-
tellen vanhoja aikoja jolloin oli metsissä paljon riistaa ja aseet huononpia kuin
nyt,panokset oli kotona tehtyjä,ainakin isä teki panokset haulikkoon itse.
Kuinkahan paljon tuli taas kirjoitus virheitä,koettakaa kestää.
Seuraava tarinani on myös saman aiheinen mutta katsotaan minkälaisen
"vastaanoton "tämä juttu saa. - Lidi-Kukka
Kiitos! Oli oikein hyvää kerrontaa metsästäjistä. Etenkin tuo murre ilahduttaa.
Isäni ja veljeni olivat myös metsällä käviöitä. Veljeni on kertonut. kun isämme
piti kesken huussi asian juosta kotipuussa oleilevaa koppeloa ampumaan.
Tytöillä ei ollut mitään asiaa lintujahtiin, marjassa ja sienessä vain.
Muutettuamme Okun, isän metsä retket jäi, lukuun ottamatta sodan aikan
tuli desanttien etsiminen metsistä.
Täällä ovat kirjoittajat kovin nuoria, oletan, olen siitä vain iloinen.
Itse olen kokenut Okun aikaan ilmahälyytykset sodan aikaan.
Menimme maakellariin, pommisuojaan tai metsään. Yö herätykset oli vaikeat.
Viltit korvissa vain lähimetsään. Kävin jo koulua jatkosodan aikaan.
Ope ohjasi oppilaat käytäviin jos ilmahälytys tuli. Muistan kerran kellarissa
päiväaikaan, ovelle asettui pieni naapurin poika, linkkuveitsen kanssa ja sanoi:
"tättä lyttä saa jos tulee" (oli ärrä hakusessa)- HARTSA
Muuan ärrä-vikainen ,jolla oli r-hukassa seuraili "isojenpoikien"touhuja ja kerto toisille pojille.:Oli paljon huolia ja ne teki pill...a nollia.
- Pistolero
Kiitokset kiitoksista Lidi-Kukka.
No en ainakaan minä ole nuori enää ikäni suhteen mutta, mieleltäni
kyllä, vaikka kun peiliin katsoo niin tulee mieleen eräs runo joka kuuluu
seuraavasti:
Oi,miksi sinä haltia nuoruuden,
joka helskytät elämän pirtaa,
teet vanhuuden ryppyjä naamallein,
vaikka veri yhä villinä virtaa.
Vaikka hopea hapsilla hohtelee,
on mieleni leikkiä,tulta !
Onhan Outokumpua pommitettu ja muistan vanhempien kertomana
että Ala-torille ja Mustikkakorpeen oli tullut pommeja,eräs vanha mies
kertoi aivan tosissaan että ne pommit mitkä tippui ala-torille oli tarkoi-
tettu Lottalaan,no jos niin oli niin lähelle putosivat,muistattehan varmaan
tuon Lottalan,siinä oli aikoinaan kahvila.
Kyllähän vanhempani puhuivat desanteista ja kuinka niitä olisi liikkunut
varsinkin yöllä lypsämässä lehmiltä maitoa ja perunapelloista perunoita
ruuakseen.
Tosiasiassa noita desantteja pudottivat NL:n lentokoneet näille seuduille
vain Polvijärvelle 2 miestä,nekin tiputettiin eripaikkaan kuin oli tarkoitus,
kuitenkin seikkailtuaan Liperin Korpivaaraan he tappoivat erään talon
väen ja vierailulla olleen miehen,se siitä desantti jutusta.
Muistuu mieleen kuinka kaikesta oli puute vielä 1950 ja senkin jälkeisinä
vuosina,kyllä Suomi ,sen väestö oli köyhää,mutta ahkeria,työtä pelkäämät-
tömiä,ei ollut valtiolta avustuksia ja piti vaan selvitä elämässä eteenpäin.
Perheiden koko oli suuri ja lapsi kuolleisuus samoin,itseltäni on kuollut
3 veljeä ja 1 sisko aivan vauvana.
Kahvi oli arvokasta,muistuu sekin kun äiti keitti kahvinporoja2-3 kertaan
ja sitten sikuri pötköstä leikkasi palan että tulee vähän väriä ja väkevyyttä,
väkevää se sikuri olikin,tulihan sitä maisteltua.
Voi että olisi mukavia juttuja näin jälkeen vuosikymmenten kertoa "kotieläimistä"
russakoista ja muistakin eläimistä joita oli pesiytynyt ihmisten mökkeihin,olkoon,
näitä kirjoituksia kun lukee kaikenlaisia ihmisiä,parempi pitää jutut omassa
muistissa ja nauraa kaikelle silloin tapahtuneelle,nykyisin kun on kaikki niin
steriiliä,hygienistä,,,,,,olevinaan.
Rahat on vähentyneet taas lompsasta,täytyy lähteä viemään veikkaukselle
raha anomus.
Kyllä on komea sää,laulan kävellessäni :Kun taas kevät talven voittaa,kohta
kimmeltää virran vuo,,,, - HARTSA
Pistolero kirjoitti:
Kiitokset kiitoksista Lidi-Kukka.
No en ainakaan minä ole nuori enää ikäni suhteen mutta, mieleltäni
kyllä, vaikka kun peiliin katsoo niin tulee mieleen eräs runo joka kuuluu
seuraavasti:
Oi,miksi sinä haltia nuoruuden,
joka helskytät elämän pirtaa,
teet vanhuuden ryppyjä naamallein,
vaikka veri yhä villinä virtaa.
Vaikka hopea hapsilla hohtelee,
on mieleni leikkiä,tulta !
Onhan Outokumpua pommitettu ja muistan vanhempien kertomana
että Ala-torille ja Mustikkakorpeen oli tullut pommeja,eräs vanha mies
kertoi aivan tosissaan että ne pommit mitkä tippui ala-torille oli tarkoi-
tettu Lottalaan,no jos niin oli niin lähelle putosivat,muistattehan varmaan
tuon Lottalan,siinä oli aikoinaan kahvila.
Kyllähän vanhempani puhuivat desanteista ja kuinka niitä olisi liikkunut
varsinkin yöllä lypsämässä lehmiltä maitoa ja perunapelloista perunoita
ruuakseen.
Tosiasiassa noita desantteja pudottivat NL:n lentokoneet näille seuduille
vain Polvijärvelle 2 miestä,nekin tiputettiin eripaikkaan kuin oli tarkoitus,
kuitenkin seikkailtuaan Liperin Korpivaaraan he tappoivat erään talon
väen ja vierailulla olleen miehen,se siitä desantti jutusta.
Muistuu mieleen kuinka kaikesta oli puute vielä 1950 ja senkin jälkeisinä
vuosina,kyllä Suomi ,sen väestö oli köyhää,mutta ahkeria,työtä pelkäämät-
tömiä,ei ollut valtiolta avustuksia ja piti vaan selvitä elämässä eteenpäin.
Perheiden koko oli suuri ja lapsi kuolleisuus samoin,itseltäni on kuollut
3 veljeä ja 1 sisko aivan vauvana.
Kahvi oli arvokasta,muistuu sekin kun äiti keitti kahvinporoja2-3 kertaan
ja sitten sikuri pötköstä leikkasi palan että tulee vähän väriä ja väkevyyttä,
väkevää se sikuri olikin,tulihan sitä maisteltua.
Voi että olisi mukavia juttuja näin jälkeen vuosikymmenten kertoa "kotieläimistä"
russakoista ja muistakin eläimistä joita oli pesiytynyt ihmisten mökkeihin,olkoon,
näitä kirjoituksia kun lukee kaikenlaisia ihmisiä,parempi pitää jutut omassa
muistissa ja nauraa kaikelle silloin tapahtuneelle,nykyisin kun on kaikki niin
steriiliä,hygienistä,,,,,,olevinaan.
Rahat on vähentyneet taas lompsasta,täytyy lähteä viemään veikkaukselle
raha anomus.
Kyllä on komea sää,laulan kävellessäni :Kun taas kevät talven voittaa,kohta
kimmeltää virran vuo,,,,Niinhän tuo pakkaa tekemään ,siis"juror" vähenee lompuukissa,mutta onneksi on "muovimania".
- Lidi-Kukka
Kiitos runosta Pistolero.
Keräilen vihkoon runoja ja aforismea, muuten ne ei pysy enää muistissa.
Kyykerillä ei ollut vielä koulua, kävimme keskustan koulua joka oli junaradan
lähellä. Oikotietä kouluun kuljimmi radan viertä, ja nopeasti juoksimme
ilmassa kulkevien malmi "kuuppien" alitse. (Mökkivaaran ja vanhan tehtaan
välillä oli "ilmarata") Oli puhuttu että nuo olisi joskus pudonnut maahan, malmilastineen.
Muistojen paratiisi on ainoa paikka josta meitä ei voi kukaan karkoittaa.
(lainaus Jean Paul)- HARTSA
Sieltähän se Pikku-Päkä ,eli se juna lähti "kuuppien" alta Pitkäänlahteen,muistan hyvin kun mentiin "Jorkin " ja Maran kanssa Juojärvelle ja siellä soudettiin Luutsaloon.Myömemmin Moottorilla "Scott at Waterilla.Siellä maisteltiin eka kerran "väkijuomaa"(kiljua).Aika hassua,oli mutta siitähän se alkoi.
- Tv. Edustaja 2013
HARTSA kirjoitti:
Sieltähän se Pikku-Päkä ,eli se juna lähti "kuuppien" alta Pitkäänlahteen,muistan hyvin kun mentiin "Jorkin " ja Maran kanssa Juojärvelle ja siellä soudettiin Luutsaloon.Myömemmin Moottorilla "Scott at Waterilla.Siellä maisteltiin eka kerran "väkijuomaa"(kiljua).Aika hassua,oli mutta siitähän se alkoi.
Tule Kuopiosta tänne Outokumpuun asumaan.
Älä ole se LUUSERI, joka pettä OKU:n
- Lidi-Kukka
Toki Lottalan muistan, paloasema oli sen alapuolella, aseman ja tien välillä oli
rautaverkko aita. Kahvilasta on haettu monta "vissypulloa" (ei itselle).
Noista "kotielämistä" on paljon juttua. Tietysti russakat, nuo ruskeatakkiset oliot
oli riesana. Aidon kuparipannun nokassa on russakka "lippa" ettei sisälle
päässyt tuo olio.
Kesällä kani oli monen pihan kotieläin. Aamulla ensimmäinen tehtävä oli hakea
vesiheinää kanille, häkkiin.
Yhtenä kesän oli myös liiteriin tehty karsina, possulle. No tietysti se possu sai
ikävän tuomion, talvilihoiksi. Syksyllä lahtimie tuli, lapsista nuorin lähetettiin
naapuriin "saparoveista" lainaamaan. Silläaikaa tapahtui possun lopetus.
Juojärven Luutsalo oli hyvä marjapaikka. Pikki-Päkällä vietiin lapset uimakouluun Kuusjärvelle. Oliko silloin vielä avovaunut siinä junassa?- HARTSA
Joo,Myhkylän kohdalla oli hyvä uimapaikka Kuusjärvessä.Siellä asui joskus Hiekkarannan Veikko,myöhemmin Oli Jaalassa ravintoloitsijana,tunsin hyvin.
- HARTSA
Muuten ,kuka tuntee ja tietääPirhosen likat Apteekinkadulta?Missä he ovat nykyisin?
- Pistolero
Soittavat vanhoja tangoja radiossa ja niitä kuunnellessa muistui mieleen
vanhemman veljeni grammari jolla hän soitteli savikiekko levyjä.
Taas kerran hän oli tuonut tuon soittopelin pihanurmikolle jossa loikoillen
kuuntelimme soivia levyjä,sieltä tuli muumuassa Suetzista etelään Kekkosen
Vienon laulamana.
Vieläkin muistan kun laulussa on sanat:Taas näen palmujen huojuvan
ja tuulen lämpimän,taas kuulen korviini kuiskaavan niin hiljaa näin,on
Suetz portti tuo outo niin,mi johtaa seikkailuun,,,,
Makailin pihanurmella ja ajatukseni kiisi tuolla Suetzilla,palmut huojui,lämmin tuuli puhalteli,laulun tarinassa oli jotain salaperäistä jota en ymmärtänyt.
Levyn loputtua sanoin veljelleni:Soitappas vielä tuo levy.
No soitetaan ,veljeni sanoi,tuo neula on vain niin kulunut minä koetan
teroittaa sen,onko sinusta hyvä levy tämä Suetzista etelään ?
Kyllä se minusta on hyvä levy mutta parempi on vielä se jossa se
mies laulaa siitä lumpeenkukasta,soitatko vielä sen kun ensin soi tämä
Suetzin levy,sanoin.
Siitä on aikaa monta vuotta kun nuo levyt soi ,veljeni oli 10 vuotta minua vanhempi ,hän oli armeijassa ja lomalla sillä hetkellä,olen ollut 9-10 vuo-
tias.
Kyllä se Lumpeenkukka kaunis ja kaihoisa kappale on,vieläkin
kun ajattelen tuon levyn sanoja tulen sellaiseen johtopäätökseen että
sanoittaja on menettänyt jotain sellaista tuon kukan myötä että hänen
sydämensä on myös kuihtunut.
Kirjoitan tuon laulun sanat,varmaan moni vanhempi muistaakin ne
mutta,jollekkin ne ovat uutta.
LUMPEENKUKKA
Mä kerran yksinäissä kuljin,ja kaihoon sydämeni suljin,
vaan sitten matkallain saavuin mä metsälammen luo.
Niin kauniin lumpeenkukan taitoin,sen rintaan seurakseni laitoin.
Taas riemumielin jatkaa,mä saatoin pitkää matkaa,
tuo kukka mulle lohdun toi !
Lumpeenkukkaa nyt enää en nähdä saa,
rinnallani kun kuoli kukka luotain pois !
Kulkijan tietä lähdin jälleen,kaiho jäi kumma sydämeen.
Lumpeenkukka sä olit mun ystäväin,
metsälampehen sydämeni luokses jäi,,,?
Niin usein sydämeni kaipaa,taas tuota huoletonta aikaa,
kun pienen lumpeenkukan poimin ja sain sen omistaa.
Ei kuollut kukka vaikka kuihtui,sen muisto valkoiseksi muuttui.
Se on mun mukanani,syvällä povessani,vaik"en mä sitä nähdä saa.
Metsälampeen vein kukkani takaisin,vaikka kuihtuikin ,
kotilampi kultaisin !
Lumpeenkukka sä olit mun ystäväin,metsälampehen
sydämeni luokses jäi .- tympiiiiiii
Mitäs jos välillä eläisit nykyisyydessä etkä jauhasi kivikauden aikaisia juttujas
- lumpeenkukka-ko
tympiiiiiii kirjoitti:
Mitäs jos välillä eläisit nykyisyydessä etkä jauhasi kivikauden aikaisia juttujas
Kyllä tänne sopii. Minä ainakin tykkään vaikka ei juuri oman ikäpolveni asioita olekaan.
Jätä väliin jos et tykkää, ainahan voit tehdä mieleisesi aloituksen. Nämä muistelujutut ovat suosittuja palstalla. - Tympiihän voi
tympiiiiiii kirjoitti:
Mitäs jos välillä eläisit nykyisyydessä etkä jauhasi kivikauden aikaisia juttujas
tympiintyä ja ihan oikeesti maatua. Siitä kasvaa sentään jotain uutta.
- HARTSA
lumpeenkukka-ko kirjoitti:
Kyllä tänne sopii. Minä ainakin tykkään vaikka ei juuri oman ikäpolveni asioita olekaan.
Jätä väliin jos et tykkää, ainahan voit tehdä mieleisesi aloituksen. Nämä muistelujutut ovat suosittuja palstalla.Jo vain,minä varmaan Tunnen henk .koht. nimimerkki Pistoleron.
- Sylvi
tympiiiiiii kirjoitti:
Mitäs jos välillä eläisit nykyisyydessä etkä jauhasi kivikauden aikaisia juttujas
Sinuva se tympii jatkuvasti,tarjospa mitä hyvvääsä, kellukalle
- HARTSA
Nooh,annetaanpa muistojen kukkia"kukkiiko muistojen kukka,valkovuokko Kannaksen". Eikä sellasten pidä pahastua,jotka ei ole seilannut muuta kun Kap Kuopiosta Sant Mikkeliin ja salakuljettanut pitkääpiimää.Toista se on kun minulla joka "Pljon olen kiertänyt maailmaa ,Rautalammilla ,Kaavilla Juuassa,Rikkavettäkin olen ryypännyt ja Kermassa kerran uinut",.Että se siitä.
- Pistolero
Hartsa ,minäkin putosin kerran Kermajärveen,mutta onneksi en hukkunut.
No juu,kyllähän arvasin että joku vähintäänkin kyllästyy näihin kirjoittamiini
vanhoihin tarinoihin ja iskelmien sanoihin jotka ovat siltä ajalta jolloin
meikäläinenkin sai selvän sanoista mitä laulussa laulettiin.
No,sopiihan tänne nuorempien ja fiksumpienkin kirjoituksia ja näkyyhän
joku aina pikku lauseen värkänneenkin ja ärtsinä vielä vaikka kevät
aurinko lämmittää.
Ei näitä minun kirjoituksia ole pakko lukea ja pahoittaa mieltään,mitä vielä,
vanhan ukon höpinöitä !
Kuitenkin kun katselen lukija määrää huomaan että yllättävän paljon
on henkilöitä jotka ovat pitäneet kirjoituksistani,peukaloita on ylöspäin,
kaunis kiitos heille.
Kyllä minä muistan sinut nimim. Hartsa,ja varmasti meillä olisi paljonkin
tarinoita nuoruusajalta,vaan kuten varmaan ymmärrät näillä sivustoilla
on parempi olla vain Pistolero.
Sinä Hartsa olet säilyttänyt huumori mielesi,hienoa,ei näitä maailman
myrskypilviä pidä mukanaan raahata,kulkekoot omia teitään.
Muistatko sen reissun kun kuljit silloin nuorena,Kaliforniasta Meksikoon ?
Kerroit sen palattuasi tuolta matkalta Outokumpuun,se on ollut vaarallinen
retki,vieläkö lähtisit nykyisin tuollaiselle seikkailulle ?
Kokeilen muistella tuon tarinan ja kirjoitan sen taas jonkun pikkusielun
harmiksi.
VAARALLISTA ONNEA
Kun kuljin Kaliforniasta Meksikoon, mä jonkun toivoin mua voivan viihdyttää.
Niin sattui kun mä tulin San Fransiskoon,
en välttää voinut mä vaara viehkeää !!!
Jäin kapakkaan mä istumaan ja pelasin ja katselin,
kun senjoriitat täyttivät pöydät,
mä tiesin löydän nyt jotakin.
Niin arvaamatta kuulin soivan kitaran,
ja sitten trumpetti nauroi valittaen.
Ja siinä aivan edessäni tanssivan,
mä kauniin Margitan silloin nähdä sain !
Kun tanssi soi,hän salamoi,
vain hänet näin mä edessäin.
Hän kuiskas salaa:Oi,tule rantaan ?
Mä sanoin :Rantaan,luo laiturin,,?
Vaara on,onnessa vaara on,
välttää on mahdoton,se houkuttaa,,
vaara on,onnessa vaara on,
jos se on vaaraton se katoaa,,,
Hän tahtoi päästä kanssani pois pohjoiseen,
hän tahtoi muutoksen saada elämään.
Hän lupas tulla vaimokseni jos sen teen,
kun hän on nuori ja vapaa lähtemään.
Tuon kaiken ties,Margitan mies,
kai uskoi hän mun lähtevän.
Hän minut kaksin taisteluun haastoi,
mä otin haasteen,,,,ja läksin pois,
mukaani silloin kuitenkin vein Margitan,,,
Kirjoitellaan näitä kivikauden juttuja pilke silmäkulmassa kun
tärkeämpiin tehtäviin ei enää viitsi tuppautua. - Pistolero
Pistolero kirjoitti:
Hartsa ,minäkin putosin kerran Kermajärveen,mutta onneksi en hukkunut.
No juu,kyllähän arvasin että joku vähintäänkin kyllästyy näihin kirjoittamiini
vanhoihin tarinoihin ja iskelmien sanoihin jotka ovat siltä ajalta jolloin
meikäläinenkin sai selvän sanoista mitä laulussa laulettiin.
No,sopiihan tänne nuorempien ja fiksumpienkin kirjoituksia ja näkyyhän
joku aina pikku lauseen värkänneenkin ja ärtsinä vielä vaikka kevät
aurinko lämmittää.
Ei näitä minun kirjoituksia ole pakko lukea ja pahoittaa mieltään,mitä vielä,
vanhan ukon höpinöitä !
Kuitenkin kun katselen lukija määrää huomaan että yllättävän paljon
on henkilöitä jotka ovat pitäneet kirjoituksistani,peukaloita on ylöspäin,
kaunis kiitos heille.
Kyllä minä muistan sinut nimim. Hartsa,ja varmasti meillä olisi paljonkin
tarinoita nuoruusajalta,vaan kuten varmaan ymmärrät näillä sivustoilla
on parempi olla vain Pistolero.
Sinä Hartsa olet säilyttänyt huumori mielesi,hienoa,ei näitä maailman
myrskypilviä pidä mukanaan raahata,kulkekoot omia teitään.
Muistatko sen reissun kun kuljit silloin nuorena,Kaliforniasta Meksikoon ?
Kerroit sen palattuasi tuolta matkalta Outokumpuun,se on ollut vaarallinen
retki,vieläkö lähtisit nykyisin tuollaiselle seikkailulle ?
Kokeilen muistella tuon tarinan ja kirjoitan sen taas jonkun pikkusielun
harmiksi.
VAARALLISTA ONNEA
Kun kuljin Kaliforniasta Meksikoon, mä jonkun toivoin mua voivan viihdyttää.
Niin sattui kun mä tulin San Fransiskoon,
en välttää voinut mä vaara viehkeää !!!
Jäin kapakkaan mä istumaan ja pelasin ja katselin,
kun senjoriitat täyttivät pöydät,
mä tiesin löydän nyt jotakin.
Niin arvaamatta kuulin soivan kitaran,
ja sitten trumpetti nauroi valittaen.
Ja siinä aivan edessäni tanssivan,
mä kauniin Margitan silloin nähdä sain !
Kun tanssi soi,hän salamoi,
vain hänet näin mä edessäin.
Hän kuiskas salaa:Oi,tule rantaan ?
Mä sanoin :Rantaan,luo laiturin,,?
Vaara on,onnessa vaara on,
välttää on mahdoton,se houkuttaa,,
vaara on,onnessa vaara on,
jos se on vaaraton se katoaa,,,
Hän tahtoi päästä kanssani pois pohjoiseen,
hän tahtoi muutoksen saada elämään.
Hän lupas tulla vaimokseni jos sen teen,
kun hän on nuori ja vapaa lähtemään.
Tuon kaiken ties,Margitan mies,
kai uskoi hän mun lähtevän.
Hän minut kaksin taisteluun haastoi,
mä otin haasteen,,,,ja läksin pois,
mukaani silloin kuitenkin vein Margitan,,,
Kirjoitellaan näitä kivikauden juttuja pilke silmäkulmassa kun
tärkeämpiin tehtäviin ei enää viitsi tuppautua.Tärkeämpiin tehtäviin,juu tuostakin lauseesta muistuu vanha tarina mieleeni,
ja kerron sen vaikka se ei ole aivan kivikaudelta,vanha kuitenkin ja poliittinen
juttu.Politiikka ei minua sinänsä kiinnosta mutta, monta mielenkiintoista
henkilöä tulee mieleen kun muistelee nuita "kivikauden" aikoja.
Oltiin isän kanssa propsin teossa ja elettiin sitä aikaa jolloin maalaisliitosta
lähtenyt Veikko Vennamo oli perustanut Suomen pientalonpoikien puolueen
SMP:n.
Korvat höröllä kuuntelin kahvitulilla, johon oli tullut muitakin savottalaisia,
miesten juttua politiikasta,suurimpana käänteenä pidettiin Vennamon SMP:ä.
Joku sanoi :Turha suusa pieksäjä,nyt tuas vouhottaa,kyllähään tuo
muistettaan kun ol asutushallituksen johossa,pakko asutti köyhät immeiset
semmosiin korpirytteiköihin asumaan jossa ei elä kun metän pevot,minuva
ei puhheilla hurmata,oun kommunisti ja Eino Kilipi ja Hertta Kuusinen ouvat
työläisen asijoita ajamassa,muille tarinan iskijöille viittoon tällä pihkasella
rukkasella.
Vaan oli toisinkin päin puhujia.
Ei pijä olla tuomarina,jos ei ou selevillä asijoista,ja näkkyy olevan sinulla
reilun kokonen aukko älyssäs kun puhhuu lorsoot tyhjee potaskoo,mihinkäs
ne evakot ois tellätty asumaan,helekkariinko,se Vennamo teki niin suuren
palaveluksen kun sai nuinnii mukavasti järjesteltyy tuon asutus homman,
minä sitä muuten oun Vennamon miehii ja Poutijaisen Eino on meikäläisen
ehokas,se Eino tietää mitä on mökkiläisen elämä,on selevä sananen mies
eikä teeskentele eikä näyttele joutavija.
Eräs nuori,riski mies sanoi:Eiköhän se ou ihan sama kuka sillä on nuita piä-
töksijä tekemässä,puhhuuvat ennen vaaliloita ja kehhuuvat itekuhhii ommoo
puoluvettaan,nyttii jos kysyttäs minkä puoluveen ukolta hyvvääsä jotta nostatko
ropsinteun kappale hintoo niin kaikki sanos jotta heti jos hiän vuan piäsöö
eduskuntaa niin heti tapahtuu.
Vaan nyt sanoi,ja oikein ylös nousten,SMP:n kannattaja:Minä oun vakkaasti
sitä mieltä ja sanon vakavasti jotta pankeehan merkille,työkii jotka rakutatta
hörökorvista jotta Eino Poutijaisen tarkotus ei ou tässä elämässä olla pöllin
tiennissä koko ikkääsä,hänet on johateltu ylemmältä taholta TÄRKEEMPIIN
TEHTÄVIIN,vai uluko näyn perusteella pitäs piätöksijä tehä.
Minusta keskustelu sai sellaisen käänteen että pelkäsin isänkin sanovan
jotain,onneksi isä vain hymyili ja sanoi :Jaha pittää lähtee töihin,on niin huono
tuo minun palsta jotta ei kovin kauvan pysty kuuntelemmaan juttuja,paljon
ois korjoomista Suomen asijoissa vuan taitaa männä riijellessä ja tukka-
nuottoo vettäissä herroloihin aika.
Ja niinhän siinä kävi kuten tuo vakaa smp mies sanoi.E.Poutiainen meni
eduskuntaan ja tärkeämpiin tehtäviin.
Vilpitön mies hän oli ,mutta käytettiinkö häntä hyväksi vaalimainoksena,
päätelköön jokainen tavallaan.
- Pistolero
Tuli hiihdeltyä tuolla järvenjäällä ja tultuani kiehautin kahvia,kyllä maistui hyvältä,
suola siikaa vuoleskelin leipäpalasen päälle ja kolomen *** kopsun otin palan-
painikkeeksi.
No en rupea mitään ruokareseptiä kirjoittamaan,vaan tuossa kahvia ryypätessä
katseeni osui seinällä naulassa roikkuvaan mandoliiniin ja juotuani kahvin
virittelin pelin ja rämpyttelin Katinkan,juuri sen, hänhän oli nuori ja viehkeä niin,
tansseissakin voittamaton,onhan ne vuodet varmaan häneenkin jälkensä jättäneet
mutta laulun sävel ja sanat ne ovat säilyneet samoina,voihan Brita Koivunen sentään !
Sitten muistui taas mieleen tuo lapsuus aika ja eräs naapuri,olkoon hänen
nimensä tässä tarinassa vaikka Viljo,hän oli erittäin hyvä maniskan soittaja
ja hänellä oli kaksi mandoliniä.
Kerran olimme kylässä tuon Viljon ja hänen perheensä luona iltaa istumassa
kun lisää vieraita tuli taloon,pitkä nuori mies vaimoineen.
Kahvit juotuamme Viljo sanoi:Sinähän Puavo kanssa soittelet maniskoo,
kokkeillaanpas mitenkä meillä kävis yhteen tuo soitto.
Ounhan minä rämpyttänyt aina iltasella aikan kuluks,kokkeillaanpa vuan,
näkkyy olevan romanttiset kielet tässä toisessa pelissä,minäpä soittelen
tällä,Paavo sanoi.
Metsäkukkia soi pirtissä ja hyvin kävi heillä yhteen soitto.
Paavolla oli hyvä lauluääni ja ujostelematta hän lauloi soittaissaan kuinka morsius -kimpussa oli metsäkukkia.
Minä varmaan katselin ja kuuntelin heidän esitystään niin lumoutuneena
että en huomannut kun talon, ikäiseni poika,nyki minua hihasta pyytäen
ulos leikkimään.
Sanoin hänelle :Kuunnellaan vähän aikoo kun soittaavat nuin hyvin ja
tuo Puavo laulaa kommeesti,lähetään sitten ulos.
Silloin kuulin eka kerran kappaleen Lola pien,kahdella mandoliinillä
soitettuna ja Paavon laulamana.
Teijo Joutsela ja Humppa-Veikot esitti ja levytti kappaleen 1960,
sitä ennen Kullervo Linna ja hänen orkesterinsa on soitellut kyseistä humppaa vakio ohjelmistonaan.
Kirjoitan tuon humpan sanat,jos "tympii" jätä lukematta ja ainakin
laulamatta.
LOLA PIEN
Muistan kuinka kerran lemmen suudelmiin,,,
vaivuttiin me matkallamme Havaijiin.
Banjon sävel soitti,,,että aamu koitti,
Lola puettu ol kukkasiin !
Oi Lola pieni,anna sulo-banjon soida,,,
kun kulkee tieni kohti ulapoita noita.
Tään kerran viimeisen Lola katso mua silmihin.
Kun luotasi lähden pois,ain kaipaan Havaijiin !
Tummassa yössä vienosti ain banjot soi,,,
Lola pieni kauniisti siel karkeloi.
Palmut varjon luovat,,,myöskin mieleen tuovat:
maista ihanin on Havaiji !
Oi Lola pieni,anna sulo-banjon soida,,,,
Laiva ulapoita kiitää kauas pois,
merimiehen lempi niin kuin unta ois.
Laiva saapuu rantaan,piirtää nimen santaan:
maista ihanin on Havaiji !
Oi Lola pieni,anna sulo-banjon soida,
kun kulkee tieni,kohti ulapoita noita.
Tään kerran viimeisen Lola katso mua silmihin.
Kun luotasi lähden pois,ain kaipaan Havaijiin ! - riwka*
Kiitos muisteloista, tykkään lukea :)
- maija mali
EN löytäny teijo jotselan Lola pientä vuan saman levyn laulo köpi koski
juu tuupista löyty humppa. - HARTSA
Kyllähän se oli mukavampi tangon ja valssin tahtiin mennä Palorannan lavalla,kuin jonkun Loordin tai teräsbetonin karjumisen mukaan.Jo se vähän "vierastutti" kun M.H_kvintetti veti rautalankaa:Nyt tuulet nuo viestin jo toivat.Ihan sinänsä hyvin ja lauloi "Lontoolla". Kivisalmen lavalla.
- Pistolero
Vieläköhän ne isät vie nykyisin lapsiaan retkille ,yöpymään jonnekkin salojärvelle,kalastelemaan ja kuuntelemaan kesäisiä yön ääniä.
Itse saan olla kiitollinen isälleni kaikista niistä retkistä joita lapsena
hänen mukanaan sain tehdä.
Tämäkin on vanha tarina,joten varoitan jatkamasta lukemista jos jo
nyt tuntuu "tympivän".
Laitetaan jutun nimeksi vaikka
KALASSA SALOJÄRVELLÄ
Oli saatu viljat seipäille kuivumaan,savusauna lämpesi ja muuripadan
alla tuli lämmitti vettä kylpemistä varten.
Istuin isän kanssa kaivonkannella,isällä kärysi sanomalehdestä repäis-
tyyn paperi palaan kääritty Jymy sätkä.
Kiinnostasko se sinuva jos lähettäs kahestaan oiken yösimöisin onki-
retkelle,no mitteepä out mieltä.isä kysyi .
Voi kuinka kiva tuo isä on,mieleni teki halata häntä,kuitenkin sain vain
sanotuksi:Minnekkäs asti myö männään ongelle ?
Oun sottaillut jotta jos mäntäs tuonne Munajärvelle,se on tuolla Kuavin
kunnan puolella,onhaan sinne pitkämatka, vuan kohta piästään saunaan
ja sitte lähetään,käyväänpä kaivamassa matoja valamiiks ennen saunoo
isä sanoi.
Saunomisen jälkeen isä laittoi reppuunsa onget ,hän oli vuollut ohuet
noin 15 cm pitkät liuskat joihin onget oli kieputettu ,siimana oli virpilanka jonka
isä sanoi kestävän vetäistä suurenkin kalan,korkkina oli tavallinen pullon
korkki.
Vielä reppuun tuli suolaa,kahvia , sokeria , leipää ja lasipurkkiin nokare voita.
Ja sitten sitä lähdettiin,isä otti kärryliiteristä polkupyörän,tarkisti renkaiden ilmat
ja sanoi:No niinpä tietennii,kahvipannu unohtu,käyppä hakemassa ,se on tuossa
aitankuistin komerossa naulassa,se kun on sama piä olpa kesä eli talavi.
Alkumatka oli huonoa tietä joka kulki suopohjaisella maalla,pieni puro luikerteli
kuusipuiden katveessa solisten omaa tarinaansa.
Olin innoissani ja hyppelin ruskeat kumisaappaat jaloissani puronvarteen.
Isä,hihkaisin,joku on ollut tässä retkellä,kato mikä ruosteinen pönttö tiällä on.
Tulehan pois sieltä tönkämästä niitä romuja,kohta piästään ajamaan pyörällä
kun alakaa kangastie,isä sanoi.
Minut isä nosti pyörän "putkelle" ja niinsitä mentiin.
Mikä muantie tämä on ja minnekkä se männöö, kysyin isältä.
Kuaville se männöö vuan ei myö männä sinne asti,Louhivuaran mäin alta
kiännyttään Paljakkaan mänevälle tielle sitäkää tietä ei pystytä ajamaan
pyörällä,Suks"suon yli kun on pelekät pitkospuut niin pittää ottoo keppi tuveks
jotta ei humpsaha suohon,isä tarinoi ajaessaan.
Louhivaaran kaupan pihaan päästyämme isä sanoi:Kiinnihään se jo kauppa on vuan sisäoven kautta se on auki,tulehaan niin käyvään ryyppeemässä suun
kostuketta.
Olihan kauppias vielä myymälässä ja isä osti minulle limpsaa ja Pax nimisiä
karkkeja,kauppiaalle hän sanoi:Ollaan mänössä oikein yö kallaan tuonne
Munajärvelle,arvelin pyytee Paljakan Martilta venettä lainaks niin sais souvella
ja onkitella paremmin kun rannolta käsin,vuan annappa vielä pilsner puteli ja
pölykkylupija loota niin ei tarvii kiärijä sätkäntötteröitä onkiissaan.
Kaupalta lähdettyä alkoi jyrkkä alamäki ja vain tuuli humisi korvissa ,pelottikin
hiukan,kuitenkin mäki loppui ja läksimme kulkemaan metsätietä pitkin.
Pyörä jätetään tähän kuusen alle,siinä se säilyy,huomenna tuas otetaan käyttöön
kun tullaan takasi,isä sanoi.
Mitenkä pitkä matka tästä vielä on sinne järvelle kysyin ?
No oisko jottain 3-4 km,kukapa tuota lie mitanna tarkkaan,tai onhan ne voinna
herrat mitatahi sillon kun ol savotat Paljakansalolla ja ol iso kämppäkkii
Paljakkalammen rannalla,kunhan männään niin niät korkeen näkötornin Paljak-
kavuaran piällä,sannoovat sitä palovartijotornis,jos oisit pikkusen vanahempi
niin käytäs kahtelemassa maisemija,sieltä näkkyy monen kirkontapulitkii,
vuan nyt ei männä sinne.
Jyrkkä vastamäki alkoi ja minua väsytti.
Huilattaahan,ei olis ennee pitkälti Paljakantalloon,kysyn antasko se Martti venneesä lainaks,vuan kyllä se on tämähii talo semmosessa paikassa jotta
jos jottaa epämukavoo sattuu niin ei jou apu liijan likellä ja kun ei ou kunnon
tietä kesä aikaan,talavellahan sitä piäsöö hevosella kun on rekikelit,
no talsitaahan loppumatka isä tuumi.
No voi veikkonen,souvelkoo ihan kylliksenny,joutaa ja hyvä kun joku ies
käyttää järvessä venettä,meillä on jiänä tuo kalastus niin helekkarin väh-
hiin,laiskuutahan se tietysti on ,vai mitä mieltä se tämä nuorempi mies on
isäntä Martti kyseli.
Vieläkin joskus kun muistan tuon vastauksen minkä annoin isännälle minua
hymyilyttää,sanoin :Niin se on, laiskuutta.
Vuosien vieriessä Paljakkaan saivat tehdyksi autotien,kävin Martin luona
kylässä ja kun ajoin autoni talon pihaan Martti seisoi rappusilla ja käsi ojossa sanoi :Tervetulloo,nyt ei vaivoo ennee laiskuus vuan suoraan sanottuna suamat-
tomuus ikä painaa ,määtkö onkelle vene on joutavana tuolla rannassa,vuan ensin
käyvään ryyppimässä kahvit.
niin kahvit,jatkuu,,,- Pistolero
Rantaan päästyämme isä teki onkivavat,suorista koivunvesoista ja
sitoi ongensiimat vavan kärkiin.
Veneen vesille lykättyään isä sanoi:Mäneppä sinä tuohon keskiteljolle
istumaan niin minä lykkään veneen väljemmille vesille ja mänen sitten tuonne
perrään melomaan onkipaikoille,käyvään tuolla kaitalammen lahukassa
kokkeilemassa ,siellä on lumpeikko ja suattaa ahvenet olla syönnillään.
Isä meloskeli venettä ja minä katselin kun kalat tuijasivat veden pintaan renkaita,
kaksi suurikokoista lintua ui järvenselällä välillä sukeltaen pinnan alle.
Kuikka pari vai oiskoon nuo kaakkurija isä tuumi meloessaan.
Lumpeikon reunaan päästyämme isä upotti rannalta ottamansa seipään
pohjaan ja kiinnitti veneen siihen punomallaan koivuvitsaksella.
Katotaanpa onko ahven syönnillään,ossootko sinä ite laittoo mavon koukkuun
isä kysyi ?
No ossoon tietysti vuan mitenkä syvvee tässä on jotta tietää missä ne kalat on,kyselin.
Sempä suat seleville jos on liian paljon onkessa syvvyyttä niin korkki on pitkäl-
lään ja sillon on vetästävä korkkija alemmas ja kala näkköö syötin isä opasti.
Ahvenia alkoi nousta veneeseen ja isä kauhaisi järvestä äyskärillä vettä
kaloille jotka räpistelivät veneen pohjalla sanoen:siinä vettä jotta että kuivuuteen kuole,liijan tiivis vene kun pittää kaloille uimaves mättee järvestä venneeseen.
Ilta alkoi hämärtyä,ei pimetä vaan tuli sellainen sininen hämy.
Isä sanoi:Kyllä on suatu paljon ahvenija,eihään nuo ou koolla pilattu vuan
kuitennii ahveniks tuntoo,minäpä meloskelen tuohon lintusuaren rantaan
ja kiehautettaan kahvit ja paistettaan ahvenija tikussa ne on hyvijä syyvä
kun ripottelloo suoloja mausteeks.
Nuotion isä teki saaren rantaan ja pian oli kahvi valmis.
Tuleppas niin perataan muutamia ahvenija ja paistetaan ne,otahan puukkos
ja eikun perkaus hommiin,oikeestaan näin pienistä ahvenen poijista ei tarviisi ruaputella suomuksija kun niitä tikussa paistaa, vuan suomusta vuan, opitpahan
samalla sennii homman isä sanoi.
Minulla oli oma puukko jonka isä teroitti aina samalla kun oman fiskarssinsa,
äiti marisi kun läksimme teroittamaan puukkoja:Ja poijan puukkova elä
tie teräväks,leikkellöö vuan sormesa.
Vakio vastaus isältä oli:Pahemmin sitä tylsillä vehkeillä tulloo vahinkoja.
Minä pyöritin tahkoa ja isä marisi minulle:mihinkä sinä tuas out tämän puukkos-
terän oikein hakannut,on oikein paloja irronnut,pijä puukostas hyvä huol se on
tärkein esine kun liikut salomailla tai ylleesä metissä.
Kyllä ne tikkuahvenet hyviä oli ja isä sanoi:Jäläkiruuvaksi kun pistät suuhus
paxin ja köllähät tuohon mätästä vasten leppäilemmään,uamulla voijaan
vielä kokkeilla tuolta juakonkivenkarikon reunalta oisko siellä isompia ahvenija.
Oli hiljaista ja hämy peitti maiseman,nuotio loi valoaan ja kuvastui järven pin-
nasta ,isä poltteli tupakkaa ja miettiskeli,hän oli aikeissa sanoa jotain kun
säpsähtyttävä kuiii kuiii ääni kuului saaren takaa,se kaikui järven rantoja
kiertäen ja sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni,nousin istumaan.
Kuikka se vain on,isä sanoi,tuli katsomaan ketä saareen on tullut majailemaan,
vähän kolkko ääni kun muuten on hijaista ja sen verran jo hämärän kuhjoo,
ruppee vuan pitkälles minä perkoon nuo loput ahvenet tässä tupakoijessa.
Kun taas olin pitkälläni kuului rapinaa mättäästä ja pieni hiiri kurkisteli varpujen takaa,sanoin isälle :Tiällä on hiirijä, yks jo on tuossa varpuloihen sejassa .
Onhan niitä luonnossa elukoita,hiirijä ja vaikka mitä,vuan leppee ihan rauhassa ja vaikka nukahat isä valavoo ei ou mittää hättee,isä sanoi.
Olin nukahtanut ja heräsin kun isä sanoi:Jaksatkos sinä herätä kahville ja ottammaan leipee,sitten lähetään kokkeilemmaan ahvenen uamu syöntijä,
katoppa mitenkä paljon illalla suatiin ahvenija,minä ruaputtelin ne puhtaaks kun sinä otit pienet unet.
Olihan se väsyttävä retki mutta,varmaan muistan ikäni tuon illan sinertävän
hämäryyden ja alkavan yön salaperäiset äänet.
Nyt tuoltakin järveltä on erämaan tuntu kaukana, mökkejä on rakenneltu,
tiet halkovat nuo entiset saloseudut,liekkö enää asukkaita Paljakan talossakaan,
palotornista ei ole enää jäljellä mitään,onneksi muistot säilyvät.Nimi merkki:
Lidi-kukka kirjoitti jossakin näillä sivustoilla hienon lainauksen Jean Paulin
ajatelmasta:Muistojen paratiisi on ainoa paikka josta meitä ei voi kukaan
karkoittaa .
Se on kauniisti sanottu,ja se on totta. - matsoko3
Pistolero kirjoitti:
Rantaan päästyämme isä teki onkivavat,suorista koivunvesoista ja
sitoi ongensiimat vavan kärkiin.
Veneen vesille lykättyään isä sanoi:Mäneppä sinä tuohon keskiteljolle
istumaan niin minä lykkään veneen väljemmille vesille ja mänen sitten tuonne
perrään melomaan onkipaikoille,käyvään tuolla kaitalammen lahukassa
kokkeilemassa ,siellä on lumpeikko ja suattaa ahvenet olla syönnillään.
Isä meloskeli venettä ja minä katselin kun kalat tuijasivat veden pintaan renkaita,
kaksi suurikokoista lintua ui järvenselällä välillä sukeltaen pinnan alle.
Kuikka pari vai oiskoon nuo kaakkurija isä tuumi meloessaan.
Lumpeikon reunaan päästyämme isä upotti rannalta ottamansa seipään
pohjaan ja kiinnitti veneen siihen punomallaan koivuvitsaksella.
Katotaanpa onko ahven syönnillään,ossootko sinä ite laittoo mavon koukkuun
isä kysyi ?
No ossoon tietysti vuan mitenkä syvvee tässä on jotta tietää missä ne kalat on,kyselin.
Sempä suat seleville jos on liian paljon onkessa syvvyyttä niin korkki on pitkäl-
lään ja sillon on vetästävä korkkija alemmas ja kala näkköö syötin isä opasti.
Ahvenia alkoi nousta veneeseen ja isä kauhaisi järvestä äyskärillä vettä
kaloille jotka räpistelivät veneen pohjalla sanoen:siinä vettä jotta että kuivuuteen kuole,liijan tiivis vene kun pittää kaloille uimaves mättee järvestä venneeseen.
Ilta alkoi hämärtyä,ei pimetä vaan tuli sellainen sininen hämy.
Isä sanoi:Kyllä on suatu paljon ahvenija,eihään nuo ou koolla pilattu vuan
kuitennii ahveniks tuntoo,minäpä meloskelen tuohon lintusuaren rantaan
ja kiehautettaan kahvit ja paistettaan ahvenija tikussa ne on hyvijä syyvä
kun ripottelloo suoloja mausteeks.
Nuotion isä teki saaren rantaan ja pian oli kahvi valmis.
Tuleppas niin perataan muutamia ahvenija ja paistetaan ne,otahan puukkos
ja eikun perkaus hommiin,oikeestaan näin pienistä ahvenen poijista ei tarviisi ruaputella suomuksija kun niitä tikussa paistaa, vuan suomusta vuan, opitpahan
samalla sennii homman isä sanoi.
Minulla oli oma puukko jonka isä teroitti aina samalla kun oman fiskarssinsa,
äiti marisi kun läksimme teroittamaan puukkoja:Ja poijan puukkova elä
tie teräväks,leikkellöö vuan sormesa.
Vakio vastaus isältä oli:Pahemmin sitä tylsillä vehkeillä tulloo vahinkoja.
Minä pyöritin tahkoa ja isä marisi minulle:mihinkä sinä tuas out tämän puukkos-
terän oikein hakannut,on oikein paloja irronnut,pijä puukostas hyvä huol se on
tärkein esine kun liikut salomailla tai ylleesä metissä.
Kyllä ne tikkuahvenet hyviä oli ja isä sanoi:Jäläkiruuvaksi kun pistät suuhus
paxin ja köllähät tuohon mätästä vasten leppäilemmään,uamulla voijaan
vielä kokkeilla tuolta juakonkivenkarikon reunalta oisko siellä isompia ahvenija.
Oli hiljaista ja hämy peitti maiseman,nuotio loi valoaan ja kuvastui järven pin-
nasta ,isä poltteli tupakkaa ja miettiskeli,hän oli aikeissa sanoa jotain kun
säpsähtyttävä kuiii kuiii ääni kuului saaren takaa,se kaikui järven rantoja
kiertäen ja sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni,nousin istumaan.
Kuikka se vain on,isä sanoi,tuli katsomaan ketä saareen on tullut majailemaan,
vähän kolkko ääni kun muuten on hijaista ja sen verran jo hämärän kuhjoo,
ruppee vuan pitkälles minä perkoon nuo loput ahvenet tässä tupakoijessa.
Kun taas olin pitkälläni kuului rapinaa mättäästä ja pieni hiiri kurkisteli varpujen takaa,sanoin isälle :Tiällä on hiirijä, yks jo on tuossa varpuloihen sejassa .
Onhan niitä luonnossa elukoita,hiirijä ja vaikka mitä,vuan leppee ihan rauhassa ja vaikka nukahat isä valavoo ei ou mittää hättee,isä sanoi.
Olin nukahtanut ja heräsin kun isä sanoi:Jaksatkos sinä herätä kahville ja ottammaan leipee,sitten lähetään kokkeilemmaan ahvenen uamu syöntijä,
katoppa mitenkä paljon illalla suatiin ahvenija,minä ruaputtelin ne puhtaaks kun sinä otit pienet unet.
Olihan se väsyttävä retki mutta,varmaan muistan ikäni tuon illan sinertävän
hämäryyden ja alkavan yön salaperäiset äänet.
Nyt tuoltakin järveltä on erämaan tuntu kaukana, mökkejä on rakenneltu,
tiet halkovat nuo entiset saloseudut,liekkö enää asukkaita Paljakan talossakaan,
palotornista ei ole enää jäljellä mitään,onneksi muistot säilyvät.Nimi merkki:
Lidi-kukka kirjoitti jossakin näillä sivustoilla hienon lainauksen Jean Paulin
ajatelmasta:Muistojen paratiisi on ainoa paikka josta meitä ei voi kukaan
karkoittaa .
Se on kauniisti sanottu,ja se on totta.Mukavia juttuja... kiva lukea, myös tälläisen 1950-luvun loppupuolella syntyneen poliittisen eläimen. Minulla on myös paljon muistoja Mustikkakorvesta ja Outokumpu Oy kaivosyhtiöstä. Mutta niistä joskus myöhemmin...
- Pistolero
matsoko3 kirjoitti:
Mukavia juttuja... kiva lukea, myös tälläisen 1950-luvun loppupuolella syntyneen poliittisen eläimen. Minulla on myös paljon muistoja Mustikkakorvesta ja Outokumpu Oy kaivosyhtiöstä. Mutta niistä joskus myöhemmin...
Kiitokset matsoko3,kiva että edes muutamat tykkäävät lukea näitä
muisteluksiani.
Kirjoita vain omia muisteluksiasikin ,varmaan on mielenkiintoisia
tarinoita joita jään odottelemaan.
Eräs persoona muistuu mieleen joka liittyy myös lapsuus muistoihini,
hän oli Antti Voutilainen,muistaakseni hänellä ei ollut omaa kotia joten
hän asusteli milloin missäkin ,luultavasti eniten veljensä seppä Heikki
Voutilaisen luona Törisevän/Raiskion kylällä.
Antti Voutilainen tunnettiin paremmin Hiskon Anttina,en tiedä mistä tuo
nimi juontaa juurensa.
Antti oli sen ajan monitoimimies,nykyisin sanovat sellaisia "kylähulluiksi",
no ei Antti pienistä välittänyt hän kuljeksi pitkin kyliä ja pitäjiä,tuli taloon
ja jos nälkä oli matkalla päässyt yllättämään niin Antti sanoi tupaan tultuaan:
Suapiko sitä tässä talossa pittee jalakojaan pöyvän alla ?
Empä usko että monikaan emäntä kielsi,vaan aina löytyi ruokaa Antille.
Antti oli sen ajan reportteri,hän tiesi paljon paikkakunnan ja myös naapuri-
kuntien asukkaille sattuneita tapahtumia jotka sitten raportoi silloiseen
Joensuussa ilmestyneeseen sosialidemokraatiseen sanomalehteen
Kansan Voimaan jonka tilauksia hän myös mielellään otti vastaan ja varmaan
verrattain hyvin tuloksin.
Antti ei koreillut vaatteilla, kumiterä saappaat ja sarkahousut/pusero,flanelli
paita ja alushousut myös kesällä.
Kova purppasu kuului kun Antti teki matkaa kävellen,hän osasi jutteli yksinään,
tehdä kysymyksiä itselleen ja vastata niihin,joskus tuli riitaa tuohon omaan
keskusteluun ja silloin ääni koveni.
Kerran olin uimassa kyläläisten suosimassa uimarannassa,väkeä oli paljon,
lapsia pääasiassa, mutta myös nuoria neitoja ja jokusia vanhempia naisia.
Oli todella kuuma heinäkuun iltapäivä, kovia riemun kiljahduksia kuului uijien
polskutellessa lämpöisessä vedessä.
Joku hihkaisi:Hiskon Antti tulee uimaan!
Silloin tuo hiekkaranta tyhjeni uijista, kaikki tulivat vaatenyssäköittensä
viereen katsomaan Antin riisuutumista,kova oli tuhke kun Antti riisui vaattei-
taan,ja eihän Antilla mitään uimahousuja ollut,ne samat flanelliset alus-
housut ja tietysti Antti riisui nekin ja lähti vilvoittelemaan järven veteen jossa
pulikoi ja peseytyi.
Kyllä siinä oli hauskaa toisilla,ja toiset, ne jotka olivat olevinaan niin siveitä
että näkivät muka ensikertaa kunnon lemmenpelin, nyrpistelivät nokkaansa
pahoittaen mielensä lähtien pois.
Peseytydtyään Antti kävelli vaatteittensa luo ja kun me pojat naurettiin
Antti sanoi:Nauroote vuan,vuan se tuo ves on sen verran viileetä kesällää
jotta pienenee se.
En millään jaksa muistaa polttiko Antti tupakkaa ?
Selässä hänellä oli reppu jossa kulki mukavasti hänen omaisuutensa. - law & order
Pistolero kirjoitti:
Kiitokset matsoko3,kiva että edes muutamat tykkäävät lukea näitä
muisteluksiani.
Kirjoita vain omia muisteluksiasikin ,varmaan on mielenkiintoisia
tarinoita joita jään odottelemaan.
Eräs persoona muistuu mieleen joka liittyy myös lapsuus muistoihini,
hän oli Antti Voutilainen,muistaakseni hänellä ei ollut omaa kotia joten
hän asusteli milloin missäkin ,luultavasti eniten veljensä seppä Heikki
Voutilaisen luona Törisevän/Raiskion kylällä.
Antti Voutilainen tunnettiin paremmin Hiskon Anttina,en tiedä mistä tuo
nimi juontaa juurensa.
Antti oli sen ajan monitoimimies,nykyisin sanovat sellaisia "kylähulluiksi",
no ei Antti pienistä välittänyt hän kuljeksi pitkin kyliä ja pitäjiä,tuli taloon
ja jos nälkä oli matkalla päässyt yllättämään niin Antti sanoi tupaan tultuaan:
Suapiko sitä tässä talossa pittee jalakojaan pöyvän alla ?
Empä usko että monikaan emäntä kielsi,vaan aina löytyi ruokaa Antille.
Antti oli sen ajan reportteri,hän tiesi paljon paikkakunnan ja myös naapuri-
kuntien asukkaille sattuneita tapahtumia jotka sitten raportoi silloiseen
Joensuussa ilmestyneeseen sosialidemokraatiseen sanomalehteen
Kansan Voimaan jonka tilauksia hän myös mielellään otti vastaan ja varmaan
verrattain hyvin tuloksin.
Antti ei koreillut vaatteilla, kumiterä saappaat ja sarkahousut/pusero,flanelli
paita ja alushousut myös kesällä.
Kova purppasu kuului kun Antti teki matkaa kävellen,hän osasi jutteli yksinään,
tehdä kysymyksiä itselleen ja vastata niihin,joskus tuli riitaa tuohon omaan
keskusteluun ja silloin ääni koveni.
Kerran olin uimassa kyläläisten suosimassa uimarannassa,väkeä oli paljon,
lapsia pääasiassa, mutta myös nuoria neitoja ja jokusia vanhempia naisia.
Oli todella kuuma heinäkuun iltapäivä, kovia riemun kiljahduksia kuului uijien
polskutellessa lämpöisessä vedessä.
Joku hihkaisi:Hiskon Antti tulee uimaan!
Silloin tuo hiekkaranta tyhjeni uijista, kaikki tulivat vaatenyssäköittensä
viereen katsomaan Antin riisuutumista,kova oli tuhke kun Antti riisui vaattei-
taan,ja eihän Antilla mitään uimahousuja ollut,ne samat flanelliset alus-
housut ja tietysti Antti riisui nekin ja lähti vilvoittelemaan järven veteen jossa
pulikoi ja peseytyi.
Kyllä siinä oli hauskaa toisilla,ja toiset, ne jotka olivat olevinaan niin siveitä
että näkivät muka ensikertaa kunnon lemmenpelin, nyrpistelivät nokkaansa
pahoittaen mielensä lähtien pois.
Peseytydtyään Antti kävelli vaatteittensa luo ja kun me pojat naurettiin
Antti sanoi:Nauroote vuan,vuan se tuo ves on sen verran viileetä kesällää
jotta pienenee se.
En millään jaksa muistaa polttiko Antti tupakkaa ?
Selässä hänellä oli reppu jossa kulki mukavasti hänen omaisuutensa.Ime parsaa ,ukkeli. Jos oisin tuo Antti niin vetäsin sut oikeuteen kunnianloukkauksesta ja nimelläni kirjoitetun ****n levittämisestä
internetissä. - Pistolero
law & order kirjoitti:
Ime parsaa ,ukkeli. Jos oisin tuo Antti niin vetäsin sut oikeuteen kunnianloukkauksesta ja nimelläni kirjoitetun ****n levittämisestä
internetissä.Joko se taas tympii, nimim. law & order sinä suurien verojen maksaja ?
Heräätkö usein aamuisin myrrysmielellä? En kirjoita sinun nimellä,huomasitko
sen ?Et ole ollut vielä margariini paketissakaan kun kyseinen Antti huuhteli
hikeään tuolla uimarannalla.
No se siitä, Antti oli omalaatuinen persoona ja vanhemmat ihmiset muistavat varmaan hänet.
Tarina on muuten tosi.
- Lidi-Kukka
Kiitos Pistolero. kirjoittele vain lisää, kiva lukea.
Kerron rippikoulu muistoja.
Outokumpuun tuli kirkko v.1955. Sitä ennen kävimme rippikoulua Kuusjärven kirkossa. Polkupyörällä ajoimme tuon matkan. Aamupäivällä oli tyttöjen tunnit, iltapäivällä poikien tunnit. Kirkkosalin penkkien edessä olevaan virsikirjan
alustan alla oli rako jossa oli usein pieni viesti kirjoitettu pojalta joka oli istunut minun paikalla. Hyvin sydäntä lämmittäviä ne olivatkin.
Pientä kiusaakin pojat tekivät. Kun tyttöjen tunnit päättyivät oli meidän pyörän
"rimppi" -kelloon laitettu kuollut hiiri, häntä vain roikkui kellon ulkopuolella.
Hyi että inhotti!
Tyttökaverin pyörä oli kerran nostettu puun alaoksalle, narusta riippumaan.
Oliko se huomion osoitusta vai mitä?
Konfirmointi puku oli tietysti valkoinen, kangas maksoi paljon se oli suuri menoerä isälle. Nykyisin edullista kun kaikilla kirkon albat, kaikki ovat samannäköisiä.- Pistolero
Kiitos muisteluksesta Lidi-Kukka.
Minä kävin rippikoulun Outokummun kirkossa ja kyllä niitä on
muistoja siltäkin ajalta.
Johan sitä toki tyttöjä katseltiin sillä silmällä ja kertomaasi
tapaisia juttuja tehtiin heille.
Vaan osasi ne tytötkin,eräänä rippikoulu päivänä kun oli
tunnin tauko ,oliko se ruokailu tauko,kaksi likkaa tuli luokseni
ja juttelivat jotain,toinen aivan arvaamatta vetäisi huulipuna-
puikolla poskeeni , voi että hävetti,tytöt vaan nauroivat ja minä
en tiennyt millä saisin tuon värin pois,on kuulema pusun kestävää.
Muistaakseni sain enimmät värit pyyhittyä wc:ä.
Sivu mainintana voin kirjoittaa että muutama vuosi tuon tapauksen
jälkeen testasimme samaisen likan kanssa huulipunan suudelman
kestävyyttä yksissä tuumin. - Yamaha 1100
Pistolero kirjoitti:
Kiitos muisteluksesta Lidi-Kukka.
Minä kävin rippikoulun Outokummun kirkossa ja kyllä niitä on
muistoja siltäkin ajalta.
Johan sitä toki tyttöjä katseltiin sillä silmällä ja kertomaasi
tapaisia juttuja tehtiin heille.
Vaan osasi ne tytötkin,eräänä rippikoulu päivänä kun oli
tunnin tauko ,oliko se ruokailu tauko,kaksi likkaa tuli luokseni
ja juttelivat jotain,toinen aivan arvaamatta vetäisi huulipuna-
puikolla poskeeni , voi että hävetti,tytöt vaan nauroivat ja minä
en tiennyt millä saisin tuon värin pois,on kuulema pusun kestävää.
Muistaakseni sain enimmät värit pyyhittyä wc:ä.
Sivu mainintana voin kirjoittaa että muutama vuosi tuon tapauksen
jälkeen testasimme samaisen likan kanssa huulipunan suudelman
kestävyyttä yksissä tuumin.Me käytiin kans rippikoulu Kummunkirkossa. Oltiin toiseks viimeistä vuotta oppikoulussa siinä viereisessä talossa. Tuntui sillon kuin koulu olis jatkunu kesäkuun puolelle kaks viikkoa. Pappi pannahinen otti meiltä pelikortit pois ja sano että voi tulla kyseleen sitten kun rippikoulu on ohi. Tais jäädä kortit sinne.
- HAPAPAPPA
Yamaha 1100 kirjoitti:
Me käytiin kans rippikoulu Kummunkirkossa. Oltiin toiseks viimeistä vuotta oppikoulussa siinä viereisessä talossa. Tuntui sillon kuin koulu olis jatkunu kesäkuun puolelle kaks viikkoa. Pappi pannahinen otti meiltä pelikortit pois ja sano että voi tulla kyseleen sitten kun rippikoulu on ohi. Tais jäädä kortit sinne.
pappiko oli Virtaniemi vai Pakkanen?
- Pistolero
HAPAPAPPA kirjoitti:
pappiko oli Virtaniemi vai Pakkanen?
Minun aikaan oli Pentti Virtaniemi ja oliko toinen pappi nimeltään Vauramo ?
Kanttorina oli Elias Palola(mahtava ,hyvä ääninen laulaja)hänestä olen kirjoittanut
otsikolla muistoja kummusta.
Palola oli levyttänyt muutamia kappaleita, tunnetuin Poika varjoiselta kujalta.
Jos nyt muistan oikein oli myös toinen kanttori,Olli Vänskä nimeltään. - Pistolero
Pistolero kirjoitti:
Minun aikaan oli Pentti Virtaniemi ja oliko toinen pappi nimeltään Vauramo ?
Kanttorina oli Elias Palola(mahtava ,hyvä ääninen laulaja)hänestä olen kirjoittanut
otsikolla muistoja kummusta.
Palola oli levyttänyt muutamia kappaleita, tunnetuin Poika varjoiselta kujalta.
Jos nyt muistan oikein oli myös toinen kanttori,Olli Vänskä nimeltään.Taas muistui mieleen "kivikauden aikainen" hieno kappale,varoitan
jo etukäteen niitä jotka vetävät herneen nenäänsä,älkää lukeko pisem-
mälle .
Kukahan se olikaan joka lauloi tämän:
SILKKI SAARA
Kuka kulki sipsutellen yli asvaltin,aina iltaisin,kevein askelin ?
Kuka iski sulle silmää lantein keinuvin ?
Silkki Saara.
Kuka oli kaupungissa parhain perhonen ?
Aina hymyillen,aina nauraen,
kulki tiellä lavealla silkki kahisten ?
Silkki Saara.
Vastauksen siihen kaikki ties,herra sekä tavallinen mies,
Kukka kaupungin,kaikkein iloisin,onhan tietenkin,
Silkki Saara.
Moni sua palavasti lienee toivonut,omakseenkin mut,olit nauranut,
silti on kuin huulesi ois hiukan vavissut ?
Silkki Saara. Mitä lienee kätkenytkään ilme iloinen,tiedä sitä en,
aavistan vain sen,,,että et kai kulkenutkaan päällä ruusujen ?
Silkki Saara.
Naurus oli kylmää,katkeraa,,,tuskaa heijasti se polttavaa,
kuljit kuitenkin,yli asvaltin,kevein askelin,
Silkki Saara. - Jaska papin poika!
Pistolero kirjoitti:
Taas muistui mieleen "kivikauden aikainen" hieno kappale,varoitan
jo etukäteen niitä jotka vetävät herneen nenäänsä,älkää lukeko pisem-
mälle .
Kukahan se olikaan joka lauloi tämän:
SILKKI SAARA
Kuka kulki sipsutellen yli asvaltin,aina iltaisin,kevein askelin ?
Kuka iski sulle silmää lantein keinuvin ?
Silkki Saara.
Kuka oli kaupungissa parhain perhonen ?
Aina hymyillen,aina nauraen,
kulki tiellä lavealla silkki kahisten ?
Silkki Saara.
Vastauksen siihen kaikki ties,herra sekä tavallinen mies,
Kukka kaupungin,kaikkein iloisin,onhan tietenkin,
Silkki Saara.
Moni sua palavasti lienee toivonut,omakseenkin mut,olit nauranut,
silti on kuin huulesi ois hiukan vavissut ?
Silkki Saara. Mitä lienee kätkenytkään ilme iloinen,tiedä sitä en,
aavistan vain sen,,,että et kai kulkenutkaan päällä ruusujen ?
Silkki Saara.
Naurus oli kylmää,katkeraa,,,tuskaa heijasti se polttavaa,
kuljit kuitenkin,yli asvaltin,kevein askelin,
Silkki Saara.Kuka muistaa pappia nimeltä Jaakko Pakkanen? Timo Pakkanen oli hänen poikansa, onko tietoa missä mahtaa Timo olla?
- ota lääkkees olehyvä
Pistolero kirjoitti:
Taas muistui mieleen "kivikauden aikainen" hieno kappale,varoitan
jo etukäteen niitä jotka vetävät herneen nenäänsä,älkää lukeko pisem-
mälle .
Kukahan se olikaan joka lauloi tämän:
SILKKI SAARA
Kuka kulki sipsutellen yli asvaltin,aina iltaisin,kevein askelin ?
Kuka iski sulle silmää lantein keinuvin ?
Silkki Saara.
Kuka oli kaupungissa parhain perhonen ?
Aina hymyillen,aina nauraen,
kulki tiellä lavealla silkki kahisten ?
Silkki Saara.
Vastauksen siihen kaikki ties,herra sekä tavallinen mies,
Kukka kaupungin,kaikkein iloisin,onhan tietenkin,
Silkki Saara.
Moni sua palavasti lienee toivonut,omakseenkin mut,olit nauranut,
silti on kuin huulesi ois hiukan vavissut ?
Silkki Saara. Mitä lienee kätkenytkään ilme iloinen,tiedä sitä en,
aavistan vain sen,,,että et kai kulkenutkaan päällä ruusujen ?
Silkki Saara.
Naurus oli kylmää,katkeraa,,,tuskaa heijasti se polttavaa,
kuljit kuitenkin,yli asvaltin,kevein askelin,
Silkki Saara.Voi ristus noita sun satuja ja tarinoita. Kyllä on eturauhasvaivat päässeet melko pahaksi. Onko suihku heikko ? eikö rakko tyhjene kunnolla ? Pitääkö yölläkin nousta pissille ?
... keinuvin lantein, päälä ruusujen ja huuli hieman vavahtaen ja silkki kahisten....no just.
- mimmi vm 44
Minä vuonna hän olis pappina? Muistelen rippikouluajoilta sen nimistä pappia, vai oliko se Jaakkola?
- vm 51
En muista vuotta. Esko Jaakkola oli myös pappina ja hänellä oli pojat Olli ja Lasse. Esko ja Elise Jaakkola asuiva Ylämyllyllä. Pakkanen kai oli tosi vähän aikaa Outokummussa.
- HAPAPAPPA
vm 51 kirjoitti:
En muista vuotta. Esko Jaakkola oli myös pappina ja hänellä oli pojat Olli ja Lasse. Esko ja Elise Jaakkola asuiva Ylämyllyllä. Pakkanen kai oli tosi vähän aikaa Outokummussa.
Pakkanen lähti sotilaspapiksi Kontiolahteen.
- Askdkdndudndjdkdbdjkdk
HAPAPAPPA kirjoitti:
Pakkanen lähti sotilaspapiksi Kontiolahteen.
Muistan kun olin jotain 3-6v. Minun paras kaverini asui naapurissani. Samalla tiellä missä asuin, oli paljon kavereita. :). Eniten mieleeni on painautunut tien päässä oleva metsä. Siellä löydettiin puumajoja ja korkeita kallioita. Nimettiin erilaisia paikkoja tukikohdiksi. :). Myös joulut ovat jääneet mieleeni erittäin positiivisesti. Nyt kun ajattelee niitä mahtavia lapsuusaikoja niin kyllä tulee pieni tippa aina linssiin. :D. Nykyään metsä on kaadettu ja rakennettu tilalle kerrostaloja ;'(. Naapurissa asuu ärsyttäviä ja vihaisia ihmisiä. Mutta se metsä ei kyllä ikinä unohdu. :).
- Malli 44
Kirjoita Pistolero joku uusi runo
- Luj kii
Mukavia juttuja
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan2236955Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää421239Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka271032- 75891
Katseestasi näin
Silmissäsi syttyi hiljainen tuli, Se ei polttanut, vaan muistutti, että olin ennenkin elänyt sinun rinnallasi, jossain a61837Hävettää muuttaa Haapavedelle.
Joudun töiden vuoksi muuttamaan Haapavedelle, kun työpaikkani siirtyi sinne. Nyt olen joutunut pakkaamaan kamoja toisaal47834Työhuonevähennys poistuu etätyöntekijöiltä
Hyvä. Vituttaa muutenkin etätyöntekijät. Ei se tietokoneen naputtelu mitään työtä ole.93794Toinen kuva mikä susta on jäänyt on
tietynlainen saamattomuus ja laiskuus. Sellaineen narsistinen laiskanpuoleisuus. Palvelkaa ja tehkää.38781Tietenkin täällä
Kunnan kyseenalainen maine kasvaa taas , joku huijannut monen vuoden ajan peltotukia vilpillisin keinoin.14756- 43733