Olen naimisissa, pari vuotta sitten liitossa alkoi olla tyhjyyttä, tunsin itseni hylätyksi. Olin ennen yrittänyt puhua ja parantaa suhdetta vaimon kanssa, nyt en enää jaksanut. Ajattelin, että olkoon sitten näin.
Puolitoista vuotta sitten tutustuin toiseen naiseen, neiti C:hen, aluksi vain keskustelimme lähinnä sähköpostin ja chatin välityksellä, puhelimitse, sitten tapasimme, ihastuimme, rakastuimme. Olimme tiiviissä yhteydessä. En enää tiennyt mitä tehdä, kumman kanssa jatkaa elämää. Aloin olla valmis eroamaan vaimostani ja yrittämään tämän uuden kanssa. Vihdoin kerroin suhteesta vaimollenikin. Se oli hänelle erittäin kova pala. Säälin häntä, en vihannut, mutta mitään lämpimiä tunteita häntä kohtaan minulla ei kuitenkaan enää ollut eikä ole.
Siten pari kuukautta myöhemmin, kun minun piti lähteä, iskikin pupu pöksyyn, ilmoitin C:lle, että ei minusta taida ollakaan eroamaan. En uskaltanut luvata sitä, pelkäsin tehdä niin kovaa päätöstä. Siitä on nyt aikaa kaksi kuukautta, kaksi kamalaa kuukautta. Vieläkin ajattelen häntä lähes taukoamatta, enkä pysty aloittamaan uutta yritystä vaimoni kanssa.
Olen ajatellut silti sinnitellä eteenpäin. Entä jos tuo tunne C:hen vaan säilyy? Kuinka kauan näin voi elää? Toisaalta ajattelen, että pystyn hänet unohtamaan ja kuitenkin samalla toivon koko ajan, että vielä joskus menisimme C:n kanssa yhteen. Ja sitten pelkään, että hän ei olekaan enää vapaa, kun olisin valmis lähtemään liitostani. En voi pyytää C:tä odottamaankaan, kun en voi mitään luvata.
Olenko ihan hullu ja päättämätön? Avioliitosta ei kuitenkaan ole niin helppo lähteä. Joutuisin "jättämään" myös lapset (nuorin tosin jo 17), ystävät, tutun ympäristöm, työpaikan ja pitäisi muuttaa kauas paikkaan, jossa en tunne C:tä lukuunottamatta ketään.
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Ero kakkosnaisesta
7
1119
Vastaukset
- Naarasp.
Jää vaimosi luo, kun on yhteisiä lapsia.
Tuttua ja turvallista. Tiedät jo, mihin jäät
ja pysyt. Tuon ikäisenä ei ole hyvä ottaa riskejä. Muutokset kuluttavat.Kestä kuin mies
itkusi! C löytää uuden, ajallaan. Vapaan ja
uskossaan vahvan.- Juke 22
Kirjoitanpa asiaa hieman toisesta näkökulmasta, mutta tilanne on kuitenkin osaltaan samanlainen.
Huomasin noin 15-vuotiaana etteivät vanhempani suhteet ollet enää kunnossa. Molemmat olivat kasvaneet liitossa erilleen. En silloin kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota, nuori kun vielä silloin olin.
Olin muistaakseni 18 kun tajusin että vanhempani olivat olleet yhdessä pelkästään yhdessä minun, eli yhteisen lapsen takia. Suurempia riitoja heillä ei koskaan ollut. Tiesin että isälläni oli ollut suhde noin vuoden ajan johonkin toiseen naiseen. Koskaan en puhunut tästä asiasta kummankaan kanssa. Olin juuri muuttamassa kotoa opiskelujen takia kun ajattelin että tästä asiasta on puhuttava.
Soitin isälleni ja selitin että olin täysin tietoinen heidän tilanteestaan, ja olin myös kuullut hänen toisesta ystävästään.
Juttelimme kaikista asioista varmasti pari tuntia. Puhelimessa kehotin häntä hakemaan eroa, koska tiesin ettei äitini pystyisi siihen. Kerroin hänelle että elämme kaikki täällä vain kerran, joten on liian kallista tuhlata elämää sellaiseen, johon ei ole tyytyväinen. Hän kertoi hakevansa eroa ainoastaan jos minä hyväksyisin sen.
Ero tuli, siitä ei sen enenmpää. Nyt pari vuotta myöhemmin isä asustelee tämän saman naisen kanssa johon hänellä oli suhde jo silloin. Voin sanoa että hän on paljon elämänmyönteisempi ja iloisempi tässä uudessa tilanteessan.
Äitini on myös löytänyt uuden ystävän vähän aikaa sitten ja myös hän on erittäin onnellinen uudessa suhteessaan, on kuulemma mies joka ottaa hänet aina huomioon. Onnea heille.
Minun välit molempiin vanhempiin ovat lähentyneet, varsinkin isääni, jonka kanssa välit olivat etäiset nuorempana.
Sinullekkin haluan sanoa sen saman asian, olemme täällä vain kerran, elämä on liian kallis asia tuhlattavaksi jos ei ole onnellinen. - tuommoiset
voisit oikeasti jättää itsellesi.
perustelematta tuota, ei
nyt loppujen lopuksi voi ottaakkaan
kovin tosissaan.
ja loppujen lopuksi.
kuka sanoo että naisen pitäisi
päättää miehen elämästä siinävaiheessa kun se
ei muutenkaan näytä toimivan sillä tavalla kun
on ennen mennyt.
jokainen saa ajatella omilla aivoillaan..
ja joo.. yleensä siihen vaikuttaa hormoonit.
mutta ninä en menisi leikkauttamaan itseäni. - Manta 33
Juke 22 kirjoitti:
Kirjoitanpa asiaa hieman toisesta näkökulmasta, mutta tilanne on kuitenkin osaltaan samanlainen.
Huomasin noin 15-vuotiaana etteivät vanhempani suhteet ollet enää kunnossa. Molemmat olivat kasvaneet liitossa erilleen. En silloin kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota, nuori kun vielä silloin olin.
Olin muistaakseni 18 kun tajusin että vanhempani olivat olleet yhdessä pelkästään yhdessä minun, eli yhteisen lapsen takia. Suurempia riitoja heillä ei koskaan ollut. Tiesin että isälläni oli ollut suhde noin vuoden ajan johonkin toiseen naiseen. Koskaan en puhunut tästä asiasta kummankaan kanssa. Olin juuri muuttamassa kotoa opiskelujen takia kun ajattelin että tästä asiasta on puhuttava.
Soitin isälleni ja selitin että olin täysin tietoinen heidän tilanteestaan, ja olin myös kuullut hänen toisesta ystävästään.
Juttelimme kaikista asioista varmasti pari tuntia. Puhelimessa kehotin häntä hakemaan eroa, koska tiesin ettei äitini pystyisi siihen. Kerroin hänelle että elämme kaikki täällä vain kerran, joten on liian kallista tuhlata elämää sellaiseen, johon ei ole tyytyväinen. Hän kertoi hakevansa eroa ainoastaan jos minä hyväksyisin sen.
Ero tuli, siitä ei sen enenmpää. Nyt pari vuotta myöhemmin isä asustelee tämän saman naisen kanssa johon hänellä oli suhde jo silloin. Voin sanoa että hän on paljon elämänmyönteisempi ja iloisempi tässä uudessa tilanteessan.
Äitini on myös löytänyt uuden ystävän vähän aikaa sitten ja myös hän on erittäin onnellinen uudessa suhteessaan, on kuulemma mies joka ottaa hänet aina huomioon. Onnea heille.
Minun välit molempiin vanhempiin ovat lähentyneet, varsinkin isääni, jonka kanssa välit olivat etäiset nuorempana.
Sinullekkin haluan sanoa sen saman asian, olemme täällä vain kerran, elämä on liian kallis asia tuhlattavaksi jos ei ole onnellinen.Minäkin elin nuoruuteni. Pienetkin lapset vaistoaa, että suhteessa ei kaikki ok. Mitä se vaisto sitten on? siihen en osaa vastata. Karmeeta se on katsella kun itse 16vuotiaana tajuaa jo jotakin. Vanhempien erotessa se oli yhtä juhlaa enää ei tarvinnut odotella koska se viimeinen potti räjähtää!
Erosta kuluin vuosi ja minulla oli onnellinen isä ja äiti. Jäin äidin luo ja isän luokse olin aina tervetullut!
Itse en , koskaan ajattele tekeväni lapsilleni jotain tuollaista, elää liittoa vain lapsen hyväksi! Ajatelkaa hyvät ihmiset joskus asioita lasten kannalta. Parempi erota jos suhde ei luonaa!
Minulla samat kokemukset kuin sinulla Juke. - aikuinen
Juke 22 kirjoitti:
Kirjoitanpa asiaa hieman toisesta näkökulmasta, mutta tilanne on kuitenkin osaltaan samanlainen.
Huomasin noin 15-vuotiaana etteivät vanhempani suhteet ollet enää kunnossa. Molemmat olivat kasvaneet liitossa erilleen. En silloin kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota, nuori kun vielä silloin olin.
Olin muistaakseni 18 kun tajusin että vanhempani olivat olleet yhdessä pelkästään yhdessä minun, eli yhteisen lapsen takia. Suurempia riitoja heillä ei koskaan ollut. Tiesin että isälläni oli ollut suhde noin vuoden ajan johonkin toiseen naiseen. Koskaan en puhunut tästä asiasta kummankaan kanssa. Olin juuri muuttamassa kotoa opiskelujen takia kun ajattelin että tästä asiasta on puhuttava.
Soitin isälleni ja selitin että olin täysin tietoinen heidän tilanteestaan, ja olin myös kuullut hänen toisesta ystävästään.
Juttelimme kaikista asioista varmasti pari tuntia. Puhelimessa kehotin häntä hakemaan eroa, koska tiesin ettei äitini pystyisi siihen. Kerroin hänelle että elämme kaikki täällä vain kerran, joten on liian kallista tuhlata elämää sellaiseen, johon ei ole tyytyväinen. Hän kertoi hakevansa eroa ainoastaan jos minä hyväksyisin sen.
Ero tuli, siitä ei sen enenmpää. Nyt pari vuotta myöhemmin isä asustelee tämän saman naisen kanssa johon hänellä oli suhde jo silloin. Voin sanoa että hän on paljon elämänmyönteisempi ja iloisempi tässä uudessa tilanteessan.
Äitini on myös löytänyt uuden ystävän vähän aikaa sitten ja myös hän on erittäin onnellinen uudessa suhteessaan, on kuulemma mies joka ottaa hänet aina huomioon. Onnea heille.
Minun välit molempiin vanhempiin ovat lähentyneet, varsinkin isääni, jonka kanssa välit olivat etäiset nuorempana.
Sinullekkin haluan sanoa sen saman asian, olemme täällä vain kerran, elämä on liian kallis asia tuhlattavaksi jos ei ole onnellinen.Aina ei kuitenkaan ole päällimmäisenä huoli lapsista,vaikka heitä ajatteleekin päätöksiä tehdessä. Takaraivossa on kuitenkin tunteet aviopuolisoa kohtaan, ei ne häviä noin vain ikäkausi kriisien iskiessä voimalla. Ottakaa järki käteen pettäjät. Ruoho ei aina ole vihreämpää aidan toisella puolella. Arki astuu jokaiseen suhteeseen.
- Susa
rakastaa, sen ei ole hyvä kotia vaihtaa. Sen sanon sinulle nössöperuna.
Vaikka palaisitkin C.n luo, hän ei anna anteeksi rumaa tekoasi ja onkin jo vähän kääntynyt herra D:n puoleen. Kun luulet saaneesi neitiC:n jälleen, hän ilmoittaa odottavansa lasta herra E:lle.
Tarkemmin ajatellen vaimosi A myös on vilhuillut erästä tuttua miestä haikein katsein. Sitä saa mitä tilaa.
- vaimo
Mieti tarkasti kumpaa todella rakastat, jätä omaan arvoonsa ne ihastumisen tunteet. Aina ihastumisessa on oma ihanuutensa aluksi, mutta kun sen toisen naisen kanssakin tulee arki vastaan. Tiedosta ainakin itsellesi mikä meni pieleen tässä liitossa, muutoin kuljetat samat virheet seuraavaankin. Sillä avioliitossa on aina kaksi ihmistä tekemässä virheitä, vaimosi ei yksin ole ns. syyllinen pahaan oloosi liitossasi.Uskoisin että tunteitasi on kuitenkin jäljellä vaimoasi kohtaan, sillä muutoinhan olisi helppo lähteä. Yritä vaimosi kanssa vielä uudelleen,tosissasi jos sitten vuoden kuluttua tuntuu että pystyt lähtemään , niin lähde. Jos tämä toinen nainen sinua rakastaa hän odottaa, sillä onhan hän tiennyt sinun olevan naimisissa jo suhteenne alusta asti.
Voimia jatkoon sinulle ja vaimollesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elikkä Riikka Purra ei kannusta Suomea edes euroviisuissa
Sellaista on persujen "isänmaallisuus", oma kansa viimeiseksi ja ulkomaalaiset ensimmäisiksi. https://www.iltalehti.fi/1772681- 1642499
Victoria-tytär, 16, vertaa Martina Aitolehteä ja Esko Eerikäistä: "Iskä on enemmän..."
Martina Aitolehti ja Esko Eerikäinen ovat ex-pari ja heillä on yksi yhteinen tytär, Victoria. Eerikäinen oli Huomenta Su1182187Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin
Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee612063Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki
"Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."31729"UKRAINA HYÖKKÄÄ LATVIAN ÖLJYVARASTOON JA JUNAAN"!!!
"MATKUSTAJAJUNA SAI UKRAINALAISLENNOKEISTA VAKAVIA VAURIOITA"!!!591444Hilma Hallo-ahon kuvat julki - kiistää SSK ryhmän nimen merkityksen
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon tyttären ympärille on noussut skandaali. Lehdistö sai selville Hilma Hallo-ahon kuu2041420Miten kestätte tyhmiä?
Miten usein turhaudutte tai suututte ihmisiin, joilla on matala älykkyys? Minulla tätä tapahtuu useita kertoja viikossa2241153Sofia Belorf rehellisenä suhteen alusta Jeff-miljonäärirakkaaseen: "Hän ei..."
Sofia Belórfin elämä on tapetilla Sofia Bling Bling Dubai -realityssä. Näyttävien puitteiden rinnalla Belórf avaa elämää931128Äänestän seuraavissa eduskuntavaaleissa persuja.
Persut on ainoa puolue, joka aidosti vastustaa islamisaatiota Suomessa.3681069