Ero kakkosnaisesta

M50+

Olen naimisissa, pari vuotta sitten liitossa alkoi olla tyhjyyttä, tunsin itseni hylätyksi. Olin ennen yrittänyt puhua ja parantaa suhdetta vaimon kanssa, nyt en enää jaksanut. Ajattelin, että olkoon sitten näin.

Puolitoista vuotta sitten tutustuin toiseen naiseen, neiti C:hen, aluksi vain keskustelimme lähinnä sähköpostin ja chatin välityksellä, puhelimitse, sitten tapasimme, ihastuimme, rakastuimme. Olimme tiiviissä yhteydessä. En enää tiennyt mitä tehdä, kumman kanssa jatkaa elämää. Aloin olla valmis eroamaan vaimostani ja yrittämään tämän uuden kanssa. Vihdoin kerroin suhteesta vaimollenikin. Se oli hänelle erittäin kova pala. Säälin häntä, en vihannut, mutta mitään lämpimiä tunteita häntä kohtaan minulla ei kuitenkaan enää ollut eikä ole.

Siten pari kuukautta myöhemmin, kun minun piti lähteä, iskikin pupu pöksyyn, ilmoitin C:lle, että ei minusta taida ollakaan eroamaan. En uskaltanut luvata sitä, pelkäsin tehdä niin kovaa päätöstä. Siitä on nyt aikaa kaksi kuukautta, kaksi kamalaa kuukautta. Vieläkin ajattelen häntä lähes taukoamatta, enkä pysty aloittamaan uutta yritystä vaimoni kanssa.

Olen ajatellut silti sinnitellä eteenpäin. Entä jos tuo tunne C:hen vaan säilyy? Kuinka kauan näin voi elää? Toisaalta ajattelen, että pystyn hänet unohtamaan ja kuitenkin samalla toivon koko ajan, että vielä joskus menisimme C:n kanssa yhteen. Ja sitten pelkään, että hän ei olekaan enää vapaa, kun olisin valmis lähtemään liitostani. En voi pyytää C:tä odottamaankaan, kun en voi mitään luvata.

Olenko ihan hullu ja päättämätön? Avioliitosta ei kuitenkaan ole niin helppo lähteä. Joutuisin "jättämään" myös lapset (nuorin tosin jo 17), ystävät, tutun ympäristöm, työpaikan ja pitäisi muuttaa kauas paikkaan, jossa en tunne C:tä lukuunottamatta ketään.

Onko kellään vastaavia kokemuksia?

49

5031

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • entinen toinen nainen

      Tuota noin, oletko aivan varma siitä, ettei sinulla ole mitään tunteita vaimoasi kohtaan? Mikä sinua sitten siinä liitossa pitää? Pelkäätkö vain yksin jäämistä? Se on mielestäni aika kaamea syy jatkaa suhdetta. Entä rakastaako vaimosi sinua? Mitä hän haluaisi? Minusta sinun pitäisi tehdä päätöksesi riippumatta siitä, onko C vapaa vai ei. Selvittäisit ensin, haluatko elää vaimosi kanssa vai et. Mikä siinä muuten on, että miehet eivät lähde epätyydyttävästä suhteesta millään, ellei ole uutta naista jo tiedossa? Naiselle lähteminen vastaavassa tilanteessa on helpompaa. Miksi? Ehkä sinun kannattaisi muuttaa vähäksi aikaa erilleen vaimostasi ja miettiä, mitä todella haluat. Yksin ollesssa ne ajatukset saattaisivat selkiytyä. Muita neuvoja en oikein osaa antaa. Tee niin kuin sydämesi sanoo. En jaksa uskoa, että vaimosikaan haluaisi jatkaa suhdetta siinä tapauksessa, että sinä vain haikailet jonkun toisen naisen perään. Tai en tiedä. Itse en sellaista jaksaisi. Hatunnosto muuten siitä, että olet ollut rehellinen vaimollesi ja tuolle toiselle naiselle. Niin moni mies toimii tuossa tilanteessa toisin, odotuttaa sekä vaimoa että sitä uutta naista ja valehtelee ainakin toiselle heistä.

      • Nainen

        Hei ap!

        Kirjoitit kivasti. Jotenkin tuntuu, että katso
        vielä avioliittoasi uudelleen.

        Pitkä aika saman puolison kanssa ajaa tuohon.
        Miten sen uuden kanssa sitten asiat menisivät?

        Itse tiedät ja tunnet, mutta sinun on tehtävä
        se rohkea päätös! Itsekin olen sitä tekemässä, mutta nyt epäilen ja olenkin sitä mieltä, että
        päätön rakastuminen ei ole oikea ratkaisu rikkoa
        perhettä.

        Itsekin haluan 47 v naisena jotain uutta ja kiehtovaa (miehenikin varmaan haluaisi). Mutta aikakello tikittää. Jokaisella iän myötä tarve tulla enempi hyväksytyksi, kuin mitä kotona saan.

        Olen päätynyt jatkamaan meidän yhteistä tietä, tosin mistä koskaan tietää. Rakastan kai miestäni sen verran, että en ota riskejä enää tässä iässä.
        Hänen kanssaan on aina voinut elää turvallista ja tasapainoista elämää.

        Vaikka en saakaan eroottisesti voimakkaita kokemuksia monta kertaa päivässä :=)


      • SINI

        rakentava ja rehellinen puheenvuoro.Kiitos sinulle . Vastaavassa tilanteessa ollut,mutta ollut se jätetty.


      • herra C
        SINI kirjoitti:

        rakentava ja rehellinen puheenvuoro.Kiitos sinulle . Vastaavassa tilanteessa ollut,mutta ollut se jätetty.

        Täällä samassa tilanteessa ollut herra C. Mutta ei kukaan ikuisesti jaksa sellaista jahkailua ja odottelua, ellei toinen ratkaisuja vuosienkaan jälkeen uskalla tehdä, vaan haluaa kaiken luopumatta mistään. Itsekästä ja pelkurimaista!


      • M50+
        herra C kirjoitti:

        Täällä samassa tilanteessa ollut herra C. Mutta ei kukaan ikuisesti jaksa sellaista jahkailua ja odottelua, ellei toinen ratkaisuja vuosienkaan jälkeen uskalla tehdä, vaan haluaa kaiken luopumatta mistään. Itsekästä ja pelkurimaista!

        Oikeassa olet varmaan, pelkurimaisesti tässä teen. Tai paremminkin, en saa itseäni niskasta kiinni. Teinhän minä päätöksen, ja luulin, että siinä onnistun, mutta vaikealta näyttää, kun mieli ja tunteet eivät muutu järjen mukaisiksi. En sentään vuosia ole tässä tilanteessa ollut, kuukausia "vain".

        Vaan mitä teit sinä?


      • Sini
        M50+ kirjoitti:

        Oikeassa olet varmaan, pelkurimaisesti tässä teen. Tai paremminkin, en saa itseäni niskasta kiinni. Teinhän minä päätöksen, ja luulin, että siinä onnistun, mutta vaikealta näyttää, kun mieli ja tunteet eivät muutu järjen mukaisiksi. En sentään vuosia ole tässä tilanteessa ollut, kuukausia "vain".

        Vaan mitä teit sinä?

        sinulla on infarkti jos et saa toista mielestä tai päätä jatkaa vaikka haaleilla tunteilla. Tottumus ja tavatko ne sinua vai mikä? Jos haluat vastata niin olisi minullekin hyötyä koska ...


      • M50+
        Sini kirjoitti:

        sinulla on infarkti jos et saa toista mielestä tai päätä jatkaa vaikka haaleilla tunteilla. Tottumus ja tavatko ne sinua vai mikä? Jos haluat vastata niin olisi minullekin hyötyä koska ...

        On tullut tosiaan itellekin mieleen, että toivottavasti tässä ei sentään sairastu mihinkään, kun tämä on niin rassaavaa välillä. Ei sentään ihan jatkuvasti.

        Jos ero olisi vain ero vaimosta, sen saisi tehtyä, mutta siihen liittyy valtavasti kaikkea muuta. Lapset, sukulaiset, ystävät, talousasiat,... Olisi vaikea löytää töitä C:n kotipaikalta. Miten pitkään joutuisimme asumaan eri paikkakunnilla? Miten sopeutua ihan uuteen paikkaan? On paljon noita ulkoisia asioita, jotka olisivat tosi hankalia.

        Olen kyllä kypsytellyt sitäkin, että muutan yksikseni, tuli C:n kanssa mitä sitten vaan. Olemme nykyään aika usein vuorottain mökillä ja se yksinolo on helpottanut minua paljon.

        Onko sinulla vastaava tilanne?


      • Sini
        M50+ kirjoitti:

        On tullut tosiaan itellekin mieleen, että toivottavasti tässä ei sentään sairastu mihinkään, kun tämä on niin rassaavaa välillä. Ei sentään ihan jatkuvasti.

        Jos ero olisi vain ero vaimosta, sen saisi tehtyä, mutta siihen liittyy valtavasti kaikkea muuta. Lapset, sukulaiset, ystävät, talousasiat,... Olisi vaikea löytää töitä C:n kotipaikalta. Miten pitkään joutuisimme asumaan eri paikkakunnilla? Miten sopeutua ihan uuteen paikkaan? On paljon noita ulkoisia asioita, jotka olisivat tosi hankalia.

        Olen kyllä kypsytellyt sitäkin, että muutan yksikseni, tuli C:n kanssa mitä sitten vaan. Olemme nykyään aika usein vuorottain mökillä ja se yksinolo on helpottanut minua paljon.

        Onko sinulla vastaava tilanne?

        paikalla kolmoisdraamassa,mutta minä olin aktiivinen ja heitin ukon korvasta pihalle ja samasta avauksesta vielä sai vaatteensa perään. Kyllästyin siihen ,että sinun C:n tilalla oli tosi
        röykeä mimmi ,joka tuli portille norkoilemaan ja ilmoitti talomme olevan hänen seuraava kotinsa yms vastaavaa. Ukko viipyi kolme viikkoa matkalla ja lasten kautta yritti uudelleen kotiin. Yksinolo on parasta mutta myös raskainta .Asiat saavat oikean mittasuhteen . Ajattelet tosi pitkälle tulevaisuuteesi ja se on ihan hyvä. Olet tunteikas ja rehellinen itsellesi ja se on hyvä asia mistä ponnistaa.Tilanne meillä on nyt toinen ...


      • M50+
        Sini kirjoitti:

        paikalla kolmoisdraamassa,mutta minä olin aktiivinen ja heitin ukon korvasta pihalle ja samasta avauksesta vielä sai vaatteensa perään. Kyllästyin siihen ,että sinun C:n tilalla oli tosi
        röykeä mimmi ,joka tuli portille norkoilemaan ja ilmoitti talomme olevan hänen seuraava kotinsa yms vastaavaa. Ukko viipyi kolme viikkoa matkalla ja lasten kautta yritti uudelleen kotiin. Yksinolo on parasta mutta myös raskainta .Asiat saavat oikean mittasuhteen . Ajattelet tosi pitkälle tulevaisuuteesi ja se on ihan hyvä. Olet tunteikas ja rehellinen itsellesi ja se on hyvä asia mistä ponnistaa.Tilanne meillä on nyt toinen ...

        ..vaan kauniista sanoista. Pakko kirjoittaa tähän, että se mun C on tosi fiksu, ei tekisi ikinä noin kuin kuvasit. On vaimonikin hyvä ihminen, mutta se ei aina näytä riittävän. Valitettavasti. On se outoa, miten kaikki muuttuu, kun rakastuu, se on niin kokonaisvaltaista. Yritä sinä pärjätä ja jaksaa, vaikka kovalta se kuulostaa. Enpä ole kyllä mikään sinua neuvomaankaan. Jokaisen on elettävä itse elämänsä.


      • herra C
        M50+ kirjoitti:

        Oikeassa olet varmaan, pelkurimaisesti tässä teen. Tai paremminkin, en saa itseäni niskasta kiinni. Teinhän minä päätöksen, ja luulin, että siinä onnistun, mutta vaikealta näyttää, kun mieli ja tunteet eivät muutu järjen mukaisiksi. En sentään vuosia ole tässä tilanteessa ollut, kuukausia "vain".

        Vaan mitä teit sinä?

        Tuntui, että sekoan tilanteessa ja oli pakko painaa jarrua. Hän ei ratkaisua aikonutkaan tehdä, halusi pitää sekä miehensä että minut, vaikka meillä kemiat toimiikin täydellisesti. No, hän ei siltikään kokonaan irti ole päästänyt, vaikka on otettu etäisyyttä ja yritetty kaivaa järki käteen tässä tilanteessa, vaan kyselee 'kuulumisia' säännöllisesti. Yrittää siis pitää minut talutushihnassa muistuttamalla itsestään. Tiedän ja tunnen mikä veto ja yhteenkuuluvuus meillä on ja pelkäänkin, ettei tämä lopu ikinä, vaan jatkuu samana vuodesta toiseen ilman, että ratkaisuja syntyy suuntaan tai toiseen. Täysin eroon toisistaan ei tunnuta pääsevän eikä hänen rohkeus eroonkaan riitä. Yli 2,5 vuotta tätä on nyt jatkunut...


      • Sini
        herra C kirjoitti:

        Tuntui, että sekoan tilanteessa ja oli pakko painaa jarrua. Hän ei ratkaisua aikonutkaan tehdä, halusi pitää sekä miehensä että minut, vaikka meillä kemiat toimiikin täydellisesti. No, hän ei siltikään kokonaan irti ole päästänyt, vaikka on otettu etäisyyttä ja yritetty kaivaa järki käteen tässä tilanteessa, vaan kyselee 'kuulumisia' säännöllisesti. Yrittää siis pitää minut talutushihnassa muistuttamalla itsestään. Tiedän ja tunnen mikä veto ja yhteenkuuluvuus meillä on ja pelkäänkin, ettei tämä lopu ikinä, vaan jatkuu samana vuodesta toiseen ilman, että ratkaisuja syntyy suuntaan tai toiseen. Täysin eroon toisistaan ei tunnuta pääsevän eikä hänen rohkeus eroonkaan riitä. Yli 2,5 vuotta tätä on nyt jatkunut...

        talutushihnassa pitoa vaan aito huoli jaksamisestasi ,jota höystää huono omatunto sinua kohtaan. Jos jaksat niin odota ,jostain osa-alueelta se ratkeaa suuntaan tai toiseen.


      • Sini
        M50+ kirjoitti:

        ..vaan kauniista sanoista. Pakko kirjoittaa tähän, että se mun C on tosi fiksu, ei tekisi ikinä noin kuin kuvasit. On vaimonikin hyvä ihminen, mutta se ei aina näytä riittävän. Valitettavasti. On se outoa, miten kaikki muuttuu, kun rakastuu, se on niin kokonaisvaltaista. Yritä sinä pärjätä ja jaksaa, vaikka kovalta se kuulostaa. Enpä ole kyllä mikään sinua neuvomaankaan. Jokaisen on elettävä itse elämänsä.

        kakkoset ole samanlaisia tietenkään.Meidän tapauksessa vaakakupissa taisi huuman lisäksi painaa miehen hyvä ammatti sekä näennäinen varallisuus.Olen joskus vapaana ollessani kokenut järisyttävän rakkauden huuman ja luulen tietäväni mistä puhun. Niin jokaisen on elettävä eteen tuleva polkunsa. Kysyisin hyvin aralla mielellä ja ei tarvitse vastata jos et halua ,että ärsyttääkö sinua vaimosi ja mikä oli C:ssä se joka pani pääsi pyörälle. Meidän tapauksessamme puhuminen ja taas puhuminen auttoi . Meillä mentiin niin pitkälle ,että c teki pienen suloisen tytön isännälle . Mutta lapsi on ihana ,vaikka en hänen äitinsä olekaan ja tilanne on selkiytymässä ajoittain.. Suostuisiko vaimosi sinun väliaikaiseen muuttoon kotoa ?


      • herra C
        Sini kirjoitti:

        talutushihnassa pitoa vaan aito huoli jaksamisestasi ,jota höystää huono omatunto sinua kohtaan. Jos jaksat niin odota ,jostain osa-alueelta se ratkeaa suuntaan tai toiseen.

        Ei hän harkitusti mua hihnassa pidä, tiedän sen. Ja on huolissaan, kuten minäkin, totta sekin. Eikä tällainen elämä ikuisesti voi jatkua, pakko joku ratkaisu on joskus tulla. Mutta onnellinen ja tyytyväinen ei ihminen voi liitossaan olla, jos kolmas osapuoli näin tiukasti väliin pääsee. Aloite tulikin häneltä eikä kukaan ulkopuolinen toimivaa suhdetta voi rikkoa. Ongelma onkin saada hänet myöntämään tilanne itselleen, tähän asti ei ole vielä tosissaan suostunut katsomaan totuutta silmiin. Hassua, kun aina ulkopuoliset näkee nämä asiat paremmin kuin itse pääosan esittäjät. Välillä jo luulin, että ratkaisu tuli, mutta jälleen heikolla hetkellä puhelimeni soi. Rankkaa ja kuluttavaa huopaamista...


      • M50+
        Sini kirjoitti:

        kakkoset ole samanlaisia tietenkään.Meidän tapauksessa vaakakupissa taisi huuman lisäksi painaa miehen hyvä ammatti sekä näennäinen varallisuus.Olen joskus vapaana ollessani kokenut järisyttävän rakkauden huuman ja luulen tietäväni mistä puhun. Niin jokaisen on elettävä eteen tuleva polkunsa. Kysyisin hyvin aralla mielellä ja ei tarvitse vastata jos et halua ,että ärsyttääkö sinua vaimosi ja mikä oli C:ssä se joka pani pääsi pyörälle. Meidän tapauksessamme puhuminen ja taas puhuminen auttoi . Meillä mentiin niin pitkälle ,että c teki pienen suloisen tytön isännälle . Mutta lapsi on ihana ,vaikka en hänen äitinsä olekaan ja tilanne on selkiytymässä ajoittain.. Suostuisiko vaimosi sinun väliaikaiseen muuttoon kotoa ?

        Oikeaan osuit. Jossain vaiheessa (jo ennen C:n ilmaantumista kuvioon!) vaimossa alkoi olla ärsyttäviä piirteitä enemmän ja enemmän. Minua olisi helpottanut, jos niistä olisi puhuttu, mutta yrittäessäni sain vain näpeilleni. Tiedän kyllä, että kaikissa on taatusti aikaa myöten ärsyttäviä piirteitä, mutta voisi niistä sentään keskustella. Aikaa myöten annoin asioiden sitten olla, mutta totta kai ne ärsyttävyydet jäävät päähän. Nyt vaimo haluaisi puhua ja haluaisi muuttua, jotten lähtisi. Minä vaan en oikein tahdo uskoa, että muutosta voisi tapahtua, kun ei sitä ole aiemminkaan tapahtunut.

        Tapasin C:n chatissa, juttelimme aluksi ihan arkiasioita ystävyyspohjalta. Ajatuksemme, kiinnostuksemme, huumorintajumme osuivat yhteen. Kirjeitä tuli ja meni päivittäin. Sitten me vaan ihastuimme toisiimme. Olikin tosi outoa huomata kaipaavansa ihmistä, jota ei ollut ikinä nähnyt, jonka oikeaa nimeä ei tiennyt. Parin kuukauden kuluttua tapasimme "oikeasti", suhde syveni ja myös fyysinen vetovoima tuli mukaan. Joku kai voi sanoa, että miksen löynyt jarrua ennen tapaamista, mutta oli suorastaan "pakko" tavata sellainen persoona kuin C oli.

        Vaikea eritellä, mikä hänessä on se jokin. Kyllä kai se on jotain sellaista, että aistimme hyvin ja helposti toistemme ajatuksia, osaamme puhua avoimesti toisillemme, emme päästä toista helpolla, kuuntelemme toisiamme. Ja tietysti vielä seksikin sujuu todella nautinnollisesti, enkä tarkoita tässä mitään uutuuden viehätystä. Taidan jo idealisoida C:tä tässä?


      • M36
        M50+ kirjoitti:

        Oikeaan osuit. Jossain vaiheessa (jo ennen C:n ilmaantumista kuvioon!) vaimossa alkoi olla ärsyttäviä piirteitä enemmän ja enemmän. Minua olisi helpottanut, jos niistä olisi puhuttu, mutta yrittäessäni sain vain näpeilleni. Tiedän kyllä, että kaikissa on taatusti aikaa myöten ärsyttäviä piirteitä, mutta voisi niistä sentään keskustella. Aikaa myöten annoin asioiden sitten olla, mutta totta kai ne ärsyttävyydet jäävät päähän. Nyt vaimo haluaisi puhua ja haluaisi muuttua, jotten lähtisi. Minä vaan en oikein tahdo uskoa, että muutosta voisi tapahtua, kun ei sitä ole aiemminkaan tapahtunut.

        Tapasin C:n chatissa, juttelimme aluksi ihan arkiasioita ystävyyspohjalta. Ajatuksemme, kiinnostuksemme, huumorintajumme osuivat yhteen. Kirjeitä tuli ja meni päivittäin. Sitten me vaan ihastuimme toisiimme. Olikin tosi outoa huomata kaipaavansa ihmistä, jota ei ollut ikinä nähnyt, jonka oikeaa nimeä ei tiennyt. Parin kuukauden kuluttua tapasimme "oikeasti", suhde syveni ja myös fyysinen vetovoima tuli mukaan. Joku kai voi sanoa, että miksen löynyt jarrua ennen tapaamista, mutta oli suorastaan "pakko" tavata sellainen persoona kuin C oli.

        Vaikea eritellä, mikä hänessä on se jokin. Kyllä kai se on jotain sellaista, että aistimme hyvin ja helposti toistemme ajatuksia, osaamme puhua avoimesti toisillemme, emme päästä toista helpolla, kuuntelemme toisiamme. Ja tietysti vielä seksikin sujuu todella nautinnollisesti, enkä tarkoita tässä mitään uutuuden viehätystä. Taidan jo idealisoida C:tä tässä?

        ... niin aikamoista henkistä kärsimystä aiheutat puolisollesi ... ei pidä yrittää, ellei ole siihen 100% sitoutunut ja TAHDO sitä.


      • Sini
        M50+ kirjoitti:

        Oikeaan osuit. Jossain vaiheessa (jo ennen C:n ilmaantumista kuvioon!) vaimossa alkoi olla ärsyttäviä piirteitä enemmän ja enemmän. Minua olisi helpottanut, jos niistä olisi puhuttu, mutta yrittäessäni sain vain näpeilleni. Tiedän kyllä, että kaikissa on taatusti aikaa myöten ärsyttäviä piirteitä, mutta voisi niistä sentään keskustella. Aikaa myöten annoin asioiden sitten olla, mutta totta kai ne ärsyttävyydet jäävät päähän. Nyt vaimo haluaisi puhua ja haluaisi muuttua, jotten lähtisi. Minä vaan en oikein tahdo uskoa, että muutosta voisi tapahtua, kun ei sitä ole aiemminkaan tapahtunut.

        Tapasin C:n chatissa, juttelimme aluksi ihan arkiasioita ystävyyspohjalta. Ajatuksemme, kiinnostuksemme, huumorintajumme osuivat yhteen. Kirjeitä tuli ja meni päivittäin. Sitten me vaan ihastuimme toisiimme. Olikin tosi outoa huomata kaipaavansa ihmistä, jota ei ollut ikinä nähnyt, jonka oikeaa nimeä ei tiennyt. Parin kuukauden kuluttua tapasimme "oikeasti", suhde syveni ja myös fyysinen vetovoima tuli mukaan. Joku kai voi sanoa, että miksen löynyt jarrua ennen tapaamista, mutta oli suorastaan "pakko" tavata sellainen persoona kuin C oli.

        Vaikea eritellä, mikä hänessä on se jokin. Kyllä kai se on jotain sellaista, että aistimme hyvin ja helposti toistemme ajatuksia, osaamme puhua avoimesti toisillemme, emme päästä toista helpolla, kuuntelemme toisiamme. Ja tietysti vielä seksikin sujuu todella nautinnollisesti, enkä tarkoita tässä mitään uutuuden viehätystä. Taidan jo idealisoida C:tä tässä?

        kirjoittaisit meidän tarinaamme ,kun puhut omastasi.Ei hyödytä puhua muuttumisesta yksipuolisesti vaan molempien on sitouduttava yhdessä oloon ja kestettävä myrkyt ja tyvenet.Jokaisessa meissä on omat ärsyttävät piirteet ja tavat myös minussa ja sinussa. Jotenkin ajattelen vaimoasi ,kuinka peloissaan ja ahdistunut hän on . Toisaalta sinua kiehtoo ja itsetuntoasi kohottaa uusi suhde kaikkine viehtymisineen.Kysynpä sulta mitä merkkaa sinulle yhteinen historia vaimosi kanssa?Kestääkö suhde c:n kanssa myös arjen ja mistä sinä joutuisit luopumaan jos menisit c:n luo? Oletteko vaimosi kanssa keskustelleet lastenne kanssa.?


      • M36
        Sini kirjoitti:

        kirjoittaisit meidän tarinaamme ,kun puhut omastasi.Ei hyödytä puhua muuttumisesta yksipuolisesti vaan molempien on sitouduttava yhdessä oloon ja kestettävä myrkyt ja tyvenet.Jokaisessa meissä on omat ärsyttävät piirteet ja tavat myös minussa ja sinussa. Jotenkin ajattelen vaimoasi ,kuinka peloissaan ja ahdistunut hän on . Toisaalta sinua kiehtoo ja itsetuntoasi kohottaa uusi suhde kaikkine viehtymisineen.Kysynpä sulta mitä merkkaa sinulle yhteinen historia vaimosi kanssa?Kestääkö suhde c:n kanssa myös arjen ja mistä sinä joutuisit luopumaan jos menisit c:n luo? Oletteko vaimosi kanssa keskustelleet lastenne kanssa.?

        ... älkää nyt vain sotkeko lapsia tähän yhtään enempää kuin väkisin joutuvat seuraamaan. Aikusiten välinen asia, ei todellakaan perhepalaverin paikka, koettakaa ajatella millaiseen välikäteen siinä lapset pakotettaisiin... julmaa.


      • M50+
        Sini kirjoitti:

        kirjoittaisit meidän tarinaamme ,kun puhut omastasi.Ei hyödytä puhua muuttumisesta yksipuolisesti vaan molempien on sitouduttava yhdessä oloon ja kestettävä myrkyt ja tyvenet.Jokaisessa meissä on omat ärsyttävät piirteet ja tavat myös minussa ja sinussa. Jotenkin ajattelen vaimoasi ,kuinka peloissaan ja ahdistunut hän on . Toisaalta sinua kiehtoo ja itsetuntoasi kohottaa uusi suhde kaikkine viehtymisineen.Kysynpä sulta mitä merkkaa sinulle yhteinen historia vaimosi kanssa?Kestääkö suhde c:n kanssa myös arjen ja mistä sinä joutuisit luopumaan jos menisit c:n luo? Oletteko vaimosi kanssa keskustelleet lastenne kanssa.?

        Näin on, aivan varmasti on minussakin ja C:ssä, tiedän sen, ennen pitkää

        Vaikeaa hänellä on, sen näen ja tiedän

        Sillä on merkitystä aika paljonkin, lähinnä kuitenkin koko perheen historialla, mutta ei se ole kuitenkaan sellainen tulevaisuuden kantava voima. Eihän se historia mihinkään häviä, hyvät muistot pysyvät hyvinä, huonot ehkä haalenevat.

        Sitähän ei voi millään tietää.

        En kai lapsia voi pistää päättämään kenen puolelle he asettuvat. Jos ero tulisi, pitäisi tietysti totuus kertoa.


      • Sini
        M36 kirjoitti:

        ... älkää nyt vain sotkeko lapsia tähän yhtään enempää kuin väkisin joutuvat seuraamaan. Aikusiten välinen asia, ei todellakaan perhepalaverin paikka, koettakaa ajatella millaiseen välikäteen siinä lapset pakotettaisiin... julmaa.

        työni puolesta joskus katselemaan lasten oivalluksia ,niin sieltä ekana nousee rehellisyys heitä kohtaan ,minkä he tuovat manipuloimatta esiin.Lapset ovat peloissaan ja itsesyytösten vallassa ,jos heille ei selitetä asioiden kulkua suurinpiirtein.AVIOKRIISIT OVAT SELLAINEN JAUHINMYLLY ,ETTÄ KYLLÄ LAPSET VAISTOAVAT ....


      • Sini
        M50+ kirjoitti:

        Näin on, aivan varmasti on minussakin ja C:ssä, tiedän sen, ennen pitkää

        Vaikeaa hänellä on, sen näen ja tiedän

        Sillä on merkitystä aika paljonkin, lähinnä kuitenkin koko perheen historialla, mutta ei se ole kuitenkaan sellainen tulevaisuuden kantava voima. Eihän se historia mihinkään häviä, hyvät muistot pysyvät hyvinä, huonot ehkä haalenevat.

        Sitähän ei voi millään tietää.

        En kai lapsia voi pistää päättämään kenen puolelle he asettuvat. Jos ero tulisi, pitäisi tietysti totuus kertoa.

        vastaukseni eih'lle.Ei lapset tosiaankaan kuulu vanhempein välien selvittelyyn.Ymmärrän sinua melkoisesti ,vaikka olen sen kolmiodraaman käynyt läpi jätettynä ,mutta toisaalta olen kokenut ihanan ja lämpimän sekä kaiken antavan rakkausuhteen . Halusin kuitenkin siitä irti ,koska välimatka ja hänen työuransa mielestäni tässä vaiheessa on tärkeintä ja jäihän minulle vapaammat kädet..


      • M36
        Sini kirjoitti:

        työni puolesta joskus katselemaan lasten oivalluksia ,niin sieltä ekana nousee rehellisyys heitä kohtaan ,minkä he tuovat manipuloimatta esiin.Lapset ovat peloissaan ja itsesyytösten vallassa ,jos heille ei selitetä asioiden kulkua suurinpiirtein.AVIOKRIISIT OVAT SELLAINEN JAUHINMYLLY ,ETTÄ KYLLÄ LAPSET VAISTOAVAT ....

        kirjoitit aikaisemmin "Oletteko vaimosi kanssa keskustelleet lastenne kanssa.?" ... johon tartuin kiinni. Koska ilmeisesti ymmärsin sen väärin, niin voisitko kertoa millaista keskustelua ajattelit virittää lasten kanssa tilanteessa, missä liittoa ilmeisesti pidetään kasassa lasten vuoksi mutta molemmilta vanhemmilta on pää hajoamassa? Tai kun olo jo niin sietämätön, että ero ainoa keino varmistaa etteivät molemmat tai toinen vanhemmista ole kohta mielenterveyspotilas, niin siinä aletaan tilannetta lasten kanssa vatvomaan.... tuon keskustelun terapeuttista vaikutusta lapseen rohkenen epäillä...

        Se sitten on eriasia, kun eroon päädytään tai AITOON yrittämiseen jota MOLEMMAT vanhemmat tahtovat ja tietävät siihen kykenevänsä ... niin silloin lapsille kerrotaan asian laita ja tilanne. Jos tätä tarkoitit asioiden kulun slittämisellä, niin silloin olemme samaa mieltä.


      • Sivusta seuraava
        M50+ kirjoitti:

        Näin on, aivan varmasti on minussakin ja C:ssä, tiedän sen, ennen pitkää

        Vaikeaa hänellä on, sen näen ja tiedän

        Sillä on merkitystä aika paljonkin, lähinnä kuitenkin koko perheen historialla, mutta ei se ole kuitenkaan sellainen tulevaisuuden kantava voima. Eihän se historia mihinkään häviä, hyvät muistot pysyvät hyvinä, huonot ehkä haalenevat.

        Sitähän ei voi millään tietää.

        En kai lapsia voi pistää päättämään kenen puolelle he asettuvat. Jos ero tulisi, pitäisi tietysti totuus kertoa.

        Näistä vastauksistasi tulee väkisinkin mieleen, niinköhän sinä TODELLA edes yrität vielä löytää sitä jotain vaimosi kanssa. Tai edes mahdollisuutta jatkaa entistä avioliittoanne.

        Itsesäälissä on kiva rypeä ("kyllä mun elämä on sitten surkeeta, kun piti luopua C:stä ja vaimokaan ei kiinnosta.."), mutta jos todella haluat päästä C:n "muistosta" eroon, ota hyvä mies itteäs niskasta kiinni ja lopeta tuo asioiden jossittelu! Kyllä se on sinusta itsestäsi kiinni, miten sinulla ja vaimollasi tulevaisuus aukeaa. Ja jos et avioliittoa todellakaan halua jatkaa, tee siinäkin suhteessa päätöksesi - näytä kerrankin olevasi Mies äläkä odota, että joku muu tekee päätöksen puolestasi.

        Ei ihmekään, jos vaimo on onneton, kun mies ei osaa ajatella muuta kuin omaa napaansa.


      • M50+
        Sivusta seuraava kirjoitti:

        Näistä vastauksistasi tulee väkisinkin mieleen, niinköhän sinä TODELLA edes yrität vielä löytää sitä jotain vaimosi kanssa. Tai edes mahdollisuutta jatkaa entistä avioliittoanne.

        Itsesäälissä on kiva rypeä ("kyllä mun elämä on sitten surkeeta, kun piti luopua C:stä ja vaimokaan ei kiinnosta.."), mutta jos todella haluat päästä C:n "muistosta" eroon, ota hyvä mies itteäs niskasta kiinni ja lopeta tuo asioiden jossittelu! Kyllä se on sinusta itsestäsi kiinni, miten sinulla ja vaimollasi tulevaisuus aukeaa. Ja jos et avioliittoa todellakaan halua jatkaa, tee siinäkin suhteessa päätöksesi - näytä kerrankin olevasi Mies äläkä odota, että joku muu tekee päätöksen puolestasi.

        Ei ihmekään, jos vaimo on onneton, kun mies ei osaa ajatella muuta kuin omaa napaansa.

        ...sinäpä sen oikean neuvon annoit. Ihmissuhteet ovat kaiketi sitten noin helppoja joillekin.


      • Sini
        M50+ kirjoitti:

        ...sinäpä sen oikean neuvon annoit. Ihmissuhteet ovat kaiketi sitten noin helppoja joillekin.

        jotka eivät ole käyneet sitä helvettiä läpi, ovat parhaimpia neuvojia. Olen todennut aiemminkin ,että tunteita ei saksilla katkaista suuntaan eikä toiseen.Raastava tilanne elämässäsi ja myös vaimosi elämässä sekä C:n elämässä vie paljon energiaa ja myös elämänhaluja.Minulla, aamulla kun heräsin ,niin olivat aamun kirkkaat ajatukset päätöksistä jotka toteuttaisin ,mutta ei yksi eikä kaksi kertaa kun jouduin ne pyörtämään. Minusta on absurdia sanoa ,että itsepähän olet soppasi keittänyt ,koska sopassa on aineksia monesta asiasta.Rakastuminen toiseen on se huippu ,joka näkyy..


      • Sini
        M36 kirjoitti:

        kirjoitit aikaisemmin "Oletteko vaimosi kanssa keskustelleet lastenne kanssa.?" ... johon tartuin kiinni. Koska ilmeisesti ymmärsin sen väärin, niin voisitko kertoa millaista keskustelua ajattelit virittää lasten kanssa tilanteessa, missä liittoa ilmeisesti pidetään kasassa lasten vuoksi mutta molemmilta vanhemmilta on pää hajoamassa? Tai kun olo jo niin sietämätön, että ero ainoa keino varmistaa etteivät molemmat tai toinen vanhemmista ole kohta mielenterveyspotilas, niin siinä aletaan tilannetta lasten kanssa vatvomaan.... tuon keskustelun terapeuttista vaikutusta lapseen rohkenen epäillä...

        Se sitten on eriasia, kun eroon päädytään tai AITOON yrittämiseen jota MOLEMMAT vanhemmat tahtovat ja tietävät siihen kykenevänsä ... niin silloin lapsille kerrotaan asian laita ja tilanne. Jos tätä tarkoitit asioiden kulun slittämisellä, niin silloin olemme samaa mieltä.

        Lapsille voi sanoa vaikka ,että isä ja äiti rakastavat teitä kuten ennekin ,vaikka isällä ja äitillä on nyt vaikeaa ,niin te ette ole siihen syypäit vaan elämäntilanne. KERRONTA LIIKKUU SILLÄ TASOLLA ,JOLLA LAPSI ON. .


      • M36
        Sini kirjoitti:

        Lapsille voi sanoa vaikka ,että isä ja äiti rakastavat teitä kuten ennekin ,vaikka isällä ja äitillä on nyt vaikeaa ,niin te ette ole siihen syypäit vaan elämäntilanne. KERRONTA LIIKKUU SILLÄ TASOLLA ,JOLLA LAPSI ON. .

        ... nyt allekirjoitan kommenttisi ;-))


      • Sivusta seurannut
        Sini kirjoitti:

        jotka eivät ole käyneet sitä helvettiä läpi, ovat parhaimpia neuvojia. Olen todennut aiemminkin ,että tunteita ei saksilla katkaista suuntaan eikä toiseen.Raastava tilanne elämässäsi ja myös vaimosi elämässä sekä C:n elämässä vie paljon energiaa ja myös elämänhaluja.Minulla, aamulla kun heräsin ,niin olivat aamun kirkkaat ajatukset päätöksistä jotka toteuttaisin ,mutta ei yksi eikä kaksi kertaa kun jouduin ne pyörtämään. Minusta on absurdia sanoa ,että itsepähän olet soppasi keittänyt ,koska sopassa on aineksia monesta asiasta.Rakastuminen toiseen on se huippu ,joka näkyy..

        Itse olen juuri kyseisen helvetin läpi käynyt - mies jahkasi ja jahkasi, hommasi asunnon mutta ei muuttanut. Toinen nainen oli vain "ystävä" jne. Aivan kuin hän olisi kerjännyt, että minä olen se, joka hänet pihalle heittää (eroa en halunnut enkä siksi häntä siihen kannustanut)- itse ei osannut mitään päätöstä tehdä suuntaan tai toiseen. Saat uskoa, ettei todellakaan ollut henkisesti helppoa odottaa, milloin se viimeinen niitti meidän liitolle tulee. Siksi kehoitin M50 :aa olemaan Mies ja tekemään itse omat päätöksensä eikä jahkata ikuisesti ja pitää vaimoa henkisessä otteessa.

        Viimein sain mittani täyteen ja sanoin, että mene, jos tosiaan mieli tekee, mutta yllätys yllätys, eipä mies lähtenytkään - liekö ajatellut sen verran lapsiamme ja tulevaa suhdettaan heihin, en tiedä. Yhdessä ollaan edelleen (pikkuhiljaa parisuhde tästä paranee, vaikka mies sanoi vielä puoli vuotta sitten, että mitään tunteita minua kohtaan ei enää ole) ja suhde "ystävään" loppui, kun kävin henk.koht. esittelemässä itseni ko. naiselle (nainen päätti tämän heidän "ystävyytensä" siihen hetkeen, kun vaimo eli minä konkretisoiduin oikeaksi ihmiseksi).


      • Sini
        Sivusta seurannut kirjoitti:

        Itse olen juuri kyseisen helvetin läpi käynyt - mies jahkasi ja jahkasi, hommasi asunnon mutta ei muuttanut. Toinen nainen oli vain "ystävä" jne. Aivan kuin hän olisi kerjännyt, että minä olen se, joka hänet pihalle heittää (eroa en halunnut enkä siksi häntä siihen kannustanut)- itse ei osannut mitään päätöstä tehdä suuntaan tai toiseen. Saat uskoa, ettei todellakaan ollut henkisesti helppoa odottaa, milloin se viimeinen niitti meidän liitolle tulee. Siksi kehoitin M50 :aa olemaan Mies ja tekemään itse omat päätöksensä eikä jahkata ikuisesti ja pitää vaimoa henkisessä otteessa.

        Viimein sain mittani täyteen ja sanoin, että mene, jos tosiaan mieli tekee, mutta yllätys yllätys, eipä mies lähtenytkään - liekö ajatellut sen verran lapsiamme ja tulevaa suhdettaan heihin, en tiedä. Yhdessä ollaan edelleen (pikkuhiljaa parisuhde tästä paranee, vaikka mies sanoi vielä puoli vuotta sitten, että mitään tunteita minua kohtaan ei enää ole) ja suhde "ystävään" loppui, kun kävin henk.koht. esittelemässä itseni ko. naiselle (nainen päätti tämän heidän "ystävyytensä" siihen hetkeen, kun vaimo eli minä konkretisoiduin oikeaksi ihmiseksi).

        Luin kirjoituksesi hieman määrätyllä singnaalilla höytettynä ,joten käsitin sen vähän sillälailla ,että mitäs jahkaat senkun pistät repun selkään. Olet todella upea ja pitkävieterinen nainen ,jolla mies kokkakeppi ukkona vielä antaa tunnusta ,kuten minun naapurini teki ,kun turvetuomas alkoi kutsua pileisiinsä.Tsemppiä ja muista että jokainen päivä on uusi ja mahdollisuuksia valintoja kukurillaan paranta parisuhdetta..


      • mamma
        M36 kirjoitti:

        kirjoitit aikaisemmin "Oletteko vaimosi kanssa keskustelleet lastenne kanssa.?" ... johon tartuin kiinni. Koska ilmeisesti ymmärsin sen väärin, niin voisitko kertoa millaista keskustelua ajattelit virittää lasten kanssa tilanteessa, missä liittoa ilmeisesti pidetään kasassa lasten vuoksi mutta molemmilta vanhemmilta on pää hajoamassa? Tai kun olo jo niin sietämätön, että ero ainoa keino varmistaa etteivät molemmat tai toinen vanhemmista ole kohta mielenterveyspotilas, niin siinä aletaan tilannetta lasten kanssa vatvomaan.... tuon keskustelun terapeuttista vaikutusta lapseen rohkenen epäillä...

        Se sitten on eriasia, kun eroon päädytään tai AITOON yrittämiseen jota MOLEMMAT vanhemmat tahtovat ja tietävät siihen kykenevänsä ... niin silloin lapsille kerrotaan asian laita ja tilanne. Jos tätä tarkoitit asioiden kulun slittämisellä, niin silloin olemme samaa mieltä.

        Varmaan lasten ikä on ratkaiseva asia näissä keskusteluissa. Jos lapsille ei selvitetä, missä mennään, he voivat tehdä omia johtopäätöksiään, jotka eivät suinkaan ole aina oikeita. Liian usein lapsi etsii syytä itsestään.


      • M36
        mamma kirjoitti:

        Varmaan lasten ikä on ratkaiseva asia näissä keskusteluissa. Jos lapsille ei selvitetä, missä mennään, he voivat tehdä omia johtopäätöksiään, jotka eivät suinkaan ole aina oikeita. Liian usein lapsi etsii syytä itsestään.

        Sini yllä summasi asian hyvin, ja samaa mieltä olen kanssasi myös.

        Mutta pahasta ja tuomittavaa on, jos lapsi (ikä mikä tahansa) laitetaan tuomarin rooliin, teraupeutiksi vanhempien ristiriitaan, tai valitsemaan keinoja miten kriisistä ulos.


    • ihmettelijä,eronnut, ei toi...

      Anteeksi nyt vaan, mutta kuullostaa aivan uskomattomalta. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka roikkuvat avioliitossa/suhteessa vaikka eivät ole valmiita mihinkään kunnolliseen. Mielestäni on väärin vaimoasikin kohtaan jos vain olet varalla ja yksinjäämisen pelon vuoksi hänen kanssaan. Tuo toinen nainen on toivottavasti jo irrottautunut sinusta kokonaan ja varattu. Väärin se on häntäkin kohtaan. Miksi joidenkin miesten on niin kovin vaikea toimia. Jos ei oma ajatus ole selkeä, onko sinun mahdotonta keskustella vaimosi kanssa mitä hän haluaa ja mihin hän on valmis? Onko hän valmis odottelemaan mihin päätökseen ehkä sitten joskus päädyt? Minusta ole jo menettänyt heidät molemmat, ainakin henkisellä tasolla kun luottamus on rikkoutunut.

    • Helena

      Minusta kummatkin naisesi ovat karanneet "käsistäsi"! Vaimo ei kokonaan koskaan toivo asiasta ja pelkän kulissi liiton takiako olet avioliitossa? Lapset aikuistuvat ja tarvitsevat edelleen isää joka sinä aina olet. Kuitenkaan ei ole kyse enää pienistä lapsista.
      Vaikutat pelkäävän yksinäisyyttä!!!!!!!!

      Olisiko parempi muuttaa yksin asumaan?
      Silloin saisit miettiä asioita rauhassa, omia tunteita ja tulevaisuutta. Anteeksi vaan , mutta vaikuttaa siltä, että vaimosi on sinulle turvallisuus tekiä ja rakastat kakkosnaistasi!!!!!!

      Olen ollut itse samassa tilanteessa ja ratkaisin koko potin muuttamalla yksin asumaan lapseni kanssa. En VOINUT pitää aviopuolisoani vaan turvanani. Tällä hetkellä jatkan seurusteluani "kakkosmieheni" kanssa ja olen vapaa kaikkeen hänen kanssaan. En myöskään pelkää yksin jäämistä, minulla on lapset työ ja paljon ystäviä. Aika näyttää mitä tulee, mutta miljoona kertaa onnellisempi olen kuin kahden miehen loukussa!
      Aviopuolisoni minun piti päästää jatkamaan elämäänsä ja olemme uudelleen muodostaneet hyvän ystävyys suhteen, rakkautta ja kunnioitusta meillä ei enää tule olemaan.
      Ihminen ei vaan voi roikkua avioliitossa se on väärin puolisoa kohtaan!!!

      Oletko varma, että vaimosi kaiken jälkeen on vaan sinun kaikella tasolla?
      Miten vaimosi asian kokee esim. vuoden päästä?
      Mieti myös ketä/keitä sinua on ikävä fyysisesti&psyykkisesti yksin olessasi??
      Kerran täällä ollaan ja eletään....luulen.

      • mmm

        Kysynpä vaan


      • Merja
        mmm kirjoitti:

        Kysynpä vaan

        Varmasti sellainen , että eronneet ovat puheväleissä.


    • Toinen nainen

      Toisena naisena kyllä. Mies ei pystynyt tekemään päätöstä ja kiekkui meidän kahden välillä, kuitenkin pystymättä olemaan erossa minusta.
      Rakkaus liitossa kuollut, lapset ja rahat pitävät yhdessä sekä rouvan itsemurha uhkaukset.
      Päädyimme lopulta yhteen, vuosisadan rakkaustarina.

      • Kolmas nainen

        Kuinka kauan kestänyt?


      • Toinen nainen
        Kolmas nainen kirjoitti:

        Kuinka kauan kestänyt?

        Jo jonkin aikaa, olin kakkonen kaksi vuotta, nyt yli sen yhdessä. Onnellisesti.


      • Villiruusu

        Hei Toinen Nainen, joka kirjoitit 20.8.

        Itselläni sama tilanne. Olen ollut toinen nainen
        parisen vuotta. Itse erosin, mies ei vieläkään.
        Eroaako koskaan, en tiedä??!!
        Olisi kiva tietää, mitä syitä teillä,tai siis miehellä, oli hidasteina eroamiseen. Ja mitkä olivat ne painavat asiat, jotka sitten rohkaisivat miehen eroamaan vaimostaan ja saivat teidät yhteen.?


      • Toinen Nainen
        Villiruusu kirjoitti:

        Hei Toinen Nainen, joka kirjoitit 20.8.

        Itselläni sama tilanne. Olen ollut toinen nainen
        parisen vuotta. Itse erosin, mies ei vieläkään.
        Eroaako koskaan, en tiedä??!!
        Olisi kiva tietää, mitä syitä teillä,tai siis miehellä, oli hidasteina eroamiseen. Ja mitkä olivat ne painavat asiat, jotka sitten rohkaisivat miehen eroamaan vaimostaan ja saivat teidät yhteen.?

        Vaimon itsemurha uhkailut ja muut kiristyskeinot hidastivat irtautumista, mies mietti ja olimme erossakin, mutta lopulta rakkaus voitti.


    • mamma

      Olet upea mies nykymaailmassa. Onnittelut valinnasta.

      Olet säilyttänyt lapsillasi kodin, jossa on molemmat lapsiaan rakastavat vanhemmat. Kaikilla perheillä on ongelmia, tällä hetkellä teillä hiukan emnemmän.

      Ratkaisullasi olet säilyttänyt mahdollisille lapsenlapsillesi mummolan, jossa on molemmat isovanhemmat. Harvinaista herkkua nykyisin.

      Tunteet voi muuttua myös toisinpäin. Maailma on täynnä onnettomia kakkosliittoja. Miten voisit olla varma, ettei sinun olisi yksi niistä.

      Uskon, että ymmärrät ratkaisusi arvon viimeistään muutaman vuoden päästä jonakin aurinkoisen auvoisena hetkenä, kun koko perheesi on koossa. Silloin voit ylpeänä sanoa itsellesi MINÄ OLEN MIES. Minä olen toiminut rakentajana ja yhdistäjänä. Hajoittajia maailma on täynnä.

      Nykyinen naisystäväsi on silloin vain musta piste horisontissa, jos sitäkään.

      • PuoliHulttio

        .. ja sen nykyisen naisystävän tunteista ja mielenterveydestähän ei tarvitse tämän pettäjämiehen huolta kantaa.

        Nykyinen naisystäväsi on silloin vain musta piste horisontissa, jos sitäkään.
        --> Kuinka joku voi ajatella näin tunteettomasti???


      • M36

        Lapsille on parasta elää kodissa missä on toisiaan rakastavat vanhemmat, jotka jaksavat heitä 100% rakastamaan murehtimatta omaa kurjuuttaan... kulisseissa lapset kärsivät, ja varmasti aistivat etteivät vanhempien suhde ole lainkaan kunnossa.

        Mutta sitä peräänkuulutan, etteivät ihmiset hätiköidysti eroon heittäydy, eteenkään jos on lapsia mukana sinänsä surullisessa tapauksessa. Ja että huolella pohditaan onko kyse normaalista suhteen alamäestä, vai tunteiden kuolemisesta (ja onko sille ehkä vielä jotain tehtävissä).

        Jos molemmat puolisot voivat rehellisesti sanoa, että kaikki on yritetty ... mutta kärsin / kärsimme suhteessa, niin silloin mielestäni ainoa oikea ratkaisu on ero ... joka hoidetaan niin hyvin kuin taidetaan lapset huomioiden.

        Olisi se vaan kauheata lapsena tai nuorena aikuisena huomata, että vanhemmat ovat uhranneet oman elämänsä vuokseni, ja sietäneet toisiaan vain vuokseni.

        Totta, maailma on täynnä onnettomia kakkosliittoja ( ja onnellisia)... miksi siis puolustat onnetonta ykkösliittoa?


      • mamma
        M36 kirjoitti:

        Lapsille on parasta elää kodissa missä on toisiaan rakastavat vanhemmat, jotka jaksavat heitä 100% rakastamaan murehtimatta omaa kurjuuttaan... kulisseissa lapset kärsivät, ja varmasti aistivat etteivät vanhempien suhde ole lainkaan kunnossa.

        Mutta sitä peräänkuulutan, etteivät ihmiset hätiköidysti eroon heittäydy, eteenkään jos on lapsia mukana sinänsä surullisessa tapauksessa. Ja että huolella pohditaan onko kyse normaalista suhteen alamäestä, vai tunteiden kuolemisesta (ja onko sille ehkä vielä jotain tehtävissä).

        Jos molemmat puolisot voivat rehellisesti sanoa, että kaikki on yritetty ... mutta kärsin / kärsimme suhteessa, niin silloin mielestäni ainoa oikea ratkaisu on ero ... joka hoidetaan niin hyvin kuin taidetaan lapset huomioiden.

        Olisi se vaan kauheata lapsena tai nuorena aikuisena huomata, että vanhemmat ovat uhranneet oman elämänsä vuokseni, ja sietäneet toisiaan vain vuokseni.

        Totta, maailma on täynnä onnettomia kakkosliittoja ( ja onnellisia)... miksi siis puolustat onnetonta ykkösliittoa?

        Puolustan ykkösliittoa siksi, että yhdessä jos toisessakin liitossa on ongelmia, mutta harvoissa ratkaisemattomia. Sanonta kahdenlaisista asioista pitää usein paikkansa. On niitä asioita, jotka aika on hoitanut ja niitä, jotka aika hoitaa.

        Nykyajan viiskymppiset ovat harvoin kokeneet vanhempiensa avioeron. Siksi he eivät osaa ymmärtää, mitä se lapsille merkitsee. Harvoin on tilanne, jossa molemmat puolisot, lapset, uudet puolisot, heidän entiset lapset ja mahdolliset uudet yhteiset lapset ovat kaikki tyytyväisiä päätettyyn avioeroon. Yleensä on monia pettyneitä jopa katkeria etenkin pitkien avioliittojen jälkeen.

        En todella tunne suuria sympatioita ukkomiesten rakastajattaria kohtaan.


      • M36
        mamma kirjoitti:

        Puolustan ykkösliittoa siksi, että yhdessä jos toisessakin liitossa on ongelmia, mutta harvoissa ratkaisemattomia. Sanonta kahdenlaisista asioista pitää usein paikkansa. On niitä asioita, jotka aika on hoitanut ja niitä, jotka aika hoitaa.

        Nykyajan viiskymppiset ovat harvoin kokeneet vanhempiensa avioeron. Siksi he eivät osaa ymmärtää, mitä se lapsille merkitsee. Harvoin on tilanne, jossa molemmat puolisot, lapset, uudet puolisot, heidän entiset lapset ja mahdolliset uudet yhteiset lapset ovat kaikki tyytyväisiä päätettyyn avioeroon. Yleensä on monia pettyneitä jopa katkeria etenkin pitkien avioliittojen jälkeen.

        En todella tunne suuria sympatioita ukkomiesten rakastajattaria kohtaan.

        Totta, mutta sama logiikka pätee myös toiseen liittoon. Ongelmat ja murheet ovat "ihmisen kokoiset", eli mikä yhdelle on helposti ratkaistava vaikeus on voi toiselle olla niin suuri asia, ettei sen käsittelyyn voimat tai taidot riitä.

        Tuosta terapiamuodosta moni alkoholisti todella pitäisi, en vaan usko sen toimivan (tai no, henki lähtee ajan kanssa .. hoituuhan se niinkin). Ei aika hoida parisuhteen ongelmia tai kriisejä, ihmiset ne hoitavat jos niin tahtovat ja voivat. Ajan kanssa oppii kyllä olemaan löysässä hirressä, ja kun aikansa kärsinyt niin jotkut onnistuvat kovettamaan itsensä kulissiliittoon ... näin väitän käyvän jos ajan kuvitellaan hoitavan perheen kriisit ja ongelmat.

        Isoäitini vanhemmat erosivat kolmekymmentäluvulla... vaikeata oli, mutta vaikeampaa olisi ollut toisin, näin minulle kerrottiin. Omat vanhempani eivät ole eronneet, itse olen ... ELI, yhtälailla avioliitoissa joita ei hoideta ja tartuta ongelmiin ( = "kyllä aika hoitaa" periaate) on paljon osapuolia jotka eivät ole tyytyväisiä ja onnellisia liittoon. TAI jos sinänsä ikävä ero hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista, niin siinä voi olla todella monta tyytyväistä osapuolta (jopa kaikki) ... ihmisistä sekin on kiinni.

        Onko sitten parempi olla katkera ja avioliittonsa pettynyt eläkelläinen, kun ei aika hoitanutkaan asioita eikä montaa onnellista hetkeä muista.

        Ei tarvitsekaan, en minäkään tunne suuria sympatioita rouvien sivusuhteisiin. Tämä ei varsinaisesti ole syy avioeroihin, vaan seurausta siitä ettei niitä suhteen ongelmia olla aikanaan ryhdytty hoitamaan (lakaistu maton alle, kun ajateltu ajan hoitavan .. "ei tehrä tästä ny suurta numeroo") ... jotkut sitten oirehtivat pahaa oloaan sivusuhteiden kautta. Rakastajat eivät "ota" ukkomiehiä, elleivät nämä tahdo tulla otetuiksi...


      • herra C
        M36 kirjoitti:

        Totta, mutta sama logiikka pätee myös toiseen liittoon. Ongelmat ja murheet ovat "ihmisen kokoiset", eli mikä yhdelle on helposti ratkaistava vaikeus on voi toiselle olla niin suuri asia, ettei sen käsittelyyn voimat tai taidot riitä.

        Tuosta terapiamuodosta moni alkoholisti todella pitäisi, en vaan usko sen toimivan (tai no, henki lähtee ajan kanssa .. hoituuhan se niinkin). Ei aika hoida parisuhteen ongelmia tai kriisejä, ihmiset ne hoitavat jos niin tahtovat ja voivat. Ajan kanssa oppii kyllä olemaan löysässä hirressä, ja kun aikansa kärsinyt niin jotkut onnistuvat kovettamaan itsensä kulissiliittoon ... näin väitän käyvän jos ajan kuvitellaan hoitavan perheen kriisit ja ongelmat.

        Isoäitini vanhemmat erosivat kolmekymmentäluvulla... vaikeata oli, mutta vaikeampaa olisi ollut toisin, näin minulle kerrottiin. Omat vanhempani eivät ole eronneet, itse olen ... ELI, yhtälailla avioliitoissa joita ei hoideta ja tartuta ongelmiin ( = "kyllä aika hoitaa" periaate) on paljon osapuolia jotka eivät ole tyytyväisiä ja onnellisia liittoon. TAI jos sinänsä ikävä ero hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista, niin siinä voi olla todella monta tyytyväistä osapuolta (jopa kaikki) ... ihmisistä sekin on kiinni.

        Onko sitten parempi olla katkera ja avioliittonsa pettynyt eläkelläinen, kun ei aika hoitanutkaan asioita eikä montaa onnellista hetkeä muista.

        Ei tarvitsekaan, en minäkään tunne suuria sympatioita rouvien sivusuhteisiin. Tämä ei varsinaisesti ole syy avioeroihin, vaan seurausta siitä ettei niitä suhteen ongelmia olla aikanaan ryhdytty hoitamaan (lakaistu maton alle, kun ajateltu ajan hoitavan .. "ei tehrä tästä ny suurta numeroo") ... jotkut sitten oirehtivat pahaa oloaan sivusuhteiden kautta. Rakastajat eivät "ota" ukkomiehiä, elleivät nämä tahdo tulla otetuiksi...

        Asiaa puhut. Pahan olon oireita sivusuhteet on ja usein asianosaiset itse eivät halua/uskalla myöntää totuutta itselleen, puhumattakaan, että osaisivat keskustella niistä. Maton allehan mahtuu tiettyyn rajaan asti roskia. "Ei mietitä nyt liikaa", noin mullekin on sanottu moneen kertaan, kun olen yrittänyt valottaa tilannetta ja kysellä miksi minä, kolmaspyörä, olen nyt tässä antamassa hänelle voimaa arjen kestämiseen. Onhan se toki pirun paljon helpompaa ottaa 'tekohengitystä' vastaan kuin puuttua niihin todellisiin syihin ja tehdä isoja ratkaisuja. Kun hammasta särkee, voihan sitä yrittää uskotella, että uuden hammasharjan ostaminen auttaa. Ennenpitkää edestään kuitenkin löytää kaiken. Itsekin eronneena tiedän, ettei nämä helppoja asioita ole...


      • Onnellinen Eronnut
        M36 kirjoitti:

        Totta, mutta sama logiikka pätee myös toiseen liittoon. Ongelmat ja murheet ovat "ihmisen kokoiset", eli mikä yhdelle on helposti ratkaistava vaikeus on voi toiselle olla niin suuri asia, ettei sen käsittelyyn voimat tai taidot riitä.

        Tuosta terapiamuodosta moni alkoholisti todella pitäisi, en vaan usko sen toimivan (tai no, henki lähtee ajan kanssa .. hoituuhan se niinkin). Ei aika hoida parisuhteen ongelmia tai kriisejä, ihmiset ne hoitavat jos niin tahtovat ja voivat. Ajan kanssa oppii kyllä olemaan löysässä hirressä, ja kun aikansa kärsinyt niin jotkut onnistuvat kovettamaan itsensä kulissiliittoon ... näin väitän käyvän jos ajan kuvitellaan hoitavan perheen kriisit ja ongelmat.

        Isoäitini vanhemmat erosivat kolmekymmentäluvulla... vaikeata oli, mutta vaikeampaa olisi ollut toisin, näin minulle kerrottiin. Omat vanhempani eivät ole eronneet, itse olen ... ELI, yhtälailla avioliitoissa joita ei hoideta ja tartuta ongelmiin ( = "kyllä aika hoitaa" periaate) on paljon osapuolia jotka eivät ole tyytyväisiä ja onnellisia liittoon. TAI jos sinänsä ikävä ero hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista, niin siinä voi olla todella monta tyytyväistä osapuolta (jopa kaikki) ... ihmisistä sekin on kiinni.

        Onko sitten parempi olla katkera ja avioliittonsa pettynyt eläkelläinen, kun ei aika hoitanutkaan asioita eikä montaa onnellista hetkeä muista.

        Ei tarvitsekaan, en minäkään tunne suuria sympatioita rouvien sivusuhteisiin. Tämä ei varsinaisesti ole syy avioeroihin, vaan seurausta siitä ettei niitä suhteen ongelmia olla aikanaan ryhdytty hoitamaan (lakaistu maton alle, kun ajateltu ajan hoitavan .. "ei tehrä tästä ny suurta numeroo") ... jotkut sitten oirehtivat pahaa oloaan sivusuhteiden kautta. Rakastajat eivät "ota" ukkomiehiä, elleivät nämä tahdo tulla otetuiksi...

        Voi miten viisasta tekstiä-

        Itse olin aviossa 15v, ja voin sanoa, että luojan kiitos lähdin. Onnellisinta aikaa elämässäni elän parhaimmillani, mitä en olisi saanut koskaan aviossa. KAtkerat vaimot jotka eivät halua luopua kulisseista, rahasta, asunnosta ovat ne jotka pitkin hampain puolustavat näitä "ykkösliittoja". Kun lähdin jätin miehelleni kaiken ja aloitin alusta, alussa ei ollut asuntoa, ei rahaa, ei autoa, ei työtä. Nyt 7 vuotta myöhemmin kaikki löytyy, ja parhainta OMA RAUHA JA RAKKAUS, joka ei tukahduta. Ja parhainta lapsistani on kasvanut vastuullisia nuoria, fiksuja ja elämää ymmärtäviä. Pahinta mitä lapselle voi tarjota on riitaisa koti, tai kulissen takana tapahtuva pettäminen, ym. Lapset vaistovat jos asiat eivät ole kunnossa. EROTKAA AJOISSA"


      • Sinikka
        Onnellinen Eronnut kirjoitti:

        Voi miten viisasta tekstiä-

        Itse olin aviossa 15v, ja voin sanoa, että luojan kiitos lähdin. Onnellisinta aikaa elämässäni elän parhaimmillani, mitä en olisi saanut koskaan aviossa. KAtkerat vaimot jotka eivät halua luopua kulisseista, rahasta, asunnosta ovat ne jotka pitkin hampain puolustavat näitä "ykkösliittoja". Kun lähdin jätin miehelleni kaiken ja aloitin alusta, alussa ei ollut asuntoa, ei rahaa, ei autoa, ei työtä. Nyt 7 vuotta myöhemmin kaikki löytyy, ja parhainta OMA RAUHA JA RAKKAUS, joka ei tukahduta. Ja parhainta lapsistani on kasvanut vastuullisia nuoria, fiksuja ja elämää ymmärtäviä. Pahinta mitä lapselle voi tarjota on riitaisa koti, tai kulissen takana tapahtuva pettäminen, ym. Lapset vaistovat jos asiat eivät ole kunnossa. EROTKAA AJOISSA"

        Kiitos Onnellinen Eronnut kirjoituksestasi!
        Minäkin olen juuri muutama kuukausi sitten lähtenyt ja jättänyt kaiken miehelleni. Päivääkään en ole katunut. Voi olla että joskus vielä havahdun todellisuuteen mutta tällä hetkellä ja koko eron ajan minulla on ollut hyvä olla. Oma rauha on ihana asia. Uutta rakkautta minulla ei ole enkä ihan halua itseäni sitoa suhteeseen.
        Minä järjestelin ennen eroa jo asioita siihen malliin että en ole ihan puilla paljailla ja voin myös mieheni kanssa keskustella monista asioista. Hän on auttanut minua ja on saanut uutta potkua elämäänsä kun lähdin. Sanoisin että meidän tapauksessa molemmille on tehnyt hyvää minun irtiottoni toimimattomasta suhteesta.


    • hahah

      Lähde!

      Et tule sitä katumaan.

      Ole mies ja uskalla tehdä liike!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9140
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7873
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5547
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2334
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2079
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1729
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1664
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1413
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1348
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      1206
    Aihe