Mä olen aina ollut yksinäinen. Koko nuoruus meni siinä, ettei kunnollista poikaystävää meinannut löytyä, mutta toisaalta siihenkin tottui ja yksinolosta osasi ehkä nauttiakin.
Vasta vähän päälle 20-vuotiaana mulle realisoitui se, mitä on tuntea olevansa todella yksinäinen. Tulin sillon yllätysraskaaksi melko tuoreelle tuttavuudelle, joka onnekseni oli todella fiksu ja tasapainoinen mies, jonka kanssa olin onnellinen ja rakastunut, mutta hän oli ilta-/viikonlopputyössä ja sain viettää päivän tärkeimmät hetket eli illat ihan yksin pienen maha-asukkini kanssa. Iltaisin sain mennä yksin nukkumaan ilman hyvänyön-toivotuksia ja suukkoja, yksin kasvavan vatsani kanssa. Se tuntui sanoinkuvailemattoman pahalta, mutta olin ehkä jotenkin naiivi ja kuvittelin sen olevan normaalia ja että kaikki ihmiset, jotka ovat parisuhteessa tuntevat samoin kuin minä.
Vasta myöhemmin lapsen kasvaessa huomasin edelleen viettäväni kaiket illat yksin. Lapsen mentyä nukkuun mun ainoaksi seuraksi jäi TV.
Yhteisiä ystäviä meillä ei ollut, koska miehen töiden vuoksi ihmissuhteita oli vaikea pitää yllä eikä meillä ollut mitään yhteisiä harrastuksia eikä menoja. Olimme erakkoja. En tuntenut miehen ystäviä enkä perhettä juurikaan eivätkä he mua. Tunsin olevani lapsenvahti tai yksinuoltaja.
Tuntui pahalta, kun yritin selittää miehelle, kuinka yksinäiseksi tunnen oloni eikä hän tuntunut ymmärtävän.
Olisi ollut niin käsittämättömän ihanaa joskus esiintyä pariskuntana jossain muuallakin kuin lähimarketissa! Esitellä jollekulle, että "tässä on mun avomies" tai että hän esittelisi ylpeänä ystävilleen, että "tässä on mun avovaimo". Olisi kiva ollut joskus kuulla mieheltäni, että hänen ystävänsä olisi vaikka sanonut yhteisen illanvieton jälkeen hänelle, että "onpa sulla mukava tyttöystävä, oot tosi onnekas" tms.
Nyt tilanne on se, että erosimme miehen kanssa joku aika sitten eikä eron jälkeinen elämä tunnu yhtään sen erilaiselta kuin parisuhteessakaan, koska vietän kaikki nämä illat joka tapauksessa yksin.
Mietin kyllä sitä, että koska on mun vuoro olla onnellinen. Elämäni rakkaus on vielä löytämättä ja toivon, ettei sen löytäminen vie ikuisuutta, koska olo alkaa jo nyt yksinäisyyden kanssa käydä toivottomaksi.
Välillä tuntuu pahalta, kun huomaa, ettei yksinkertaisesti pysty iloitsemaan ympärillä olevien onnellisten ihmisten puolesta. En ole kateellinen, mutta energia ei riitä enää olemaan onnellinen muiden puolesta.
Parisuhteen aikana erakoituminen johti myös siihen, että ystäväpiiri pieneni entisestään. Mulla on ehkä kaksi ystävää eikä yhtäkään kaveria. Mutta heissäkin se "huono puoli", että he ovat lapsettomia ja elävät melko estotonta elämään (voivat mennä ja tehdä mitä lystäävät). En pysty samaistumaan kehenkään ja ehkä siksikin tunnen itseni entistä yksinäisemmäksi. Vertaistukea ei siis ole.
Onko tilanteeni oikeasti niin toivoton miltä se kuulostaa? Onko jollain samoja kokemuksia kuin mulla?
Yksin väkijoukossakin
16
542
Vastaukset
- mielipidenro2
Minusta olet itsekäs.
Kannattiko hankkia lapsi? Ei kannattanut. Itse kuitenkin valintasi teit sen hankkia. Vieläpä miehen kanssa joka ei edes ollut "elämäsi rakkaus".
Yksinhuoltajana et varmasti seuraa kovin helposti enää saa.- only lonely
Ensinnäkin lapsia ei "hankita" enkä kadu lastani. Mieheni oli "elämäni rakkaus" niin kauan, kunnes oli pakko todeta, ettei tämä toimi. Ties vaikka hän olisikin ollut elämäni rakkaus, mutta elämämme sillä hetkellä eivät vain toimineet yksiin.
Enkä ole yksinhuoltaja, olen yhteishuoltaja. Olen nainen, jolla on lapsi. Identiteettini ei ole "yksinhuoltaja". - tsemppiä sulle
only lonely kirjoitti:
Ensinnäkin lapsia ei "hankita" enkä kadu lastani. Mieheni oli "elämäni rakkaus" niin kauan, kunnes oli pakko todeta, ettei tämä toimi. Ties vaikka hän olisikin ollut elämäni rakkaus, mutta elämämme sillä hetkellä eivät vain toimineet yksiin.
Enkä ole yksinhuoltaja, olen yhteishuoltaja. Olen nainen, jolla on lapsi. Identiteettini ei ole "yksinhuoltaja".En varsinaisesti osaa vastata, mutta pakko jotakin on kirjata kun ensimmäinen vastaus oli tuomitseva, ei neuvova.
Harmi ettei miehesi löytänyt aikaa teille enempää. Itse toimin päinvastaisesti, eli tingin omista menoistani perheeni vuoksi sen verran ettei minulla ole enää omaa verkostoa. Toivottavasti löydät vielä jonkun.
Yhdella kaverillani on lapset kolmen eri naisen kanssa, ja vasta se kolmas parisuhde onnistui. Nyt hän elää käsitykseni mukaan hyvää perhe-elämää. - only lonely
tsemppiä sulle kirjoitti:
En varsinaisesti osaa vastata, mutta pakko jotakin on kirjata kun ensimmäinen vastaus oli tuomitseva, ei neuvova.
Harmi ettei miehesi löytänyt aikaa teille enempää. Itse toimin päinvastaisesti, eli tingin omista menoistani perheeni vuoksi sen verran ettei minulla ole enää omaa verkostoa. Toivottavasti löydät vielä jonkun.
Yhdella kaverillani on lapset kolmen eri naisen kanssa, ja vasta se kolmas parisuhde onnistui. Nyt hän elää käsitykseni mukaan hyvää perhe-elämää.Kiitos asiallisesta vastauksesta!
Niinhän se on, että ihmiset viisastuvat vain (omaa) elämää elämällä. Toivottavasti itse en koskaan ajaudu tilanteeseen, jossa minulla on kolme "baby daddya"...
Toivottavasti "kestän" yksinäisyyttä jatkossakin, ettei tarvitse ryhtyä parisuhteeseen vain epätoivon vuoksi.
- MiesX77
Onhan sinulla aikaa vielä vaikka mihin. Ystäviä ja seurustelukumppaneita voi löytyä mistä vain, vaikkei se ihan helppoa ole. Tekstisi perusteella olet fiksu tyyppi, joten siitä homma ei jää kiinni. Kannattaa ehkä yrittää keksiä uusia harrastuksia, missä voisi tavata ihmisiä.
Seuraava keskustelupätkä on elokuvasta Little Miss Sunshine. Aina kun elämä tuntuu suurelta kärsimykseltä, niin muistelen tuota Proustin ajatusta. Yritä siis nyt kärsiä niin paljon kuin mahdollista, niin myöhemmin tulet olemaan niin vahva luonteeltasi, että kaikki kadehtivat sinua :)
Dwayne: I wish I could just sleep until I was eighteen and skip all this crap-high school and everything-just skip it.
Frank: Do you know who Marcel Proust is?
Dwayne: He's the guy you teach.
Frank: Yeah. French writer. Total loser. Never had a real job. Unrequited love affairs. Gay. Spent 20 years writing a book almost no one reads. But he's also probably the greatest writer since Shakespeare. Anyway, he uh... he gets down to the end of his life, and he looks back and decides that all those years he suffered, Those were the best years of his life, 'cause they made him who he was. All those years he was happy? You know, total waste. Didn't learn a thing. So, if you sleep until you're 18... Ah, think of the suffering you're gonna miss. I mean high school? High school-those are your prime suffering years. You don't get better suffering than that.
Share this quote- only lonely
Kiitos vastauksestasi.
Viime aikoina on ollut huono tuuri kaveruussuhteissakin, nimittäin kaksi kaveria, joihin todella luotin katosivatkin elämästäni kuin tuhka tuuleen ilman sen kummempaa selitystä. Tai no toinen puukotti todella pahasti selkään aivan yllättäen ja toinen teki oharit enkä ole tähän päivään mennessä saanut selitystä asialle... Joten luottamus kaikkiin ihmissuhteisiin on ollut viime aikoina kyllä koetuksella, mutta yritän kovasti olla kyynistymättä ja katkeroitumatta!
Voihan se olla että palaatte viellä yhteen miehesi kanssa sitten kun aika on oikea;)
Keskity nyt lapsesi hoitamiseen hän on tällä hetkellä tärkein ja voihan se olla että törmäät siihen oikeaan lapsen kautta- only lonely
En ole kokonaan sulkenut pois yhteenpaluun mahdollisuutta, mutta olen myös luvannut olla soimaamatta itseäni siitä, jos unelma "kokonaisesta perheestä" ei heti kohdallani onnistunutkaan.
Kyllä lapseni on nyt tärkein ja on ollut ihana huomata, kuinka paljon paremman ja tiiviimmän suhteen olen pystynyt lapseeni eron jälkeen luomaan! Joskus ero voi siis olla hyvästäkin. only lonely kirjoitti:
En ole kokonaan sulkenut pois yhteenpaluun mahdollisuutta, mutta olen myös luvannut olla soimaamatta itseäni siitä, jos unelma "kokonaisesta perheestä" ei heti kohdallani onnistunutkaan.
Kyllä lapseni on nyt tärkein ja on ollut ihana huomata, kuinka paljon paremman ja tiiviimmän suhteen olen pystynyt lapseeni eron jälkeen luomaan! Joskus ero voi siis olla hyvästäkin.Olen kuullut monta tarinaa tuosta yhteenpaluusta ja useimmissa se myöskin tapahtuu se on vaan hyvä pitää välillä rakkaudestakin taukoa
Kyllä te viellä palaatte yhteen kun teillä on ''Haikaranlahja'' yhdistämässä.
- 1+2
Kenties uusi, sosiaalinen harrastus voisi olla se Juttu, jota kipeästi kaipaat. Oletko etsinyt sellaista? Kaverit ja mies voivat löytyä harrastuksen kautta, ja ainakin harrastus pitää mielen virkeänä ja tasapainoisena. Esimerkiksi lapsen avulla on mahdollista tutustua muihin vastaavassa tilanteessa pähkäileviin ihmisiin. Kokeile rohkeasti!
- voi jestas
Mitä tohon nyt voi sanoa. Toivottavasti löydät miehen, joka ymmärtää tilanteesi. Toivottavasti olet itse kasvanut henkisesti, etkä toisella kerralla pyöräytä heti lasta tuntematta toista kunnolla!!!! Lisäksi on väärin ripustaa omaa "onneaan" toisen varaan. Ei se sillä tavalla toteudu! Niin monet ei ole päässyt aikuistumisen alkuunkaan tässä maailmassa ja sen tähden pettymyksiä tulee aina!!!
- only lonely
En "pyöräyttänyt" lasta kenenkään kanssa tyhmyyttäni tai naiiviuttani. Mikään ehkäisy ei ole 100 %:sen varma ja yllätysraskauden siitä teki erityisesti se, että lääkärin diagnosoiman sairauden vuoksi olisi hyvin epätodennäköistä, että voisin ikinä saada lapsia.
En ripusta onneani kehenkään, olen oppinut sen, että haluan oppia ensin rakastamaan itseäni ennen kuin hakeudun uuteen parisuhteeseen. Mutta siinä mielessä onneni riippuu muista ihmisistä, että olen aina kokenut olevani onnellisimmillani silloin, kun olen rakastanut ja minua on rakastettu. Äidinrakkaus on ihanaa, mutta niin on myös intohimorakkaus vastakkaista sukupuolta kohtaan.
- Mianca1981
Varmasti löydät vielä sen oikean! :) Itsellä ei ihan vastaava tapaus, mutta nuoruudenrakkauden kanssa saimme lapsen. Kasvoimme kuitenkin erillemme ja päätimme erota. Itsellä kaverit oli silloin suhteissa omilla tahoillaan, joten yksinäisyys tuli tutuksi myös minulle normaalissa arjessa.Joku täällä totesi että yksinhuoltajana ei ole helppo saada seuraa; meillä kylläkin yhteishuoltajuus mutta lapsi suurimman osan ajasta minulla, seuraa on silti löytynyt ja nyt olen onnellisesti naimisissa. :)
Etsi uusia kavereita, laajenna tuttavapiiriä. Sieltä löytyy vertaistukea ja ehkäpä se elämäsi rakkauskin... ;) Äläkä missään tapauksessa kuuntele tuollasia törppöjä joka ekana vastasi! (Sori, mutta kyllä sä olet törppö,)- only lonely
Kiitos vastauksesta, oli piristävää luettavaa :)
Välillä tuntuu, että "yksinhuoltaja" on kirosana, joten olen alkanut käyttää itsestäni mielummin nimitystä "yhteishuoltaja", koska meilläkin on sama tilanne, että lapsi asuu minun luona, mutta muodollisesti olemme yhteishuoltajia.
Enkä ole ajatellut lannistua, nimittäin muistin eilen, että kyllähän Norjan prinssi Haakonkin otti itselleen melkoisen taustan omaavan yksinhuoltajan vaimokseen, joten ehkä se prinssi odottaa muakin jossain ;)
- Christalli3
mielipidenro2! Vaikutat todella negatiiviselta tyypiltä joka oikein etsimällä etsii kaikkea negatiivista muista ihmisistä. MIKSI ensinnäkin olet kielteinen yksinhuoltajaäitejä kohtaan? Ja toisekseen monet yksinhuoltajat ovat aina uuden miehen saaneet. Toisella kertaa ovat saaneet sen onnistuneen parisuhteen. On vain kiinni siitä koska ihminen on oikeasti valmis johonkin uuteen ja siitä että koska se oikea kaveri kohdalle osuu.
Koskaan ei voi etukäteen tietää miten elämässä menee. Vaikka kuinka haluaisi niin elämää vaan ei voi käsikirjoittaa. Parisuhteissa ja perhe-elämässäkään ei aina mene niinkuin Strömsössä mutta lapsi on aina lahja ja siunaus. Lapsesta voi aina tulla onnellinen vaikka eläisi missä perheessä. Pääasia että vanhempi/vanhemmat tai huoltajat rakastavat häntä ehdoitta, tukien ja kannustaen. Tarjoamalla turvallisen, rauhallisen ja huolehtivan kasvuympäristön. Oliko sinulla muuten sellainen ja saitko tarpeeksi rakkautta?
Onko vihamielinen asenteesi,kasvatuksessasi opittua vai onko se tullut kovien elämän pettymyksiesi kautta? Vai kenties vain kuuluu perusluonteeseesi ja on osa persoonallisuuttasi?
Annat ymmärtää että only lonely teki suorastaan virheen kun ei tiennyt ettei parisuhde tule kestämään mutta kerkesi silti lapsen tekemään, niin kysynkin nyt että kuinka pitkälle itse olet tiennyt VARMASTI että kun johonkin ryhdyt niin se myös kestää tai ainakin eteni juuri niin kuin olit suunnitellut? Jos kaikki todella on suunnitelmissasi aina mennyt kuten Strömsössä niin toivon että sinusta tulisi kuuluisa ja saamme lukea lööpeistä sinunlaisestasi ihmetietäjästä jolla on aina mennyt kaikki niin putkeen ettei mikään ole jäänyt hiuskarvan varaan eikä ole sattunut epämiellyttäviä yllätyskäänteitä.
only lonelylle toivotan kaikkea hyvää ja mukavia hoitohetkiä lapsesi kanssa. Varmasti vielä sen oikeankin löydät. Olipa se sitten exäsi tai uusi kaveri. Ja uskon että kavereitakin vielä löydät. Kaikilla on elämässään aina joskus yksinäisyys-vaihe joka on joskus ihan paikallaankin ja sen voi kokea ihan positiivisenakin kun saa tehdä omia juttujaan ja tutustua kunnolla itseensä ja miettiä rauhassa mitä haluaa elämältä. Elämähän on kausiluontoista ja koskaan ei tiedä mitä kaikkea hyvää se vuorovesikin voi tullessaan tuoda. Tsemppiä!:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Paskakaivo Kuhmo
Moniko teki uuden saostuskaivon, joka erittelee paskan ja nesteet imeytyskenttineen maassa taloissa. Kaikkien talojen pi684461Uskotko yliluonnolliseen?
Mitä jos tämä ns. kaivattusi on loitsunut sinut? Olettekos sitä ajatelleet, niinpä. Ette todellakaan. :D993981- 523512
Mitä kuuluu?
Toivottavasti sulla oli hyvä päivä tänään. Täällä on taas ollut niin negatiivista juttua. Oli pakko tulla sanomaan sinul272756Keilahalli
Onneksi rakennettiin aikoinaan se keilahalli, se pelastaa eläinpuistoyhtiöiden sekä koko Ähtärin kaupungin talouden!252562Uskallatko katsoa pitkään silmiin
kaivattuasi, jos olette samassa tilassa? Alkaako sydän jyskyttää, jos katseet jumittuvat? Pelkäätkö ulkopuolisten huomaa562433- 462324
- 391907
- 471898
- 301646