No niin tulipahan kyseinen kirja äskettäin luettua ja fiilikset on erittäin sekavat. Siis kirja oli hyvä ja pidän Dostojevskin tavasta kirjoittaa, mutta kuten Rikoksessa ja Rangaistuksessakin, myös Idiootissa loppu jäi vaivaamaan minua. Jos siinä olisi edes joku omaperäinen/filosofinen sanoma lopussa mutta minä en vain saa siitä mitään irti. Ehkä en ole vielä tarpeeksi sivistynyt ymmärtämään Dostojevskin sanomaa hänen kirjoissaan. Mielipiteitä.
Dostojevski - Idiootti
Simo
135597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Feodorin tyyliin ei kuulu jättää parasta viimeiseksi. Hänen ideansa riittävät kannattelemaan kokonaista tarinaa eikä kikkailuun siksi ole aihetta.
Vaikka olen samaa mieltä kanssasi tuosta Dostojevskin tarinan mielenkiintoisuudesta ilman kikkailujakin, niin olisi Idiootinkin vähän onnellisemmin voinut lopettaa, eikä jättää asoita "puolitiehen".
Mutta kai F.D:lla on omat syynsä tapaan, jolla hän kertoo tarinaansa ja varmaan juuri tällaiset omaperäiset seikat lisäävät hänen kirjojensa suosiota.
Olen lukenut myöskin niin Idiootin kuin Rikos ja rangaistuksenkin. Itse jäin Rikokseen ja rangaistukseen "kiinni" ja se piti lähes "ahmia".
Idiootti oli paljon raskaampi luettava ja en pitänyt siitä yhtä paljon.
Yksi mikä minua vaivaa Dostojevskissä on venäjän kieliset nimet. Pirullakaan en tahdo jaksaa muistaa kenestä milloinkin on kyse.
Sama juttu mulla oli Rikoksessa ja Rangaistuksessa noiden nimien kanssa, mutta joissain versioissa on erikseen laitettu henkilöluettelo kirjan alkuun.
Kiire ja rahapula luultavasti ajoi Dostojevskia julkaisemaan kirjan hieman viimeistelemättömänä, siksi siinä on rosoja.
Silti, kuvaus miehestä joka on niin ylevämielinen, niin kiltti että muut pitävät häntä idioottimaisena, koska antaa muiden käyttää itseään hyväkseen, koska uhrautuu muiden puolesta on ravisuttava. Mutta tosi, niin äärettömän tosi.
Niinhän kilteille käy.
Ja onhan se samalla jännitysromaanikin, kuten muutkin Dostojevskit, yleensä joku kuolee tai tapetaan.
Siitä on vain valitettavan paljon aikaa kun sen luin, pitäisi lukea taas uudelleen.
Osaatko suositella muita Dostojevskin kirjoja tai muita vastaavanlaisia? Onko Gogolin kirjat samantyylisiä kuin Dostojevskin ?
En kyllä ole sama kirjoittaja, mutta itse tykkäsin kovasti paitsi Rikoksesta ja rankaistuksesta, myös Riivaajista. Jos vielä pääset katsomaan sitä teatteri versiota (kansallis - ja joku q - teatteri), niin antoisa kokemus on. Jotenkin tykkäsin enemmän Riivaajista kuin Rikosesta ja ... Ehkä, koska henkilöitä on enemmän ja havaittavissa jopa omalaatuista huumoria...
Gogolia en ole lukenut kuin Kuolleet sielut, joka on kovin erityylinen kuin F.D. Kepeä, humoristinen ja tosi hauskaa luettavaa. Suosittelen!
Kiitosta vaan. Taidanpa nuo kirjat lainata seuraavaksi.
josta iso joukko ihmisiä pitää, mutta jonka kanssa olen itse väsynyt, jopa teatterissa. Yritän kyllä vielä uudelleen.
Lyhyt ja intensiivinen Dostojevskin perusteemojen kuvaus mahtuu teokseen "Kellariloukko". Ja jos se ei mitenkään kosketa, niin unohda koko Dostojevski.
Hän oli Venäjään ja venäläisyyteen uskova, vahvasti ortodoksikristitty, ja uskoi myös että Venäjän kansalla on jonkinlainen tehtävä maailmanhistoriassa... jos se sitten ei ollut kommunismi niin tuskin tuota kukaan ymmärtää mikä se oli. Mutta tämä ei heikennä Dostojevskin ansiota ihmisen psykologian ymmärtäjänä, ja monumentaalisuudestaan huolimatta keskenjäänyt Karamazovin veljekset on hänen pääteoksensa. Siinä on joitakin ulottuvuuksia, joita nykyajan ihminen kyselee yhtä hyvin kuin 1800-lukulainenkin, niistä tärkeimpänä Ivanin kysymys: "Ellei Jumalaa ole, onko kaikki sitten sallittua?"
Mulla kävi itsellänikin mielessä toi kommunismin vaikutus tuon ajan kirjoihin/kirjailijoihin, ja kyllä Idiootissakin oli selvästi sellaisia mahtivenäjän piirteitä olemassa, lähinnä keskusteluissa. Ainakin Ruhtinas Myskin puhui siihen sävyyn. Ja toi sun mainitsema Jumala ja moraalikysymys on ihan totta ainakin Dostojevskin Rikoksessa ja Rangaistuksessa.
Niin, tarkoitin lähinnä, että kommunismin voi ymmärtää yhdeksi sellaiseksi asiaksi, isoksi liikkeeksi jollaisen näkijänkykyjä omaava kirjailija kuten Dostojevski jo saattoi ehkä aavistella olevan tulossa... mutta tämä on arvailua.
Riivaajissa hän kyllä esittelee ns. nihilistit, jotka eivät usko mihinkään ja jotka tahtovat repiä alas kaiken yhteiskunnassa, moraalissa, tavoissa, politiikassa, missä tahansa, mutta joilla ei ole mitään tarjota vaihtoehdoksi. Tällainen kriittisyyshän on yhä hyvin sallittua ja yleistä myös omassa maailmassamme, mutta juuri vaihtoehtojen puutteen, rakentavuuden puutteen vuoksi hiukan teini-ikäistä tasoltaan.
Riivaajissa D. osoittaa mihin repiminen vailla rakentamista voi johtaa.
Ja: olivathan miehen omat kokemukset, osallistuminen nuorena tsaaria vastustavaan nuorisokapinalliseen polittiseen liikkeeseen ja siitä seurannut kuolemantuomio, joka vasta hirttolavalle kiipeämisen jälkeen muutettiin 5:ksi vuodeksi pakkotyötä Siperian vankileirillä ja toiset 5 vuotta armeijassa, myös hyvin rankkoja. Joku vähempi mies olisi nääntynyt.
Leirillä D. luki raamattua, ainoaa kirjaa joka oli saatavilla, tutustui monenlaisiin rikoksiin ja rikollisiin ja venäläiseen luonteeseen. Muistelmia kuolleesta talosta on tilitys vankileirielämästä.
Vankeus- ja sotapalvelusajan jälkeen D. loi suurimmat teoksensa.
mikä oli pointti johon tarina perustu.
Tarinan pointtia voi varmaan tulkita niin monella tavalla, kuin on lukijoitakin, mutta Dostojevskilla on taustalla yleensä joku suurempi tekijä kuten läntisen maailman rappio tjmv.
Loppujen lopuksi minun kaltaiset lukijat, jotka eivät ole perehtyneet tuon ajan muihin vaikutteisiin, eivät osaa tulkita kirjan pointtia oikein. Joten älkää ottako esille tuomaani ideaa kirjaimellisesti.