Niin paljon kauheutta ovat

suomalaiset käännynnäiskatolilaiset saaneet kokea aivan muutaman vuoden sisällä!

Ensiksi he liittyivät roomalaiskatoliseen kirkkoon, jossa ei ollut edes kirkollisveroa, ja sitten heille annettiin piispaksi moraaliteologian professori sosialistisesta Puolasta. Mutta ei se käynyt heille millään, vaikka minun mielestä irlantilainenkin miraaliteologian professori olisi käynyt vallan hyvin.

Ja mikä itku ja parku siitäkin sitten tuli. Käännynnäiset halusivat uuden piispan, joten aloitettiin valittaminen, joka jatkui ja jatkui. Ja päästiinhän siitä piispasta sitten eroon.

Seuraavaksi saatiin syntyjään suomalainen piispa, mutta siitä syntyi vielä suurempi parku. Miten nyt suomalainen voisi olla käännynnäiskatolilaisten piispana, jotain hienopaahan heillä pitäisi olla, kun ovat ihan roomalaiskatoliseen kirkkoon liittyneet, eikä edes tarvitse kirkollisveroa maksaa.

Suomalaisesta piispasta on nyt kirjoitettu pahaa monessa paikassa ja häntä on kehotettu eroamaan, vaikka paavi on hänet määrännyt tehtäväänsä. Mikään ei ole tuottanut tuosta, mutta sitkeimmät eivät kai vieläkään hellitä, sillä hehän ovat kaikkein oikeauskoisimpia käännynnäisiä.

Suomalainen piispa on siis tullut jäädäkseen, mutta mitä kauheaa sitten seuraavaksi saatiinkaan.

Saatiin argentiinalainen paavi, joka meni jo pesemään nuorisorikollisten jalat, vaikka edeltäjänsä olivat pesseet Vatikaanin hierarkian mukaisten prelaattien jalkoja. Aivan kauhea oli sekin teko, sillä käännynnäiset eivät olleet ottaneet sellaista mahdollisuutta edes huomioon.

Ja aivan kauhea parku tuli siitäkin. Väki on nyt tyytymätön paaviinsa ainakin täällä Suomessa. Suomalaisten käännynnäiskatolilaisten mielipidettäkään ei kysytty ollenkaan, vaikka täällä osattiinkin niin hyvin arvioida, kenestä italialaisesta kardinaalista tulisi Vatikaanin suurimman salaisuuden vartija. Kuka vartioisi pedofiilipappien tekosia ja estäisi seksuaalirikollisten tekosten tutkimisen.

Argentiinalainen Fransiscus ei ole noudattanut mitään ennakko-odotuksia ja nyt ovat kohta pedofiilitkin helisemässä, mikä ei tietenkään suomalaisia miellytä käännynnäiskatolilaisia, joiden usko on kaikkein puhtain ja noudattaa luterialaista riitusta.

Mitä on siis enää tehtävissä? Se on menoa nyt? Katoaako katolilaisen kirkon lumous, jos väärinkäytökset postuvat eikä Vatikaanin pankkikaan enää pese rikollista rahaa? Tässä tilanteessa on paljon avoimia kysymyksiä, mutta miten käy suomalaisille käännynnäiskatolilaisille? Romahtaako pyhän Henrikin kirkon katto, kaatuuko pyhän Marian kirkon torni?