Lesbot ja uskonto

Lukekaa tosiaan yhdessä se keskustelu joka täällä käytiin muutama viikko sitten. Minä olin keskustelun käynnistäjä ja sain valtavasti apua siitä, siellä oli tosi hyviä kommentteja asiattomien lisäksi.
Ehdottaisin että lukisitte yhdessä aihetta käsittelevää kirjallisuutta, esim.
Nissinen, Martti, Homoerotiikka Raamatun maailmassa,
Synti vai siunaus, artkkelikokoelma kristinuskon ja homoseksuaalisuuden kohtaamisesta (erittäin suositeltava)
Oranen, Hanna, Lesbous ja kristillinen identiteetti (tai jotain sinne päin, mutta tekijän muistan varmasti, kirja on sosiologian gradu, ja erittäin mielenkiintoinen)
Cederberg Trygve, Homoseksuaalisuus ja etiikka. Kaikki teokset löytyvät kirjastojen hakusivuilta.
Nämä kirjat edustavat myönteistä ja vapauttavaa kantaa homoseksuaalisuuteen. Fundamentalistisen näkökulman tarjoaa esim Syntyjä syviä (tekijää en muista, toim. ehkä Ari Puonti, joka on Aslanin perustajahenkilöitä, koulutukseltaan teologian maisteri, sivulaudatur psykologiassa), sekä Hämmennyksestä selkeyteen (tai jotain sinnepäin, tekijä Ari Puonti, puhuu myös muistaakseni 28.8 hengellisen elämän syventymispäivillä aiheesta homoseksuaalin rinnalla kulkeminen, ilmoitus viimeisessä Kirkossa ja kaupungissa).
Pohdinnan ja lukemisen sekä erinäisten keskutelujen tuloksena omat silmäni ikään kuin avautuivat näkemään asian myönteiseltä kannalta. Lukemani perusteella käsitin, että vaikka kirkkojen eettiset linjaukset ovat tiukkoja, käytäntö on usein hyväksyvämpää homoseksuaalisuutta kohtaan. Esim ortodoksisessa kirkossa katsotaan että kristinuskon eettiset normit ovat itsessään muuttumattomia ja ikuisia, mutta niitä tulee soveltaa muuttuvaisiin, vaihtuviin olosuhteisiin ja kulloisenkiin historialliseen kontekstiin - vieläpä kunkin yksilön ainutlaatuiseen elämäntilanteeseen. Niinpä käytännössä ortodoksinen kirkko siunaa homoparien kodin siinä missä heteroidenkin ja näin (implisiittisesti) hyväksyy homopariskunnan yhdessä elämisen. Tämä on käytäntönä myös osassa luterilaista kirkkoa.
Yksi omista oivalluksistani oli se, että johdonmukaisesti sovellettuna kielteinen kanta homoseksuaalisuuteen johtaa loogisesti ristiriitaiseen ja kestämättömään etiikkaan. Esim ns. eheytysliikkeen edustajat ajattelevat että olen traumaattisesta lapsuudestani johtuen psyykkisesti hajalla ja yritän täyttää tunnetyhjiöni tai vajeeni rakastumalla toiseen naiseen. Olin kuitenkin myös teini-iässä rakastunut itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen: eikö tämä heteroseksuaalinen rakastuminen johtunutkaan tunnetyhjiöstä ja siitä, että hain tästä miehestä isänkorviketta itselleni? Tämän liiton kirkko olisi siis riemusta kiljuen siunannut, vaikka sen tausta olisi ollut yhtä traumaattinen kuin myöhempien naisiin ihastumisieni.
Puhutaan myös tunteiden sublimoinnista ja kilvoittelusta, mutta unohdetaan että heteroistakin vain murto-osa pitäytyy selibaatissa uskon tähden. Täten halutaan ilmaista että homoseksuaaliset tunteet ovat jo lähtökohtaisesti "alempiarvoisia" kuin heteroseksuaaliset tunteet. Olen myös kuullut homoseksuaalisuutta rinnastettavan sellaisen heteroseksuaalisen henkilön tilanteeseen joka ei voi invaliditeettinsa takia toteuttaa seksuaalisuuttaan. Jos olisin kuuromykkä ja neliraajahalvaantunut heteroseksuaali, minulla olisi kuitenkin oikeus hakea miestä itselleni - sen sijaan vastaavanlaisessa tilanteessa oleva homo/lesbo ei tällaista oikeutta tunnu omaavan.
Usein myös sotketaan lahjakkaasti tosiinsa yhteiskunnassa ilmenevä yleinen homofobia ja uskonnolliset tunteet, joita ei osata pitää tosistaan erillään. Se että minä henkilönä en suvaitsisi homoseksuaalista käyttäymistä tai se inhottaisi minua, ei oikeuta auktoriteettiperusteiseen argumentointiin, jossa tulkitsen Raamattua siten että se oikeuttaa subjektiiviset tuntemukseni.
Yleensä myös henkilöt jotka edustavat homoseksuaalisuuden tuomitsevaa kantaa, eivät omakohtaisesti ole prosessoineet asioita - heidän näkemyksensä voi olla enintään ulkokohtainen ja pintapuolinen eikä ainakaan minusta uskottava. Tästä esimerkkinä kristillisen liiton poliittiset ja eettiset kytkennät.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä jotka kuvastavat mielestäni sitä, miten loogisesti ristiriitaiseen ja kaksinaismoralistiseen tilanteeseen joudutaan tulkitsemalla tässä kohdin Raamattua fundamentalistisesti. Analogioita löytyy keskusteluun naispappeudesta, naisen oikeudesta opettaa seurakunnassa ja monesta muustakin asiasta.

martsa kirjoitti:

Lukekaa tosiaan yhdessä se keskustelu joka täällä käytiin muutama viikko sitten. Minä olin keskustelun käynnistäjä ja sain valtavasti apua siitä, siellä oli tosi hyviä kommentteja asiattomien lisäksi.
Ehdottaisin että lukisitte yhdessä aihetta käsittelevää kirjallisuutta, esim.
Nissinen, Martti, Homoerotiikka Raamatun maailmassa,
Synti vai siunaus, artkkelikokoelma kristinuskon ja homoseksuaalisuuden kohtaamisesta (erittäin suositeltava)
Oranen, Hanna, Lesbous ja kristillinen identiteetti (tai jotain sinne päin, mutta tekijän muistan varmasti, kirja on sosiologian gradu, ja erittäin mielenkiintoinen)
Cederberg Trygve, Homoseksuaalisuus ja etiikka. Kaikki teokset löytyvät kirjastojen hakusivuilta.
Nämä kirjat edustavat myönteistä ja vapauttavaa kantaa homoseksuaalisuuteen. Fundamentalistisen näkökulman tarjoaa esim Syntyjä syviä (tekijää en muista, toim. ehkä Ari Puonti, joka on Aslanin perustajahenkilöitä, koulutukseltaan teologian maisteri, sivulaudatur psykologiassa), sekä Hämmennyksestä selkeyteen (tai jotain sinnepäin, tekijä Ari Puonti, puhuu myös muistaakseni 28.8 hengellisen elämän syventymispäivillä aiheesta homoseksuaalin rinnalla kulkeminen, ilmoitus viimeisessä Kirkossa ja kaupungissa).
Pohdinnan ja lukemisen sekä erinäisten keskutelujen tuloksena omat silmäni ikään kuin avautuivat näkemään asian myönteiseltä kannalta. Lukemani perusteella käsitin, että vaikka kirkkojen eettiset linjaukset ovat tiukkoja, käytäntö on usein hyväksyvämpää homoseksuaalisuutta kohtaan. Esim ortodoksisessa kirkossa katsotaan että kristinuskon eettiset normit ovat itsessään muuttumattomia ja ikuisia, mutta niitä tulee soveltaa muuttuvaisiin, vaihtuviin olosuhteisiin ja kulloisenkiin historialliseen kontekstiin - vieläpä kunkin yksilön ainutlaatuiseen elämäntilanteeseen. Niinpä käytännössä ortodoksinen kirkko siunaa homoparien kodin siinä missä heteroidenkin ja näin (implisiittisesti) hyväksyy homopariskunnan yhdessä elämisen. Tämä on käytäntönä myös osassa luterilaista kirkkoa.
Yksi omista oivalluksistani oli se, että johdonmukaisesti sovellettuna kielteinen kanta homoseksuaalisuuteen johtaa loogisesti ristiriitaiseen ja kestämättömään etiikkaan. Esim ns. eheytysliikkeen edustajat ajattelevat että olen traumaattisesta lapsuudestani johtuen psyykkisesti hajalla ja yritän täyttää tunnetyhjiöni tai vajeeni rakastumalla toiseen naiseen. Olin kuitenkin myös teini-iässä rakastunut itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen: eikö tämä heteroseksuaalinen rakastuminen johtunutkaan tunnetyhjiöstä ja siitä, että hain tästä miehestä isänkorviketta itselleni? Tämän liiton kirkko olisi siis riemusta kiljuen siunannut, vaikka sen tausta olisi ollut yhtä traumaattinen kuin myöhempien naisiin ihastumisieni.
Puhutaan myös tunteiden sublimoinnista ja kilvoittelusta, mutta unohdetaan että heteroistakin vain murto-osa pitäytyy selibaatissa uskon tähden. Täten halutaan ilmaista että homoseksuaaliset tunteet ovat jo lähtökohtaisesti "alempiarvoisia" kuin heteroseksuaaliset tunteet. Olen myös kuullut homoseksuaalisuutta rinnastettavan sellaisen heteroseksuaalisen henkilön tilanteeseen joka ei voi invaliditeettinsa takia toteuttaa seksuaalisuuttaan. Jos olisin kuuromykkä ja neliraajahalvaantunut heteroseksuaali, minulla olisi kuitenkin oikeus hakea miestä itselleni - sen sijaan vastaavanlaisessa tilanteessa oleva homo/lesbo ei tällaista oikeutta tunnu omaavan.
Usein myös sotketaan lahjakkaasti tosiinsa yhteiskunnassa ilmenevä yleinen homofobia ja uskonnolliset tunteet, joita ei osata pitää tosistaan erillään. Se että minä henkilönä en suvaitsisi homoseksuaalista käyttäymistä tai se inhottaisi minua, ei oikeuta auktoriteettiperusteiseen argumentointiin, jossa tulkitsen Raamattua siten että se oikeuttaa subjektiiviset tuntemukseni.
Yleensä myös henkilöt jotka edustavat homoseksuaalisuuden tuomitsevaa kantaa, eivät omakohtaisesti ole prosessoineet asioita - heidän näkemyksensä voi olla enintään ulkokohtainen ja pintapuolinen eikä ainakaan minusta uskottava. Tästä esimerkkinä kristillisen liiton poliittiset ja eettiset kytkennät.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä jotka kuvastavat mielestäni sitä, miten loogisesti ristiriitaiseen ja kaksinaismoralistiseen tilanteeseen joudutaan tulkitsemalla tässä kohdin Raamattua fundamentalistisesti. Analogioita löytyy keskusteluun naispappeudesta, naisen oikeudesta opettaa seurakunnassa ja monesta muustakin asiasta.

kommentissasi, martsa, tulee mielestäni hyvin esille oma tuotoksesi; luovuus, oivallus, jossa yhdistyvät eri lähteiden tieto, esimerkit, elämän tuntu, omakohtainen pohdinta ja erinäiset keskustelut muiden kanssa. Hieno kirjoitus!