Nainen on 42-vuotias, hoitoalalla. Neljän 8-17 -vuotiaan lapsen yh. , eronnut n. 15 vuoden avioliiton jälkeen alkoholisoituneesta, mustasukkaisesta ja väkivaltaisesta miehestään vajaat viisi vuotta sitten. Aika lailla lapsilleen elänyt ihminen, uhrautuvaa tyyppiä.
Vajaa vuosi eron jälkeen alkoi uusi, tasapainoinen parisuhde hellän ja turvallisen Miehen kanssa. 41-vuotiaalla miehellä (lukiotuttuja) myös 4 lasta, jotka jääneet erossa ex-vaimon luo. Mies ei ole halunnut olla isähahmona muille kuin omille lapsilleen. Tämä oli o.k. aluksi, mutta viimeisen vuoden aikana miehen itsekkyys ja ulkopuolisuus on ruvennut ilmeisesti hiertämään.
Kolmisen vuotta on mennyt pääsääntöisesti hyvin, väljähkössä parisuhteessa. Yöt on nukuttu yhdessä, kaikki on toiminut, vaikka Miehellä on ollut koko ajan omat aikataulut ja oma osoite lähistöllä. Naisella on ollut työnsä ja lapsensa menemisineen.
Viimeisen puolen vuoden aikana Naisella on ollut rankkaa töissä. Vastapainoksi Nainen on ruvennut kuntoilemaan ja jopa joukkueurheilemaan. Mihinkään kutsuun tai menoon ei ole vastattu kieltävästi. Ystäviään Nainen on tavannut enemmän kuin ennen, vaikka vapaa-aikaa on ollut teoriassa vähemmän. Vauhti on ollut hurjaa, kodinhoito yms. jääneet "luonnontilaan". Aikaisemmin lähes jokailtainen juttelu on jäänyt pois kuin huomaamatta.
Mies on reagoinut lapsellisesti, valittaen mm. olemattomaksi jääneestä yhteisestä ajasta, kiukutellut tekemättömistä kotitöistä ( auttamisen sijaan) ja jopa häirinnyt Naisen kaveri-illanviettoja katkerilla tekstiviesteillään. Eräänlaista mustasukkaisuutta voisi sanoa pulpahtaneen pintaan.
Myös Naisen rakkaus Mieheen on loppunut, tai ainakin hyvin vähissä. Nainen on sanonut hyvin harvoissa, mutta rauhallisissa keskustelutilanteissa, ettei rakasta Miestä enää samalla tavoin kuin ennen. Mies havahtui itsekkyydestään, ja lupasi aidosti ottaa Naisen perheen enemmän omakseen ja tukea Naista hänen "elämättömän elämän elämisessään". Ja luvannut olla vaatimatta mitään, niinkuin silloin ennen. Siitä huolimatta Nainen on todennut parisuhteessa jatkamisen olevan vain yksi mahdollisuus. Ja tarvitsevansa aikaa ratkaisun tekemiseen. Miestä epätietoisuus stressaa todella paljon.
Mies on neuvoton, ja kolmatta viikkoa lomautettuna parisuhteesta. Elämänkumppaninsa menettämistä pelkäävä Mies kysyy : Onko "yliaktiivisuus" olla jonkinlaista pakoa parisuhteen selvitystilanteesta? Vaikeneminen ja pakeneminen, primitiivireaktioita? Onko tällainen hyvinkin tavallista "tuossa iässä"? Löytyykö tästä kirjallisuutta? Miten Miehen pitäisi suhtautua? Mitä tehdä, odottaako vain? Vastatkaa, oi Viisaat Naiset?
- tarpeeton -
Mies kaipaa neuvoja: Nelikymppisen Naisen kriisikö?
25
2632
Vastaukset
- tsemppaaja
Onneksi "tarpeeton" on havahtunut (ehkä liian myöhään, koska naisen mielenkiinto mieheen jo hiipumassa tai hiipunut) huomaamaan virheensä.
Nyt vain kovaa yrittämistä peliin, ei mikään parane itsestään.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta virheistään voi oppia.
Kova työ edessä "tarpeettomalla", tsemppiä!- tarpeeton
Mies on toimittanutkin lupauksen "parantaa tapansa". Keskusteluyhteys on aika olematon nykyään, tapaamisia on kiireisen Naisen kanssa vaikeaa sopia. Koko ajan etäisemmäksi muuttunut Nainen ei juuri välitä prosessoida asiaa, työntää sen vain sivummalle "kalenterissaan".
Miehellä on puolestaan ollut mahdollisuus analysoida ja murehtia tilannetta liikaakin. Kymmeniä sivuja kirjoittamista, päiväkausien miettimisiä. mittavan prosessoinnin tuloksena on selvinnyt, että Mies on valmis elämään myös uudelle perheelleen, olemaan osa sitä.
Normaalitilanteessa Nainen kuuntelisi ja todennäköisesti hyväksyisi tarjouksen. Miestä pelottaa, että Naisen "vauhtisokeus" peittää järjen äänen. Eikä sitä varmaan parane mennä sanomaan Naiselle...
- on tämä
Kuulepa kummaa; naisellasi on uusi rakkaus ole siitä vakuutettu äläkä tee itsestäsi pelleä anelemalla ja ruikuttamalla vaan ole mies.
- tarpeeton
Ei vaan oikein sovi pirtaan, kun nimenomaan on kyse vapaudesta, ja siitä ettei tarvitse menoistaan ilmoitella kenellekään.
Jos voisin olla toisesta miehestä noin varma, en todellakaan ehdottelisi minkäänlaisia jatkamismahdollisuuksia.
Itsetuntoni kyllä kestää neuvottelemisen yhteisestä tulevaisuudesta uusin periaattein, ilman että tuntisin oloani pelleksi. Naisen häpeähän se on, jos ei pysty kertomaan paremmasta ihmissuhteesta. Pitää varmaan kysyä suoraan, kun ensi kerralla nähdään.
- tarpeeton
Kiitos neuvoista, varsinkin "tsemppaajalle".
Olisin toivonut vastauksia naisilta, joilla olisi kokemuksia vastaavasta kriisistä /villiintymisestä, joko lähipiiristä tai omalta kohdaltaan.
Vai onko tämä niin tyypillinen ja surkea tapaus, ettei kukaan vaivaudu?
Aloitusviestissä mainittuja mokia lukuunottamatta kyseessä on ns. "hyvä mies", sen on Nainenkin myöntänyt. Hylätyksi tuleminen ei välttämättä ole ansaittua tässä tapauksessa.- "tarpeekseen saanut"
Asiat on niin pienestä kiinni. Minua alkoi vuosi sitten ottaa pannuun, kun 10 v hääpäivä kuitattiin käden heilautuksella. En toki odottanutkaan mitään erikoista, mutta onnentoivotus tai vaikka kukka olisi tehnyt mieleni hyväksi. Olin silloin vielä rakastunut ja varma, että olemme hamaan hautaan yhdessä. Mieltäni alkoi kaivaa - eikö hän oikeasti välitä minusta. Mieleen alkoi tulla kaikenlaisia pikku sattumuksia (...jouduin kotona pieneen onnettomuuteen, hän ei kysynyt kuinka kävi, sattuuko, tarvitaanko lääkäriä... hän myöhästeli asioista, jotka minä koin tärkeinä...käyttäytyi ystäviäni kohtaan töykeästi...) Välinpitämättömyys alkoi suututtaa minua ja hän huomasi sen myös käytöksessäni. Otin uusia harrastuksia ym. tyyliin, kun mitään ei anneta, täytyy itse ottaa. En viihdy hänen seurassaan ja yritänkin kaikin tavoin välttää sitä. Lasten takia yritän lykätä lopullista eroa. Nyt mies kiemurtelee jaloissani ja yrittää mielistellä, mutta ei se lähinnä inhottaa. Rakkaus, kiintymys, kunnioitus on poissa. Mtiä opimme tästä:? Nainen odottaa aikansa, mies saa monta mahdollisuutta, mutta jos hän ei ota onkeensa ennen kuin nainen on saanut tarpeekseen, mitään ei ole enää tehtävissä. En minä ainakaan ala aikuista ihmistä opettamaan. Jos rakastat vaimoasi anna hänen tuntea se, huomioi pikkuasioissa, anna pieni lahja, vie ulos syömään, kehu joskus, ne on pieniä asioita, mutta merkitsevät naiselle paljon.
- tsemppaaja
on nainen.
Sanoit kirjoittaneesi kymmeniä sivuja ajatuksiasi paperille.
Laitapa jotain niistä ajatuksistasi kirjeeseen ja osoita se naisellesi.
Monia asioita on paljon helpompi purkaa paperille kuin vaan sanoa töksäyttää.
Keskustelut ovat impulsiivisia, mutta kirjoittaa voi harkiten ja samalla itse niitä analysoiden.
Kirje on myös todella konkreettinen, sitä voi pitää kädessä, lukea useampaan kertaan, punnita, jopa säilyttää.
Siihen on myös yhtä helppo vastata. - tarpeeton
"tarpeekseen saanut" kirjoitti:
Asiat on niin pienestä kiinni. Minua alkoi vuosi sitten ottaa pannuun, kun 10 v hääpäivä kuitattiin käden heilautuksella. En toki odottanutkaan mitään erikoista, mutta onnentoivotus tai vaikka kukka olisi tehnyt mieleni hyväksi. Olin silloin vielä rakastunut ja varma, että olemme hamaan hautaan yhdessä. Mieltäni alkoi kaivaa - eikö hän oikeasti välitä minusta. Mieleen alkoi tulla kaikenlaisia pikku sattumuksia (...jouduin kotona pieneen onnettomuuteen, hän ei kysynyt kuinka kävi, sattuuko, tarvitaanko lääkäriä... hän myöhästeli asioista, jotka minä koin tärkeinä...käyttäytyi ystäviäni kohtaan töykeästi...) Välinpitämättömyys alkoi suututtaa minua ja hän huomasi sen myös käytöksessäni. Otin uusia harrastuksia ym. tyyliin, kun mitään ei anneta, täytyy itse ottaa. En viihdy hänen seurassaan ja yritänkin kaikin tavoin välttää sitä. Lasten takia yritän lykätä lopullista eroa. Nyt mies kiemurtelee jaloissani ja yrittää mielistellä, mutta ei se lähinnä inhottaa. Rakkaus, kiintymys, kunnioitus on poissa. Mtiä opimme tästä:? Nainen odottaa aikansa, mies saa monta mahdollisuutta, mutta jos hän ei ota onkeensa ennen kuin nainen on saanut tarpeekseen, mitään ei ole enää tehtävissä. En minä ainakaan ala aikuista ihmistä opettamaan. Jos rakastat vaimoasi anna hänen tuntea se, huomioi pikkuasioissa, anna pieni lahja, vie ulos syömään, kehu joskus, ne on pieniä asioita, mutta merkitsevät naiselle paljon.
aika samantyyppisesti on käynyt kuin meille viimeisen puolen vuoden aikana :(
Meillä ei vain ole yhteisiä lapsia viimeisenä oljenkortena. Olen vain luvannut jatkossa olla enemmän isähahmona, mikäli sellaiselle on tarvetta.
Tuo välttely on tosi tehokas keino saada mies ajattelemaan, että mitähän on nyt on mennyt pieleen. Fiksu mies osaa epäillä heti itseään, ja jopa oppia virheistään. Olisiko se peräti kasvamista ihmisenä?
Et kysynyt mielipidettäni, mutta ehkä kannattaisi antaa miehelle vielä mahdollisuus näyttää, onko hän oppinut mitään?
Tuloksena voisi olla aikaisempaa toimivampi parisuhde - ja tietääkö sitä kokeilematta?
Kiitos kommentistasi ja parempaa jatkoa teille! - tarpeeton
tsemppaaja kirjoitti:
on nainen.
Sanoit kirjoittaneesi kymmeniä sivuja ajatuksiasi paperille.
Laitapa jotain niistä ajatuksistasi kirjeeseen ja osoita se naisellesi.
Monia asioita on paljon helpompi purkaa paperille kuin vaan sanoa töksäyttää.
Keskustelut ovat impulsiivisia, mutta kirjoittaa voi harkiten ja samalla itse niitä analysoiden.
Kirje on myös todella konkreettinen, sitä voi pitää kädessä, lukea useampaan kertaan, punnita, jopa säilyttää.
Siihen on myös yhtä helppo vastata.kirje, on minun vahva puoleni. Ajattelen asioita niin monitahoisesti, että puheeni on varmaan usein vaikeaselkoista ja helposti ymmärrettävissä väärin.
Kirjeitä (tekstit valikoitu varovaisesti) olen toimittanutkin vähintään yhden viikossa, mutta vastauksia ei ole kuulunut. Viimeisimmän kirjeen luetutin ollessani itse paikalla, ja sen jälkeen keskustelimme ainakin osasta kirjeen asioita.
Vaikuttaa että Nainen tarvitsee paljon aikaa kirjeitten käsittämiseen ja varsinkin käsittelemiseen. Hänellä ei taida olla samanlaista kirjoittamalla prosessoinnin keinoa kuin minulla onneksi on.
Mutta hyvä tuo neuvosi on, kiitos siitä, samoin kuin kannustuksestasi. Toivottavasti kirjeet nopeuttavat edes vähän lopputulokseen pääsyä, oli se sitten mikä tahansa. Tätä epätietoisuutta on niin vaikea kestää.
- Mami63
ja niin se oli minullekin. Jokainen nainen vaan elää sitä omalla tavallaan. Kirjoituksesi perusteella arvelen, että tähän asti lapsiinsa ja työhönsä paneutunut nainen on havahtunut ajattelemaan: "Tätäkö tämä loppuelämäni on" eli nyt on ruvettu ottamaan takaisin menetettyä aikaa, harrastuksia ja muita rientoja. Lapset kun ovat jo niin isoja etteivät välttämättä tarvitse koko ajan perään katsojaa. Se, että teidän kahden välinen suhde on ollut "väljä" ei ehkä välttämättä ole syynä, tilanne voisi olla sama tai jopa pahempi jos olisitte eläneet tiiviissä suhteessa, samassa asunnossa. En usko vieraaseen mieheen, sillä jos nainen on avio-eronsa jälkeenkin elänyt yksin melkein vuoden, hän on niitä järkeviä naisia jotka eivät syöksy suhteesta seuraavaan ilman harkintaa. Neuvoisin Sinua aloittamaan varovaisesti lähestymisen; kirje, kutsu illalliselle/elokuviin/mökkiviikonloppu/eräretki - sen mukaan mistä hän pitää, voisi jo antaa sysäyksen yhteiseen ajanviettoon. Mutta anna hänen pitää omat harrastukset ja ystävät - älä nyt rupea rajoittamaan hänen elämää jos ette tähänkään mennessä ole eläneet kuin avopari.
Jokaisessa suhteessa tunteet välillä hiipuvat ja sitten taas leimahtavat ( toivottavasti ). Toivotan Sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti saatte suhteenne jälleen toimimaan.
Terv. Uusio-perheen Mami, 41v.
p.s. sitten kun/jos seurustelunne jatkuu, niin muistathan huomioida rakastettuasi aina välillä, vaikka auttamalla kotitöissä...- tarpeeton
olen (liian) vähäisissä keskusteluissamme huomannut, että jostain elämättömästä elämästä tässä on nyt kyse. Mutta tuntuu välillä jo paniikinomaiselta tuo "lentäminen". Ja sulkeeko se välttämättä parisuhteemme pois?
Laitan tuohon katkoviivojen väliin yhden kappaleen, joka joutunee seuraavaan kirjeeseeni Naiselle:
---------------------------------
Sinun on saatava pitää uusi vapautesi ja itsenäisyytesi, se on selvä. Nyt, ja seuraavat vuodet on sinun vuorosi elää "itsekkäästi". Uskon vakaasti, että se olisi sinulle helpompaa ja antoisampaa elämänkumppanisi tukemana kuin yksin. Haluan edelleen olla sinun peruskalliosi, jolle palaat retkiltäsi, ja jonka suojaan voit aina hakeutua, kun elämä koettelee. Nyt kun olen kasvanut entisestäni, voin tarjota enemmän myös perheellesi.
---------------------------------
Siinä päättelit oikein että Nainen on todellakin "niitä järkeviä naisia". Suhteemmekin alkoi tosi varovasti ja vanhan tuttavuuden pohjalta. Toivottavasti tämä neljänkympin mikälie ei ole sekoittanut hänen päätään. Kai tässä on vaan annettava ajan kulua, ja toivottava että hiljaa hyvä tulee.
Kiitos hienosta kommentista ja neuvoista. Lupaan pyytää häntä ulos syömään, mikäli hänen aikatauluunsa sellaista mahtuu. Hyvää jatkoa sinullekin!
- Maria
Olisiko mahdollista, että olisit hänen lastensa seurana, kun hän on ulkona ja ottaisit hänet kainaloosi kun hän yöllä palaa?
Ehkä teetkin näin. Ehkä kannattaisi unohtaa järkeen vetoaminen ja keskittyä hellyyteen ja valloittaa hänet uudelleen vaikka joka ilta.- tsemppaaja
Minä luulen myös, että Nainen odottaa enemmänkin "turhautuneen" huomion suuntautuvan enemmän lapsiinsa.
Jospa vaihtaisit taktiikkaasi ja lähestyisit Naista lasten kautta. - tarpeeton
tsemppaaja kirjoitti:
Minä luulen myös, että Nainen odottaa enemmänkin "turhautuneen" huomion suuntautuvan enemmän lapsiinsa.
Jospa vaihtaisit taktiikkaasi ja lähestyisit Naista lasten kautta.Olen ehdottanut vajaa viikko sitten antamassani kirjeessä, että olisin paljon enemmän lasten tukena, varsinkin 13-vuotiaan pojan (, kun aikaisemmin olen lähinnä ollut moittimassa heitä epäsiisteydestä). Osallistuisin aikaisempaa enemmän kuljetteluihin, fillareiden ym. huoltoon, siivoamiseen, pyykinpesuun ja jopa ruuanlaittoon (olen kohtuuhyvä kokki).
Toisaalta lapsien kautta vetoaminen on tavallaan epäreilua, koska Naisen henk. kohtaiset tunteet ovat ehkä kuitenkin tärkeimmät? En tiedä.
Lisäksi olen havainnut fyysisen tason kylmyyttä, jota ei ole aikaisemmin esiintynyt. Jopa koskettamiseni tuntuu ajoittain ahdistavan Naista. - Tätä mieltä
tarpeeton kirjoitti:
Olen ehdottanut vajaa viikko sitten antamassani kirjeessä, että olisin paljon enemmän lasten tukena, varsinkin 13-vuotiaan pojan (, kun aikaisemmin olen lähinnä ollut moittimassa heitä epäsiisteydestä). Osallistuisin aikaisempaa enemmän kuljetteluihin, fillareiden ym. huoltoon, siivoamiseen, pyykinpesuun ja jopa ruuanlaittoon (olen kohtuuhyvä kokki).
Toisaalta lapsien kautta vetoaminen on tavallaan epäreilua, koska Naisen henk. kohtaiset tunteet ovat ehkä kuitenkin tärkeimmät? En tiedä.
Lisäksi olen havainnut fyysisen tason kylmyyttä, jota ei ole aikaisemmin esiintynyt. Jopa koskettamiseni tuntuu ajoittain ahdistavan Naista.ja aitoja tekoja kehiin!
Yksikään täysipäinen nainen ei jaksa jaarituksiasi papereilta lukea.
Lisäksi elät konditionaalissa; olisin, tekisin...
mikset ole ja tee nyt? - tarpeeton
Tätä mieltä kirjoitti:
ja aitoja tekoja kehiin!
Yksikään täysipäinen nainen ei jaksa jaarituksiasi papereilta lukea.
Lisäksi elät konditionaalissa; olisin, tekisin...
mikset ole ja tee nyt?antaako aikaa, olla painostamatta vai ryhtyä suoraan toimintaan? Olen saanut molemmansuuntaisia neuvoja, joten asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Itse olen jo tähän ikään huomannut, että harkinta harvoin pahentaa tilannetta.
- hmm
iso lapsi pienten jatkona. Kun lapset olivat pieniä, apu ja tuki olisi ollut paikallaan. Nyt he pärjäävät enemmän ilman äitiä ja äidillä on pitkästä aikaa mahdollisuus omaankin elämään. Sinulla on oma koti, miksi sinua häiritsee hänen kotinsa kunto, ei siivous ole maailman tärkein asia. Paljonko yhteistä teillä olikaan,"yöt nukuttu yhdessä"? Ehkä hänestä tuntui samalta silloin kuin sinusta nyt, kun hänen aikataulunsa on väljä. En oikein usko paluuseen. Ei hän enää halua menettää vapauttaan, kun nähnyt mihin johtaa. Millaisen miehenmallin annoitkaan lapsille? Lapsiinkin olisi kannattanut tutustua aikoinaan, he tietävät jo millainen olet. Uskon, että peli on menetetty. (itsekin pienten lasten yh ollut).
- tarpeeton
Juuri näitä asioita olen kirjoitellut koneelle. Purkanut aavistuksiani ja analysoinut elettyä elämää - ja huomannut niitä tavallisia virheitä. Miten olen saattanut olla niin tyhmä? Kun Nainen on ilmiselvästi minulle se oikea, jonka kanssa haluan loppuelämäni ja vanhuuden päiväni viettää. Olemme auttaneet toisiamme kipeiden erojen jälkeen, hän minua kestämään ikävän omiin lapsiini ja minä häntä kestämään exän häiriköinnin ja uhkaukset. Hän on auttanut minua kroonisen sydänsairauteni kanssa, ja minä olen auttanut häntä itsenäistymään. Olemme olleet toistemme parhaat ystävät - vielä viime vuonna. Kuinka nopeasti voikaan tuhota niin paljon :(
Olen luvannut olla rajoittamatta Naisen vapautta mitenkään, enemmänkin tukea sitä. Tarvitsisin vain uuden tilaisuuden näyttää kasvaneeni ihmisenä. Voisin ja haluaisin olla vahvistus tälle (käytännössä täysin isättömälle) perheelle. Uskon että lopulta olisimme onnellisempia kuin koskaan, koko perhe. - hmm
tarpeeton kirjoitti:
Juuri näitä asioita olen kirjoitellut koneelle. Purkanut aavistuksiani ja analysoinut elettyä elämää - ja huomannut niitä tavallisia virheitä. Miten olen saattanut olla niin tyhmä? Kun Nainen on ilmiselvästi minulle se oikea, jonka kanssa haluan loppuelämäni ja vanhuuden päiväni viettää. Olemme auttaneet toisiamme kipeiden erojen jälkeen, hän minua kestämään ikävän omiin lapsiini ja minä häntä kestämään exän häiriköinnin ja uhkaukset. Hän on auttanut minua kroonisen sydänsairauteni kanssa, ja minä olen auttanut häntä itsenäistymään. Olemme olleet toistemme parhaat ystävät - vielä viime vuonna. Kuinka nopeasti voikaan tuhota niin paljon :(
Olen luvannut olla rajoittamatta Naisen vapautta mitenkään, enemmänkin tukea sitä. Tarvitsisin vain uuden tilaisuuden näyttää kasvaneeni ihmisenä. Voisin ja haluaisin olla vahvistus tälle (käytännössä täysin isättömälle) perheelle. Uskon että lopulta olisimme onnellisempia kuin koskaan, koko perhe.jos otat minut takaisin, teen kaiken paremmin ja saat mennä ja harrastaa jne. Ei se niin mene. Anna hänelle tilaa ja aikaa tehdä ratkaisunsa, älä painosta. Miksi olisit nyt muuttunut, kun neljä vuotta meni, ettet halunnut lapsiinkaan läheisempää suhdetta, kun siihen oli tilaisuus, jakanut arkea. Ja onko muutos aito, kun johtuu toisen kasvamisesta ja itsetunnon vahvistumisesta. Ehkä sinun on aika opetella ensin elämään itsesi kanssa yksin ja sitten vasta parisuhteessa TASAVERTAISENA kumppanina.
- Maria
tarpeeton kirjoitti:
Juuri näitä asioita olen kirjoitellut koneelle. Purkanut aavistuksiani ja analysoinut elettyä elämää - ja huomannut niitä tavallisia virheitä. Miten olen saattanut olla niin tyhmä? Kun Nainen on ilmiselvästi minulle se oikea, jonka kanssa haluan loppuelämäni ja vanhuuden päiväni viettää. Olemme auttaneet toisiamme kipeiden erojen jälkeen, hän minua kestämään ikävän omiin lapsiini ja minä häntä kestämään exän häiriköinnin ja uhkaukset. Hän on auttanut minua kroonisen sydänsairauteni kanssa, ja minä olen auttanut häntä itsenäistymään. Olemme olleet toistemme parhaat ystävät - vielä viime vuonna. Kuinka nopeasti voikaan tuhota niin paljon :(
Olen luvannut olla rajoittamatta Naisen vapautta mitenkään, enemmänkin tukea sitä. Tarvitsisin vain uuden tilaisuuden näyttää kasvaneeni ihmisenä. Voisin ja haluaisin olla vahvistus tälle (käytännössä täysin isättömälle) perheelle. Uskon että lopulta olisimme onnellisempia kuin koskaan, koko perhe.Ei ole liian myöhäistä tutustua lapsiin. Etkö voisi tutustua heihin heidän itsensä takia? Isojen lasten kanssa voinet sopia tapaamisesta äidiltä kysymättäkin.
Moni isä huomaa lapsiin tutustumisen jääneeen, vasta sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa. - tarpeeton
hmm kirjoitti:
jos otat minut takaisin, teen kaiken paremmin ja saat mennä ja harrastaa jne. Ei se niin mene. Anna hänelle tilaa ja aikaa tehdä ratkaisunsa, älä painosta. Miksi olisit nyt muuttunut, kun neljä vuotta meni, ettet halunnut lapsiinkaan läheisempää suhdetta, kun siihen oli tilaisuus, jakanut arkea. Ja onko muutos aito, kun johtuu toisen kasvamisesta ja itsetunnon vahvistumisesta. Ehkä sinun on aika opetella ensin elämään itsesi kanssa yksin ja sitten vasta parisuhteessa TASAVERTAISENA kumppanina.
tuo tilan ja ajan antaminen. Se on tässä jo pikku hiljaa selvinnyt, että hosumalla tulee vain vahinkoa.
Ensimmäisen kahden viikon paniikkitilanteeni oli täysin hedelmätöntä aikaa. Vasta kolmannella viikolla pystyin analysoimaan omaa käyttäytymistäni, ja löytämään perusteltuja syitä Naisen reaktioille.
Itsekäs MinäMinä-asenne oli jäänyt päälle eräänlaisena puolustusmekanismina. Olin kestänyt omista lapsistani erottamisen (tapaamisia 2-3 kk:n välein) paremmin omistautumalla vain itselleni, rakkaalleni ja työlleni/harrastuksilleni.
3-4 vuotta sitten perusteltuja selityksiä olivat:
- Jaksan olla isä vain omille lapsilleni.
- Pitää antaa lasten omalle isälle tilaisuus olla heille isä.
- Lapset ovat menetykseni takia niin arka asia minulle, että en uskalla päästää muita lapsia lähelleni
Asioita, joita en huomannut aiemmin:
- Suojakilpi jäi päälle, vaikka olin jo tottunut eroon omista lapsista
- Naisen lasten omasta isästä olisi vähemmän haittaa, jos olisin enemmän isän mallina.
- En voi rakastaa vain äitiä ja jättää lapset huomiotta. Järkevä Nainen taas ei voi jättää lapsiansa huomiotta.
- Perheenisänä elämisestä minulla on jo yli 10 vuoden kokemus. Vaikka elin köyhyydessä ja tein älyttömästi kotitöitä, pidin siitä! Olen vain pahasti vieraantunut siitä, mitä oikeasti haluan olla.
Nyt minulla voisi olla vielä mahdollisuus sellaiseen tasavertaiseen parisuhteeseen, ja lisäbonuksena lisää koululaisia kannustettavaksi. Pitää edetä varovasti ja tunnustellen, ehkä onni vielä odottaa minua... - tarpeeton
Maria kirjoitti:
Ei ole liian myöhäistä tutustua lapsiin. Etkö voisi tutustua heihin heidän itsensä takia? Isojen lasten kanssa voinet sopia tapaamisesta äidiltä kysymättäkin.
Moni isä huomaa lapsiin tutustumisen jääneeen, vasta sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa.kaavailimmekin Naisen kanssa (keskusteluyhteys alkaa palata paniikkivaiheeni mentyä ohi), että voisin tulla joku ilta tekemään pizzaa koko porukalle. Niinkuin meillä oli tapana "ennenkin".
Lapset ovat kuulemma vähän kyselleet perääni, ja vähän ymmällään ovat, varsinkin 13-vuotias poika. Onhan se kova paikka, jos äiti joutuu ajamaan toisenkin miehen pois. Pitää järjestää pikapuoliin kalareissu pojan kanssa, muinakin kesinä ollaan muutama kerta käyty kalalla. Ai niin, ja sitä ennen pitää muistaa ajeluttaa myös "pikkulikkoja" veneellä, tasapuolisuuden vuoksi :)
Vaikka olin Naisen perheessä aiemmin lähinnä epäsiisteydestä natkuttava ja äidin aikaa vievä ulkopuolinen. Haluaisin jatkossa olla fiksumpi, suvaitsevaisempi ja tukea lapsia esim. heidän oppimisvaikeuksissaan. Äiti tekee sitä jo, mutta tuskin toinen kiinnostunut aikuinen asiaa pahentaisi.
Omien poikien harvoissa tapaamisissa olen havainnut itsessäni pienoista vieraantumista ns. varhaisnuorisokulttuurista. Päätä tulee pyöriteltyä yhä useammin. Tosiaankin, olisi varmaan korkea aika tutustua paremmin myös Naisen lapsiin. Siitä olisi varmasti etua ja apua suhtautumisessa omien lasten mielipiteisiin ja edesottamuksiin.
Sain taas ajattelutyötä eteenpäin, kiitos rakennusaineista :) - hmm
tarpeeton kirjoitti:
kaavailimmekin Naisen kanssa (keskusteluyhteys alkaa palata paniikkivaiheeni mentyä ohi), että voisin tulla joku ilta tekemään pizzaa koko porukalle. Niinkuin meillä oli tapana "ennenkin".
Lapset ovat kuulemma vähän kyselleet perääni, ja vähän ymmällään ovat, varsinkin 13-vuotias poika. Onhan se kova paikka, jos äiti joutuu ajamaan toisenkin miehen pois. Pitää järjestää pikapuoliin kalareissu pojan kanssa, muinakin kesinä ollaan muutama kerta käyty kalalla. Ai niin, ja sitä ennen pitää muistaa ajeluttaa myös "pikkulikkoja" veneellä, tasapuolisuuden vuoksi :)
Vaikka olin Naisen perheessä aiemmin lähinnä epäsiisteydestä natkuttava ja äidin aikaa vievä ulkopuolinen. Haluaisin jatkossa olla fiksumpi, suvaitsevaisempi ja tukea lapsia esim. heidän oppimisvaikeuksissaan. Äiti tekee sitä jo, mutta tuskin toinen kiinnostunut aikuinen asiaa pahentaisi.
Omien poikien harvoissa tapaamisissa olen havainnut itsessäni pienoista vieraantumista ns. varhaisnuorisokulttuurista. Päätä tulee pyöriteltyä yhä useammin. Tosiaankin, olisi varmaan korkea aika tutustua paremmin myös Naisen lapsiin. Siitä olisi varmasti etua ja apua suhtautumisessa omien lasten mielipiteisiin ja edesottamuksiin.
Sain taas ajattelutyötä eteenpäin, kiitos rakennusaineista :)oikean osoitteen, kun osallistut, se tuo sisältöä ja antaessaan saa. (vanha viisaus). Jaettu taakka on puolta kevyempi.
Onnea! - tarpeeton
hmm kirjoitti:
oikean osoitteen, kun osallistut, se tuo sisältöä ja antaessaan saa. (vanha viisaus). Jaettu taakka on puolta kevyempi.
Onnea!hyvistä neuvoista, tuesta ja myös rakentavasta kritiikistä. Kaikesta oli apua.
Pahin lienee nyt ohi. Toivon että lähiviikkoina alkaa huolellisen jälleenrakentamisen aika. Onneksi perustukset olivat lujat, ne taisivat sittenkin kestää, vaikka melkein kaikki muu romahtikin.
Toivottavasti tästä otti opikseen joku muukin, kuin vain tämä tyhmästi toiminut Mies.
Kiitos vielä :)
- elli
Olen just itse eronnut.Ystävyydessä.Ei ollut lyömistä ja kaikki oli yli hyvin.Mies rakastui työkaveriin ja silläsiisti.
Älä ikinä päivänä ajattele että sä olisit aiheuttanu kumpaakaa liiton vaikeutta. Miehet sen on tehny.Sinä olet vahva.Hoida lapset.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399198Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3738004Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625761William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542378Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62103Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821752Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201695Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921455Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401382Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71380