Nainen, milloin tulee SE TUNNE, että nyt tarvisi miehen?

Et kuitenkaan pysty myöntämään että olet ihan paska kokoamaan huonekalua koska olet nainen!

selväjuttu kirjoitti:

Et kuitenkaan pysty myöntämään että olet ihan paska kokoamaan huonekalua koska olet nainen!

Eikös tuo ollut kolmelta pisteeltä nimenomaan tunnustus ettei osaa koota huonekaluja?

"...koska olet nainen" on ihan turha lisäys. Monet naiset osaa koota ne huonekalutkin. Useimmiten ne kuitenkin kokoaa mies, koska mies haluaa koota niitä joko pätemisen tarvettaan tai sitten siksi kun lapsenakin tykkäsi rakennella Legoista.

..... kirjoitti:

Eikös tuo ollut kolmelta pisteeltä nimenomaan tunnustus ettei osaa koota huonekaluja?

"...koska olet nainen" on ihan turha lisäys. Monet naiset osaa koota ne huonekalutkin. Useimmiten ne kuitenkin kokoaa mies, koska mies haluaa koota niitä joko pätemisen tarvettaan tai sitten siksi kun lapsenakin tykkäsi rakennella Legoista.

Lue lisää

Ei naiset osaa kasata, kyllä miehet kasaavat paremmin.

selväjuttu kirjoitti:

Et kuitenkaan pysty myöntämään että olet ihan paska kokoamaan huonekalua koska olet nainen!

Höpsis. Olen itseasiassa aika haka kokoamaan huonekaluja, mutta tuossa ko. tilanteessa olisi vaadittu aavistuksen enemmän voimaa, jotta se olisi sujunut vaivatta.

Joo, auto on teknisesti helppo ostettava. Mua risoo enemmän se palvelun taso. Ei vaan jaksais asenteellisia ihmisiä, joitten kuitenki pitäisi muka työskennellä palvelualalla. Edellisen kerran päädyin ostamaan autoa exän kanssa ja hän ei tiedä autoista tuon taivaallista. Mäkin tiedän huomattavasti enemmän ihan sen takia että isä piti huolen että tyttö tajuaa edes jotaki. Se miehen läsnäolo nyt vaan vaikutti palveluun, jokaisessa paikassa. Ei pitäis, mut minkäs teet. Eli ei muuta kun joko vaivaan isäukkoa, tai sit äänestän jaloillani ja yritän löytää paikan jossa palvellaan ilman asennetta ... saas kattoo

p.s. Jotenki tuntuu et mä ainakin saisin käydä aika paljon salilla, ennenku liikuttelisin koneita joitten nostamiseen tarvitaan miehiäki 2. Mä tunnenki varmaan vaan kukkakeppejä :P

nainen vain kirjoitti:

Joo, auto on teknisesti helppo ostettava. Mua risoo enemmän se palvelun taso. Ei vaan jaksais asenteellisia ihmisiä, joitten kuitenki pitäisi muka työskennellä palvelualalla. Edellisen kerran päädyin ostamaan autoa exän kanssa ja hän ei tiedä autoista tuon taivaallista. Mäkin tiedän huomattavasti enemmän ihan sen takia että isä piti huolen että tyttö tajuaa edes jotaki. Se miehen läsnäolo nyt vaan vaikutti palveluun, jokaisessa paikassa. Ei pitäis, mut minkäs teet. Eli ei muuta kun joko vaivaan isäukkoa, tai sit äänestän jaloillani ja yritän löytää paikan jossa palvellaan ilman asennetta ... saas kattoo

p.s. Jotenki tuntuu et mä ainakin saisin käydä aika paljon salilla, ennenku liikuttelisin koneita joitten nostamiseen tarvitaan miehiäki 2. Mä tunnenki varmaan vaan kukkakeppejä :P

Lue lisää

Kunnon nokkakärryt, niillä liikkuu kodinkoneet kevyesti pienemmälläkin voimalla. Faijan kanssa siirreltiin mun uutta pesukonetta sellaisten avulla.

13+5 kirjoitti:

Kunnon nokkakärryt, niillä liikkuu kodinkoneet kevyesti pienemmälläkin voimalla. Faijan kanssa siirreltiin mun uutta pesukonetta sellaisten avulla.

totta toikin :)

Voi se tunne silti tulla. Ku eihän kysymys nyt kai ollu siitä, että mihin ei ite pysty. Mä mielummin antasin miehen hoitaa sen siirtämisen nokkakärryilläki. Näpsästi toi kulki pojilta hissittömän kerrostalon 4. kerrokseen, vaikka vähän mulle makso. Enkä mä lähe muuten vaihtaan autoon renkaitakaan. Mielummin maksan jolleki. Toivottavasti ei tuu pakkotilannetta ikinä. Siinäkin kohtaa mies olis kiva.

Miksei me uskottaisi? Kyllähän me palstalla ympärivuorokautisesti päivystävät ätmit tiedämme, että naiset ovat aina kiimassa, ja keväällä erityisesti. Ei meitä yllätä sekään, että nainen haluaisi miestä nimenomaan sitä kiimaa tyydyttämään.

Olemme vain niin kovin kateellisia teille naisille siitä että teillä on moiseen mahdollisuus ja erittäin kateellisia niille onnekkaille miehille jotka pääsevät teidän noita tarpeita tyydyttämään (kun me kelvataan vaan siihen kaapin kasaamiseen ja tietokonetukeen)

Kateellinen ätmi kirjoitti:

Miksei me uskottaisi? Kyllähän me palstalla ympärivuorokautisesti päivystävät ätmit tiedämme, että naiset ovat aina kiimassa, ja keväällä erityisesti. Ei meitä yllätä sekään, että nainen haluaisi miestä nimenomaan sitä kiimaa tyydyttämään.

Olemme vain niin kovin kateellisia teille naisille siitä että teillä on moiseen mahdollisuus ja erittäin kateellisia niille onnekkaille miehille jotka pääsevät teidän noita tarpeita tyydyttämään (kun me kelvataan vaan siihen kaapin kasaamiseen ja tietokonetukeen)

Lue lisää

Meillä naisilla on mahdollisuus mihin? Tuntea tunnetta, että "nyt tarviis miestä"? Kun ei sitä miestä näin sinkuilla ole...

no need 2 envy kirjoitti:

Meillä naisilla on mahdollisuus mihin? Tuntea tunnetta, että "nyt tarviis miestä"? Kun ei sitä miestä näin sinkuilla ole...

No saahan niitä baarista, jos oikein kovasti haluttaa. Ei ehkä sitä kaikista komeinta miestä, mutta varmasti joku mukiinmenevä lähtee mukaan ainakin jos itse ehdottaisi.

Toisin se on meillä kateellisilla ätmeillä, jotka olemme aina yhtä epäonnisia naisten kaatamisessa.

hmmmmmm kirjoitti:

totta toikin :)

Voi se tunne silti tulla. Ku eihän kysymys nyt kai ollu siitä, että mihin ei ite pysty. Mä mielummin antasin miehen hoitaa sen siirtämisen nokkakärryilläki. Näpsästi toi kulki pojilta hissittömän kerrostalon 4. kerrokseen, vaikka vähän mulle makso. Enkä mä lähe muuten vaihtaan autoon renkaitakaan. Mielummin maksan jolleki. Toivottavasti ei tuu pakkotilannetta ikinä. Siinäkin kohtaa mies olis kiva.

Lue lisää

Noista painavien juttujen siirtelystä tuli mieleen, että miksiköhän yli satakiloisen "objektin siirtely" on ihan kelpo naisten työtä, kun kyseessä on ihminen, mutta muuttuu miehistä osaamista vaativaksi tjtn, jos kyseessä on jokin kone (jolla painoakin puolet vähemmän).

hmmmmm... kirjoitti:

Noista painavien juttujen siirtelystä tuli mieleen, että miksiköhän yli satakiloisen "objektin siirtely" on ihan kelpo naisten työtä, kun kyseessä on ihminen, mutta muuttuu miehistä osaamista vaativaksi tjtn, jos kyseessä on jokin kone (jolla painoakin puolet vähemmän).

Lue lisää

Viittaatko sairaanhoitajan hommiin vai mihin?

Mutta vastaus on yksinkertainen: ihmiset ovat tekopyhiä ja sulkevat useimmiten silmänsä objektiiviselta tarkastelulta.

..... kirjoitti:

Viittaatko sairaanhoitajan hommiin vai mihin?

Mutta vastaus on yksinkertainen: ihmiset ovat tekopyhiä ja sulkevat useimmiten silmänsä objektiiviselta tarkastelulta.

Lue lisää

Itse asiassa esim. eläinlääkärikunnan naisistuminen on varmaan aiheuttanut sen alan palkkojen laskua "asenteiden" takia, vaikka siinä niitä monisatakiloisia lehmiä ja hevosia yms. pitää käsitellä...

Jos osaat olla ilman viinaa niin tutustuisin mielelläni sinuun.

jos hankit, niin mieti tarkaan mistä hankit ja millasen. huonolta kasvattajalta saa sellasen miehen, josta on vaan kuluja ;)

Voi miten mielelläni haluaisin auttaa teitä muka-rumia naisia miehettömyysongelmassanne. Valitettavasti te ette kuitenkaan halua minua.

..... kirjoitti:

Voi miten mielelläni haluaisin auttaa teitä muka-rumia naisia miehettömyysongelmassanne. Valitettavasti te ette kuitenkaan halua minua.

Miksi ihmeessä te ette usko itseenne enemmän? Ihan varmasti löytyy joku, kenelle te kummatkin olette niitä oikeita. Ei rakkaus ole pelkästä ulkonäöstä kiinni, se on paljon enemmän mutta siihen täytyy uskoa.

.... kirjoitti:

Miksi ihmeessä te ette usko itseenne enemmän? Ihan varmasti löytyy joku, kenelle te kummatkin olette niitä oikeita. Ei rakkaus ole pelkästä ulkonäöstä kiinni, se on paljon enemmän mutta siihen täytyy uskoa.

Lue lisää

Voi kuule... Mä olen kuullut aina ajoittain mun elämäni ajan ykkösluokalta ammattikoulun kolmanteen asti, 6-19 v., että mä en ole kaunis. Joten miten ihmeessä pystyisin uskomaan itseeni? Haluan kyllä, en vain pysty siihen yksin. :( Nykyään oon siis 19 v, loppuvuodesta täytän 20 v.

Helpottaisi, jos joku muu kuin perheenjäsen tai sukulainen sanoisi, etten ole ruma. Kerran olen kuullut vilpittömän perheeseen ja sukuun kuulumattomalta kommentin, että olen kaunis. Vain kerran.

Rakkautta etsin kyllä, mutta kun miesten kiinnostus lopahtaa kun näkee mun kasvot. Ei ne aina mun mielestä rumat ole, mutta ilmeet miehillä kertoo niiden ajatukset. Monta kertaa koettu, kovin montaa kertaa en enää uskalla pistää itseäni alttiiksi... :(

Pelottaa eniten, etten koskaan löydä sitä oikeaa tai tilaisuus menisi sivu suun... :(

Kauneusraamiton kirjoitti:

Voi kuule... Mä olen kuullut aina ajoittain mun elämäni ajan ykkösluokalta ammattikoulun kolmanteen asti, 6-19 v., että mä en ole kaunis. Joten miten ihmeessä pystyisin uskomaan itseeni? Haluan kyllä, en vain pysty siihen yksin. :( Nykyään oon siis 19 v, loppuvuodesta täytän 20 v.

Helpottaisi, jos joku muu kuin perheenjäsen tai sukulainen sanoisi, etten ole ruma. Kerran olen kuullut vilpittömän perheeseen ja sukuun kuulumattomalta kommentin, että olen kaunis. Vain kerran.

Rakkautta etsin kyllä, mutta kun miesten kiinnostus lopahtaa kun näkee mun kasvot. Ei ne aina mun mielestä rumat ole, mutta ilmeet miehillä kertoo niiden ajatukset. Monta kertaa koettu, kovin montaa kertaa en enää uskalla pistää itseäni alttiiksi... :(

Pelottaa eniten, etten koskaan löydä sitä oikeaa tai tilaisuus menisi sivu suun... :(

Lue lisää

Että säälittää lukea tällaista ja toivoisin voivani sinua auttaa. Mutta tuskinpa voin.

Ensinnäkin: olisi kiva nähdä kasvokuva sinusta, mutta tuskinpa sellaista uskallat mihinkään näkyviin laittaa, ettet vaan paljastu tai tutut tunnista.

Toiseksi, olen sinun mielestäsi varmasti vanha papparainen, kun olen 43v enkä usko että paljoa annat painoarvoa minun ikäisteni mielipiteille vaikka ne olisivat kuinka positiivisia.

Uskon kuitenkin, että pitäisin sinua viehättävänä.

Kauneusraamiton kirjoitti:

Voi kuule... Mä olen kuullut aina ajoittain mun elämäni ajan ykkösluokalta ammattikoulun kolmanteen asti, 6-19 v., että mä en ole kaunis. Joten miten ihmeessä pystyisin uskomaan itseeni? Haluan kyllä, en vain pysty siihen yksin. :( Nykyään oon siis 19 v, loppuvuodesta täytän 20 v.

Helpottaisi, jos joku muu kuin perheenjäsen tai sukulainen sanoisi, etten ole ruma. Kerran olen kuullut vilpittömän perheeseen ja sukuun kuulumattomalta kommentin, että olen kaunis. Vain kerran.

Rakkautta etsin kyllä, mutta kun miesten kiinnostus lopahtaa kun näkee mun kasvot. Ei ne aina mun mielestä rumat ole, mutta ilmeet miehillä kertoo niiden ajatukset. Monta kertaa koettu, kovin montaa kertaa en enää uskalla pistää itseäni alttiiksi... :(

Pelottaa eniten, etten koskaan löydä sitä oikeaa tai tilaisuus menisi sivu suun... :(

Lue lisää

Kunpa voisin tehdä jotain muuttaaksesi käsitystä itsestäsi :( Ymmärrän hyvin, ettet itse jaksa uskoa kauneuteesi, jos olet kuullut paljon päinvastaista.

Itse kuulin myös lapsuudessani paljon negatiivista kommenttia ulkonäöstäni. Olin lapsena hiukan pullea (mutta terve) ja siihen päälle vielä klassisesti hammasraudat ja huono itsetunto niin olin yläasteella aika helppo kohde kiusaajille ulkonäön puolesta...

Teini-iässä kuitenkin hoikistuin, raudatkin lähti ja muutin lukion jälkeen isompaan kaupunkiin opiskelemaan. Itsetuntoni oli tuolloin todella alhaalla enkä ajatellut kenenkään miehen koskaan kiinnostuvan minusta, koska olen vain niin ruma. Hämmästyksekseni sainkin miehiltä enemmän huomiota kuin olin osannut odottaa. En osannut aluksi ottaa kommentteja vastaan ollenkaan oikein, kuvittelin miesten ivailevan kun he osoittivat huomiota. Kyllähän ystäväni kehuivat myös, mutta ajattelin heidän kehuvan vain koska ovat ystäviäni, en sen takia, että aidosti voisin olla kaunis.

Hiljalleen käsitykseni itsestäni kuitenkin muuttui, kun ymmärsin etten taida ihan niin ruma ollakaan, kuin mitä olin kuvitellut. En kuvittele edelleenkään olevani mikään huippukaunotar, mutta en ainakaan ajattele enää olevani ruma. Ihan tavallinen nätti nainen vikoineni päivineni. Enkä nykyään edes välittäisi, vaikka joku ajattelisi minun olevan ulkoisesti epäviehättävä, ei minun kaikkia tarvitsekaan miellyttää enkä ole hakemassa seuraavaksi huippumalliksi tms. eli olen aika hyvä juuri tällaisena ja se saa luvan kelvata.

Älä luovuta rakkauden suhteen kuvitellen, ettet kelpaa ulkonäkösi takia. Ei kauneus ole pelkästään ulkoista, vaan se kumpuaa myös sisältä. Sinulla on takuulla paljon annettavaa toiselle ihmiselle. Älä anna muiden mielipiteiden lannistaa, sillä jos sen teet, annat heille vallan määrätä elämästäsi. Kaikki me rypistytään aikaa myöden, ulkoinen kauneus katoaa mutta sisäistä kauneutta ei voi pois viedä. Pidä omastasi kiinni :)

... kirjoitti:

Kunpa voisin tehdä jotain muuttaaksesi käsitystä itsestäsi :( Ymmärrän hyvin, ettet itse jaksa uskoa kauneuteesi, jos olet kuullut paljon päinvastaista.

Itse kuulin myös lapsuudessani paljon negatiivista kommenttia ulkonäöstäni. Olin lapsena hiukan pullea (mutta terve) ja siihen päälle vielä klassisesti hammasraudat ja huono itsetunto niin olin yläasteella aika helppo kohde kiusaajille ulkonäön puolesta...

Teini-iässä kuitenkin hoikistuin, raudatkin lähti ja muutin lukion jälkeen isompaan kaupunkiin opiskelemaan. Itsetuntoni oli tuolloin todella alhaalla enkä ajatellut kenenkään miehen koskaan kiinnostuvan minusta, koska olen vain niin ruma. Hämmästyksekseni sainkin miehiltä enemmän huomiota kuin olin osannut odottaa. En osannut aluksi ottaa kommentteja vastaan ollenkaan oikein, kuvittelin miesten ivailevan kun he osoittivat huomiota. Kyllähän ystäväni kehuivat myös, mutta ajattelin heidän kehuvan vain koska ovat ystäviäni, en sen takia, että aidosti voisin olla kaunis.

Hiljalleen käsitykseni itsestäni kuitenkin muuttui, kun ymmärsin etten taida ihan niin ruma ollakaan, kuin mitä olin kuvitellut. En kuvittele edelleenkään olevani mikään huippukaunotar, mutta en ainakaan ajattele enää olevani ruma. Ihan tavallinen nätti nainen vikoineni päivineni. Enkä nykyään edes välittäisi, vaikka joku ajattelisi minun olevan ulkoisesti epäviehättävä, ei minun kaikkia tarvitsekaan miellyttää enkä ole hakemassa seuraavaksi huippumalliksi tms. eli olen aika hyvä juuri tällaisena ja se saa luvan kelvata.

Älä luovuta rakkauden suhteen kuvitellen, ettet kelpaa ulkonäkösi takia. Ei kauneus ole pelkästään ulkoista, vaan se kumpuaa myös sisältä. Sinulla on takuulla paljon annettavaa toiselle ihmiselle. Älä anna muiden mielipiteiden lannistaa, sillä jos sen teet, annat heille vallan määrätä elämästäsi. Kaikki me rypistytään aikaa myöden, ulkoinen kauneus katoaa mutta sisäistä kauneutta ei voi pois viedä. Pidä omastasi kiinni :)

Lue lisää

Joinakin päivinä koen olevani nätti, joskus jopa kaunis mutta ei se fiilis kestä kauaa. Valitettavasti. :( No, kroppaan oon tyytyväinen, oon ollut reilu pari vuotta vasta. Mullakin on ajatuksia, että frendit kehuu vaan siksi "kun ne on frendejä". Heidät voin laskea yhden käden sormilla. En koskaan ole saanut miehiltä positiivisia kommentteja mun ulkokuoresta, naamasta sen näkee etten viehätä niitä ulkoisesti. Ainoat, jotka ovat mm. tekstiviesteillä lähestyneet, ovat olleet jollain tapaa vajavaisia, esim. mielenterveysongelmaisia tai ettei kaikki muumit ole laaksossa. En mitenkään väheksy, he ovat loistavia kavereita mutta mieheksi heistä ei ole. En meikkaa yhtään arkena, ja juhliinkin laitan jotain pientä. Meikkipelleksi en rupea, koska sitten en olisi oma itseni. Juhliin olen harkinnut laittavani jotain vähän räväkämpää kuin ripsiväriä, vain siksi koska pelkään etten näytä hyvältä. Jotkut juhlat menee ihan ilman meikkiäkin, koen olevani "ruma nainen, joka kuvittelee olevansa nätti meikeissä" :( Siitä ajatuksesta, että "olen ruma, en oo nättiä nähnytkään" eroon kokonaan.

Sisäinen kauneus:
Kuulostaa kenties kummalliselta, mutta oon joskus kirjoittanu blogiini kritiikkiä ulkokuoresta ja että jokaisessa on jotain kaunista. Ironisinta on se, etten itse uskonut siihen mitä kirjoitin. Ihan kuin olisin kirjoittanut toisena ihmisenä. Kummaa. Hmm... O_o

En aio luovuttaa, mutta ajoittain toive hiipuu.... Jolloin puran kaiken paperille, runojen ja laulujen kautta. Kehumatta itseeni, niitä on ilmaantunut reilu 40, parin kuukauden aikana. Vain kirjoitukset, en osa säveltää :D Kuitenkin olen miettinyt, että kuinkahan moni huolisi naisenalun, jolla on mustaa huumoria runsain mitoin, taiteellista näkemystä teksteihin ja valokuviin, herkkä sisältä, "vähän vinksahtanut" huumorin kannalta, päihteetön yms.

Kiitos paljon

Kauneusraamiton kirjoitti:

Joinakin päivinä koen olevani nätti, joskus jopa kaunis mutta ei se fiilis kestä kauaa. Valitettavasti. :( No, kroppaan oon tyytyväinen, oon ollut reilu pari vuotta vasta. Mullakin on ajatuksia, että frendit kehuu vaan siksi "kun ne on frendejä". Heidät voin laskea yhden käden sormilla. En koskaan ole saanut miehiltä positiivisia kommentteja mun ulkokuoresta, naamasta sen näkee etten viehätä niitä ulkoisesti. Ainoat, jotka ovat mm. tekstiviesteillä lähestyneet, ovat olleet jollain tapaa vajavaisia, esim. mielenterveysongelmaisia tai ettei kaikki muumit ole laaksossa. En mitenkään väheksy, he ovat loistavia kavereita mutta mieheksi heistä ei ole. En meikkaa yhtään arkena, ja juhliinkin laitan jotain pientä. Meikkipelleksi en rupea, koska sitten en olisi oma itseni. Juhliin olen harkinnut laittavani jotain vähän räväkämpää kuin ripsiväriä, vain siksi koska pelkään etten näytä hyvältä. Jotkut juhlat menee ihan ilman meikkiäkin, koen olevani "ruma nainen, joka kuvittelee olevansa nätti meikeissä" :( Siitä ajatuksesta, että "olen ruma, en oo nättiä nähnytkään" eroon kokonaan.

Sisäinen kauneus:
Kuulostaa kenties kummalliselta, mutta oon joskus kirjoittanu blogiini kritiikkiä ulkokuoresta ja että jokaisessa on jotain kaunista. Ironisinta on se, etten itse uskonut siihen mitä kirjoitin. Ihan kuin olisin kirjoittanut toisena ihmisenä. Kummaa. Hmm... O_o

En aio luovuttaa, mutta ajoittain toive hiipuu.... Jolloin puran kaiken paperille, runojen ja laulujen kautta. Kehumatta itseeni, niitä on ilmaantunut reilu 40, parin kuukauden aikana. Vain kirjoitukset, en osa säveltää :D Kuitenkin olen miettinyt, että kuinkahan moni huolisi naisenalun, jolla on mustaa huumoria runsain mitoin, taiteellista näkemystä teksteihin ja valokuviin, herkkä sisältä, "vähän vinksahtanut" huumorin kannalta, päihteetön yms.

Kiitos paljon

Lue lisää

Vaikutat sellaiselta ihmiseltä, että takuulla joku haluaa juuri sinun kaltaisesi :) Vaikuttavaa, että osaat purkaa tunteitasi runojen kautta. Se on taito, jota minulla ei ole koskaan ollut, ihailen vain muiden aikaansaannoksia :)

Sinun ei tarvitsekaan muuttua muuksi kuin mitä olet esim meikkaamalla enemmän kuin mitä koet miellyttäväksi. Älä kuitenkaan sen takia jätä ehostamatta, että pelkäät vaikuttavasi "rumalta naiselta, joka kuvittelee olevansa nätti meikissä". Pinnallisesti ajateltuna taitavasti tehty meikki parantaa jokaisen ulkonäköä.

Meikillä voi huomaamattomastikin korostaa tiettyjä piirteitä ja häivyttää vähemmän imartelevia. Itse esim korostan hiukan vinoja silmiäni kevyellä lähes huomaamattomalla rajauksella silmän ulkonurkassa. Huulikiilto riittää huolittelemaan huulet, poskipunalla saa hiukan tervettä hehkua kasvoille... Pieniä huomaamattomia asioita, joilla saa kasvot piristettyä :) Tuo on toki vain pintaa, mutta itselläni huoliteltu ulkonäkö saa tuntemaan oloni varmemmaksi myös sisäisesti. Kokeile siis rohkeasti, jos vain itsestä siltä tuntuu. Jollei tunnu, niin sekin on aivan yhtä hyvä.

Kunpa vain näkisit itsesi kauniina joka päivä, ei vain joskus. Nykymaailma on kovin julma ulkonäön suhteen. On surullista, että niin moni kokee olevansa ulkoisesti kelpaamaton. Ainoa mitä voi tehdä, on arvostaa sitä mitä on saanut eikä antaa liikaa valtaa kauneusihanteille. Kuten itsekin olet blogissasi kirjoittanut, jokaisessa meissä on jotain kaunista :)

Kauneusraamiton kirjoitti:

Joinakin päivinä koen olevani nätti, joskus jopa kaunis mutta ei se fiilis kestä kauaa. Valitettavasti. :( No, kroppaan oon tyytyväinen, oon ollut reilu pari vuotta vasta. Mullakin on ajatuksia, että frendit kehuu vaan siksi "kun ne on frendejä". Heidät voin laskea yhden käden sormilla. En koskaan ole saanut miehiltä positiivisia kommentteja mun ulkokuoresta, naamasta sen näkee etten viehätä niitä ulkoisesti. Ainoat, jotka ovat mm. tekstiviesteillä lähestyneet, ovat olleet jollain tapaa vajavaisia, esim. mielenterveysongelmaisia tai ettei kaikki muumit ole laaksossa. En mitenkään väheksy, he ovat loistavia kavereita mutta mieheksi heistä ei ole. En meikkaa yhtään arkena, ja juhliinkin laitan jotain pientä. Meikkipelleksi en rupea, koska sitten en olisi oma itseni. Juhliin olen harkinnut laittavani jotain vähän räväkämpää kuin ripsiväriä, vain siksi koska pelkään etten näytä hyvältä. Jotkut juhlat menee ihan ilman meikkiäkin, koen olevani "ruma nainen, joka kuvittelee olevansa nätti meikeissä" :( Siitä ajatuksesta, että "olen ruma, en oo nättiä nähnytkään" eroon kokonaan.

Sisäinen kauneus:
Kuulostaa kenties kummalliselta, mutta oon joskus kirjoittanu blogiini kritiikkiä ulkokuoresta ja että jokaisessa on jotain kaunista. Ironisinta on se, etten itse uskonut siihen mitä kirjoitin. Ihan kuin olisin kirjoittanut toisena ihmisenä. Kummaa. Hmm... O_o

En aio luovuttaa, mutta ajoittain toive hiipuu.... Jolloin puran kaiken paperille, runojen ja laulujen kautta. Kehumatta itseeni, niitä on ilmaantunut reilu 40, parin kuukauden aikana. Vain kirjoitukset, en osa säveltää :D Kuitenkin olen miettinyt, että kuinkahan moni huolisi naisenalun, jolla on mustaa huumoria runsain mitoin, taiteellista näkemystä teksteihin ja valokuviin, herkkä sisältä, "vähän vinksahtanut" huumorin kannalta, päihteetön yms.

Kiitos paljon

Lue lisää

Unohdat nyt nuo kauneushöpötykset tykkänään. Kauneus on vaan kauneutta, ei mikään kyky tai ominaisuus, joka kertoisin millainen ihminen todella olet. Juuri noin, että teet jotain, josta tykkäät, jossa voit kehittyä, josta on iloa sinulle - ja muillekin. Kauneus ei todellakaan ole piirre, jossa kehitytään. Ihmisten ulkoinen olemus, kun alkaa rapistumaan suunnilleen heti aikuistuttua. Saat elämästä paljon enemmän irti, kun keskityt syvempiin asioihin.

Itse kuulin nuorempana aina sitä missittelyä ja mallittelua. En tykännyt siitä lainkaan! Halusin, että minua arvostettaisiin huumorintajuni, älykkyyteni (niin minkä??), kykyjeni yms vuoksi. Ja, että olisin niiden vuoksi mielenkinntoinen, enkä vain joku "kiva katsella". Saman asianhan ajaa vaikka kuvakirja.

Hyvää ja luovaa kevättä :)

... kirjoitti:

Vaikutat sellaiselta ihmiseltä, että takuulla joku haluaa juuri sinun kaltaisesi :) Vaikuttavaa, että osaat purkaa tunteitasi runojen kautta. Se on taito, jota minulla ei ole koskaan ollut, ihailen vain muiden aikaansaannoksia :)

Sinun ei tarvitsekaan muuttua muuksi kuin mitä olet esim meikkaamalla enemmän kuin mitä koet miellyttäväksi. Älä kuitenkaan sen takia jätä ehostamatta, että pelkäät vaikuttavasi "rumalta naiselta, joka kuvittelee olevansa nätti meikissä". Pinnallisesti ajateltuna taitavasti tehty meikki parantaa jokaisen ulkonäköä.

Meikillä voi huomaamattomastikin korostaa tiettyjä piirteitä ja häivyttää vähemmän imartelevia. Itse esim korostan hiukan vinoja silmiäni kevyellä lähes huomaamattomalla rajauksella silmän ulkonurkassa. Huulikiilto riittää huolittelemaan huulet, poskipunalla saa hiukan tervettä hehkua kasvoille... Pieniä huomaamattomia asioita, joilla saa kasvot piristettyä :) Tuo on toki vain pintaa, mutta itselläni huoliteltu ulkonäkö saa tuntemaan oloni varmemmaksi myös sisäisesti. Kokeile siis rohkeasti, jos vain itsestä siltä tuntuu. Jollei tunnu, niin sekin on aivan yhtä hyvä.

Kunpa vain näkisit itsesi kauniina joka päivä, ei vain joskus. Nykymaailma on kovin julma ulkonäön suhteen. On surullista, että niin moni kokee olevansa ulkoisesti kelpaamaton. Ainoa mitä voi tehdä, on arvostaa sitä mitä on saanut eikä antaa liikaa valtaa kauneusihanteille. Kuten itsekin olet blogissasi kirjoittanut, jokaisessa meissä on jotain kaunista :)

Lue lisää

Kenties joku haluaa ja tiedän, että olen muutakin kuin ulkokuori. Piru vie, kun miehetkin sen tajuaisivat mutta ei, niin ei. Niin no, joskus tarinoiden (joista ehkä tulee kirja) henkilöt joutuvat samaan pulaan ja samojen tunteiden valtaan, mitä itse olen kokenut. Runot ja laulut menee samoin. Harmi vaan, kun suuri osa miehistä ei ymmärrä, mitä se mulle merkitsee. Kenties joku jonain päivänä tajuais. Toiveena olis :)

Tuo on totta, mutta en oikein viihdy meikeissä. Juhliin pistän suht vähän, eikä sillä että kukaan huomaisi, mutta mulle tulee kiva olo. Juhlana toimii, arkena ei. Täytyy harkita tuota ehdotustasi, vaikkapa seuraaviin juhliin. :)

Just sitä toivonkin, mutta se on hankalaa. Jotkut sanoo, ettei ole väliä onko koulukiusattu vai ei, mutta kyllä sillä on! Sen takia en osaa ajatella olevani nätti, mutta yritän kovasti. Kauneusihanteista en välitä pätkääkään, mutta kyllä sitä kadulla bongaa nättejä / kauniita naisia ja tyttöjä. Tulee olo "minäkin haluan olla nätti". Kenties tosiaan jonain päivänä uskon siihen. Haluan uskoa. Siksi kirjoitankin, että joskus oikeasti löydän itsestäni jotakin kaunista. Vartaloon oon tyytyväinen, kasvoihini en... :(

Positiivista kohti on matka, halki pimeyden.

sivusta kommentti kirjoitti:

Unohdat nyt nuo kauneushöpötykset tykkänään. Kauneus on vaan kauneutta, ei mikään kyky tai ominaisuus, joka kertoisin millainen ihminen todella olet. Juuri noin, että teet jotain, josta tykkäät, jossa voit kehittyä, josta on iloa sinulle - ja muillekin. Kauneus ei todellakaan ole piirre, jossa kehitytään. Ihmisten ulkoinen olemus, kun alkaa rapistumaan suunnilleen heti aikuistuttua. Saat elämästä paljon enemmän irti, kun keskityt syvempiin asioihin.

Itse kuulin nuorempana aina sitä missittelyä ja mallittelua. En tykännyt siitä lainkaan! Halusin, että minua arvostettaisiin huumorintajuni, älykkyyteni (niin minkä??), kykyjeni yms vuoksi. Ja, että olisin niiden vuoksi mielenkinntoinen, enkä vain joku "kiva katsella". Saman asianhan ajaa vaikka kuvakirja.

Hyvää ja luovaa kevättä :)

Lue lisää

Kiitos! :) Koitan unohtaa paraikaa, mutta se ei ole "naps päälle" tai "naps pois". Se ei kerro tosiaan, tiedän sen itse. Kumpa vaan omanikäiset tajuaisivat, mutta en usko siihen nyt. Ehkä ne tajuaa 10 vuoden päästä, mut en mä sinne haluu odottaa. Koitan korostaa hyvii puolii esim. pukeutumisella, mutta piru vie kun on kasvotkin. Kenties olen jonain päivänä siihenkin tyytyväinen.

Fiilis kun menee niin päivien mukaan...

toi on niin totta

viimeks eilen juttelin yhden ystävän kanssa. napisin ja valitin sen miljoonasta ärsyttävästä pikkuasiasta. mies sano et hän ei oikeen tiiä mitä pitäis tai ees vois sanoo. älä sano mitään, anna mun valittaa ja napista hetki ja sit se menee ohi. se sano vaan okei ja nauro :D

harmi vaan et tota miestä ei kai koskaan voi saada. v.mainen elämä

naisen logiikkaa kirjoitti:

toi on niin totta

viimeks eilen juttelin yhden ystävän kanssa. napisin ja valitin sen miljoonasta ärsyttävästä pikkuasiasta. mies sano et hän ei oikeen tiiä mitä pitäis tai ees vois sanoo. älä sano mitään, anna mun valittaa ja napista hetki ja sit se menee ohi. se sano vaan okei ja nauro :D

harmi vaan et tota miestä ei kai koskaan voi saada. v.mainen elämä

Lue lisää

Miksei sitä voi saada? Onko varattu?

Joka tapauksella sillä miehellä lienee muitakin ansioita kun se että jaksaa kuunnella valitusta.

..... kirjoitti:

Miksei sitä voi saada? Onko varattu?

Joka tapauksella sillä miehellä lienee muitakin ansioita kun se että jaksaa kuunnella valitusta.

Ei se varattu ole, mutta onpahan vaan niin kaukana ja miljoona muutakin asiaa välissä.

On sillä taatusti muutakin puuhaa. Itseasiassa aika tiukatkin aikataulut välillä, niinku itelläkin. Mutta kyllä tähän menessä sitä aikaa on aina toiselle löytyny, melkein joka päivä. Ei ole montaa päivää vuodessa, ettei juteltu olis. Enkä mä sitä pystyis pakottaan aikaa kanssani viettämään, että eiköhän se sen ihan vapaaehtoisesti tee ... älä huoli :)

naisen logiikkaa kirjoitti:

Ei se varattu ole, mutta onpahan vaan niin kaukana ja miljoona muutakin asiaa välissä.

On sillä taatusti muutakin puuhaa. Itseasiassa aika tiukatkin aikataulut välillä, niinku itelläkin. Mutta kyllä tähän menessä sitä aikaa on aina toiselle löytyny, melkein joka päivä. Ei ole montaa päivää vuodessa, ettei juteltu olis. Enkä mä sitä pystyis pakottaan aikaa kanssani viettämään, että eiköhän se sen ihan vapaaehtoisesti tee ... älä huoli :)

Lue lisää

Taisit ymmärtää vähän toisin kun mitä kirjoitin. Puhuin miehen ansioista, en tekemisestä tai sen puutteesta enkä vihjannut millään tavalla siihen että mies sitä huolien kuuntelua välttämättömänä pahana pitäisi.

Tarkoitan siis, että tuskinpa se mies niin mukavalta tuntuu pelkästään siitä syystä että jaksaa kunnella valitusta. Oikeastaan siis halusin sinun kertovan, mitä ne muut syyt ovat miksi juuri sen miehen haluaisit saada.

..... kirjoitti:

Taisit ymmärtää vähän toisin kun mitä kirjoitin. Puhuin miehen ansioista, en tekemisestä tai sen puutteesta enkä vihjannut millään tavalla siihen että mies sitä huolien kuuntelua välttämättömänä pahana pitäisi.

Tarkoitan siis, että tuskinpa se mies niin mukavalta tuntuu pelkästään siitä syystä että jaksaa kunnella valitusta. Oikeastaan siis halusin sinun kertovan, mitä ne muut syyt ovat miksi juuri sen miehen haluaisit saada.

Lue lisää

joo ... sori, se oli tosiaan ansioita, eikä asiota :D

On sillä niitäkin. Erittäi paljonki. En mä sellaselle napisis elämäni pikkuasioista, jolla ei mitään ansoita olis. Se on vähän niinku perfect, paitsi tosiaan se ettei sitä kai koskaan voi saada.

Treelta?

Ei tietenkään niihin sitä miestä tarvii. Ei tarvii siinä miellessä etteikö ite kertakaikkiaan kykene. Vaan siinä mielessä, ettei ehkä aina huvittas. Jotku homma ei huvita ikinä. Tietenki tekee kun on pakko arkensa pyörittää.

Ei mulle ainakaan tuota mitään ongelmaa tehdä vaikka kaikki ns. naisten työt. Mä siivoon, laitan ruokaa, tiskaan, pesen pyykit, yms ja teen sen kaiken ihan mielelläni. Onpa mua joskus omien kavereiden taholta "syytetty" siitä et miehellä oli aina eväät aamulla kaapissa valmiina ja ruoka pöydässä kun se tuli kotiin. Sai kuulemma heidät näyttämään huonommilta. Vitsillä ne sen sano, mut totuutta toinen puoli. Mä kuitenki tein sen mielelläni, en siks et olis odotettu ja silti joku sanoo et "en kyllä viittis vaivautuu, hoitakoon mies ite eväänsä". No haloo,miten se on sulta pois jos yhden miehellä ne eväät on valmiina eikä se mee sinne mäkkäriin lounastamaan. Miksi en olis tehny niitä juttuja, kun ei siitä mulle niin suurta ylimäärästä vaivaa ollu, mä kun tein töitä kotoa käsin etänä. Jos toisesta välitää, niin aikapaljon voi nähdä sitä ylimäärästäkin vaivaa. Niin kauan kun se ei ole toiselle itsestäänselvyys ja niin kauan kun se toinen ymmärtää arvostaa sitä et sen tekee. Ei arvostaa siinä mielessä et kokoajan tarvis kiitellä ja kehua. Vaan sillai, ettei sitä mun hommaa ainakaan vaikeuta. Eli se et mä siivoon, ei tarkota et toinen voi elää ku sikolätissä ja mä kävelisin perässä keräämässä roskia, nostelemassa tavaroita paikoilleen ja keräämässä vaatteita pitkin poikin. Jos mä kyllästyn siivoomaan ja toinenkaan ei taho, niin mä voin palkata jonkun tekeen sen. Se on niin yksinkertasta.

Ihan samoin mulle menee noi ns. miesten hommat. Ei sen miehen ole niitä pakko tehä, jos ei kertakaikkiaan nappaa. Aina voi viedä auton renkaitten vaihtoon, palkata remppamiehen/timpurin/yms ja tosiaan maksaa sen kotiinkuljetuksen ja ostaa valmiiks kootut huonekalut. Mulle ainakin on ihan eri juttu se, että arvostaa toista kun se haluaa/viitsii tehdä ne jutut, kun se jos vaan automaattisesti olettaa. Ja täytyy todeta, et suurin osa miehistä jotka mä tunnen, ihan itekin ajattelee että et tietyt hommat on heidän hommiaan. Siis ihan automaattisesti, ilman et tarvii patistaa tai kenenkään tuntee itteensä työjuhdaksi. Se työjuhta iskee kuvaan sitten, kun mieleen hiipii ajatus et se toinen ei tee mitään, ei edes anna sitä arvostusta. Toki vain mun henkilökohtanen mielipide :)

Ei suurin osa naisista miestä työjuhdaksi haluaisikaan, kyllä aikuinen ihminen osaa käydä renkaansa vaihdatuttamassa jne mutta itse ainakin arvostaisin miehen apua ihan arkisissakin askareissa. Jos mies nyt vaikkapa kliseisesti vaihtaa ne renkaat niin säästäähän siinä parikymppiä ja mielestäni toisen huomioiminen auttamalla ihan tavallisissakin asioissa on sitä arkipäivän rakkautta.

Ton vois kääntää toisinpäin, jos tahtoo ajatella ilkeesti.

Sä et siis tarvitse toista ihmistä jakamaan arkeas. Et tekemään niitä pienempiä ja isompia juttuja. Arjen sä osaat ihan itekin, siinä ei miehellä tilaa ole.

Sen sijaan sä tarviit kävelevän munatelineen, sillon kun sua *piip*. Ja pehmosen nallekarhun joka silittelee sua ja jota sun on mukava silitellä. Taidat rakastaa pelkkää "rakastumisen" tunnetta, et ihmistä.

Se munateline ja nallekarhu voi varmaan sun puolesta sit poistua paikalta aina ku arki alkaa?