Miksi kosit vaimoasi?
Kauanko olit sitä harkinnut/suunnitellut?
Mitä pelkäsit avioliitossa
MIES: MIKSI KOSIT?
gallup2
96
1853
Vastaukset
- nofear4fear
Kosin,koska oli hyvä virallistaa suhe.
Kosin 1 vuoden tuntemisen jälkeen.
Teimme myös avioehdon kaiken varalle.
En pelännyt kuin taloudellisia tappiota, mutta sitäkään pelkoa ei enään ole.- onnepyorä
Ainoa järkevä vaihtoehto. Miettii pitkään ennekuin eroaa,koska saa vain omansa mukaan erossa. Onnittelut!
- 69 / 65
En kosinut. Minulle ehdotettiin kihlautumista. Nykyinen vaimoni hoiti kaikki käytännön järjestelyt kappelin varausta myöten.
En ollut suunnitellut mutta olin vatautunut siihen.
Vierastin sitoutumista ja varsinkin sitä juridista vastuuta jota avioituminen merkitsi.- konkuurssiiii
En kosi, koska nainen ei suostu avioehtoon. Hänellä on vain velkaa. Minulla omistusasunto (kohta maksettu), kesämökki ja auto (uusi). Erotilanteessa jäisin velkaiseksi ja asunto olisi myytävä, jotta voisin maksaa tasinkoa ex-vaimolle. Ei ehtoa, ei naimisiin.
- oikein!
konkuurssiiii kirjoitti:
En kosi, koska nainen ei suostu avioehtoon. Hänellä on vain velkaa. Minulla omistusasunto (kohta maksettu), kesämökki ja auto (uusi). Erotilanteessa jäisin velkaiseksi ja asunto olisi myytävä, jotta voisin maksaa tasinkoa ex-vaimolle. Ei ehtoa, ei naimisiin.
Olet todella järkevä. Hatunnosto sille! :-)
- myttymäki
oikein! kirjoitti:
Olet todella järkevä. Hatunnosto sille! :-)
Minäkään en aio kosi vaikka toinen on siitä jo vihjaillutkin. Turha monimutkaistaa asioita, kun 50% eroaa kumminkin. Varakkaampana joudun maksamaan tasinko, joka ei miellytä. Lisäksi eroaminen on helppoa, kun vaan laittaa toisen vaatemyttyineen mäkeen. Näillä mennään vaikka odottaakin kosintaa.
- srhsrjtktk
konkuurssiiii kirjoitti:
En kosi, koska nainen ei suostu avioehtoon. Hänellä on vain velkaa. Minulla omistusasunto (kohta maksettu), kesämökki ja auto (uusi). Erotilanteessa jäisin velkaiseksi ja asunto olisi myytävä, jotta voisin maksaa tasinkoa ex-vaimolle. Ei ehtoa, ei naimisiin.
Toi on järkevä ratkaisu.
Meillä taasen ei tehty mitään avioehtoa. Molemmat oltiin köyhiä opiskelijanplanttuja, ei omaisuutta, eikä perintöäkään molemmille ole koskaan tulossa.
Nyt ollaan yhdessä vuosia kaikki rakennettu, saman verran ansaitaan, minä muutaman satasen enemmän, joten jos ero tulis, niin kumpikaan ei voittais tai häviäis mitään.
Mut kävihän sitä tossa yks miehen puolen sukulainen tossa vittuilemassa...
Suoraan sano että mies joutuu aina maksumieheksi.. ihmettelin ääneen että mitenkäs se joutuu, kun olen kaikesta puolet maksanut, ja ansaitsenkin karvan verran enemmän.... sitten tuli taas tää kuuluisa... mutta sitten kun te teette lapsia ja sinä oot kotona... heh, olisittepas nähneet naaman, kun sanoin, että se onkin helkkarin hyvä syy olla tekemättä mitään muksuja, olla ilmanen kotiorja ja saada päälle vittuiluilut toisen omaisuuden viemisestä ja kotiäitinä "laiskottelusta". (ikävä kyllä lapsia emme pysty saamaan, mutta eipä sen kusipään sitä tartte tietää). Kiva pudotella tollasilta kusipäiltä niitä kiveksiä. - kassotaany
Meillä vastaavista syistä olen vastannut "katsotaan ny myöhemmin".
- Tee se tai häivy
myttymäki kirjoitti:
Minäkään en aio kosi vaikka toinen on siitä jo vihjaillutkin. Turha monimutkaistaa asioita, kun 50% eroaa kumminkin. Varakkaampana joudun maksamaan tasinko, joka ei miellytä. Lisäksi eroaminen on helppoa, kun vaan laittaa toisen vaatemyttyineen mäkeen. Näillä mennään vaikka odottaakin kosintaa.
Avioliittoon mennään tietääkseni siksi, koska sitä molemmat haluavat tullakseen onnellisiksi toiselta saamansa luottamuksen takia ja sopimuksen solmimiseksi käytännön asioiden hoidosta lain puitteissa. Siis onnellisen yhteiselämän vuoksi, enkä ymmärrä miten toisen ihmisten vilkas eroaminen olisi hyvä syy tämän sopimuksen tekemättömyydelle, sillä eihän sitä sopimusta muiden kanssa tehdäkään kuin sen, jonka kanssa haluaa vapaasta tahdostaan olla onnellinen. Mistä etukäteen tiedät, ettei suhde onnistu jos menette naimisiin, eli teette sopimuksen? Miksi uskoa kliseisiin, kuten että suhde laimenee, seksi loppuu ja toista voi alkaa pitämään itsestäänselvyytenä? Itsehän se elämä luodaan siinä suhteessa, jotta näin ei pääse käymään. Miten seurustelun uskotaan takaavan sen, että mitään ongelmia ei tule, mutta jos tehdään sopimus, niitä heti tulee? Itsestä kiinni kaikki.
Kuulostaa aika isolta epäluottamuslauseelta toista kohtaan pelätä vain tätä itse sopimusta, vaikka muuten halutaan juuri tietyn ihmisen kanssa elää. Jokin on suhteessa AINA vialla silloin, jos ei sitä sopimusta jostain hullusta syystä pysty tekemään. Itse en tee yhtään mitään ilman kirjallista sopimusta. Jos toinen ei suostu sopimusta tekemään, tarkoittaa tämä automaattisesti, etten ole juuri sellainen, jonka kanssa sopimuksen VOI tehdä. Eli tämän seurauksena lähden etsimään sen, joka tekee sopimuksen. Siinä on turha ruikuttaa, että kun on tämmönen vakaumus, että en mene naimisiin ikinä. Menethän, tai muuten et sitä seksiä saa, en laita sulle ruokaa, pese pyykkiäs, korjaa tietokonettas, tee lapsia, ota asuntolainaa, koiraa, kissaa, hevosta, kania enkä edes katso suhun päin enää, saatikka puhu sulle enää koskaan. Lähden menemään, sen teen. En yksinkertaisesti jaksa panostaa suhteeseen, josta ei ole mitään iloa.
Kummallista logiikkaa, että jotain mukavaksi tarkoitettua jätetään tekemättä, koska se voi mennä pieleen. Eihän sitten kannata asuntoakaan ostaa koska se voi palaa ja lenkille ei kannata lähteä koska voi astua vahingossa kuralätäkköön. Miksi ei tehdä avioehtoa jos toisella on jättiomaisuus eikä siitä tietenkään tarvitse silloin luopua? Mutta toisen kanssa ei voi tehdä sopimusta siitä, että on tämän kanssa yhdessä, luottaa ja turvataan elämä yksinäisyydeltä? MIKSI EI? Huomatkaa, ettei missään sanota, että on pakko olla kirkon kanssa missään tekemisissä näitä hommia suunnitellessa.
- Näin meillä
En kosinut ollenkaan, eikä vaimonikaan. Suhteen alkutaipaleella keskustelimme kihlautumisesta, sekä naimisiinmenosta. Päädyimme siihen, että puolen vuoden päästä kihloihin ja siitä vuoden kuluttua naimisiin. Näin myös tehtiin. Vaimo olisi halunnut hieman nopeampaa aikataulua ja minä pitempää, lopputulos oli siis kompromissi.
- eikosi
En kosi, koska en halua sitoutua. Avovaimo luulee, että kosin joku päivä, mutta turhaan odottaa. Avoliitosta helpompi lähteä ja ei menetä mitään taloudellisesti.
- et ansaitse häntä
eikosi kirjoitti:
En kosi, koska en halua sitoutua. Avovaimo luulee, että kosin joku päivä, mutta turhaan odottaa. Avoliitosta helpompi lähteä ja ei menetä mitään taloudellisesti.
säälin avokkiasi -toivottavasti olet kertonut hänelle tuon sika!
- koisiivaiei
et ansaitse häntä kirjoitti:
säälin avokkiasi -toivottavasti olet kertonut hänelle tuon sika!
Olen vakavasti harkinnut kosia, mutta nykytilanteessa en aio sitä tehdä. Toki avovaimo sitä odottaa, mutta aina voi keksiä syitä miksi juuri nyt eikannata avioitua. Ehkä löydän paremman ajan myötä. Eipä ole mitään harkinta-aaikoja, kun on avoliitossa, mikä on erittäin hyvä etu. Lisäksi ei tule riitaa maallisen mammonan jaosta:)
- garssia
et ansaitse häntä kirjoitti:
säälin avokkiasi -toivottavasti olet kertonut hänelle tuon sika!
Ei kannata mitään kertoa, ennekuin eropäätös on selvä. Kokemusta on. Vaihtamalla paranee ja ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.sanonnat pitävät paikkansa.
- tienapojat
et ansaitse häntä kirjoitti:
säälin avokkiasi -toivottavasti olet kertonut hänelle tuon sika!
Muistakaa ehdottomasti tehdö avioehto,jos virallistatte suhteen. Se on tehtävä ennen eikä jälkikäteen. Näin moni puolisko jää tienaamatta tulevassa erossa.
- tosinainen33
garssia kirjoitti:
Ei kannata mitään kertoa, ennekuin eropäätös on selvä. Kokemusta on. Vaihtamalla paranee ja ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.sanonnat pitävät paikkansa.
naisen vaihtaminen ei muuta sitä faktaa että olet idiootti
- Pari Faktaa
koisiivaiei kirjoitti:
Olen vakavasti harkinnut kosia, mutta nykytilanteessa en aio sitä tehdä. Toki avovaimo sitä odottaa, mutta aina voi keksiä syitä miksi juuri nyt eikannata avioitua. Ehkä löydän paremman ajan myötä. Eipä ole mitään harkinta-aaikoja, kun on avoliitossa, mikä on erittäin hyvä etu. Lisäksi ei tule riitaa maallisen mammonan jaosta:)
Tilastojen mukaan naiset ovat edelleen pääosin niitä jotka hakevat aikaisemmin eroa ei miehet. Miehet ovat niitä jotka myös erojen jälkeen ryyppäävät itsensä hengiltä ei naiset.
- Repalemies
koisiivaiei kirjoitti:
Olen vakavasti harkinnut kosia, mutta nykytilanteessa en aio sitä tehdä. Toki avovaimo sitä odottaa, mutta aina voi keksiä syitä miksi juuri nyt eikannata avioitua. Ehkä löydän paremman ajan myötä. Eipä ole mitään harkinta-aaikoja, kun on avoliitossa, mikä on erittäin hyvä etu. Lisäksi ei tule riitaa maallisen mammonan jaosta:)
Mikset kerro hänelle, että et aio mennä naimisiin? Molemmat vois löytää onnen jostain muualta, myös sinä. Etkö HALUA olla rakastunut? Tiedätkö edes, mitä se on ja mitä voisit elämässä saada?
Jos muija on huono, mikset laita vaihtoon? Mikä siinä on niin vaikeaa? En vois kuvitellalaan tuhlaavani aikaa keneenkään enää sen jälkeen kun olen varmistunut siitä, että tästä naisesta ei mun vaimoani tule.
- mietipä uudestaan
http://www.asianajot.fi/DowebEasyCMS/?Page=NaytaUutinen&NewsId=33
- eimuu
liibalaabaa...oikesteitse joutuu aina hakemaan päätöstä ja se maksaa...yleensä toisella puoliskolla ei ole varaa lähteä prosessiin, kun päätös on aina sama...molemmat pitävät omansa...eli ei muutoksia avoliittoihin...kotona makaamisesta ei makseta, kun toinen köäy töissä tienaamassa ja kustantaa kotona olevan elämisen. Pitäisi olla niin, että kotona oleva joutuu maksamaan elatuksensa takaisin.
"Avoliittolakiin ei sisälly avioliittolaista tuttuja tasinkosäännöksiä. Avopuolisoilla ei lähtökohtaisesti ole "avo-oikeutta" varakkaamman puolison omaisuuteen. Sen sijaan laki mahdollistaa puolison vaatimaan toiselta puolisolta hyvitystä, mikäli hän on omalla panoksellaan auttanut puolisonsa omaisuuden säilyttämistä tai kartuttamista." - toisiinpaaain
On pystyttävä osoittamaan, että on tiytyllä panoksella kartuttanut toisen omaisuutta. Harva pa ex-avo vetää juttua oikeuteen,joka maksaa maltaita ja päättyy siihen, että kumpikin pitää oman omaisuutensa. Jos on asunut ilmaiseksi esim 5 vuotta toisen asunnossa, pitäisi ko tilanteessa ex-avon maksaa vuokraa takautuvasti eron tullessa siitä, että on saanut asua. Kääntyykin toisinpäin:)
"Avoliittolakiin ei sisälly avioliittolaista tuttuja tasinkosäännöksiä. Avopuolisoilla ei lähtökohtaisesti ole "avo-oikeutta" varakkaamman puolison omaisuuteen. Sen sijaan laki mahdollistaa puolison vaatimaan toiselta puolisolta hyvitystä, mikäli hän on omalla panoksellaan auttanut puolisonsa omaisuuden säilyttämistä tai kartuttamista. Hyvityksen saaminen edellyttää lisäksi, että omaisuuden jakaminen pelkästään omistussuhteiden perusteella johtaisi toisen puolison perusteettomaan etuun kumppaninsa kustannuksella. Hyvitykseen oikeuttava panos yhteistalouden hyväksi voi olla esimerkiksi työ- tai rahapanoksen sijoittaminen toisen puolison nimissä olevaan omaisuuteen."
- 3+13
Pysytäänkös nyt aiheessa, eli miksi halusit rengastaa naisesi ja mikä siinä pelottaa/pelotti?
Lakiliibasta voi varmaa jutskailla toisella osastolla :D - 14+2
Te miehet, jotka olette sanoneet, että ette tasan aio kosia:
"miksi he sitten asuvat yhdessä/seurustelevat sellaisen naisen kanssa, jota pitävät vain rahanahneena ja erossa omaisuuden viejänä "varakkaampana joudun vain maksamaan" ja samalla pitävät melkeinpä varmana, että ero tulee, ennemmin tai myöhemmin "avoliitosta helppo heittää mäkeen". Siis millainen avoliitto on sellainen, jossa ei "maallisen mammonan jaosta tule riitaa" erossa? En keksi kuin sellaisen, missä toinen elää täysin toisen siivellä, asuu toisen asunnossa eikä ole osallistunut huonekalujen yms. ostoon."- eikossii
Eihän sitä kannata ääneen sanoa ettei aio kosia. kaikkea voi lupailla tulevaisuuteen, joka ei realisoidu koskaan. Kun kyllästyy, niin vaihtaa uuteen. En aio kosia.
- summarummaa
Meillä nainen on pienempipalkkainen. Omia tavaroitaan ei ole, eikä ole hankkinut. Ostelee mielellään vain vaatteita ja muita tyhjänpäiväisiä tarvikkeita. Ei omista nykyisestä asunnosta tai huonekalusteista mitään.
Eli miksi mennä kihloihin saati naimisiin. OK, jos vedenpitävän avioehdon saa, niin ehkä sitten. Totta se, että ero tulee varmasti jossain vaiheessa. Eipä tule riitaa mitä kumpikin pitää. Summa summarum. Ei kihloihin, ei naimisiin. - omaavaitoisen
Siis millainen avoliitto on sellainen, jossa ei "maallisen mammonan jaosta tule riitaa" erossa-< avoerossa kumpikin pitää oman omaisuutensa .
- nainen!
millasia suhteita tähän vastanneilla miehillä oikee on?!??!
miten voi aatella tolleen rakastamastaan naisesta?!?!?
meillä minä olen pienempipalkkainen, mutta yhtälailla maksan asuntolainaa ja ruuat, matkat yms. puoliksi. huonekaluni eivät sopineet asuntoon yhteenmuutossa, muutoin toin lähes 100% astioista, pienkodinkoneista, petivaatteista yms. jotka nyt käytössä.molemmilla perintöjä tulossa sekä omia varoja, avioehto tulee eikä siinä ole mitään kummallista- kummastelija
Minuakin kiinnostaisi tietää, millaisessa suhteessa vastaajat oikein elävät? Toinen on poroporvari, jolle oma raha ja tavarat ovat tärkeintä ja toinen siivelläeläjä? Toinen ahne manipuloija ja toinen tyytyväinen pikkutyttö?
Missä on tavalliset, tasapainoiset suhteet, joissa ollaan aidosti kumppaneita ja jaetaan vastuu? Miksi ihmeessä seurustella kumppanin kanssa, jonka kokee vain rasitteeksi -pelottaako ettei muuten saa? - apkyssyy
Hienoo, että joillain voi olla tasapuolinen suhde. Meillä tuntuu, että olen itse se joka panostaa vain tähän suhteeseen. Toinen on vain vaatimassa asioita.
Ap:n kysymyksiin:
Miksi kosit vaimoasi? - en ole kosinut. aikomus on olla kosimatta.
Kauanko olit sitä harkinnut/suunnitellut? - harkittu koko yhdessäoloaika (4v)
Mitä pelkäsit avioliitossa - juridisia vaikutuksia avuioehdosta ja testamentistä huolimatta pahimpana lesken oikeudet - kosini33
apkyssyy kirjoitti:
Hienoo, että joillain voi olla tasapuolinen suhde. Meillä tuntuu, että olen itse se joka panostaa vain tähän suhteeseen. Toinen on vain vaatimassa asioita.
Ap:n kysymyksiin:
Miksi kosit vaimoasi? - en ole kosinut. aikomus on olla kosimatta.
Kauanko olit sitä harkinnut/suunnitellut? - harkittu koko yhdessäoloaika (4v)
Mitä pelkäsit avioliitossa - juridisia vaikutuksia avuioehdosta ja testamentistä huolimatta pahimpana lesken oikeudetOlen itse ollut naimisissa kerran, nainen ollut naimisissa 2 kertaa.
Olen sitä mieltä, että naimisiin mennään vain kerran elämässä.
= en kosi. - naisen näkökulmaa
kummastelija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tietää, millaisessa suhteessa vastaajat oikein elävät? Toinen on poroporvari, jolle oma raha ja tavarat ovat tärkeintä ja toinen siivelläeläjä? Toinen ahne manipuloija ja toinen tyytyväinen pikkutyttö?
Missä on tavalliset, tasapainoiset suhteet, joissa ollaan aidosti kumppaneita ja jaetaan vastuu? Miksi ihmeessä seurustella kumppanin kanssa, jonka kokee vain rasitteeksi -pelottaako ettei muuten saa?Meillä ainakin kyseessä on puhtaasti järkisyistä oleva juttu. Minulla (n) on enemmän varallisuutta, joten en aio naimisiin mennä koskaan.
Kosittu on jo 2 kertaa,mutta olen vastannut niihin epämääräisesti.
Tavallaan ymmärrän niitä miehiä, jotka eivät aio vaarantaa omaa taloudellista tilannetta kosimalla ja menemällä naimisiin. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Avioliitot päättyvät yhä useammin eroon ja tänä päivänä 7 vuotta on puolittunut 3,5 vuodeksi, milloin erotaan (tilastotieto).
- ihme ukkoja täällä
Siis mitä hittoo? Miule opetettu jo kotona ettei raha kasva puussa! Jos mie jotain vaatteita tai meikkejä yms halusin -> piti ite maksaa. Ja edelleen oon omavaranen! Toisaalta, en mie kyllä ottaisi miestä elätiksi en mistään hinnasta!! Kankee saa muutenkin ku ostamalla tavaroita toiselle!!
- eisammaa
Moni nainen vain olettaa, että on elätti ja luulee, että raha kasvaa puussa. Sitäkin saa muutenkin kuin osatamalla ja vaikka ostaisi, niin halvemmaksi tulee ja samaa tuotetta ei tarvitse ostaa kahta kertaa:)
- eiarppaa
Juu. Yhdessä oltuna iät ja ajat. Toinen (n) haluisi naimisiin , minä en. En aio kosia. Miksi muuttaa hyvää käytäntöä, kun kaikki sujuu nyt. Yhden paperin allekirjoittamalla eron sattuessa yleensä mies on k...ssa. Tasinkoa vaaditaan joka käänteessä, kun toisen oma onkin nyt niin yhteistä tuleva perintö mukaan lukien, mihin ei toisella ole osaa eikä arpaa.
- tiukkaaeiii
eiarppaa kirjoitti:
Juu. Yhdessä oltuna iät ja ajat. Toinen (n) haluisi naimisiin , minä en. En aio kosia. Miksi muuttaa hyvää käytäntöä, kun kaikki sujuu nyt. Yhden paperin allekirjoittamalla eron sattuessa yleensä mies on k...ssa. Tasinkoa vaaditaan joka käänteessä, kun toisen oma onkin nyt niin yhteistä tuleva perintö mukaan lukien, mihin ei toisella ole osaa eikä arpaa.
Yhdessä ollaan,mutta en tosiaankaan aio ottaa kosintaa vastaan tai vastata myöntyvästi. Minulla on sen verta enemmän omaisuutta, kuin miehelläni. Pa miestä en aio rikastuttaa,kun kuitenkin erotaan jossain vaiheessa. Vastaus on tiukka EI.
- vastauseiii
tiukkaaeiii kirjoitti:
Yhdessä ollaan,mutta en tosiaankaan aio ottaa kosintaa vastaan tai vastata myöntyvästi. Minulla on sen verta enemmän omaisuutta, kuin miehelläni. Pa miestä en aio rikastuttaa,kun kuitenkin erotaan jossain vaiheessa. Vastaus on tiukka EI.
On kosittu ja vastaus on ollut ei. Siis, nainen on kosinut. Varmaan taas juhannuksena kosii. Vastaus on edelleen ei. Yhdessä oltu 8 vuotta. En aio sotoutua kyseiseen ihmiseen, kun se tästä mitenkään tilanne muutu.
- rouvanen3
tiukkaaeiii kirjoitti:
Yhdessä ollaan,mutta en tosiaankaan aio ottaa kosintaa vastaan tai vastata myöntyvästi. Minulla on sen verta enemmän omaisuutta, kuin miehelläni. Pa miestä en aio rikastuttaa,kun kuitenkin erotaan jossain vaiheessa. Vastaus on tiukka EI.
Kahdelle edelliselle: ettekö ole koskaan kuulleet AVIOEHDOSTA?!?
Kun näköjään ette, valotan vähän: eron sattuessa "mies ei joudu k..seen", perinnöt eivät mene jakoon, "pa mies ei rikastu". Myös pelkästään perinnön voi "korvamerkitä" niin, ettei esim. oman lapsen puolisolla ole oikeutta siihen.
Eli eiarppaa-nimimerkille, jolla yksi lause oli melkein oikein: yhden paperin allekirjoittamalla eron sattuessa mies on "pelastanut" omaisuutensa pahalta gold diggeriltä, jota rakkaakseen on joskus väittänyt ;)
Edelleen ihmettelen, että miksi asua avoliitossa, elää parisuhteessa, väittää kumppanikseen, väittää rakastavansa jne. jos oikeasti mielessä on vain se, että toinen yrittää viedä rahat ja ero tulee kuitenkin. No erotkaa sitten heti, jos se on vain ajan kysymys! Miksi ette uskalla päättää suhdetta, jolla ette näe tulevaisuutta?
Vaikea käsittää täällä kirjoittelijoiden mielenlaatua.. onko se itsekkyyttä, säälittävää, yksinäisyyden pelkoa, ahneutta, ilkeyttä, välinpitämättömyyttä, valheita, epäluottamusta, epäterveitä suhteita vaiko kaikkea tätä... Vastatkaa joku kysymykseeni, että miksi sitten olla parisuhteessa?
Me halusimme mm. suhteelleemme sinetin ja juridista turvaa toisillemme. Ei todellakaan kyräilty toisen omistuksia tai tulevia perintöjä. Eikä meillä todellakaan ole (eikä ollut) oletuksena se, että ero tulee kuitenkin / vaihtamalla paranee. Avioehto on ja tehdään kaikkemme, ettei sen tarvitse olla muuta kuin kaapinpohjalle unohtunut paperi. - jatkokysymys
vastauseiii kirjoitti:
On kosittu ja vastaus on ollut ei. Siis, nainen on kosinut. Varmaan taas juhannuksena kosii. Vastaus on edelleen ei. Yhdessä oltu 8 vuotta. En aio sotoutua kyseiseen ihmiseen, kun se tästä mitenkään tilanne muutu.
Et siis omasta mielestäsi ole sitoutunut kosijaan?
- epaaluottoaa
rouvanen3 kirjoitti:
Kahdelle edelliselle: ettekö ole koskaan kuulleet AVIOEHDOSTA?!?
Kun näköjään ette, valotan vähän: eron sattuessa "mies ei joudu k..seen", perinnöt eivät mene jakoon, "pa mies ei rikastu". Myös pelkästään perinnön voi "korvamerkitä" niin, ettei esim. oman lapsen puolisolla ole oikeutta siihen.
Eli eiarppaa-nimimerkille, jolla yksi lause oli melkein oikein: yhden paperin allekirjoittamalla eron sattuessa mies on "pelastanut" omaisuutensa pahalta gold diggeriltä, jota rakkaakseen on joskus väittänyt ;)
Edelleen ihmettelen, että miksi asua avoliitossa, elää parisuhteessa, väittää kumppanikseen, väittää rakastavansa jne. jos oikeasti mielessä on vain se, että toinen yrittää viedä rahat ja ero tulee kuitenkin. No erotkaa sitten heti, jos se on vain ajan kysymys! Miksi ette uskalla päättää suhdetta, jolla ette näe tulevaisuutta?
Vaikea käsittää täällä kirjoittelijoiden mielenlaatua.. onko se itsekkyyttä, säälittävää, yksinäisyyden pelkoa, ahneutta, ilkeyttä, välinpitämättömyyttä, valheita, epäluottamusta, epäterveitä suhteita vaiko kaikkea tätä... Vastatkaa joku kysymykseeni, että miksi sitten olla parisuhteessa?
Me halusimme mm. suhteelleemme sinetin ja juridista turvaa toisillemme. Ei todellakaan kyräilty toisen omistuksia tai tulevia perintöjä. Eikä meillä todellakaan ole (eikä ollut) oletuksena se, että ero tulee kuitenkin / vaihtamalla paranee. Avioehto on ja tehdään kaikkemme, ettei sen tarvitse olla muuta kuin kaapinpohjalle unohtunut paperi.Jujuu...avioehto on varautumista tulevaan eroon. Vai mitä muuta se on? Eli uskotaan jo etukäteen, että erohan se sieltä loppujen lopuksi tulee. Eihän muuten tarvita kuin testamenttia. Millä voi perustella rakastamalleen ihmiselle avioehdon,jos rakkaudesta mennään naimisiin. Toinenhan vain ajattelee tuleevaa eroa, tosipa on romanttista. Mielestäni a-ehto on suuri epäluottamuslause koko suhteelle.
- paalaellaan
epaaluottoaa kirjoitti:
Jujuu...avioehto on varautumista tulevaan eroon. Vai mitä muuta se on? Eli uskotaan jo etukäteen, että erohan se sieltä loppujen lopuksi tulee. Eihän muuten tarvita kuin testamenttia. Millä voi perustella rakastamalleen ihmiselle avioehdon,jos rakkaudesta mennään naimisiin. Toinenhan vain ajattelee tuleevaa eroa, tosipa on romanttista. Mielestäni a-ehto on suuri epäluottamuslause koko suhteelle.
"Me halusimme mm. suhteelleemme sinetin ja juridista turvaa toisillemme. "
Suhteen sinetti on avioehto= ei luota toiseen vaan haluaa itsekkäästi turvata mammonansa.
juridinen turva= Turva viedään pois tekemäälä avioehto. Toiselle ei jää mitään tulevan eron sattuessa. - eierottaaataa
jatkokysymys kirjoitti:
Et siis omasta mielestäsi ole sitoutunut kosijaan?
Yhdessä voi olla ilman taloudellistakin liittoa (=avioliitto). Sitoutuminen ei katso sitä amenta. Yhtä lailla sitoutuneet (naimisissa olevat ) eroavat, kuin avoliitossakin olevat.
- Huuhaataaaa
eierottaaataa kirjoitti:
Yhdessä voi olla ilman taloudellistakin liittoa (=avioliitto). Sitoutuminen ei katso sitä amenta. Yhtä lailla sitoutuneet (naimisissa olevat ) eroavat, kuin avoliitossakin olevat.
Avioliitto ei ole pelkkä taloudellinen liitto toisin kuin väität. Avioliitossa rakastetaan toista ja sitoudutaan avioliitolla toiseen, koska se on sopimus jonka puuttuminen on juuri se mikä ei kaikkia miellytä. Jos ei ole ongelmaa, voi mennä avioliittoon ja jos ei voi, on jokin ongelma. Näin se on. Todistapa että olet oikeasti sitoutunut ja rakastunut jos et kuitenkaan voi avioliittoa solmia! Siinä onkin tekemistä.
- rouvanen3
Joopa joo, pitihän se arvata, että täällä käännetään päälaelleen kaikki. Sanoo mitä hyvänsä, räkytys alkaa.. Kauhea valitus siitä, että "ei kyllä mennä naimisiin, kun ahne eukko vie rahat"... Eipä näytä kaksi edellistä kirjoittajaa heitä haukkuneen itsekkääksi. Onko itsekkäämpää kuin huijata toista -kumppaniaan- antamalla ymmärtää, että uskoo suhteeseen ja kuitenkin on ihan varma ettei suhde kestä?? Täällä on aiemmat kirjoittaneet että, ainoa syy kieltäytyä kosinnasta/olla kosimatta, on pelko oman mammonan menetyksestä. Sitten kun joku ehdottaa, miten nämä voisi yhdistään, niin aletaan heti haukkua. Leikö teille ongelma sitten itse avioliitto?
Ja sitten kun joku sanoo, etten halunnut mieheni rahoja (tai toisinpäin), niin sitten aletaan haukkumaan, että eroon valmistautuu. Avioehto osoittaa sen, ettei avioiduta rahasta tai sen puutteesta, vaan ihan muista syistä. Surullista, että täällä ei näytä paljon kukaan tajuavan, mitä ne syyt ovat...
Jos olette oikeasti noin kyynisiä ja surkeita ihmisiä suppeine ajatusmaailmoinenne, onnea vaan elämään ja aitoon rakkauteen... Me emme kuitenkaan ole. Halusitte lukea väärin. Avioliitto oli suhteemme sinetti. Kuten sanoin, olemme sitoutuneet toisimme (siksi menneet naimisiin!) ja aiomme tehdä kaikkemme, että liitto kestää. Avioliitto tarkoittaa lupausta loppuelämästä toistemme kanssa (mitä lie tarkoittaa täällä kirjoittaneille sitten..!) Tahdomme rakastaa toisiamme, vaikka se saattaa olla joskus vaikeampaa kuin toisina aikoina, niin silloin valintamme auttaa meitä selvittämään asiat. Juridinen turva esim: pienempi perintövero, veroedut muutenkin, leskeneläke, isyyden tunnistamista ei tarvita, adoptio-oikeus, ollaan automaattisesti lähiomaisia, yhteinen nimi perheellä ja automaattinen asumisoikeus kuolemantapauksessa vrt. avoliitto. jne.
"turva viedään pois tekemällä avioehto. toiselle ei jää mitään.."
No jos olet persaukinen siipeilijä avioon astuessasi, niin ei tietenkään jää mitään. Jos taas olet aikuinen ihminen, jolla on omat tulot, sinulle jää se, minkä olet omalla työlläsi ansainnut. Minulle ei kuulu, enkä haluakaan kuuluvan, esimerkiksi mieheni isovanhemmilta tulevat perinnöt.- rouvanen3
Ja vielä mieheni kommentti kysymykseen, että miksi naimisiin:
"Koska rakastamme. Ja voidaan helpottaa elämää, että voidaan elää eteenpäin yhdessä. Ja ollaan oltu yhdessä jo niin pitkään, että on jo aikakin." - 412
rouvanen3 kirjoitti:
Ja vielä mieheni kommentti kysymykseen, että miksi naimisiin:
"Koska rakastamme. Ja voidaan helpottaa elämää, että voidaan elää eteenpäin yhdessä. Ja ollaan oltu yhdessä jo niin pitkään, että on jo aikakin."Tuntuu että aika moni vastaaja on suhteessa vain kun ei parempaakaan tekemistä ole. Tuollainen "ollaan tässä nyt ja annetaan toisen luulla että tässä on jotain erityista" on aika kamalaa. Kuulostaa tosiaankin aika tunnekylmiltä (ja tylsiltä) ihmisiltä. Onneksi en ole tuollainen mieleltäni, johan siinä elämä menee hukkaan.
- huh huh
412 kirjoitti:
Tuntuu että aika moni vastaaja on suhteessa vain kun ei parempaakaan tekemistä ole. Tuollainen "ollaan tässä nyt ja annetaan toisen luulla että tässä on jotain erityista" on aika kamalaa. Kuulostaa tosiaankin aika tunnekylmiltä (ja tylsiltä) ihmisiltä. Onneksi en ole tuollainen mieleltäni, johan siinä elämä menee hukkaan.
Määrittele tarkemmin: elämä menee hukkaan. Miten yhdenkään elämä voi mennä hukkaan? Jos elämäsi ei ole tuottava, seksiä ja lapsia etc.onnea pursuava, niin se on mennyt hukkaan?
- 9+14
huh huh kirjoitti:
Määrittele tarkemmin: elämä menee hukkaan. Miten yhdenkään elämä voi mennä hukkaan? Jos elämäsi ei ole tuottava, seksiä ja lapsia etc.onnea pursuava, niin se on mennyt hukkaan?
Samaa mieltä 412 ! Millaisia suhteita tuollaiset oikein ovat? Perustuvat valheeseen ainakin toisen osapuolen kohdalla.
Sen huijatun elämä ainakin menee hukkaan. Tiedoksesi vain *huh huh*, että suurin osa ihmisistä HALUAA elämänsä olevan onnellinen. Onni syntyy eri ihmisille eri asioista. Jos toinen parisuhteen osapuoli haluaa esimerkiksi lapsia, ja toinen valehtelee vuosi tolkulla että "juu ihan kohta", niin kyllä huijatun elämää menee hukkaan. Elämää jonka voisi viettää aidosti rakastavan ja samoin tuntevan ihmisen kanssa.
huh huh taitaa olla epäonnistunut, masentunut aseksuaali, kun tuollaisiin päätelmiin pääsi.. 412 ei maininnut mitään tuottavuudesta, seksistä tai lapsista.
- sfinx_i
Mielestäni avioliittolupaus on kaunein kunnianosoitus, jonka rakkaalleen antaa voi. En ole enää harjoituskappale tai kokeiluversio, vaan mieheni on virallisesti luvannut olla minun. Alunperin avioliittomme solmimisen syy on rakkaus. Ei ole hyvä ihmisen elää yksin ja kun toinen on vierelle löydetty, niin halutaan tälle parisuhteelle myös Jumalan siunaus. Mutta avioliitto ei ole pelkästään tunneasia. Jos tunteelle lähdetään ja pelkästään sillä jatketaan, ei liitto pitkälle kanna. Siksi alttarilla kysytään Tahdotko, eikä Tuntuuko Sinusta. Tahdon rakastaa toista silloinkin, kun ei yhtään siltä tunnu. Olen sen päättänyt ja siihen on luottaminen huonoinakin hetkinä.
- 20 + 7
En itse perustanut avioliitosta: rakkaus riittää. Mutta halusin lahjoittaa puolisolleni häät seremonioineen ja sukulaisineen. Ja hän olikin mielissään.
En pelännyt mitään, koska en ajatellut, että avioliitto muuttaa mitään. Olin ollut yhtä lailla sitoutunut häneen aiemminkin: hamaan loppuun asti.- eimuutamitaanvaiko
Hama loppu tulee,kun selviää , että onkin kolmas osapuoli ja menevät lusikat ns jakoon. Olisi pitänyt etukäteen ajatella, että ilman pitävää avioehtoa avioliitto muuttaa asiat. Köyhempi saa tasinkona puolet varakkaamman omaisuudesta,siis kaikesta. Sitoutuminen loppuu lyhyeen,kun toinen pettää. Sukulaisetkin mielissään erosta?
- 20 + 7
eimuutamitaanvaiko kirjoitti:
Hama loppu tulee,kun selviää , että onkin kolmas osapuoli ja menevät lusikat ns jakoon. Olisi pitänyt etukäteen ajatella, että ilman pitävää avioehtoa avioliitto muuttaa asiat. Köyhempi saa tasinkona puolet varakkaamman omaisuudesta,siis kaikesta. Sitoutuminen loppuu lyhyeen,kun toinen pettää. Sukulaisetkin mielissään erosta?
Kolmas osapuoli ei hirveästi pelota. Ja vaikka näin kävisikin ja ero tulisi, omaisuuden jakaminen on pienin huolista. Elämässä on vähän isommat asiat kyseessä.
- alahtaa
20 + 7 kirjoitti:
Kolmas osapuoli ei hirveästi pelota. Ja vaikka näin kävisikin ja ero tulisi, omaisuuden jakaminen on pienin huolista. Elämässä on vähän isommat asiat kyseessä.
Elämässä on kaksi isoa asiaa. Kuolema ja avioero. Niin se koira älähtää, kun...
- 20+18
20 + 7 kirjoitti:
Kolmas osapuoli ei hirveästi pelota. Ja vaikka näin kävisikin ja ero tulisi, omaisuuden jakaminen on pienin huolista. Elämässä on vähän isommat asiat kyseessä.
Mukavaa, että joku fiksukin täällä kirjoittelee :) Kiitos vastauksesta! Harmi, että täällä suurin osa kirjoittelijoista on samanlaisia surkimuksia kuin sinulle huutelijat.
Kaikkea hyvää teille! - asf 456
alahtaa kirjoitti:
Elämässä on kaksi isoa asiaa. Kuolema ja avioero. Niin se koira älähtää, kun...
Ois upeeta seurustella ja olla kihloissa
- epätietoinen m
Sitä ihmettelen vieläkin.....
- piipu
On tämmöistä järkyttävää lukea... en halua naimsiiin, kun kuitenkin haluan pitää ovet auki et milloin tahansa voi livistää, kun vaan tuntuu siltä. Raha ja omaisuus vaan kiiltelee silmissä, ja toinen osapuoli on vain ajanvietettä, ja kiva niin kauan, kun ei aio naimsiin kanssasi. Mikä teitä miehiä vaivaa? Ja sitten kuitenkin väitätte olevanne vakituisessa vakavassa suhteessa ja naisen tulee olla tietysti myös ja uskollinen ja kuin vaimo konsanaan, mutta sitli hän ei sitä sormusta ansaitse?
Itsekkäät, ällöttävät miehenkuvatukset!!
Siksi olenkin niiin onnellinen, että minulla on kultainen, rakastava mies, joka haluaa kanssani naimisiin rakkaudesta. Sen takia, että minun kanssani haluaa viettää elämänsä, yhdessä. Raha ja omaisuus on toissijaista ja yhteistä. Me molemmat kunnoitetaan avioliittoa, se on kahden ihmisen lupaus olla yhdessä. Jos jokin asia on pohdituttanut mieltä, sen on voinut keskustella. Eli myös nämä talousasiat. Minusta tulee onnellinen vaimo pian.- liekö koskaan tiedän
Onne piipulle ja oikealle miehelle! :)
Ap täällä edelleen jaksaa toivoa, että saisi vastauksen joltakulta aiemmista kirjoittajista, että miksi sitten ovat "parisuhteessa" kuvailemansa naisen kanssa... - eirahastaa
liekö koskaan tiedän kirjoitti:
Onne piipulle ja oikealle miehelle! :)
Ap täällä edelleen jaksaa toivoa, että saisi vastauksen joltakulta aiemmista kirjoittajista, että miksi sitten ovat "parisuhteessa" kuvailemansa naisen kanssa...Rakkaus rakoilee joka suhteessa jossain vaiheessa. Kaikki on niin yhteistä,kun eroa aletaan harkita. Yleensä jompi kumpi osapuoli ei annan uskottomuutta anteeksi ja soppa on valmis,jos ei ole avioehtoa. Raha ja rakkaus vain eivät kuulu yhteen. Jos toinen ei ole valmis allekirjoittamaan avioehtoa,niin on mukana jostain muusta syystä kuin rakkaudesta.
- 69 / 65
eirahastaa kirjoitti:
Rakkaus rakoilee joka suhteessa jossain vaiheessa. Kaikki on niin yhteistä,kun eroa aletaan harkita. Yleensä jompi kumpi osapuoli ei annan uskottomuutta anteeksi ja soppa on valmis,jos ei ole avioehtoa. Raha ja rakkaus vain eivät kuulu yhteen. Jos toinen ei ole valmis allekirjoittamaan avioehtoa,niin on mukana jostain muusta syystä kuin rakkaudesta.
Lievennä hieman "joka suhdetta"!
Alkaa vaikuttamaan siltä, että kiinteä, kestävä parisuhde on vanhanaikainen ilmiö.
Tosin en ymmärrä miksi!
Onko sinun mahdotonta ajatella liittoa jossa ei ole koskaan harkittu eroa koska ei ole ollut syytä?
Ei uskottomuutta, ei kyllästymistä, ei mitään eri suuntiin ajavaa tekijää.
Epätasainen tulonjakauma ei ole koskaan ollut keskustelun aiheena.
Aktiiviaikana minä toin perheen tuloista noin 80%. Verotetusta palkkatyöstä.
Eläkejakaumamme on tasaisempi, noin 3 :1:een.
Vaimollani on aina ollut täydet valtuudet kaiken käyttöön.
Olkoon sitten kyse hyvinkin niukoista tai löysemmistä ajoista niin raha tai sen puute ei ole aiheuttanut ristiriitoja.
Avioehtoa ei ole ja halutessaan vaimo olisi voinut, ja voisi edelleen, leikata matot halki ja aloittaa pikkuvarakkaan sinkun elämän omaisuuden puolikkaan turvin huolimatta pienestä eläkkeestään.
Mutta kun ei! Sellainen käsite kuin kiintymys on edelleen olemassa.
"Rakkauden" kaikkia ilmenemismuotoja myöten! - uuttajavanhaa
69 / 65 kirjoitti:
Lievennä hieman "joka suhdetta"!
Alkaa vaikuttamaan siltä, että kiinteä, kestävä parisuhde on vanhanaikainen ilmiö.
Tosin en ymmärrä miksi!
Onko sinun mahdotonta ajatella liittoa jossa ei ole koskaan harkittu eroa koska ei ole ollut syytä?
Ei uskottomuutta, ei kyllästymistä, ei mitään eri suuntiin ajavaa tekijää.
Epätasainen tulonjakauma ei ole koskaan ollut keskustelun aiheena.
Aktiiviaikana minä toin perheen tuloista noin 80%. Verotetusta palkkatyöstä.
Eläkejakaumamme on tasaisempi, noin 3 :1:een.
Vaimollani on aina ollut täydet valtuudet kaiken käyttöön.
Olkoon sitten kyse hyvinkin niukoista tai löysemmistä ajoista niin raha tai sen puute ei ole aiheuttanut ristiriitoja.
Avioehtoa ei ole ja halutessaan vaimo olisi voinut, ja voisi edelleen, leikata matot halki ja aloittaa pikkuvarakkaan sinkun elämän omaisuuden puolikkaan turvin huolimatta pienestä eläkkeestään.
Mutta kun ei! Sellainen käsite kuin kiintymys on edelleen olemassa.
"Rakkauden" kaikkia ilmenemismuotoja myöten!On tosiasia, että nykyään yli 10vuotta onnellisesti aviossa elävät ovat tosi harvinaisia. Nyt puhutaan siis 70-ja 80 luvuilla syntyneistä eikä sitä vanhemmistä.
Avioliitto on alkanut olemaan hieman vanhanaikainen ilmiö tänä päivänä. Parisuhde sitävastoin ei ole.
Ennen erottiin , kun se kuuluisat 7 vuotta tuli täyteen. Nykyään FB-aikakaudella tuo luku on puolittunut eli erotaan n 3,5 vuoden yhdessäolon jälkeen. Viimeiset 6kk on sitä harkinta-aikaa.
Tilastojenkin mukaan noin 50% pareista eroaa vuosittain (fakta). Avioeron syitä on monia. Taasen avioliiton syynä on se taloudellinen liitto, joka tuo turvaa heikommassa asemassa (taloudellisesti) olevalle, koska rakkaudesta voi olla muutenkin yhdessä kuin avioliitossa.
Yhä useampi aviopari turvaa eron tullessa omaisuutensa avioehdolla varsinkin ,jos on lapsia ennen liittoa. Perinnöt turvataan joko omin toimenpitein tai omien vanhempien toimenpitein testamentilla,jossa poissuljetaan toinen osapuoli. Tämäkin puoltaa sitä, että kyseessä on pääasiassa taloudellinen liitto. Lisäksi mukaan tulee leskemeläke ja lesken asumissuoja.
Parisuhde ei ole mutta avioliitto on vanhanaikanen ilmiö. - 69 / 65
uuttajavanhaa kirjoitti:
On tosiasia, että nykyään yli 10vuotta onnellisesti aviossa elävät ovat tosi harvinaisia. Nyt puhutaan siis 70-ja 80 luvuilla syntyneistä eikä sitä vanhemmistä.
Avioliitto on alkanut olemaan hieman vanhanaikainen ilmiö tänä päivänä. Parisuhde sitävastoin ei ole.
Ennen erottiin , kun se kuuluisat 7 vuotta tuli täyteen. Nykyään FB-aikakaudella tuo luku on puolittunut eli erotaan n 3,5 vuoden yhdessäolon jälkeen. Viimeiset 6kk on sitä harkinta-aikaa.
Tilastojenkin mukaan noin 50% pareista eroaa vuosittain (fakta). Avioeron syitä on monia. Taasen avioliiton syynä on se taloudellinen liitto, joka tuo turvaa heikommassa asemassa (taloudellisesti) olevalle, koska rakkaudesta voi olla muutenkin yhdessä kuin avioliitossa.
Yhä useampi aviopari turvaa eron tullessa omaisuutensa avioehdolla varsinkin ,jos on lapsia ennen liittoa. Perinnöt turvataan joko omin toimenpitein tai omien vanhempien toimenpitein testamentilla,jossa poissuljetaan toinen osapuoli. Tämäkin puoltaa sitä, että kyseessä on pääasiassa taloudellinen liitto. Lisäksi mukaan tulee leskemeläke ja lesken asumissuoja.
Parisuhde ei ole mutta avioliitto on vanhanaikanen ilmiö.En näe aloituksessa ikärajaa!
- piipu_taas
Höh, ei avioliittoa voi katsoa vaa tilastoiden valossa! Semmoinen on kylmää ja jos se on "syynä" siihen, ettei voi omaa avopuolisoaan kosia, niin ei siinä suhteessa kyllä rakkautta ole nimeksikään.
Avioliittoon sitoudutaan, kun toisen kanssa halutaan olla hamaan loppuun saakka, rakastaa, olla tukena, kunnioittaa ja olla uskollinen. Jos ajattelet, että tämän ihmisen kanssa haluat olla, miksi et voi noita asioita luvata ja niiden mukaan elää??
Ja tuo ei ole järkevää muuttaa toimivaa konseptia. Että ei yksi paperilappu muuta mitään, muuta kun että mies joutuu sitten maksumieheksi ja nainen muuttuu pirttihirmuksi. Voiko joku OIKEASTI olla tuota mieltä?? Naurettavaa!! itsekästä ja omahyväistä miehen puolelta taas kerran. Naisesta taas ollaan hyötymässä vaan.
Kyllä omakin mieheni joskus kysyi minulta, miksi halusin naimisiin. Hän sanoi juurikin tuota, että eihän se meidän elämässä mitään muuta, ei hän voi rakastaa yhtään enempää kuin nyt ja kun kerran asuimme jo yhdessä (ja kyllä, kaikki toimi niinkin) niin muutos olisi vain sukunimen muutos. Kun vastasin että haluan vielä tehdä lopullisen rakkaudentunnustuksen ja lupauksen siitä, että pysyn hänen vierellään ja olen hänelle uskollinen ja että rakastan häntä, että haluan olla hänen vaimonsa. Mies ymmärsi. Ja eipä mennyt kauaa kun kosi.- :-)
hyvin sanottu piipu! :-)
- Nyyhkyli
Erittäin hyvä kommentti tämä piipun juttu. Tuon peittoamisessa on näillä ahneilla, kylmillä, toisen hyväksikäyttäjillä ja itseään täynnä olevilla ihmisillä tekemistä!
"Nyyh nyyh kun ei uskalla sitoutua kun kaikki menee kuiteski pielee ja tilastoja on ja rahat menee ja akka ei anna ja vapaus menee"-tyypiltä en halua mitään elämää enkä selityksiä.
Toisen ihmisen ajan tuhlaajia ja oman aikansa tuhlaajia, kun eivät edes osaa haluta itselleen mitään parempaa kuin jonkun vara-epä-väli-antisuhteen. Miksihän he itse roikkuvat jos eivät siitä kuitenkaan mitään saa irti eivätkä ole onnellisia. No, yksinkertaisille riittää yksinkertaisten asiat.
- <<<<
JOS ITTE AIKANAAN KOSIS NII TÄYSIN RAKASTUNEENA
- turhaaodottaa
Itse en tosiaankaan aio kosia. En sano etten koskaan,mutta en ainakaan tätä nykyistä. Yhdessä oltu nyt 5 vuotta ja selkeästi odottaa kosintaa,mutta sitähän saa odottaa. Mikäänhän ei muuttuisi nykyisestä tilanteesta, paitsi taloudelliselta näkökantilta eron sattuessa.
- "aloittaja"
turhaaodottaa kirjoitti:
Itse en tosiaankaan aio kosia. En sano etten koskaan,mutta en ainakaan tätä nykyistä. Yhdessä oltu nyt 5 vuotta ja selkeästi odottaa kosintaa,mutta sitähän saa odottaa. Mikäänhän ei muuttuisi nykyisestä tilanteesta, paitsi taloudelliselta näkökantilta eron sattuessa.
Miksi et HÄNTÄ aio kosia?
Tekstistäsi saa sen kuvan, että voisit kosia jotakuta muuta, seuraavaa tyttöystävää, esimerkiksi. Miksi olet nykyisen kanssa, jos et rakasta häntä (tarpeeksi) etkä näe teillä yhteistä tulevaisuutta?
- mä vaan
Mielenkiintoista...mieheni ei oikeastaan koskaan kosinut. Hän alkoi hyvin pian tapaamisemme jälkeen puhua, että haluaa minut vaimokseen, mutta en voi muistaa mitään yksittäistä hetkeä. Se oli itsestäänselvää: seurustelimme ja muutimme yhteen, koska halusimme elää yhdessä. Oli vain ajan kysymys, koska naimisiin - ei siitä tarvinnut numeroa tehdä. Eri ihmisillä on eri elämänvaiheissa erilaisia parisuhteita, mutta meille seurustelun tarkoitus oli löytää elämänkumppani, mielellään loppuiäksi.
Avioliitto on meille pohjimmiltaan juridinen sopimus, jolla helpotetaan asioita.
Mitä siinä olisi pitänyt pelätä? Molemmat oltiin yhtä köyhiä, joten taloudellisia vaikutuksia mahdollisen eron varalta ei tarvinnut miettiä. Enemmän painoi se, ettei isyyttä tarvitse tunnustaa, voi adoptoida ja lesken asema on turvatumpi.
Olimme jo avoliitossa sitoutuneet toisiimme ja pidimme toisiamme miehenä ja vaimona. Mä kai sitten kuulun harvinaisuuksien, fossiilien luokkaan. Avioliittoa on takana yli 10 vuotta ja yhdessä asumista sitäkin enemmän. En valinnut miestä tai päättänyt avioliitosta tilastojen mukaan.
Kosiminen ja avioliiton solmiminen ei tietenkään kannata, jos ei halua sitoutua ja ole varma siitä, että näillä näkymin haluaa viettää loppuelämänsä puolison kanssa. Sitoutua voi toki ilmankin avioliittoa ja hoitaa mainitsemani paperiasiat muilla keinoin. - 69 / 65
Pinnallisuus polkee syvempiä tunteita ja arvoja. Vältellään sitoutumista.
Kaikkea leimaa taloudellinen ajattelu ja epäluuloisuus.
Noihin ajatuksiin päätyy väkisinkin avoliiton autuudesta lueskellessa.
Noista lähtökohdista ei voi muuta odottaakaan kuin lyhyitä suhteita.
On kivaa vähän aikaa mutta kun itsekkääksi kasvatetun ihmisen pitäisi ryhtyä ajattelemaan kumppaninkin hyvinvointia niin sepäs onkin ylivoimaisen vaikeaa.
Ehdoton luottamus, sekä parisuhteessa, että muissakin asioissa (talous) näyttää olevan harvinaista.
Itsekäs käsitykseni on, että ihmiset itsekkyydellään ja epäluuloisuudellaan, menettävät hyvän parisuhteen parhaat puolet.
Naidaan niin kauan kuin se tuntuu tämän kanssa mukavalta ja sitten - -.
Naida voi 7-kymppisenäkin ja vieläpä sen alkuperäisen kanssa!- mä vaan
Mun mielestäni avoliitto on hyvä ratkaisu ainakin niille, jotka eivät ole varmoja. Oli kyse avo- tai avioliitosta, puolisot joko oppivat elämään toistensa kanssa tai sitten eivät opi, mutta suhteella on paremmat mahdollisuudet, jos molemmilla on sellainen asenne, että tässä se nyt on kuin että katsotaan, tuleeko tästä mitään.
Eihän avioliiton solmiminen yleensä parisuhdetta radikaalisti muuta. Mutta kuitenkin se edellyttää tietoista päätöstä ja pistää ehkä vähän miettimään omaa vastuuta.
Mua vähän risoo yleinen keskustelu pettämisistä, avioerojen yleisyydestä, seksin (muka) latistumisesta pitkässä liitossa jne. Tuntuu, että nykyään enemmän joutuu puolustelemaan pitkää suhdetta ja todistelemaan, että kyllä, olen ihan onnellinen, tasavertainen, täyspäinen ihminen. Uskon pystyväni elämään pettämättä miestäni ja uskon, että hän pystyy samaan. Uskon hänen haluavan mulle hyvää ja mä haluan hälle hyvää. - naikkosta46
Lyhyet suhteet ovat hyviä. asioihin tuppaa kyllästymään ajan myötä. Miksi sitoa käsiään vuosiksi eteenpäin?
t.N46 - 69 / 65
naikkosta46 kirjoitti:
Lyhyet suhteet ovat hyviä. asioihin tuppaa kyllästymään ajan myötä. Miksi sitoa käsiään vuosiksi eteenpäin?
t.N46Tuossa suhteessa raja tuli minulle vastaan ilmeisen varhain.
Muutama vuosi levotonta poikamiehen elämää Skandinavian kaikissa valtioissa, Suomen jälkeen eniten Ruotsissa, kypsytti minut valmiiksi pysyvämpään suhteeseen.
Nyt ikääntyneempänä olemme tottuneet toistemme oikkuihin ja mieltymyksiin eikä tarvitse arvailla missä kaverin rajat tulevat vastaan tai mikä häntä miellyttää.
Muutenkin, kahdestaan elämä on rattoisampaa.
Emme ole sitoneet mitään. Kumpi tahansa olisi halutessaan voinut lähteä milloin tahansa.
Tämä ratkaisu ja elämäntapa on sopinut meille.
Ehkä kaikki eivät ole kypsiä tälläiseen? - mä vaan
naikkosta46 kirjoitti:
Lyhyet suhteet ovat hyviä. asioihin tuppaa kyllästymään ajan myötä. Miksi sitoa käsiään vuosiksi eteenpäin?
t.N46On ihmisiä, jotka hakevat ja kokeilevat kaikkea uutta, ja niitä, jotka eivät kaipaa vaihtelua. OK. Vaikka olisi saman ihmisen kanssa, jotkin asiat pysyvät, mutta moni asia myös muuttuu. Kuka meistä, kenen elämä muka pysyy aina samanlaisena? "Vanhassakin" suhteessa voi olla jännitystä, kipinää ja vaihtelua.
Vanhan suhteen viehätys on siinä, että ketään ei sidota. Tiedetään, että vaihtoehtoja kyllä on, mutta ollaan toisillemme niin erityisiä ja tärkeitä, että halutaan vapaaehtoisesti elää yhdessä. Ei sen tarvitse olla edes erityisen vaikeaa. Hyviin asioihin ei kyllästy edes ajan myötä. - Mutta miksi ei?
69 / 65 kirjoitti:
Tuossa suhteessa raja tuli minulle vastaan ilmeisen varhain.
Muutama vuosi levotonta poikamiehen elämää Skandinavian kaikissa valtioissa, Suomen jälkeen eniten Ruotsissa, kypsytti minut valmiiksi pysyvämpään suhteeseen.
Nyt ikääntyneempänä olemme tottuneet toistemme oikkuihin ja mieltymyksiin eikä tarvitse arvailla missä kaverin rajat tulevat vastaan tai mikä häntä miellyttää.
Muutenkin, kahdestaan elämä on rattoisampaa.
Emme ole sitoneet mitään. Kumpi tahansa olisi halutessaan voinut lähteä milloin tahansa.
Tämä ratkaisu ja elämäntapa on sopinut meille.
Ehkä kaikki eivät ole kypsiä tälläiseen?Avioliitostahan ei sun käsityksen mukaan voi lähteä milloin tahansa? Vaikea kuvitella, että joku väittäisi olevansa pysyvässä suhteessa kanssani, vaikka sopimuksen teko on kuitenkin niin niin vaikeaa. Missä on uskottavuus? En panosta itse suhteeseen, jossa en saa toisen osapuolen sitoumusta siihen.
Menen mieluummin etsimään uuden pysyvän suhteen, jossa myös kirjallinen sopimus tehdään. En voisi tehdä tätä epäkypsää "sopimusta" että ollaan vaan avoliitossa tai muuten vaan, koska virallinen sopimus on keksitty ja allekirjoitusten jälkeen lainvoimainen. Miksi sen tekeminen siis olisi vaikeaa? Eli kun ei uskalleta luottaa, eikä ole oikea kumppani niin tottakai se silloin jätetään tekemättä, itsekin jätän. Ehdotan sopimusta vain sille, johon luotan, jota rakastan ja jonka kanssa viihdyn. Jos hän kieltäytyy, hän ei siis luota minuun, ei rakasta juuri minua eikä viihdy minun kanssani vaan odottelee jotain parempaa. Kypsyyttä on lähteä pois tuhlaamasta aikaansa tällaiseen henkilöön eikä jäädä ihmettelemään.
Jos en ole se oikea, näin sen saan tietää. Eroa ei voi pelätä ennenkuin se tulee omalle kohdalle, turha siis pelätä tilastoja siitä, miten MUUT ovat sössineet. Jos tuo järjestely teille sopii, että molemmat on vaan yhdessä sitoutumatta, on se minulle ok, mutta se kertoo tai ainakin pistää epäilemään sitä suhteen tilaa. Ei siis olla yhdessä vaikka ollaan... Sori, en ole siis kypsä kun en halua tollasta arvausleikkiä itselleni, koska avioliitosta PÄÄSEE eroon jos toinen ei enää miellytä. Sopimuksen tekee kyllä se, joka uskaltaa luottaa.
- vaikeetaollee
Eihän avioliiton solmiminen yleensä parisuhdetta radikaalisti muuta. Mutta kuitenkin se edellyttää tietoista päätöstä ja pistää ehkä vähän miettimään omaa vastuuta.
-> muuttaa todellakin ja paljon. Kannattaa perehtyä lakiin. varsinkin erotessa muuttaa todella radikaalisti. Perehdy lakiin.
Mua vähän risoo yleinen keskustelu pettämisistä, avioerojen yleisyydestä, seksin (muka) latistumisesta pitkässä liitossa jne. Tuntuu, että nykyään enemmän joutuu puolustelemaan pitkää suhdetta ja todistelemaan, että kyllä, olen ihan onnellinen, tasavertainen, täyspäinen ihminen. Uskon pystyväni elämään pettämättä miestäni ja uskon, että hän pystyy samaan. Uskon hänen haluavan mulle hyvää ja mä haluan hälle hyvää.
-> Nämä nyt vain on faktoja vaikka kuinka risoisi. Tilastojen mukaan 50% eroaa vuosittain, siis joka ikinen vuosi. Sekin on faktaa, että seksi latiskuu. Sen voi lukea keskustelupalstoilta. Jos se olisi ihanaa,niin eihän siitä tarvitsisi aina purnata. Itse voi uskoa elävänsä pettämättä,mutta tilaisuus tekee...jos ei ole pelkoa kiinnijäämisestä,niin miksikäs ei kokeilisi ja jatkaisi salasuhdetta. tämäkin on faktaa. varatuille on jopa omat pettämspalstat netissä. Molemmat tietävät pelin hengen ko palstalla. Ja näistäkin suurin osa on naisia. Asiat vain ovat näin ja ne pitää sellaisenaan hyväksyä vaikka monelle se vaikeaa onkin.- mä vaan
Puhuin parisuhteen muuttumisesta tunnetasolla. Ymmärrän hyvin, että se on pohjimmiltaan juridinen sopimus, ja siksi sen solmimmekin (ks. aiempi kirjoitukseni ketjussa).
En kiellä tilastoja. Mutta tilastot kuvaavat tapahtunutta tietyllä aikavälillä ja trendit voivat muuttua. Tilasto ei ole kohtalo tai ennuste, vaan voin itse vaikuttaa elämääni jossain määrin. Mun ja mieheni suhteessa on niin paljon riskitekijöitä, että tilastollisesti tarkasteltuna olisimme kai jo eronneet.
Mulle on faktaa, että en aio pettää miestäni. Tilaisuuksia on tullut, mutta mä olen päätökseni tehnyt. Sellaiset ihmiset, joista tilaisuus tekee varkaan, rumentavat tilastoja, mutta ei sen tarvitse mun päätökseeni vaikuttaa. Voi olla faktaa, että seksi latistuu - kai vanhetessa fyysinen aktiivisuus ylipäätään vähenee. Mutta meillä vaikutusta ei ole näkynyt vielä reilun parinkymmenen vuoden aikana, joten ihan turha väittää esim., että seksi automaattisesti latistuu avioliitossa tai että kaikki kyllästyvät puolisoihinsa.
En kiellä, etteikö avioeroja olisi paljon. Eikä siinä mitään, mielestäni on hyvä, että eron saa helposti. Mutta ei avioliitossa pysyminenkään epänormaalia ole, edes tilastojen valossa. Peräänkuulutin sitä, että näkökulmaa voisi joskus vaihtaa.
- ikuinen_rakkaus4
Jos ihminen jo valmiiksi epäilee että saattaisi pettää tai pelkää että toinen pettää, niin silloin ei olla Sen Oikean kanssa.
Itse en IKINÄ pettäisi, eikä pettäisi miehenikään. Omituista, että kun tämmöisen, minun mielestäni parisuhteessa ilmiselvän asian, niin jotkut kauhistelevat ja sanovat että "odotas vaan, kun tilaisuus koittaa..." noh, ei kiinnosta, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. meillä molemmilla.
Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että kahdella ihmisellä on hyvä olla yhdessä?- bluuais
Juu, on hyvä olla sen jonkin aikaa. Sitten ei ole hyvä olla. Riittää, että lukee näitä kaikenmoisia säätöjä täällä. Ei ole ihmisillä hyvä olla ja tilanne saattaa muuttua hetkessä. Liian sinisilmäiset kärsii loppupelissä eniten.
- yks vaan
Masetavaa lukea tämmösiä juttuja :( Itse ainakin haluan naimisiin ja en pelkästään minkään rahan takia. Miksi edes seurustella jos ei halua sitoutua. Kaikki vaan lapsettomiksi, sinkuiksi ja yksin elämään.
- -abc-
En minäkään ymmärrä vuositolkulla kestävää seurustelua. Mieheni kosi toisten treffien jälkeen eli taisi olla heti toisena päivänä ensinäkemisestä viestillä keskellä yötä ja vastasin hänelle, että totta kai menen hänen kanssaan naimisiin. Ja avioliitto on minulle elinikäinen ja vakava sitoumus. Tapailimme sitten ennen hääpäivää ja hääpäivänä muutimme saman katon alle ja vielä saman katon alla eletään. Toivotaan, että hän pysyy tuossa loppuelämän. Niin hän aina sanoo...
- atp-529
ois upeeta olla 12 kertaa naimisissa ja pelata jalkapalloa 379 ottelua ja jaakiekkoa 772 ottelua ja kosia vaimojaan aina upeasti ja kerran jopa ukko tulisi toista suoraan ja hei mennaaks naimisiin
- nipsuh
HEI MIEHET!
Jännittikö kosia? Pelkäsikö kukaan, että nainen sanoo ei? Olitko suunnitellut jotain romanttista, mutta sitten töräytitkin sen kotisohvalla? - Avioehto
Itse olen nuori nainen ja avoliitossa mieheni kanssa, ollaan asuttu yhdessä reilu vuosi,
rakastan miestäni ja hän minua. Mieheni on varakas, hyvät työ-ja sijoitustulot ja varakas
suku. Itselläni on ihan hyvät tulot ja tämän ikäiseksi hyvä varallisuus karttunut, myöskin
sijoituksia. Mieheni ei kysymästäni huolimatta tahtonut että osallistun yhtiövastikkeeseen taikka ruokaostoksiin. Omat vaatteeni, meikkini ja muun tarvitsemani erityistavaran ostan omilla rahoillani, koska olen tottunut hoitamaan omat raha-asiani.
Minulla ei ole autoa ja siispä lähes kaikki rahani jäävät säästöön mitä vain tulee. Olemme olleet vuoden kihloissa. Mieheni haaveilee lapsista, itse olen vielä hyvin nuori ja monilla tämän ikäisillä ei ole vauvakuumetta, niinkuin ei minullakaan, mieheni on kuitenkin minua jonkin verran vanhempi ja on juuri siinä iässä että tahtoisi lapsen/lapsia. Luulen että vaikka minulla ei ole vauvakuumetta, tulemme vauvan hankkimaan 1-2 vuoden sisällä, koska rakastan miestäni ja miksipä ei toisaalta, kun nuorena hankkii lapsen/lapset niin saa olla nuori äiti ja elä mahdollisimman pitkään samaan aikana lasten kanssa. Joskus pohdin että kosiikohan mieheni sitten minua. Olen tullut siihen tulokseen että jos hän tahtoo niin sitten varmaan joskus kosii, tietysti hänen kannattaakin pohtia tarkoin naimisiinmenoa, koska on varakas ja vielä varakkaasta perheestä. Tottakai suostun avioehtoon jos hän sitä joskus ehdottaa, koska en ole hänen kanssaan rahan vuoksi, mutta tietyllä tavalla se tuntuu siltä että ei ole ehkä täysillä mukana suhteessa, kun ajattelee jo pahinta, mutta hänen tapauksessaan se tietysti kannattaa. Enkä siitä kieltäytyisi, koska itse tulen toimeen iomilla ansaitsemillani rahoilla ja säästöillä. Olen aina osannut raha-asiani hoitaa.. Ehkä hän on sitä mieltä että lapsen tekeminen osoittaa sitoutukseni ja sen jälkeen hän on varma rakkaudestani.
Pohdin teitä muut naiset, aiheuttaako se teille minkälaisia ajatuksia hankkia
lapset ennen mahdollista avioliittoa? Kai itse olen niin perinteinen että ensin naimisiin ja sitten lapset.. :)- dingdong..
"Olemme olleet vuoden kihloissa"
&
"Olen tullut siihen tulokseen että jos hän tahtoo niin sitten varmaan joskus kosii"
MITÄH? Jos olette kihloissa, miksi pitää vielä kosia? Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kosinnan jälkeen ollaan kihloissa. Muutitte yhteen ja kihlauduitte yhtä aikaa -huh huh. Jos hän ei kosinut, miten ihmeessä voitte olla kihloissa? Vai raahasitko sugar daddyn kauppaan ja manguit esittelysormuksen? - Avioehto
dingdong.. kirjoitti:
"Olemme olleet vuoden kihloissa"
&
"Olen tullut siihen tulokseen että jos hän tahtoo niin sitten varmaan joskus kosii"
MITÄH? Jos olette kihloissa, miksi pitää vielä kosia? Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kosinnan jälkeen ollaan kihloissa. Muutitte yhteen ja kihlauduitte yhtä aikaa -huh huh. Jos hän ei kosinut, miten ihmeessä voitte olla kihloissa? Vai raahasitko sugar daddyn kauppaan ja manguit esittelysormuksen?Joo, totta puhut. Se ei vain tuntunut kosinnalta, koska me keskustelimme siitä
yhdessä ja hankimme sormuksen yhdessä sen jälkeen ja olemme molemmat samaa
mieltä siitä että emme ainakaan toistaiseksi määritä hääpäivää, kummallakaan ei ole
kiire ja uskon hänen tosiaan tahtovan lapsen ensin, se varmaan osoittaisi hänelle
että tahdon aina olla hänen kanssaan ja uskaltaa sitten naimisiin. Ja ei minua haittaa
vaikka hän pyytäisi avioehtoa, siihen hän on oikeutettu ja koska hänellä on suuri
omaisuus ja suuri perintökin joskus todennäköisesti tulossa, olisihan se uhkapeliä
olla tekemättä avioehtoa, vaikkakaan en häntä hänen rahojensa ja omaisuuden vuoksi
ole valinnut. Rakkaus se on miksi olemme yhdessä. Voisihan se avioehto hieman pistää
miettimään että onko luottoa välillämme, mutta hänelle se on hyvä ratkaisu. Ja rakastan
häntä olipa avioehto taikka ei. Ja en tahdo meidän koskaan eroavan. Jos täytyy spekuloida,
niin erotapauksessa en joka tapauksessa tahtoisi hänen omaisuuttaan, jos ei olisi avioehtoa, koska se on hänen omaisuuttaan ja minulla on omani ja pärjään ilman
toisten rahoja. - Ritula
Avioehto kirjoitti:
Joo, totta puhut. Se ei vain tuntunut kosinnalta, koska me keskustelimme siitä
yhdessä ja hankimme sormuksen yhdessä sen jälkeen ja olemme molemmat samaa
mieltä siitä että emme ainakaan toistaiseksi määritä hääpäivää, kummallakaan ei ole
kiire ja uskon hänen tosiaan tahtovan lapsen ensin, se varmaan osoittaisi hänelle
että tahdon aina olla hänen kanssaan ja uskaltaa sitten naimisiin. Ja ei minua haittaa
vaikka hän pyytäisi avioehtoa, siihen hän on oikeutettu ja koska hänellä on suuri
omaisuus ja suuri perintökin joskus todennäköisesti tulossa, olisihan se uhkapeliä
olla tekemättä avioehtoa, vaikkakaan en häntä hänen rahojensa ja omaisuuden vuoksi
ole valinnut. Rakkaus se on miksi olemme yhdessä. Voisihan se avioehto hieman pistää
miettimään että onko luottoa välillämme, mutta hänelle se on hyvä ratkaisu. Ja rakastan
häntä olipa avioehto taikka ei. Ja en tahdo meidän koskaan eroavan. Jos täytyy spekuloida,
niin erotapauksessa en joka tapauksessa tahtoisi hänen omaisuuttaan, jos ei olisi avioehtoa, koska se on hänen omaisuuttaan ja minulla on omani ja pärjään ilman
toisten rahoja.Heippa
Lueskelin tätä palstaa, koska huomasin miten erilailla ihmiset suhtautuu naimisiinmenoon. Jotkut ei tunnu uskaltavan tai eivät ole oikean miehen/naisen kanssa. Ymmärrän oikein hyvin kumpaakin selitystä, mutta pisti silmään toi kun sanot että mies haluaa sun tekevän lapsen ensin ennenkuin siis voi mennä naimisiin. Mielestäni niin päin siinä on jotain outoa, että miehelle pitää tehdä lapsi ennenkuin se uskaltaa mennä naimisiin. Outoa just se, että miten se uskaltaa tehdä ylipäätään koko lapsen ja juuri sinun kanssa, jos ei uskalla olla sun kanssa naimisissa ennen sitä lapsen tekoa. Älä suostu tekemään lasta siksi että mies ei muuten mene naimisiin vaan tee asia toistepäin koska isyyskin pitää erikseen vahvistaa jos ei ole naimisissa kun lapsi syntyy. Miks mies tekis sen mieluummin jossain sossutätin toimistolla vannoen, jos ei sulle voi vannoa ensin että on sun aviomies? Lait kannattaa pitää mielessä kun isoja ratkasuja tekee elämässä ja näin se on nähty ennenkin. Tapauksia on kun on tullu ongelmia sit kun tehty lapsi ensin ja luullaan että se korjaa sen suhteen tai et houkutellaan väkisin mies naimisiin sen lapsen avulla. En väitä että teillä on näin mutta menkää ekaks naimisiin niin kaikki asiat on selkeet. - Avioehto
Ritula kirjoitti:
Heippa
Lueskelin tätä palstaa, koska huomasin miten erilailla ihmiset suhtautuu naimisiinmenoon. Jotkut ei tunnu uskaltavan tai eivät ole oikean miehen/naisen kanssa. Ymmärrän oikein hyvin kumpaakin selitystä, mutta pisti silmään toi kun sanot että mies haluaa sun tekevän lapsen ensin ennenkuin siis voi mennä naimisiin. Mielestäni niin päin siinä on jotain outoa, että miehelle pitää tehdä lapsi ennenkuin se uskaltaa mennä naimisiin. Outoa just se, että miten se uskaltaa tehdä ylipäätään koko lapsen ja juuri sinun kanssa, jos ei uskalla olla sun kanssa naimisissa ennen sitä lapsen tekoa. Älä suostu tekemään lasta siksi että mies ei muuten mene naimisiin vaan tee asia toistepäin koska isyyskin pitää erikseen vahvistaa jos ei ole naimisissa kun lapsi syntyy. Miks mies tekis sen mieluummin jossain sossutätin toimistolla vannoen, jos ei sulle voi vannoa ensin että on sun aviomies? Lait kannattaa pitää mielessä kun isoja ratkasuja tekee elämässä ja näin se on nähty ennenkin. Tapauksia on kun on tullu ongelmia sit kun tehty lapsi ensin ja luullaan että se korjaa sen suhteen tai et houkutellaan väkisin mies naimisiin sen lapsen avulla. En väitä että teillä on näin mutta menkää ekaks naimisiin niin kaikki asiat on selkeet.Joo, ihan totuus kirjoituksissasi on. Siis hän ei ole sanonut että ''vaatii'' lapsen ensin,
mutta näin itse arvelen ja koska ei naimisiin ole kiire, niin voi olla että yhteisestä päätöksestä hankimme lapsen paristakin syystä. 1. Miehelläni on ikää 40 vuotta ja hän haluaa kovasti lapsen. 2. Hän ei itse kykene saamaan lasta, joten turvaudumme lapsettomuushoitoihin.
Hänelle lapsiasia on ymmärrettävästi ajankohtainen sillä hänellä on kuitenkin jo ikää enemmän kuin minulla ja yleensä suomalaiset miehet ovat iältään nuorempia kuin hän kun he hankkivat lapsen/perustavat perheen. Luotan häneen ja uskon häneen ja siihen että hän tahtoo olla kanssani olipa lapsia tai ei, niin hän on sanonut. Hän varmastikin menee naimisiin, vaikkei lasta tulisi, mutta mielestäni se luo hänelle turvaa jos lapsi tulee ennen liittoa. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi. Mieheni toivoo lasta paljon ja olemmekin keskustelleet asiasta paljon. Onhan se toki varmaan yleisempää että ensin mennään naimisiin ja sitten perustetaan perhe. Kiitos mielipiteestäsi.. - Avioehto
Avioehto kirjoitti:
Joo, ihan totuus kirjoituksissasi on. Siis hän ei ole sanonut että ''vaatii'' lapsen ensin,
mutta näin itse arvelen ja koska ei naimisiin ole kiire, niin voi olla että yhteisestä päätöksestä hankimme lapsen paristakin syystä. 1. Miehelläni on ikää 40 vuotta ja hän haluaa kovasti lapsen. 2. Hän ei itse kykene saamaan lasta, joten turvaudumme lapsettomuushoitoihin.
Hänelle lapsiasia on ymmärrettävästi ajankohtainen sillä hänellä on kuitenkin jo ikää enemmän kuin minulla ja yleensä suomalaiset miehet ovat iältään nuorempia kuin hän kun he hankkivat lapsen/perustavat perheen. Luotan häneen ja uskon häneen ja siihen että hän tahtoo olla kanssani olipa lapsia tai ei, niin hän on sanonut. Hän varmastikin menee naimisiin, vaikkei lasta tulisi, mutta mielestäni se luo hänelle turvaa jos lapsi tulee ennen liittoa. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi. Mieheni toivoo lasta paljon ja olemmekin keskustelleet asiasta paljon. Onhan se toki varmaan yleisempää että ensin mennään naimisiin ja sitten perustetaan perhe. Kiitos mielipiteestäsi..Niin ja meidän suhteessamme ei ole ongelmia ja lapsi ei ole ongelmien korjaamista varten,
jos sellaisia on. Ja yhteinen lapsihan ei velvoita häntä naimisiin, vaikkakin olisihan se
pettymys jollakin tapaa jos mieheni ei tahtoisi naimisiin, mutta tuskinpa hän minua huvin
vuoksi kosii.. :) Naimisissa tai ei, tahdon hänen kanssaan olla aina.
- 9+12
Miksi ihmeessä sitoutuminen mielletään rasitteeksi????? HÄH!
Sitoutuneena meillä on aina vierelläni toisemme, jotka jakavat niin ilot, kun surutkin, puhumattakaan arjen jakamisesta!- 9+12
Vierellämme, ei vierelläni : (
- 1+6
Kihlattua on jo kosittu!
- Tyytyväinen mies
Kosin vuosi tapaamisen jälkeen, koska halusin sitoutua naiseen. Itse en pelännyt muuta kuin hänen menettämistään. Vaimo ei ollut valmis noin nopeasti, mutta vastasi myöntävästi 8 vuotta myöhemmin. Vaimon toiveestta teimme myös avioehdon.
- 5+4
vau, asiallinen vastaus!! peukkua!
- alfahda
5+4 kirjoitti:
vau, asiallinen vastaus!! peukkua!
ois upeeta kosii vaimoaan punapaana. blondattuna ja raitapaana ja sit viela punapaisena. ja kuljettaa tata kerran 750 kuutioisella hondalla ja morsioni olisi 9.5 v nuorempi
- Selvännäkijä
alfahda kirjoitti:
ois upeeta kosii vaimoaan punapaana. blondattuna ja raitapaana ja sit viela punapaisena. ja kuljettaa tata kerran 750 kuutioisella hondalla ja morsioni olisi 9.5 v nuorempi
Mistä luulet, alfahda, että sulla ei ole eikä tule olemaan mitään todellista suhdetta koskaan ikinä kenenkään oikean naisen kanssa?
Jos pelkää oikeasti menettävänsä jonkun, silloin kosii, änd thät's the wäy it is.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kansalla on oikeus tietää miksi persut pettävät
Koko kulunut hallituskausi on kysytty persuilta, minkä vuoksi he ovat pettäneet käytännössä jokaisen vaalilupauksen, ain617540Venäjän armeijan evp-upseeri: Armeija surkeassa tilassa, jonka läpäisee kaiken kattava
valehtelu. Venäläiset alkaneet pohtia julkisesti maan todellisia tappioita. Z-bloggari ja 3. luokan kapteeni (evp.) Mak1242969- 1431803
Kansalla on oikeus tietää mikä on SDP:n talousohjelma jolla maan talous
saadaan nousuun? Miksi puolue piilottelee sitä, vai eikö sitä ole? Tähän asti olemme vaan saaneet kuulla hallituksen ha651669Ammattiliitto 900 euroa/vuosi - Työttömyyskassa 72 euroa/vuosi
Ammattiliitosta eroamalla voi säästää jopa 800 euroa vuodessa. Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat liitolle. Esim1181483Miten voit olla niin tyhmä
että et tajunnut että sua vedätettiin? Tietäisitpä miten hyvät naurut on saatu. Naiselle1691429- 1311173
- 78869
Kyriake=Kirkko
Kirkko, Kyriake Kirkko-sana tulee kreikankielen sanasta Kyriake=Herran omat, Kristuksen omaksi kastettujen suuri joukko47812- 53774