Stressin aiheita

Minulla on sellainen ongelma, että "tykkään" keksiä itselleni kaiken maailman stressin aiheita. Homma menee yleensä sillä tavalla, että teen jotain. Sitten, kun olen toiminut, alan pohtia, teinköhän jotain väärin todella perustavanlaatuisella tavalla, ja sen seurauksena minulle tietenkin tapahtuu jotain, esim. menetän asemani sosiaalisessa hierarkiassa tms. Otetaan esimerkki asian havainnollistamiseksi.

[Esimerkki alkaa]

Sanotaan, että töissä tapahtuu jotain, jolla ei loppujen lopuksi ole sen kummempaa merkitystä oikeastaan yhtään minkään kannalta (en nimittäin tee mitään järin merkittävää työtä). Kyseessä saattaa olla joku sellainen juttu, jonka kovaan ääneen huutaminen ei ole missään mielessä sosiaalisesti mielekästä, ja josta voisi sen johdosta tulla periaatteessa jonkinlaisia ongelmia minulle itselleni, jos tuontyyppisistä asioista enemmän juoruisin.

No, työpäivä on ohi, ja joku tuttu tulee vastaan kysyäkseen kuulumisiani, heittääkseen huulta tjsp. Minä vastaan, ja seurauksena on keskustelu. Keskustelemme, ja tämän sosiaalisen interaktion aikana päädymme juttelemaan työjutuista. Meneillään olevan keskustelun aikana viittaan tuohon esimerkin alussa mainitsemaani täysin merkityksettömään juttuun. En tietenkään kerro tutulleni yksityskohtia tai mitään muuta sellaista, jonka johdosta toisille ihmisille voisi koitua ongelmia. Kunhan vain mainitsen asiasta ohimennen ja vain hyvin rajoitetuin osin - siis sillä tavalla, ettei todellakaan ole mahdollisuutta minkäänlaiseen vahinkoon yhtään kenellekään. (Tällaisia tilanteita tulee lähinnä siksi, koska haluan olla kohtelias muita ihmisiä kohtaan, ja kai minä haluaisin myös vaikuttaa edes jossain määrin mielenkiintoiselta, tapahtumarikkaan elämän omaavalta ihmiseltä.)

No, kun tieni erkaantuu ystävästäni, jonka juuri tapasin, ajatukseni kääntyvät keskusteluun, jonka juuri kävimme. Alan panikoiden pohtia, että entä jos kerroin jotain sellaista, mistä ei missään nimessä saisi - vaikkapa ihan lain edessä - edes mainitakaan! Tiedän järjelläni, että niin ei tapahtunut, koska en ole mikään juorukello, ja olen muutenkin noin yleisesti ottaen ihan fiksu yksilö. Siitä huolimatta alan panikoida, ja tunnen, miten kylmä hiki alkaa valua. Seuraavaksi tulee ajatukset siitä, että huomenna saan potkut, ja siinä samassa menetän maineeni. Edelleen: kerron itselleni, etten ole tehnyt yhtään mitään väärää - en ole aiheuttanut muille minkäänlaista vahinkoa, en ole tehnyt mitään laitonta yms. Siitä huolimatta paniikki vain kasvaa ja kasvaa. Tulen hulluksi!

Jossain vaiheessa saatan jopa harkita itseni tappamista, jotta voisin välttää häpeän, jota ei kuitenkaan järjellisesti ajateltuna voi koskaan, siis ikinä, tulla.

[Esimerkki loppu]

Pieni stressi ja huolehtiminen kuuluu elämään. Siitä olen aivan varma. En kuitenkaan usko, että tällainen jatkuva ongelmien keksiminen on enää normaalin puolella. Minulle nimittäin tapahtuu esimerkin kuvaamalla tavalla aina aika ajoin. Siksi haluaisin esittää kaksi kysymys: 1) Onko kenelläkään muulla vastaavanlaisia kokemuksia, ja 2) miten tästä ongelmasta pääsee eroon?

Toivon, että esimerkkin havannollisti ongelmaani, ja toivon, että vastaatte aiheeseeni. Jos ette halua tai kykene vastaamaan kumpaankaan yllä esittämääni kysymykseen, niin kirjoittakaa sitten jotain muuta, kunhan se vain on aiheeseen läheisesti liittyvää.