700km ja opiskelu

hihii :) jos on yli 1000 kilsaa eroa niin mä suosittelen et vaik hakisit samast kaupungist opiskelupaikan.. elämästä tulee paljon helpompaa! oispa mullaki semmonen mahollisuus et voisin muuttaa kotoa ja mennä opiskeleen jätkän viereen.. mutta ei niin ei. onneks vuoden päästä se tulee tänne yliopistoon :P niin et no harkitte asiaa ja myös sun pitää tietää et teijän suhde menee eteenpäin ettet turhaan muuta :o

Meillä alkoi nyt toinen vuosi kaukosuhteessa, ja pirun vaikeaa joskus on. Olisi ihana jo hieman kokea yhteistä arkea, eikä aina vain pikaisia viikonloppunäkemisiä... Mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Olen kyllä harkinnut opiskelupaikan vaihtoa ensi keväänä samaan kaupunkiin missä poikaystäväni opiskelee, ja luultavasti tulen sen tekemäänkin. Kun poikaystäväni lähti opiskelemaan, oltiin mekin oltu yhdessä vasta n. 5 kuukautta, mutta yhdessä ollaan pysytty. Vaikeaa se tosiaan usein on, mutta hammasta purren mennään eteenpäin. :)

Hyvää jatkoa teillekin, ei se kaukosuhde mahdottomuus ole! Meitä kohtalotovereita on paljon! :)

Kiva kun oli tullut viestiä vaikka laitoin omani jo kauan aikaa sitten =) Niin, onhan meillä samanlaiset tilanteet.. Mun poikaystävä haluaa mut omaan opiskelukaupunkiinsa mutta eilen just päätin että haen sinne minne aioinkin vaikka se tarkottaa et välimatka kasvaa.. tää on nyt tän hetken päätös mutta hirvitti ajatellakin just sitä et lähtisin kauas outoon kaupunkiin.. tuntuu et meidän jutun pitäisi olla jotenkin vakavempaa et sen tekisin ja ei poikaystäväkään toisaalta halua et tulisin vaan sen takia sinne. Musta vaan tuntuu et se toinen paikka sopii mulle paremmin eikä sinne hakeminen hirvitä niin paljon. Se kyllä vähän huolestuttaa et meidän suhde loppuu ensi syksynä..ei ehkä heti mutta ajan myötä.. mutta jos niin käy niin sitä ei vaan oltu tarkotettu kestämään. Tiiän et molempien pitää varmasti tehdä paljon töitä suhteen eteen ja uskoa että se kannattaa.. tunteethan ne kai kuitenkin ratkaisee eikä välimatka..

tyttönen kirjoitti:

Kiva kun oli tullut viestiä vaikka laitoin omani jo kauan aikaa sitten =) Niin, onhan meillä samanlaiset tilanteet.. Mun poikaystävä haluaa mut omaan opiskelukaupunkiinsa mutta eilen just päätin että haen sinne minne aioinkin vaikka se tarkottaa et välimatka kasvaa.. tää on nyt tän hetken päätös mutta hirvitti ajatellakin just sitä et lähtisin kauas outoon kaupunkiin.. tuntuu et meidän jutun pitäisi olla jotenkin vakavempaa et sen tekisin ja ei poikaystäväkään toisaalta halua et tulisin vaan sen takia sinne. Musta vaan tuntuu et se toinen paikka sopii mulle paremmin eikä sinne hakeminen hirvitä niin paljon. Se kyllä vähän huolestuttaa et meidän suhde loppuu ensi syksynä..ei ehkä heti mutta ajan myötä.. mutta jos niin käy niin sitä ei vaan oltu tarkotettu kestämään. Tiiän et molempien pitää varmasti tehdä paljon töitä suhteen eteen ja uskoa että se kannattaa.. tunteethan ne kai kuitenkin ratkaisee eikä välimatka..

Lue lisää

Olisi kiva kuulla, mitä ketjuun kirjoittaneille on käynyt :)

Itsellänikin on kaukosuhdetilanne, olimme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä 4 kuukautta ennen kuin muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Aluksi poikaystäväni ei uskonut, että tilanteesta tulisi mitään, häntä varmaan pelotti, mitä kaikkea yksinäni tulisin täällä kokemaan ja pelkäsi että unohtaisin hänet. Ihan samaa mietin hänestä! Parin viikon eipäs juupas eroruljanssin jälkeen palasimme yhteen ja olemme sitä tähän päivään asti ainakin olleet eli kymmenisen kuukautta :)

Poikaystäväni ei ole tällä hetkellä opiskelemassa, mutta on tänä keväänä hakemassa yliopistoon. Hänen yliopistonsa on vielä parisataa kilometriä opiskelukaupungistani eteenpäin. Olen kuitenkin myös tullut siihen tulokseen, että haen kotikaupunkini yliopistoon lähemmäs ystäviäni ja perhettäni.

Seuraavat puoli vuotta onkin sitten jännät paikat, kun ei ole ollenkaan varmaa, mitä tapahtuu. Käykö niin, että 1) pääsen opiskelemaan kotikaupunkiini ja hänkin on siellä, 2) pääsen kotikaupunkiini opiskelemaan ja hän hakemaansa opiskelupaikkaan toiseen kaupunkiin (=välimatka kasvaa vielä lisää), 3) hän pääsee hakemaansa opiskelupaikkaan ja minä en (= välimatka vähän lyhenee), vai 4) kumpikaan ei pääse hakemaansa opiskelupaikkaan.

Hän on kuitenkin heittänyt ilmaan ajatuksen, että jos nro 4 toteutuu hän voisi muuttaa tekemään töitä opiskelukaupunkiini :)

On tosi ikävää, jos suhde kariutuu välimatkan takia. Sikäli onhan se niinkin, että silloin niin ei vaan ollut tarkoitettu, mutta pitkien pohdiskelujen jälkeen olen päättänyt edes yrittää kuroa etäisyyttämme pienemmäksi. Tällöin saisimme suhteelta paljon ylimääräistä stressiä pois :) Sinänsä todella hankala seurustella tai aloittaa seurustelu tässä vaiheessa elämää, kun on erityisen tärkeä kuunnella itseään, omia ajatuksia ja toiveitaan, ettei myöhemmässä elämässä sitten vaan kaduta, että on elänyt elämänsä täysin toisen ihmisen mukaan.

Tsemppiä kaikille kaukosuhteessa oleville! Kaukosuhteellakin on mahdollisuutensa, kunhan suhteen molemmat osapuolet ovat valmiita siihen sitoutumaan :) Ei se silti aina helppoa ole.