Mitä tapahtuisi

Mun käsittääkseni itsetuhoinen voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon tms. Periaatteessa tuollainen houkuttelisi, sikäli mikäli siellä saisi jotain hyviä douppeja päivät pitkät. Ainakin hyvät kontaktit pirinisteihin tulisi luultavasti solmittua.

Eivät nykyään toimita mielisairaalaan. Ongelma on että hekilö laitetaan pian kotiin. Mikäli sinulla on paha olla niin hakudu hoitoon ja kerro että jopa itsemurha käy mielessä. Ottavat asian tosissaan ja saat apua.

die bitch

Jos ensiapuun kiikutetaan, siellä pitää odottaa päivystävää psykiatria, joka tekee arvioinnin. Kun/jos kerkee. Joko kehottaa mielenterveystoimistoon tai kuten mun tapauksessa, passittaa suljetulle osastolle.

Huomioikaa kuitenkin, että passitus suljetulle on lähettävän lääkärin mielipide, joka ei velvota vastaanottavaa tahoa mitenkään. Voivat kenkäistä pihalle, jos näyttää ettei kriteerit talteenotosta täyty.

Tk-päivystykseen kun menee, niiden on pakko siinä tehdä joku arvio, yleensä siirtävät päätöksenteon jonkin hulluinsairaalan lääkärille laittamalla lähetteen sinne. Siellä kun vakuuttaa lääkärille, jotta nyt lähtee henki, niin ottavat sisään. Ja varoitus, sano selvästi, että lähtee oma henki. Jos puhuu erämääräisesti, laitetaan eristykseen, mulle kävi just niin. Opinpahan artikuloimaan selkeästi sen tripin jälkeen.

SOS-kriisikeskus vastaa

Hei nimim. "salaisuus",

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

SOS-kriisikeskus / pekka

Ei hoitoon pääsy poista halua kuolla, ei todellakaan.

Omatoimisesti vuosi sitten hain apua, kun päässä ei liikkunut enää muuta kuin itsemurha. Mitä tuolta matkalta hullujenhuoneelle sain?

- Kasan diagnooseja, jotka ovat vain haittana elää normaalia elämää. Kukaan ei ota töihin henkilöä joka kertoo saaneensa hullunpaperit.

- Massiiviisen neuroleptilääkityksen, joka ei auttanut kuolemankaipuu ajatuksiin yhtään päinvastoin-

- Nyt olen ikuisesti kiinni mieltähoitavissa henkilöissä. Vaikka kuinka perun ja jätän menemättä vastaanottoajoille sieltä vaan lähetetään uusia aikoja saapua keskustelemaan.

- Minä en suostu elämään hulluna ja työkyvyttömyyseläkeläisenä, mielummin kuolen., koska hulluna ei ole mitään ihmisoikeuksia eikä ihmisarvoa.

Häpeän tätä hullunleimaa niin paljon ettei vuosi sitten kokemani tuska ollut vielä mitään verrattuna tämän hetkisiin oloihin.

Minut pelastaa kuolema. Se on niin lopullista, sieltä ei kukaan tule minua hakemaan typeriin keskusteluihin eikä kukaan enää arvostele minua (tai en ainakaan ole sitä kuulemassa)

Vaikken itselleni mitään ole tänään tekemässä, tiedän että tämä loputon epätoivo, tuska ja ahdistus käy niin paljon sydämen päälle, että kohta kuolen kuitenkin pumpun pettämiseen.

Kaksi vuotta olen toivonut kuolemaa ja mielestäni on erittäin paha virhe yhteiskunnalta rangaista meitä tiensä päähän tulleita henkilöitä hullujenhuoneelle sulkemisella. Meille toivottomille tapauksille pitäisi antaa mahdollisuus arvokkaaseen/kivuttomaan ja hyvään kuolemaan.
Mahdollisuus nielaista lääke joka otetaan vaikka ruumishuoneella ja saisi nukkua levollisesti pois.

Säästyisi näin läheisten häpeä, kun ei tarvitse hypätä junan alle tai katolta alas.

Kyllä on vaikeaksi ja hankalaksi tehty elämä ja kuolema