Varastettu lapsuus poikakodissa

Miten kristitty Suomen e.l. kirkon pappi voi osallistua tuollaiseen kidutukseen? On mullakin kova kallo kun moista kyselen, ei pitäis enää yllätttää, esimerkkejä on niin mielettömän paljon äärimmäisestä raakuudesta ja sydämettömyydestä kristinuskon historiassa, meillä ja muualla.

Seksuaalista väkivaltaa, raippoja, käsittämättömän pitkiä eristyrangaistuksia, pahempi kuin vankila. Eivätkä ole saaneet mitään korvauksia jälkikäteen. Mitäs jos kirkko osallisena perustaisi ihan vapaaehtoisesti korvausrahaston? Tiedän, turha toivo. Kirkko ja sen edustajathan vain tekivät hyvää hyvyyttään yhteiskunnalle palveluksen, kirkkohan tässä korvauksen ansaitsisi!!!! Ei muuta kuin vaatimusta valtiolle ahne kirkko.

Heti ohjelman alussa todetaan että kyse oli koulun, vankilan ja pakkotyölaitoksen yhdistelmästä. Ja pappi johdossa huolehtimassa lähimmäisen rakkauden ja kaksoiskäskyn noudattamista hakaamalla raipalla paholainen ulos ja hakaamalla isä, poika ja pyhähenki sisään kallloon raamatulla.

Googletin ja huomasin että pastori Mauno Kytömäki on Lions clubinkin miehiä. Näköjään omistanut koko elämänsä hyväntekemiselle.

Katsoin juuri. Hirveää touhua se on ollut. Mielivaltaista "huostaanotto" yhä edelleen tuntuu olevan.

http://areena.yle.fi/tv/1872378

Kohdassa 42 minuuttia yksi uhri sanoo että ei ole kyse hyvän ja pahan taistelusta vaan mielihyvän ja mielipahan, kirkko on vaan vienyt siitä sen mieli-sanan.

Mä en oo ihan varma tajuanko mitä hän tuolla tarkoittaa. Miten te tuon ymmärrätte?

Jaa Yle vauhdissa lietsomassa ihmisten ennakkoluuloja. Nyt saamme taas kaikki ihan rauhaa rakastavat, ketään koskaan sortamattomat , kenellekään uskoa tuputtamattomat, kristityt kaikki niskaamme. Tässä alkaa olemaan huolissaan näistä vihapuheista, joita Yle ansiokkaasti lietsoo.

Olisi muuten tässä maailmassa hyvä, jos saataisiin tasapainoisempi kuva asioista. Yle voisi joskus ihan edes kerran lähettää vaikka DDR:n lapsileireillä ohjelman, jossa ne yksinkertaisesti olivat järjestettyjä pedofiilikeskuksia.

Ihan tasapuolisuuden vuoksi vain, ettei ala vaikuttamaan puolueelliselta. Tällaiset puolueelliset eivät auta ketään tässä maailmassa. Onneksi olen aikaa sitten oppinut, ettei se ryhmittäin mene, vaan jokaisessa ryhmässä on omat ihmisensä. Ei ole siis mitään ihmisryhmää johon voisimme keskittää pahuuden keskuksen.

Ei kai sitä laitosta kirkko omistanut?

Kuvaa hyvin sosiaalitanttojen silloista ajattelua . Broidikset joutu laitokseen sen vuoksi kun eivät käynneet kouluja,? Millä käyt kun ei ollu kenkiä jalassa joilla olis dallannut kouluun. Sosiaalitantat ei vaivautuneet tutkimaan juttua siintä mikä oli totuus koulukäymisen esteenä. Paikallisen kirkon pappi tai vastaava olis voinnu hoitaa kengät lapsille niin koko juttua ei olisi tapahtunut. Kyllä silloin oma jengi ties kylillä ,miten perheillä oli asiat kun tiedettiin täällä Stadissakin miten naapurissa meni. Täysin syyttömät joutu laitokseen . Silloin oli vielä oppivelvollisuus 16 vuoden ikään, täysikäsyys 21v. Yksi broideista oli yli 16vuotta ,vietiin silti pakkotyöhön kun ei ollu täysi-ikäinen.
Muistan itse ku faija oli doku ,sodankäynny ja saannu siipeensä pahasti ,jurrissa muuttu hankalaksi ja hakkas koko jengin . Mun systeri joka oli mua kahdeksanvuotta vanhempi oli faijan raivonkode.Systeri ku tuli himaan joskus snadisti myöhässä nii faija otti pumpulii ja kasto tupon asetoonissa jolla pyhkäs systerin naamaa . Jos tuppoon tuli värii nii faija rupes raivoo et sä oot meikannu ja ollu huoraamassa. Turpaa tuli rankasti. Faija ku oli juonnu fyrkat nii systeri duunas kieloista kimppuja ja blisas kimppuja kartsoilla ,faija venas himassa ja vei fyrkat . Systeri masentu ja rupes duuna feeluja et pääsis himasta veks . Sosiaalilehmät tuli tsigaa himaa nii faija veti upseerinkamat niskaan ,mitskut rintaan ja miekan vyölle.. Sosiaalilehmät seiso housut märkinä faijan edessä ja sano. Toi äijä on upseeri lapsi valehtelee .Todellisia syitä feelujen tekoon ei tutkittu ikinä eikä mutsi sanonut sanaakaan systerin puolesta.Se oli systerin menoo silloiseen Nauliksen tyttökotiin, systeri ei toipunut jutuista ikinä lopuksi sai syövän ja delas 47 vuotiaana . Ei näkynyt rakastavaa Jumalaa ja Jeesuksia meidän himahörneillä ikinä. Faija delas brenkunhakureisulla hukku. Multa vedettin silmä päästä fillarinstongalla ollessani seitsemänvuotias vaikeudet alko skolessa ja muualla heti 14v alettiin imppaa Diccoa (lakanohennetta) sit tuli pilvi ja brengu 17 v fakissa tutkalla ja pavissa päihteidentakia mietittin kasvikseen laittoo alaikäisyyden takia , en viitti kirjoittaa jutuista enempää ettei mee pitkäsi ja olen kirjoitellut itsestäni muutenkin sivustolla etenkin siintä osasta jolloin uskikset tuli pilaamaan ensin mutsin elämän ja sit mun ,siksi mua Vi-tut-taa noi atsien mollaaja uskikset näillä sivuilla. 31v Pääsin kaltaisteni ihmisten pariin jotka olivat selvinneet raittiiksi päiväkerrallaan ohjelman avulla .Uusi elämä alkoi ,hoidot jatkuu ryhmissä ,takana 29v raittiina . Ei ole Jeesuksia näkynyt . Taisi olla poikakodin pappi pedofiili joka toteutti pimeeää puoltaan laitoksessa. Näitähän on ruvenu tulee ilmi kun jengi on ruvennu tulee ulos ahdistuksistaan.

Se korutont’ on kertomaa…

Miten on, kun tämä on sitä vanhaa ”hyvää” aikaa, jolloin ei kasvatettu liian vapaasti, miksi se nyt tuntuu pahalta?

Pitänee muistaa että kasvatuslaitosperinne on pitkä, ain a1900 luvun alusta. Eikä silloin ollut lainkana samoja käsitystä siitä, miten lapsia tulee kasvattaa. Näissä laitoksissa vanhat perinteet elivät pitkään.

”Vuonna 1964 Suomessa oli 18 koulukotia. Valta-osa henkilökunnasta oli vailla kasvatusalan koulutusta. Psykologeja ja psykiatreja ei yleensä ollut.”

Eli ammattitaidosta ei ollut puhettakaan, joten johtajaksi pääsi varsin vähäisillä ansioilla. Asenteet olivat mitä olivat:

”Vielä 1960-luvulla nuorten ja lasten lieväänkin häiriökäyttäytymiseen suhtauduttiin ankarasti. Lapsi saatettiin ottaa huostaan mikäli nämä laiminlöivät koulunkäyntiä, käyttivät alkoholia tai olivat ”seksuaalisesti” holtittomia. Kuopion yliopiston dosentin, erikoistutkija, Vesa Puurosen mukaan valta-osa koulukoteihin päätyneistä oli köyhien perheiden poikia. ”Taustalla vaikutti myös ajatus siitä, että heikompaa ainesta tästä kansasta täytyy jollakin tapaa pystyä eristämään muusta yhteiskunnasta ettei se aiheuttaisi sille häiriötä” toteaa Puuronen.”

Se on siis ihan se ja sama, oli pappi vai kuppari. Jokainen noudatti sen ajan arvomaailmaa. Enkä ymmärrä niitä, jotka sitä kaihoavat. Se jota kiinnostaa Pohjolan poikakodista löytyy faktaa seuraavista linkeistä:

http://herkules.oulu.fi/isbn9514267869/html/c2953.html
http://herkules.oulu.fi/isbn9514267869/html/x3817.html

Kannatan lämpimästä tätä ajatusta:

”Sosiaali- ja terveysministeriössä on alettu selvittää pitäisikö Suomessakin alkaa maksaa korvauksia 1950- ja 1960-luvun laitoshoidossa kärsineille.”
”Pohjolakodin entinen rehtori Jukka Kujala toivoo, että Suomessa syntyisi keskustelua myös tämän päivän koulukodeista. Hänen mukaansa olisi syytä miettiä onko koulukotiperinnettä enää syytä jatkaa, vaikka kasvatusmetodit ovatkin kehittyneet 1960-luvulta.”
http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/varastettu_lapsuus

Tuon allekirjoitan mitä sanoit rintamaupseereista, jos sellaisia oli tuollaisessa toimessa, lastenkodissa tai edes normikuolun opettajana. Erittäin huono valinta. Taraumatisoitunut auktoriteettiuskoinen sotilas. Kaikken muuta kuin ihanteellinen "ongelmanuoren" kasvattaja. Ei ole auktoriteettiuskoinen uskovainenkaan hyvä valinta opettajaksi.

Toi tieteeseen vetoaminen, sen syyllisyyteen vetoaminen huvitti minua siksi että kukas muu kuin kirkko on aina ottamassa kunniaa teiteen kehityksestä. Että jos syyllinen on tiede niin kirkonmiesten oman todistuksen mukaa syyllisyys lasten kauheasta kohtelusta kieirtyy taaskin kirkkoon!

Joka ei lastansa kurita, lastansa vihaa. Raamatullinen kasvatusohje.

Hei kaikki,
tärkeitä huomioita kasvatuksesta ja yhteiskunnasta! Vallalla oleva kasvatusteoria muokkaa vahvasti kasvattajia. Käsittämätöntä kärsimystä ovat lapset aikojen saatossa joutuneet kestämään. Köyhyys on usein kierre, ja se periytyy.

En kykene katsomaan tuota linkattua yle areenan ohjelmaa, mutta mieleen tulee ganes-alokuvan alku, jossa Remun isää vietiin poliisien voimin ihan vaan siksi kun hän oli romani. Rasismia sekin.

Samaan me syyllistymme nykypäivänä, kun koulukotia, vanhainkotia eikä vastaanottokeskusta haluta sille asuinalueelle, jolla itse asumme...

Sinikka-pappi

Pohjolan poikakodin nykyinen johtaja sanoi, että poikakodin käyneillä osalla on hyviä kokemuksia, osalla hyviä ja huonoja kokemuksia ja osalla pelkästään huonoja. Näillä ko. dokumenttiin valituilla oli pelkästään huonoja kokemuksia.

Tuo YLE:n dokkari oli siinä mielessä huono, että dokumentti oli poukkoileva ja hyppeli paikasta toiseen. Turha dramatisointi ja lietsonta on turhaa. En aina pysynyt mukana mistä oli kyse. Hesarissa oli hyvä arvio dokkarista. Asiasta pitäisi keskustella neutraalisti ja kerätä kokemuksia suuremmalta joukolta vielä nyt kun se on mahdollista, eikä vain poimia kolmea kovaa kokenutta ja kuvata eri paikoista ja leikata sieltä sun täältä.

Sotien jälkeen ei rahaa ollut ja monen lapsen lapsuus meni pilalle, syystä tai toisesta. Leskiäidit, traumatisoituneet isät, sotalapset, kotien menetykset jne. jne. 50- 60- luvun lapsista useat kärsivät. Täytyy muistaa, että lapsiin kohdistuva fyysinen väkivalta oli sallittua ko. ajankohtana ja sitä myös käytettiin, oli sitten ammattikunta mikä tahansa. Omaa vaariani piiskasi vyöllä yksinhuoltaja äiti puuliiterissä ja töihin oli pakko mennä tehtaaseen heti murrosiässä ja rahat kantaa kotiin. Ei ollut vaihtoehtoja. Pakkotyötä tehtiin "siviilissäkin", ei yksin poikakodeissa niinkuin yksi dokumentin pojista valitteli. Maatalon serkkupojat joutuivat käyttämään kaiken vapaa- aikansa kotitilan pelloilla koulun jälkeen ja lomillaan, ei ollut vaihtoehtoja.

Dokumentissa näkyi miten kaikki fyysiset rangaistukset oli dokumentoitu ja arkistoitu. Ehkäpä sieltä löytyy vastauksia myös mahdollisiin korvausvaatimuksiin. Monella poikakodin pojalla on varmasti myös kysymyksiä mielessä siitä, miksi huostaanotto todella tehtiin. Mitkä olivat todelliset syyt ja miksi niin toimittiin. En usko siihen, että rahattomassa maassa ihan suin päin sukkelaan viedään koko veljessarja kalliiseen laitokseen ilman jotain dokumentoitua syytä.

Ihmiselle on annettu omatunto, mutta näillä lastenkiduttajilla se on paatunut.

Kyllä nämä poikakodit eli lapsvankilan ja pakkotyölaitoksen yhdistelmä oli kauhea paikka. Sinne vankeuteen kidutettavaksi vietiin pienistäkin syystä, jos koti oli köyhä ja oli vähän poissaoloja koulusta, kun oli tehtävä kotona töitä ei siis joutanut olemaan jokapäivä koulussa. Meitäkin lapsia vietiin ensin poliisiputkaan ja sitten aamulla pantiin poliisi-autoon käsirautoihin ja matka alkoi kohti Muhosta lapsivankilaa.
Näissä lapsivankiloissa lapsi joutui julman kohtelun uhreiksi. Heitähakattiin nyrkein niin,että he makasivat verilammikoissa,heitä raiskattiin,pidettiin pitkiäaikoja putkassa lukkojen ja kaltereiden takana,jopa yli kaksi vuotta,piestiin raipoilla,ryöstettiin siviilivaatteet ja kengät jos ne oli muodissa,ryöstettiin paketit ja kanttiiniostokset,juotettiin yöllä virtsaa,simputettiin,häpäistiin lapsia punaraita vanginvaatteilla,rankaistiin iltapimeällä kävelyllä johtajan asunnon edessä kaksi kuukautta, ilmoittautumista oli myös kaksi kuukautta joka tunnin päästä, pidettiin lapsiorjana. Yölläkään ei saanut riittävästi unta ja lepoa, koska yöt oli rauhattomia oli nyrkillä hakkaajia ja virtsan juottajia. Koulun käynti oli vähäistä jaettiin perättömiä todistuksia ammattiopinnoista ne on wc paperin arvoisia. Orjuus oli näissä laitoksissa tärkeimmällä sijalla.
Monet näistä lapsivangeista kuolivat muutamassa vuodessa laitoksesta päästyä toiset jäivät pysyvästi työkyvyttömyys eläkkeelle,siihen vaikutti jatkuva stressi fyysinen ja henkinen väkivalta,jota koimme tässä lapsivankilassa. Tämä kidutuslaitos aiheutti valtiolle suuren laskun ja häpeän, koska näin on syyllistytty törkeällä tavalla rikokseen ihmisyyttä vastaan. Entisille lapsivangeille pitäisi maksaa korvauksia kidutuksesta ja kärsimyksistä.

40- 50 luvun poikakoti: mission impossible kaikille

Kun HYVÄ ja PAHA -sanoihin liitetään eteen MIELI, niin sanoista tulee henkilökohtaisia. Mielihyvä tai mielipaha on selkeästi minua ja auttaa ymmärtämään itseäni, se on sitä, miltä minusta tuntuu. Se on arkeani, jossa valitsen omien tuntemuksieni, mielialojeni ja mielitekojeni perusteella. Valitsen niiden kesken, niiden välillä tai tehden mieleiseni kompromissin. Kaikesta huolimatta voin pettyä ja kokea mielipahaa. Se kaikki on kuitenkin elämääni, joka päivä, aamusta iltaan ja yöhön..! En siis valitse pahan enkä hyvän ohjaamana, vaan valitsen mielihyvän ja mielipahan välillä, jotta elämästäni tulisi mahdollisimman mielihyvän täyttämää. Paha/hyvä yksistään on mieltä vailla!

Hyvä ja tärkeä ohjelma! Kannattaa katsoa.

Meidänkin isä oli viety sotaan,jossa hän haavoittui ja jäi sotainvalidiksi. Sitten yhteiskunta kosti hänelle ja lapset tuhottiin tässä kidutuslaitoksessa, olipa teko yhteiskunnalta.

Kyllä ohjelma oli aika yksipuolinen.Ei kaikkia rangaistu ja suljettu selleihin , vain niitä jotka aiheuttivat ongelmia ja karkailivat ym. Tämä oli taitavasti peitelty ohjelmassa jossa pyrittiin antamaan kuva että kaikille kävi noin.

Pitää myös muistaa aika ja olosuhteet . Ei pitäisi vuoden 2013 tiedolla ja asenteilla arvostella 60 luvun poikakotia. Ei muuallakaan niin hääppöistä ollut.

Jos joku on esim 60 luvulla ollut kesäsiirtolassa niin tietää ettei yölliset "hakkaamiset" virtsan juottamiset (yhden kerran rituaalina ns leirikaste) ja varastamiset mitenkään mihkään poikakoteihin rajoittunut.Ja sama sukupuolinen hyväksikäyttö oli sielläkin vallalla.

"Kyllä ohjelma oli aika yksipuolinen.Ei kaikkia rangaistu ja suljettu selleihin , vain niitä jotka aiheuttivat ongelmia ja karkailivat ym. Tämä oli taitavasti peitelty ohjelmassa jossa pyrittiin antamaan kuva että kaikille kävi noin."

Totta, kaikille ei käy yhtä hyvin eikä huonosti, ei sodassa eikä rakkaudessa, ei siviilissä eikä laitoksissa. Vain kuoleman välttämättömyys yhdistää.

Olen kuitenkin nähnyt monen taipuvan ja taittuvankin. Laitoksiin toimitettiin poikia, joiden ainoa 'rikos' oli, ettei heillä ollut (kunnollista) kotia. Oli myös herkkiä, lahjakkaita poikia, jotka eivät olleet tottuneet puolustamaan itseään tapellen. Heitä olisi pitänyt ymmärtää, tukea ja puolustaa. Vuosikausien piina ei ollut perusteltua, eikä oikein millään mittarilla mitattuna - ei kenenkään kohdalla.

Minulta kysytiin, mitä itse toivoisin valtiovallan edustajilta. Vastasin haluavani lupauksen, ettei vastaavia enää koskaan tapahtuisi. Kysyjääkin vastaus nauratti. Jos "Varastettu lapsuus" -ohjelma onnistuu saamaan oikeutta jo kolhituille ja estää yhdenkään uuden kaltoinkohtelun toteutumisen, se on saavuttanut mielestäni tavoitteensa.

Pidän itseäni selviytyjänä, joka ei odota itselleen korvauksia. Olen sanonut sen useassa yhteydessä, vaikei se editoinnin jälkeen kovin selväksi tulekaan. Viimeksi sanoin sen vappupäivän suorassa radiolähetyksessä klo 13.00-14.00. Se myös nauhoitettiin ja on kuunneltavissa http://yle.fi/puhe/ohjelmat/perttu_hakkinen/

Voisiko sosialityöntekijät, eli kukkahatut tästä jotain oppia, kun osalta kidutetuista meni henki ja osalta terveys näissä lapsivankiloissa. Olihan tämä rodunjalostamista, kun heikommat eristettiin yhteiskunnasta häiritsemästä muita tämä kommentti on Ruotsin suomenkielisen radiotoimittajan lausunto ja on kyllä totta.

"Olihan tämä rodunjalostamista, kun heikommat eristettiin yhteiskunnasta häiritsemästä muita tämä kommentti on Ruotsin suomenkielisen radiotoimittajan lausunto ja on kyllä totta."

Kuinka tässä(kään) yhteydessä "heikompi aines" voidaan määritellä. Olen kertonut kuinka laitoksessa oli ja sinne tuotiin poikia, joiden ainoa 'rikos' oli, ettei heillä ollut kunnollista kotia. Toiseksi, heissä oli hyvin herkkiä, lahjakkaita, sekä uutta luomaan kykeneviä yksilöitä. Heitäkään ei huomioitu, tuettu, autettu, eikä suojeltu, vaan 'hävitettiin'. Välinpitämätön koulukodin johto ja valtuudet heille antaneet välinpitämättömät poliitikot näyttivät kaikki potevan kroonista myötätunnon puutetta. Tekikö myötätunnon puute heistä heikkoja vaiko vahvoja suhteessa koulukotipoikiin?

Minutkin päätettiin vangita lapsena koulusta pienten poissaolojen takia ja viedä käsiraudoissa Muhoksen pakkotyövankilaan hoitoa saamaan. Mutta kuinka ollakaan siviilikoulussa lapset olivat jo koulussa, vaan miten me lapsivangit Muhoksella? Päivät olimme pakkotyössä orjana vankivaatteissa isolla perunapellolla tai juurikaspellolla aina lumen tuloon asti. Kaikki muu aika me lapsiorjat olimme putkassa nyrkeillä hakattavana ja raiskattavana.
Työturvallisuudesta ei ollut puhettakaan, koska meidät oli tuotu eristettäväksi, tai ? Lukija saa itse arvata. Työmaalle meitä vankeja vietiin traktorilla peräkärrissä, jossa oli raskaita perunalaatikoita ja me lapsivangit niiden päällä kuormaa ei ollut sidottu millään naruilla eikä kuormaliinoilla ja kuorma oli korkea kyllä pelotti olla kyydissä sellaisen kuorman päällä, mutta oli pakko, kun vartija käski. Niinpä me jouduimme kolariin matkalla ja peräkärri kallistui mutkassa ja me vangit ja osa henkilökuntaa teimme pitkän ilmalennon raviojan pohjalle ja isot puulaatikot meidän päälle.
Henkilökunta vietiin sairaalaan vaan meidät lapsivangit perunapellolle, vaikka meillä jokaisella oli aivotärähdys ja oli mustelmia joka puolella kehoa. Vasta muutamien tuntien päästä meidät lapset vietiin vain sairashuoneelle ja sitten putkaan nyrkeillä hoitoa saamaan henkistä ja fyysistä kidutusta.

Koulukotihankkeet toivat kunnille vakituisia työpaikkoja ja poliitikoille pisteitä. Tämänkin vuoksi asukkaat ummistivat silmänsä laitoslasten kohtelulta. Virallisestikin hylättyä lapsiainesta uskottiin voitavan kohdella kuinka vain, ilman seurausten pelkoa. Aikuiset ja monet paikalliset pojat demonisoivat Kotiniemen poikia. Me Kotiniemen pojat olimme heille "pahoja koviksia", jotka "hakkaamme pojat, viemme tytöt ja varastamme autot ja polkupyörät karatessamme". Näin valtiovalta opetti ihmiset meihin suhtautumaan ja antoi luvan sellaisena meitä katsoa ja kohdella.

Yksiulotteisesti ihmisistä aineksena puhuminen viittaa materiaan ja raaka-aineeseen. Huonoa ainesta on vaikea työstää sen yllättävän ja ennalta-arvaamattoman käyttäytymisen vuoksi. Parempi ainesmassa taipuu ja tottelee takojan käsissä, siitä voi tahkota voittoa. Se ei väsy vaan kestää sietäen mekaanista kulutusta kuin klassinen jakoavain - hymyillen.

Monet paikalliset tytöt kuitenkin tykkäsivät meistä. Jotkut heistä sousivat veneillä Kotiniemen rantaan, jos poikakaveri ei päässyt iltalomalle, tai ei onnistunut livahtamaan puntikselle. Monessa mielessä silloinen nuorten elämä oli kuin nykyinenkin. Ero oli siinä, että meidän tuli viihtyä enemmän itsemme ja toisten kanssa omin voimin ja avuin:

"Voi noita nykyisiä nuoria, on naisia, viinaa ja mönkijöitä!"
"Niinpä, ei ollut ennen mönkijöitä!"

Me emme saaneet todellista kuvaa Muhoksen pakkotyö lapsivankilasta putkaosastolta,koska kalterit ikkunoista oli sahattu pois ja putka oli muutettu arkistoksi. Se putkaosasto oli kauhea paikka vielä 60-70 luvulla.

Tässä muutama päivä sitten keskustelimme lakimiehen kanssa,kuinka moneen rikokseen on syyllistytty sosiaalitoimen ja lapsivankiloiden taholta lapsia kohtaan. Lista oli pitkä ja oli vakavia nuo rikokset lapsia kohtaan. Esimerkiksi rikos ihmisyyttä vastaan voi saada vankeutta 12 vuotta. Ja paljonko saa vankeutta jos pitää lapsia orjana? Paljonko saa vankeutta jos telkeää lapsia vuosikausiksi putkaan?
Paljonko saa vankeutta kiduttamisesta ja ruumminvamman tuottamisesta?

Toimitin jo vuonna 2002 allaolevat tiedot Sosiaali- ja terveysministeriöön sekä sen ylläpitämälle Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan keskustelu-sähköpostilistalle. Samalla ilmoitin, että poikien nimet ja syntymäajat, sekä rangaistukset täytäntöönpanneiden tiedot on saatavissa allekirjoittaneelta, jos joku haluaa asiaa tutkia. Juttu sai aikaan syvän hiljaisuuden. Ainoa vastaus tuli eräältä naiselta - Italiasta! Toivottavasti vielä elossaolevat koulukotilapset, myös kyseisessä koulukodissa olleet ja kärsineet, saavat nyt sen huomion, joka heille olisi kuulunut jo kauan sitten. Jos joku tunnistaa itsensä, tai jollain on muuta tietoa päiväkirjan kertomasta, niin ota yhteyttä Varastettu lapsuus-dokumentissa esiintyvään tutkija Vesa Puuroseen, tai dokumentin tehneeseen Ari Lehikoiseen: [email protected]. Heille allaolevat tarinat ja jutuissa esiintyneiden poikien tiedot olen toimittanut jo aiemmin. Rangaistuspäiväkirja kertoo dokumentissakin mainitun Leppäniemen oloista ja elämästä siellä.

Eduskunnan oikeusasiamiehen näkemys rangaistuksista 24.6.1964 ilmenee merkinnästä: "KÄVI EDUSKUNNAN OIKEUS-ASIAMIES.
Hän muistutti, että jokaiseen rankaistukseen pantaisiin selvästi ikä!"


Sitten asiaan:
14.2. K. R. ulkona lumityössä häntä alkoi työ ("vituttaa") kuten hän sanoi.
12.2. koppiin lämmittelemään
14.2. vapautuu kopista
Koulukodin johtaja

T. R. Synt. 20.2. -
Alkoi huutaa kopissaan, VERTA. Todisteli, että on syyllinen yövartijan pahoinpitelyyn, siten että teki lyöntiin käytetyn pampun. Sai 10 lyöntiä vitsoilla rumasta käytöksestään virallista kuulustelijaa kohtaa.
Koulukodin johtaja

Viesti on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa: http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-varastettu-lapsuus

Tarina jatkuu....ja vielä vuosia!!!

Pätkä eräästä pitkästä Järvilimnnassa tehdystä luonnearvioinnista. "Ei pyri johtoon, arvojärjestyskokeen määräämä status ylittää fyysiset edellytyksensä. Kokeen perusteella, joka suoritettiin välittömästi Järvilinnaan tulonsa jälkeen - kolme kuukautta myöhemmin suoritetusta kokeesta ilmenee, että on fyysisiin ominaisuuksiinsa ja ikäänsä nähden saavuttanut tavattoman korkean statuksen ollen koko populaation kolmas." Minkälaisesta kokeesta oli kyse, ei selviä, mutta "populaatio"-ilmaus on paljastava. Se myös selittää joitain selittämättömiä päivittäisiä tuntemuksiani Järvilinnassa, joita tänä päivänä luonnehdittaisiin aivopesuyrityksiksi.

Me elimme, asuimme ja nukuimme ahtaasti. Vain hetkittäin ulkoillen, ulkotyötä lukuunottamatta - lomaa ei koskaan. Olimme kuin laboratorioon vangitut. Meitä tarkkailtiin ja testattiin yötä päivää ja tehtiin erilaisia psykologisia ja fyysisiä kokeita.
Itse jouduin Järvilinnaan tultuani luopumaan myös nimestäni. "Sain" uuden nimen heti kansliassa, kun tulin taloon, "koska talossa jo on nimiseni poika!" Se tuntui siltä, kuin talon verkkarivirkapuvun rintaan olisi painettu vankinumero, joka oli sen jälkeen kutsumanimeni. Koko laitosajan tuntui kuin vieras ihminen olisi muuttanut nahkoihini. Kirjeet tulivat "vanhalla" nimelläni, mutta kaikkien kirjeet avattiin ja luettiin. Entistä minääni kiellettiin kirjoittamasta eräille ystäville, koska johtaja ei kelpuuttanut heitä. Järvilinnan johtaja oli etäinen toimija ja tarkkailija, jonka kanssa puhuin vain kahdesti koko Järvilinna-aikanani. Johtajalla ei ollut hiventäkään ymmärrystä tunteiden kirjolle, eikä ylipäätään erilaisuudelle. "Vieras" kulttuuri ja "vieraat" lapset olivat hänelle oikeasti vieraita! Hänen vaimonsa hoiti palikkatestit ja kaiken "kenttätyön" - toimistossaan. Toimistonsa ulkopuolella hänkään ei poikien kanssa jutellut.

Juttelin äskettäin erään Järvilinnassa ja Kotiniemellä olleen miehen kanssa. Hän muisti ensimmäiseksi Järvilinnan mielivaltaisen ilmapiirin ja poikien epäoikeudenmukaisen kohtelun lauantain varustarkastuksessa. Tarkastus oli johtajan ja henkilökunnan mielivallan ja kiusanteon juhlahetki. Periaatteessa lauantain olisi pitänyt olla vapaapäivämme, mutta sen sijaan käytimme siitä osan varusteidemme puhdistukseen. Säntillisesti valvojan vahtiessa harjasimme taskujen pohjilta nukatkin, sillä muutahan siellä ei voinut olla, koska kaikki oli riistetty. Sitten viikkasimme ja laitoimme varusteemme ojennukseen yläkerran salin lattialle ja itse asetuimme luomuksemme taakse sotilasasentoon. Sen jälkeenkin tarkastus oli kiusanteon ja mielivallan riemua henkilökunnalle sekä tarkastusta tarkkailemaan saapuneelle johtajalle. Jos kaksi poikaa läpäisi tarkastuksen ongelmitta, niin se oli tarkoitettu vain korostamaan kaikkien muiden epäonnistumista. Poikia puukotettiin riittämättömyyden tunteella ja tarkkailtiin osuman saaneiden kitumista.

Johtaja osallistui aikanani henkilökohtaisesti vain yhteen testiin, kikkelirefleksitestiin. Eräänä iltana vuorotellen astelimme johtajan ja hänelle läheisen hoitajan eteen, nostimme paidan ylös ja venytimme verkkahousujen vyötärönauhasta niin, että tutkijapari saattoi kurkistaa housuihin. Sitten tuli yskäistä! Tutkijapari havainnoi, vilkaisi toisiinsa, nyökytteli ja hieman hymyili, tai sitten ei, kuten me pojat keskenämme asiasta juttelimme. Tutkijapari suoristautui ja hoitaja kirjasi käsivarrelleen nostamaansa kansioon jotain, jota ei kerrottu. Sitten seuraava poika.
Järvilinnassa oli nauru kortilla, mutta tästä pompputestistä naurut yskittiin vielä monena päivänä myöhemminkin.

Järvilinnan sekä Leppäniemen johtajat olivat aikanaan hyvinkin arvostettuja johtajia. Jos he olivat parhaasta päästä, niin kuinka heikoilla muut sitten olivatkaan.

Luin Darwinini jo Keravan nuorisovankilassa. Järvilinnan "populaation" arvioijan uskon ajattelevan darwinistisesti korkeintaan: "Kaikkihan me eläimistä polveudutaan - paitsi minä!"

severi novala

Kyllä ihmetyttää,miksi natsisaksasta otettu malli otettiin käyttöö Suomeen ja perustettiin näitä pakkotyö vankiloita joissa kidutettiin ja orjuutettiin lapsia joilla ei ollut kunnollista kotia tai se puuttui kokonaan.

Muhoksen lapsivankilassa kerrottiin,että jotain poikaa oli lyöty heinähangolla silmään ja tämä lapsiuhri oli kuollut. Tämä laitos oli hyvin väkivaltainen ja kysmys kuuluu oliko tämä laitos sopiva lasten opiskelu ja kasvatuspaikka?

Työtahti ja motivaatio saattoi olla laitoksessa murhaavakin. Eräänä aamuna minut johtajan määräyksellä pantiin valvoja "Kuikan" kanssa peltotöihin. Olin juuri noussut putkasta tihkusateiseen päivään. Putkareissulla minut hakattiin tekaistun syytöksen perusteella. Valvojat vetelivät johtajan mäyräkoiran ketjulla paljaaseen selkääni - johtajan käskystä ja katsellessa. Raukkamaista, ja ainoa kerta, kun minut laitoksissa hakattiin henkilökunnan toimesta. Poikien kanssa tapellessa sentään sai ja antoi turpaan. Syyn vainoon arvelin olleen salasuhteeni paljastuminen erääseen palvelustyttöön, joka asui johtajan talossa. Hänelle johtaja ei voinut mitään, mutta minä olin suojaton.

Traktori ja sen vetämä kylvökone kiinnitettiin toisiinsa V-muotoon hitsatuilla raudoilla. Istuin kiinityksen kapeassa päässä, seläkkäin kuljettajan kanssa. Hinattavassa koneessa oli ylimpänä siemensäiliö ja peltoa vasten painautui lautasrivi, joka kynsi matalia vakoja, jonne siemenet säiliöstä putosivat. Tehtäväni oli tyrkkiä istualtani pitkällä seipäällä pois lautasten väliin kertyvä multa, jotta kylvö sujuisi. Ajoimme peltoa päästä päähän. Käännös tapahtui riuskasti. Kuski lukitsi toisen traktorin takapyöristä ja polkaisi toiseen täyden vedon. Kylvöyhdistelmä kääntyi jyrkästi hetkessä. Sitten taas toiseen päähän ja sama juttu. Pelkäsin väsyessäni yhä enemmän, että putoan.., kunnes niin tapahtuikin. Keskipakoisvoimasta sinkouduin peltoon, kylvökoneen ja traktorin väliin. Kun tajusin Kuikan vetävän kylvökoneen ylitseni, niin ehdin ajatella kuolevani, kunnes upposin pelastavaan peltoon. Kuoleman tuttu tunne palaa usein mieleeni.

Pehmeä pelto pelasti minut. Upposin syvälle multaan. Seisaalleni kömmittyäni näin Kuikan pysähtyneen vasta pellon toiseen päähän. Katselimme toisiamme, kunnes näin traktorin alkavan liikkua minua kohden. Rämmin pakoon pellon reunaan. Kuikka nousi traktorista eteeni. Hän näytti pettyneeltä. Oliko hän pettynyt, etten pystynyt jatkamaan töitä, vaiko siksi, etten kuollut enkä edes vammautunut? Sinänsä se on yhdentekevää, sillä hänen asenteensa oli jo murhaava. "Kylvän pellon loppuun, sitten lähdetään!" hän urahti ja kiipesi traktoriin takaisin.

Istua kökötin tihkusateessa ojan reunalla ja kivut kovenivat. Kyntölautaset eivät olleet uponneet minuun, mutta lautasten ylityskohdat kehossani turposivat nopeasti. Kuikan saatua lopulta pellon kylvettyä palasimme laitokseen, minä istuin peräkärrin reunalla. Nilkutin sairaanhoitajaan ja jouduin jäämään sairastaloon. Sateessa istuminen oli tehnyt sekin tehtävänsä. Kuume nousi nopesti. Toivuttuani punttasin yöllä johtajan talolle ja kiipesin ikkunasta palvelustytön huoneeseen. Sain lohdun lisäksi kuulla Leppäniemiuhasta. Ennen hänen luotaan poistumistani seisoin hetken talon yläkertaan johtavien portaiden alarapulla ristiriitaisin ajatuksin. Myöhemmin olen miettinyt, kuinka jotkut kaikkivoipaisuuden tunteessaan menettävät itsesuojeluvaistonsakin.

Karkasin seuraavana päivänä. Karkureissulla onnistuin hankkimaan vankilatuomion ja pääsin Keravan nuorisovankilaan Kotiniemeä, sen mielivaltaista johtajaa, sekä hänen käskyläisiään hetkeksi pakoon. Johtaja nimittäin junaili minut Keravalta takaisin Kotiniemelle. Karkasin heti uudelleen. Autovarkauden ja kiivaan takaa-ajon jälkeen olin pian taas Keravalla turvassa. Sitten vihdoin siviiliin. Vuosien jahti oli syönyt miestä ja maailmakin oli kovin muuttunut laitosvuosien aikana, mutta elämä kuitenkin sai jatkua..!

severi

Meillä Suomessa on ylpeilty, ettei meillä ole katulapsia, vaan katulapset olikin sijoitettu pahamaineisiin pakkotyö lapsivankiloihin hävitettäväksi.

Itse näin Pohjolan Poikakodin Muhoksen kotihoitoyksikön sisältäpäin-70-luvun loppupäässä.

Vietin yhden kesän talossa, jossa yläkerrassa asui lapsia hoitava pariskunta (sisko ja sen mies) ja alakerrassa viisi poikakodin poikaa.

Ainakaan tuossa perhehoitoyksikössä ei meno normiarjesta erottunut, mutta itse laitoksesta en tiedä, kun en siellä käynyt.

Luin omin lupineni noiden viiden pojan viralliset asiapaperit ja päättelin heidän eläneen kotonaan vuosikausia kuolemanvaarassa tai ainakin uskossa, että henki lähtee.

Lisäksi oletin, että noihin virallisiin papereihin oli päässyt vain jäävuoren huippu ja johtopäätökseni kaikesta oli, että vapaata tahtoa ei ehkä olekaan olemassa.
Olin 22v.

Tärkeä ketju. Kiitos siitä.

En osaa itse asiaan lisätä mitään, mutta halusin kertoa että aihe on tärkeä ja antoi minulle paljon.

Lapsiin kohdistuva väkivalta tahtoo useinkin jäädä piiloon, koska lapsilla ei ole kykyä ajaa oma asiaansa, vaan aikiset määrittelevät lapsen edun, kulloisenkin kasvatuskäsityksen mukaisesti. Mitä enemmän ja mitä monipuolisemmin asiaa käsitellään julkisuudessa, sen parempi.

Nyt on tehty tutkimus sotainvalideista. Tutkimus paljasti,että,nämä sotainvalidit elää pitempään,kuin samanikäiset miehet jotka eivät olleet sodassa. Tulokseen vaikutti hyvä kuntoutus jota sotainvalidit ovat saaneet. Vaan toisin on meidän joita on kidutettu julmasti lapsivankilassa pidetty orjana, hakattu vaivaseksi nurkein ja lyömäasein, piinattu putkassa kuukausia tai vuosia,ryöstetty, raiskattu,häpäisty eritavoin, annettu määräämättömiä tuomioita lapsivankiloissa jopa 10 vuotta, ei myöskään annettu leporauhaa nukkumista varten ,on annettu raipparankaisua. Me olemme olleet lapsena lapsibisnes kohteita kauppatavaraa ja säätiöt on rikastuneet meidän kustannuksella.
Ja miten suuri on ollut kuolleisuus entisillä lapsivangeilla voi vain ihmetellä miten kidutus vaikutti. Meille lapsivangeille ei ole korvauksia tullut eikä kuntoutusta ja käy joskus ettemme pääse edes lääkäriin.

Sotaveteraanitkaan eivät saaneet akuutisti mielenmurtumiinsa apua/hoitoa/ymmärrystä - hehän olivat jermuja! Hyvä kuitenkin, että ruumiinvammoihinsa apua ovat saaneet alusta asti. Laitoslapset jäivät paitsi kumpaakin huomiota. Heidät tuomittiin pahoiksi, demonisoitiin sellaisen ruumiillistumiksi, jollaiseksi kunnon lapsia varjeltiin tuleviksi. Kunnon kansalaiset saivat verrata kunnon lapsiaan laitokseen toimitettuihin lapsiin. Laitoslapsilla peloteltiin kansalaisia pysymäänkin kunnollisina: näin käy jos..! Eli meidät laitoslapset uhrattiin "pahiksina" osaltamme auttamaan hyviksinä olemista.

Tämä oli tuloksekasta pelätintyötä: seipään piikki aina auki verrata itseään ja todeta haluamansa! Valtion ja kunkin laitoslapsen kunnan tulisi maksaa vielä elossa oleville indeksisidonnainen palkka taannehtivasti tästä yhteiskuntapalvelusta ja hoitaa työperäiset sairaudet. Ja kirkon varsinkin: "Minkä te teitte yhdelle näistä vähimmistä, sen te teitte..!" Myöskin jo kuolleiden lapsille tai lähellä olleille voisi maksaa koulukotilapsen palkkasaatavat jälkikäteen.

Lopuksi vankilavitsi: Pappi seisoi vartijan avaaman sellin ovella.
"Asuuko Jeesus tässä huoneessa?" hän kysyi sellissä yksin istuvalta vangilta välttäen selli-sanaa.
"Ei", vastasi vanki, "vietiin aamulla matkaselliin!"

severi

Vielä koulukotilapsista ja sotaveteraaneista sen verran, mitä tunnen voivani laittaa yhtäläisyysmerkkien väliin. Dokkarin kuvauksissa puhuimme hetken aiheesta ja eräs joukon jäsen totesi, kuinka "veteraanit tuomittiin sankareiksi". Hän ei varmaan arvannut, kuinka samaa mieltä olin. Olen aina pitänyt Tuntematonta sotilasta, varsinkin elokuvaa, epäonnistuneena siksi, että se pilkkaa pelkääjää ja torjuu tunteita ylipäätään. Elokuva ihannoi ja antaa pääosan tunteiden peittäjille, pelon salaajille. Sen on täytynyt muokata asenteita tässä maassa tunnekielteisiksi ja estää sotatraumojen hoitoa. Tässä tunteiden ilmaisukielteisessä yhteiskunnassa monet muutkin oireilevat aivan samalla tavoin kuin moni veteraani - koko elämänsä.

Minut ja kaltaiseni laittoi laitoksiin isäni ja hänen kaltaisensa, aivan kuin heidän ongelmansa olisivat olleet lapsesta lähtöisin. Laitoksissa meidät otti vastaan ja "hoitoonsa" isäni kaltaiset. Ketju on pitkä ja sitä leimaa tunteettomuus ja erityisesti myötätunnottomuus. Meidät koulukotilapset tuomittiin koviksi. Oli toki kovia, jotka salasivat tunteensa, ja saattoipa joukossa olla joku psykopaattikin. Mutta valtaosalla oli kirjaimellisesti tunteet pinnassa, koko kirjona. Ne myös näkyivät ja kuuluivat, mutta juuri kaikelta siltä henkilökunta ummisti silmänsä.

Minusta on ollut aivan ihmeellistä, että Tuntemattoman tunteeton, tunteita pilkkaava mieskuva on saanut elää ilman, että kukaan on kyseenalaistanut sitä. Elokuvassa tuntematonta on tunteet ja niiden hyväksyminen. Silti elokuvaa on esitetty vuodesta toiseen kuin kansallista tunteiden oppikirjaa, eli kuinka ollaan kuin ei tunnettaisikaan. Jos tunteet olisi hyväksytty koko kirjollaan, jos veteraanit olisi kokonaisvaltaisesti otettu huomioon ja hoidettu, olisiko ollut laitoksia ja niihin asiakkaita hakattaviksi, kuten nyt on ollut? Olen ateistisesti ajatteleva realisti, mutta jos jonkun haluaisin heräävän kuolleista, niin myötätunnon!

severi

Palasin siviiliin kuuskytluvun alussa ja huomasin olevani ulkopuolisempi kuin ikinä ennen lähtöäni. Tunnelmat olivat samanlaiset kuin palatessa pitkän poissaolon jälkeen kouluun matikan tunnille. Tutulta tuntui ja näytti, mutta olipa vaikeaa. Pitkän matikan sijaan päätin jatkaa kantapääyliopistossa.

Näin, ettei kasvattajilla ollut mitään visioita siitä, millainen on kunnon poika. Tai oli. Haluttiin lapsen hyväksyvän vanhempien (taloudelliset)tarpeet omaksi velvollisuudekseen. Vain alistuva, käskyjä kyseenalaistamaton ja itsemääräämisoikeudestaan luopuva lapsi olisi saanut kunnon pojan sädekehän. Sekin olisi osoittaunut kaulapannaksi, johon olisi kiinnitetty lyhyt juoksunaru. Pannattomat rankkurille.

Laitosmatkat olivat selviytymistaisteluita, joissa tuli voittoja ja tappioita. Selviydyin paremmin laitokokemuksista, kuin silloisen kodin ja yhteisön koirakoulusta. Poikaporukoissa selviytyminen oli tuttua. Lastenkotikokemus oli vienyt jo laitospelon. Mieltä runnoneet hylätyn tunteet liittyivät kotiin ja paikallisiin viranomaisiin ennen laitoksia.

En koskaan saa tietää, mitä minusta olisi tullut ja mitä olisin nyt ilman laitoskokemuksia. Elämäni on ollut vaihtelevaa ja moni-ilmeistä, joten voisin jopa kiittää ulkopuolisuuden ja kodittomuuden tunteista, jotka syntyivät niiden 6v 2kk 15pv:n aikana, jonka vietin laitoksissa, sijaiskodissa sekä vankiloissa. Matka on jatkunut, ja matkoja elämänmittaisen matkan sisällä on riittänyt. Kliseemäisesti tosiasiana todeten: on ollut rakkautta ja romantiikkaa, seksiä sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita - väkivaltaakin. Ja matka jatkuu edelleen... eihän tänne ole vielä kukaan jäänyt!

Itseensä uskominen ei ole aina helppoa. Ylävitoseen tarvitaan kaksi kättä, myös itsensä kanssa! Laitosputkassa opettelin elämään sekä mielihyvän että mielipahan täyteisten tunteiden ja muistojen kanssa. Huomasin pian, että muistoja joko on tai ei ole. Muisto-/muistilähteen sulkeminen mielipahalta sulki lähteen mielihyvältäkin. Itku ja nauru olivatkin samaa olemusta, samasta lähteestä, mikä oli vain hyvä ja hyväksyttävä asia. Tunteiden spektri tekee elämästä monipuolisemman, tarjoaa moniuloteisemman kosketuspinnan.

Kiitos dokumentista kaikille sen tekoon osallistuneille ja sen mahdollistaneille tasapuolisesti! Koin olevani etuoikeutettu saadessani osallistua dokumentin tekoon. Ohjelma auttaa varmasti koulukotilasten asian etenemistä tyydyttävään finaaliin, joka on asioiden sopiminen.

Toivon, että vielä tavataan!

severi novala

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-varastettu-lapsuus

Muhoksen pakkotyölaitos lapsivankilaan tuotiin minun vankila aikanani pieni poika,jota hakattiin joka päivä otsaan nyrkillä,että tällä lapsivangilla oli otsassa patti jossa oli iso mustelma. Meni sitten muutama viikko sitä nyrkki väkivaltaa,niin tämä pieni poika sekosi eikä johtaja puuttunut ollenkaan lapsivankilassa tapahtuviin väkivaltaan. En tiedä mitä tälle pojalle on tapahtunut myöhemmin.

En ota kantaa kirjoittamaasi tapaukseen, mutta olen omakohtaisesti nähnyt ja puhunut heistä, jotka eivät kestäneet mielen järkkymättä laitosoloja ja kokemuksia siellä. Olen nähnyt kyseisen järkkymisen kokeneita siviilissä omien laitosmatkojeni jälkeen. Siviilissä he ovat kuin vapaassa vankeudessa. Ajatukset vangittuina menneeseen ja koettuihin huonoihin kohteluihin siellä. Kehon muisti lyönneistä ja vapaudenriistoista on elämän mittainen ja reagoi pelkoihin, joiden syitä ei toinen voi nähda, koska syyt ovat asianomaisen muistoissa. Vielä elossaolevia voitaisiin auttaa, mutta auttaa pitää heti, eikä jonkun poliittisen korvausväännön jälkeen. Näitä vääntöjä voidaan ja joskus halutaankin pitkittää, kunnes rivit harvenevat "siedettäviksi".

severi novala

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-varastettu-lapsuus?page=1

Me lapsivangit olemme kaikista kovimmin kohdeltu ihmisryhmä,joita on kohdeltu Suomessa eri pakkotyö lapsivankiloissa kiduttaen erimuodoissa pitkiä vankeusrangaistuksia saaden vaikka olimme lapsia vailla kunnollista kotia,tai kotia ei laisinkaan. Näistä on nyt todistusaineistoa, keneltä meni terveys,keneltä meni henki.

Juttelin äskettäin erään koulukodissa vuosia pidetyn kanssa. Hänellä ei ole nettiä, mutta sanoi perheessä sellaisen olevan, ja päätti pyytää apua, jotta voi tätäkin sivua käydä tsekkaamassa. Hän ei ollut tiennyt, että on mahdollista saada Maakunta-arkistosta itseään koskevat laitospäätökset ja laitoksessa ollessa tehdyt asiakirjat nähdäkseen. Hän päätti hankkia ne.

Olisi hyvä tiedottaa, että jokainen koulukotilapsi tai hänen edustajansa on oikeutettu saamaan halutessaan haltuunsä arkistoidut, itseään koskevat tiedot. Vaikka kopiot tiedoista eivät aivan maltaita maksa, niin suurista kopiomääristä kyllä tuntuvakin hinta muodostuu. Ne voisivat olla hakijalle maksuttomia, kuten on kai maksutonta käydä itse paikan päällä Maakunta-arkistossa tietonsa lukemassa. Vaatii pätkän pinnaa ja ensialkuun osaamistakin, että löytää oikeat ihmiset ja paikat, jotta materiaalin hankintatyön saa sujumaan. Kaikilta se ei yksin onnistu, joten apu olisi silloin paikallaan.

Varastettu lapsuus -dokkaria kommentoimaan olisi hyvä saada valtiovallan edustaja, joka hahmottaisi niitä ajatuksia ja toimia, joita virallisella taholla kehitellään - vai kehitelläänkö? Edustaja voisi tuoda entisille koulukotilapsille yhteiskunnan terveisinä vaihteeksi hyviä uutisia. Olihan koulukotijärjestelmä kaikessa karmeudessaan valtion ylläpitämä, valvoma ja hyväksymä, sekä monet mielivaltaiset koulukotien johtajat aikansa arvostettuja ja palkittuja kasvatusguruja.

Ei ole hyvä, kun asia etenee - jos edes etenee - "kaikessa hiljaisuudessa", jota on kestänyt riittämiin. Itse näen, että rahaakin suurempi korvaus on, jos aikoinaan pahoiksi ja hylkiöiksi polttomerkittyjä autettaisiin poistamaan tämä leima mielestäänkin. Näin myönnettäisiin, että suurempi vääryys tehdään yhteiskunnan taholta, joka ei suojele lapsiaan, vaikka se on yksi yhteiskunnan keskeisiä tehtäviä. Kun unohtaa historiansa, on tuomittu toistamaan sitä, sanotaan. Entisten koulukotilasten asia on siis myös tätä päivää.

AUTA MEDIA, KYSY PÄÄTTÄJILTÄ, MISSÄ MENNÄÄN!

Nämä huostaan otetut lapsivangit oli tarkoitus jollakin tapaa hävittää yhteiskunnasta. Suljetussa pakkotyö lapsivankilassa orjatyötä teettämällä,henkistä ja fyysistä väkivaltaa eri muodoissa käyttämällä se osin onnistui. Lapsivangeille tuli psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia. Lopulta kuolema korjasi satoa ja näin lapsivankien rivit harveni. Päättäjät ei ole uskaltaneet kertoa totuutta tästä asiasta on vain yritetty peittää totuus tästä asiasta.

Ei kaikia koulukoteja voi tuomita muutamien tapauksien pohjalta. Tiedän kyllä mistä kirjoitan. Paljon huhuja liikkui myös meidän poikien kesken minkälaista oli siellä ja minkälaista oli tuolla. Itse olin koivikossa noin 5v ja minun mielestäni johtaja oli reilu poikia kohtaan, sekä myös kaikki mies ja naspuoliset valvojat oli erittäin reiluja. Ainut mikä oli todella paha oli koti-ikävä. Aina sitä tuli aina joka kesä kysyttyä sitä siviiliin pääsyä, mutta aina vain sanottiin että katsotaan nyt. Järvilinnassa olin v 62 noin puolivuotta mutta siitä ajasta valitettavasti en oikein muista olin silloin 11v vanha.

Otit hyvän asian puheeksi ja onnittelen selviytymisestäsi! Olen kanssasi samaa mieltä, mutta myöskin eri mieltä. Ei laitosten olisi tullut olla mikään eloonjäämiskurssi lapsille, vaan suojapaikka, jossa olisi tuettu ja annettu reppuun tulevaisuuden eväitä. On kuitenkin hyvä, että eri näkökulmista keskustellaan. Laitokset olivat erilaisia, niissä oli erilainen ilmapiiri ja myös (väkivalta)kulttuuri. Poikia tuotiin laitoksiin eri puolilta maata, maalta ja kaupungeista. Oli erilaisia, eri-ikäisiä asukkaita erilaisine taustoineen ja laitokseenlaittamissyineen jne. Valtava määrä laitosten kautta kulkeneita poikia tarkoitti valtaisaa määrää hyvin erilaisia kokemuksia ja selviytymiskertomuksia ennen laitosta ja laitoksessa ollessa. Joku ikävöi laillasi kotiin ja toinen "kotiin", mikä tarkoitti usein, ettei kotia ollut ja kaivattiin vain kauas pois, Jonnekin. Toisella oli paremmat sosiaaliset ja itsensäpuolustamistaidot kuin toisella. Toinen tuli toimeen kaikkien kanssa, toinen ei oikein kenenkään ja sai kärsiä siitä. Toisilla oli huumorintajua, mutta kaikkia ei juuri naurattanut. Jotkut eivät selviytyneet laitoksessa, eivätkä myöhemmin enää muuallakaan. Monilta jäi koulu siviilissä käymättä ja laitoksissa talon työt olivat usein koulun edellä. Siviilissä tarjolla oli kuitenkin "koulutusta vastaavaa työtä". Laitoskoulutuksella pääsi tasa-arvoisena kansalaisena toisten kanssa armeijaan - alokasajaksi!

hei mieheni on ollut myös koulukodissa jossa mm.kaksi miestä piti kiinni ja kolmas hakkasi märkä räsymatto päälle ettei jää jälkiä.kaksi vko.a kellarissa yksi leipä ja ämpärillinen vettä .silti hän on lempein ja mukavin ihminen maailmassa
tosn vankila kierre yms.jutut läpi on käynyt.en voinut uskoa aluksi mitä kuulin moisista kidutus kammioista,hyi v...u .IHMINEN ON PAHA OLLAKSEEN ELÄIN.
HYVÄÄ KESÄN JATKOA KAIKILLE!

Minua on kidutettu pakkotyö lapsivankilassa lapsena ja tuhottiin koko perhe. En voi koskaan antaa näitä rikoksia anteeksi. Nämä rikokset kohdistui köyhien perheiden lapsia kohtaan. Oli käytäntö,että jos oli pientä ongelmaa köyhien lapsilla,kuten ei ollut jokapäivä ruokaa ja vähän poissaoloja koulussa niin tuli noutajat ja köyhien lapsiperheiden lapset vietiin tuhottavaksi lapsivankilaan. Käytän sanaa tuhottavaksi,koska lapset sairastuivat tai kuolivat vankilasta päästyä ja lapsilla oli määräämätön vankeustuomio.

On tapana,että lapsi saa joskus lahjoja vanhemmilta tai kasvattajilta. Minäkin sain lapsena lapsivankilassa ainoan lahjan punaraita vanginvaatteet.

Moikka kaikki, soittelin sosiaali- ja terveysministeriöön. Puhelun tuloksena sain uutta tietoa tutkimushankkeesta. Eli välillä hyviäkin uutisia:

Valtio käynnistää selvitystyön, joka koskee huostaanotettujen lasten kokemuksia epäkohdista, kaltoinkohtelusta ja väkivallasta sijaishuollossa vuosina 1937-1983. Selvitystyön suunnitelma on julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilla www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=40880&name=DLFE-26806.pdf

Selvityksen tekijää haetaan elokuussa kilpailuttamalla ja tutkimus aloitetaan syksyllä. Se toteutetaan haastattelemalla tekojen kohteena olleita, niitä todistaneita ja toteuttaneita. Haastattelut alkavat loppusyksystä, mutta haastateltavaksi voi ilmoittautua jo nyt sosiaali- ja terveysministeriön osastosihteeri Anne Vuorelle, puh. 0295 163 413, sähköposti [email protected]

severi novala

Tietojeni mukaan näistä lapsivangeista 50-60 luvulla vangituista oli sotainvalidien ja rintamamiesten lapsia. Herää kysymys miksi yhteiskunta kohteli näiden sotasankareiden lapsia näin julmalla tavalla,että moni lapsi kuoli laitoksesta päästyä ja osa sairastui pysyvästi ? Miksi yhteiskunnan taholta syyllistyttiin lapsiin kohdistuvaan rikokseen ihmisyyttä vastaan eri muodoissa? Näitä kommentteja kun lukee,niin käy ilmi monet rikokset joita nämä pakkotyö lapsvangit sai kokea eikä korvauksia ole saaneet.

Miksi näistä rikoksista ei yleinen syyttäjä ole nostanut kannetta, nyt kun rikokset on tulleet yleiseen tietoon?

Jos ihmiseltä tuhotaan tuolla tavoin koko elämä heti nuorena, lapsena, se on mitä pahin rikos ihmisyyttä kohtaan.

Milloin yleinen syyttäjä herää ja nostaa kanteen. Rikolliset ovat vielä elossa?

a.matsoni:

"Toivottavasti valitaan puolueeton selvittäjä."

Tuo on kysymys, jota itsekin pohdin ja esitin soittaessani Sosiaali- ja terveysministeriöön. Kysyin, julistetaanko jonkinlainen yleinen tarjouskilpailu. Minulle sanottiin, ettei Suomesta löydy suurta joukkoa, josta valita kyseiseen tutkija-/selvitysryhmään. Hakijoilta edellytetetään mm. nimenomaisessa tutkimuksessa tarvittavaa asiantuntevuutta ja asiantuntevuutta lastensuojeluasioissa ylipäätään.

Eli, jos oikein ymmärsin, niin ministeriössä on pätevyydeltään mahdolliset tutkimusryhmään osallistuvat tiedossa, ja heiltä sitten pyydetään tarjousta ja tarjousten esittäneiden kesken suoritetaan valinnat.

Puolueettomuus olisi todella tärkeä seikka. Asiantuntijaryhmän kokoonpanon selvittyä saadaan sitten tietoa heidän (ammatti)taustoistaan ja taidoistaan ja toivottavasti myöskin poliittisista asennoitumisistaan. Onhan tässä ollut politiikka vahvasti läsnä.

severi

"Herää myös kysymys annetaanko selvityksiä tietoisesti tahoille joilta saadaan halutun kaltainen raportti."

Haluan ajatella, ettei tuollaista tapahdu, mutta politiikka on niin vahvasti mukana tämän asian selvittämisessä, että saattaa tapahtua kaikenlaista.
Sanotaan usein ja mielellään, ettei Suomessa ole poliittisia vankeja, mutta ei se aivan näinkään ole. Lapset ja nuoret, joita passitettiin laitoksiin perusteetta tai heppoisin perustein, olivat nimenomaan poliittisia vankeja. Silloinen sosiaalipolitiikka ja "poliittinen tahto" mahdollistivat sen ja halusivat niin tapahtuvan. Tälläkin sivulla "lapsivanki" on ollut kuin "huutavan ääni erämaassa" kertomassa, kuinka saattoi pahimmillaan käydä lapsille Suomen laitosten saaristossa. Mutta kuuleeko häntä kukaan? Lasten ja nuorten laitoksiin laittamisilla ei ollut muuta selvää tehtävää kuin hoitaa heidät "huonona aineksena" pois muiden joukosta. Laitoksia voi perustellusti verrata olemukseltaan vanki- ja työleireihin.

severi

Nyt on paljastunut uutta tietoa julmista rikoksista, mitä näille huostaanotetuille tyttölapsille on tehty näissä julmissa laitoksissa.

Tukli mieleen joidenkin, aika monienkin, Ruotsiin sotaa pakoon lähetettyjen sotalapsien kohtalo Ruotsissa. Moni sijoitusperhe osoittautuikin auttajan sijasta painajaiseksi. Törkeää kohtelua ihan seksuaaliseen hyväksikäyttöön asti, pappisperheissäkin, jos nyt enää ketään yllättää.

Monenlaista "auttajaa" ja "hyväntekijää" mahtuu maailmaan!

Yksi huostaan otettu lapsi joka on sijoitettu laitokseen maksaa yhteiskunnalle eli veronmaksajalle 150.000 euroa vuosi jopa enemmän. Myös ulkomailta Suomeen rantautuneet laitosyrittäjät ovat haistaneet ison rahan ja perustaneet laitoksia Suomeen. Suomessa ei kannata kettutarhat,koska yhdestä ketusta saa muutaman satasen,vaan ihmislapsesta saa vuosittain yli 150.000 euroa. Ja jos ottaa noin 200 lasta laitokseensa,niin kohta rypee rahassa saa vain henkseleitä paukutella ja kyllä tämä yhteiskunta huolenpitää,että lapsia riittää laitoksiin bisnesmiehille.

Oliskohan jo aika laatia yhteinen kantelu ja viedä se Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi,koska nuo rikokset ihmisyyttä vastaan ovat olleet monenlaisia julmia ja törkeitä

Täytyisi ainakin tutkia se poliittinen päätöksentekoprosessi, joilla laitosjärjestelmä aikoinaan luotiin maahan. Pidän itse välttämättömänä, että "heikompaa ainesta" -määritelmän alkuperä ja historia perusteluineen selvitetään ja tutkitaan perin pohjin. Odotan tutkijoilta laajaa otetta ja näkemystä asiassa.

Kun valtiovallan ja taloudesta päättävien toimesta annettiin viestejä heikommasta aineksesta, niin se ei ollut pikkujuttu. Viesti antoi seudulla paikallisille aiheen syrjiä ja potkia lapsi keskuudessaan ja laitospaikkakuntalaisten demonisoida laitoslapsia. Laitoshenkilökunnalle, joka usein oli paikkakuntalaisia, se antoi luvan toimia mieli- ja väkivaltaisesti laitokseen passitettuja kohtaan.

Syntymäänsä ei voi valita. Synnyin itse seudulle, jonka päättäjät/asukkaat olivat täysin tehtaan patruunoiden taskussa ja heikkoa ainesta olivat kaikki, jotka eivät suostuneet elämään tässä "tehtaan hengessä" ja taloustavoitteissa - lapsetkin. Omanarvontuntoinen ihmisenalku oli siellä täysin väärässä paikassa. Lapsi, joka halusi kohentaa elinolojaan, oli äkisti samassa asemassa kuin silloinen tehtaan työntekijä, joka huomautti työoloista, palkasta tms. Hänelle sanottiin heti, ettei hänenlaistaan tarvita, "portilla on pitkä jono työhön tulijoita!" Heikkoa ainesta? Tänään hänenlaisiaan kutsutaan työntekijöiden edunvalvojiksi.

Sanotaan, että yhteiskunta, joka unohtaa historiansa virheet, on tuomittu toistamaan niitä. Entisajan koulukotijärjestelmän katsotaan olevan vanhentunut, mutta ovatko asenteet ja yhteiskunnallinen ilmapiiri uudistuneet, vai ovatko ne pukeutuneet vain eri asuihin ja toisiin ilmenemismuotoihin? Keitä leimataan "heikoksi ainekseksi" tänä päivänä Suomessa, Venäjällä, Israelissa, Yhdysvalloissa, Pohjois-Koreassa? Ovatko kasvatusasenteet ja käsitys heikon yksilön arvottomuudesta väistyneet aikansa eläneinä vaiko siirtyneet sukupolvelta toiselle? Kuluneiden vuosikymenten sekä tämän päivän uutisten valossa ei suuria muutoksia näytä tapahtuneen.

severi novala

Bad Boi ja Juupa juu nimimerkki puolusteli näitä lasten kidutusvankiloita. Mutta näissä vankiloissa kidutettiin lapsia tehtiin törkeitä rikoksia,kuten pidettiin lapsia orjatyövoimana,hakattiin,raiskattiin,harjoitettiin sadismia, pidettiin pitkiä aikoja lapsia putkassa,vankeutta jopa yli 10 vuotta. Osa lapsista kuoli osa menetti työkykynsä elinijäksi monelle jäi myös fyysisiä parantumattomia vammoja. Näistä löytyy dokumentit tarvittaessa. Ne jotka puoltaa näitä julmia pakkotyö vankiloita on varmaa,että he ovat jollain tapaa tekemisissä näitten lapsivankiloitten kanssa. Ja rikos ihmisyyttä vastaan on vakavaa. Ja eihän tähän vajaan tunnin ohjelmaan mahtunut edes kaikki rikokset jotka on vielä julkaisematta vain pieni raapaisu vain.

Olen ollut yhdeydessä sosiali ja terveysministeriöön ja siellä todettiin,että tutkimus kaltoinkohdeltujen lasten kohtalosta vie vuosia samoin korvaukset jos niitä ylipäänsä maksetaan. Eli se tarkoittaa sitä,että asia painetaan villaisella ja ainakin nämä vanhemmat joita kidutettiin julmalla tavalla 50-60 luvulla eivät saa mitään korvausta,koska ovat jo huonokuntoisia ja sairaita ehtivät jo kuolla,niinkuin osa kuoli
muutamassa vuodessa pakkotyö lapsivankilasta päästyä. Ja olihan valtiovalta jo 70 luvulta asti tietoinen näissä lapsivankiloissa tapahtuvista julmista kidutuksista. Esim. eläkehakemuksissa ja läkärin todistuksissa Kelalle on ollut kertomuksia kiduksista kasvatuslaitoksisaa. Oli valituksia maaherroille, ministeeriöön, kansan edustajille ja presidentti Kekkoselle.

Muistan kun meitä lapsivankeja kyydittiin Muhoksen keskustaan pakolliseen tuprkuloosi tutkimukseen 50 luvun Desoto merkkisellä kuorma-autolla jossa oli lavalla koppi ja me vankilapset istuttiin perällä ja vartijat edessä ettemme karkaa. Näky oli,kuin pahimmasta natsisaksaa kuvaavasta filmistä jossa juutalaisia vietiin keskitysleireille tuhottavaksi.
Kyllä näistä kokemuksista saisi hyvän elokuvan ei jännitystä puuttuisi olisi paljon asiaa ei tulisi tylsä elokuva ja mikä parasta tämä kuva perustuisi tositapahtumiin. Tämä kokemus on vuodelta 1964.

Hyvä kuvaus! Minut puolestaan haettiin kotoa tammikuun pimeään aamuyöhön kahden virkapukuisen poliisin ja yhden siviilipukuisen virkamiehen toimesta.
Äitini herätti minut sanoen: "Nyt ne ovat tulleet hakemaan sinua sinne..!"
Kaikki olivat salanneet minulta laitospäätöksen, etten pääsisi livahtamaan varalleni tehdystä suunnitelmasta.

Oli nuorelle pojalle melkoinen järkytys istua pian mustamaijan takapenkillä ison, lierihattuisen ja tummaan päällystakkiin pukeutuneen virkamiehen vieressä pimeässä autossa ja katsella etupenkillä istuvien poliisien välistä auton valokeilassa pyörteilevää lumisadetta. Moottorin hurina rikkoi yksistään hiljaisuutta. Se oli kuin unta, josta toivoin herääväni omaan sänkyyni. Lukemistani sarjakuvista kuitenkin "tiesin", että kohta ajettaisiin jollekin sivutielle, jossa minut tapettaisiin ja jätettäisiin lumihankeen. Tai sitten minulle kävisi huonosti muulla tavoin. Jäin henkiin, mutta kävi huonosti muulla tavoin: minut vietiin Järvilinnan vastaanottokoulukodin "populaatioon" koe-eläimeksi - kuten Maakunta-arkiston papereista käy ilmi.

severi

http://www.youtube.com/watch?v=SoL3eOV8oLw

Moikat kaikille! Olen viime kuukausina jutellut muutamien koulukodissa olleiden omaisten, kuten puolison, lasten ja lastenlastenkin kanssa. Tein keskusteluista heidän kanssaan yhteenvedon, joka yhdessä hyväksyttiin. Tulos on alla luettavissa:

Entisen koulukotilapsen omaisina olemme seuranneet lähietäisyydeltä sekä julkista että yksityistä keskustelua 1950-60 -luvun koulukotijärjestelmästä. Ari Lehikoisen tv-dokumentti "Varastettu lapsuus" rohkaisi useat tähän saakka hiljaa salaisuutensa kantaneet kertomaan kokemuksistaan. Tarinat ovat karuja. On järkyttävää, kuinka syvästi monet lapsuutensa menettäneet häpeävät edelleen sitä, mitä heille on tehty.

Järjestäytyneen yhteiskunnan tehtävänä on pitää huolta jäsenistään, ja
erityisesti lapsista ja nuorista, joiden varassa on yhteiskunnan tulevaisuus. Monet koulukoteihin viedyt olivat yrittäneet selviytyä mahdottomissa kotioloissa, ja huostaanotto oli lapselle langetettu rangaistus aikuisten ja ympäröivän yhteisön laiminlyönneistä ja suoranaisista rikoksista. Toiminnan tekee erityisen tuomittavaksi se, että se oli yhteiskunnan taholta tietoista, järjestäytynyttä ja hyväksyttyä, valvontaa hoiti eduskunnan oikeusasiamies ja koulukotien itsevaltaisia johtajia arvostettiin kasvatusasiantuntijoina. Koulukotien arkipäivän
väärinkäytökset olivat valtiovallan tiedossa.

Kun asia nyt vuosikymmenten vaikenemisen jälkeen on viimein saatu
keskusteluun, on jo kiire. Laitoksista takaisin yhteiskuntaan selviytyneet
miehet - ja naiset, laitoksia oli myös tytöille - ikääntyvät, eivätkä
kohta ole enää kertomassa taustoistaan. Kasvatusasenteet ja käsitys heikon yksilön arvosta siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle. Yhteiskunnan on tärkeää käsitellä virheensä ja tulla tietoiseksi niiden vaikutuksista, ettei sama henki määrää yhteiskunnallista päätöksentekoa vielä nykyäänkin.

Wikipedia kertoo:

"Oikeusasiamiehen tehtävä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Hän valvoo myös muita henkilöitä silloin, kun he hoitavat julkista tehtävää.
Työssään oikeusasiamies seuraa erityisesti, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Hänellä on lisäksi erityistehtävänä valvoa, miten poliisi käyttää telepakkokeinoja ja peitetoimintaa. Eduskunnan toivomuksesta hän seuraa myös lasten oikeuksien toteututumista.
Oikeusasiamies valvoo laillisuutta etupäässä tutkimalla hänelle tulleita kanteluita. Hän voi puuttua epäkohtiin myös omasta aloitteestaan.
Toimenkuvaan kuuluvat lisäksi tarkastukset virastoissa ja laitoksissa, erityisesti vankiloissa, varuskunnissa ja muissa suljetuissa laitoksissa. Näin hän seuraa vankien, laitoksiin suljettujen ja asepalvelusta suorittavien sekä rauhanturvaamishenkilöstön kohtelua.
Oikeusasiamiehen tehtävät on määritelty perustuslaissa ja laissa eduskunnan oikeusasiamiehestä."

Ajanjakso, jolta ajalta lastensuojelun toimivuus/toimimattomuus tullaan tutkimaan on 1937 - 1983. Oikeusasiamiehet kyseiseltä ajalta:

Esko Hakkila 1932–1945
Reino Kuuskoski 1946–1947
Mauno Laisaari 1947–1951
Paavo Kastari 1952–1956
Marjos Rapola 1956–1961
Risto Leskinen 1962–1970
Kaarlo L. Ståhlberg 1970–1973
Jorma S. Aalto 1974–1986

severi

Tuli tassä mieleeni ajatus,että tämä kidutus jota nämä vankilapset ovat kokeneet lapsivankiloissa,kuinka se on lyhentänyt heidän ikäänsä? Kun näitä vankilapsia sairastui heti vankeudesta päästyä ja monet kuolivat muutamassa vuodessa vapaudettua vankeudesta. Elikkä jos joutuu näihin julmiin lapsivankiloihin on elinaika hurjan lyhyt. Kuka ottaa vastuun näistä rikoksista? Onko vastuun kantajaa?

Suuret ikäluokat läksi suunnistamaan aikoinaan oman elämän rastille kuin Jukolan yöviestin yhteislähdössä. Työtä riitti olla jopa useammassa paikassa yhtä aikaa. Rakennettiin omaa ja vierasta. Esko Rahkosen "Syvä kuin meri" -tango soi tunnelmaa tiivistäen. Naitiin, ostettiin kaikki, mikä oli halpaa ja tarjouksessa, ja se mikä saatiin osamaksulla - se tiesi ongelmia myöhemmin. Keskioluen vapautuminen siihen saumaan oli "Tuokaa bensaa, koulu palaa!" Laittomat päihteet, kuten hasis, lisäsi jännitystä (seksi)elämään. Syntyi moni todellinen salattu elämä. Väsymys sekä talous- ja (päihde)ongelmat alkoivat näkyä. Seksuaalista vapautta ja vaurautta seurannut rekyyli oli armoton.

Erottiin. Perheiden hajoamista seurasi usein omaisuus-, huoltajuus- ja elatusapumaksuriitoja. Oli mustasukkaisuutta ja kovia riitoja lapsista. Lasten mahdollisesta alkuunpanijasta riideltiin. Vapaa kasvatusihanne muuttui välinpitämättömyydeksi ja hylkäämisiksi. Erossa lapset määrättiin lähes poikkeuksetta äidille ja isä maksamaan. Lapsi ymmärsi, että hänestä riideltiin, mutta ei sitä miksi. Maksamattomat elatusapumaksut johtivat monien kohdalla ulosottoihin ja lopulta työlaitospäätöksiin. Työlaitospäätökset olivat epäoikeudenmukaisia useallakin tavalla. Varakasta ne eivät koskeneet lainkaan ja varattomatkin leimattiin maksupinnareiksi, joten työlaitokseen vaan! Heikkoa ainesta! Arvostettu työntekijä ja perheenisä oli äkisti täysin tyhjän päällä. "Viikonloppuisästä" tuli symbolinen biisi asioille ja pubien kanta-asiakasisille. Moni tyhjän päälle pudonnut alkoi ryypätä eikä toipunut koskaan. Vaikka työlaitoksiin laitto lopetettiin "perhepinnareiden" osalta, niin sitä jatkettiin edelleen "irtolaislakina", joka jahtasi viimeiselle rannalle asunnottomiksi ja alkoholisteiksi jääneet "viikonloppuisät"!

Sama yhteiskunta, joka oli laittanut lapsia koulukoteihin, laittoi nyt seuraavan sukupolven lapsien isiä työlaitoksiin. Eikä vain koulukodeista palanneita, vaan myös niitä, jotka säästyivät "kunnon poikina" ensimmäisestä laitosaallosta!

severi

Luin eilen jostain tekstiteeveestä, että ei ole korvauksia luvassa mm. 54 000:lle pakkosteriloiduille, 1500:lle lobotomialeikatulle, eikä lasten"kodeissa" kidutetuille.

Utisessa ei muistaakseni tarkemmin kerrottu kukan näöin on päättänyt ja koska ja onko päätös lopullinen ja kiveehaskattu.

Ei hyvältä näytä korvausten saamisen suhteen. Taas Suomi jää ikävään valoon Pohjoismaisessa vertailussa.

Mainittakoon nyt että en puhu omassa asiassani, en edes tunne henkiläkohtaisesti ketään uhria, joten en ole lähipiirinikään asialla. Ihan vaan oikeudenmukaisuuden perään huutelen.

Ja vaikka se korvaussumma ei päätähuimaava olisikaan niin symbolisenakin eleenä se olisi merkittävä. Ainakin se osoittasi jos ei muuta niin periaatteellista vastuun kantoa huonojen päätösten osalta, joilla kärsimystä aiheutettiin.

Tänään 1.9.2013 on ILTALEHDESSÄ uutinen Yhdysvalloista, jossa on kasvatuslaitoksen mailta löydetty 30 lapsen haudatut ruumiit nyt jo luurankoja. Nyt otetaan omaisilta DNA näytteitä,että saadaan selville kenen amerikkalaisen köyhän lapsia ovat nämä kuolleet. On tutkimusten mukaan todennäköistä,että nämä lapset on kuolleet kidutuksen seurauksena. Miten on ollut Suomessa,mitä paljastuu vielä?

TUTKIMUSHANKKEITA

Itä-Suomen Yliopistossa on käynnissä tutkimushanke Koulukoti nuorten kokemana. Tutkimus toteutetaan 2012-2013 ja sitä johtaa dosentti Vesa Puuronen Yhteiskuntatieteiden laitokselta. Kyseessä on kasvatuksen historiaan liittyvä hanke, jossa tarkastellaan haastatteluihin perustuen koulukoteja 1950-1980-luvuilla koulukoteihin sijoitettujen nuorten näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistävät selvityksen huostaanotettujen lasten kokemista epäkohdista, kaltoinkohtelusta ja väkivallasta. Selvitys kattaa ajallisesti jakson vuodesta 1937 vuoteen 1983 ja kohdistuu niin laitoksiin kuin perheisiin sijoitettujen lasten kokemuksiin. Selvitystyö toteutetaan ajalla 2013-2015 ja sen toteuttaa kilpailutuksen pohjalta valittava toimija. Selvityksen näkökulma on kokemuspohjainen ja se toteutetaan pääosin haastatteluina. Haastattelut perustuvat vapaaehtoiseen yhteydenottoon ja alkavat, kun selvityksen toteuttaja on valittu. Selvitystyöstä voi lukea lisää sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta http://www.stm.fi/epakohdat_kaltoinkohtelu_ja_vakivalta_lastensuojelun_sijaishuollossa

severi

Lisää myöskin koulukotiasiaa omalla sivullani: https://www.facebook.com/pages/Severi-Novala/495917943830379?ref=hl

Kun tämä kokemus oli,niin julmaa pakkotyö lapsivankilassa,niin olisi ollut parempi meidän perheen lapset sijoittaa hyvään perheeseen sukulaisten luo,kyllä he olisivat ottaneet meitä hoitoonsa. Mehän lapsina toivoimme kaikki että sukulaiset ottaisivat meidät omikseen,koska kotimme oli maanpäällinen helvetti. Mutta meidät vangittiin melkein kaikki,osa pakkotyö lapsivankilaan ja osa lastenkotiin. Voi vain sivullinen kuvitella minkälainen on koti jossa lapset toivoo,että joku hyväntahtoinen sukulainen ottaa heidät hoitoonsa. Mutta lainsäätäjät ja lastenvalvojat olivat sitä mieltä,että lapset on annettava lapsibisnes miehille tuhottavaksi ja tuhoa tuli se on jo todistettu.

Se on niin,että 50-60 luvulla ei välitetty ihmisoikeuksista. Tänäkin päivänä Suomen ihmisoikeudet on samalla tasolla,kuin Perussa ja Boliviassa,joten olisi Suomessa vielä parannettava ihmisoikeuksia.

Nyt,kun tulee itsenäispäivän tai sotaveteraanien ja sotainvalidien ym juhlia,niin olisi hyvä mainita kuinka paljon tuhottiin heidän lapsia näissä orjatyö lapsivankiloissa. Meidänkin perhe tuhottiin neljä lasta vietiin lapsivankilaan ja osa lastenkotiin. Isä oli traumatisoitunut ja menettänyt jäseniä sodassa, näin hänen joskus itkevän lastensa kohtaloa lapsivankilassa ja sitä kuinka lastensuojelu viranomaiset suorastaan vainosivat köyhiä lapsiperheitä. Sitten kaikille meille sotainvalidin lapsille kävi huonosti osa kuoli osa sairastui,niin oli julmaa lasten kohtelu pakkotyö lapsivankilassa.

Laitokseen joutumiseni syyt, sinne vientitavat ja laitosajan kokemukset vaikuttivat myöhempiin elämänvalintoihin ja ihmissuhteisiin merkittävästi. Useimmat meistä laitoksen käyneistä emme tiedosta muuttumistamme "toiseksi" laitosmatkan seurauksena, emmehän tiedä, mitä olisimme ilman laitoskokemuksia. Mistä mikin johtuu on kuin väittely siitä, aiheuttaako tupakointi keuhkosyöpää yksin vaiko osaltaan.
Valtion laitokset heikensivät yhteiskuntamyönteisiä "hyviä" asenteita ja vahvistivat puolestaan yhteiskuntavastaisia "pahoja" asenteita laitosviidakon lakeina, joiden avulla tuli selviytyä.

Yhteiskunnan taholta minulle toistettiin systemaattisesti, että olen paha ja itse siten kerjännyt vaikeuteni. Pidin asiaintilaa outona ja epäoikeudenmukaisena, mutta järjestelmän hylätessä täysin leimaaamansa jäsenen oli vaikea asiaa kiistääkään. Mahdollisesta kotiinpaluusta ei haluttu edes keskustella. Toivoton tapaus, syntynyt pahaksi.

Huostaanotettuna ja laitoksissa/sijaiskodeissa minua pidettiin kasvun kannalta tärkeät vuodet. Palattuani kotiseudulle kohtasin vieraiksi käyneet ihmiset, jotka olivat eläneet kovin erilaisessa maailmassa kuin itse olin. Siihen kohtaamiseen en ollut valmistautunut. Tervetulleeksi toivottavia kädenojennuksia oli vähän, ehdoitta ei lainkaan. Virallisestikin mitätöidyn pitkä poissaolo esti tehokkaasti yhteisöön palaamiseen. Moni vuosia laitoksessa viettänyt kaipaa sellaisina hetkinä takaisin laitoksen tuttuun elämään - jopa kiusaajiensa luo. Tunnetilalle, myös koulukotilasten kohdalla, on vakiintunut luonnehdinta: Tukholma-syndrooma.

Olin hämmentynyt ja yksinäinen. Mikään jo opittu ja haltuunsaatu ei yhtäkkiä enää pätenytkään. Opittu yhteisöllinen käytöstapa lakkasi toimimasta, tutuiksi tulleet ja ystäviksi omalla vastavuoroisella panoksella hankitut ihmissuhteet katosivat elämästä yhdessä yössä. Ei ollut selustatukea, ei rohkaisijaa, ei kenen kanssa neuvotella, ei ketään muita kuin ei-ei-ei-väkeä ja samat vanhat koirakouluttajat. Olin kuin porukalla pokerissa putsattu, paitsioansassa, ulkopuolinen. Mikään ei ollut enää ennakolta itsestäänselvää. Ei oikea, ei väärä, ei hyvä eikä pahakaan. Jouduin tekemään päätöksiä ja valintoja "päällä olevan" tilanteen ja arvojen mukaisesti. Kirjaimellisesti omillani ristiriitaisen itseni kanssa lähdin, kuin kutsun seikkailuun saaneena hankalan matkakaveri-itseni kanssa..!

severi

Lisää myöskin koulukotiasiaa omalla sivullani: https://www.facebook.com/pages/Severi-Novala/495917943830379?ref=hl

Ari Lehikoisen käsikirjoittama ja ohjaama "Varastettu lapsuus" -dokumentti on katsottavissa osoitteessa:

http://www.dailymotion.com/video/xzgimz_dokumenttiprojekti-varastettu-lapsuus_shortfilms#.UbdhB-fNyCk

Tiedetäänkö muualla EU:ssa näistä lasten joukkotuhoista 50-60 luvulla Suomessa?

Terve! Olettehan panneet merkille, että "Varastettu lapsuus" dokkari on Kultainen Venla -ehdokkaana! Upea juttu, Kiitos kaikille, myös tsemppaajille!

Tiedote 8.11.2013

Kultainen Venla -ehdokkaat vuoden 2013 kotimaisista tv-ohjelmista ja tekijöistä valittu
Kultainen Venla -kilpailun esituomaristo valitsi 6.11. kokouksessaan 38 ohjelmaa ja 14 tekijää jatkoon.
Tuomaristoon kuuluivat pj. Jorma Sairanen, Riitta Pihlajamäki, Olli Haikka, Jani Hartikainen, Kari Voutila, Paula
Noronen, Iris Olsson, Juha Heinisuo ja Stiina Laakso. Televisioakatemian varsinaiset jäsenet äänestävät kilpailussa
jatkoon valittujen ohjelmien joukosta kategorioittain kolme finalistia. Finalistit julkistetaan jäsenäänestyksen
päätyttyä 17.12.2013 ja eniten ääniä saanut ehdokas voittaa Kultainen Venla -palkinnon.
Tulokset julkistetaan Kultainen Venla -gaalassa 17.1.2014 Suomen Kansallisoopperassa ja tilaisuus televisioidaan
suorana lähetyksenä MTV3-kanavalla klo 20.00-22.00. Yleisön antamien äänten perusteella jaetaan palkinnot
vuoden parhaalle esiintyjälle ja televisio-ohjelmalle.

1. Ajankohtais- ja asiaohjelma:
Docventures, esityskanava Yle TV2, tuotantoyhtiö Gimmeywallet Productions Oy
Dokumenttiprojekti: Varastettu lapsuus, esityskanava Yle TV1, tuotanto Yle Asia
Ulkolinja: Kuollut mies tuomiolla, esityskanava Yle TV1, tuotanto Yle Asia
Viimeiset sanani, esityskanava Yle TV1, tuotantoyhtiö Susamuru Oy
45 minuuttia, esityskanava MTV3, tuotanto MTV3 Uutis- ja ajankohtaistoimitus

Lisää:

http://www.nelonen.fi/sites/default/files/mediaroot/kv_short-lista_8_11_2013.pdf

Hyvä ajatus oli YLEn lähettää "Tuntematon" ja "Miesten vuoro" samanaikaisesti Itsenäisyyspäivän iltaan. Ensimmäisiin papiksi vihittyihin naisiin lukeutuva ystäväni Marja-Leena Salonen toimi pitkään Tampereen ev.lut. seurakuntien Palvelevan Puhelimen toiminnanjohtajana. Hän tiesi minun olevan kirkkoon kuulumaton ja ateistisesti ajatteleva, mutta valtuutti minut päivystäjäksi. "Eivät soittajatkaan kaikki kirkkoon kuulu", hän näkemyksellisesti totesi. Oikeassa oli. Varsinkin aamuyön tunteina päivystäessäni soittajien puheenaiheet liikkuivat ihmisenä olemisen koko (tunne)kirjolla. Päivystysvuoroillani kohtasin myös miesvuorolaisten kaltaisia sotaveteraaneja. Heistä vielä elossa olevat iloitsevat varmasti, että yhteiskunta on alkanut huomioida sodan käyneet ja kokeneet kokonaisvaltaisemmalla tavalla. Hyvilläni olen itsekin, myös omasta puolestani, liittyväthän sotatraumat oleellisesti (laitos)elämäni kulkuun ja elämäni valintoihin.

Ilmoittelen tässä vaan, että Ari Lehikoisen dokumentti Varastettu lapsuus tulee uusintana sunnuntaina 22.12. klo 15.40! Eli voit jakaa tietoa eteenpäin!
http://www.facebook.com/l/mAQGzawN2AQEaevmxK8wNQpggbESs58S4P7gKUFCeLBTfWw/tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-varastettu-lapsuus

KULTAINEN VENLA – FINALISTIT ON VALITTU!

Televisioakatemian jäsenet ovat antaneet äänensä vuoden 2013 parhaille televisio-ohjelmille ja tekijöille.
Finalistien joukossa on jo pidempään ruudussa nähtyjä ohjelmia, mutta myös ilahduttava määrä uusia
tulokkaita. Kahdeksan ohjelmakategorian lisäksi äänestyksessä ovat olleet mukana vuoden paras mies- ja
naisnäyttelijä sekä paras käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Televisioakatemian jäsenistö koostuu lähes 400:sta televisioalan ammattilaisesta. Kilpailun voittajat
palkitaan Kultainen Venla -gaalassa 17. tammikuuta 2014 Suomen Kansallisoopperassa ja tilaisuus nähdään
suorana lähetyksenä MTV3-kanavalla klo 20.00-22.00.

KULTAINEN VENLA 2013 -patsaista kilpailevat ajankohtais- ja asiaohjelmien kategoriassa seuraavat ohjelmat:

1. 45 minuuttia, esityskanava MTV3, tuotanto MTV3 Uutis- ja ajankohtaistoimitus
2. Docventures, esityskanava Yle TV2, tuotantoyhtiö Gimmeywallet Productions Oy
3. DOKUMENTTIPROJEKTI: VARASTETTU LAPSUUS, esityskanava Yle TV1, tuotanto Yle Asia

Televisioakatemia on Yleisradio Oy:n, MTV Oy:n, Nelonen Media/Sanoma Television Oy:n ja Suomen
audiovisuaalisen alan tuottajat – SATU ry:n perustama yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää kotimaisten
televisio-ohjelmien arvostusta.

Lisätietoja: Stiina Laakso, hallituksen jäsen, Televisioakatemia ry
Puh. 358 40 544 1690 / [email protected] / www.televisioakatemia.fi

Seksuaalinen väkivalta poikakodeissa tai muissa tiiviissä yhteisöissä osoittaa sen ettei samaan sukupuoleen suuntautunut luonteelleen voi mitään. Hän toistaa sitä, minkä on itse joutunut kokemaan. Ja usein myös hakeutuu työpaikkoihin joissa voi suuntautumistaan toteuttaa. Eikä tämä ole synnynnäinen ominaisuus. Tästä samasta syystä entiset lait olivat liiankin ankaria ja ovat edelleen useimmissa maissa. Lait on poistettu koska todistajien puuttuessa kukaan ei voi oikeudessa todistaa, että samaan sukupuoleen suuntautuminen on seurausta hyväksikäytöstä, houkuttelusta tai kokeilunhalusta.

HEI! Dokumentaristi Ari Lehikoinen itse esittäytyy huomenna Sunnuntaina 22.12. klo 15.40 "Varastettu lapsuus" uusinnan aluksi! Se on pakko nähdä!

lastensuojelu on poliittista terroriahttp://www.youtube.com/watch?v=Sx9RB0V0Ghw

50 luvulta lähtien oli myös lastenkodit lapsivankiloiden keräyspaikkoja. Esimerkiksi viisivuotiaita lapsia vietiin lastenkotiin ja seitsemän vuotiaan nämä lapset olivatkin jo kasvatuslaitoksissa eli pakkotyö lapsivankilassa lukkojen takana, silloin lapsen kohtalo oli sinetöity hän pääsi pois 18 vuotiaana ja usein sairaana joka johti usein kuolemaan. Näitä tapauksia on ollut. Ja voiko viiden ikäinen lapsi olla rikollinen ei varmasti, rikollinen on tämä koko systeemi kaikkine huostaanottoineen ja lapsivankiloineen jotka ovat takoneet rahaa ja isoja omaisuuksia, kuten kymmeniä laitoksia ja joissa istuu hyväpalkkaista ja korkeasti koulutettua väkeä. Ja oli myös muitakin tapoja käytössä, jolla ehkäistiin köyhien lisääntymistä 50-60 luvulla. Sitten alettiin sterilisoida köyhien lapsiperheiden äitejä, myös vammaisia. Jo 1918 luvulta lähtien oli pelko Suomessa kommunistien lisääntymisestä, joten syyttömät lapset joutuivat julman kohtelun ja kidutuksen kohteeksi ja kärsimään pitkiä vankeustuomioita.

Taas tänään telkkarissa. Surullista katsottavaa...
Rakkautta nämä lapset olivat vailla.
Henkisellä ja fyysisellä väkivallalla "hoidettiin".
Korvaukset alkavat olla kohta myöhäistä.