Tätäkö se aikuistuminen on?

mulla on just sama tunne. kaikki vaan lipuu nopeesti ohi, kaikki mitä oon odottanu ei ookkaan enää mitenkää merkityksellistä. kuvailisin olotilaani tiheässä sumussa kävelyksi. mitään ei huomaa ennenkuin on mennyt ohi. se on ikävä tunne, haluisin siitä eroon. onneks oon löytäny netistä tosi hyvän ystävän, jolle jakaa tunteeni. toivon sullekki parempaa mieltä.

Mullakin on ihan samanlainen fiilis! Joskus tulee semmone pakokauhu, et mitä jos mun koko elämä menee näin, mut sit vaan, aattelen et tää kuuluu nuoruuteen, eikä kestä loputtomiin, se auttaa. Onko sulla semmosia "kupla" oloja, että tunnet olevas jossain kuplassa ja vaan kattelet muita? Mulla ainakin on semmosia hetkiä, ja ne vasta ikäviä onki ;(

iha sama juttu

Sama tunne :(

Voi nuoret. Sitä kutsutaan murrosiäksi.

Odotahan että olet parikymppinen! Sitten se aika vasta vierähtääkin!! Sulla on seuraavat 5 vuotta elämäsi parasta aikaa!

Sry kun vastaan, oon tällänen vanha äiti!

Muistan kun aikoinaan minäkin mietin samoja asioita, ollessani teidän ikäinen.

Mut tiedättekö kyllä se elämä siitä lähtee rullaamaan eteenpäin kun vaan muistaa olla luovuttamatta.

Olette nuoria tie on teille avoin, maalatkaa se värikkääksi!

Mitä vttua??? Älä tuhlaa arvokasta nuoruuttas tollaseen skeidaan vaan lähe dokaa kamujen kaa ja elää täysil!!! Ei tarvii sit katuu mummona mitä ei tullu tehtyy, katuu mielummin mitä tuli tehtyy!! XDDD

14v tyttö omaa puberteetin ja sitä kautta ne lapsuuden ihmeet joulupukkia myöten alkaa latistumaan

34-vuotiaana on ihan sama tunne, kuin vanhenisi, ei saa joskus mistään kiinni ja nuoruus vähenee.

Mulla on sulle ikäviä uutisia... Toi olo jatkuukin sitten tavallaan koko loppuelämän :)
Sitä kutsutaan aikuiseksi kasvamiseksi. Sinänsä mitään hätää sulla ei siis ole, mutta joskus sitä vielä (usko tai älä) kaipaa lapsuuden riemua jouluista ihan vanhana kolmevitosenakin. Olet siis otsikossasi oikeassa, sitä se aikuistuminen on.

Mutta. Mulla on myös hyviä uutisia. Ensinnäkin, toi ei tule kestämään pelkästään ikävänä ikuisuuksia. Eli, nyt sä elät murrosvaihetta, kun toisaalta, kaikki lapsuuden riemut ovat alkaneet muuttua realismiksi. Myös se "elokuvaelämä" on harhaa, high school musical on vaan siellä elokuvissa, ei elämä ole coolia koko ajan ja jos koko ajan vaan odottaa jotain suurta tai suurempaa, niin eipä niitä kummoisia hetkiä tulekaan. Se ei ollut se hyvä uutinen, vaan se, että sä myös opit pikkuhiljaa sen, että et odota mitään ylimaallista, vaan opit nauttimaan siitä hetkestä siinä. Kun on kavereita ja joka ilta ei ole hauska, mutta kun on, on tosi hauskaa. Isoin osa on arkea, mutta aina kun tulee niitä hetkiä, sä tajuat tarttua niihin. Mitä enemmän itsenäistyt sitten josssain vaiheessa, sitä enemmän sä koet sitä kun saakin itse päättää, ja hei, ei se ole aina ihan huonoa. Haasteita ja vastoinkäymisiä tulee riittämään, ja totu tylsyyteen sekä pettymyksiin: ne on osa elämää.

Kaikki tuntuukin tylsältä, koska ei ole ikusta elämysmatkaa, ellei sitä elämystä saa siitä, kun harrastaa, hengailee, juttelee fiksuja, haastaa itteensä ja saavuttaa jotain, tekee työtä ja tajuaa että onkin oppinut jotain.
Nuoruus, niin... Se on harha. Että se on muka sitä rakkauden kanssa pellolla juoksemista. Se onkin sitä että sitten myös pettyy. Ei se olekaan kapinaa koulun käytävillä, - ellei halua jäädä luokalleen. Joulut tulee ja ne menee, eikä aina ne lahjatkaan tunnu niin ihmeelliseltä, mutta sä opit niistä vielä sen uuden ihmeen... Sä opit, tavalla tai toisella, hyvällä tai pahalla, sen että se lahja ja joulu ei tosiaan itsessään ole se aarre, vaan että sä saat olla jonkun kanssa, ja jos joku muistaa sua villasukilla, sä tajuat mitä se tarkoittaa että sua oikeesti joku rakastaa.

Sä tulet menettämään sun ystäviä, ihan vaan jo aikuistuminen vie teidät eri teille. Joten ne ketä jää, tai on, pidä niistä kiinni, nauti, koska mikään ei kestä ikuisesti. Harrasta ja tee tavoitteita nyt.
Nyt sä olet vaan menettänyt lapsuuden joulut, mutta kaikki mitä sulla on, katoaa, ja kuten olet huomannut, nopenevaan tahtiin.
Ei hätää, joka ikä on hyvä ikä. Mä tunnun nyt vaan helvetin vanhalta, mutta täälläkin on elämää, valintoja, ja saa tehdä. Mitä sä vaan valitset.

Joten sun aikas ei suinkaan lopu siihen että sun nuoruus teininä loppuu. Ja jos mä suoraan sanon omasta elämästäni niin teini-ikä oli ihan perseestä, ei ne mitään "5 parasta vuotta sun elämästä" ollut vaan täysin toivotonta skeidaa ;)
Ja en mä 2kybäsenäkään olossa mitään kovin hehkeetä nää. Mä siis odotin tosta iästä semmosen 21 vuotta, niin mun elämä on parhaimmillaan :)
Sä ajattelet että niin mut sä oot siellä nyt, ja totta, niin olenkin, mutta hirveen taistelun ja tuskan kautta. Sä et ole edes elänyt niin kauan kun mitä mä tein töitä oman onneni eteen. Joten älä stressaa, sun hetkesi koittaa vielä.

Ota siis rennommin. Sulta loppuu aika tän elämäs kanssa vasta haudassa ja siihen saakka, sä voit käyttää aikaas parhaasi mukaan.
Tee kaikki se hyvä mitä voit, niillä mahdollisuuksilla mitä sulla on. Ja muista että samalla tavalla kun ne lapsuuden joulut menee ohi, menee se tylsyyskin. Tylsyys on tilapäistä, vaikka tottakai se tuntuu kestävän ikuisuuden verrattuna siihen hauskaan. Suurin osa elämästä nyt vaan on melko normaalia, ja se on ihan jees. Sun pollas ei kestäs jos se ois jatkuvaa ylös-alas heiluntaa ja sitäpaitsi, sä et oppis arvostamaan pätkääkään niitä hyviä hetkiä, jos näin ei olisi... Ethän sä meinaa osata sitä nytkään :)

Elämäsi ei tule jatkumaan samanlaisena ikuisesti, ei millään. Sen voin luvata. Sitä en voi että millä kaikilla tavoilla, mutta AINA on muutos, aina. Ja hei, vielä yksi juttu, mikä sun pitää muistaa niin hyvin ettet unohda sitä koskaan: Älä koskaan luovuta. Koskaan. Sä saatat tarvita sitä tietoa vielä joskus.

En mä muuta osaa sanoa, kun että tsemppiä. Kyl se siitä.

Olet vahva ihminen kun pystyt puhumaan! varmasti siellä koulussa on muillakin samoja ongelmia nyt tai vasta tulossa mutta hei eivät pysty puhumaan näistä asioista yrittävät vain jättää asian ns. vahvan kuoren alle ja pureskella sitä yksinään. Asiat helpottavat puhumalla.. Vahva ihminen tunnustaa ja näyttää heikkouden! :)

Kuule, ihan sama juttu näin 52-vuotiaallakin! Yhä enemmän tuntuu, että ei ole aikaa saada elämästä kiinni, aika kiitää. Kunpa voisi pysäyttää ajan ja juosta sen kiinni. Mutta älä sure, ei elämä ole surkeaa. Nauti jok'ikisestä päivästä, pienistäkin onnen murusista. Aina voisi olla asiat huonommin. Luin jostain äskettäin, että jokainen päivä on onnenpäivä, jos sen oikein oivaltaa.

Ehkä juuri siksi, kun odotat niitä asioita, ne eivät tunnu miltään. Spontaanit asiat ovat parhaita, koska niille ei aseta mitään odotuksia. Esimerkiksi, jos olet vuodenpäivät valmistellut synttärijuhliasi, ja ne vihdoin koittavat, odotat maailmaa mullistavia juhlia ja ilotulitusta. Luot liikaa paineita, jonka takia ilta ei onnistu. Se ei ole realistista. Kun taas eksytkin yhtäkkiä istumaan iltaa (en tiedä harrastatko sinä tuon ikäisenä vielä sellaista) kavereittesi kanssa ilman suunnitelmia, saatat huomata, että illasta kehkeytyykin hauskin pitkään aikaan! Mutta jos ei, et myöskään pety, koska et ole suunnitellut mitään.

Älä stressaa, älä suunnittele, tai odota suuria. Nauti pienistä ja ole spontaani. Se on sitä hetkessä elämistä :)

Se riippuu paljon siitä mihin vertaa. Usko tai älä: kun muutaman kymmenen vuoden päästä makaat jossain vanhainkodissa pääsemättä liikkumaan mihinkään, niin silloin voit muistella onnellista nuoruuttasi. Tiedän sen kokemuksesta, kun olen ollut vanhainkodeissa töissä. Siellä vasta aika asukkaille pitkäksi tuleekin! Päivät kuluvat enimmäkseen ruokaa odotellessa ja korkeintaan telkkaa katsoessa. Jos silloin ei ol emitä muistella, on elämä TODELLA valunut hukkaan. Ne ihmiset eivät halua mitään muuta kuin kuolla! Elä nyt niin, että on jotain muistelemista!

Hei Ap!Olen n.19v.pojan äiskä.Sä tunnet nyt suuria tunteita ja se tosi hyvä kun olet pohtinut asioita.Elämä antaa ja ottaa.Aina on luovuttava jostakin että voi tulla uutta tilalle,halusi sitä tai ei.
Kaikille tulee sellasia kriisejä elämässä,niitä ei voi välttää.En vähättele murrosikää yhtään,se on tosi suuri muutos kaikin puolin.
Asioilla on tapana järjestyä ajallaan.Nyt vain malttia ja ihan niistä pienistäkin hyvistä hetkistä nauttien eteenpäin.
Kaikille nuorille toivon lämmintä kesää ja iso hali :).

Moi! Näin olen kokenut minäkin monessa elämän tilanteessa. Se, mistä itse olen tullut vakuttuneeksi, on se, että Jeesus elää ja hän tahtoo johtaa jokaisen elämää, joka antaa elämänsä kokonaan Hänen hallintaansa. Jeesus on elämäsi antaja, voit sanoa hänelle vaikka näin "tässä olen Jeesus, en tunne sinua, mutta jos tuo viestin kirjoittaja puhuu totta, niin minäkin haluan ottaa vastaan sen, mitä sinä tahdot minulle antaa."

Voit kertoa elämäsi mietteet siis täysin omin sanoin Jeesukselle ja jättää kaiken hänelle ja jäädä katsomaan tuoko hän elämääsi mitään. Voit rukoilla, että Jumala alkaisi puhua sinulle. Raamattu on kokonaan totta, siitä olen vakuuttunut, koska tekemällä Jeesuksen sanojen mukaan, Jeesus aina täyttää lupauksensa, jotka Hänen sanoihin liittyvät. Kun rukoillen luen raamattua, Jeesus Pyhän henkensä kautta kirkastaa sanaa mitä se minun elämässäni juuri nyt tarkoittaa. Älä pelkää, älä ahdistu, Jeesus rakastaa sinua ja itse alkaa johtaa sinua, kun alat kuunnella Häntä. Jään rukoilemaan puolestasi, kuka ihana ihminen oletkaan. Jeesus sinua siunatkoon.

Kun ihminen on "täynnä" ja tuntee kokeneensa kaiken, ei maailmalla enää ole annettavaa. Kaikki tapahtumat, joita odottaa innolla, eivät tunnu miltään koska ihminen odottaa tapahtumalta niin paljon. Niin kuin lukuisia nuoria opastaessani luontoon menemisessä painotan aina sitä, että ihmisen täytyy ns. tyhjentää itsestään kaikki odotukset.

Jos olet menossa luontoon ja odotat siltä suurenmoisia (harvinaisten eläinten näkemistä yms. yms.), olet niin täynnä että luonnolla ei ole tarjota sinulle mitään. Tai siis toisinpäin, sinä et pysty vastaanottamaan enää luonnolta mitään. Sen vuoksi ihmisen odotusten täytyy haihtua, ja odotuksien tyhjennyttyä hän on vasta valmis ottamaan sisäänsä luonnon tarjoamat asiat. Siinä vaiheessa ihmeitä alkaa tapahtua.

Tämä pätee myös jouluihin ja kaikkeen muuhun. Itse olen tyhjentänyt odotukseni kaiken suhteen, jonka vuoksi elän uskomattoman onnellista elämää. Haluan myös oppia kaiken mahdollisen, ja täyttymisen tiedostaminen mahdollistaa sen vaivatta.

Eikö esimerkiksi yllätyslahjakin tunnu mukavammalta kuin lahja, jota osaa odottaa?

Kuulostaa hullun jorinoilta, mutta tässä on vinha perä. En ole itse keksinyt tätä, vaan olin samassa asemassa kuin AP joitakin vuosia sitten, kunnes sain tarpeekseni elämän surkeudesta. Tämän sisäistäminen vaatii tosin suurta henkistä kehittymistä, joten onnea!

Tulevaisuus ei ole nykyisen kaltainen aikakausi, joten mitään merkitystä ei ole nykyisellä aikakaudella. Sinun ei tarvitse tavoitella olematonta, koska sellaista ei ole tulevaisuudessa, sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin selvitä elossa. Menetät vain aikaa tekemällä asioita mitä ei ole tulevaisuudessa. 80 luvulla elettiin selvitäkseen ei mitään muuta. jos haluat lapsen niin teet lapsen vaikka maksamalla 1 000 euroa köyhälle joka elää kahdella dollarilla päivässä.

Minä olen matkustanut maapallon ympäri kahdesti ja elänyt palvelijoiden ympäröimänä palatseissa ja tehnyt kaikenlasiat muutakin. Kaiken tämän olen saavuttanut alle 25 ikävuoden noin 300 - 500 eurolla päivässä. Lääkäriksi opiskeleva haaveilee samalaisesta elämästä, mutta valmistuu lääkäriksi noin 30 vuotiaana ja eikä tästä huolimatta kerkiä tehdä kaikkia asioita mitä minä alle 25 ikävuoden.

Onnellisuus on pieniä juttuja :) itellä ainakin auttaa se että ajattelee jo jotain olevaa asiaa. Kyllä se siitä!

eivät osaa nauttia elämästä, ja on ihan sama sellaisille ihmisille onko heillä paljonkin rahaa vai ei, kun puuttuu yksinkertaisesti kyky nauttia. Harmi, mutta onneksi itse en ole sellainen ja osaan fiilistellä päivittäin ( ilman päihteitä ) niin, että ihokarvat vain liehattaa pystyssä, aaah... Ja olen 32 vuotias mies, jos joku nyt sillä tiedolla jotain tekee...:-)


Rikas en ole, päinvastoin, eli olen todistusaineistoa siitä, että nauttia voi elämästä vaikka onkin köyhä. Tiedän monia ihmisiä jotka ovat ainakin minua paljon rikkaampia, hienot talot, autot ja kaikki mutta silti vain ovat tuskaisia, vihaisia, kärttyisiä, tyytymättömiä jne = ei kyllä käy kateeksi! Siinähän ajelee sitten 50 000€ autollaan kun minä ajan vanhalla pyörällä, mutta minulla on lähes aina hyvä olla, toisin kuin heillä :-)

Toisilla on kutsumus tehdä asioita esim. tehdä tiedettä elämässä jotakin olematonta ja toisilla on kutsumus tehdä asioita mielikuvituksen pohjalta esim. palomies, poliisi.

Sellaista elämä. Ne on pieniä hetkiä, jotka lipuu ohitse, joten ikää vain tulee. Aikaa ei voi pysäyttää. Elämä kulkee syklettäin. Elämä on elämistä varten, ei aina herkkua.

en halua lannistaa mut toi jatkuu läpi elon. itse kadotin kosketukseni elämään siinä mielessä että mikään ei tunnu miltään. ennen ostelin autoja ja prätkät kiinnosti kauheasti,mutta mikä on nyt tilanne.en saa enää aikaiseksi mitään muuta kun roikun työpaikalla joka päivä 14h.laskut maksan aina ajallaan mutta se ylimääräinen jolla vois ostaa jotain kivaa ehkä uuden prätkän jää tilille.vapaa ajat minulla menee työhön lähtöä odotellessa koska tunnun pitävän omaa vapaa-aikaani ns luppoaikana.
olen monesti miettinyt onko tämän takana suomalaisten jatkuva pelottelu lamalla jotta rahat saadaan pumpattua kreikan kaltaisiin loismaihin.
onneksi minulla ei ole lapsia sillä en haluaisi lapsilleni näin pihiä isää.niin ja olen nyt 40v. tätä on jatkunut jo 28v asti mä vaan painan töitä ja kun vapaa-aika koittaa odotan töihin pääsyä.tämä on tätä oravanpyörässä pyörimistä.mutta jos joku ehdottelee laskujensa maksattamista minulla voit imeä p,,,,,a.

Samoin tunnen täältä päin. 19 vee likka.

Diagnosoitu ADD (lievempi kuin adhd keskittymishäiriö),
Vaikuttaa mun elämään liian paljon. jos kuuntelen jotakin henkilöä omat ajatukset karkaavat muualle, enkä pysty keskittymään edes yksinkertaisiin asioihin ja todella usein myös unohtelen asioita.

likinäköisyys,
Vaivannut reilu 5 vuotta. Se vasta masentavaa onkin kun jää niin paljon näkemättä ilman laseja. ja lasien kanssa maailma piirtyy vain niihin linsseihin.

masennus, ahdistus ja paniikkikohtauksia omaan valitettavasti.
Oon koko ikäni ollut koulukiusattu, ehkä siksikin sairastuin masennukseen. oma elämä lipuu vain sormien välitse. pelkään sosiaalisia tilanteita ja inhoan stressiä! ne laukaisevat paniikki ja ahdistuskohtaukset herkästi.

mulla on mennyt koko nuoruus täysin ohi. elämän parasta aikaa oli vain se lapsuus. tärkeintä on vain yrittää elää hetkessä. Muttei pysty. tuntuu kuin olisi aina unessa ! :(
nykyään huolenaiheita ovat tulevaisuus. mihin töihin ryhtyisi, tekisikö oman firman, saanko lapsia, rahatalous, menot ja tulot, verot, puoliso, perhe.
Ajatuskin ahdistaa!

ei tässä elä kuin pelossa, että koska sitä herätään sitten vanhaintuvalta joku päivä, kun tämä elämä pyörii niin lujaa silmistä ohi.

kellään loistavia ideoita tämmöiseen? joku sanoi että kännääminen.
joo ei. en halua raiskata mun omaatuntoo, haimaa, maksaa, rahoja, tulevaisuutta, aivosoluja ja yleensäkään elämää. siinä vasta elämä huti menee kun heräät aamulla jostain vieraista muistamatta eilisestä mitään.

Onnellisuus muodostuu tavotteiden saavuttamisesta jotka on ihmisille luotu motivaatioksi. Koirille riittää makupala, mutta ihmisille pitää olla mielikuvat. Olet kasvanut liian vaativien asioita ja parissa ja koet nyt epäonnistumista. Lapset jotka eivät ole katsoneet esim. televisiota ei ole haaveita mitä tavoitella ja yleensä nämä lapset syrjeytyvät tai jäävät ihmettelemään maailmanmenoa.

Mulla on sama

Elämä on luopumista. Joudumme luopumaan nuoruudestamme, hyvästä kunnosta, terveydestämme, rakkaistamme tai koko ajan ihan jo pienistäkin jutuista. Loppujen lopuksi joudumme luopumaan omasta elämästämmekin. En tarkoita tällä mitään pessimististä valittamista, vaan sitä, että kuka osaa luopumisen taidon parhaiten nauttii elämästä eniten. Jos jää roikkumaan johonkin (esim. nuoruuteen) missaa kaiken muun, eli tavallaan nimimerkki minä jo itsekin ymmärsi tämän. 14 vuotiaana on tyypillistä ajatella noin ja että kolmekymppiset on jo jotain vanhuksia, mutta ei se oleminen sitten kun on kolmekymmentä niin kovin vanhalta tunnu. Koko ajan tulee joku uusi elämänvaihe eteen joka tarkoittaa muutosta ja vanha elämä pitää jättää taakse, luopua. Tuntuu, että elämä menee ohi, relax, niin sen kuuluukin mennä. :) Ongelma on varmaan siinä, että ihmiset pitää elämää "elämänä" ja että se olisi jotain jonka voisi ottaa mukaan tai mistä voisi pitää kiinni. Nauti elämästä ja katso mitä uutta se tuo sen sijaan, että koittaisit säilyttää vanhaa, mikä ei onnistu kuitenkaan. :)

raha on se este. ei tätä elämää ilman riihikuivalla voi elää.. ellei myy persettä kadunkulmalla.

just toi raivostuttava H&M feikkitakki aaaaaarghhh!!!!!

Nuoruus sattuu olemaan elämän kauheinta aikaa, ihan oikeasti, koettakaa kestää sillä elämä muuttuu ihanaksi mitä vanhemmaksi elätte.
Onnen portaita ylöspäin!

Ruotsissa monet ovat saaneet tarkoituksen ja elämänsisältöä mellakoista.

No joo, en lukenut mitä muut ovat kertoneet mut pitäis vaan alkaa nauttimaan kaikista positiivisista pikku jutuista joka päivä. Esimerkiksi jos sait oikein hyvän kahvin kahvilassa tai tapasit kivat kaverit ja vietit hyvän illan niiden kanssa. Esimerkkejä on lukuisia. Pitäisi vaan ottaa rennosti, nauttia ja avata silmät eikä vaan pinnistellä että saisi jotain isoa ja mahtavaa, jolloin vaan ainoastaan tuntisi elävänsä.

Oletko Facebookissa? Facebook antaa energiaa ja tavoitteita näyttää muille oma elämänkerta. Esimerkiksi monet asettavat tavotteeksi matkustella ulkomailla saaden näin ihailua osakseen. Myöskin satus nousee Facebookin ansiosta ja voi saada elänänkumppanin. Minä opettelin moottoripyörällä keulimista ja ostin katseita kääntävänä auton: Kaikkeen tähän sain motivaatiota tehdä työtä ja tavoite palkittiin mielihyvällä.

Mulla tuntuu olevan vähän samanlaista oloo ja olen jo 36v. Välillä tuntuu että olen ihan hukas omas elämässä. Ja tuntuu että parisuhdekin on kriisissä ainakin mun osalta....

Raha ei tee elämää onneelliseksi, mutta helpottaa onnellisuuden tavoittelussa toisin sanoen raha vaihdetaan onnellisuuteen.

Kuten joku tuolla jo kirjoittikin, seuraavat viisi vuotta ovat elämäsi parasta aikaa...

Ja hevonv*tut! Teini-ikä oli ehdottomasti tähänastisen elämäni ahdistavinta, tylsintä ja yhdentekevintä aikaa. En tiedä, missä tynnyrissä ne aikuiset oikein elävät, jotka muistelevat kaiholla teinivuosiaan. Itse olen vasta nyt, kolmekymppisenä, alkanut kunnolla nauttia elämästäni. Ja toisin kuin yleisesti väitetään, siihen nauttimiseen on tässä iässä huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin teininä.

14-vuotiaan pissiksen teiniangstia tuo on, ei muuta.

Seura tekee kaltaisekseen, Hakeudu seuraan, joka ei vaadi sinulta mahdottomia esim. masentuneiden tukiyhdistys missä ihmiset ovat sinun kaltaisia. Epänormaalista olotilsta tulee nomraali otolia ja tunnet elämässä onnellisuutta tai et ainakaan masennusta.

Teini-ikä parasta aikaa!!!

Ja kakin marjat!

1980-luku oli tosin hienoa aikaa, mutta muuten teini-ikäni oli aika sontaa.

Kun vanhemmilta naisilta kysyttiin mikä ikä on ollut heille paras ikä, he olivat sanoneet sen olleen 50-vuotiaana ja toiseksi paras ikä 60-vuotiaana.

Sen ikäisenä osaa nääs jo relata ja nähdä asiat pidemmällä perspektiivillä. Omat lapset on kasvatettu ja jäädään odottamaan niitä lapsenlapsia. Näin se siis yleensä menee, ei toki aivan kaikilla mutta kuitenkin.

Itse olen sitä mieltä, että tähän asti paras aika elämässäni on ollut joskus kolmekymppisenä kun omat lapset on olleet vielä pieniä. Nyt he ovat jo aikuisia ja aika tuntuu lentävän silmissä. Lapsistamme huomaamme ajan nopean kulumisen. Hetki sitten he olivat pieniä vauvoja ja nyt he ovat jo aikuisia.

Joskus parikymppisenä minäkin kauhistelin kuinka kolmekymppiset olivat jo niin vanhoja. Nyt kun olen itse lähes puolessa välissä viittäkymmentä nauran koko jutulle. Ikä on usein vain mielentila.

Ihan turhaan olet siis huolissasi siitä, että et "ehdi" nauttia elämästäsi ennen kuin se on jo ohi. 14-vuotiaan ei kuulukaan olla vielä kokenut paljon mitään. Eikä tarvitse olla kokenut vielä edes kolmekymppisenäkään.

Alat nyt vaan harrastamaan jotain mukavaa ja unohdat tuommoiset turhat ajatukset. Elämässä tulee kaikenlaista eteen, eikä sitä tarvitse harmitella, että ei syntynyt Ruotsin prinsessaksi kokemaan ihmeellisen elämän. Suurimman osan elämä on ihan tavallista lapsineen ja työssäkäymisineen. Silleen se elämä vaan menee.

Itsetuntokin kasvaa kun opettelee uusia asioita ja taitoja. Ihmisten ongelmana on usein juuri se, että ne ei oikeastaan osaa tehdä paljon mitään hyödyllistä käsillään tai muulla kehollaan. Ihminen nauttii elämästään paljon enemmän kun osaa soittaa, maalata tai vaikka tanssia hyvin! Sinun iässäsi onkin erittäin hyvä aloittaa jokin taide- tai liikuntaharrastus! Sitä sinulle suosittelisin!

Tai sitten teet kuten muutkin nuoret yleensä. Alat bailata ja käyttämään alkoholia. Mielestäni et kyllä menetä siinä yhtään mitään, jos päätätkin tehdä toisin. Myöhemmällä iällä ehtii tosin tehdä sitäkin jos tuntuu jääneensä jostain paitsi!

Jos olisin nyt 14v ja löytäisin jonkun jutun joka kiinnostaa niin panostaisin siihen. Silleen voi saada onnistumisen fiiliksiä ja sisältöä elämäänsä.

Helpoin ja käytetyin keino on mielialalääkkeet. Ihmisistä ei näe kuka käyttää mielialalääkkeitä ja kuka ei esim. monet julkisuuden henkilöt käyttävät vaikka toisin voisi kuvitella.

Nyt jo murehditte tuollaisia vaikka olette 10 vuotta nuorempia kuin minä. Itse olen jo 24-vuotias ja kärsin jatkuvasta ahdistuksesta, masennuksesta ja pelkotiloista joidenka takia en kykene ollenkaan elämään. Ei tuon ikäisenä kannata vielä ajatella menettäneensä mitään. Minun elämä sen sijaan on menetetty kun tämä ahdistus pilaa koko elämän eikä elämä ole koskaan sen takia ehtinyt edes alkaa. En sanoisi näin jos uskoisin siihen että asiat voi omalla kohdallani oikeasti vielä kääntyä parhain päin.

Minulla oli vähän sama tunne, kunnes menetin molemmat vanhempani 17-vuotiaana. Äkkiä huomasin, että minulla ei ole ketään joka pitää minusta huolta. Tajusin elämän tarkoituksen, että jokainen hetki pitää kohdata sellaisena kuin se on, ainultaatuisena ja katoavana. Me ei koskaan tiedetä, milloin lähdemme maan päältä. Elämisen taitoa on se, että ei pelkää kuolemaa. Maailma on ihmeellinen, kaunis ja julma paikka, jossa ollaan vaan hetken ja sitten jatketaan matkaa. Älä pelkää uuden kokemista ja näkemistä, pelkääminen on ihan turhaa. Unohda aika. Se kulkee omalla painollaan eteenpäin. Anna sen kannatella sua ja lakkaa murehtimasta turhia. Me kaikki vanhenemme ja kohtaamme menetyksiä jatkuvasti, se on vaan luonnonlaki. Niin elämä vaan toimii.

Mulla sama kokemus.

Periaatteessa elämässä on kaikki kunnossa; on keskituloinen perhe, kaikki tarvittava, riittävästi ruokaa, koulu on hyvin jne.. Mutta silti tuntuu että mikään ei tunnu miltään. Muistan kuinka pienenä joulu oli suuri juttu ja kun sai toivotun leikkiauton sitä oli ikionnellinen. Nykyään juhlapäivät menevät kuin ei mitään. Sain vähän aikaa sitten uuden puhelimen, paljon ominaisuuksia ja hieno. Sekään ei tunnu miltään,

Parhaat muistot tähän mennessä ovat olleet silloisen tyttöystäväni kanssa. Huomaan edelleenkin kaipaavani ihastumisen tunnetta ja kumppanin lämpöä. Silloin olisin onnellinen.

Kun sinä olet 14 vuotias, sinulla ei ole vielä aikuisen taitoja ja et osaa tehdä paljonkaan. Ajattelu paranee vielä ja opit nauttimaan elämästäsi.
Minä olen elänyt niinkuin monta elämää peräkkäin. Olen elänyt useissa maissa ja erilaisissa oloissa. Ei ole mitään valittamista, vaan päinvastoin kiittelemistä. Elämä on hyvin rikasta ja monimuotoista.

Aivan sama ongelma. Aika vain juoksee silmien ohi, eikä mitään tahdo saada aikaiseksi. Mutta onneksi olen oppinut positiiviseksi ja nautinkin melkein jokaisesta hyvästä päivästä täysillä.
Ei kannata jäädä laakereilleen murjottamaan, koska sehän ei johda muuhun kuin masennukseen jne...

Aloittajalle ja muille kohtalontovereille toivotankin oikein ihanaa ja lämmintä kesää! Paljon kärpäsiä ja lämpimiä uimavesiä!

Myös minulla on ollut samanlainen olo oikeastaan koko nuoruuteni (olen lähempänä kolmeakymmentä kuin kahta, joten olen sinua paljon vanhempi). Mutta oivalsin, että kun lopettaa odottamasta mitään ja ottaa elämän sellaisena kuin se on, ei tule pettymyksiä ja on paremmin läsnä ohimenevissä hetkissä. Totuus on, että aikaa ei voi pysäyttää, mutta se mihin voit vaikuttaa on asenteesi asioihin. Kun ymmärrät ja hyväksyt, että elämä on, niin sen jälkeen on helpompi irroittaa turhasta kontrollista ja vain antaa mennä ja nauttia hetkistä.

Pelko ajan loppumisesta kesken ennenkuin on ehtinyt edes elää, aiheuttaa ahdistusta. Ja tuon ahdistuksen välttämiseksi, sitä yrittää entistä kovemmin kontrolloida elämää ja jokaista hetkeä, ettei missaisi sekunttiakaan. Mutta lopultahan siinä käy niin, että koko elämä menee tähän turhaan yrittämiseen siinä onnistumatta ja huomaakin missanneen kaiken. Eli pahin kauhuskenaario toteutuu, vaikka sitä on yrittänyt koko elämänsä estää.
Joten ainut ratkaisu on hypätä pois tästä oravanpyörästä ja antaa elämän viedä sinne minne on tarkoituskin.

Tämä voi idealisteille ja haaveilijoille tulla pettymyksenä, mutta elämä on tässä ja nyt, eikä se muuksi muutu. Unelmia voi toteuttaa, mutta harvoin elämä menee aivan suunnitelmien mukaan. Joten lopeta turha väkisin vääntäminen ja nauti elämästä sellaisena kuin se on. Ja silloin annat elämälle mahdollisuuden yllättää sinut, myös positiivisesti... :)

Ja tuo kaikkeen turtuminen puolestaan mahdollistaa sen, että alat keskittyä vain sellaisiin asioihin joista todella nautit, eli saat karsittua elämästäsi kaiken turhan pois, jolloin sinulle jää enemmän aikaa kaikista tärkeimmälle. Ja mikäs sen parempaa! :) Olet todella nuori ja ehdit oivaltaa vielä paljon kaikenlaista. Et tule ikuisesti näkemään elämää samojen lasien läpi kuin nyt. Näkymä muuttuu vähitellen, mutta jonkin ajan kuluttua huomaat eron selvästi. Tietoisesti asioita kyseenalaistamalla voit halutessasi tehostaa muutosprosessia entisestään, mutta se on täysin vapaaehtoista ja vain sinusta itsestäsi kiinni. Eikä elämänviisaus tule ilmaiseksi, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Mutta elämänkatsomuksen moniulotteisuus rikastuttaa elämääsi, joten se on kaiken vaivan arvoista!

Nautinnollista kesää!

En osaa sanoa muuta kuin että tuttu tunne.

Matrixista irtautuminen avaa toisenlaisen maailman. Sama asia, jos aloitat pelaamaan jotakin peliä esim. sotapeli.

http://www.battlefield.com/

Hei!Kokeile ihmeessä reikienergiahoitoa;se vahvistaa Sinua.Saat hoidoissa yhteyden sisimpääsi;siten saavutat harmoniaa ja sopusointua.Googleta reikihoito;juttele vanhempiesi kanssa ja käykää kokeilemassa sitä ihanaa syvärentouttavaa/puhdistavaa/vahvistavaa ja balansoivaa hoitomuotoa.Rakkaushaleja :)

Kypsyt henkisesti, mulle toi tapahtu vasta 20 vuotta myöhemmin. Ei kuule haittaa.

Ikä tuo tullessaan sen olotilan, että nauttii siitä mitä on. Elämän pieniä asioita oppii arvostamaan, eikä tavoittele kuuta taivaalta. Ehkä sulla on elämässä liian suuret odotukset tai vääristyneet käsitykset siitä mitä nuoruus on. Yritä etsiä ihan pieniäkin ilon aiheita, älä odota mitään suurta.
Ehkä tuo olotilasi on vaan sellaista murrosaikaa ja myllerrystä, että et ole ihan sinut itsesi ja identiteettisi kanssa. Älä vaadi itseltäsi liikoja, vaan ole se, mikä olet. Et todellakaan ole "vanha" vielä pitkään pitkään aikaan. En minäkään ole, vaikka olen jo viisikymppinen.

Älä välitä, ite oon kohta 21 ja mulla täysin sama ongelma...Toisinaan elämä tuntuu pelkältä ponnistelulta, merkityksettömältä ja turhalta, mutta minkäs teet.

Nuoruus on raskasta aikaa. Murrosikä alkoi varhain ja muuttuva hormonitoiminta sekoitti päätä. Vaivasi tylsyys, eikä mikään tuntunut miltään. Masennuin asiasta ja itsetuhoisia ajatuksiakin oli monta vuotta. Täysi-ikäisyys muutti asiat siten, että alkoi tapahtua vähän liikaakin. Nyt 25-vuotiaana koen olevani aikuistumaan päin, arvostan turvallista arkea ja koti-elämää enemmän kuin jatkuvaa jännitystä, tätä ennen kaikki on ollut pelkkää harjoittelua ja sähläämistä niin parisuhderintamalla kuin muissakin asioissa.

Muistelen omaa villiä nuoruutta niin kaverit ja ystävät oli se tärkein juttu. Ei tullu koskaan tylsää kun oli mukava piiri ympärillä. Kunhan hengailtiin ja kuunneltiin hyvää musaa.. käytiin paistamassa makkaraa ja mistä kukin tykkää, rantalenttistä, uitiin.. otettiin aurinkoa, pyöräiltiin tms. Meidän piirissä oli kyllä vähän kaiken ikäsiä 14-19.. eli päästiin autollakin paikasta toiseen. Keksikää kaikkee kivaa tekemistä yksin ja porukassa.. semmosta se on kehdosta hautaan. Pidetään hauskaa ja huolta itsestämme kuin toisistammekin.

Ihan näin yksinkertainen vinkki, että jos elämä tuntuu tasapaksulta eikä mikään kiinnosta niin kannattaa tarttua ihan jokaiseen mahdollisuuteen mikä tulee eteen niin kyllä sitä jännitystä löytyy elämään.

Älä nyt vaan lähde mihinkään reikihoitoihin. Ei mihinkään energioihin ja muihin yliluonnollisiin juttuihin. Unohda tollaiset heti alkuunsa.
Mene juttelemaan jonkun psykologin tai muun laillisen terapeutin kanssa. Kysy kouluterveydenhoitajalta tai ihan terveyskeskuslääkäriltä kenelle saisit ajan. Jos sulla ei ole ketään kaveria kenen kanssa juttelisit.
Olen itse kokenut samanlaisia tuntemuksia, voi olla että olet vähän masentunutkin noiden takia. On kuitenkin hyvä jutella jos asiat kasaantuvat ja tuntuu liian ahdistavalta.
itse olen saanut lohtua uskosta Jeesukseen, kun menet esim rippikouluun niin siellä voi miettiä näitä. Mutta mieti tarkkaan ettet eksy mihin tahansa lahkoihin.
Olen aikoinaan itse tutkinut paljon näitä erilaisia juttuja ja jos vähänkin ahdistaa joku paikka lähde heti pois ja kokeile jotain muuta. Mene seurakunnan nuorten pariin, siellä on samanlaisia nuoria, jotka ovat saaneet rauhan ja ilon itselleen, sitä voi kokeilla, jos se ei auta, sieltä voi lähteä pois.
Olen kärsinyt kaikenmaailman peloista ja ahdistuksista. Ongelmana oli etten löytänyt sopivaa terapeuttia, minkä kanssa synkkaa. Se on tärkeintä.
Koita löytää joku harrastus mikä tuo iloa. Kyllä se ohi menee, kun luottaa vaan siihen että elämä kantaa.

Kaikki jolla on tylsää pelaamaan MineCraftis servulle jonka IP on mc.RadianceCraft.com

kaikki vaan todellakin lipuu nopeasti ohi. on hienoa jos tajuaa tuon 14-vuotiaana. Minä en tajunnut ja nyt olen 51-vuotias vanha kääkkä. Annan neuvon: tee mitä teet, mutta järjestäytynyt uskonto kannattaa kiertää kaukaa. Eikä kissaa saa vetää hännästä.

Omalla kohdallani murrosikä on ollut elämäni kamalinta aikaa. Toisaalta se on ollut perustaa sille, millainen olen nyt. Se on totta, että elämä menee eteenpäin nopeasti, mutta ideana onkin ottaa päivä kerrallaan. Ei pidä liikaa märehtiä menneitä eikä liikaa ajatella tulevaa, vaan muistaa elää myös tätä päivää.

Kannattaa aika ajoin miettiä sitä, mitä olet jo saavuttanut elämässä (esim. peruskoulu jo kohta ohi, olet oppinut erilaisia taitoja esim. uimaan, lukemaan, kirjoittamaan, ajamaan polkupyörällä). Ehdit tuon ikäisenä saavuttaa elämässäsi melkein mitä vaan tahdot, jos oikeasti pistät sen elämässäsi ykköseksi,

Voit laittaa vaikka paperille ylös, että mitä asioita haluat tehdä elämässäsi nyt, tänä kesänä, aikuisena tai edes kerran elämässä. Voit aloittaa niistä, mitkä on helpointa toteuttaa. Toiveiden ei tarvitse olla isoja. Ehkä sillä tavalla tulisi konkreettiseksi se, että tosiaan pystyt ja osaat saavuttaa elämässäsi asioita.

Itse olen ollut aikuinen jo pitkään. Nuorena olin tosi tyytymätön kaikkeen, mutta vasta aikuisena koetut isot menetykset (toisen vanhemman kuolema, pitkän parisuhteen päättyminen, työpaikan menetys) ovat aiheuttaneet sen, että olen alkanut arvostaa elämässä ihan pieniäkin asioita kuten hyvää ruokaa, ystävien seuraa, se että on edes jotain työtä, rakkaani ovat terveitä, luonto, liikunnasta tuleva hyvä olo jne. Raha ei riitä esim. kalliisiin ulkomaanmatkoihin, joten ilo elämään on otettava pienistä asioista. Olen onnellinen.

Olen kylläkin mies, joten en ihan pysty ehkä eläytymään tilanteesesi, mutta kuvaamasi tunteet ovat minullekin tuttuja jossain määrin. Just 14 vuotiaana itsekin mietin noita asioita, että kuinka "mun elämässä ei tapahdu mitään koskaan"...

Mutta jahka ikää ja kokemuksia maailmasta tuli vähän enemmän, niin aloin tajuta että ei kaikkea ole pakko saada heti ja että mulla on aikaa. Toki sitä katuu välillä että jätti jotain tekemättä, mutta niin asiat vaan meni. Asiat menee tietyllä tavoin ja kaikkea ei koskaan voi saada. Ja joidenkin asioiden on hyvä antaa välillä odottaakin jonkin aikaa.

Mutta jos pystyt niin ajattelepa tätä: saatat hyvin elää vaikka 90-vuotiaaksi. Kuinka monta vuotta sinulla on siis vielä jäljellä? 76! Se on kuule aika pitkä aika. Ja jos nyt suht terveellisesti elät, niin ison osan vuosista oot täydessä kunnossa ja kykeneväinen tekemään asioita mitä haluat.

Joten älä kiirehdi! Mutta muista myös se, että jokainen päivä, tunti, minuutti ja sekunti on ainutlaatuinen. Jos tulee tilaisuus, niin tartu siihen. Mutta älä jää murehtimaan jos jotain jää välistä. Nauti hyvistä asioista, älä sure huonoja. Aina voi keskittyä joko hyviin tai huonoihin asioihin elämässä. Valinta on yksin sun.

Mä olen itse tällä hetkellä 17 vuotias. Elän ja olen elänyt omasta mielestä elämän tylsintä aikaa 13 ikä vuodesta lähtien... Päivät menee yleensä niin että istun koneella ja haen elämyksiä sen kautta ja toisinaan sieltä myös niitä saa.. Toisinaan elämä ei tunnu miltään... Haaveilen menneistä ja lapsuuden ajoista ja hyvistä hetkistä hyvinkin usein. Osa kavereista myös valittaa että heidän elämässä ei koskaan tapahdu mitään vaikka heidän elämässä oikeasti tapahtuu enemmän kuin minun elämässä. Itse en ole kuitenkaan heille ilmaissut asiaa niin vaan että elämään pitää suhtautua positivisesti. Osittain esitän myös heille että elämäni on yhtä iloa jotta se heidän alakuloisuus ei tartu minuun silloin kun olen heidän kanssaan sekä yritän saada heitä piristymään jotta meillä kaikilla olisi arkipäivinäkin mukavaa eikä silloin murehdittaisi tylsää elämää. Tässä iässä itse ainakin ahdistun helposti ja ainoa paikka missä en sitä koe on koti ja sen lähiympäristö. Elämä myös masentaa hyvin usein ja myös kyseisten mielialojen vaihteluiden takia menetin tyttöystäväni ja uutta en ole hankkinut koska pelkään että loukkaan omilla sanoillani häntä...Nyt itselle on kuitenkin tärkeintä se että elän tasaista ja rentoa elämää ja stressitekijöitä vältellen. Joskus kuitenkin pitää ottaa niskasta kiinni ja tehdä niitä asioita jotka ajatuksena ei tunnu hyvältä ja saattaa mennä koko päivä asiaa miettiessä ja stressatessa mutta oikeasti sen toteuttaminen on hauskaa. Monet ihmiset sanovat .. kuinka mukava on muistella nuoruutta kun silloin tapahtu vaikka mitä tai sitten että olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä nuorempana. Kyseiset lauseet tuottaa nuorille paljon paineita.. niin myös minulle. Parempi olisi sanoa että olen tyytyväinen elämääni kun elin sitä juuri niin kuin halusin enkä ajatellut ikää tai aikaa kuinka hitaasti tai nopeesti se kulu. Muumilaakson hemulikin jossain jaksossa antoi hyvän kommentin nuoruudesta... Jota en nyt muista :/ mutta oli pakko mainita että kyseisessä ohjelmassa on paljon hyviä "pointteja" ja hauskuuksia joita lapsena ei tajunnut.
Vaikka itse sanonkin pyrkikää elämään huoletonta elämää ja älkää ajatelko niin kuin minä että en kerkeä tässä elämässä kuitenkaan saamaan mitään aikaiseksi... Ehkä oma elämä kirkastuuu kun saan ajokortin ja ostan itselleni auton. Se on yksi suurista unelmista joka toteutuu ihan lähikuukausina... Sen myötä tuuli ehkä puhaltaa positiivisemmin :)

http://www.dailymotion.com/video/x8m5d0_everything-is-amazing-and-nobody-i_fun ;D

50 v kolahtaa kohta lasiin ja just sama olo.Eli kuulunee tähän elämänkiertoon.Elämä ei iän muuta muuten sitten kummene,vitutus vain lisääntyy jos niikseentulee.Mutta katotaan läpi tämäkin homma,Jonkinsortin lahjaksi kehuvat tätätäkin hommaa.Ja onhan se kun alat miettiä,Jos tuntuu että et jaksa mietippä sitä maailman pisintä matkaa.Korvienvälistä toiseen.Lopultakin kaikki selkenee.

Tulee ehkä aloitettua liian nuorena hieman kypsemmät touhut jolloin mikään ei enää tunnut sellaiselta kuin olisi kuvitellut.Nuorena hyväksikäytetty monta kertaa jolloin siitä on tullut tapa eikä sattuma,vetää asian tavannomaiseksi eikä ehkä myöhemmin uteliaaksi.Siinä ehkä koulupiirin hyväksyntä taikka muun ystäväpiirin joilla se on ainoaa arkea kuten myöhemmin Sanoi Irwin:"Pirtti on ainoa viljely sarka".Silloin voit saadaViellä mitalleja tuotosta Suomalais Kansalliseen Tapaan.

Nuoruus on elämän opettelua. Vuosien myötä voit tehdä valintoja ja asioita, jotka koet "omiksi jutuiksesi". Elämä alkaa näyttää omalta elämältä ja vanhemmiten uskaltaa tehdä asioita liiemmin miettimättä, mitä muut minusta ajattelevat. Luota omaan visioosi sinulle tärkeistä asioista.

Elämä menee nopeasti ohi, jossei elä hetkessä. Toisin sanoen, jos elää murehtien menneitä tai tulevaa, juuri mitä alottaja tekee. Pitää ymmärtää, ettei ole oikeasti tulevaisuutta tai menneisyyttä, on vain tämä hetki. Jos sen oppii oivaltamaan, oppii nauttimaan elämästä.

Toinen syy miksi elämä tuntuu menevän ohi on, että ei tartu tilaisuuksiin. Jos tilaisuus tulee tehdä jotain, sen sijaan, että kieltäytyisi siitä kannattaa sanoa "kyllä". Tämä kuullostaa ehkä tyhmältä neuvolta, mutta kuten Jim Carreyn elokuvasssa Yes Man, sen sano kyllä kaikkeen. Niihinkin asioihin, jotka tuntuvat vaikeilta ja epämiellyttäviltä. Tietenkin tässä kannattaa käyttää järkeä ja kuunneela omaatuntoa.

Ja kolmas syy on, että ihmiset panostavat liikaa työhönsä, uraputkien rakentamiseen. Ensin peruskoulu ja lukio/ammattikoulu 12 vuotta, sitten jatko-opinnot 4-8 vuotta, jonka jälkeen 20 vuotta jahdataan ylennyksiä työelämässä. Ei ole ihme että 55 vuotiaan ihmetellään, että mihin elämä meni. Onko se sen arvoista?
Tietenkin koulutus on hyvä asia ja työhön panostaminen myös, mutta vain jos opiskelu ja se työ oikeasti kiinnostaa, ja sen tekemisestä nauttii. Moni saattaa suuntautua jollekkin alalle sosiaalisten paineiden, kuten vanhempien odotusten tai ystävien esimerkin mukaan. Elämä pitää elää itseään varten.

Ja viimeinen ja tärkein syy on itselleen valehteleminen. Monet ihmiset ainakin joissain asiassa valehtelevat itselleen, ehkä jopa tietämättä. Kannattaa kuunnella omaa sydäntään ja miettiä, että mitä oikeasti haluaa tehdä.

Ei kannata murehtia mitään asioita, jotka ovat jo mennyttä. Jos eilen tapahtui jotain ikävää, mitä sinä sille enää tänään voit tehdä? Et mitään, se on jo tapahtunut.

Ite en murehdi oikeestaan mitään ja elämä on hymyillyt koko murrosiän ajan ja edelleen vielä parikymppisenäkin luistaa kivasti. :)

Monia sinun laisiasi olen tavannut ja nähnyt ja joskus ollut hetkittäin samassa jamassa (vain hetkittäin).

Paras neuvo minkä voin antaa on, että älä jää paikoillesi, vaan tee jotain. Ihan mitä tahansa. Pysy liikkeessä ja mene eteenpäin. Jos mikään ei tunnu kiinnostavan, niin tee sitä mikä kavereitasi kiinnostaa, kunhan teet. Tämä sen takia, että kiinnostus ja mukavuus ja hauskuus alkaa tulemaan sieltä esille tekemisen myötä. Ainiin ja siis panosta tekemiseen, eikä niin että olet vain seinäruusuna katsomassa.

Jos et tee mitään, vaan jäät odottamaan jonkin asian tapahtumista, niin saat odottaa sitä loppuelämäsi. Jos haluat jonkin tapahtuvan, niin etsi se äläkä jää paikoillesi.

Tämä on suuri ongelma nykypäivänä meille. Päivissämme ei tapahdu mitään ja meillä on liian paljon tyhjää aikaa, minkä täytämme odottelulla, että tvstä tulisi jotain, joku kirjoittaisi facebookkiin jotakin mielenkiintoista tai kaverileillemme olisi sattunut jotain jännää. Me kuulemme paljon tarinoita tapahtumista, mutta emme kotona pysymisemme ja ulkomaailmassa uskalluksemme takia ole osa mitään tarinaa.

Heh, sinulla on täydellisesti vastakohtainen ajatus elämästä, kuin mulla. Toivon, että pääsisin pois täältä mahdollisimman nopeaa, eläintarhasta.

Ihminen on eläin, jolle on annettu korkeampi tietoisuuden taso ilmeisesti joko koemielessä, tai muuten vain.

Mistä näistä entiteeteistä tietää.

Kuvattu kyllästyminen ei ole aikuistumista vaan vanhenemisesta. Normaalisti asteittaista eri asioihin tylsistymistä alkaa tapahtua 30 ikävuoden jälkeen..

Ota kaikki ilo irti elämästä! Mennyttä aikaa ei saa enää takaisin!

Joo, elämä on liian lyhyt joten tarttukaa hetkeen ennen kuin on jo liian myöhäistä. Elämä kulkee liian nopeasti ohi ennenkuin huomaatkaan. Kun olin nuori ajattelin, että mulla on aikaa vaikka kuinkapaljon, mutta nuoruus oli ohi niin äkkiä, joten nauttikaa siitä kun vielä olette nuoria. Itse muistelen omaa nuoruuttani kaiholla nyt kun olen vanha olisimpa vielä nuori.

Kokeile meditaatiota, sillä voit saada hetkestä kiinni.

Hyi, Pena! OOtko namusetä? Ei, noin sanota nuorelle tyttöselle. Kyl, ne antaa muutenkii...heh.

"Kuolemme kuitenkin kaikki ja syntyminen tähän maailmaan on täysin turhaa. Todennäköisesti kärsimme enemmän kuin nautimme, joten järki sanoo syntymisen olevan turhaa. Elämme mitättömän hetken verrattuna universumin 13.77 miljardin ikään ja olemme pian ikuisesti poissa."

lähde

http://pleieri.blogspot.com/2013/05/ruokavalio.html

Olet joko vahinkolapsi kun vanhemmat toteuttivat Pleieri blogin oppeja ja yrittivät saada seksuaalista iloa itselleen ja isäsi vahingossa laukesi äitisi vaginaan.

Tai vanhemmat halusivat elämäänsä enemmän sisältöä ja luulivat sinun olevan keino tähän.

Syntyminen ei ollut valintasi vaan sinut pakotettiin syntymään tähän turhaan maailmaan.

Ilmeisesti monella ihmisellä elämä on ollut liian helppoa, jos asiat eivät tunnu miltään. Itse olen nuorestä iästä huolimattani kokenut paljon haasteita ja negatiivisia asioita, minkä takia osaan nauttia nykyään jokaisesta hetkestä elämästäni, jonka omistan. Pistin välit lopullisesti poikki isääni, jonka tajusin halveksivan minua jatkuvasti. Oikeastaan en enää siedä mitään negatiivista, koska elämä on antanut sitä minulle aivan tarpeeksi.

Tänä aamuna kävin istuttamassa takapihalle rucolan kasvamaan. Sen kasvua on sitten mukava myöhemmin seurata. Elämä itsessään on minulle ihme.

En tiedä tavoittelevatko ihmiset vääriä asioita, minkä takia he pettyvät elämässään. Minulle nimittäin tavoittelemisen arvoisia asioita ovat henkinen kasvu ja muiden kunnioittaminen. Pystyn tarttumaan toisen onnen hetkeen, minkä takia hakeudun paikkoihin, joissa ihmiset yleinsä ovat onnellisia.

Voin paljastaa, että rahan tavoitteleminen ei ole kannattavaa. Myöskään kiirehtiminen väärissä asioissa ei ole hyvä asia.

Tämä onkin mielenkiitoista. Että jo 14 vuoiaana aletaan pelätä vanhenemista.

Kuten suuri suomalainen "filosofi" sanoi: Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Itse vasta 38 vuotta tätä palloa tallattau ja nautin kyllä joka hetkestä.
Nautin jopa siitä että saan herätä joka aamu seitsemältä töihin.
Elämä antaa sitä mitä siltä ottaa. Jos istuu kotona ja odottelee että kaikki kiva ilmestyy eteen ihan itsekseen niin voi alkaa muutaman vuoden päästä masentamaan kun huomaa että mitään ei tapahtunutkaan.

14 vuotiaalla tytöllä nyt tuskin on ihan "nuoruus" ohi. Tuskin on edes elämä edes kunnolla alkanut vielä.

Osittain elän edelleen omaa nuoruuta. Kasva isoksi, älä aikuiseksi.

Kun olin itse 14 en paljoa ajatellut vanhenemista, pidin hauskaa ja kävin koulussa. Elin nuoren ihmisen elämää. Kun alkoi opiskelut peruskoulun jälkeen, opiskelin ja pidin vielä enemmän hauskaa.
Nyt teen töitä ja edelleen pidän hauskaa.
Jonain päivänä olen eläkkeellä ja todellakin aioin pitää silloin hauskaa, varmaan enemmän kuin nyt kun jää aikaakin enemmän.

Me kaikki elämme, vanhenemme ja lopulta kuolemme. Tärkeintä on se että elää elämänsä ja nautii joka päivästä ja joka hetkestä.
Jos jäät neljän seinän sisään pelkäämään elämää, vanhenemista ja kuolemaa niin menee hukkaan aikaa ja elämää.

meikällä jeesas rentoutusharjoitus. mieli tekee meille juuri kuvailemaasi kiusaa.
ongelmana on vai että seuraamme mielemmä temppuilua pitäen sitä totena! :)
eikö olekkin hyvä uutinen!? :) ...... mieli estää mietä olemasta onnellisia.
rentoutus/keskittymis harjoitus joka toimi kuin kauan kaivattu lääke oli astanga jooga.

Peace & Luuuuv!

Kaikille aikuisille. Lukekaa:

suomi24
2.1.2013 12:31
17
Hei käyttäjät,

Muistutamme, että Nuoret-aihealue on tarkoitettu alle 22-vuotiaille keskustelijoille. Muiden käyttäjien lähettämät viestit voidaan poistaa tai siirtää.


Että alkakaapa siirrellä aikuisten viestejä vittuun tästä keskustelusta.

Musta tuntui tolta 30v sitten.
Ja elämä ei siitä parantunut. Nykyään joka paikassa vaan läsyytettään nuorisotyöttömyydetä ja syrjäytymisestä
Mut heitettiin yhteiskunnan laidan yli jo 90-luvulla. Kiitos Esko Ahon, jolle ei merkinnyt mitään syrjäytyminen.

Huvittaa mutta nuorena aika kuluu aina nopeasti. Aikuisena vielä nopeammin.

Ajalle täytyy löytyä (hyöty)käyttöä:
Nurkkaan ei saa jäädä nyhjöttämään.
...samoin tuntevia löytyy naapuristakin.
Opettele joku uusi taito.
Vältä kurjia kaveriporukoita (jossa päihteet kiertää... ne ei oikeasti tuo apua)
Mene kirjastoon ja ala lukea (mitä vaan kunhan se ei ole kuvakirja).
Käy kultturi jutuissa (niitä on ihan ilmaisiakin, kuten taidenäyttelyitä).
Kerää marjoja ja sieniä (mennään metsään ihan oikeasti)
Käy kirpparilla (aina ei tarvitse ostaa mitään).

Joku onnellinen voittaa itselleen loistavan tilaisuuden ostaa taloudellinen sisäänajettu pieni Peugeot AINOASTAAN EUROLLA!

http://www.nettiauto.com/peugeot/206/5636825

On hyvä asia tajuta elämän todellisuus jo nuorena. Ainoa asia elämässä, mikä on varmaa, on muutos. Mikään ei pysy paikallaan ja elämä on hetkellisiä hetkiä ja kokemuksia täynnä ja mikään ei ole pysyvää. Sen takia jos haluat olla onnellinen on tärkeää ymmärtää, että jokainen hetki on omansa arvoinen, onni ei ole tuolla eikä täällä vaan tässä hetkessä. Älä roiku, älä takerru, ole vapaa. Menneisyys on vain mielen varjoja ja tulevaisuus myös. Pitää uskaltaa elää, hypätä tuntemattomaan. Ainoa velvollisuutesi elämässä on uskaltaa elää, kokeilla ja toteuttaa itseäsi. Ja samalla nähdä myös elämän arkisen tohinan, asioiden ja auringon nousun kauneus. Huomisesta ei ole varmuutta, se on tämän hetken (jokaisen hetken) arvo.

Olen 24 ja olen havahtunut samaan tunteeseen.
Epäonnistuen kaatuilin läpi lukion, pääsin sentään aikuiskoulutukseen ja sain ammatin. Olen nyt kaksi vuotta hakenut jatkokouluihin ja tuntuu että en kelpaa minnekään.

Muutamasta pisteestä jäi kiinni ekana vuonna opiskelupaikka ja tänä vuonna kirjoitin dekaanille viestin kun jäin 0,25 pisteen päähän pääsykoepaikasta. En tiedä vielä auttoiko. Ajatus, että viettäisin vuoden lisää tässä kaupungissa pikkuhommia tehden ahdistaa. Paperini on hyöydytön kun pitäisi muuttaa isompiin kaupunkeihin töiden perässä, joiden saannista ei ole mitään varmuutta. Se tunne kun et kelpaa kouluun tai töihin on murskaavaa. Olen hyvin varma että minua vaivaa jokin psyykkinen vaivakin, masennun raskaasti ja riemastun seuraavalla. Olen töykeä ja toisinaan yliherkkä itkupilli.
Olen 24 ja itken kun minua kritisoidaan. En halua itkeä mutta ulkokuoreni tekee päinvastoin.

Tässä vaiheessa ajatus psykologille hakeutumisesta on ainoa houkutteleva vaihtoehto. Jos saisin epävakaan paperit työkkäri ei voisi painaa kolmen kuukauden nuorisotakuuta minuun ja voisin sanoa että ei ole minun vikani kun en jaksa.
Nuorison henkistä hyvinvointia poljetaan ja vähätellään tajuttomasti tässä maassa. Siinä syy miksi meillä on niin korkeat masennus- ja itsemurhatilastot. Saa nähdä koska itse lähden jonon perään. Olen taas niin lähellä elämänhalujen sammumista.

elä hetkessä älä huomisessa jokainen päivä tuo jotain hyvää eläämääsi nauti siitä.

vartut! Kasvat! Aikuistut ja vastuu alkaa painaa hartioitasi. Se on sitä murrosiän "kasvukipuja".
Koita kestää pari vuotta ja sitten helpottaa ,

Elämä kulkee kaikilla samaa vauhtia. Hyvät asiat tuntuvat hujahtavan ohitse ja ikävät asiat tuntuvat junnaavan paikallaan. Ei se hetkeen tarttuminen tai siinä eläminen ole helppoa kenellekään vaan vaatii aikamoista henkistä valmentautumista ja valmiuksia.

Ikäsi voi selittää osittain tuntemuksia mutta toisaalta voi kyseessä olla paljon muutakin. Suosittelisin, että kävisit koulusi kuraattori juttusilla, se voi helpottaa ja selkeyttää ajatuksiasi.

En minäkään . Mutta vastustan viinien vapauttamista .kannatan perussuomalaisten kielto politiikkaa vaikka Saksassa ei samaan pöytään suomalaisten kanssa istuta, olen suomen ruotsalainen ja rahat mulle
Ryhmien ohjaamisessa ja paskaa sulle. Saksassa eri lääke politiikka kuin Suomessa . Kannatan sotea jos joku saa naaman nykimisen on ainakin hiljaa . On Se niin hyvä / Mervi juuri majakka ry Teuvo pakkalantie 1 a Helsinkiä

Oootkohan lapsena saanu liikaa kaikkee, kaiken mitä oot halunnut, lelut ja muut jne jne. Nyt sitten mikään ei enää tunnu miltään. Voi voi.

Jospa odotat liian suuria. Oikea elämä ei ole amerikkalaista elokuvaa. Silti siinä voi olla kohokohtia, joista täytyy opetella nauttimaan, tuntemaan ne, fiilistelemään. Ja ilman päiheitä lopputulos on paree.

Hehheh, aloitus on kyllä niin selvästi aikuisen kirjoittama, ettei tosikaan. Ei taatusti kukaan 14v tyttö kirjoita tuolleen, vaan kirjoittaja on keski-ikäinen henkilö, joka haikailee nuoruutensa perään.

Muista, että pakko on vain kuolla.

mee viiltelee ittees emo :D hahahahahah TROLLIIIIII

Joo, olen 63-vúotias ja koko tähän astisen elämäni olen ajatellut samaa. Kaikki on vähän niinkuin turhaa ja turhuutta.

Mutta toisaalta se tylsä elämä on sitten kuitenkin kaikkein parasta aikaa. Hetkeksi pysähdyin kun sairastuin vakavasti. Olen kuitenkin toipunut ja elämä jatkuu entisellään.

En usko että olen masentunut, vaikka ajattelenkin aloittajan tavoin. Elämähän oikeasti lipuu ohitse.

Olen kuitenkin ehtinyt tehdä mittavan uran töissä ja hankkinut perheen, lapsia, ja lapsenlapsiakin on. Olen vieläkin työelämässä ja työni on aika haastavaa. Suoriudun siitä kuitenkin ihan hyvin, mutta haasteet joita kohtaan ja jotka selvitän, eivät kuitenkaan tuota sitä iloa, mitä pitäisi.

Tyydyn siis tasapaksuun elämääni.

Nuorena ajattelin aina että tulen vanhaksi ennenkuin ehdin opiskella kaikkea haluaamaani tai harrastaa haluaamaani. En ole vieläkään saanut montakaan haluaamani asiaa, mutta alati ihmettelen sitä kun ystäväni tykkääväät, että olen elänyt oman näköistä elämääni, tehnyt ja kokenut monia asioita, mitkä ovat vaatineet oikeasti rohkeutta ja uskallusta. Siis laittanut itseni likoon, ja silti itsestäni tuntuu että tässäkö tämä nyt sitten oli.

Minulla oli samankaltaisia ajatuksia joskus sekä perustavanlaatuinen tunne siitä, että kaipasin jotakin elämääni. Tiedostin kyllä, että olisin tarvinnut hyvän ystävän tai ystäviä, koska ajattelin sitä melko usein, mutta en tiennyt, että nimenomaan se oli suurin tyhjyyden tunteen aiheuttaja elämässäni. Oli minulla ystäviä toki, mutta he olivat (ovat yhä) ehkä hieman erilaisia kuin minä ja liian paljon omissa oloissaan, kun taas minä olisin halunnut kokea maailmaa. Ihan vain lähtemällä edes kotipihaa kauemmaksi, elinhän nuoruuttani. Vuosi sitten kuitenkin tapasin henkilön, joka nauttii samoista asioista, joka on luonteeltaan utelias ja avoin, joka kuuntelee ja ymmärtää ja jota minä haluan vastavuoroisesti piristää ja tukea. Elämäni tuntuu paljon merkityksellisemmältä, kun on joku, jonka kanssa voin viimein oikeasti elää ja joka on samalla aallonpituudella. Ehkä tiemme vielä erkanevat, mutta sain edes hetken tuntea hänet. Kuulostaa kornilta. Mutta ehkä jokainen tietää jossakin sisimmässään, mitä tarvitsee, mutta ei vain syystä tai toisesta voi toteuttaa toiveitaan.

Hei, alkuperäinen kirjoittaja! Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on paha olla.

1.) Tarkista perusasiat ja hyvinvointisi.
Ota aikaa ja mieti jonkun aikuisen kanssa, syötkö tapeeksi, nukutko tarpeeksi ja hyvin, ulkoiletko ja harrastatko muuta liikuntaa pitääksesi itsesi terveenä? Kroonisesti väsyneenä ja jatkuvasti huonosti syöneenä voi olla vaikeaa nauttia nykyhetkestä. Myös jatkuva stressi tai jokin traumaattinen kokemus voi viedä voimavaroja ja estää nauttimasta elämästä tässä ja nyt. Tsekkaa siis nämä kolme ensimmäisenä ja pidä näistä aina huolta.

2.) Teetkö niitä asioita, joita oikeasti haluaisit tai joista nauttisit? Mieti onko asia näin. Joskus voi olla vaikeaa tietää mitä oikeasti haluaa, monet eivät tiedä sitä vielä aikuisenakaan. Joten ei hätää, jos et tiedä. Omien juttujen etsinnässä sinua voi auttaa, jos mietit minkä asian tekeminen saa sinulle sellaisen flow-fiiliksen, jolloin unohdat huolet ja murheet ja voit olla jopa tunteja syventyneenä siihen tekemiseen.

3.) Millaisia ihmisiä sinulla on ympärilläsi? Ovatko perheesi ja kaverisi kannustavia ja tukevia vai dissavatko he sinua? Millainen mielikuva sinulla on omasta itsestäsi ja kaikesta osaamisestasi? Onko se sinun oma käsityksesi vai ovatko esimerkiksi vanhempasi olleet ankaria tai epäkannustavia? Mieti näitä juttuja. Jos sinulla on sellaisia kavereita, joiden seurassa sinulle tulee jostain syystä, melkein kuin itsestään, huono olo, alat morkkaamaan tai aliarvioimaan itseäsi, mieti haluatko oikeasti olla kaveri sellaisen ihmisen kanssa. Pidä vaan hyvät ystävät ja mieti voisitko olla vähemmän yhteyksissä sellaisten kavereiden kanssa, joiden seurassa sinulle tulee surkea olo. En väitä, että sinulla olisi sellaisia kavereita, mutta jos on, niin voisit miettiä asiaa. :)

Kirjoitat, että hetket, joita olet odottanut, eivät ole toteutuessaan tuntuneet miltään. Voisit vähän pohdiskella, olivatko ne oikeasti jotain sellaista, mitä SINÄ halusit, vai olivatko ne jotain, minkä ajatellaan kuuluvan nuoruuteen? Ehkä ne eivät tuntuneet miltään, koska olisit oikeasti halunnut jotain ihan muuta, muttet ole uskaltanut myöntää sitä itsellesi tai et ole vielä hoksannut koko asiaa.

Neuvoisin sua juttelemaan sun tunteista ja ajatuksista jonkun turvallisen aikuisen kanssa. Olisiko se äiti, isä, täti, setä, kummi, opettaja, koulun terveydenhoitaja tai joku muu turvallinen aikuinen, sen voit itse päättää. Älä kuitenkaan jää yksin tuntemustesi kanssa.
Toivotan sulle kaikkea hyvää matkalla aikuisuuteen. :)

Kuka käskee sinua elämään nuoruuttasi täysillä? Niinpä, ei kukaan. Olet vain systeemin aivopesemä. Ja 14-vuotias on ihan kakara vielä, rinnatkin vasta alkaneet kasvamaan. Ehdit tehdä ja kokea ihan mitä vain. Toivottavasti suurin osa niistä asioista ovat sinulle itsellesi mieluisia.

Nykypäivän ongelma on se, että media ja viestintävälineet luovat automaattisesti mielikuvaa hedonistisesta "tässä ja nyt" elämäntyylistä, josta nuoret imevät vaikutteita itseensä. Ok, myönnän sen, että jos kerran ollaan synnytty tilastollisesti yhteen maailman parhaista maista jengi ajattelee että otetaan siitä sitten ilo irti ja kaikki mitä rahalla saa. Mutta se on vain yksi tapa ajatella eikä varmastikaan aina se paras.

Tämä video menee ehkä vähän pointin vierestä, mutta linkitänpä silti. Ehkä osaat tarpeeksi englantia ymmärtääksesi mitä siinä haetaan takaa. Ehkä et.

http://www.youtube.com/watch?v=TOlKHoNL4ks

Aika on suhteellista,
kulkee eri tilanteissa nopeammin, varsinkin vanhetessa aika juoksee...
Sä olet kuitenkin vielä nuori, jos sinulla ei vielä ole, etsi ystäviä ja uusia harrastuksia. Elä omaa elämääsi!

Miksi kukaan ei kertonut että lattia on liukas...
Sellaista elämä on...

Heippa!

Tämä ei välttämättä liity aikuistumiseen, mutta mielestäni hyvin kuvaamasi asia on arkipäivää monen aikuisenkin kohdalla. Et ole todellakaan harvinaisuus tässä suhteessa..
elämä on jotenkin niin hätäistä, että emme pysty enää pysähtymään ja nauttimaan tästä hetkestä, sen suomista mahdollisuuksista ja esim. luonnon kauneudesta. Hamuamme alati uutta ja elämme tulevaisuudessa kun pitäisi elää tässä hetkessä. Mahtavaa kesää sinulle!!

Hanki sellaista tekemistä jossa voit olla avuksi muile.
Jos oma elämäsi on tasaista, yritä ystävystyä joku sellasen ihmisen kanssa jonka elämä on haastavampaa ,esim koulukiusatut ym yksinäiset.
(oma vauhdikas elämäni lähti sellaisen hankinnnasta liikeelle ikäisenäsi)

Kun seuraa muiden ogelmia sivusta , se on kuin olis mukana jossain itse mutta kuitenkin niin ettei ise joudu tekemaan joitan todella tradikaalia, omassa elämässä. (hankimaan esimerkisi rahavaikeusia, niitä on muillaki . itte voi olla viisaampi, ko näkee mitä muut mokaa).

Tai hanki harastus jossa luot uutta ja kieltäydyt menemästä massan mukaan.
Opettelet uuden taidon, ja mieluiten vahvistat jotan sellaista jossa olet huono (kaikillaon jotain missä petrata) . teet rutiinit toisin . Tutkit lähalueesi matkailunähtävyyksiä ja historiiaa yms . Mitä et veilä tiedä (lapsille ei kerrota kaikkea, ota itte selvää).
Eli opettele rohkeutta.

Äläkä sano edes mielessäsi että en mä voi. jos jokin juttu tulee että hei voisin kokeilla tuota. Monet ohittaa ne ajtukset typerinä ja sittejää elämättä, ja seurauksena valitetaan tylsyyttä.

suurin osa tylsäilijöistä on alistanu osaanasa "en mä voilla"
Ku vois rohkeasti kokeilla erilasia juttuja , ja varsinkin nuorena kannataa sen siaan että ajateelee että ei jokku muutkaan tee ,niin en mäkään voi.

Se mitä hain tällä takaa on se että saa uusia näkolmia toisten ihmisten vinkelistä / omasta elämästä ko katsoo sitä tosin ja on itse tehnyt asioilleen jotain , joka piristää eikä masenna. elämä alkaa tuntua elämältä.
Koska mielestäni ei oo järkevää heti paikalla ruveta ajamaan asioitaan ojaan
irtisanomaan kämppää yms tradikaalia (Mitä pitkityny tekemättömyys aiheuttaa pahimillaa) kun ne muutokset voi olla pienenpiäkin.

Yritä miettiä, miksi sulla voisi olla huono itsetunto. Kun kaivelet tarpeeksi syvälle tähän asiaan, voi olla että huomaat huonon itsetuntosi olevan perusteetonta. Sinussa on varmasti monia hienoja piirteitä. Pidä mielessä, että elämäsi on miellyttävämpää, jos et dissaa itse itseäsi ja osaat pitää puolesi muiden dissaajien edessä. Tämä on tärkeä taito sinulle nyt ja tulevaisuudessa. Älä anna muiden dissata sinua. Sano, että ei käy, en pidä siitä miten minulle puhut, olet ilkeä, yms. Tuo ajatuksesi julki ja näytä, että sinulla on raja, jota ei ylitetä. Meidän kaikkien on osattava käyttäytyä kunnioittavasti toista ihmistä kohtaan, mutta myös itseämme kohtaan. Muista tämä.

Älä vihaa elämääsi maalla, sillä vielä tulee sen aika kun lähdet muualle opiskelemaan, ja tulee vielä päiviä, jolloin kaipaat maaseudun rauhaan. Ymmärrän toki, että sinun iässäsi kaipaat varmasti jo jotain erilaista. Kun tilanne on kuitenkin se, että sinun on siellä perheesi kanssa asuttava, niin koita arvostaa niitä hyviä asioita, mitä maalla asumisesta löydät.

Hyvä, että olet voittanut syömishäiriösi. Minulla on kaveri, joka on vahingoittanut elimistöään anoreksialla niin peruuttamattomasti, ettei voi koskaan saada lapsia, kärsii osteoporoosista, huonoista hampaista ja sydänongelmista.

On todella ikävä kuulla, että opettajasi lähenteli sinua. Lapsen lähentely on aina rangaistava teko, eikä lähentely ole koskaan lapsen vika. Oletko puhunut asiasta kenekään kanssa? Minusta sinun olisi tärkeä purkaa tuntojasi. Aikuisen lähentely-yritykset ja -teot ovat lapselle aina vahingollisia. Miten koit tilanteen? Oliko kyseessä yksi kerta vai useampia?

Tässä on valtakunnallinen palvelu, josta voisit halutessasi kysyä keskusteluapua: https://www.nettitukinainen.fi/
http://www.tukinainen.fi/

Voit soittaa myös numeroon Kriisipäivystys, puh. 0800-97899, ma-pe klo 9-15, la-su (myös aattoina ja pyhinä) klo 15-21.

Osaatko sanoa, milloin yleinen paha olosi alkoi?
Toivottavasti tästä oli apua.
Kaikkea hyvää sulle

Kuulin tässä eräänä päivänä mailman kyynisimmän ja kylmimmän kommentin elämän tarkoituksesta. Syödä,nukkua ja nussia eli jatkaa sukua.
Itse elämän tarkoitusta miettiessäni en ole kyllä päässyt yhtään parempaan tulokseen. Itsekkin mietiskelen ulos katsoessa että mihin se lumi katosi ja eikös pajunkissat vasta äsken puhjennut ja noidat kolkutteli ovelle virpomassa ja nyt ihmiset vääntää jo saunavihtoja, kiroilee voikukkien sikiämistä jokapaikkaan ja naapuri rasvailee moottorisahaansa että saisi kaadettua joka ikisen lepän, pujon ja heinän jotta selviäisi ilman 5 eri allergia lääkettä ja kottikärryllistä astmapiippuja.