Oma saamattomuuteni ärsyttää

Elikkä olen 26v nainen/mikälie. Koko aikuisikäni on ollut aikalailla vuoristorataa. Luottotietoni tuli sössittyä edellisen poikakaverin kanssa, eikä asiaa helpota yhtään se, että kyseinen kaveri lähti lätkimään ja jätti kaiken taakan minulle.

Ok. Kyseisen asian kanssa olen oppinut elämään, joskaan en luota ihmisiin enää samalla tavalla kuin ennen. Asiaa piti lähteä viemään oikeuteen, mutta minkäs teet, kun ei ole todisteita siitä, että henkilötunnustani on käytetty hyväksi. ---> todella turhauttavaa.

En osaa asettua aloilleni. Minua ahdistaa, masentaa, toisaalla on aikoja, jolloin olen jopa viikon onnellinen, hyväksyen sen kaiken mitä elämässäni tällä hetkellä on.

Olen työtön, mutta haluaisin olla kykenevä töihin. Olen hakenut töitä, päässyt työhaastatteluun, saanut jopa yhden paikan, mutta saamattomuuttani en ole koskaan päässyt työpaikalle asti, vaan kyseisenä päivänäkin nukuin kolmeen asti päivällä.

Saan sossusta rahaa kuukausittain. Maksan vuokran ja pre-paid liittymään saldoa kuukauden alussa. Rahat ovat yleensä kuluneet viim. puolessa välissä kuukautta, jolloin joudun kärvisatelemään toisen puolen kuukaudesta. Mitäkö teen rahoilla? -Juon. Juon jopa yksin illalla,päivällä, masennukseeni. Juodessani mietin kuinka kiva olisi olla töissä, terveenä ja iloisena ja ansaita normaalia rahaa. Mietin tätä päivittäin. Koen olevani häpeäksi perheelleni.

Kaiken kukkuraksi löysin ihanan miehen talvella. Asumme eri paikkakunnilla. Mieheni ei tiedä asiasta yhtään mitään, sillä pystyn skarppaamaan viikonloput kun näemme. En edes tiedä miten kykenisin aloittamaan normaalin yhteisen elämän saman katonn alla hänen kansssaan, kun tilanteeni on mikä on.

Oma saamattomuuteni masentaa todella paljon. Olen oravanpyörässä enkä tiedä miten päästä pois. Olen jopa maannut olohuoneen lattialla puhelin kädessä tunnin yrittäen soittaa terveyskeskukseen ja varata aikaa masennustutkimukseen - tämäkin tuloksetta.

Kaiken lisäksi olen kärsinyt syömishäiriöstä nuorempana. Kärsin siitä jälleen. Ahmin ruokaa suruuni, toisaalla ahmiminen rupeaa V*tuttamaan, sillä en pääse kesäkuntoon jos näin teen. Sama juomisessa, tiedosta, että se ei ole hyväksi, mutta en osaa lopettaakaan. Sama paska oravanpyörä.

Tänään heräsin yhdeltä päivällä. Eilen menin nukkumaan 2 yöllä. Eilen heräsin kolmelta päivällä ja nukuin illalla 2h päiväunet. Näin. Ulkona en ole käynyt sitten sunnuntain.

Välillä saan paniikkihäiriön kaltaisia kohtauksia. Pulssi hakkaa miljoonaa ja tuntuu että menetän todellisuuden tunteeni ja pyörryn enkä saa henkeä. Viimeksi näin tapahtui keskellä kirkasta päivää kaupassa poikaystäväni kanssa.

Odottelen, että päivät kuluvat, viikot kuluvat. En tiedä mitä käytännössä odotan, ehkä sitä että joskus taas tuntisin eläväni, että joku saisi minut ulos oravanpyörästäni? 6v kulunut, tuskin heti huomenna paranee. Aivoni ovat oikeastaan turtuneet koko tilanteeseen.

Auttaisiko masennuslääkkeet asiaan? Saisinko normaalista elämästä sillätavoin kiinni? Itsemurhaa en ole koskaan harkinnut. Tosin paljon olen miettinyt jos jotain kävisi niin ei mulla kyllä mitään tällä hetkellä olisi.

Jotain vinkkejä voisin ottaa tilanteeseeni. Tämä on ensimmäinen kerta kun avaudu, kenellekään, tai mihinkään. Kiitos jos olet jaksanut lukea tämän, ja jos vielä jollain tavalla haluat ottaa kantaa tilanteeseeni.

Kiteytettynä kyllä haluan parantaa elämän laatuani. En vain pysty siihen.