Koira purrut kuudesti ihmistä

Voi ei... Taas näitä tapauksia,täysin väärä koira väärällä ihmisellä! Bullmastiffi vahtii omia ihmisiään,ja varsin vaatii tiukan määrätietoisen koulutuksen. Itse olen hullunrohkeana lenkittänyt aivan vastaavanlaista puruherkkää ja arvaamatonta bms:ia. Puruvoima ja luonnevika teki varovaiseks,mutta musta ei tullut sitä kymmenettä ketä koira olisi lyhyen elämänsä aikana hammastanut. Portit ja varoituskyltit,ja ehdottomasti ilmoitus poliisille. Bms on väärissä ja noin välinpitämättömissä käsissä vaaraksi,tosin voin olettaa,että rotu kuin rotu,esimerkin tapauksessa... Surullista se,että antaa taas palstan koiravihaajille bensaa liekkeihin. Toivottavasti asia selviää ja naapurusto saa rauhan. Kokeneemmalle kouluttajalle k.o. koira ei olisi toivoton tapaus,säästyisi piikiltä ja saisi uuden,rauhallisen elämän rajansa oppineena.

Sinä dog hater olet TÄYSIN kyvytön keskustelemaan!!! Omia angstejas tykität palstat täyteen!

laittaa valitus poliisipäällikölle poliisin toiminnasta ja ellei auta niin poliisiylijohtaja Paaterolle poliisipäällikön toiminnasta. Ellei tästäkään ole apua voit kääntyä myös oikeuskanslerin puoleen ja tehdä valituksen poliisin, poliisipäällikön sekä poliisiylijohtajan päätöksistä.

On nimittäin poliisin virkavelvollisuus tutkia mahdollinen tietoon tullut rikosepäily.

Ja ellei oikeuskanslerin päätöskään ole positiivinen ja olet edelleen sitä mieltä että kyseessä on rikos joka on ignoorattu viranomaisten toimesta, voit valittaa suomen viranomaisten toimista EU-viranomaisille. Sieltä on tullut moneen väärään viranomaispäätökseen oikaisu.

Kannattaa sitten kirjoitti:

laittaa valitus poliisipäällikölle poliisin toiminnasta ja ellei auta niin poliisiylijohtaja Paaterolle poliisipäällikön toiminnasta. Ellei tästäkään ole apua voit kääntyä myös oikeuskanslerin puoleen ja tehdä valituksen poliisin, poliisipäällikön sekä poliisiylijohtajan päätöksistä.

On nimittäin poliisin virkavelvollisuus tutkia mahdollinen tietoon tullut rikosepäily.

Ja ellei oikeuskanslerin päätöskään ole positiivinen ja olet edelleen sitä mieltä että kyseessä on rikos joka on ignoorattu viranomaisten toimesta, voit valittaa suomen viranomaisten toimista EU-viranomaisille. Sieltä on tullut moneen väärään viranomaispäätökseen oikaisu.

Lue lisää

Samaa mieltä.Jos koira puree oikeasti,niin se on sama kuin joku vetäisisi lättyyn...
Kyllä noihin on puututtu ennenkin.
Jos kyseessä on kunnon nappasu,ei siis mikään leikillinen(tosin tuon ikäinen ei missään nimessä saa enää hampaita ihmiseen käyttää),niin ihan ilmon paikka on.
Yksi mitä voi myös tehdä,niin ottaa yhteyttä ko.rodun rotuyhdistykseen ja kysyä,voisiko se ottaa kantaa asiaan tai koettaa ilmoittaa kasvattajalle,jos koira pystytään jäljittämään ja jos kasvattaja on yhdistyksen jäsen.Eli syntymäajan kautta voi saada osviittaa.Ko.yhdistyksellä on myös oma palsta,jonne asian voi viedä tiedoksi.

Jos noin toimitaan,mitä on aloituksessa kirjoitettu,niin todella on aivan väärä rotu omistajillaan...

Mihin perustat väitteesi, että suurin osa koirien aiheuttamista vammoista jäisi ilmoittamatta viranomaisille - onko olemassa ihan faktatietoa vai mutuako peräti?

Minä kun taas olen vähän siinä käsityksessä, että nykyään on vallalla joku hysteria koiria ja varmaan kaikkia eläimiä kohtaan, ja asioita liioitellaan ja joka ikisestä murahduksesta ollaan tekemässä ilmoitusta ja väitetään koiraa luonnevikaiseksi tappajakoiraksi, vaikkei se sellainen olisikaan.

Eiköhän ne puremat tule viranomaisten tietoon jo silläkin, että ne mitä todennäköisimmin käydään paikkauttamassa terv.keskuksissa, tai joudutaan kutsumaan ambulanssia ja samalla myös poliisia paikalle.

Edelleen surullinen tosiasia on, että ihminen on se omalle lajilleen (ja muillekin lajeille) kaikista vaarallisin peto, pitäisikö ihmiset kieltää? Veikkaanpa että aika harva ihminen tuntee edes ihmistä joka olisi tullut koiran puremaksi, mutta suurin osa tuntee jonkun, joka on saanut selkään omilta vanhemmiltaan, tai tullut jonkun ystävän tai tutun tai jopa täysin ventovieraan pahoimpitelemäksi pahasti.

Suurimmalla osalla ihmisistä on itselläänkin kokemuksia uhkaavista tilanteista toisten ihmisten kanssa, kun on saanut pelätä oman henkensä ja terveytensä puolesta, mutta aika harva on tällaiseen tilanteeseen joutunut koiran kanssa... Ellei sitten ole niin hysteerinen ja harhainen, että kokee uhkana 500 metrin päästä nähdyn kadulla rauhallisesti omistajansa kanssa kävelevän koiran.

Kuten molossi sanoi - tuon ikäinen koira ei saisi enää näykkiä ihmisiä, mutta se että se niin kuitenkin tekee, ei suinkaan ole koiran syy - vaan sen omistajien eli ihmisten syy... Koira on edelleen pentu, ja näykkimiset on leikkiä, sillä pennut eivät ole aggressiivisia. Se vain ei tiedä, että ihmistä ei saa näykkiä edes leikillään koska sitä ei sille ole omistajien taholta selväksi tehty, ja kun se on isokokoinen koira, niin kipeästihän ne puremat käy.

Älä liioittele.

Monetkaan koirat, luultavasti suurin osa ei pidä siitä, että vieraat koskevat niihin... Tykkäisikö kovin moni ihminenkään siitä, että joku tulee koskemaan ilman lupaa?

Ei se lapsuutesi koira luonnevikaiselta minusta vaikuta, sillä sehän ilmaisi selvästi irvistämällä että ei tahdo olla tekemisissä, eikä käynyt kimppuun varoittamatta.

11+6 kirjoitti:

Monetkaan koirat, luultavasti suurin osa ei pidä siitä, että vieraat koskevat niihin... Tykkäisikö kovin moni ihminenkään siitä, että joku tulee koskemaan ilman lupaa?

Ei se lapsuutesi koira luonnevikaiselta minusta vaikuta, sillä sehän ilmaisi selvästi irvistämällä että ei tahdo olla tekemisissä, eikä käynyt kimppuun varoittamatta.

Lue lisää

Anteeksi, eli takerrut sanaan "luonnevikainen" sanaan. Ennen kun sanot ettei koiran koulutkseen panostettu, ettei ollut tietämystä: vanhemmillani oli ennen ollut koiria, ja kyseinen koira kävi tapakoulutuksessa ja kotona opetettiin rajat ja oppi kaiken, koiraa ei käsitelty kaltoin, sai paljon liikuntaa (asuttiin maalla) ja sanoinhan jo että erittäin fiksu koira. Mutta itse sanon luonnevikainen, koska rotumääritelmässä "Hylkäykseen johtavat virheet ovat arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus.", kyseessä on siis seura/palvelukoira. se on vain piirre joka ei kuuluisi kyseiseen rotuun, mikä minusta on luonnevikaisuuden määritelmä. sanoisin luonnevikaiseksi koiraa myös siinä tapauksessa, kun rotumäärittelyssä sanoittaisiin että miellytyshaluinen (vaikkapa saksanpaimenkoira) ja sitten sitä ei voisi vähempää kiinnostaa omistajan miellyttäminen (kuvaa enemmän basenjita, chow chow, malamuutti yms.). Tosin olisikohan sittenkin "ongelmakoira" parempi sana tähän kohdin? agressiivinen koira oli vieraiden kanssa ja olen varma, että koira olisi purrut minuakin, jos olisin yrittänyt koskea tai osoittaa, vaikka koira tunsi minut hyvin ja leikki minun kanssa noutoleikkejä. Minusta se ei ainakaan ole mitään normaalia koiran varautuneisuutta.

Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen että koiraa on lyöty tai jotain, ja kun sisareni harjasi koiraa niin se reagoi siihen että kävi kipeästi kun takkua selviteltiin ja siitä syntyi ongelma. Mutta koiraa ei ikinä lyöty, ei potkittu eikä mitään mikä selittäisi käyttäytymisen, ainoastaan reagointi takun selvitykseen on looginen, oma koirakin ei pidä harjauksesta paljoa, on nopeasti kääntänyt pään minua kohden kun vahingossa takkua selvitellessä on käynyt kipeämmin, mutta tästä ei ole syntynyt mitään arkuutta tai irvistelyä ja antaa ihmisten koskea itseään, vaikka tietenkin on varautunut vieraiden "ei laumaan kuuluvan" kanssa.. Siihen aikoihin kun ilmoitettiin tällaisesta koirasta, käskettiin tapattaa hullu koira. olisi kai paremmin saanut ohjeita jos olisi ollut netti tai ihmisiä ympärillä, jotka olisi tarvinnut ongelmakoirakoulutusta, niistä ei kauheasti silloin puhuttu ainakaan täällä päin. Mitä nyt jossittelisin, käyttäytymistä olisi ehkä voitu muuttaa jos olisi ollut ammattilaisia käytössä, en sano että vanhempani osaisivat kaiken koirista ja voi olla että on jokin kohta, mitä ne eivät tajunneet virheeksi, mutta en kyllä itsekään ymmärrä mikä meni vikaan, samalla tavalla kouluttanut muutkin koirani ja kellään ei ole ollut arkuuden/agression kanssa mitään ongelmaa.

Me siis elettiin miten kuvailin koiran kanssa, koiralla oli oma häkkinsä ja kuistinsa, vieraat eivät saaneet missään nimessä mennä antamaan koiralle kättä että haistelisi, koska tiedettiin koiran vaan hyökkäävän kimppuun, sitä ei kiinnostanut haistella ihmisiä pätkääkään (toinen outo piirre), se kyllä moikkasi häntää heiluttaen mutten koskaan muista sen käyttäneen nenäänsä ihmisten kanssa ollessa. Tämä yksilö olisi varmasti lopetettu siihen paikkaan, jos oltaisiin asuttu kaupungissa, ainakin tuntuu siltä että nykypäivänä jos tiedetään koiran purreen 3 kertaa, vaaditaan koiraa piikille. mutta maalla lenkilläkään hyvä kun tulee yksi ihminen vastaan vaikka kävisi 15 kilometrin lenkillä ja tietenkin on paljon pienempi ja tiiviimpi yhteisö.

Olisi kyllä kiva kuulla onko samantyyppistä ongelmaa ollut, ja millä lailla kouluttaja on saanut sen pois? kyseisen koiran kanssa on tietenkin jo myöhäistä, koira nukutettiin kun se ei pystynyt elämään koiranelämää, eli oli kipua lonkassa ja hankala enää liikkua, ikää oli 14-vuotta. Eli koira sai elää elämänsä ilman "tappajakoira" leima naamalla lopetettuna. Ja niin olen utelias, että voiko yksi virhe vaikuttaa koiraan noin (tarkoitan ensimmäistä kertaa kun koira puri sisartani, joka oli huutanut kun säikähti koiraa ja juoksi äidin luokse kertomaan asiasta), että siitä tulee koiralle tapa suhtautua ihmisiin, jotka osoittavat sitä.

Alunperin kommenttini piti aukaista vähän sitä kuvaa mitä on elää koiran kanssa, joka on altis puremaan, eli vähän saada ajattelemaan saksanpaimenkoiran omistajan kautta. Ei se ole helppoa. Tosin en voi ymmärtää jos koira on jo noin monta kertaa tehnyt mitä on tehty, että miksei siihen ole puututtu ja tuntuu siltä ettei omistaja ole valmis kantamaan vastuuta koirastaan. Esimerkiksi jos alue on lähiötä, niin aidan pitää olla virheetön ja koira ei saisi missään nimessä päästä pihastaan pois, jos ei ole valmis aitaamaan pihaansa, koiralle pitäisi ainakin hankkia kenneli pihaan jos koiran on pakko saada olla pihalla ilman valvontaa. ja tietenkin pitää olla varoitus talon aidassa varautuneesta koirasta ja mahdollisia ongelmakoirakouluttajia ottaa yhteyttä mitä voi tehdä tai missä tehdään virhe mitä ei nähdä.

11+6 kirjoitti:

Monetkaan koirat, luultavasti suurin osa ei pidä siitä, että vieraat koskevat niihin... Tykkäisikö kovin moni ihminenkään siitä, että joku tulee koskemaan ilman lupaa?

Ei se lapsuutesi koira luonnevikaiselta minusta vaikuta, sillä sehän ilmaisi selvästi irvistämällä että ei tahdo olla tekemisissä, eikä käynyt kimppuun varoittamatta.

Lue lisää

Ja huomautus vielä niille, jotka huomauttelee että perkeleen ihmiset kävelevät ihan portin läheltä, että ette omista pihanne edessä kulkevaa tietä ja siitä saa kävellä kuka vaan, joka miehen oikeus, niin turha urputtaa. Jos ei kestä niin ei pitäisi asua niin tiiviisti asutetussa paikassa, muuttakoon maalle. Kaupungissa tai lähiössä asuminen vaatii hieman yhteistyöhaluisuutta jos siellä haluaa olla tyytyväinen.

dippistä kirjoitti:

Anteeksi, eli takerrut sanaan "luonnevikainen" sanaan. Ennen kun sanot ettei koiran koulutkseen panostettu, ettei ollut tietämystä: vanhemmillani oli ennen ollut koiria, ja kyseinen koira kävi tapakoulutuksessa ja kotona opetettiin rajat ja oppi kaiken, koiraa ei käsitelty kaltoin, sai paljon liikuntaa (asuttiin maalla) ja sanoinhan jo että erittäin fiksu koira. Mutta itse sanon luonnevikainen, koska rotumääritelmässä "Hylkäykseen johtavat virheet ovat arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus.", kyseessä on siis seura/palvelukoira. se on vain piirre joka ei kuuluisi kyseiseen rotuun, mikä minusta on luonnevikaisuuden määritelmä. sanoisin luonnevikaiseksi koiraa myös siinä tapauksessa, kun rotumäärittelyssä sanoittaisiin että miellytyshaluinen (vaikkapa saksanpaimenkoira) ja sitten sitä ei voisi vähempää kiinnostaa omistajan miellyttäminen (kuvaa enemmän basenjita, chow chow, malamuutti yms.). Tosin olisikohan sittenkin "ongelmakoira" parempi sana tähän kohdin? agressiivinen koira oli vieraiden kanssa ja olen varma, että koira olisi purrut minuakin, jos olisin yrittänyt koskea tai osoittaa, vaikka koira tunsi minut hyvin ja leikki minun kanssa noutoleikkejä. Minusta se ei ainakaan ole mitään normaalia koiran varautuneisuutta.

Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen että koiraa on lyöty tai jotain, ja kun sisareni harjasi koiraa niin se reagoi siihen että kävi kipeästi kun takkua selviteltiin ja siitä syntyi ongelma. Mutta koiraa ei ikinä lyöty, ei potkittu eikä mitään mikä selittäisi käyttäytymisen, ainoastaan reagointi takun selvitykseen on looginen, oma koirakin ei pidä harjauksesta paljoa, on nopeasti kääntänyt pään minua kohden kun vahingossa takkua selvitellessä on käynyt kipeämmin, mutta tästä ei ole syntynyt mitään arkuutta tai irvistelyä ja antaa ihmisten koskea itseään, vaikka tietenkin on varautunut vieraiden "ei laumaan kuuluvan" kanssa.. Siihen aikoihin kun ilmoitettiin tällaisesta koirasta, käskettiin tapattaa hullu koira. olisi kai paremmin saanut ohjeita jos olisi ollut netti tai ihmisiä ympärillä, jotka olisi tarvinnut ongelmakoirakoulutusta, niistä ei kauheasti silloin puhuttu ainakaan täällä päin. Mitä nyt jossittelisin, käyttäytymistä olisi ehkä voitu muuttaa jos olisi ollut ammattilaisia käytössä, en sano että vanhempani osaisivat kaiken koirista ja voi olla että on jokin kohta, mitä ne eivät tajunneet virheeksi, mutta en kyllä itsekään ymmärrä mikä meni vikaan, samalla tavalla kouluttanut muutkin koirani ja kellään ei ole ollut arkuuden/agression kanssa mitään ongelmaa.

Me siis elettiin miten kuvailin koiran kanssa, koiralla oli oma häkkinsä ja kuistinsa, vieraat eivät saaneet missään nimessä mennä antamaan koiralle kättä että haistelisi, koska tiedettiin koiran vaan hyökkäävän kimppuun, sitä ei kiinnostanut haistella ihmisiä pätkääkään (toinen outo piirre), se kyllä moikkasi häntää heiluttaen mutten koskaan muista sen käyttäneen nenäänsä ihmisten kanssa ollessa. Tämä yksilö olisi varmasti lopetettu siihen paikkaan, jos oltaisiin asuttu kaupungissa, ainakin tuntuu siltä että nykypäivänä jos tiedetään koiran purreen 3 kertaa, vaaditaan koiraa piikille. mutta maalla lenkilläkään hyvä kun tulee yksi ihminen vastaan vaikka kävisi 15 kilometrin lenkillä ja tietenkin on paljon pienempi ja tiiviimpi yhteisö.

Olisi kyllä kiva kuulla onko samantyyppistä ongelmaa ollut, ja millä lailla kouluttaja on saanut sen pois? kyseisen koiran kanssa on tietenkin jo myöhäistä, koira nukutettiin kun se ei pystynyt elämään koiranelämää, eli oli kipua lonkassa ja hankala enää liikkua, ikää oli 14-vuotta. Eli koira sai elää elämänsä ilman "tappajakoira" leima naamalla lopetettuna. Ja niin olen utelias, että voiko yksi virhe vaikuttaa koiraan noin (tarkoitan ensimmäistä kertaa kun koira puri sisartani, joka oli huutanut kun säikähti koiraa ja juoksi äidin luokse kertomaan asiasta), että siitä tulee koiralle tapa suhtautua ihmisiin, jotka osoittavat sitä.

Alunperin kommenttini piti aukaista vähän sitä kuvaa mitä on elää koiran kanssa, joka on altis puremaan, eli vähän saada ajattelemaan saksanpaimenkoiran omistajan kautta. Ei se ole helppoa. Tosin en voi ymmärtää jos koira on jo noin monta kertaa tehnyt mitä on tehty, että miksei siihen ole puututtu ja tuntuu siltä ettei omistaja ole valmis kantamaan vastuuta koirastaan. Esimerkiksi jos alue on lähiötä, niin aidan pitää olla virheetön ja koira ei saisi missään nimessä päästä pihastaan pois, jos ei ole valmis aitaamaan pihaansa, koiralle pitäisi ainakin hankkia kenneli pihaan jos koiran on pakko saada olla pihalla ilman valvontaa. ja tietenkin pitää olla varoitus talon aidassa varautuneesta koirasta ja mahdollisia ongelmakoirakouluttajia ottaa yhteyttä mitä voi tehdä tai missä tehdään virhe mitä ei nähdä.

Lue lisää

Ainiin! unohin kokonaan mainita että koko pentue josta koira hankittiin, kärsi hermoista, useat niistä koirista lopetettiin aggressiivisina koirina, pari säästyi hengissä.

dippistä kirjoitti:

Ja huomautus vielä niille, jotka huomauttelee että perkeleen ihmiset kävelevät ihan portin läheltä, että ette omista pihanne edessä kulkevaa tietä ja siitä saa kävellä kuka vaan, joka miehen oikeus, niin turha urputtaa. Jos ei kestä niin ei pitäisi asua niin tiiviisti asutetussa paikassa, muuttakoon maalle. Kaupungissa tai lähiössä asuminen vaatii hieman yhteistyöhaluisuutta jos siellä haluaa olla tyytyväinen.

Lue lisää

No olisiko pikemmin ollut kyse vain hyvin dominoivasta yksilöstä, joka piti itseään perheen lapsia ylemmässä asemassa olevana, ja siksi komensi mielestään huonosti käyttäytyviä lapsia näykkäämällä? Ilmeisesti vanhempasi saivat koskea koiraan, harjata sitä yms..? Myös lonkka sillä on voinut oirehtia jo nuorena, mutta sitä ei ole vain huomattu, sillä koirat osaavat peittää kipunsa viimeiseen asti, ja usein koira on jo todella pahasti sairas siinä vaiheessa, kun se alkaa merkkejä kivuistaan näyttää... Kipu taas saattaa aiheuttaa "pinnan kiristymistä" koirallakin ja sen myötä aggressiivista käytöstä.

Itselläkin on kokemus lapsuudesta naapurin karhukoirasta, jonka tiedettiin olevan vihainen vieraille ihmisille, ja asiaan koko kylän väki suhtautui vain samalla tavalla kuin olisi tiedetty naapurin mummon sairastavan kihtiä, eli se ei herättänyt mitään intohimoja suuntaan jos toiseenkaan, kukaan ei paasannut koiran vaarallisuudesta ja hullusta tappajakoirasta, vaikka se oli ihmisiä purrut. Kaikki vain tiesivät olla koskematta koiraan ja sillä selvä. Siihen ei kiinnitetty mitään huomiota, eikä edes vilkaistu, kun kylään mentiin ja se tontin nurkalla häkissään haukkui ja murisi.

Kerran se oli päässyt karkuun ja satuin sen tielle, ja se puri minua, meni housut rikki ja ihoonkin tuli reikiä - voi nyyh... No enpä tuosta traumoja saanut tai muuttunut koiravihaajaksi - edes kyseistä karhukoiraa en alkanut vihata tai edes pelätä, vaan jollain tapaa se kuului mielestäni vähän niin kuin "asiaan" koska tiesin koiran äkäiseksi. En alkanut edes itkemään ja parkumaan tai lähtenyt juoksemaan pakoon tai mennyt millään tavalla paniikkiin. Koira puraisi minua ja kun jäin vaan paikalleni seisomaan, se jatkoi matkaansa. Minä menin kotiin ja kerroin koiran purreen minua, eikä äitikään alkanut huutaa pää punaisena tappotuomioita tuolle koiralle, vaan puhdisti vain haavani ja pisti laastaria päälle. Asia oli sillä selvä...

Nykyään siitä olisi revitty hirveät lööpit ja liioiteltu asiaa, kuinka tappajakoira raateli viatonta lasta. Ennen oli sentään se maalaisjärki ja tajuttiin, että koira saattaa puraista, hevonen saattaa potkaista, kissa saattaa raapaista ja lehmäkin puskea.

Ne on vaan eläimiä, ja joskus tulee vahinkoja. Yleensä nuo on ns. kommunikointikatkoksia, eli ihminen ei ymmärrä mitä eläin viestittää. Tilanteissa joissa eläin on mukamas käynyt yllättäen ihmisen päälle, ei asia suinkaan ole usein noin, vaan eläin on kyllä antanut varoituksia, mutta ihminen ei vain ole ymmärtänyt niitä, sillä usein ne ovat hyvin hienovaraisia eleitä esim. hienoinen korvien asennon muutos.

Aloittajan kuvailema bullmastiffi kuulostaa minusta vain riehakkaalta pennulta jonka tapakasvatus on jäänyt hoitamatta, ja muutenkin sen pito vaikuttaa olevan aika lepsua ja retuperällä. Hullu ja aggressiivinen se tuskin vielä on, mutta voihan siitä sellaisenkin opettaa jos tarpeeksi typerillä ihmisillä on... Ylipäänsä pienet lapset ja koirat tai oikeastaan mitkään eläimet ja lapset eivät sovi oikein hyvin yhteen, eikä niitä koskaan pitäisi jättää keskenään ilman että aikuisia on paikalla valvomassa tilannetta.

11+6 kirjoitti:

No olisiko pikemmin ollut kyse vain hyvin dominoivasta yksilöstä, joka piti itseään perheen lapsia ylemmässä asemassa olevana, ja siksi komensi mielestään huonosti käyttäytyviä lapsia näykkäämällä? Ilmeisesti vanhempasi saivat koskea koiraan, harjata sitä yms..? Myös lonkka sillä on voinut oirehtia jo nuorena, mutta sitä ei ole vain huomattu, sillä koirat osaavat peittää kipunsa viimeiseen asti, ja usein koira on jo todella pahasti sairas siinä vaiheessa, kun se alkaa merkkejä kivuistaan näyttää... Kipu taas saattaa aiheuttaa "pinnan kiristymistä" koirallakin ja sen myötä aggressiivista käytöstä.

Itselläkin on kokemus lapsuudesta naapurin karhukoirasta, jonka tiedettiin olevan vihainen vieraille ihmisille, ja asiaan koko kylän väki suhtautui vain samalla tavalla kuin olisi tiedetty naapurin mummon sairastavan kihtiä, eli se ei herättänyt mitään intohimoja suuntaan jos toiseenkaan, kukaan ei paasannut koiran vaarallisuudesta ja hullusta tappajakoirasta, vaikka se oli ihmisiä purrut. Kaikki vain tiesivät olla koskematta koiraan ja sillä selvä. Siihen ei kiinnitetty mitään huomiota, eikä edes vilkaistu, kun kylään mentiin ja se tontin nurkalla häkissään haukkui ja murisi.

Kerran se oli päässyt karkuun ja satuin sen tielle, ja se puri minua, meni housut rikki ja ihoonkin tuli reikiä - voi nyyh... No enpä tuosta traumoja saanut tai muuttunut koiravihaajaksi - edes kyseistä karhukoiraa en alkanut vihata tai edes pelätä, vaan jollain tapaa se kuului mielestäni vähän niin kuin "asiaan" koska tiesin koiran äkäiseksi. En alkanut edes itkemään ja parkumaan tai lähtenyt juoksemaan pakoon tai mennyt millään tavalla paniikkiin. Koira puraisi minua ja kun jäin vaan paikalleni seisomaan, se jatkoi matkaansa. Minä menin kotiin ja kerroin koiran purreen minua, eikä äitikään alkanut huutaa pää punaisena tappotuomioita tuolle koiralle, vaan puhdisti vain haavani ja pisti laastaria päälle. Asia oli sillä selvä...

Nykyään siitä olisi revitty hirveät lööpit ja liioiteltu asiaa, kuinka tappajakoira raateli viatonta lasta. Ennen oli sentään se maalaisjärki ja tajuttiin, että koira saattaa puraista, hevonen saattaa potkaista, kissa saattaa raapaista ja lehmäkin puskea.

Ne on vaan eläimiä, ja joskus tulee vahinkoja. Yleensä nuo on ns. kommunikointikatkoksia, eli ihminen ei ymmärrä mitä eläin viestittää. Tilanteissa joissa eläin on mukamas käynyt yllättäen ihmisen päälle, ei asia suinkaan ole usein noin, vaan eläin on kyllä antanut varoituksia, mutta ihminen ei vain ole ymmärtänyt niitä, sillä usein ne ovat hyvin hienovaraisia eleitä esim. hienoinen korvien asennon muutos.

Aloittajan kuvailema bullmastiffi kuulostaa minusta vain riehakkaalta pennulta jonka tapakasvatus on jäänyt hoitamatta, ja muutenkin sen pito vaikuttaa olevan aika lepsua ja retuperällä. Hullu ja aggressiivinen se tuskin vielä on, mutta voihan siitä sellaisenkin opettaa jos tarpeeksi typerillä ihmisillä on... Ylipäänsä pienet lapset ja koirat tai oikeastaan mitkään eläimet ja lapset eivät sovi oikein hyvin yhteen, eikä niitä koskaan pitäisi jättää keskenään ilman että aikuisia on paikalla valvomassa tilannetta.

Lue lisää

Nojoo.. kuulostaa kyllä riehakkaalta, ja tarvitsisi treenausta, mutta miusta nyt koiraan ei voi luottaa siinä että pysyy pihassa, sen reviritietoisuus ylittää piiha-alueen yli, ja toki omistaja tarvitsee apua.

Nojoo.. En tiiä kyllä mikä siinä koirassa oli. Hankala ajatella että se olisi ajatellut että olisi ollut minua korkeammalla kun se tottelu minua ja antoi tilaa eikä koskaan tullut kenellekkään uhittelemaan. Ja kipu.. En ole varma onko sitä koskaan tutkittu, aika surullinen teoria olisi kyl. Mutta voiko koko pentueessa mennä lonkissa jokin vikaan? Korostan vielä, että niin kauan kun ei osoittanut kädellä koiraa lähietäisydeltä tai yrittänyt koskea siihen niin mitään ongelmia ei ollut. Koira esimerkiksi saattoi lenkillä kävellä minun jalkojen vierestä niin että se osui minun jalkoihin, se oli ok, mutta jos minä menen ja yritän koskea, se on ongelma.

dippistä kirjoitti:

Nojoo.. kuulostaa kyllä riehakkaalta, ja tarvitsisi treenausta, mutta miusta nyt koiraan ei voi luottaa siinä että pysyy pihassa, sen reviritietoisuus ylittää piiha-alueen yli, ja toki omistaja tarvitsee apua.

Nojoo.. En tiiä kyllä mikä siinä koirassa oli. Hankala ajatella että se olisi ajatellut että olisi ollut minua korkeammalla kun se tottelu minua ja antoi tilaa eikä koskaan tullut kenellekkään uhittelemaan. Ja kipu.. En ole varma onko sitä koskaan tutkittu, aika surullinen teoria olisi kyl. Mutta voiko koko pentueessa mennä lonkissa jokin vikaan? Korostan vielä, että niin kauan kun ei osoittanut kädellä koiraa lähietäisydeltä tai yrittänyt koskea siihen niin mitään ongelmia ei ollut. Koira esimerkiksi saattoi lenkillä kävellä minun jalkojen vierestä niin että se osui minun jalkoihin, se oli ok, mutta jos minä menen ja yritän koskea, se on ongelma.

Lue lisää

koirasta sen verran että sehän oli puraissut pikkuveljeä senverran hanakasti että neljä sormea ja reisi olivat vaatineet tikkejä. Kyllä nuoren koirankin saa sekopääksi ja jotenkin vaikuttaa siltä että ettei siellä vain ole perheen tenavat kavereineen olleet säheltäneet koiran sekopääksi. Ei koiraa kauaa kiusata tarvi kun se jo ottaa puolustusaseet käyttöön ja jälki on sitten joskus pahan näköistä.

Oma koirani on kanssa joskus pentuna ensimmäisessä kodissaan saanut penskoilta sekä niiden kavereilta runtua ja kun sitten oli puolustautunut, niin joutui vaihtamaan maisemaa. Luonani on saanut olla rauhassa muksuilta, mutta samanlainen tapa hermostua osoittelusta, koskettelusta ja tuijottelusta kuin sinunkin perheesi koiralla oli. Sen kanssa pystyy kyllä elämään mutta pitää olla tarkkana ja koira on aina riimun vankina, eli vapaana ei voi pitää. Vain yhden pienen verivekin on saanut tehtyä kun luotin liikaa enkä pimeässä nähnyt sen eleitä riittävän hyvin.

Huvittavaa silti, niin vaikka se on tuollainen vähän erikoinen, äkkiväärä luonne, niin silti toisaalta se on hyvin seurallinen ja utelias. Lähes kaikki talomme asukkaat pitävät siitä kovasti. Useimmat oppineet silti kantapään kautta ettei osoittelu, vaikka hukkuneen nappulan löytämiseksi, ole kovin viisasta.

Nyt monen vuoden jälkeen silti alkaa nuoruusiän ikävät kokemukset haalistua ja koiraa voi perspuolesta jopa ohimennen vähän rapsauttaa. Jopa pari mukulaa on saanut tämän kunnian.