Outo puu täysin "verkossa"

Minua pyydettiin kommentoimaan, joten tehdään niin.

Puulaji on nyt aika hankala määritettävä, mutta tuskinpa se voi olla mikään muu kuin tuomi. Ja silloin tuhon aiheuttanut laji on ilman muuta tuomenkehrääjäkoi, jonka toukan ainoa ravintokasvi on siis tuo tuomi.

Vaikka jälki näyttääkin aika karmealta täystuholta, niin tuskinpa tuo tuomi tuohon nitkahtaa. Se on nimittäin täysin sopeutunut siihen, että aika-ajoin (keskimäärin n. 7 vuoden välein) käy näin. Viikko pari ja se kasvattaa uudet, tosin normaalia pienemmät (ja harvemmat) lehdet. Isompi ongelma tai oikeastaan täysi katastrofi (lue varma kuolema) tämä on sen sijaan ollut muille tuossa tuomessa samanaikaisesti toukkana eläneille niinikään täysin tuomesta riippuvaisten lajien toukille. Mutta jossakin toisessa, vähemmän syödyssä tuomessa niidenkin lajikumppanit kyllä selviytyvät, joten lajeina nekin kyllä säilyvät yksittäisistä tappioista huolimatta.

Suomesta on tavattu yhteensä 8 eri kehrääjäkoisuvun (suku Yponomeuta), joista 3 on meillä vain muutamia kertoja havaittuja eteläisempiä lajeja.

Tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymellus) siis on tämä täystuho ja sen toukka elää vain tuomella.

Pihlajankehrääjäkoi (Yponomeuta malinellus) on sekin yleinen, muttei kuitenkaan tällainen "täystuho". Sen toukka elää pihlajilla ja omenalla (harvemmin orapihlajalla) tehden "seittipesiä". Tuomi ei tälle lajille kelpaa. Joskus näkee yksittäisiä pihlajia tai omenia, joissa on useampia "seittipesiä" ja jotkut yksittäiset puut ovat näyttäneet vähän syödyn näköisiltä, mutta yleensä puuta kohden löytyy vain se yksi "seittipesä".

Kolmas, niinikään melko yleinen kehrääjäkoilaji on Yponomeuta padellus (suomenkielistä nimeä en tiedä). Senkin toukka elää "seittipesissä" ja se on Suomen ja Euroopan kehrääjäkoilajeista moniruokaisin eli sen toukalle kelpaa melkein kaikki ruusunsukuiset puut ja pensaat (ei kuitenkaan ruusut). Tämä laji siis voi niin tuomelta, omenalta, luumulta, kirsikalta, orapihlajalta .... Tämä on näistä kolmesta se kaikkein "maltillisin" laji eli yleensä yksittäisestä puusta löytyy vain se yksi "seittipesä".

Sitten ne kaksi muuta Suomen vakinaista kehrääjäkoilajia elävät täysin eri kasveilla. Yponomeuta sedellus-lajin toukat elävät pieninä ryhminä isomaksaruoholla. Mutta koska isomaksaruohossa on vähemmän syötävää, tämänkin lajin esiintyminen on varsin näkyvää eli paikoin isomaksaruohot voivat olla aika "seititettyjä".

Viides vakituinen laji (Yponomeuta cagnagellus) elää sitten sorvalinpensailla, joka ei ole Suomessa luontainen kasvi vaan perinteinen puutarhojen pensas, jota näkee puutarhoissamme nykyisin (harmittavan) harvoin. Siksi tämä perhoslaji on Suomessa nykyisin melko harvinainen, joskin paikallisesti se voi olla hyvinkin runsas ja näkyvä. Senkin toukat tekevät "seittipesiä" ja yhdessä sorvalinpensaassa niitä saattaa olla useita ja joskus se saattaa saada sorvalinpensaissa aikaan melkein yhtä pahannäköistä jälkeä kuin tuomenkehrääjäkoi tuomella.

Noista Suomessa aikakin vielä täysin satunnaisista vierailijalajeista yksi eli Yponomeuta rorrellus tekee niin ikään "seittipesiä". Sen ravintokasvi on hopeapaju. Yhtään tämän lajin toukkahavaintoa (seittipesää) Suomesta ei ole tehty, mutta kerran on havaittu yksi aikuinen. Lähimmät tunnetut esiintymät ovat Latviassa.

Kahden muun satunnaisen kehrääjäkoilajin (Yponomeuta plumbellus ja Y. irrorellus) toukat eivät sen sijaan tee "seittipesiä" vaan elävät yksitellen. Niiden molempien ravintokasvi on sorvalinpensas. Myöskään näistä ei ole Suomesta toukkahavaintoja, mutta joitakin yksittäisiä aikuisia on havaittu. Näidenkin lähimmät esiintymät ovat Latviassa (plumbellus myös Virossa).