Hyvät ystävät ja toverit,
tällä palstalla oli vuosia sitten ketju, jossa eräs henkilö muisteli sitä kun lentotukialus Intrepid räjähti Japanin erään saaren edustalla täynnä sinisiä lentokoneita. Toisen maailmansodan aikana. Olit amerikkalainen.
Minä puolestani olen nyt saanut itseni senverran kokoon niistä traumoista, joita sain taistelulaiva Bismarckilla toukokuussa 1940, palvellessani Saksan merijalkaväen matruusina laivan eräässä tykkitornissa, että voin muistaa. Kuvani olen tunnistanut kirjasta Toisen Maailmansodan suuret taistelut, sivu 61 - kuva nimenhuudosta Kapteeniluutnantin ja Korvettenkapitänin edessä. Pelastusvenee edessä keskimmäinen mies, katsoen tuossa rauhallisesti Korvettenkapitäniä.
Me olimme aika velikultia, mutta se on eri tarina ja pitkä tarina. Kerron sitä enempi yksityisemmissä piireissä.
En lähde monia vaiheita tässä kertaamaan, sillä niitä kertoilen eräässä asiaan vihkiytyneessä kerhossa, sanokaa heitä vaikka esoteristeiksi, ihan sama. Hyvä että nykyaikana on ihmisiä jotka ymmärtävät että kuolema on vain siirtymä ja me voimme muistaa. Ja että me tulemme takaisin, varsinkin me jotka olemme kuolleet nuorena sankarillisen kuoleman Führerin puolesta. Tässä puhun kuin se entinen sotilas välittääkseni jalon taistelun vaikutelmaa. Kuolimme kunniakkaasti eikä amiraalimme ollut sellainen tyly natsipaska kuin historiankirjat väittävät. Laivan kapteenimme oli miehistöstä välittävät ihminen, eikä sellainen natsi kuin kuvista ja tarinoista ehkä ilmenee. Hän kuoli kunniaa tehden jääden viimeiseksi laivaan.
Kauheaa siivoa kannella, kuolleita silpoutuneita ja aivot pihalle ammuttuja - jotkut ampuivat hädissään itsensä. Britit tekivät kauheaa jälkeä, mutta niin teimme mekin, sillä upotimme brittien ylpeyden taistelulaiva Hoodin viidennellä laukausryöpyllä.
Virhe, minkä kapteenimme teki, oli se, ettei hän antautunut vaan tapatti meidät kaikki. Me tiesimme ehkä liikaa tuossa sodan varhaisessa vaiheessa eikä ollut varaa jättää briteille sotavankeja. Meille oli kerrottu laivan radion kautta Führerin sotasuunnitelmia jatkoa koskien. Siksi meidän ei pitänyt antautua. Tiesimme liikaa. Jalo sotilas hän silti oli.
Aavistelimme jo kavereideni kanssa lähtiessäni Gotenhafenin satamasta, että tehtävä on itsemurhatehtävä. Ilmatorjuntamme oli huono emmekä saaneet toista taistelulaivaa tueksemme. Tirpitz olisi ollut hyvä mukana toisena tultasyöksevänä panssaroituna aluksena. Me pari kertaa aamunavauksessa laivan kannella olimme tietoisesti pelastusveneen edessä sitä tutkaillen. Tämä näkyy myös kuvasta, joka on jätetty jälkipolville. Näin myös kävi eivätkä pelastuslautat toimineetkaan niin kuin arvelimme - ne eivät pysyneet pystyssä oikein päin. Ne piti asettaa väärinpäin pohja ylöspäin ja vasta sitten pystyi sille kiipeämään.
Amiraalimme Lütjens oli julkisesti arvostellut kristalliyötä ja brutaalia juutalaisten teloittamista. Hänkään ei ollut mikään kauhea stereotyyppinen natsi. Johtajamme Führer oli yltiöpäista valtapolitiikkaa harrastava, enkä voi häntä nyt millään lailla tukea, kun holokausti on tullut esille. Vielä lähtiessäni purjehdukselle Bismarckilla Itämereltä, uskoin vakaasti, että Saksa tulee voittamaa ja että me saksalaiset tarvitsemme sitä Lebensraumia eli elintilaa. Siksi hyväksyin Puolan valloituksen.
En hyväksy enää tuollaista valtapolitiikkaa. Näin sanon minä Saksan laivaston ylpeyden Bismarckin matruusina velvollisuuteni ja vastuuni tuntien.
Viestin kokonaissanoma on, että kuolemaa ei ole vaan siirrymme aina vain uusiin kehoihin. Tarkoituksemme on elää ja aina vain elää toista kunnioittaen. Ei sotaa enää ikinä. Nie mehr Krieg meine Freunde!
Ystävät kohtaavat vaikka kuoleman takaa, ja tätä tässä toteutan.
Huomattava havainto on, että ulkonäkö ei muutu järin paljon verrattuna edelliseen elämään eikä perusluonne. Jos on rauhallinen perusluonne edellisessä elämässä, on sitä todennäköisesti nytkin.
- olen kirjoittanut aiemmin nimimerkillä kokija, mutten kirjoita enää tuolla nimimerkillä, sillä olen nyt saanut itseni taas täydemmäksi/ehyemmäksi kokien uutta elämää. Tiedän kuitenkin, että elämä on niin uskomatonta, että jopa jälleensyntymismuisti kalpenee itse elämän rinnalla. Olen pragmaattinen käytännöllinen, enkä voi enää kertoilla new age-tyyppinä, sillä edellinen sotilaselämä tekee pragmaattiseksi. Valikoiduimme kaikki pragmaattiset tuolle laivalle kovan karsinna jälkeen. Kaikki yli 2000 sotilasta, ylpeinä ja onnellisina sillä oli suuri saavutus tuolloin päästä palvelemaan tuolle mallilaivalle, jossa jopa olutta sai ostaa. Se maksoi 30 Pfennigiä puolen litran annos. Oli pesulat ja kaikki, panostimme siisteyteen sodankin keskellä.
- ehkä valitsin muistavani tullessani vanhemmaksi tässä elämässä, joka toistaa edellistä kuin spartalaista itsekurin täyttämää sotilaselämää.
Kaikkea hyvää itsekullekin. Kunniaa tehden, ei enää Führerille vaan Elämälle.
Viesti suomalaisille kuolemaa miettiville
24
270
Vastaukset
- tämäsevaan
Laitan vielä linkin tuohon lahtaukseen. Laivan nimi oli enteellisesti Sclachtschiff Bismarck eli suomeksi lahtauslaiva. Kyllä siellä lahdattiinkin. Räjähdysten ja osumien kuuleminen ei ollut traumatisoivinta, vaan omien itsemurhat. Nuo ampumiset olivat vähiten kunniakkaita juttuja. Sanoin: "häivy muualle ampumaan itsesi, minä en sinua rupea ampumaan". Raus! Väsymyksestä ja stressistä tärähtäneitä ympärijuoksentelijoita oli kansilla. Kundeja stressasi se, ettei saanut nukuttua kun brittihävittäjät ampuivat torpedoja koko yön. Ei ne osuneet, mutta stressasi.
Kun yhteys tulenjohtoon oli mennyt, joutui silloinen korpaali eli Marinengefreiter tulenjohtajaksi Dora-turretin sisällä. Siis minä. Kokematon ei tietenkään osunut, koska laivakin kaarteli kuin kissa ja oli vasemmalle kallistunut. Turretin kokoa kuvasi se, että sinne mahtui 94 miestä. Takaturretit menivät viimeisinä toimintakelvottomiksi.
Oli synkkä ja myrskyinen aamu, talvimyrsky näkyvyys n. 10 km. Tosiharmaata.
http://www.youtube.com/watch?v=gIyvin_KnFk
Tämän opetuksena on ollut minulle, että ei voi unohtaa lämpimiä suhteita mitä muodostui. Henkisellä tasolla ystävyys siis säilyy, vaikkei näkisikään.Tunnet ne lämpimänä olona itsessäsi, kun ajattelet kaveruutta, vaikket muistikuvia pystyisi muistamaankaan. Toinen opetus on, että älä milloinkaan tee itsemurhaa, sillä se traumatisoi kaverisikin. - sielu kuolematon
upea tarina edellistä elämästäsi. Itse tunnen eläneeni edellisessä elämässä tsaarin Arkangelin laivaston palveluksessa ja hyvin todennäköisesti bolsheviikit ampuivat minut. Luodinreikä näkyy vieläkin rinnassa syntymämerkkinä.
- tämäsevaan
Toistuvat ja yksityiskohdittain tarkat realistiset unet voivat olla merkki siitä, että joku jälleensyntymä on pukkaamassa alitajunnan sedimentoituneista kerroksista päivätajuntaan. Minulla tämä tapahtui aluksi hitaasti ja asteittain eri elämistä, kunnes jossain vaiheessa ei enää voinut vastustaa sitä minkä tuntee ehdottomasti itse eletyksi. Edellinen elämä tulee ensin kokonaisuudessaan tietoisuuteen, jos on tullakseen.
Vuosiluvuissa saattaa olla heittoa, koska muistaminen on laadultaan samanlaista kuin koettaisi muistaa vanhoja juttuja lapsuudesta vielä taaksepäin, jolloin olikin edellinen elämä. Kuka niitä päiviä ja kaikkien nimiä tarkasti muistaisikaan. Jännää että lähimmät "kämppikset" ovat elävästi muistissa. 8 miestä. Viimeisen silauksen antoi löytynyt hämmästyttävä iso ja tarkka kuva, jonka kuvanottohetken muistaa kuin lapsuuden jonkun elävän tapahtuman. Samalla muistaa siihen liittyneitä ajatuksia, ja kuvanjälkeen ja sitä ennen ajateltuja ajatuksia ja keskusteluja henkilöiden kanssa.
Muisti ei ole jossain ulkopuolella, vaan se on omassa persoonassa, kokonaisolemuksessa. Monilla muisti on niin sedimentoitunutta ja kivettynyttä alitajuntaan pakkautunutta, ettei siihen ole enää kontaktia. Mutta siellä se on. Persoonan syvällisempi tutkaileminen tuo noita vanhoja kerroksia esiin elävinä kokemuksina.
Muistojen pintaan tuomisesta saa aivan uskomattomasti virtaa. On kuin olisi nuori taas uudelleen. Onhan se vapauttavaa, kun tuo padottu tulee pintaan ja sitä voi alkaa päästää irti lopullisesti. Monet selittämättömät lapsuuden oireilut saavat selityksensä. Muistin purkamista sanotaan karman purkamiseksi tai reinkarnaatioterapiaksi itse tehtynä. Samaa mistä psykologit puhuvat tunteiden käsittelemisenä.
Samalla kun vanhaa tulee pintaan, tietoinen persoonan osuus syvenee ja laajenee. Tiedostamattoman osuus pienenee.
Turvallista tämä on silloin, kun pystyy katsomaan nykyistä ja edellistä persoonaa kuin ulkopuolisena. Kuitenkin samaistuu syvästi elämyksiin. Eipä säikähdä silloin. - sielu kuolematon
tämäsevaan kirjoitti:
Toistuvat ja yksityiskohdittain tarkat realistiset unet voivat olla merkki siitä, että joku jälleensyntymä on pukkaamassa alitajunnan sedimentoituneista kerroksista päivätajuntaan. Minulla tämä tapahtui aluksi hitaasti ja asteittain eri elämistä, kunnes jossain vaiheessa ei enää voinut vastustaa sitä minkä tuntee ehdottomasti itse eletyksi. Edellinen elämä tulee ensin kokonaisuudessaan tietoisuuteen, jos on tullakseen.
Vuosiluvuissa saattaa olla heittoa, koska muistaminen on laadultaan samanlaista kuin koettaisi muistaa vanhoja juttuja lapsuudesta vielä taaksepäin, jolloin olikin edellinen elämä. Kuka niitä päiviä ja kaikkien nimiä tarkasti muistaisikaan. Jännää että lähimmät "kämppikset" ovat elävästi muistissa. 8 miestä. Viimeisen silauksen antoi löytynyt hämmästyttävä iso ja tarkka kuva, jonka kuvanottohetken muistaa kuin lapsuuden jonkun elävän tapahtuman. Samalla muistaa siihen liittyneitä ajatuksia, ja kuvanjälkeen ja sitä ennen ajateltuja ajatuksia ja keskusteluja henkilöiden kanssa.
Muisti ei ole jossain ulkopuolella, vaan se on omassa persoonassa, kokonaisolemuksessa. Monilla muisti on niin sedimentoitunutta ja kivettynyttä alitajuntaan pakkautunutta, ettei siihen ole enää kontaktia. Mutta siellä se on. Persoonan syvällisempi tutkaileminen tuo noita vanhoja kerroksia esiin elävinä kokemuksina.
Muistojen pintaan tuomisesta saa aivan uskomattomasti virtaa. On kuin olisi nuori taas uudelleen. Onhan se vapauttavaa, kun tuo padottu tulee pintaan ja sitä voi alkaa päästää irti lopullisesti. Monet selittämättömät lapsuuden oireilut saavat selityksensä. Muistin purkamista sanotaan karman purkamiseksi tai reinkarnaatioterapiaksi itse tehtynä. Samaa mistä psykologit puhuvat tunteiden käsittelemisenä.
Samalla kun vanhaa tulee pintaan, tietoinen persoonan osuus syvenee ja laajenee. Tiedostamattoman osuus pienenee.
Turvallista tämä on silloin, kun pystyy katsomaan nykyistä ja edellistä persoonaa kuin ulkopuolisena. Kuitenkin samaistuu syvästi elämyksiin. Eipä säikähdä silloin.onko saksalaisuus tai saksan kieli kiinnostanut? Oletko käynyt saksassa?
Minä olen nyt vanhoilla päivillä opiskellut venäjää ja tutultahan se tuntuu. Varsinkin vienankarjalan vanha kieli. Olen myös käynyt monesti Venäjän karjalassa ja vienassa. - tämäsevaan
sielu kuolematon kirjoitti:
onko saksalaisuus tai saksan kieli kiinnostanut? Oletko käynyt saksassa?
Minä olen nyt vanhoilla päivillä opiskellut venäjää ja tutultahan se tuntuu. Varsinkin vienankarjalan vanha kieli. Olen myös käynyt monesti Venäjän karjalassa ja vienassa.Olen käynyt Saksassa ja opiskellut Saksan kieltä A-kielenä lukiossa. On minusta helppo kieli. Ajattelin käydä joissain vaiheessa Puolassakin. Ne vanhat rautatieasemat, oliskohan niitä vielä jäljellä? Saksassa on mielenkiintoisia murteita, etenkin Münchenin alueen leppoisa murre. Etelä-Saksa tuntuu niin kotoisalta, kuin menisi Suomen savoon. Tosi hienoa että Saksa on taas yhtenäinen valtio eikä sitä miehitetty pysyvästi. Etelä-Saksassa on toisenlainen välittömämpi ilmapiiri kuin vaikkapa Berliinissä. Kesäjuhlia paljon, Oktoberfest ym. Etelä-saksassa kannattaa käydä kesällä, ne kuumat ja samettisen pehmeät yöt. Venäjä tuntuu ääntämykseltään vaikealta, niin monia s-kirjaimia. Ranska on helpompaa. Millaista olisi olla venäläinen jossain Siperian suurkaupungissa? Vaikeampaa samaistua Venäjän oloihin. Mutta on Suomen Karjala tullut tutuksi kauniine kirkkoineen. Lieksan kirkko ym.
- sielu kuolematon
tämäsevaan kirjoitti:
Olen käynyt Saksassa ja opiskellut Saksan kieltä A-kielenä lukiossa. On minusta helppo kieli. Ajattelin käydä joissain vaiheessa Puolassakin. Ne vanhat rautatieasemat, oliskohan niitä vielä jäljellä? Saksassa on mielenkiintoisia murteita, etenkin Münchenin alueen leppoisa murre. Etelä-Saksa tuntuu niin kotoisalta, kuin menisi Suomen savoon. Tosi hienoa että Saksa on taas yhtenäinen valtio eikä sitä miehitetty pysyvästi. Etelä-Saksassa on toisenlainen välittömämpi ilmapiiri kuin vaikkapa Berliinissä. Kesäjuhlia paljon, Oktoberfest ym. Etelä-saksassa kannattaa käydä kesällä, ne kuumat ja samettisen pehmeät yöt. Venäjä tuntuu ääntämykseltään vaikealta, niin monia s-kirjaimia. Ranska on helpompaa. Millaista olisi olla venäläinen jossain Siperian suurkaupungissa? Vaikeampaa samaistua Venäjän oloihin. Mutta on Suomen Karjala tullut tutuksi kauniine kirkkoineen. Lieksan kirkko ym.
Joulukuussa menen itsekkin Saksaan, Hessenin lähelle Marburgiin kahdeksi viikoksi.
- sielu kuolematon
sielu kuolematon kirjoitti:
Joulukuussa menen itsekkin Saksaan, Hessenin lähelle Marburgiin kahdeksi viikoksi.
mikä sai sinut syntymään Suomeen vaikka teit karmaasi eri maassa ja eri ystävien parissa? Onko sukua Saksassa?
- tämäsevaan
sielu kuolematon kirjoitti:
mikä sai sinut syntymään Suomeen vaikka teit karmaasi eri maassa ja eri ystävien parissa? Onko sukua Saksassa?
Sukua Saksassa tuolla Etelä-Saksan puolella, Schweinfurt ja siitä lännemmäksi. Suomeen tuli kun tuli tilaisuus. En pystynyt kaikkea itse määräämään, vaan annoin viisaampien ohjata syntymääni. Hyvin ohjasivatkin. Taisin tulla tosi nopeasti, mutta minkäs sille mahtaa kun elämänjano on kova. Olin vain 30 vuotta toisella puolen, ja se on pikkuhujaus toisenpuolen tuntuman mukaan. Vain muutama vuosi paikallista aikaa.
Piti päästä elämään elämänmakuisesti ja jatkamaan eteenpäin keskenjäänyt elämä. Tätä elämää ei ole kauaa suunniteltu, vaan on korvike siitä että kuoli saksalaisena. Tavallaan varavaihtoehto, jos jotain sattuisi ja sattuihan se. Minulta jäi paljon elämää elämättä tällä puolen.
Kaikille ei ollut sopivaa perhettä Saksassa tarjolla. Sopivat ja hyvät perheet ovat kortilla. Nykyiset vanhempani ovat tuttuja varhemmilta ajoilta. Äitini on entinen siskoni, jonka kanssa välien paremmaksi saaminen oli eräs osatavoite.
Osa syntyi ilmeisesti Saksaan takaisin, minä ja jokunen toinen syntyi Suomeen. Tuntuma on että tulin kun muutkin alkoivat tulla. Suomalaiset ovat lähempänä saksalaista mentaliteettia kuin esimerkiksi amerikkalainen kulttuuri. Tänne on helpompi saksalaisen sopeutua kuin USA:n minusta pinnallisempaan kulttuuriin.
Rannikolla on myös meri. Mieluisa ympäristö nykyään, mutta avantouinti ja kylmä vesi ei niin kiinnostavaa. Kesällä meri onkin joskus uimakelpoista. - tämäsevaan
sielu kuolematon kirjoitti:
mikä sai sinut syntymään Suomeen vaikka teit karmaasi eri maassa ja eri ystävien parissa? Onko sukua Saksassa?
Nyt minä ymmärrän sitä Shanti Deviä. On monet itkut itketty! Onneksi tuo jooga teki tietoisuuden vahvemmaksi, tällaisen järkytyksen esiintuleminen musertaa jollain tavalla jokatapauksessa muttei niittaa lopullisesti. Muistoilla on voimaa, sillä niihin liittyvät kiintymyksen siteet voivat olla järkyttävän vahvat. Mutta kun harrastatte joogaa, muistakaa että jotain voi tulla pintaan eikä kaikki todellakaan ole hauskaa.
Nyt on aika antaa anteeksi itselle ja muille, aika pyytää anteeksi sillä vain tällä tavalla voi vapautua. - sielu kuolematon
tämäsevaan kirjoitti:
Sukua Saksassa tuolla Etelä-Saksan puolella, Schweinfurt ja siitä lännemmäksi. Suomeen tuli kun tuli tilaisuus. En pystynyt kaikkea itse määräämään, vaan annoin viisaampien ohjata syntymääni. Hyvin ohjasivatkin. Taisin tulla tosi nopeasti, mutta minkäs sille mahtaa kun elämänjano on kova. Olin vain 30 vuotta toisella puolen, ja se on pikkuhujaus toisenpuolen tuntuman mukaan. Vain muutama vuosi paikallista aikaa.
Piti päästä elämään elämänmakuisesti ja jatkamaan eteenpäin keskenjäänyt elämä. Tätä elämää ei ole kauaa suunniteltu, vaan on korvike siitä että kuoli saksalaisena. Tavallaan varavaihtoehto, jos jotain sattuisi ja sattuihan se. Minulta jäi paljon elämää elämättä tällä puolen.
Kaikille ei ollut sopivaa perhettä Saksassa tarjolla. Sopivat ja hyvät perheet ovat kortilla. Nykyiset vanhempani ovat tuttuja varhemmilta ajoilta. Äitini on entinen siskoni, jonka kanssa välien paremmaksi saaminen oli eräs osatavoite.
Osa syntyi ilmeisesti Saksaan takaisin, minä ja jokunen toinen syntyi Suomeen. Tuntuma on että tulin kun muutkin alkoivat tulla. Suomalaiset ovat lähempänä saksalaista mentaliteettia kuin esimerkiksi amerikkalainen kulttuuri. Tänne on helpompi saksalaisen sopeutua kuin USA:n minusta pinnallisempaan kulttuuriin.
Rannikolla on myös meri. Mieluisa ympäristö nykyään, mutta avantouinti ja kylmä vesi ei niin kiinnostavaa. Kesällä meri onkin joskus uimakelpoista.30 vuotta. Näin kerran unta että olin huoneessa jossa oli kaatuneitten ameriikkalaisten sotilaiden sieluja. Kysyin heiltä että kuinta kauan he joutuvat olemaan täällä niin he vastasivat "30 vuotta."
- höpäjät outoja
Oletko aloittaja muka nimimerkki 'Kokija',, tuota en kyll usko.
- tämäsevaan
Mitään ei tarvitse uskoa ninkuin ennenkään ja sitä nimimerkkiä en saa käyttää koskaan koska menin ilmoittamaan etten sitä käytä. Se on niin erilainen persoona, Tuli persoonan muutos kun tuo saksalainen jysähti muistoon. Musta tuli tavallisempi tyyppi. Joogiset menetelmät on nyt käytetty loppuun tässä elämäss enkä jaksa niitä enää veivata. Ne riittivät siihen, että mennyt tuli esille. Riittää mennä nyt eteenpäin tällä ymmärryksellä ja tietoisuudella.
- tämäsevaankertoilee
Nimimerkki Erjuthille: Sinulla oli tuollainen karabiini98K, niinkuin minulla. Jaat samantyylistä saksalaisen sotilaan karmaa. Mutten osaa sanoa, olitko laivastossa. Näen sinutkin saksalaisena sotilaana. Olet samantyylinen ulosanniltasi kuin älykkökaverini, jonka kanssa pakenimme laivastoon "turvaan". Me kaikki samassa jengissä olijat olimme tavallaan valikoituneet älyköiksi. Kaverini soimasi minua natsismista, ja oli kyllä tuon sotatilan takia masentunut.
http://en.wikipedia.org/wiki/Karabiner_98k
Tuossa saksalaisen sotilaan kohtalossa on traumojesi eräs alkusyy. Luultavasti. Tämän haluan sanoa, jospa se valaisisi jotain.
Siihen aikaan lähdin koulukaverini kanssa laivastoon, jotta välttyisimme itärintamalta. Neuvostoliiton itärintamalle joutumista pidettiin kuolemantuomiona. Mutta pieleen meni siinä mielessä, että 13 tuuman paksuiset terässeinät eivät riittäneet. Toihan se turvallisuudentunnetta aluksi, kunnes totuus valkeni. Missään Saksassa ei voinut piiloutua turvaan siihen aikaan. Ei laivastoon, ei pioneereihin, ei länsirintamalle, eikä itärintamalle varsinkaan. Kammosimme itärintamaa ja sen sotaa.
Muistojen parantamisella näen suuren merkityksen ihan konkrteettisessa rauhantyössä - kohdelkaamme itseämme lempeästi sillä takana voi olla todella syviä uurteita tullut näistä kokemuksista. Itseä ei pidä tuomita, sillä saamme aina uuden mahdollisuuden yrittää. Aina eteenpäin luottavaisesti. - oinfidnsafn
Aika hurjia ja selviä muistoja! kerros vähä miten sait nämä muistot putkahtamaan esille? itellä muutaman kerran unia tietystä paikasta joka putkahtelee vähän väliä uniin ja se on tuttu paikka. joku lahti se on ja punainen linna myös? oon yrittäny etsii mut en löydä
- tämäsevaan
Olen harrastanut pienestä pitäen joogaa ja meditoimista. N. 25 vuotta treenailin. Eipä tuohon mitään nopeaa konstia taida olla.
- tämäsevaan
Muistojen saanti esille ei ole itsetarkoitus, mutta se syventää itsetuntemusta. Tunne, kun aivot lentävät pihalle kun sirpale osuu lopulta kalloon, on myös muistissa. Poks kallo posahtaa..siihen loppui se elämä. Muisti on raa-an sensuroimatonta. Muistaminen on tosi rankkaa, en suosittele ihan tosta noin vaan. 25 vuoden joogaamisen jälkeenkin ottaa koville. Mutta on se sen vaivan arvoista. Muistin myötä padottuja persoonan stressejä vapautuu ja sen tuntee valtavana helpotuksena. Käytös saattaa muuttua: menetin kiinnostuksen sotapeleihin, joita olin joskus pelaillut. En kertakaikkiaan pysty enää pelaamaan sota PC-pelejä. Ne tuntuvat vastenmielisiltä. Olen saanut tarpeeksi sodasta.
- tämäsevaankertoilee
Entisen elämäni matkan varrella on punasävyisii linnoja!
Jo Marienburgissa näin punasen linnan veden ääressä. Marienburg on matkalla kohti Danskia ja Gotenhafenia. Linnoja on myös Brittein saarilla ja Tanskassa. Danskissa on punasävysiä linnamaisia taloja kanavien varsilla.
http://www.bridgeakademie-froehner.de/attach/Gdansk/H-Danzig.jpg
https://en.wikipedia.org/wiki/Malbork_Castle ( MARIENBURG )
Halbinsel Hela on näyttävä "puolisaari" Danskin pohjoispuolella.
http://www.bridgeakademie-froehner.de/attach/Gdansk/Gdansk6.jpg - Lisäys
tämäsevaankertoilee kirjoitti:
Entisen elämäni matkan varrella on punasävyisii linnoja!
Jo Marienburgissa näin punasen linnan veden ääressä. Marienburg on matkalla kohti Danskia ja Gotenhafenia. Linnoja on myös Brittein saarilla ja Tanskassa. Danskissa on punasävysiä linnamaisia taloja kanavien varsilla.
http://www.bridgeakademie-froehner.de/attach/Gdansk/H-Danzig.jpg
https://en.wikipedia.org/wiki/Malbork_Castle ( MARIENBURG )
Halbinsel Hela on näyttävä "puolisaari" Danskin pohjoispuolella.
http://www.bridgeakademie-froehner.de/attach/Gdansk/Gdansk6.jpgLisäys että punasävyistä Marienburgia käytettiin Hitlerjugendin kesäpaikkana.
Uskon tuon aloittajan tarinan, sillä se on mahdollista että muistaa edellisen elämän, tai persoonan tapahtumat jotka hän on saanut perimänä syntymässä.
Varsinkin jos on kokenut väkivaltaisen kuoleman niin nuo hänen syynsä ja seurauksensa tulevat melko pian kuoleman jälkeen
takaisin kiertoon välttämättömyyden pakosta, ja tämänhetkisestä tilasta päätellen ei hänellä ole kovin pahaa karmaakaan ole
ollut.
Tohtori Waltter Stein joka oli Hitlerin aikalainen ja tunsi hänen henkisen kehityksensäns, mustassa veljeskunnassa , niin hänestä tuli hitlerin suurin vihattu ja hän yritti murhauttaa hänet mutta hän pääsi pakenemaan englantiin.
Sodan jälkeen hän ennusti sodassa kaatuneet kiihkonatsit tuleva syntymään balganille
Historiasta tiedämme mitä balganilla tapahtui- tämäsevaan
Meitä oli kämpässä vain yksi kiiihkonatsi, joka ei ollut lähin toverini. Muut olivat maltillisempia. Yli-innokkaat Kiihkonatsit eivät jaksaneet loppuun saakka vaan menettivät hermonsa. Niin kävi tuolle kämppiksellekin. Lepposammat kaverit kestivät paremmin tykkien pauhinassa ja sodan paineessa.
Yksi ratkaseva avain muistoihin on seikkailumme Gotenhafenin aallonmurtajalla, jota nimitimme silloin wellenbrecheriksi tai halb inseliski. Tuolla aallonmurtajalla kävi tietääkseni satoja sotilaita ihailemassa satamaa. Sieltä näki meidän lähtevän laivamme, jolta lähtisimme ikimuistoiselle meriretkelle.
Toisen maailmansodan suuret taistelut, sivu 61 merimiehistä suuri osa kävi tuolla aallonmurtajalla pienemmissä porukoissa. Se oli perinteinen retkikohdam ja siellä kävi satoja miehiä. Kouluttajamme näkyvät molemmat kuvassa. Korkea-arvoisempi eli kuvassa alempi oli lepposampi ja pidin hänen tyylistään todella. Siksi katsekin suuntautui tuohon suuntaan. Takanani oli lähin toderini. Erittäin onnistunut kuva.
Tähän päätän tarinan eikä tätä nimierkkiä enää tulla näkemään. Eikä myöskään kokijaa. Kiitos seurasta ja näkemiin. Viesti välitetty. - eräs vanha kettu
tämäsevaan kirjoitti:
Meitä oli kämpässä vain yksi kiiihkonatsi, joka ei ollut lähin toverini. Muut olivat maltillisempia. Yli-innokkaat Kiihkonatsit eivät jaksaneet loppuun saakka vaan menettivät hermonsa. Niin kävi tuolle kämppiksellekin. Lepposammat kaverit kestivät paremmin tykkien pauhinassa ja sodan paineessa.
Yksi ratkaseva avain muistoihin on seikkailumme Gotenhafenin aallonmurtajalla, jota nimitimme silloin wellenbrecheriksi tai halb inseliski. Tuolla aallonmurtajalla kävi tietääkseni satoja sotilaita ihailemassa satamaa. Sieltä näki meidän lähtevän laivamme, jolta lähtisimme ikimuistoiselle meriretkelle.
Toisen maailmansodan suuret taistelut, sivu 61 merimiehistä suuri osa kävi tuolla aallonmurtajalla pienemmissä porukoissa. Se oli perinteinen retkikohdam ja siellä kävi satoja miehiä. Kouluttajamme näkyvät molemmat kuvassa. Korkea-arvoisempi eli kuvassa alempi oli lepposampi ja pidin hänen tyylistään todella. Siksi katsekin suuntautui tuohon suuntaan. Takanani oli lähin toderini. Erittäin onnistunut kuva.
Tähän päätän tarinan eikä tätä nimierkkiä enää tulla näkemään. Eikä myöskään kokijaa. Kiitos seurasta ja näkemiin. Viesti välitetty.Tätä olen osannutkin odottaa, että alamme muistaa menneitä elämiämme kun ihmiskunta siirtyy "henkisessä evoluutiossa" seuraavaan vaiheeseen. Näin alamme ottaa aivan uudenlaista vastuuta itsestämme ja luonnosta tai muuten meitä ei enää kohta täällä ole, jos pinnallinen materialismi jatkaa "voittokulkuaan". Kun muistamme sen, että olemme olleet täällä aiemminkin ja tulemme olemaan uudelleenkin.
Ja tämä muistaminen helpottuu kun näemme juuri tuon kaltaisia dokkareita tai kuulemme musiikkia, näemme elokuvia ja vaikka mitä! Ja kun harjoitamme "henkisiä lajeja" kuten meditointi ja jooga.
Sotamuistot jos mitkä ovat kaikkein voimakkaimpia muistoja, koska niihin liittyy valtaisa tunnelataus, jännitystä ja hirvittäviä pelkotiloja. Sodassa myös koetaan ihmisyyden parhaimmat ja huonoimmat puolet niiden äärimuodoissa. On hienoa kuolla toverin rinnalla velvollisuuttaan suorittaen! Se side minkä se aiheuttaa sielujen välille on todella luja ja jatkuu lukuisiin tuleviin elämiin.
Itsellänikin on voimakas tunne siitä, että olen taistellut lukuisissa armeijoissa, niin "hyvän" kuin "pahankin" puolella. Jo lapsuudessani kaikki viittasi sellaiseen. Olin todella "sotahullu" lapsi ja ymmärtäähän sen koska sotalelut ovat erittäin kiehtovia leluja, enkä ollut edes ainoa joka niillä leikki!
Mutta hieno ketju ja hieno tarina!!!!
Että nimimerkki 'kokija'?
- pilli-piipari1
aloittajasta tulisi hyvä kirjailija ja sellasta fiktio kamaa voisit kirjoitella.en yhtää epäile, etteikö jotain bismark laivaa olisi ollutkin olemassa tosielämässä mutta hei haloo. ei kukaan synny uudelleen. sen sanoo raamattukin. heprealaiskirjeessä 9 luku ja 27 jae. ihmisille on määrätty että kerran heidän on kuoleminen ja sitten tulee tuomio.
- muuan mies
Se on syyn ja seurauksen laki joka määrää tekojemme jatkumisen uudessa syntymässä.
SE on siis välttämättömyyden pakko, sillä perimänä syntymässä saamamme peri jatkuu tässä persoonassa.
Tuo perimämme on ammoin syntynyt ja päättyy vasta kun syyt ja seuraukset ovat loppuunkäyty.
Voimme kuitenkin nopeuttaa tuota kehitystä omalla toiminnallamme, site, että ymmärrämme ja oivallamme miten ja miksi se on syntynyt, silloin vapaudumme siitä.
Sen jälkeen kun karmamme on päättynyt, ei ole uudesti syntymisen pakkoa, mutta voimme tulla kuitenkin
takaisin vapaaehtoisesti, auttamaan ihmisiä ymmärtämään nämä asiat, nopeuttaaksemme ihmiskunnan henkistä kehitystä,
ennekuin ihmiskunta ehtii tuhota itsensä, jonka se tekee karmansa seurauksenaMuuan mies
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k532325Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖271354Aavistatko että moni tietää
Vai ollaanko hyvin vedätetty pokerinaamalla. No kun vähiten odotat niin yllätämme sinut871106Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt551062Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me1741026Yritin saada
Vastauksia mutta et voinut olla rehellinen ja kaiken kannoin yksin. Halusin kovasti ymmärtää mutta en voi enää ymmärtää.12941- 88914
- 68903
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos22843Kronikat..
Mikä hele… on tää yks kronikat mikä suoltaa facessa kaikkea julkaisua ja AINA samoista firmoista imatralla??? Eikö ne mu10833