HANKALA 1v! Alkaa voimat loppua, jelp?

Meillä ei ihan noin hankalalta kuullosta, mutta hankala on kuitenkin.
Tyttö siis juuri vuoden ikäinen ja minulla vain tämä yksi lapsi joten helpompaa kuin sinulla luultavasti.

Tyttö oli vauvana vastaavasti todella rauhallinen ja helppo, vaikeudet alkoivat sinä 8 kk aikoihin eikä loppua näy.
Hereillä ollessa ei mikään kelpaa tai ole hyvä.
Vähän aikaa jaksaa jotain leikkiä ja sitten alkaa jo kitinä ja juuri tuollainen "jäykistely"
Syliin pyritään kokoajan, mutta jos otan niin alkaa äidin raapiminen ja pureminen välittömästi!!
Syöminen meillä myös yhtä tuskaa ja pelleilyä aina!!
Lapsi haluasi kovasti ottaa sen oman lusikan ja syödä itse ja ruokaa meneekin suuhun lapsen toimesta sen pari kertaa minkä jälkeen ruokaa alkaa lentämään minne sattuu jolloin otan lusikan pois ja silloin tulee mieletön raivo ja syöminen loppuu yleensä siihen!!!
Pukeminen meillä on aivan hirveää, tyttö huutaa ja rimpuilee, konttaa karkuun.
Pitäisi joskus kellosta katsoa huvikseen kauan siihenkin menee meillä aikaa:)

Pihalla myös samaa kun teillä eli mennään kaikkiin kiellettyihin paikkoihin jatkuvasti ja kaikki mah. Kivet jne pistetään suuhun!! Ei siinä paljon kerkeä hiekkalaatikolla istuskella kun tyttö on kokoajan jossain pulassa.
Onneksi sentään pitää keinumisesta:)
Tyttö on rauhallinen ainoastaan oikeastaan jos paikalla on paljon ihmisiä/lapsia joita sitten vain ihmettelee ja tarkkailee.

Toivon että kun tyttö oppisi kävelemään niin vähän rauhoittuisi tai sitten päinvastoin:)!
Koitetaan pärjätä tempperamenttisten tyttöjemme kanssa!!

"

Heips vaan avaaja. Sinun lapsesi kuulostaa aivan tavalliselta 1-vuotiaalta, tuota pään hakkaamista lukuunottamatta. Veikkaan kuitenkin että hänestä kasvaa terve tyttö. Minulla on kolme tytärtä ja heistä kaksi nuorempaa ovat olleet juuri kuin sinun tyttäresi. Nyt kaikki ovat aikuisia, mutta temperamenteissa ei ole eroja.

Tulin siihen tulokseen, että vanhimman ei tarvinnut vauvana näyttää temperamenttiaan, kun oli isänsä ja äitinsä keskipisteenä jatkuvasti. Nuoremmat pitivätkin itse huolen, että huomiota tuli heillekin aivan riittävästi. :)

Minäkin kanniskelin keskimmäistäni esimerkiksi aamusta iltaan, ennenkuin hän oppi itse kävelemään, mutta hienosti pärjäävä nuori nainen hänestäkin kasvoi. Joskus kävi sääliksi vanhinta lasta, mutta kyllä hänkin sai isältään huomiota silloin, kun minulla oli kädet täynnä nuorempien kanssa. Jaa sinäkin hoitovastuuta isälle, isovanhemmille ja kummeille silloin kun siihen on tilaisuus.

kivien tai hiekan syöntiin kuole, itse ainakin olen huoletta antanut lasten touhuta ulkona jos vain viihtyvät. Nyt ikää nuoremmalla alkaa olla 1,5v niin osaa jo hiekkalaatikolla ja kivikolla hienosti lapioida tavaraa ämpäriin ym. eikä kaikki enää mene suuhun. Tietysti tielle meno ja muu vaarallinen pitää estää, mutta mielestäni ei kannata olla turhan tarkka vaikka esim. kiviä tai keppejä sinne suuhun eksyy.

Kokeile tuohon huutamiseen ja raivoamiseen ihan yksinkertaisesti sitä, että annat raivota etkä noteeraa. Tämä meidän kakkonen on melkoinen jästipää ollut aina (juurikin kuvailemiasi piirteitä). Ja kun suuttuu, suuttuu ihan oksat pois eikä hevillä rauhoitu. En enää jaksanut sitä jatkuvaa raivoamista, joten tein sen päätöksen, että jos syyttä pillastuu niin huutakoot. On useamman kerran ulkonakin maannut rautakankena puoli tuntia kiljumassa keuhkoja pihalle, kun me isosiskon kanssa tehdään jotain siinä lähettyvillä. En edes puhuttele häntä, tai välillä kysyn rauhallisella äänellä, että tuletko leikkimään. Aikansa mesoaa ja sitten hän tulee muina miehinä leikkin mukaan. Nyt parin kuukauden ajan on selkeästi huomannut, että nämä änkyröinnit ovat lyhentyneet kokoajan.

Ja kyllä ne kivien ja hiekan syönnitkin ovat loppuneet ihan itsekseen, kun siitäkään ei ole tehnyt suurempaa numeroa.

Voimakas temperamenttinen lapsi! Ei sen "vaarallisempaa", mutta aivan taatusti syö hermoja :( Tulee pärjäämään elämässä tosi hyvin, ja on varmasti määrätietoinen ja tietää mitä tahtoo, mutta tässä primitiivivaiheessa koettelee sinua äärirajoille asti. Pidä nyt huolta omasta jaksamisestasi, anna itsellesi lepohetkiä, vaadi niitä suorastaan, että jaksat ammentaa energiaa lapsellesi. Onko sulla mahdollisuutta välillä "huilata" vaan vanhemman lapsen kanssa touhuten? Panosta itseesi, sitten jaksat panostaa pieneen temperamenttiseen tiitiäiseesi. VOIMIA!

Kuulostaa tutulta, täällä toisen tänttärän äiti. Tsemppiä!

kukahan tämä naishenkilö on, nimittäin laittanu kaksi samaa tekstii tänne

tosta meidän poitsun syömisestä niin hänellä yleensä täytyy joku olla, että suostuu syömään (syötämme hänet) mut kaikki mitä ollaan annettu niin joku pitänyt heittää lattialle. Meillä käy neuvolan perhetyöntekijä ja hän mainitsi siitä, että se pitäs saada loppumaan (ettei leikitä samalla)

Jos lapsi satuttaa tahallaan itseä, pakko siinä ottaa lapsi syliin ja pitää niin kauan sylissä kun rauhottuu, näin meille sanottu. Oli hakannut seinään ja patteriin päätä, mut nyt ei oo tehnyt sitä moneen kuukauteen! 2-3 kertaa ollut vain. Ikää tulee syksyllä 2v