Nyt ihan ensiksi sanon, että olen hyvin skeptinen ihminen ja vakaumukseltani olen agnostikko (ihminen ei tiedä maailmasta juuri mitään, ei edes mitä valtameren pohjassa on, joten olisi ylimielistä sanoa itseään ateistiksi).
Elän tuiki tavallista tylsää elämää. Nyt viime aikoina mieltäni on alkanut vaivata asiat, jotka tapahtuivat vuosia sitten.
En koskaan saanut niihin mitään järkevää selitystä, kukaan kun ei joko halunnut edes puhua kanssani niistä tai sitten niitä pidettiin hyvinä "kummitusjuttuina".
Aivan kaikkea en nyt ala luettelemaan, mutta tässä muutamia:
Olin joskus 13-vuotiaana huoneessani ja tarkoituksenani oli käydä läksyjen kimppuun. En kuitenkaan löytänyt kynääni mistään.
Muistelisin todenneenikin ääneen, että missä helvetissä se kynä on. No, tuo kynähän sitten lensi huoneen toisesta päästä suoraan jalkojeni juureen.
Saman ikäisenä, istuskelin vanhassa navetassa ja lueskelin heinäkasassa lehteä (asuin vanhalla maatilalla). Koko murju oli niin vanha ja laho, että sai katsoa aina mihin astui. Heinävintille ei ollut asiaa, se oli jo niin hapero, että lattia olis hajonnut useasta kohdasta.
Joka tapauksessa, lueskelin ja nautin lämpimästä kesäpäivästä. Kunnes.. kuulin jotain, mitä edelleen silloin tällöin kummittelee mielessä. Heinävintillä käveli joku.
Askeleet olivat todella raskaat, kuin isompi mies. Ja kaiken lisäksi, hän ei tosiaan kuulostanut varovan askeliaan, mitä se hapero lattia olisi vaatinut. Mikäli joku fyysinen siellä olisi ollut, olisi hän pudonnut lattian läpi eteeni.
Mutta askeleet jatkuivat koko heinävintin poikki ja pysähtyivät. Ymmärrettävistä syistä en mennyt tarkistamaan tilannetta, mutta navetasta ei ketään tullut ulos..
Kolmas erityisen muistamisen arvoinen kerta oli, kun 15-vuotiaana makoilin sängylläni ja lueskelin taas lehteä. Huoneessani oli kattolamppu, jossa oli leveä muovikupu (siis niin peruskattolamppu kuin voi olla).
Huoneessa oli tyyntä (ei ikkunaa auki, ei mitään) ja olin yksin. Kuulin pamauksen, kuin joku olisi kovaa läppäissyt kädellään muovikupuun. Eikä siinä tietysti kaikki, vaan lamppui heilui vimmatusti juuri niin kuin se heiluisi, mikäli sitä läppäistäisiin voimakkaasti. Olin kieltämättä hieman järkyttynyt ja pakenin huoneesta keittiöön, jossa muu perhe ykskantaan oli sitä mieltä, että olin nukkunut ja nähnyt unta. Ihanaa, kun perhe on aina niin tukena.
Sitten on ollut tätä perushuttua, eli olen ollut yksin kotona ja suihkussa käydessäni on kylppäriin oveen koputettu. Pyysin odottamaan (luulin koputtajan olleen siskoni, vanhempamme olivat silloin mökillä). Koputus jatkui. Alkui koventua ja mennä kärsimättömäksi, pari kertaa pamautettiin kunnolla. Vittuuntuneena suljin suihkun ja läväytin oven auki. Ei ketään.
Kotona ei ollut lisäkseni muita. Soitin heti sisarelleni, joka todistettavasti oli aivan muualla, eikä ollut lähelläkään kotia.
Myös kauhuleffoista tuttu palloefekti on käynyt. Meillä tosin koiran tennispallo. Koira on ollut mökillä, samoin kissakin. Kaikki kotona olevat perheenjäsenet ovat samassa huoneessa. Huoneeseen vieriihyvää vauhtia koiran tennispallo.
Totta kai ensireaktio on, että haluaako poika leikkiä, kunnes muistamme etteivät lemmikit ole kotona.
Myös täysi-ikäisenä työpaikalla on käynyt muutamia outoja sattumuksia, mutta muutoin ainakin rauhoittuneet, jos eivät loppuneet.
Nyt, olisi mielenkiintoista tietää onko muilla samantyyppisiä kokemuksia. Viime aikoina on vain alkanut ahdistaa ajatukset liikaa, ei vain enää oikein voi selittää näitä itselleen mitenkään.
Outoa vai mitä?
4
382
Vastaukset
- viis matkustajaa
On noita kokemuksia lähes jokaisella, älä kuitenkaan pelkää, sillä luot useimmin itse tapahtumat.
- Mitä sitten uskoa
No, kenelläkään kelle on olen uskaltautunut mitään näistä mainitsemaan, ei ole ollut kokemuksia asiasta. Netissäkin nämä parapsykologia palstat näyttävät olevan täynnä, kaikella kunnioituksella, kaikkea shittiä auroista ja henkiparannuksista. Uskoopa näköjään jotkut olevansa vampyyrejäkin.
Eli aika ketterästi tulee yleensä klikattua itsensä pois sivulta.
Itse aiheuttamisesta olen itse asiassa joskus miettynyt, että ihminen kuitenkin käyttää melko pientä osaa aivokapasiteetistaan. Tiedepalstoilla pitävät näitä juttuja aivan bullshittinä, mikä on sinänsä erikoista. Luulisi tieteestä kiinnostuneiden pitävän kaikki mahdollisuudet avoimina, eivätkä torppaa heti jotain, mitä eivät ymmärrä.
Kyllähän niitä muutamia grillibileitäkin ehdittiin pitää, ennenkuin viimein uskottiin ettei maailma ole litteä, vaan pyöreä.
Tätä itse aiheuttamista mietin myös silloin, kun jalkani oli onnettomuuden vuoksi menettänyt lihasmuistin ja sitä ei voinut liikuttaa vaikka kuinka yritin. Vaati pitkää keskittymistä ja nimenomaan aivotyötä, jotta oppivat taas pikkuhiljaa antaa jalkalihaksille käskyjä.
Miksipä sitten ei yhtä hyvin voisi olla niin, että niin sanottu telekinesia olisi ihmisaivoille harjoiteltuna yhtä iisi juttu kuin kävelyaskeleen ottaminen tai käden ojentaminen, mutta tätä kun ei harjoiteta, on lopputulos sama kuin lihasmuistin menettämisessä.
Tämä siis pientä spekulaatiota, ei mitään väittämää jos joku nyt haluaa provosoitua. Näyttääpä tulevan vaihteeksi ihan asiallistakin tarinaa tänne, kiitos nimimerkille "Mitä sitten uskoa". Lainausta häneltä:
_ _No, kenelläkään kelle on olen uskaltautunut mitään näistä mainitsemaan, ei ole ollut kokemuksia asiasta. Netissäkin nämä parapsykologia palstat näyttävät olevan täynnä, kaikella kunnioituksella, kaikkea shittiä auroista ja henkiparannuksista. Uskoopa näköjään jotkut olevansa vampyyrejäkin. Eli aika ketterästi tulee yleensä klikattua itsensä pois sivulta._ _
Hyvä kuvaus, näin valitettava tilanne tosiaan on. Aika harvalla näyttää olevan oikeata käsitystä siitä, mitä parapsykologia on. Tilanteen parantamiseksi olisi hyvä tuoda kokemuksiaan esille paremmassa ympäristössä, millainen nyt onkin tarjolla: Suomen ufotutkijat ry:n "Piiloluonnollinen tietokanta".
Sinne saa kertomuksensa anonyymisti näkyviin täyttämällä lomakkeen
http://www.fufora.fi/lomakkeet/paralomake.php
Itse tietokantaan pääsee vapaasti tutustumaan osoitteessa
http://www.fufora.fi/sut_paradb/database.php?sid=&s=1
Kun kokemuksista puhutaan paljon asiallisesti ja luotettavasti, niin saadaan aikaan painetta yleisön suunnasta parapsykologian tutkimusrahoituksen lisäämiseksi. Jos akateemisessa maailmassa otettaisiin psi-ilmiöt vakavasti huomioon, niin maailmasta tulisi hyvin toisen näköinen. Nykytilanteessa akateemiset tutkijat eivät hyvästä syystä uskalla edes anoa rahoitusta "huuhaatutkimukseen" eivätkä myöskään uskalla julkisesti kertoa omista selvistä kokemuksistaan. Asioiden sekoittaminen keskenään on saanut tällaisen sopan aikaan.- Mitä sitten uskoa
Vaikuttaa mielenkiintoiselle, näpyttelen juttua tulemaan, kun on vähän enemmän aikaa niin ei tule "hutaisten" tehtyä.
Mitä seura oikeastaan "etsii"?
Monesti vaan kun omaa päätä jäänyt vaivaamaan, että aiheuttaako ihminen nuo asiat itse, vai onko kyseessä "joku muu". Kun joskus on tuntunut olevan kovin paikkasidonnaistakin, muutamassa paikassa en suostu enää koskaan käymään liian pelottavien tapahtumien vuoksi.
Eräässä paikassa olimme kolmen porukalla, eli en ainakaan voi ajatella kuulleni nähneeni omiani.
Meidän piti yöpyä talovahtina eräässä asunnossa, jossa siis ei ollut ketään meidän lisäksemme.
No, heti alkajaisiksi päivällä kuulimme, miten joku nainen olisi puhunut toisessa huoneessa. Ei ollut tv:tä päällä, ei radiota, ei mitään. Ei ollut ihmisiä ulkonakaan, joten mysteeriksi jäi tuo puhe.
Yöllä sitten saimme ihan oman creepy-shown, kun välioveen (ulko-oven jälkeen oli eteistila, jonka jälkeen väliovi huoneistoon. Sekä ulko-ovi, että väliovi olivat molemmat lukossa, ulko-ovi vielä turvaketjulla) koputeltiin ja kuului kuinka "joku" juoksenteli eteistilan portaissa ylös-alas. Sydän jätti pari lyöntiä viimeistään siinä, kun välioven ovenkahva painui ylös-alas, kuin joku olisi sitä toiselta puolelta rämpytellyt.
Aamun sarastaessa kaikki oli loppunut ja hyvin, hyvin varovaisesti hiivimme eteistilaan (odottelimme vissiin näkevämme auki murretun ulko-oven?). Kaikki oli kuin pitikin. Ovi lukossa ja turvalukon ketju ehjänä, ikkunat kiinni ja ehjinä. Kukaan ei siis ole voinut sisälle tulla.
Oli sen verran karmiva keissi, ettei hirveästi ole halunnut tuota jälkeenpäin muistella. Millekään ei löytyny mitään selitystä, vaikka tapahtumat olivat todellisia. Harmittaa, ettei tuolloin kännyköiden kamerat olleet vielä kovin yleisiä. Tosin, olisiko siinä peloissaan ja hämmästyneenä tajunnut edes pistää videointia päälle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei2047205- 1682217
- 1131778
- 511440
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️651403Möykkähulluus vaati kuolonuhrin
Nuori elämä menettiin täysin turhaan tällä järjettömyydellä! Toivottavasti näitä ei enää koskaan nähdä Kauhavalla! 😢571206Älä mies pidä mua pettäjänä
En petä ketään. Älä mies ajattele niin. Anteeksi että ihastuin suhun varattuna. Pettänyt en ole koskaan ketään vaikka hu1021135Reeniähororeeniä
Helvetillisen vaikeaa työskennellä hoitajana,kun ei kestä silmissään yhtään läskiä. Saati hoitaa sellaista. Mitä tehdä?71086- 411039
Tarvitsemme lisää maahanmuuttoa.
Väestö eläköityy, eli tarvitsemme lisää tekeviä käsiä ja veronmaksajia. Ainut ratkaisu löytyy maahanmuutosta. Nimenomaan2631024