Hei,
koin spontaanin keskenmenon viime viikolla, kun raskaus oli viikolla 7. Tosin sitä edeltävällä viikolla, viikolla 6, tunsin yhtäkkiä jo, ettei kaikki ole ok. Se oli vaan tunne, jota en osannut selittää. Siitä parin päivän päästä tuli verta paperiin, ja siten jatkui viikonlopun yli, verta pyyhkiessä. Siihen liittyivät myös lievät kivut, joiden takia en pitänyt paperiverta enää normaalina. Sitten viikonlopun jälkeen, viikko sitten maanantaina, alkoi kunnollinen vuoto ja kunnolliset kivut. Tiistaina supisteli kuin synnytyksen alkaessa, ja kunnon vuoto. Vessassa käydessä plopsahti veteen kaksi isoa palaa, toinen maanantaina ja toinen tiistaina, joista ajattelin toisen olleen sikiöni ja toisen istukka. Keskiviikkona aamulla ultrassa kohtu oli tyhjä. Pari kertaa sen jälkeen olen käyny verikokeessa tarkistamassa, että raskaushormooni laskee. Nyt se oli laskenut, ja kaikki on teknisesti ohi.
Suru ja pettymys on ollut valtava. Toisaalta olen hyvilläni, että kun näin piti käydä, se kävi spontaanisti. Olen kokenut yhden keskeytyneen keskenmenon joitain vuosia sitten, jossa ultrattiin ensin viikkoihin nähden liian pieni sikiö ja ei sydänsykettä ja lopulta kuollut sikiö, ja kaavinta siitä viikon päästä. Se oli henkisesti paljon raskaampi kokemus - pari viikkoa epätietoisuutta, ja sitten vielä odotus kaavintaan kuollut lapsenalku mahassa. Nyt tämä sentään meni nopeammin ilman suurta epätietoisuutta ja odotusta. Kun verta alkoi tulla, tiesin jo, kuinka käy..
Raskauden ensimmäiset viikot tein raskasta siivoustyötä - raskasta imurointia, vesiämpäreiden kantamista jne.. Se oli kuin raskasta fyysistä kuntoilua joka aamu pari tuntia. Työaamujen jälkeen olin fyysisesti ihan loppu. Olin kerennyt tehdä siivoustyötä pari viikkoa, kun tein positiivisen raskaustestin raskausviikon 4 lopussa. Se jälkeen olin vielä pari päivää töissä, ja viimein työpäiväni oli fyysisesti tosi raskas. Lopetin siihen päivään, koska pelkäsin ihan hirveästi, että työ on liian raskasta. Työnantaja oli "orjuuttava" - lyhyeen aikaa oli ympätty ihan liikaa tekemistä.
Kuitenkin parin viikon päästä työn lopettamisesta kävi näin. Silloin viikolla 6, viikko työn lopetuksesta, kun alunperin aloin tuntea, että jotain on pielessä, jouduin vielä nostamaan 3-vuotiasta tytärtäni (14kg) maasta, ja se sattui viiltävästi mahassa... Sen jälkeen alkoi olla tuntemuksia, että jokin on pielessä, kuukautiskivun kaltaisia kipuja.
Nyt minulla on hirveä pelko ja VALTAISAT itsesyytökset, että aiheuttiko raskas siivoustyö ja sen päälle vanhemman lapseni nostaminen keskenmenoni.. Viikon viisi loppuun asti kaikki tuntui hyvälä, minulle alkoi ilmaantua jo pahoinvointia. Pelkään, että se siivous heikensi jotenkin alkion kiinnittymistä tms kuitenkin, ja tuo lapsen nostaminen sitten ikään kuin viimeisteli tai käynnisti keskenmenon, kun mahaan sattui..
ASIALLISIA kommentteja, kiitos, olen jo murheen murtama, eivätkä nämä ajatukset anna minulle rauhaa. Välillä voin jo päästää irti itseni syyttelystä, mutta sitten se alkaa taas.. ja sen päälle suru ja pettymys. Neuvola ja lääkäri tietenkin sanovat, että ei johtunut siivouksesta tai nostamisesta, mutta itse epäilen, että näillä asioilla on jotain tekemistä keskenmenoni kanssa kuitenkin..Onko kellään kokemuksia vastaavasta?
Miten tästä selviää... Nyt olen vauvaton, ja sen lisäksi ilman työtäkin.. Työn jättämistä en kyllä yhtään kadu, kun keskenmeno kerran tuli. Kadun vain sitä, etten tehnyt raskaustestiä jo aiemmin, ja jättänyt työtä aiemmin...
Raskas siivoustyö ja keskenmeno
5
618
Vastaukset
- Elefanttifanttinen
Sure rauhassa ja niin paljon kuin surettaa. Jos kovasti pitkittyy niin toki ammattiapua. Neuvolaan voit soittaa vielä. Itse uskon Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen.
- Kaihomieli
Koin keskeytyneen keskenmenon ja tiedon saimme asiasta miehenki kanssa kun ensimmäiseen ultraan menimme.
Pahoinvointi oli loppunut tai vähentynyt huomattavasti viikkoa aiemmin ja olin siitä niin onnellinen. Tämä onni muuttui kuitenkin suruksi kun ymmärsin jälkeenpäin miksi pahoinvointi oli loppunut. Elämän ihmeellisin hetki vaihtui elämäni kamalimpaan päivään.
Viikko on kulunut siitä kun lääkkeellisesti asia saatiin hoidettua. Eikä sekään ihan putkeen mennyt. Sairaalassa olimme miltein vuorokauden kunnes istukka suostui ulos tulemaan. Nyt supistelut ja kivut alkavat vähitellen helpottamaan vaikkakin aika ajoittain ihmeellisiä nipistyksiä tuntuukin.
Ei sitä keskenmenoa näin aikaisessa vaiheessa kuitenkaan voi terve ihminen itse aiheuttaa.
Kyllä kyseessä on ollut jokin häiriö, josta johtuen lapsi ei ole voinut pidemmälle kehittyä. Suru on vain niin suuri!
Sinulla on kuitenkin jo yksi lapsi ennestään.
Mikään ei ole tärkeämpää (työ yms.) kuin se, että saat kokea lapsesi läsnäolon.
Itse odotan mieheni kanssa sitä ihmeellistä päivää, että saisimme kolmannen perheenjäsenen... tällä hetkellä toiveena vain mielessä...
Jaksamisia! - ...
Olen samaa mieltä kuin lääkärisi. Raskaus ei ole sairaus, eikä senvuoksi tarvita rajoitteita. Sait keskenmenon, koska alkio oli epäkelpo. Keskenmeno olisi tullut enemmin tai myöhemmin. Parempi, että se tapahtui näin alussa.
- Osomo
Ikävä kuulla tarinasi, mutta vielä ikävämpää on se, että edes ajattelet itse aiheuttaneesi keskenmenon.
Ennen viikkoa 12 tapahtuneet keskenmenot johtuvat siitä, että kehittymässä olevassa alkiossa ilmenee jokin ongelma. Jokin sisäelin ei kehity oikein, joten (ikävä kyllä) elinkelvoton alkio poistuu "tuhlaamasta" äidin energiaa.
Noin alkuvaiheessa alkio on todella pieni verrattuna kohtuun, joka sitä suojaa, että fyysisillä ponnistuksilla ei voi aiheuttaa terveen ja elinkelpoisen alkion keskenmenoa. Tuolloin pieni alkio ja kohtu ovat niin hyvässä suojassa vatsanpeitteiden ja lantioluiden sisällä, että sitä ei ulkoapäin pysty vahingoittamaan. Ainakaan niin, ettet vahingoittaisi itseäsi samalla todella pahasti.
Ainoa, mihin fyysiset ponnistukset ovat voineet vaikuttaa on se, että keskenmeno tuli spontaanista. Toisin sanoen, alkio menehtyi kohtuu elinkelvottomuutensa vuoksi ja kohtu ryhtyi työstämään keskenmenoa. Ponnistelut ovat mahdollisesti edesauttaneet kohtua supistelemaan rajummin ja näin ollen saattamaan jo elottoman alkion ulos.
Toivotan onnea seuraaviin yrityksiin ja toivon, ettet syytä itseäsi asiasta, johon et missään nimessä ole syyllinen. - Skidu
JAKSAMISTA SINULLE! Mutta lopeta ne itsesyytökset heti. Ei ne vie mihinkään, jos syytöksilläsi olisi pohjaa, niin ei se nykytilannetta muuta. SINUA ei syytä kukaan, joten lopetahan itsekin itsesyytökset, itsesi kanssa olet 24h.
Suruaika on jo tarpeeksi raskasta ilman itsesyytöksiäkin. Joten ota asenne elämään ja suru voi mennä luontaisesti ohi eikä jää pilveksi roikkumaan päällesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162188Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842138- 1011407
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101336Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841227Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249896Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173874- 78869
- 63854