Yksinpurjehdus

niin niin snoopy.fi...hienoa luettavaa, kiitos linkistä...

Duncker ei juurikaan purjehtinut yksin.

Yksinpurjehduksessa veneen valintaan pitää kiinnittää erityistä huomiota. Hanki sen kokoinen, että pystyt sen kaikissa tilanteissa yksin hallitsemaan. 40 jalkaa alkaa olla ehdoton yläraja. 30- ja 40-jalkaisen ero käsiteltävyydessä on valtava.

Varmista, että vene on kestävä. Kaikki mitoitukset saisivat olla 50--100 % järeämmät kuin vastaavankokoisessa sarjatuotantoveneessä. Pitkä köli kestää paremmin kuin eväköli, teräs paremmin kuin muovi, skegiperäsin paremmin kuin lapioperäsin.

Hanki luotettava autopilotti ja opettele käyttämään sitä.

Näillä pääset alkuun.

Aluksi kirjoitti:

Duncker ei juurikaan purjehtinut yksin.

Yksinpurjehduksessa veneen valintaan pitää kiinnittää erityistä huomiota. Hanki sen kokoinen, että pystyt sen kaikissa tilanteissa yksin hallitsemaan. 40 jalkaa alkaa olla ehdoton yläraja. 30- ja 40-jalkaisen ero käsiteltävyydessä on valtava.

Varmista, että vene on kestävä. Kaikki mitoitukset saisivat olla 50--100 % järeämmät kuin vastaavankokoisessa sarjatuotantoveneessä. Pitkä köli kestää paremmin kuin eväköli, teräs paremmin kuin muovi, skegiperäsin paremmin kuin lapioperäsin.

Hanki luotettava autopilotti ja opettele käyttämään sitä.

Näillä pääset alkuun.

Lue lisää

"Pitkä köli kestää paremmin kuin eväköli, teräs paremmin kuin muovi, skegiperäsin paremmin kuin lapioperäsin."

Noilla ominaisuuksilla valtamerien ylitys kestää 2-4 kertaa kauemmin kuin tällä:

http://www.akilaria.com/

Tulee nälkä, jano ja väsymys ja kuolema.

123+22 kirjoitti:

"Pitkä köli kestää paremmin kuin eväköli, teräs paremmin kuin muovi, skegiperäsin paremmin kuin lapioperäsin."

Noilla ominaisuuksilla valtamerien ylitys kestää 2-4 kertaa kauemmin kuin tällä:

http://www.akilaria.com/

Tulee nälkä, jano ja väsymys ja kuolema.

Lue lisää

Ja täällä netissä valtameret ylittyvät muutamalla näppäimenpainalluksella...

;-)

Aluksi kirjoitti:

Duncker ei juurikaan purjehtinut yksin.

Yksinpurjehduksessa veneen valintaan pitää kiinnittää erityistä huomiota. Hanki sen kokoinen, että pystyt sen kaikissa tilanteissa yksin hallitsemaan. 40 jalkaa alkaa olla ehdoton yläraja. 30- ja 40-jalkaisen ero käsiteltävyydessä on valtava.

Varmista, että vene on kestävä. Kaikki mitoitukset saisivat olla 50--100 % järeämmät kuin vastaavankokoisessa sarjatuotantoveneessä. Pitkä köli kestää paremmin kuin eväköli, teräs paremmin kuin muovi, skegiperäsin paremmin kuin lapioperäsin.

Hanki luotettava autopilotti ja opettele käyttämään sitä.

Näillä pääset alkuun.

Lue lisää

Mikä on paljon yksinpurejhdusta? Pertti purjehti yksinään joskus usransa alkuaikoina Helsingistä - KIeliin ja maailmanympäripurjehduksellaan Brasialiasta Tulimaahan Puerto Williamsiin, jonne sitten saapui Mani vahvistamaan miehistöä.
Meikäläisen vuonna 1983 alkaneen aktiivisen purjehdusuran näkövinkkelistä tuokin on paljon.

D.O.P. kirjoitti:

Mikä on paljon yksinpurejhdusta? Pertti purjehti yksinään joskus usransa alkuaikoina Helsingistä - KIeliin ja maailmanympäripurjehduksellaan Brasialiasta Tulimaahan Puerto Williamsiin, jonne sitten saapui Mani vahvistamaan miehistöä.
Meikäläisen vuonna 1983 alkaneen aktiivisen purjehdusuran näkövinkkelistä tuokin on paljon.

Lue lisää

Ei se Dunckerille paljon ollut suhteessa hänen kaikkiin purjehduksiinsa.

Ei ollut paljon kirjoitti:

Ei se Dunckerille paljon ollut suhteessa hänen kaikkiin purjehduksiinsa.

No suhteessa kaikkiin Pertin purjehduksiin ei tietenkään ole paljon, pari- kolme prosenttia, mutta onko 5000 mailia silti paljon yksinpurjehdusta?

123+22 kirjoitti:

"Pitkä köli kestää paremmin kuin eväköli, teräs paremmin kuin muovi, skegiperäsin paremmin kuin lapioperäsin."

Noilla ominaisuuksilla valtamerien ylitys kestää 2-4 kertaa kauemmin kuin tällä:

http://www.akilaria.com/

Tulee nälkä, jano ja väsymys ja kuolema.

Lue lisää

Mittakaavasi heittää. Atlantin yli Akilaria 40 "Vaquita" yritti ammattimiehistöllä ajaa pohja-aikaa. Olivatkin nopeita mutta aikaero tavanomaisiin cruisereihin on pari päivää tai 20%. Akilaria nostettiin heti telakalle korjattavaksi.

Aluksi kirjoitti:

Duncker ei juurikaan purjehtinut yksin.

Yksinpurjehduksessa veneen valintaan pitää kiinnittää erityistä huomiota. Hanki sen kokoinen, että pystyt sen kaikissa tilanteissa yksin hallitsemaan. 40 jalkaa alkaa olla ehdoton yläraja. 30- ja 40-jalkaisen ero käsiteltävyydessä on valtava.

Varmista, että vene on kestävä. Kaikki mitoitukset saisivat olla 50--100 % järeämmät kuin vastaavankokoisessa sarjatuotantoveneessä. Pitkä köli kestää paremmin kuin eväköli, teräs paremmin kuin muovi, skegiperäsin paremmin kuin lapioperäsin.

Hanki luotettava autopilotti ja opettele käyttämään sitä.

Näillä pääset alkuun.

Lue lisää

Mikä mielestäsi on "luotettava autopilotti"?

Purjehdin nykyisin enimmäkseen yksin. Kokemusta tullut pitkistä reissuista ja erilaisista autopilottien ongelmista. Omissa veneissäni on ollut autohelm- ja raymarine-merkkisiä pilotteja (mm. ST6000 , nykyisin ns. gyropilotti). Kaikissa on ollut ongelmia, joista elektroniikkajutut hankalimpia (ns. course computer meni epäkuntoon ja elektroniikkakortti jouduttiin vaihtamaan). Työyksikön sähkömoottorin hiilet joutuu muutaman vuoden jälkeen puhdistamaan/vaihtamaan ja mekaanisissa osissa on ollut yllättäviä pettämisiä. En voisi sanoa "luotettevaksi", jos vertaan kokemuksiini tuuliperäsimestä. Hydraulisista autopiloteista minulla ei ole mitään kokemusta.

Ainoa automaattiohjaus, jota voin pitää luotettavana on siis tuuliperäsin! Itse suosittelen yksinpurjehtijalle Hydrovane, Aries, Monitor tms. varmaksi koettu mallia. Hydrovanen etu on se, että sitä voi käyttää hätäohjauksena peräsinongelmien sattuessa. Windpilot Pacific Plussan ongelma on alumiiniakselin kestävyys.

Hydrovane? kirjoitti:

Mikä mielestäsi on "luotettava autopilotti"?

Purjehdin nykyisin enimmäkseen yksin. Kokemusta tullut pitkistä reissuista ja erilaisista autopilottien ongelmista. Omissa veneissäni on ollut autohelm- ja raymarine-merkkisiä pilotteja (mm. ST6000 , nykyisin ns. gyropilotti). Kaikissa on ollut ongelmia, joista elektroniikkajutut hankalimpia (ns. course computer meni epäkuntoon ja elektroniikkakortti jouduttiin vaihtamaan). Työyksikön sähkömoottorin hiilet joutuu muutaman vuoden jälkeen puhdistamaan/vaihtamaan ja mekaanisissa osissa on ollut yllättäviä pettämisiä. En voisi sanoa "luotettevaksi", jos vertaan kokemuksiini tuuliperäsimestä. Hydraulisista autopiloteista minulla ei ole mitään kokemusta.

Ainoa automaattiohjaus, jota voin pitää luotettavana on siis tuuliperäsin! Itse suosittelen yksinpurjehtijalle Hydrovane, Aries, Monitor tms. varmaksi koettu mallia. Hydrovanen etu on se, että sitä voi käyttää hätäohjauksena peräsinongelmien sattuessa. Windpilot Pacific Plussan ongelma on alumiiniakselin kestävyys.

Lue lisää

Reiskan vastaavaan systeemipilotin työyksikköön kyselin uusia hiiliä ja ehkä laakereita Suomesta. Se on ajanut n. 25000 mailia ja toimii edelleen. Kukaan ei tunnu tietävän onko hiilet vai onko hiiletön sähkömoottori. Puhumattakaan, että joku olisi korjannut. Mikä työyksikköön tyyppi oli käytössä "Hydrovane"?
Kyllä tuuliperäsin on hyvä mutta on niitäkin saatu rikki. Paras kun olisi molemmat sekä sähköinen autopilotti, että mekaaninen tuuliperäsin.

Seppomartti kirjoitti:

Reiskan vastaavaan systeemipilotin työyksikköön kyselin uusia hiiliä ja ehkä laakereita Suomesta. Se on ajanut n. 25000 mailia ja toimii edelleen. Kukaan ei tunnu tietävän onko hiilet vai onko hiiletön sähkömoottori. Puhumattakaan, että joku olisi korjannut. Mikä työyksikköön tyyppi oli käytössä "Hydrovane"?
Kyllä tuuliperäsin on hyvä mutta on niitäkin saatu rikki. Paras kun olisi molemmat sekä sähköinen autopilotti, että mekaaninen tuuliperäsin.

Lue lisää

"Mikä työyksikköön tyyppi oli käytössä "Hydrovane"? En oikein ymmärtänyt kysymystäsi ja siksi en tiedä vastaanko nyt esittämääsi asiaan.

Hydrovane-tuuliperäsimeen (kuten moneen muuhunkin tuuliperäsimeen) voi yhdistää pienen ja halvan pinnapilotin. Pinnapilotin vartta varten pitää laittaa nuppi (se sama, joka on tarkoitettu peräsinpinnaan), joka kiinnitetään tuulilavan helaan. Pinnapilotin pidike takakaiteeseen.Tuulilapaa ei käytetä silloin, kun ajetaan ko pinnapilotilla. Pienki pinnapåilotti jaksaa ohjata painavaa venettä, koska voimansiirto tapahtuu tuuliperöimen avulla. Se toimii hyvin koneajossa tai vaikka hyvin kevyessä myötiksessä, jossa tuuli ei riitä lavan kääntämiseen. Muistelen, että netissä olisi asennuskuvia joko Monitorin (scanmar) tai Hydrovanen sivuilla.

Jos taas tarkoitit kysymyksellä nimimerkkiä, Reiskan ST6000 systeemipilotin "linear drive" työyksikön hiilet jouduin puhdistamaan jo ekan Atlantin ylityksen jälkeen (moottori lakkasi toimimasta hiilipölyn takia).
Sittemmin tuuliperäsin on ohjannut kaikki merten ylitykset ja autopilotit ovat olleet vara- ja koneajolaitteita veneissäni - ja luonnolisesti autopilottia tarvitsen saaristokäytössä, jossa etapit ovat liian lyhyitä tuuliperäsimelle.

Tietenkin kaikki mekaaniset laitteet voivat hajota, mutta mekaanisia vikoja pystyy yleensä korjailemaan. Rikkoutuneen elektroniikan kohdalla asia on toinen. Arieksen, Monitorin tai Hydrovanen rikkoutumiset eivät ole ainakaan tavallisia. Oletko kuullut sellaisista? Oma Hydrovane-tuuliperäsimeni on ohjannut tähän menessä varmaankin jo yli 60.000 mpk (se on nykyisin eräässä toisessa veneessä, joka vuorostaan kiertää maailmaa). Nykyisesä veneessäni on servolavalla varustettu tuuliperäsin. En osaa kuitenkaan sanoa onko se parempi vai huonompi kuin Hydrovane, jossa on ohjauslapa ilman servoa. Hydrovane on ehkä helpompikäyttöinen, koska siinä ei ole naruvälitystä.

Hydrovane? kirjoitti:

Mikä mielestäsi on "luotettava autopilotti"?

Purjehdin nykyisin enimmäkseen yksin. Kokemusta tullut pitkistä reissuista ja erilaisista autopilottien ongelmista. Omissa veneissäni on ollut autohelm- ja raymarine-merkkisiä pilotteja (mm. ST6000 , nykyisin ns. gyropilotti). Kaikissa on ollut ongelmia, joista elektroniikkajutut hankalimpia (ns. course computer meni epäkuntoon ja elektroniikkakortti jouduttiin vaihtamaan). Työyksikön sähkömoottorin hiilet joutuu muutaman vuoden jälkeen puhdistamaan/vaihtamaan ja mekaanisissa osissa on ollut yllättäviä pettämisiä. En voisi sanoa "luotettevaksi", jos vertaan kokemuksiini tuuliperäsimestä. Hydraulisista autopiloteista minulla ei ole mitään kokemusta.

Ainoa automaattiohjaus, jota voin pitää luotettavana on siis tuuliperäsin! Itse suosittelen yksinpurjehtijalle Hydrovane, Aries, Monitor tms. varmaksi koettu mallia. Hydrovanen etu on se, että sitä voi käyttää hätäohjauksena peräsinongelmien sattuessa. Windpilot Pacific Plussan ongelma on alumiiniakselin kestävyys.

Lue lisää

Kyllä, samaa mieltä.

Luotettava autopilotti pitkillä matkoilla on tuuliperäsin. Se ei myöskään kuluta lainkaan virtaa.

Tuuliperäsimeen voi kytkeä halvan pinnapilotin tyynessä ajelua varten.

En tunne Windpilot Plussaa, mutta omassa veneessäni on Windpilot, joka on jo kerran kiertänyt maapallon ja hyvin toimii edelleen.

tuuliperäsimistä kirjoitti:

"Mikä työyksikköön tyyppi oli käytössä "Hydrovane"? En oikein ymmärtänyt kysymystäsi ja siksi en tiedä vastaanko nyt esittämääsi asiaan.

Hydrovane-tuuliperäsimeen (kuten moneen muuhunkin tuuliperäsimeen) voi yhdistää pienen ja halvan pinnapilotin. Pinnapilotin vartta varten pitää laittaa nuppi (se sama, joka on tarkoitettu peräsinpinnaan), joka kiinnitetään tuulilavan helaan. Pinnapilotin pidike takakaiteeseen.Tuulilapaa ei käytetä silloin, kun ajetaan ko pinnapilotilla. Pienki pinnapåilotti jaksaa ohjata painavaa venettä, koska voimansiirto tapahtuu tuuliperöimen avulla. Se toimii hyvin koneajossa tai vaikka hyvin kevyessä myötiksessä, jossa tuuli ei riitä lavan kääntämiseen. Muistelen, että netissä olisi asennuskuvia joko Monitorin (scanmar) tai Hydrovanen sivuilla.

Jos taas tarkoitit kysymyksellä nimimerkkiä, Reiskan ST6000 systeemipilotin "linear drive" työyksikön hiilet jouduin puhdistamaan jo ekan Atlantin ylityksen jälkeen (moottori lakkasi toimimasta hiilipölyn takia).
Sittemmin tuuliperäsin on ohjannut kaikki merten ylitykset ja autopilotit ovat olleet vara- ja koneajolaitteita veneissäni - ja luonnolisesti autopilottia tarvitsen saaristokäytössä, jossa etapit ovat liian lyhyitä tuuliperäsimelle.

Tietenkin kaikki mekaaniset laitteet voivat hajota, mutta mekaanisia vikoja pystyy yleensä korjailemaan. Rikkoutuneen elektroniikan kohdalla asia on toinen. Arieksen, Monitorin tai Hydrovanen rikkoutumiset eivät ole ainakaan tavallisia. Oletko kuullut sellaisista? Oma Hydrovane-tuuliperäsimeni on ohjannut tähän menessä varmaankin jo yli 60.000 mpk (se on nykyisin eräässä toisessa veneessä, joka vuorostaan kiertää maailmaa). Nykyisesä veneessäni on servolavalla varustettu tuuliperäsin. En osaa kuitenkaan sanoa onko se parempi vai huonompi kuin Hydrovane, jossa on ohjauslapa ilman servoa. Hydrovane on ehkä helpompikäyttöinen, koska siinä ei ole naruvälitystä.

Lue lisää

"Jos taas tarkoitit kysymyksellä nimimerkkiä, Reiskan ST6000 systeemipilotin "linear drive" työyksikön hiilet jouduin puhdistamaan jo ekan Atlantin ylityksen jälkeen (moottori lakkasi toimimasta hiilipölyn takia)" Tätä kysyin ja sain vastauksen ja siitä kiitos.On siis hiilet ja hiilipölyä. Tätä ei kotimaan huoltajat tienneet.
"Hydrovane" oli vain kohdistaakseni kysymyksen. Näillä sivuilla väliin kirjoitetut tekstit välillä katkaisevat ajatusyhteyden. Tuuliperäsimet muutoin ovat jotenkin tuttuja ja niiden hyödyllisyydestä tuskin voi olla montaa mieltä.
Tuuliperäsimen servolla tarkoittanet samaa kuin "trim tab". Olisikohan trimmilevy tai trimmilapa oikeampi nimi suomeksi. Se lisää huomattavasti tuuliperäsimen herkkyyttä heikossa tuulessa kun vesilavan kääntämiseen vaadittava voima pienenee.

seppomartti kirjoitti:

"Jos taas tarkoitit kysymyksellä nimimerkkiä, Reiskan ST6000 systeemipilotin "linear drive" työyksikön hiilet jouduin puhdistamaan jo ekan Atlantin ylityksen jälkeen (moottori lakkasi toimimasta hiilipölyn takia)" Tätä kysyin ja sain vastauksen ja siitä kiitos.On siis hiilet ja hiilipölyä. Tätä ei kotimaan huoltajat tienneet.
"Hydrovane" oli vain kohdistaakseni kysymyksen. Näillä sivuilla väliin kirjoitetut tekstit välillä katkaisevat ajatusyhteyden. Tuuliperäsimet muutoin ovat jotenkin tuttuja ja niiden hyödyllisyydestä tuskin voi olla montaa mieltä.
Tuuliperäsimen servolla tarkoittanet samaa kuin "trim tab". Olisikohan trimmilevy tai trimmilapa oikeampi nimi suomeksi. Se lisää huomattavasti tuuliperäsimen herkkyyttä heikossa tuulessa kun vesilavan kääntämiseen vaadittava voima pienenee.

Lue lisää

Huomaan, etteivät tuuliperäsimet taidakaan olla seppomartille kovin tuttuja - ainakin termit taisivat mennä sekaisin! Vai tuliko ajatusvirhe?

Tarkoitin nimenomaan servolapaa ("servo-pendulum") enkä "trim tab"ia, joka on eri asia. Mainitsemissani servolapaisissa tuuliperäsimalleissa (Aries ja Monitor) ei ole minkäänlaista "trim tab"ia, ei myöskään suositussa Hydrovanessa.

En selosta tässä mikä on tuuliperäsimen servolapa tai trimmilapa, koska jokainen asiasta kiinnostunut voi lukea ne vaikkapa tästä lyhyestä katsauksesta:
http://www.selfsteer.com/windvanes101/index.php

Aluksi kirjoitti:

Kyllä, samaa mieltä.

Luotettava autopilotti pitkillä matkoilla on tuuliperäsin. Se ei myöskään kuluta lainkaan virtaa.

Tuuliperäsimeen voi kytkeä halvan pinnapilotin tyynessä ajelua varten.

En tunne Windpilot Plussaa, mutta omassa veneessäni on Windpilot, joka on jo kerran kiertänyt maapallon ja hyvin toimii edelleen.

Lue lisää

http://windpilot.com/n/wind/en/prod/plus/
Ylläoleva on linkki Windpilot Pacif Plussaan, joka eroaa perusmallisesta Windpilotista ohjausperäsimensä takia. Perusmallinen on periaatteeltaan sama kuin esim. Aries tai Monitor eli tuulilapa kääntää vedessä olevaa servolapaa, jonka voima riittää veneen peräsimen kääntöön. Käytännössä tämä on ollut toimiva ja kestävä ratkaisu kuten sinunkin kokemuksesi osoittaa.

Pacific Plus -mallissa venettä ohjaa tuuliperäsimeen kuuluva ohjauslapa, jonka akseliin tulee kovat kuormitukset. Ongelmia on tullut ohjauslavan akselin pettämisistä. Näin on käynyt mm. kahdelle suomalaisveneen Windpilot Pacific Plus -tuuliperäsimen akselille: alumiiniputki on katkennut. (Hydrovanen peräsinakseli on hst-tankoa enkä ole kuullut niiden katkenneen).

servo-pendulum kirjoitti:

Huomaan, etteivät tuuliperäsimet taidakaan olla seppomartille kovin tuttuja - ainakin termit taisivat mennä sekaisin! Vai tuliko ajatusvirhe?

Tarkoitin nimenomaan servolapaa ("servo-pendulum") enkä "trim tab"ia, joka on eri asia. Mainitsemissani servolapaisissa tuuliperäsimalleissa (Aries ja Monitor) ei ole minkäänlaista "trim tab"ia, ei myöskään suositussa Hydrovanessa.

En selosta tässä mikä on tuuliperäsimen servolapa tai trimmilapa, koska jokainen asiasta kiinnostunut voi lukea ne vaikkapa tästä lyhyestä katsauksesta:
http://www.selfsteer.com/windvanes101/index.php

Lue lisää

Aivan oikein. Termistö ei ole selvä ja siksi kysyin. Esimerkkisi "servopendulum" on laitteena (muttei terminä) kovin tuttu kun vuonna 1979 hankkimassani Navikissani oli sellainen. Ja taisipa olla maailman ensimmäisessä tuuliperäsimessä Hasslerissakin, jolla purjehdin sitä ennen. Sen narukerän yksityiskohdat on mielestäni tosin jo haalistuneet. Navikissa harvinaisen fiksusti mutta harvinaisesti servopendulumissa on myös trim tab. Olisi ihan mukava jos olisi yksikäsitteinen termistö suomeksi.

seppomartti kirjoitti:

Aivan oikein. Termistö ei ole selvä ja siksi kysyin. Esimerkkisi "servopendulum" on laitteena (muttei terminä) kovin tuttu kun vuonna 1979 hankkimassani Navikissani oli sellainen. Ja taisipa olla maailman ensimmäisessä tuuliperäsimessä Hasslerissakin, jolla purjehdin sitä ennen. Sen narukerän yksityiskohdat on mielestäni tosin jo haalistuneet. Navikissa harvinaisen fiksusti mutta harvinaisesti servopendulumissa on myös trim tab. Olisi ihan mukava jos olisi yksikäsitteinen termistö suomeksi.

Lue lisää

Eikös ole purjehduksessa yleistä ettei termistö oli yksikäsitteistä?

On luovimista ja kryssimistä, nostinta eli fallia jne...

Hydrovane? kirjoitti:

Mikä mielestäsi on "luotettava autopilotti"?

Purjehdin nykyisin enimmäkseen yksin. Kokemusta tullut pitkistä reissuista ja erilaisista autopilottien ongelmista. Omissa veneissäni on ollut autohelm- ja raymarine-merkkisiä pilotteja (mm. ST6000 , nykyisin ns. gyropilotti). Kaikissa on ollut ongelmia, joista elektroniikkajutut hankalimpia (ns. course computer meni epäkuntoon ja elektroniikkakortti jouduttiin vaihtamaan). Työyksikön sähkömoottorin hiilet joutuu muutaman vuoden jälkeen puhdistamaan/vaihtamaan ja mekaanisissa osissa on ollut yllättäviä pettämisiä. En voisi sanoa "luotettevaksi", jos vertaan kokemuksiini tuuliperäsimestä. Hydraulisista autopiloteista minulla ei ole mitään kokemusta.

Ainoa automaattiohjaus, jota voin pitää luotettavana on siis tuuliperäsin! Itse suosittelen yksinpurjehtijalle Hydrovane, Aries, Monitor tms. varmaksi koettu mallia. Hydrovanen etu on se, että sitä voi käyttää hätäohjauksena peräsinongelmien sattuessa. Windpilot Pacific Plussan ongelma on alumiiniakselin kestävyys.

Lue lisää

Seilasi kerran yksin Fort Lauderdalesta Neitsytsaarten st Thomakselle. Matkaa oli noin 1000 mailia.
Eka päivänä Autuhelm hajosi mutta onneksi minulla oli Aries tuuliperäsin joka ohjasi väsymättä loput 9 vuorokautta . Tosi hyvä miehistön jäsen , ei nuku syö juo eikä valita ,
tekee työtä 24/7 vrk eikä myöskään kuluta virtaa . Arieksella ollaan myös tehty kolme matkaa välillä Suomi Karibianmeri .

SUOSITAN: Компания ST.PETER LINE предлагает круизы из Санкт-Петербурга в Хельсинки, varsinainen horolaev

Ehkä sittenkin vastaan, jos "kaksinpurjehtijan" ihmetys onkin "aitoa".
Minäkin olin n. 30 vuotta "kaksinpurjehtija", kunnes muutuin tahtomattani yksinpurjehtijaksi. Varmaan monelle on käynyt samoin eri syistä; puoliso ehkä kuollut, ehkä on erottu, ehkä ei ole löytynyt purjehdushaluista ja merielämään sopeutuvaa puolisoa/kaveria tai ehkä on halu olla täysin itsenäinen jne. Syistä on monia.
Yksinpurjehduksessa on huomattavasti enemmän haasteita ja vastaavasti enemmän onnistumisen tyydytystä kuin gastin/gastien kanssa seilaamisessa. "Hohdokkuudesta" ja "hienoudesta" en puhuisi, vaikka purjehdin yksin kuukausia joka vuosi. Myös yksi pitkä retki on tehty. Yksinpurjehtijan "hohdokkuutta" on kai se, ettei kukaan nalkuta epämukavuuksista tai töppäyksistä. Niitä tulee jokaiselle.

Yksinpurjehtijan paras kaveri on tuuliperäsin. Se jaksaa ohjata äänettömästi ja luotettavasti vuorokaudesta toiseen ilman ruokaa ja juomaa, ilman palelemista.

Sitä en allekirjoita, että yksinpurjehduksessa katoasi purjehduksen "hauskuus" tai että nukkuminen olisi aina huonoa. Vasta yksinpurjehtiessa toteaa kuinka hienoa on meren ylityksen jälkeen päästä sataman suojaan, nukkua pitkään ja sikeästi, nauttia suihkusta, syödä "oikeaa" ruokaa jne.

Vanha sananparsi kuuluu: kyllä rosvo rosvon tuntee. Kokemuksestani voin sanoa, että kyllä yksinpurjehtija yksinpurjehtijan tuntee. Selityksiä ei tai perusteluita tarvita, kun yksinpurjehtija tapaa "lajitoverinsa".

olen yksinpurjehtija kirjoitti:

Ehkä sittenkin vastaan, jos "kaksinpurjehtijan" ihmetys onkin "aitoa".
Minäkin olin n. 30 vuotta "kaksinpurjehtija", kunnes muutuin tahtomattani yksinpurjehtijaksi. Varmaan monelle on käynyt samoin eri syistä; puoliso ehkä kuollut, ehkä on erottu, ehkä ei ole löytynyt purjehdushaluista ja merielämään sopeutuvaa puolisoa/kaveria tai ehkä on halu olla täysin itsenäinen jne. Syistä on monia.
Yksinpurjehduksessa on huomattavasti enemmän haasteita ja vastaavasti enemmän onnistumisen tyydytystä kuin gastin/gastien kanssa seilaamisessa. "Hohdokkuudesta" ja "hienoudesta" en puhuisi, vaikka purjehdin yksin kuukausia joka vuosi. Myös yksi pitkä retki on tehty. Yksinpurjehtijan "hohdokkuutta" on kai se, ettei kukaan nalkuta epämukavuuksista tai töppäyksistä. Niitä tulee jokaiselle.

Yksinpurjehtijan paras kaveri on tuuliperäsin. Se jaksaa ohjata äänettömästi ja luotettavasti vuorokaudesta toiseen ilman ruokaa ja juomaa, ilman palelemista.

Sitä en allekirjoita, että yksinpurjehduksessa katoasi purjehduksen "hauskuus" tai että nukkuminen olisi aina huonoa. Vasta yksinpurjehtiessa toteaa kuinka hienoa on meren ylityksen jälkeen päästä sataman suojaan, nukkua pitkään ja sikeästi, nauttia suihkusta, syödä "oikeaa" ruokaa jne.

Vanha sananparsi kuuluu: kyllä rosvo rosvon tuntee. Kokemuksestani voin sanoa, että kyllä yksinpurjehtija yksinpurjehtijan tuntee. Selityksiä ei tai perusteluita tarvita, kun yksinpurjehtija tapaa "lajitoverinsa".

Lue lisää

Niin, taitaa olla harvassa ne jotka varsinaisesti haluavat purjehtia yksin. Useimmiten kyseessä taitaa olla valinta: purjehdi yksin tai ole purjehtimatta. Minulle kyllä kelpaa miehistö ja välillä sellainen on, välillä ei.

Ei sen yksinpurjehduksen tarvitse myöskään olla mitään merten ylityksiä, kyllä se voi olla myös ihan tavallista saaristopurjehdusta Suomessa, samanlaisia päivämatkoja kuin "kaksinpurjehtijoillakin".

Yksin tai porukalla kirjoitti:

Niin, taitaa olla harvassa ne jotka varsinaisesti haluavat purjehtia yksin. Useimmiten kyseessä taitaa olla valinta: purjehdi yksin tai ole purjehtimatta. Minulle kyllä kelpaa miehistö ja välillä sellainen on, välillä ei.

Ei sen yksinpurjehduksen tarvitse myöskään olla mitään merten ylityksiä, kyllä se voi olla myös ihan tavallista saaristopurjehdusta Suomessa, samanlaisia päivämatkoja kuin "kaksinpurjehtijoillakin".

Lue lisää

Ei yksinpurjehduksen tietenkään tarvitse olla merten ylityksiä, mutta keskustelun aloittaja oli kiinnostunut suurilla vesillä seilaamisesta!
Yksinpurjehduksessa konstikkainta on satamasta lähtö ja satamaan tulo. Merellä tuuliperäsimen ohjatessa on yhtä helppoa kuin kaksistaan tai perheen kanssa purjehtiessa. Itselläni saaristossa seilatessa päivämatkat tulevat yksin matkatessa kyllä pitemmiksi kuin kaksistaan. Ei tarvitse kuunnella sitä ikuista kysymystä "milloin ollaan perillä" ;-)

Yksin tai porukalla kirjoitti:

Niin, taitaa olla harvassa ne jotka varsinaisesti haluavat purjehtia yksin. Useimmiten kyseessä taitaa olla valinta: purjehdi yksin tai ole purjehtimatta. Minulle kyllä kelpaa miehistö ja välillä sellainen on, välillä ei.

Ei sen yksinpurjehduksen tarvitse myöskään olla mitään merten ylityksiä, kyllä se voi olla myös ihan tavallista saaristopurjehdusta Suomessa, samanlaisia päivämatkoja kuin "kaksinpurjehtijoillakin".

Lue lisää

Valtamerien ylityksiä en ole tehnyt yksin, mutta ns. rannikkopurjehduksia kyllä. Päiväpurjehduksetkin esimerkiksi Euroopan rannikolla ovat yksin melko haastavia ainakin henkisessä mielessä. Uusiin satamiin tulojen valmistautumiset ovat usein stressaavia. Voit saada hyvät ennakkotiedot jo lähtösatamissa, mutta joskus joudut muuttamaan suunnitelmia esimerkiksi sään muuttumisen johdosta. Joskus matka taittuu ennakoitua hitaammin ja saavut satamaan pimeällä. Täytyy sanoa, että enemmän on tullut sählättyä manoovereissä miehistön kanssa kuin yksin. Johtuu varmaan hyvästä ennakkovalmistautumisesta?

16+19 kirjoitti:

Valtamerien ylityksiä en ole tehnyt yksin, mutta ns. rannikkopurjehduksia kyllä. Päiväpurjehduksetkin esimerkiksi Euroopan rannikolla ovat yksin melko haastavia ainakin henkisessä mielessä. Uusiin satamiin tulojen valmistautumiset ovat usein stressaavia. Voit saada hyvät ennakkotiedot jo lähtösatamissa, mutta joskus joudut muuttamaan suunnitelmia esimerkiksi sään muuttumisen johdosta. Joskus matka taittuu ennakoitua hitaammin ja saavut satamaan pimeällä. Täytyy sanoa, että enemmän on tullut sählättyä manoovereissä miehistön kanssa kuin yksin. Johtuu varmaan hyvästä ennakkovalmistautumisesta?

Lue lisää

Kerroit seilaavasi Euroopan rannikoilla, joten tarkoittanet vuorovesialuetta. Annan yksinpurjehtijan vinkin: usein on hyvä hakeutua sellaiseen satamaan, jossa voi ankkuroida. Se vähentää marina-laitureihin liittyvää stressiä. Laitat keula-ankkuri laskuvalmiiksi. Sitten vain annat ketjun juosta, kun olet valinnut ankkuripaikan. Tsekkaat pakittamalla, että ankkurisi pitää. Ei tarvitse edes fendareita ripustaa. Aika monessa Etelä-Englannin satamassa voi ankkuroida, jolloin myös satamamaksu on halvempi tai sitä ei peritä ollenkaan.

Vuorovesialueella pitää tietysti huomioida veden kulloinenkin korkeus. Joka satamaan et voi mennä laskuvedellä ja yleensä helpointa on slack-waterin aikana. Virtaukset kyllä huomaa jo, kun ensi kertaa menee Kielin kanavasta Elbelle.... Myötävirta vauhdittaa ja purjehdusten aikataulu koetetaan sovittaa vuorovesien mukaan. Itämeren puolella voit noudattaa kelloaikoja aivan muista syistä ;-)

vuorovesirannikot? kirjoitti:

Kerroit seilaavasi Euroopan rannikoilla, joten tarkoittanet vuorovesialuetta. Annan yksinpurjehtijan vinkin: usein on hyvä hakeutua sellaiseen satamaan, jossa voi ankkuroida. Se vähentää marina-laitureihin liittyvää stressiä. Laitat keula-ankkuri laskuvalmiiksi. Sitten vain annat ketjun juosta, kun olet valinnut ankkuripaikan. Tsekkaat pakittamalla, että ankkurisi pitää. Ei tarvitse edes fendareita ripustaa. Aika monessa Etelä-Englannin satamassa voi ankkuroida, jolloin myös satamamaksu on halvempi tai sitä ei peritä ollenkaan.

Vuorovesialueella pitää tietysti huomioida veden kulloinenkin korkeus. Joka satamaan et voi mennä laskuvedellä ja yleensä helpointa on slack-waterin aikana. Virtaukset kyllä huomaa jo, kun ensi kertaa menee Kielin kanavasta Elbelle.... Myötävirta vauhdittaa ja purjehdusten aikataulu koetetaan sovittaa vuorovesien mukaan. Itämeren puolella voit noudattaa kelloaikoja aivan muista syistä ;-)

Lue lisää

Joo, Euroopan rannikkopurjehtija on oltava, jos aikoo valtameriä ylittää lähtemällä ja palaamalla Suomeen. Englannin puolella en ole ollut kuin kolmessa satamassa, jotka kaikki olivat puomeilla varustettuja ponttoonilaitureita. Poijuja näin, mutta aika vähän, jos ollenkaan ankkuroituneita veneitä.
Sama oli tilanne mantereen puoleisissa satamissa. Useimmat olivat ahtaita EU-rahalla rakennettuja toistensa gloonja. Muutama rantautuminen opetti, ettei kannata hermoilla liikaa. Venepaikan valintakaan ei ole ongelma. Ne kyllä kertoo, jos olet ajanut väärään paikkaan ja opastavat ystävällisesti oikeaan. Tilakin riittää, koskaan ei tarvinnut sen takia pois kääntyä.

16+19 kirjoitti:

Joo, Euroopan rannikkopurjehtija on oltava, jos aikoo valtameriä ylittää lähtemällä ja palaamalla Suomeen. Englannin puolella en ole ollut kuin kolmessa satamassa, jotka kaikki olivat puomeilla varustettuja ponttoonilaitureita. Poijuja näin, mutta aika vähän, jos ollenkaan ankkuroituneita veneitä.
Sama oli tilanne mantereen puoleisissa satamissa. Useimmat olivat ahtaita EU-rahalla rakennettuja toistensa gloonja. Muutama rantautuminen opetti, ettei kannata hermoilla liikaa. Venepaikan valintakaan ei ole ongelma. Ne kyllä kertoo, jos olet ajanut väärään paikkaan ja opastavat ystävällisesti oikeaan. Tilakin riittää, koskaan ei tarvinnut sen takia pois kääntyä.

Lue lisää

" Venepaikan valintakaan ei ole ongelma. Ne kyllä kertoo, jos olet ajanut väärään paikkaan ja opastavat ystävällisesti oikeaan"

Minusta tämä on huono pointti yksinpurjehtijalle. Ensin landaat yksin ilman apua (ei aina helppoa varsinkaan tuulessa tai virrassa), sitten kuuletkin olevasi väärässä paikassa ja siirryt toiseen..

Kokemus on osoittanut, että Euroopan rannikoilla (ja muuallakin) säästyy väärän paikan laundausharmeilta ottamalla VHF:llä yhteyttä Port Controliin. Vilkkaassa satamassa lupa satamaan menoon pitää muutenkin kysyä, ettei joudu laivaliikenteen eteen (kutsut ensin ch16:lla "port controlia" ja pyydät "permission to enter").
Esim. Ramsgateen tullessa Port Control antoi ohjeet kummalle puolelle fendarit kannatti laittaa ja mihin vapaaseen paikkaan ajan paattini. Aika monessa vuorovesisatamassa on kylkikiinnitys ponttooniin, jolloin ei tarvita pitkiä köysiä eikä fendarilankkua.
Falmouthin Mylor-marinassa sain VHF:llä ohjeet siitä mihin kelloaikaan tulen kohtaamispaikalle (vuorovesi!), jossa sataman saattovene odottaa ja auttaa landauksen.
Yhtä ystävällistä palvelua on ollut monessa muussakin satamassa. Väärään paikkaan kiinnittymisiltä välttyy, jos ilmoittaa tulostaan ja kysyy paikkaa!

olen yksinpurjehtija kirjoitti:

Ehkä sittenkin vastaan, jos "kaksinpurjehtijan" ihmetys onkin "aitoa".
Minäkin olin n. 30 vuotta "kaksinpurjehtija", kunnes muutuin tahtomattani yksinpurjehtijaksi. Varmaan monelle on käynyt samoin eri syistä; puoliso ehkä kuollut, ehkä on erottu, ehkä ei ole löytynyt purjehdushaluista ja merielämään sopeutuvaa puolisoa/kaveria tai ehkä on halu olla täysin itsenäinen jne. Syistä on monia.
Yksinpurjehduksessa on huomattavasti enemmän haasteita ja vastaavasti enemmän onnistumisen tyydytystä kuin gastin/gastien kanssa seilaamisessa. "Hohdokkuudesta" ja "hienoudesta" en puhuisi, vaikka purjehdin yksin kuukausia joka vuosi. Myös yksi pitkä retki on tehty. Yksinpurjehtijan "hohdokkuutta" on kai se, ettei kukaan nalkuta epämukavuuksista tai töppäyksistä. Niitä tulee jokaiselle.

Yksinpurjehtijan paras kaveri on tuuliperäsin. Se jaksaa ohjata äänettömästi ja luotettavasti vuorokaudesta toiseen ilman ruokaa ja juomaa, ilman palelemista.

Sitä en allekirjoita, että yksinpurjehduksessa katoasi purjehduksen "hauskuus" tai että nukkuminen olisi aina huonoa. Vasta yksinpurjehtiessa toteaa kuinka hienoa on meren ylityksen jälkeen päästä sataman suojaan, nukkua pitkään ja sikeästi, nauttia suihkusta, syödä "oikeaa" ruokaa jne.

Vanha sananparsi kuuluu: kyllä rosvo rosvon tuntee. Kokemuksestani voin sanoa, että kyllä yksinpurjehtija yksinpurjehtijan tuntee. Selityksiä ei tai perusteluita tarvita, kun yksinpurjehtija tapaa "lajitoverinsa".

Lue lisää

Kyllä se ihmetykseni on aitoa, koska mielestäni on paljon mukavampaa jakaa hienot hetket hyvässä seurassa, mutta kukin tyylillään ja oman halunsa mukaan. Tuolla huonosti nukkumisella tarkoitin sitä, että ainakin minulle olisi todella vieras ajatus jättää vene pilotin varaan ilman ihmisen valvontaa.

Oletko aloituspostaaja? Et kai ole siksi ventannut projektissasi 8 vuotta, kun ei ole tullut veneen valintaan ehdotuksia?

Jos ylipäätään ei harrasta purjehdusta, ja silti haaveena kierrellä valtamerille yksin, niin aluksi pitää kyllä purjehtii yksin Itämeren alueella, ja siihen riittää joku omaan taloustilanteeseen sopiva avomerikelpoinen purjevene. Joku about 30 ft maximi, ihan järkevä vaikka 27 ft Albin Vega, jos haluaa yksin opetella purjehtimaan ja pärjäämään satamissa ja ei halua tai voi paljon investoida. Jos sitten homma sujuu ja on Itämeren seikkailujen jälkeen edelleen yksin halua kauemmas, niin siinä vaiheessa on jo kokemusta sen verran että ihan itse tietää millaisen veneen itselleen valtamerille hommaa.

Ei ole mitään erityistä syytä kiertää palloa Suomi-Suomi. Hirveen vaivan jälkeen olet taas täällä, ja olet sivuuttanut lukemattomat kivat paikat kiireellä. Näet samat naamat, ja ketuttaa. Osta valmis vene vaikka Atlantin takaa. Se on duunattu juuri niille vesille, joilla tulet purjehtimaan. -Ei mikään laituriuskottava klubipaatti, jolla kisataan leikkimielellä(?).

10-15 ke saat paatin, jolla voit kruisailla Karibialla, kunnes kyllästyt. Ongelma on veneen myyminen: Se voi viedä aikaa. Muistaakseni Langlwissa Malesiassa on nytkin myynnissä suomalainen Allegro 27, mainittuun hintaan. Myynti-ilmo aussi-palstoilla.

Ai niin, koronan takia et pääse satamiin saarivaltioissa.