Laitan nyt tänne muutaman sanan, koska ihmettelen sitä, miten negatiivinen tämä keskustelupalsta on. Kenelle tuo iloa mollata sijaisvanhempia ihan jokaisessa ketjussa, en ymmärrä.
Minä olen sijaislapsi, jo aikuiseksi ehtinyt, onnellisen lapsuuden ja nuoruuden elänyt, onnellinen, tasapainoinen aikuinen. Kiitos perheeni, sijaisperheen.
Minulle he eivät koskaan olleet mitään "sijaisia", vaan ainoa oikea perhe, joka minulla oli ja on yhä. Äiti, isä ja isoveli.
Biologista isääni en koskaan tuntenut, en edes tiedä kuka hän oli. Biologinen äitini oli 19-vuotias saadessaan minut ja hän ei vaan ollut valmis äidiksi. 1-vuotiaana biologinen äitini jätti minut omalle äidilleen ja katosi omille teilleen (myöhemmin selvisi hänen lähteneen ulkomaille asti). Biologinen isoäitini yritti hoitaa minua, kunnes hän sairastui vakavasti, muita läheisiä sukulaisia ei ollut. Minut otettiin huostaan. Alle 2-vuotiaana pääsin sijaisperheeseeni, perheeseeni.
Heille olen aina ollut kuin oma tytär. Minua ei koskaan ole kohdeltu huonosti eikä huonompana kuin perheen omaa biologista poikaa. Minulta ei koskaan ole puuttunut mitään, kaikkein vähiten rakkautta. Olen saanut harrastaa, matkustaa, ilmaista itseäni, kasvaa ja kapinoida kuten kuka tahansa normaali lapsi ja nuori.
Minua on tuettu ja kannustettu koulunkäynnissä ja opiskelussa, taloudellisestikin. Mitään en koe jääneeni paitsi. Tänä kesänä menin naimisiin ja kirkossa sulhaselle minut luovutti isäni, se mies joka on ainoa oikea isä.
Biologinen isoäitini sairasti pitkään ja meni vuosi vuodelta huonompaan kuntoon, kunnes kuoli. Hänen kuolemaansa asti vanhempani huolehtivat siitä, että välit säilyivät, silloinkin kun isoäiti itse ei enää jaksanut pitää yhteyttä, me pidimme yhteyttä häneen. Olin 12-vuotias, kun biologinen äitini otti yhteyttä. Hänkin oli lopulta kasvanut ja kypsynyt, löytänyt elämänkumppanin ja oli perustamassa perhettä. Hän oli tyytyväinen siihen, että minulla oli kaikki hyvin. Nykyään pidämme yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti, kipeät asiat on puhuttu selviksi. Hänen puoleltaan minulla on puolikkaita sisaruksia, jotka ovat jääneet etäisiksi. Kaikki katkeruus ja kiukku häntä kohtaan, jos sellaista on koskaan ollutkaan, on mennyttä.
Kyllä olen kasvanut sijaisperheessä, mutta olen kasvanut hyvässä perheessä ja siihen perheeseen minä kuulun.
Vähän kannustusta sijaisvanhemmille
26
342
Vastaukset
- hohoivaa
So? Tollane yksittäistapaus nyt ei vaan poista sijaisperhe-elinkeinon kyseenalaistamista :D
- Anski 16
Meit tänne kommentoineit "yksittäistapauksia" on nyt paris päiväs ilmottautunu jo kolme? Jep. Yksittäistapauksii joo.
- salamyhkäist tiedett
Anski 16 kirjoitti:
Meit tänne kommentoineit "yksittäistapauksia" on nyt paris päiväs ilmottautunu jo kolme? Jep. Yksittäistapauksii joo.
EIIII? Ihanks tosi? Vähintään 10 000 yksittäistapaustako saa olla niitä yksittäisiä vahinkoja jotka johtuu vaan sos.työntekijäin huutavasta pulasta?
Kerro ne ainakin kolme tapausta. Ja Voi herran pieksut mikä ero voikaan olla yksittäistapauksella ja usean ihmisen elämän tuhoavalla yksittäistapauksella.
EIKÖ sijaistaho välitä väärästä ja oikeasta?
EIKÖ sijaistaho halua lapselle hyvää?
MIKÄ sijaistahon saa väittelemään? Ja hyökkäämään? Jos yksikin lapsi menettää vanhemmat vain varmuuden vuoksi? MUKA. Missä on sijaistahon solidaarisuus kaikkia ihmisiä kohtaan?? Kun "lapsi" täyttää 18v, niin onko hän sen jälkeen joku tumpelo joka ei tarvi apua tai tukea?
MIKÄ merkitys sijaistahon mielestä on sillä, että äitejä rohkaistaan ja neuvotaan raskauden aikana? VAINKO priden käynyt kuvittelee tietävänsä jotakin ainutlaatuista? Sellaista mitä ei peräti saa kertoa myös esikoista odottaville pariskunnille?? - Anski 16v
salamyhkäist tiedett kirjoitti:
EIIII? Ihanks tosi? Vähintään 10 000 yksittäistapaustako saa olla niitä yksittäisiä vahinkoja jotka johtuu vaan sos.työntekijäin huutavasta pulasta?
Kerro ne ainakin kolme tapausta. Ja Voi herran pieksut mikä ero voikaan olla yksittäistapauksella ja usean ihmisen elämän tuhoavalla yksittäistapauksella.
EIKÖ sijaistaho välitä väärästä ja oikeasta?
EIKÖ sijaistaho halua lapselle hyvää?
MIKÄ sijaistahon saa väittelemään? Ja hyökkäämään? Jos yksikin lapsi menettää vanhemmat vain varmuuden vuoksi? MUKA. Missä on sijaistahon solidaarisuus kaikkia ihmisiä kohtaan?? Kun "lapsi" täyttää 18v, niin onko hän sen jälkeen joku tumpelo joka ei tarvi apua tai tukea?
MIKÄ merkitys sijaistahon mielestä on sillä, että äitejä rohkaistaan ja neuvotaan raskauden aikana? VAINKO priden käynyt kuvittelee tietävänsä jotakin ainutlaatuista? Sellaista mitä ei peräti saa kertoa myös esikoista odottaville pariskunnille??Siis meit huostaanotetui lapsii pöljä.
T. Anski 16v
- Kun syitä EI ole
Miksi pitäisi kannustaa sijaisvanhempia varsinkaan kun heidän suunnalta en ole saanut koskaan osakseni minkäänlaista kunniotusta. Päinvastoin. Olen joutunut kokemaan tahallista vieraannuttamista sijaishuollossa olevaan, tuttuun lapseen, perättömien asioiden puhumista sosiaalitoimeen koskien minua, henkistä väkivaltaa, mitätöintiä, valehtelemista jne. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Lapsi joka otettiin huostaan olisi voinut kasvaa turvallisesti luonani tai läheisessä tuttava perheessä JOS sosiaalitoimi olisi kartoittanut siihen aikaan lapsen lähipiirin, mutta sen sijaan sijoittivat lapsen mahdollisimman kauas läheisistään huonoon sijaisperheeseen jonka seuraukset jatkuvat varmasti läpi elämän. Sellaista on vaikea unohtaa.
Tutustuessani elämäni aikana toiseen sijaisperheeseen, tiedustelin puhelimessa sijaisvanhemmalta vastaavan lastensuojelun sosiaalityöntekijän nimeä ja olisiko hän miten tavoitettavissa. Olisin halunnut muistaa sijoitettua lasta joulukortilla. Sijaisvanhempi vastasi minulle hyvin töykeään sävyyn sosiaalityöntekijän nimen ja tokaisi: "he ovat aika kiireisiä mutta jätä viesti vastaajaan!" Voit vaan kuvitella tekikö mieli sanoa takaisin "tuoko viestin jättäminen vastaajaan lapselle joulumielen?!!?
Olen myös kuullut puhelimen läpi tutun lapsen itkuisen äänen kun hän itkee sijaisvanhemmalta sitä ettei ole saanut lähettämääni kirjettä, korttia tai uusinta kuvaa. Tämän takia en näe syitä miksi heitä pitäisi jotenkin "kiitellä" siitä mitä he ovat tehneet ja vieneet. Lapsuutta ei takaisin saa. Ja ihan olen täyspäinen henkilö jos joku jaksaa sitäkin skekuloida, jolla ei ole mielenterveys eikä muitakaan ongelmia. Sydäntä särkee nytkin. En ole lapsen vanhempi mutta lapselle läheinen henkilö.- Nani
Näistä viesteistäsi paistaa aina läpi se, kuinka "tuttu" lapsi on sinulta viety (et saa pitää yhteyttä ja diipa daapa. Ja joka kerta minulle aina vain tulee mieleen, että kenties lapsen biologinen perhe ei halua "tuttujen" tunkevan nokkaansa lapsensa asioihin? Tai ehkäpä bioperheellä , sijaisperheellä tai sossuilla on mielestään hyvä syy pitää juuri sinut erossa lapsesta? Mikäli olisit lapsen sukulainen, oletan että ilmaisisit sen jotenkin? Kenties sinua ottaa päähän, kun meni ne hyvät rahat hukkaan, kun lasta ei sijoitettukaan luoksesi? (Ainahan te täällä keuhkoatte, kuinka sijarien palkkiot ovat suuria ja sijarit rahanahneita?)
Itse en ainakaan haluaisi että biologisen lapseni sijaisperheessä vierailisi "tuttuja" tai esim. naapureitani, työkavereitani tms. mikäli lapseni joskus sijaisperheeseen joutuisi. Ja näin sijaisperheessä kasvaneena on pakko huomauttaa, että aika rhulinaksi se menisi, jos esim. perheessä, jossa on kolme sijoitettua lasta ja kaikki eri perheistä, kaikkien kolmen lapsen "tutut ja tuttavat" vierailisivat jatkuvasti, soittelisivat ja muuta vastaavaa. Itse ajattelen niin että perheeseen ja sukuun kuuluvien tulee päästä tapaamaan lasta halutessaan, mikäli kyseinen henkilö ei aiheuta fyysistä vaaraa lapselle tai tämän sijaisperheelle, ja jos lapsi niin haluaa. Jos lapsi ei halua niin sitäkin pitäisi kunnioittaa. Tämän "perheen ja suvun" käsitteen ulotan koskemaan myös lapsen kummeja. Kuitenkin etukäteen ilmoittamalla, ettei käy niin että perheelöä on jotain sovittua menoa. Itseäni ainakin harmitti, kun äiti tuli aina välillä käymään ilmoittamatta, niin, että olin kaverin luona, kaupungilla, tms. Harmitti siis siksi, että äiti kävi harvoin, ja pettymys oli suuri, kun äiti jäi näkemättä tai ei ehditty olla yhdessä kuin hetken. Omat sijaisvanhempani kuitenkin aina kannustivat äitiäni käymään meillä ja pitämään yhteyttä.
Itse en kyllä olisi halunnut mitään "tuttuja" ja naapureita halunnut kyläilemään. Heitä näin sitten tarpeeksi silloinkin, kun vietin aikaa äidin luona. Eikä ne tutut nyt minusta kovin tärkeitä ole. Itse ajattelen että ystäviä minulla on ehkä 5, kavereita 20 ja tuttuja ja tuttavia varmasti se muutama sata. Samoin oli varmaan äidilläni. Että vilinää olisi meidänkin sijaisperheessä sitten riittänyt. Jotenkin aina sinun juttujasi lukiessani tulee se tunne, että ajattelet enemmän itseäsi kuin tuota lasta? Kauhean minäkeskeistä tuo sinun ajatusmaailmasi.
Niin ja en siis ole ap, vaan toinen aikanaan huostaanotettu lapsi. Hmm. Kummasti meitäkin on, jotka ovat saaneet elää hyvissä sijaisperheissä, vaika meidät aina halutaankin hiljentää.
Mitään
- Totuus esiin
Lastensuojelulain mukaan ei ole jotain tiettyä ihmisryhmää jotka voitaisiin rajata kaiken ulkopuolelle eli katsoa lapselle "ei läheiseksi" ihmiseksi joten riittää kun on ollut lapsen elämässä mukana, tuntee lapsen ja on turvallinen aikuinen.
Tapaamiset on sovittavissa ja täysin järjestely kysymys. Yleensä tapaamisia on harvoin, mahdollisesti hyvä jos 1x kk tai vuodessa eikä lapsia mennä katsomaan joukoittain. Pidemminkin se on minäkeskeistä ajattelua että lapsen läheisistä tehdään joku "ongelma" ja heistä luodaan erillaisia ennakkoluuloja. Siitä olenko kuinka läheinen lapselle minun ei tarvitse alkaa ruotimaan täällä koska kaikki mitä sanon, kääntyy kuitenkin itseäni vastaan. Lastensuojelussa on ollut ongelmia hyvin pitkään ja kyllä asia on vain niin että jos halutaan vieraannuttaa lapsi niin se osataan tehdä. Samoin hiljentää ja väsyttää lapsen biologinen perhe taistelemaan byrokratiaa vastaan. Nykyään homma naamioidaan "lapsen etuun" eli "lapsen etu" on sana jota käytetään monessa asiassa niin hyvässä kuin pahassa ja mielenkiintoista mitä niistäkin on paljastunut kun niitä aletaan tarkastelemaan ja purkamaan tarkemmin valvovien viranomaisten taholta.
Kaikessa ei tarvitse olla taustalla raha. On epäpäteviä sosiaalityöntekijöitä, sijaisvanhempia jotka ei sovellu alalle tai haluavat lapsia vääristä syistä, narsistisia ihmisiä yms.
Jos ajattelisin vain itseäni niin tuskin olisin puhumassa täällä asiasta, puolustamassa lasten ja ihmisten perus ja ihmisoikeuksia sekä tuomassa lastensuojelun epäkohtia esiin.
Nauraakko pitäisi? - miel nauretaan
"..."lapsen etu" on sana jota käytetään monessa asiassa niin hyvässä kuin pahassa..."
Sodassa sanotaan "Kansakunnan etu". Siis kun pitää mennä ihan vaan kiduttamaan tai tappamaan vaikkei oikein siltä tunnu, sen sotilaankaan mielestä. sillen on menty ja silleen mennään. Pysyy omatunto puhtaana.
Noita muitakin sanontoja on riittämiin. Niitä käytetään yleensä markkinamaailmassa. Mm "riski" on aika metka käsite, se on saatu rantautetuksi oikein näppärästi koskemaan "Hyviksien" puhtoisia tarkoitusperiä.
Nauraa pitää. Ehdottomasti. Elämä on laiffii. - vähättelyä
Minun mielestä on surullista että osa sijoitetuista nuorista vähättelee omia sukulaisiaan tai muita läheisiään päästäkseen aikanaan sijoituspaikasta pois sanomalla esim. "Eihän ne niin läheisiä olleet" tai "En pidä heitä erityisen tärkeänä" Se on kummallista kun kuitenkin ennen sijoitusta välit sukulaisiin ja ystäviin ovat voineet olla hyvinkin tiiviit ja lämpimät. Sijoituksen alettua sijaisperheen sukulaiset ja läheiset ovatkin yhtäkkiä niitä "läheisiä" eli jostain syystä sellainen ajatusmalli on pantu liikkeelle että vähätellään omia sukujuuria.
Olen tarkkaillut kyseistä asiaa sekä sijoitettujen että ei sijoitettujen nuorten kohdalta ja sijoitettujen nuorten kohdalla omien sukujuurten vähättely on ollut silmiinpistävää.- Anski 16v
Kyllä mulle ainakin kaikki perheenjäsenet sukulaiset ja ystävät kummit jne on tärkeitä, mutta en mä kyllä kaipaa pätkääkään mun vanhempien entisiä ryyppykavereita mun elämään. Enkä myöskään esim sitä entistä mutsin naapuria joka sen ls-ilmon teki, vaikka ihan aiheesta tekikin. En olisi jaksanu ottaa enää kertaakaan turpiini mutsin poikaystävältä, enkä siivota enää yksiäkään känniyrjöjä lattialta aamukuudelta ennen kouluunlähtöä...Mutta se muija oli niin täynnä itteensä, vaik sen omat pennut liehuu ties missä huumeporukoissa. Sijaisperheessä oli ihan jees. Ei ryypätty tai muutakaan sellasta. Ei tarvinu pelkää millon tulee nyrkkiä. Mutsi onneks tajus et mä oon tärkeempi ku kalja tai joku känninen äijä ja nyt asun taas mutsin kanssa. Mut pidän kyl yhteyttä mun sijaisvanhempiin ja sijaissiskoon, ja käyn siellä edelleen lomilla ja tollee. Ajattelen enemmänkin niin, et mulla on kaksi perhettä. Mutsin puolen sukulaiset on kuitenki tärkeempii ku sijaisperheen sukulaiset, kun en oppinu tuntee niit kunnol. Ja äiti on aina maailman rakkain
- Käytännöistä
Kuntien välillä on suuria eroja. Kaikissa kunnissa ei toteudu lastensuojelulain pykälät toivotulla tavalla. Tämän takia syntyy eroavaisuuksia ja epäoikeudenmukaisia käytäntöjä. On sijoitus paikkoja joissa yhteydenpito asiat eivät ole itsestäänselvyys vaan ihmiset joutuvat jopa vaatimaan niitä monen mutkan kautta. Huostaanotto ja sijaisperheeseen totuttelu vie läheisiltä oman aikansa. Ei ole helppoa kun yhtäkkiä esim.lähettämäsi kirjeet luetaan ja puhelusi kuunnellaan, silti pitäisi tehdä yhteistyötä perheen kanssa joka ei ole tuttu. Suomessahan on kirjesalaisuus ja oikeus yksityisyyteen, mutta kuka näitä valvoo tarpeeksi tai todistaa ettei kirjeitäsi ole lukenut muukin kuin sijoitettu lapsi.
Moni ei halua nähdä maailmaa sellaisena kun se on joten nähdään se mikä halutaan nähdä.- Anski 16v
Kantsisko noita miettii ennenku lyö lastaan tai ryyppää lastensa nähen?
Terv. Hakattu Anski 16v - Anskille
Anski 16v kirjoitti:
Kantsisko noita miettii ennenku lyö lastaan tai ryyppää lastensa nähen?
Terv. Hakattu Anski 16vEi täällä kukaan puolusta äitisi tekoja. Samanlaisia naisia vaan on sijaisvanhemmissakin mitä oma äitisikin on. Huomaa että äitejä on päihteettömiä ja hyvä tapaisiakin. Sinun pitää vain hyväksyä realiteetit. Älä ala sijaisvanhemmuuden puolustajaksi historiastasi huolimatta, sillä uuvutat vain itsesi sijaisvanhempien hyväksikäyttäessä lapsellista uskoasi, muka hyväntekemisestä. Sinua on ilmeisesti helppoa manipuloida, koska oma biologinen perheesi on mitä kerrot. Älä anna noiden sijaisvanhempien elää sinun elämääsi vaan ala elämään itse omaa elämääsi. Tarvitset omat voimavarasi itse. Mitään hyvää tarkoittavaa sijaisvanhemmuudessa ei ole vaan sijaisvanhemmiksi ryhtyvät hakevat aina muutosta omaan elämäänsä, kukin tarpeensa mukaisesti. Huomaat, jos pidemmän aikaa seuraat sijaisvanhempia tai heiksi haluavia lähipiirissäsi tai täällä. Ihminen on raadollinen olento.
- Toinen onnellinen..
Anskille kirjoitti:
Ei täällä kukaan puolusta äitisi tekoja. Samanlaisia naisia vaan on sijaisvanhemmissakin mitä oma äitisikin on. Huomaa että äitejä on päihteettömiä ja hyvä tapaisiakin. Sinun pitää vain hyväksyä realiteetit. Älä ala sijaisvanhemmuuden puolustajaksi historiastasi huolimatta, sillä uuvutat vain itsesi sijaisvanhempien hyväksikäyttäessä lapsellista uskoasi, muka hyväntekemisestä. Sinua on ilmeisesti helppoa manipuloida, koska oma biologinen perheesi on mitä kerrot. Älä anna noiden sijaisvanhempien elää sinun elämääsi vaan ala elämään itse omaa elämääsi. Tarvitset omat voimavarasi itse. Mitään hyvää tarkoittavaa sijaisvanhemmuudessa ei ole vaan sijaisvanhemmiksi ryhtyvät hakevat aina muutosta omaan elämäänsä, kukin tarpeensa mukaisesti. Huomaat, jos pidemmän aikaa seuraat sijaisvanhempia tai heiksi haluavia lähipiirissäsi tai täällä. Ihminen on raadollinen olento.
Voi hyvänen aika.. Kuinka joku voi olla niin katkera, että ei anna toisen olla iloinen lapsuudestaan sijaisperheessä. Hello! Olen myös itse saanut onnellisen lapsuuden nimenomaan sijaisperheessä. Biologinen perheeni ei todellakaan ollut turvallinen paikka kasvaa.. Tajusin sen jo viisi vuotiaana tyttönä. Minulle ei silloin sossut olleet kuvioissa, mutta osasin jo toivoa pääseväni pois kodistani.
Kyllä sijaisvanhempani todella ovat tehneet parhaansa ja olen heille rehellisesti kiitollinen.
Miten voikaan itsellä paha olla , jos ei voi hyväksyä ,että lapsi voi olla onnellinen toisessakin perheessä. Aina lapsi ei vain uskalla sitä tunnustaa omalle biovanhemmalleen. - Kaikkea hyvää!
Toinen onnellinen.. kirjoitti:
Voi hyvänen aika.. Kuinka joku voi olla niin katkera, että ei anna toisen olla iloinen lapsuudestaan sijaisperheessä. Hello! Olen myös itse saanut onnellisen lapsuuden nimenomaan sijaisperheessä. Biologinen perheeni ei todellakaan ollut turvallinen paikka kasvaa.. Tajusin sen jo viisi vuotiaana tyttönä. Minulle ei silloin sossut olleet kuvioissa, mutta osasin jo toivoa pääseväni pois kodistani.
Kyllä sijaisvanhempani todella ovat tehneet parhaansa ja olen heille rehellisesti kiitollinen.
Miten voikaan itsellä paha olla , jos ei voi hyväksyä ,että lapsi voi olla onnellinen toisessakin perheessä. Aina lapsi ei vain uskalla sitä tunnustaa omalle biovanhemmalleen.Sinullahan on silloin asiat hyvin! Vai onko sittenkään! Pääsääntöisesti lapset ovat huojentuneita ja uskaltavat kyllä kertoa biovanhemmilleen sijaisvanhempien päihteiden käytöstä sun muista epämääräisyyksistä sijoituksien päätyttyä. Edellytyksenä on tietysti luottamus omiin vanhempiin. Hyvä, että otit puheeksi tuon että sijotetuilla on hyvin erilaisia biologisia vanhempia ja lapsia raastettu huostaan hyvin erilaisista elämän tilanteista. Mutta sijaisvanhempien osalta niin kenenkään ei kannata hukata omaa kallisarvoista aikaansa ja voimavaroja tuohon sakkiin. Kun sinulle mennessä kertyy elämän kokemusta ja näkemystä siitä minkälaista se normaali eläminen perheissä on pystyt laittamaan asioita oikeaan järjestykseen. Se sijaiskotimeininki tuntuu tietysti nyt vielä oikealta tuttuuden vuoksi, mutta pyri siihen normaalimpaan tapaan olla ja elää. Sijaiskodeissa on sellaisia törkypesiä, ettei voi kuvitella. Ja tiedän erään nuoren naisen, joka yhtälailla puolusti ja piti tätä ympäristöä hyvänä ja normaalina. Minkälaisesta ympäristöstä tytön täytyikään olla lähtöisin, voi vain arvailla.
- Se toinen
Kaikkea hyvää! kirjoitti:
Sinullahan on silloin asiat hyvin! Vai onko sittenkään! Pääsääntöisesti lapset ovat huojentuneita ja uskaltavat kyllä kertoa biovanhemmilleen sijaisvanhempien päihteiden käytöstä sun muista epämääräisyyksistä sijoituksien päätyttyä. Edellytyksenä on tietysti luottamus omiin vanhempiin. Hyvä, että otit puheeksi tuon että sijotetuilla on hyvin erilaisia biologisia vanhempia ja lapsia raastettu huostaan hyvin erilaisista elämän tilanteista. Mutta sijaisvanhempien osalta niin kenenkään ei kannata hukata omaa kallisarvoista aikaansa ja voimavaroja tuohon sakkiin. Kun sinulle mennessä kertyy elämän kokemusta ja näkemystä siitä minkälaista se normaali eläminen perheissä on pystyt laittamaan asioita oikeaan järjestykseen. Se sijaiskotimeininki tuntuu tietysti nyt vielä oikealta tuttuuden vuoksi, mutta pyri siihen normaalimpaan tapaan olla ja elää. Sijaiskodeissa on sellaisia törkypesiä, ettei voi kuvitella. Ja tiedän erään nuoren naisen, joka yhtälailla puolusti ja piti tätä ympäristöä hyvänä ja normaalina. Minkälaisesta ympäristöstä tytön täytyikään olla lähtöisin, voi vain arvailla.
Sen verran elämänkokemusta olen (28v. akateemisesti koulutettu nainen) jo saanut, että pystyn ajattelemaan realistisesti sitä, kuinka vähän sainkaan tukea omilta biovanhemmiltani. Tähän päätelmään olen siis tullut ihan itse ilman manipulointia . On se vaan kumma , etteivät ulkopuoliset voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että sijaiskodissa eläminen voi olla parempaa ja rakastavampaa kuin bioperheessä. Minun kohdallani asia on näin.
Edelleenkin peräänkuulutan lapsen oikeutta myös olla onnellinen muualla kuin bioperheessä. Tuntuu siltä , että biovanhemmat joskus ajattelevat vain itseään ja pahoja sossuja jotka tekevät kiusaa. Oma äitinikin jaksoi jatkuvasti valittaa huostaanotosta oikeuteen, vaikka olosuhteet olivat hirveät lapsille. Ei kuitenkaan tapahtunut muutosta parempaan koskaan, vaikka apua oli tarjolla ja ihan tosi-tajusin tämän itsekin nuorena teini-ikäisenä.
Henkilökohtaisesti minua ärsyttää oman sijaisäitini ja isäni mollaaminen.. Siksi haluankin tuoda esille että, huostaanotto voi olla onnellinen asia nimenomaan lapselle. Biovanhemmat eivät vain sitä katkeruudessaan näe. - Pidä hyvänäsi
Se toinen kirjoitti:
Sen verran elämänkokemusta olen (28v. akateemisesti koulutettu nainen) jo saanut, että pystyn ajattelemaan realistisesti sitä, kuinka vähän sainkaan tukea omilta biovanhemmiltani. Tähän päätelmään olen siis tullut ihan itse ilman manipulointia . On se vaan kumma , etteivät ulkopuoliset voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että sijaiskodissa eläminen voi olla parempaa ja rakastavampaa kuin bioperheessä. Minun kohdallani asia on näin.
Edelleenkin peräänkuulutan lapsen oikeutta myös olla onnellinen muualla kuin bioperheessä. Tuntuu siltä , että biovanhemmat joskus ajattelevat vain itseään ja pahoja sossuja jotka tekevät kiusaa. Oma äitinikin jaksoi jatkuvasti valittaa huostaanotosta oikeuteen, vaikka olosuhteet olivat hirveät lapsille. Ei kuitenkaan tapahtunut muutosta parempaan koskaan, vaikka apua oli tarjolla ja ihan tosi-tajusin tämän itsekin nuorena teini-ikäisenä.
Henkilökohtaisesti minua ärsyttää oman sijaisäitini ja isäni mollaaminen.. Siksi haluankin tuoda esille että, huostaanotto voi olla onnellinen asia nimenomaan lapselle. Biovanhemmat eivät vain sitä katkeruudessaan näe.Ei kukaan epäile etteikö sinulle ole ollut parempi olla sijaisperheessä. Kaikki ovat onnellisia siitä, että olet kasvanut sijaisperheessä ottaen huomioon sen millaiset kotiolot sinulla on. Tosin sijaisvanhemmat yleisesti katsovat biologisten vanhempien periyttävän geeneissään huonot tapansa jälkeläisilleen, joten sijaisvanhempien näkemyksen mukaan olet huono ja ongelmainen geeneistäsi johtuen. Että sen puoleen.
Sivistystä sinulla ei ole. Jos olisi et yleistäisi omaa tilannettasi koskemaan kaikkia muitakin. Kun sinulla on ollut parempi sijaiskodissa, se ei tarkoita sitä että muillakin niin olisi. Olet katkera muille sijoitetuille, joilla on vanhemmat kun sijoitus päättyy. Sinulla ei ole. - ymmyrkäinen
Pidä hyvänäsi kirjoitti:
Ei kukaan epäile etteikö sinulle ole ollut parempi olla sijaisperheessä. Kaikki ovat onnellisia siitä, että olet kasvanut sijaisperheessä ottaen huomioon sen millaiset kotiolot sinulla on. Tosin sijaisvanhemmat yleisesti katsovat biologisten vanhempien periyttävän geeneissään huonot tapansa jälkeläisilleen, joten sijaisvanhempien näkemyksen mukaan olet huono ja ongelmainen geeneistäsi johtuen. Että sen puoleen.
Sivistystä sinulla ei ole. Jos olisi et yleistäisi omaa tilannettasi koskemaan kaikkia muitakin. Kun sinulla on ollut parempi sijaiskodissa, se ei tarkoita sitä että muillakin niin olisi. Olet katkera muille sijoitetuille, joilla on vanhemmat kun sijoitus päättyy. Sinulla ei ole.Siis sivistystä on se, että yleistää kaikien sijaisperheiden olevien huonoja? Ja jos yhden hyvän löytää, niin on sivistymätön? En todellakaan huomannut nimimerkin se toinen olevan katkera kenellekään.
Haloo, mitä soopaa oikein kirjoitat! - jäkjäk
ymmyrkäinen kirjoitti:
Siis sivistystä on se, että yleistää kaikien sijaisperheiden olevien huonoja? Ja jos yhden hyvän löytää, niin on sivistymätön? En todellakaan huomannut nimimerkin se toinen olevan katkera kenellekään.
Haloo, mitä soopaa oikein kirjoitat!Mikäs ettet puolusta sitten biovanhempaa, jotakuta hyvää mutta jolta on repäisty perhe rikki?
Sellasiahan juuri sijaistahot kutsuvat "kitkeriksi" ihan järjestään.
- vattihattinen
Ap.
Täällähän on keskustelua :) Kiitos kaikista positiivisista kirjoituksista. Negatiivisia osasin odottaakin, niitähän tämä palsta kerää puoleensa, mutta on mukava kuulla, että on muitakin, jotka ovat kokeneet sijaiskodin hyväksi paikaksi.
Minulle, siajislapselle ainoa aidosti läheinen ihminen oli biologinen isoäiti. Ja koska olin itse niin pieni, ei yhteydenpidosta olisi tullut mitään ilman sijaisvanhempieni aktiivista huolehtimista.
Toinen, johon välit eivät koskaan myöskään katkenneet oli bioäitini serkku, joka oli myös kummini. Maantieteellinen etäisyys oli suuri, mutta on onneksi muitakin tapoja pitää yhteyttä ja osoittaa välittämistä kuin fyysinen vierailu. Myös häneen minua aina kannustettiin pitämään yhteyttä.
Lisäksi elämässäni vaikutti "täti", oikeasti hän oli biologisen isoäitini ystävätär, joka huolehti asioistani, kun isoäiti alkoi sairastella minua hoitaessaan ja hän vaikutti myös siihen, että tulin huostaanotetuksi, kun isoäidin voimat loppuivat. Hänen kiinnostuksensa ja yhteydenpitonsa jatkuu yhä. Hän ei ole koskaan yrittänyt "tunkeilla" elämääni, mutta on ollut omalla tavallaan läsnä yhtenä tärkeänä aikuisena.
Yhtälailla minulle tärkeitä ovat sijaissukuni jäsenet. Sieltä kuitenkin tulivat minulle tädit, sedät, enot, serkut ja isovanhemmat myös. Kyllä se, että koko elämänsä elää ja kasvaa samassa perheessä ja samassa suvussa, liittää tiukasti porukkaan. Aina olen joukkoon kelvannut :)
Jonakin päivänä minulla on toivottavasti oma lapsi. Hänen mummulansa tulee olemaan sijaisvanhempieni luona, siellä riittää rakkautta meille kaikille. - sijaismamma
Hienoa, että kerrankin joku hyvän lapsuuden sijaisperheessä kokenut vaivautuu kirjoittamaan siitä täällä, kiitos :) Itsekään ei juuri jaksa koskaan kommentoida tänne mitään, koska kaikki on niin negatiivista ja sijaisperheiden mustamaalaamista - aivan kuin ei hyviä sijaisvanhempia olisi olemassakaan, mikä ei totisesti näin ole vaan päinvastoin; Varmasti sijaisperheistä isoin osa ole hyviä tai erinomaisia paikkoja lasten kasvaa. Itse olen sijaisäiti yhdelle ja suurempaa rakkautta mitä häneen tunnen saa totisesti hakea! Hän on aivan samanlainen -ja arvoinen perheenjäsen kuin meillä kaikki muutkin ja parhaamme teemme hänen edukseen. Ihana kuulla aikuisen sijaisperheessä asuneen arvostavan sijaisperhettään ihan rehellisesti. Kiitos vielä ja ihanaa jatkoa elämääsi.
- Särkynyt lapsuus.
Voi herranen aika. Jos on joutunut kokemaan epäoikeudenmukaisuutta ja lainvastaisuutta niin siitä ei tarvitse vaieta. Ei ole mustamaalaamista nostaa epäkohtia tapetille. Luottamus ei tule hetkessä, se ANSAITAAN. Jos tietäisitte mitä olen joutunut kokemaan ja käymään läpi, yksikään ei olisi minua tällä palstalla nimitellyt. Katsokaa huostaanotto tilastoja, lukekaa lastensuojelulakia millaisia esimerkki tapauksia sieltä löytyy, artikkeleita lastensuojelun tämän päivän tilanteesta jne.
Rakkautta olisi ollut annettavana meilläkin, lapsen vanhemmilla, lapsen kummeilla, suvulla ja lapsen ystävillä mutta meidän EI annettu rakastaa vaan se rakkaus riistettiin meiltä ja yhtäkkiä sijaisperheen "rakkaus" oli tärkeämpi vaikka todellisuudessa aiheuttivat tahallisen vieraannuttamisen ja koko perheen hajoamisen kun sijaisperhe ei ollutkaan sopiva.- Marika Annika
No niinhän se oli kovin lainvastainen se videokuvattu huostaanottokin tässä jokin aika sitten. Siis lasten isukin mukaan. No kävipä sitten ilmi, että isukki oli jättänyt palauttamatta lapset kotiin ja pitänyt näitä luonaan 2 viikkoa pidempään kuin oli sovittu... hmm. Joo.
Kun näillä asioilla on aina kaksi puolta. Sosiaaliviranomaisilla vain ei ole keinoja puolustaa tekemiään toimenpiteitä julkisuudessa, kun heillä sattuu olemaan tuo vaitiolovelvollisuus... ja silloin vanhempi voi syyttää heitä mistä tahansa, tietäen, ettei sosiaaliviranomaisilla ole mitään keinoa puolustautua näitä syytteitä vastaan. Minusta on aika vaikea sanoa juuta taikka jaata yhteenkään tapaukseen, jota en tunne henkilökohtaisesti.
Varmasti on tapauksia, joissa on toimittu väärin, vahingossa tai tahallaan. Mutta on myös tapauksia, joissa vanhemmat pitkään itkevät, kuinka heitä kohdellaan väärin, kunnes heiltä itseltään lipsahtaa, mitä on tullut tehtyä (kuten tuolla äitien palstalla puhuttanut piiskausjuttu) tai joku asiasta paremmin tietävä tuo tapauksen salat julki (kuten tuossa tapaamissopimustaan rikkoneen isän tapauksessa...).
Ja minusta on tärkeämpää varsinkin väkivallan tai hyväksikäytön epäilyn ollessa kyseessä, toimia välittömästi lasten tilanteen helpottamiseksi, kuin kysellä vanhemmilta, oletteko nyt ihan varmoja että ette ole lyöneet/raiskanneet lastanne?
Totuus tulee lopulta ilmi, mutta yksikin yö saman katon alla voi koitua lapsen kuolemaksi. - M.A.
Marika Annika kirjoitti:
No niinhän se oli kovin lainvastainen se videokuvattu huostaanottokin tässä jokin aika sitten. Siis lasten isukin mukaan. No kävipä sitten ilmi, että isukki oli jättänyt palauttamatta lapset kotiin ja pitänyt näitä luonaan 2 viikkoa pidempään kuin oli sovittu... hmm. Joo.
Kun näillä asioilla on aina kaksi puolta. Sosiaaliviranomaisilla vain ei ole keinoja puolustaa tekemiään toimenpiteitä julkisuudessa, kun heillä sattuu olemaan tuo vaitiolovelvollisuus... ja silloin vanhempi voi syyttää heitä mistä tahansa, tietäen, ettei sosiaaliviranomaisilla ole mitään keinoa puolustautua näitä syytteitä vastaan. Minusta on aika vaikea sanoa juuta taikka jaata yhteenkään tapaukseen, jota en tunne henkilökohtaisesti.
Varmasti on tapauksia, joissa on toimittu väärin, vahingossa tai tahallaan. Mutta on myös tapauksia, joissa vanhemmat pitkään itkevät, kuinka heitä kohdellaan väärin, kunnes heiltä itseltään lipsahtaa, mitä on tullut tehtyä (kuten tuolla äitien palstalla puhuttanut piiskausjuttu) tai joku asiasta paremmin tietävä tuo tapauksen salat julki (kuten tuossa tapaamissopimustaan rikkoneen isän tapauksessa...).
Ja minusta on tärkeämpää varsinkin väkivallan tai hyväksikäytön epäilyn ollessa kyseessä, toimia välittömästi lasten tilanteen helpottamiseksi, kuin kysellä vanhemmilta, oletteko nyt ihan varmoja että ette ole lyöneet/raiskanneet lastanne?
Totuus tulee lopulta ilmi, mutta yksikin yö saman katon alla voi koitua lapsen kuolemaksi.Kysely on turhaa. Pahoinpitelijä ei myönnä kuitenkaan lyöneensä ja pedofiili sen vähempää raiskanneensa lasta. Totuus tulee lasten suusta, viime kädessä röntgenkuvista ja lääkärintutkimuksista.
- nngjfgngvn
Meillä lapsella on 2 kotia omakoti ja sijaisperhe.Sijaisperhe toimii omalla tavallaan johon en puutu,samoin meidän annetaan olla kaikki lomat ja joka toinen pe-su yhdessä.Silloin tapaamme nuoren aikuista veljeä ja aikuista siskoa,olemme onnellisia että välimme ovat todellalämpimät erossa olosta huolimatta.joka päivä vaihdamme kuulumiset puhelimitse,nyt nuoreni on lukiossa ja pärjää siellä.Viellä 2v kärsimystä ja sitten nuoreni saa oman asunnon tai muuttaa kotiin takaisin asumaan.Sijaisvanhempien kanssa meillä ei ole riitoja,kunnioitamme toisiamme ja sovimme kaikesta joka poikkeaa normaalista arjesta
- niinulainen
Olipa mukava törmätä näin positiiviseen kokemukseen :)
(jäkättäjät ketjussa jääköön omaan arvoonsa) Tsemppiä tälle kertojalle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän475146- 3261918
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1131838Anja ja Janne
Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut701517Tässä epämiellyttävä totuus
Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät681467- 811214
Elämäni rakkaus
Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh321213- 361056
- 421035
Mikä sinussa on parasta
Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä21984