Hoikkuudesta ei ole mitään hyötyä - naiselle.

Siis http://miestennielija.blogspot.com/2013/06/ulkonako.html ja painoindeksi ei vaikuta??

Miten niin? kirjoitti:

Siis http://miestennielija.blogspot.com/2013/06/ulkonako.html ja painoindeksi ei vaikuta??

Lue lisää

Jos ulkonäkö on kunnossa niinku tossa linkissä niin naiselle se takaa 100% varmasti seuraa. Nimimerkki mies 70kg:n yksin oleminen ei ole yllätys koska ei naiset tavallisesti aloitteita tuntemattomille miehille tee.

Jaa niin oma BMI on tasan 22 :D

Kiitos. Tottahan toki miehiä kiinnostaa, nimittäin seksin saaminen.

Onhan sitä moneen kertaan puitu läpi siellä sun täällä että 40 miehet eivät enää halua suhteeseen, koska he ovat niin kyllästyneitä pitkissä parisuhteissa olleisiin ongelmiin ja haluavat jo vaihteen vuoksi elää ihan ikiomaa elämää. Olen yrittänyt mainostaa itseäni ns. low maintenance -naisena, eli että en vaadi paljoa, kun en halua edes yhteen asumaan. Mutta jos sanot että et halua saman katon alle, niin saat ukkomiehet kimppuusi... tai aina löytyy jostain joku neropatti väittämään että haluat horostella ympäriinsä. Ihan kuin ei voisi olla uskollinen jos ei asu yhdessä. Mutta siitä eivät miehet tunnu pääsevän yli eikä ympäri. Sanoi mitä hyvänsä, niin aina ne asiat lähtevät kääntymään siihen suuntaan että miehen täytyy saada olla vapaa (hyppimään naisesta toiseen).

En minä semmoista halua. Ja sehän ei sitten taas miehille käy. Joko pitää asua yhdessä toisiaan vahtien, taikka pitää saada olla polyamoristi.

Ei tuo Amita69 ole treffinikkini. Poistan kuvan silti jossain vaiheessa.

Hyvä kuva sulla Daami69. Ja ymmärrän täysin mistä puhut, samaa mieltä olen.
Mulla on ihan vastaavan muotoinen kroppa, ja kasvojakaan ei ole moitittu.
Mutta ikävuosia muutama enemmän kuin sulla. Eli siihen ilmeisesti kaikki
yritelmät ja viritelmät kaatuu mulla. Koska luonnettakaan ei ole moitittu.
Nirso en ole, jollei nirsoudeksi katsota sitä, etten minäkään huolisi
ylipainoista. Eniten arvostan kuitenkin ystävällistä ja asiallista kohtelua.
Miehiltä on "muka" kiinnostusta, mutta sitten lopulta vaan aina se joku "mutta".... Ikäryhmäni miehet haluaa kai kuitenkin sitten selkeesti nuorempaa seuraa.
Vaikka on ne vuodet heihin itseensäkin jäljet jättäneet....

hankalaa on kirjoitti:

Hyvä kuva sulla Daami69. Ja ymmärrän täysin mistä puhut, samaa mieltä olen.
Mulla on ihan vastaavan muotoinen kroppa, ja kasvojakaan ei ole moitittu.
Mutta ikävuosia muutama enemmän kuin sulla. Eli siihen ilmeisesti kaikki
yritelmät ja viritelmät kaatuu mulla. Koska luonnettakaan ei ole moitittu.
Nirso en ole, jollei nirsoudeksi katsota sitä, etten minäkään huolisi
ylipainoista. Eniten arvostan kuitenkin ystävällistä ja asiallista kohtelua.
Miehiltä on "muka" kiinnostusta, mutta sitten lopulta vaan aina se joku "mutta".... Ikäryhmäni miehet haluaa kai kuitenkin sitten selkeesti nuorempaa seuraa.
Vaikka on ne vuodet heihin itseensäkin jäljet jättäneet....

Lue lisää

Kiitos.

On tätä juttua 40 leirissä ja vanhempienkin taholla tosiaan saanut kuulla että hokkuspokkus miehiltä loppuu kiinnostus ikäisiään naisia kohtaan. Kai oman ikäisissä ei sitten osata nähdä muuta kuin se omien lasten äiti. Minultakin kysellään itsestäänselvänä asiana että montako lasta minulla on, kun kellekään ei juolahda mieleen että voisi olla niin ettei ole yhtään. En tunne minkäänlaista samankaltaisuutta äiti-ihmisten kanssa, joten tuntuu sitäkin oudommalta että 40 miehen mielestä olen täsmälleen samaa kuin se hänen lastensa äiti josta hän on eronnut.

Daami69 kirjoitti:

Kiitos. Tottahan toki miehiä kiinnostaa, nimittäin seksin saaminen.

Onhan sitä moneen kertaan puitu läpi siellä sun täällä että 40 miehet eivät enää halua suhteeseen, koska he ovat niin kyllästyneitä pitkissä parisuhteissa olleisiin ongelmiin ja haluavat jo vaihteen vuoksi elää ihan ikiomaa elämää. Olen yrittänyt mainostaa itseäni ns. low maintenance -naisena, eli että en vaadi paljoa, kun en halua edes yhteen asumaan. Mutta jos sanot että et halua saman katon alle, niin saat ukkomiehet kimppuusi... tai aina löytyy jostain joku neropatti väittämään että haluat horostella ympäriinsä. Ihan kuin ei voisi olla uskollinen jos ei asu yhdessä. Mutta siitä eivät miehet tunnu pääsevän yli eikä ympäri. Sanoi mitä hyvänsä, niin aina ne asiat lähtevät kääntymään siihen suuntaan että miehen täytyy saada olla vapaa (hyppimään naisesta toiseen).

En minä semmoista halua. Ja sehän ei sitten taas miehille käy. Joko pitää asua yhdessä toisiaan vahtien, taikka pitää saada olla polyamoristi.

Ei tuo Amita69 ole treffinikkini. Poistan kuvan silti jossain vaiheessa.

Lue lisää

Mua kiinnostaa tutustuminen kunnol naisen kans ennen seksiä ja on se mukavaa aina herätä sit myöhemmin suhteen seukki vaihees joka aamu alastoman naisen vierestä.

Itseasiassa omastakin mielestäni olen normaali, mutta jos täällä nimittää itseään normaaliksi, kuvitellaan että tällainen keskimittainen nainen painaa 60 - 80 kg. Ja minähän en niin paljon paina. Vaihtelee kilot hivenen, mutta tällä hetkellä painoindeksi 21,3.

Toisaalta hoikkuutta ei ehkä välttämättä käsitetä painoksi, vaan yleiseksi mielikuvaksi. Koska minulla on pienet rinnat ja ei ole kauhean leveä lantio, olemus on ennemmin "hoikahko" kuin perusnormaali jommoiseksi pääsee jos on vähän rintavampi ja persevämpi kuin olen.

Ja toisaalta taas jotkut sotkevat laihan ja hoikan keskenään. En todellakaan ole laiha. Laiha on sellainen jolla törröttää luut ja rinnat ovat täysin kadonneet.

Daami69 kirjoitti:

Itseasiassa omastakin mielestäni olen normaali, mutta jos täällä nimittää itseään normaaliksi, kuvitellaan että tällainen keskimittainen nainen painaa 60 - 80 kg. Ja minähän en niin paljon paina. Vaihtelee kilot hivenen, mutta tällä hetkellä painoindeksi 21,3.

Toisaalta hoikkuutta ei ehkä välttämättä käsitetä painoksi, vaan yleiseksi mielikuvaksi. Koska minulla on pienet rinnat ja ei ole kauhean leveä lantio, olemus on ennemmin "hoikahko" kuin perusnormaali jommoiseksi pääsee jos on vähän rintavampi ja persevämpi kuin olen.

Ja toisaalta taas jotkut sotkevat laihan ja hoikan keskenään. En todellakaan ole laiha. Laiha on sellainen jolla törröttää luut ja rinnat ovat täysin kadonneet.

Lue lisää

No joo, noinhan se lienee että nuo käsitteet valuu aina pykälän verran, itsellä indeksi nyt 22, jotkut väittää hoikaksi vaikka minusta aika normaali kun ei ole kaljamahaa, tuo hoikahko olisi varmaan sopiva kuvaamaan minuakin.

Toiseen asiaan kun tuossa vastauksessasi mies vm1967:lle kommentoit tuota yhteisasumisasiaa niin ihan sama ongelma se on miehelläkin, itsekin ajattelisin sellaisen suhteen parhaiten sopivan että kumpikin tahoillaan mutta kuitenkin oikeassa parisuhteessa ilman muiden vilkuilua niin vaikea on löytää. En tällä hetkellä edes etsi kun totesin ainakin tällä seudulla mahdottomaksi ilman itsensä tyrkyttämistä joka taas ei minun luonteelle sovi. Minusta jotenkin tuntuu että niillä jotka haluaa nopeasti yhteenmuuttoa on usein oma lehmä ojassa, halutaan saada toiselle "pallo jalkaan" nopeasti, haetaan taloudellista hyötyä tms.

Ikisinkku M kirjoitti:

No joo, noinhan se lienee että nuo käsitteet valuu aina pykälän verran, itsellä indeksi nyt 22, jotkut väittää hoikaksi vaikka minusta aika normaali kun ei ole kaljamahaa, tuo hoikahko olisi varmaan sopiva kuvaamaan minuakin.

Toiseen asiaan kun tuossa vastauksessasi mies vm1967:lle kommentoit tuota yhteisasumisasiaa niin ihan sama ongelma se on miehelläkin, itsekin ajattelisin sellaisen suhteen parhaiten sopivan että kumpikin tahoillaan mutta kuitenkin oikeassa parisuhteessa ilman muiden vilkuilua niin vaikea on löytää. En tällä hetkellä edes etsi kun totesin ainakin tällä seudulla mahdottomaksi ilman itsensä tyrkyttämistä joka taas ei minun luonteelle sovi. Minusta jotenkin tuntuu että niillä jotka haluaa nopeasti yhteenmuuttoa on usein oma lehmä ojassa, halutaan saada toiselle "pallo jalkaan" nopeasti, haetaan taloudellista hyötyä tms.

Lue lisää

Voipi olla että hyödyt on mielessä. Lisäksi on myös näitä romantikkoja joiden mielestä suhde ei ole oikea suhde, eikä ainakaan rakastava, jos ei nökötetä saman katon alla. Tai jos ei - hui kamala! - nukuta samassa sängyssä. Valitettavasti minua ei tuo jälkimmäinenkään oikein kiehdo, koska en saa unta toisen vierellä. Ja jos itse pyörisin kuin väkkärä sängyssä, niin tuskin siinä se toinenkaan osapuoli saisi lepoa ja rauhaa?

Moni varmaan pitää minua kylmänä ihmisenä em. seikkojen takia. Mutta itse en näe siinä mitään pahaa ettei aikuinen ihminen nuku toisen kanssa, tai välttämättä muutenkaan roiku kokoajan kimpussa ja kiinni. Itsenäinen varhaiskeski-ikäinen ihminen voinee kai viihtyä jo aikatavalla itsekseenkin, mutta ei se sitä tarkoita ainakaan omalla kohdallani että olisi itseensä niin lääpällään ettei kaipaisi jotakuta kaltaistaan ja vertaistaan.

Monet tuntuvat edellyttävän että nainen hoitaa kaikki seurankaipuunsa ystävänpiirin kautta. Mutta minulle on se, ärsyttävän kliseinen sanonta joskin onkin, sydänystävä se unelma jonka toivoisin täyttyvän.

Liekö sitten tosiaan ongelma sekin että olen väliinputoaja. Joidenkin mielestä liian suhdekeskeinen (ei käy se "vapaus"), joidenkin mielestä en tarpeeksi (oma tupa, oma lupa).

Ai tuokaan ei enää nykyisin riitä olemaan "hoikka"? Aika vääristynyt on käsitys nettimiehillä mutta kai se vääristyy jos ei näe muita kuin photoshopattuja naisia. BMI 21,3 on kyllä hoikka. Se on BMI-indeksillä normaalipainoinen eli ei alipainoinen mutta muodoltaan tuo on hoikka.

Ymmärrät kai, että alle 19 BMI on todellakin alipainoinen? Se on tila, joka on terveydelle haitallinen ja johon ei todellakaan pidä kenenkään pyrkiä. itse olen siellä ollut ja voin kertoa, ettei tuntunut hyvältä.

Daami69 kirjoitti:

Voipi olla että hyödyt on mielessä. Lisäksi on myös näitä romantikkoja joiden mielestä suhde ei ole oikea suhde, eikä ainakaan rakastava, jos ei nökötetä saman katon alla. Tai jos ei - hui kamala! - nukuta samassa sängyssä. Valitettavasti minua ei tuo jälkimmäinenkään oikein kiehdo, koska en saa unta toisen vierellä. Ja jos itse pyörisin kuin väkkärä sängyssä, niin tuskin siinä se toinenkaan osapuoli saisi lepoa ja rauhaa?

Moni varmaan pitää minua kylmänä ihmisenä em. seikkojen takia. Mutta itse en näe siinä mitään pahaa ettei aikuinen ihminen nuku toisen kanssa, tai välttämättä muutenkaan roiku kokoajan kimpussa ja kiinni. Itsenäinen varhaiskeski-ikäinen ihminen voinee kai viihtyä jo aikatavalla itsekseenkin, mutta ei se sitä tarkoita ainakaan omalla kohdallani että olisi itseensä niin lääpällään ettei kaipaisi jotakuta kaltaistaan ja vertaistaan.

Monet tuntuvat edellyttävän että nainen hoitaa kaikki seurankaipuunsa ystävänpiirin kautta. Mutta minulle on se, ärsyttävän kliseinen sanonta joskin onkin, sydänystävä se unelma jonka toivoisin täyttyvän.

Liekö sitten tosiaan ongelma sekin että olen väliinputoaja. Joidenkin mielestä liian suhdekeskeinen (ei käy se "vapaus"), joidenkin mielestä en tarpeeksi (oma tupa, oma lupa).

Lue lisää

Sellainen siinä helposti tulee mieleen, eihän siinä nyt välttämättä mitään pahaa ole tietenkään jos asumiskulut puolittuu mutta eihän se nyt mikään mahdoton kiire pitäisi olla, minusta ainakin paree jos ainakin ihan rauhassa katselee ennen yhteenmuuttoja ja tutustuu kunnolla siihen toiseen ihmiseen, pääsee sitten paljon helkommalla jos ei ollutkaan passeli. Tuo rakkausasiakin, minusta kun jos rakastaa voi rakastaa välillä erossa ollekin mutta jos taas ripustautuu niin ehkä sitten tarvitsee sitä samaa kattoa ja väitänpä että se rakkauskin paremmin säilyy kun on kumpaisellakin paikka jossa voi ihan rauhassa jäsennellä ajatuksiaan ja tuntojaan aina välillä.Sama vika minulla myös tuon nukkumisen suhteen kun aina ollut herkkäuninen, parhaiten nukun itsekseni ja vaikka on toki mukavaa silloin kun toinen on vierellä niin kyllä ne pisimmät ja parhaat unet tulee itsekseen otettua.

Minä en pidä kylmänä, sen verran samantyyppisesti tunnut ajattelevan eikä se minusta ole kylmyyttä jos välittää myös itsestään eikä halua oikopäätä työntää päätä silmukkaan josta saattaisi olla vaikea päästä pois, se on ennemminkin eteenpäin katsomista ja sitä ettei halua satuttaa itseään tai ketään muutakaan tekemällä äkkiratkaisuja jotka saattaisivat osoittautua huonoiksi tai itselle epäsopiviksi. Tuo viimeinen kappaleesi hyvinkin voi pitää paikkansa kun minussa ainakin on nähty sitoutumiskammoisuutta ja auliisti sen kyllä myönnänkin.

aphbtghh kirjoitti:

Ai tuokaan ei enää nykyisin riitä olemaan "hoikka"? Aika vääristynyt on käsitys nettimiehillä mutta kai se vääristyy jos ei näe muita kuin photoshopattuja naisia. BMI 21,3 on kyllä hoikka. Se on BMI-indeksillä normaalipainoinen eli ei alipainoinen mutta muodoltaan tuo on hoikka.

Ymmärrät kai, että alle 19 BMI on todellakin alipainoinen? Se on tila, joka on terveydelle haitallinen ja johon ei todellakaan pidä kenenkään pyrkiä. itse olen siellä ollut ja voin kertoa, ettei tuntunut hyvältä.

Lue lisää

Ei tässä kysymys ole muille riittämisestä vaan siitä onko hoikka, normaalim tai mitä. Kuten itsekin toteat BMI 21,3 on normaali. laitetaan myt linkki tännekin;

http://yle.fi/uutiset/laske_uusi_painoindeksisi_taalta/6476582

Yksi exä aikoinaan oli bmi:ltä jotain 16 tai 17, ihmetteli kun ihmiset joskus sanoi että hänen pitäisi syödä enemmän mutta epäili siinä olevan kateuttakin mukana ja hän itse tunsi olonsa terveeksi. Oli joskus käynyt lääkärissäkin kysymässä kun muut oli pelotelleet että muka alipainoinen, lekuri oli todennut terveeksi ja sanonut että ihan ok hänelle se paino kun kaikki veriarvotkin ym. oli ollut kohdallaan. Söi ihan yhtä suuria annoksia kuin minäkin, oli ihan h..n hyvän näköinen ja kropaltaan oikeasti hoikkarakenteinen.

Tai sitten tapaamani miehet ovat äärimmäisen nirsoja tai vaikeita ihmisiä. Tapaamieni miesten kanssa on mennyt melkolailla tasan että kumpi ei ole kiinnostunut. Mies, minä, tai ei kumpikaan. Kolmen vuoden sisällä olen yhden ainoan kerran tavannut miehen jonka kanssa olisin alkanut vaikka välittömästi suhteen, mutta hän halusi lapsia ja minä en.

Kaiken kaikkiaan olen kyllä kallistunut sille kannalle että onnesta se on kiinni, ja itselläni ei ole ikinä onnea edes arpajaisissa. Tottakai ihmiset jotka kykenevät olemaan kenen kanssa tahansa, eli ihmiset joilla ei ole minkäänlaista makua vastakkaisen sukupuolen suhteen, löytävät tuosta noin vaan jonkun. Mutta jos on jonkinlaisia mieltymyksiä, niin vaikeaksi menee. Ei tämä hoikkuus, tai sanotaan nyt vaikka että se ettei ole lihava, ole mikään niin autuaaksi tekevä seikka kuin netissä usein väitetään.

Jos nainen esmes harrastaa liikuntaa, mutta mies ei, niin jatkuvaa riitelyähän siitä tulee kun nainen tykkäisi saada kaverin sinne lenkille ja mies ei lähde. Jos nainen huolehtii muutenkin olemuksestaan ja mies ei, niin kyllä se alkaa jurppimaan että mitä varten jaksaa vaivautua. Mutta koska miehet jotka todella välittävät kunnostaan ja olemuksestaan eivät ole ilmeisesti kaikkein yleisin lajike Suomessa, heillä on todellakin varaa valita naisissa, joten se on MIEHEN MARKKINAT 40 ihmisissä!

Daami69 kirjoitti:

Tai sitten tapaamani miehet ovat äärimmäisen nirsoja tai vaikeita ihmisiä. Tapaamieni miesten kanssa on mennyt melkolailla tasan että kumpi ei ole kiinnostunut. Mies, minä, tai ei kumpikaan. Kolmen vuoden sisällä olen yhden ainoan kerran tavannut miehen jonka kanssa olisin alkanut vaikka välittömästi suhteen, mutta hän halusi lapsia ja minä en.

Kaiken kaikkiaan olen kyllä kallistunut sille kannalle että onnesta se on kiinni, ja itselläni ei ole ikinä onnea edes arpajaisissa. Tottakai ihmiset jotka kykenevät olemaan kenen kanssa tahansa, eli ihmiset joilla ei ole minkäänlaista makua vastakkaisen sukupuolen suhteen, löytävät tuosta noin vaan jonkun. Mutta jos on jonkinlaisia mieltymyksiä, niin vaikeaksi menee. Ei tämä hoikkuus, tai sanotaan nyt vaikka että se ettei ole lihava, ole mikään niin autuaaksi tekevä seikka kuin netissä usein väitetään.

Jos nainen esmes harrastaa liikuntaa, mutta mies ei, niin jatkuvaa riitelyähän siitä tulee kun nainen tykkäisi saada kaverin sinne lenkille ja mies ei lähde. Jos nainen huolehtii muutenkin olemuksestaan ja mies ei, niin kyllä se alkaa jurppimaan että mitä varten jaksaa vaivautua. Mutta koska miehet jotka todella välittävät kunnostaan ja olemuksestaan eivät ole ilmeisesti kaikkein yleisin lajike Suomessa, heillä on todellakin varaa valita naisissa, joten se on MIEHEN MARKKINAT 40 ihmisissä!

Lue lisää

Hoikka ja fiksu nainen ja hieman kemiaa niin toimii mulle hyvin. Itse raahasin tämän uuden emännän rullaluistelemaan kun mun polvet ei enää oikein kestä lenkkeilyä asfaltilla vaikka on ihan kunnolliset Intersportin juoksupopotkin. Mutta rullaluistelu ei käy nivelille ja kun ottaa siihen sauvat mukaan niin pääsee ohi polkupyöristäkin :) Suositeltavaa on ottaa myös vesipanosvyö mukaan näin kesäkuumalla.. tai en tiä mikä sen nimi on oikeasti mutta semmonen päälle puettava vyö jossa on pieniä 2dl juomapulloja. Suolan ja sokerin voi nauttia sitten kun ehtii himaan, kukaan ei menetä suolatasapainoaan täysin parissa tunnissa, se vaatii pidemmän ajan.

Mutta kyllä minä haluan asua kumppanini kanssa yhdessä ja tehdä kaikenlaista yhdessä eikä se ole pelkästään talouskysymys. Ruoanlaitto ja salaatin näpertely yhdessä on kivaa puuhailua, voi siinä nauttia lasin punkkuakin samalla ja jutella päivän kuulumisia tai jopa jotain syvempääkin keskustelua harrastella. Se on oikeastaan parisuhteen huoltoa kun tehdään yhdessä ja puhutaan hyvässä hengessä asioita läpi.

Toki minuakin seksi kiinnosti ja kiinnostaa siis edelleen mutta hakiessani nettitreffeistä kumppania oli pääasiallinen tarkoitukseni löytää oikeasti kumppani, seksiasiat voi opiskella ajan mittaan jos niistä ei toisella paljon kokemusta ole. Ihminen on oppiva eläin ja jokainen oma yksilönsä, kun oikea rata löytyy niin se on kuule "oksat pois" :D Silloin saattaa huomata olevansa jumankeekka jopa onnellinen ;)

miesvm1967 kirjoitti:

Hoikka ja fiksu nainen ja hieman kemiaa niin toimii mulle hyvin. Itse raahasin tämän uuden emännän rullaluistelemaan kun mun polvet ei enää oikein kestä lenkkeilyä asfaltilla vaikka on ihan kunnolliset Intersportin juoksupopotkin. Mutta rullaluistelu ei käy nivelille ja kun ottaa siihen sauvat mukaan niin pääsee ohi polkupyöristäkin :) Suositeltavaa on ottaa myös vesipanosvyö mukaan näin kesäkuumalla.. tai en tiä mikä sen nimi on oikeasti mutta semmonen päälle puettava vyö jossa on pieniä 2dl juomapulloja. Suolan ja sokerin voi nauttia sitten kun ehtii himaan, kukaan ei menetä suolatasapainoaan täysin parissa tunnissa, se vaatii pidemmän ajan.

Mutta kyllä minä haluan asua kumppanini kanssa yhdessä ja tehdä kaikenlaista yhdessä eikä se ole pelkästään talouskysymys. Ruoanlaitto ja salaatin näpertely yhdessä on kivaa puuhailua, voi siinä nauttia lasin punkkuakin samalla ja jutella päivän kuulumisia tai jopa jotain syvempääkin keskustelua harrastella. Se on oikeastaan parisuhteen huoltoa kun tehdään yhdessä ja puhutaan hyvässä hengessä asioita läpi.

Toki minuakin seksi kiinnosti ja kiinnostaa siis edelleen mutta hakiessani nettitreffeistä kumppania oli pääasiallinen tarkoitukseni löytää oikeasti kumppani, seksiasiat voi opiskella ajan mittaan jos niistä ei toisella paljon kokemusta ole. Ihminen on oppiva eläin ja jokainen oma yksilönsä, kun oikea rata löytyy niin se on kuule "oksat pois" :D Silloin saattaa huomata olevansa jumankeekka jopa onnellinen ;)

Lue lisää

Tuli tuossa mieleen että hemmetin vaikeahan minun on millään ilveellä saada miestä kiinnostumaan jos miehellä on se ASENNE jo valmiiksi että häntä ei tule kiinnostamaan piste. Treffeillä kun viimeksi olin, mies oli etukäteen jo aika tavalla alleviivannut sitä että tuskinpa siitä mitään kehittyy. Uskoohan sen sitten.

Ehkä ennen kuin mitään ihan henkilökohtaisen tason tutkimusta edes aloitetaankaan, että sovitaanko yhteen, kummallakin osapuolella pitää jo valmiiksi olla myönteinen asenne vastakkaista sukupuolta kohtaan, sitä kohtaan että elämässä olisi taas joku, olisi taas tehtävä kompromisseja jne.

Itse olen ollut hankalimmillani siinä että en ole halunnut mitään "väliaikaissuhteita", eli kun selkeästi koen että toisen kanssa tulisi joku 2 kk suhderäpistelmä johon lähtee kun ei halua olla yksin eikä puutteessa, olen jättänyt väliin. Aika moni ei jätä. Ihmiset sanovat että heillä on ollut niin ja niin monta pitkää parisuhdetta, kestäneet vuosia sen ja sen verran, mutta eivät he vahingossakaan sano halaistua sanaa niistä suhdetyngistä mitä mahtuu sinne The Suhteiden väliin! Siispä jos itse sanon että olen ollut 3 v yksin ja joku toinen sanoo että hän on ollut 3 v sinkkuna, niin todennäköisesti se toinen on saattanut hypätä vaikka kuinka monta tynkäsuhdetta läpi koska hän on niin vihannut yksinoloa ja selibaattia, tai ollut toiveikas että kunhan kokeilee ja kokeilee niin kyllä sieltä se oikea suhde sitten napsahtaa jostain epämääräisestä räpellyssuhteesta. Itse olen kai inhorealisti kun en moiseen usko. Jos ei toisesta heti tule alkumetreillä tunne että hänen kanssaan on LUONTEVA olla, tiedän että ei tule olemaan jatkossakaan, jos ei parin päivän sisällä.

Ja miksikö sitten uskon tuohon parin päivän kaavaan? Siksi että pitkät suhteeni ovat alkaneet juuri siten että heti alussa on ennenkaikkea mutkaton ja hyvä olo.

Voi tietty olla että tapaamani miehet eivät ole kokeneet tuollaista minun kanssani. Kun ei heitä niin kauheasti oikeastaan tähän 3 vuoteen mahdu, niin ei se mikään ihme ole että oikeat ihmiset eivät ole löytäneet toisiaan.

Se vaan kumminkin harmittaa kun jo pelkkää s-postia laittaessa tulee sellainen olo että ei tuo toinen halua oikeasti minua tavata, ja jos tavataankin, niin se on saletti ettei tavata toiste koska toinen päätti jo niin. Minä en päätä tällaisia etukäteen, vaan todellakin hahmotan asiaa tapaamisessa.

Jep, ei omaa makuaan pysty muuttamaan. On jotain yksityiskohtia joissa voi, kuten esim. aikoinaan ajattelin ettei kalju mies välttämättä ole ykkössijalla, mutta olen huomannut että kaljukin voi olla ihan ok. Keskivartalolihavuus on kuitenkin semmoinen seikka jonka yli en pääse kuin korkeintaan siten että ollaan oltu yhdessä jo vuosikausia ja kumpikin repsahtanut. :P

Jokatapauksessa kehon ominaisuuksiin juuttuminen selittävänä tekijänä miksei "käy kaupaksi" on vain semmoinen meriselitys mistä ihminen hakee jotain nurjamielistä "lohtua" kun alkaa sapettaa ettei flaksi käy. Se voi tuntua ihan liian katkeralta kalkilta nieltäväksi että todellakaan kaikki eivät ole onnekkaita ja onnesta on kyse. Tietenkään kukaan ei halua mitään murjottajaa, valittajaa, siisteydestään välinpitämätöntä yms. tavoilla vastenmielistä ihmistä. Nukkumisjärjestelyt taas ovat sikäli jännä juttu että joillekin yhdessä nukkuminen merkkaa sitä että seksinsaanti on taattu, ja minähän en kytke nukkumista ja seksiä ollenkaan yhteen kun saatanpa naida napsauttaa vaikka keskipäivällä jos mies vaan antaa! Noissa seikoissa joudun ajattelemaan kummankin mukavuutta ja terveyttä. Terveyshän siinä nimenomaan menee jos ei saa unta, kumpikaan. Ja noin ylipäätään vaikka en liputakaan sellaista "hupisuhteen" puolesta joka on pelkkää hauskanpitoa (ja jos toinen esim. sairastuu, hänet dumpataan välittömästi), niin liikaa en lähtisi suhteeseen raahaamaan painolastia jos ei ole pakko. Yhdessäasumista olen vuosia kokeillut ja siinä on kaikenlaista ikävää mistä ei ole niin väliksi. Mutta jos jollekulle se on henki ja elämä saada jakaa kaikki aika toisen kanssa, niin kyllähän minä sen ymmärrän jos täten tulen raakatuksi.

Mitä sitten tulee taas siihen että onko liian erikoiset harrastukset tai mieltymykset niin se on oma lukunsa. Koska en itse katso tositelevisiota tai kuuntele iskelmiähän, niin rajaahan se tietysti jonkin sortin väkeä heti pois. Toisaalta minäkin yhtälailla ihmettelen sitä miestä joka sanoo ettei koskaan katso telkkaa, ja varsinkin sellaisia miehiä jotka ottavat yhteyttä vain kertoakseen että eivät harrasta mitään niistä asioista joita minä harrastan, tai eivät kuuntele tai katsele sellaista paskaa kuin minä. En tiedä mikä se idea tuollaisessa tiedotteessa on, halu esittää jotain isäntämiestä joka ei akkojen mieliksi elä, vai mikä, vaikea sanoa.

Ja tietyllä tavalla v-ttumainen huumorintaju ei ihan taida meikäläiselle upota. ;)

No, tuossa oli pyöräilyshortsit jalassa joten rehellisyyden nimissä pistän toisen kuvan jossa mulla on Huom! remonttishortsit eli olen tässä ihan tavisfiiliksissä

Eli ei saa arvostella mun shortseja! Eikä roikkuvaa vyötäröä. Kaikkea muuta saa kylläkin..

http://www.mworks.info/mie3.jpg

miesvm1967 kirjoitti:

No, tuossa oli pyöräilyshortsit jalassa joten rehellisyyden nimissä pistän toisen kuvan jossa mulla on Huom! remonttishortsit eli olen tässä ihan tavisfiiliksissä

Eli ei saa arvostella mun shortseja! Eikä roikkuvaa vyötäröä. Kaikkea muuta saa kylläkin..

http://www.mworks.info/mie3.jpg

Lue lisää

Hyvältä näytät, harmi kun oot varattu ;-) Oot mies parhaassa iässä.
Tykkään sun hyvin kirjoitetuista kommenteista myös :-)

miesvm1967 kirjoitti:

No, tuossa oli pyöräilyshortsit jalassa joten rehellisyyden nimissä pistän toisen kuvan jossa mulla on Huom! remonttishortsit eli olen tässä ihan tavisfiiliksissä

Eli ei saa arvostella mun shortseja! Eikä roikkuvaa vyötäröä. Kaikkea muuta saa kylläkin..

http://www.mworks.info/mie3.jpg

Lue lisää

Ihan hyvä, varsinkin ikäisekseen. Juuri tällaista olemusta minä mieheltä kaipaankin, että sitä vatsakumpua ei siis ole. Sitä jolle miehet yleensä hyväksyvästi hekottelevat. Itse olen sen verran tosikko etten osaisi naureskella jos olisin jotenkin huonossa kunnossa... Mutta kai se on hyvä asia jos itsetunto on niin rautaa että vähät välittää ulkonäöstään. Minä vaan en sitten semmoista miestä halua jolla se kumpu on.

Joskus jotkut, naiset varsinkin, vetoavat siihen että "voi olla hyvä luonne". Noh, parempihan se on että minä jätän ne kumpumiehet sellaisille naisille jotka moisista tykkäävät, että mies saa naisen joka arvostaa häntä 100 %. Muutamakin nainen on sanonut että PITÄÄ olla vatsakumpu, yhdellekin hoikalle miehelle josta itse pidin oli ex-tyttis noin sanonut. Ja sitähän minä en tajua, mutta maut ovat siis monenmoiset.

Daami69 kirjoitti:

Ihan hyvä, varsinkin ikäisekseen. Juuri tällaista olemusta minä mieheltä kaipaankin, että sitä vatsakumpua ei siis ole. Sitä jolle miehet yleensä hyväksyvästi hekottelevat. Itse olen sen verran tosikko etten osaisi naureskella jos olisin jotenkin huonossa kunnossa... Mutta kai se on hyvä asia jos itsetunto on niin rautaa että vähät välittää ulkonäöstään. Minä vaan en sitten semmoista miestä halua jolla se kumpu on.

Joskus jotkut, naiset varsinkin, vetoavat siihen että "voi olla hyvä luonne". Noh, parempihan se on että minä jätän ne kumpumiehet sellaisille naisille jotka moisista tykkäävät, että mies saa naisen joka arvostaa häntä 100 %. Muutamakin nainen on sanonut että PITÄÄ olla vatsakumpu, yhdellekin hoikalle miehelle josta itse pidin oli ex-tyttis noin sanonut. Ja sitähän minä en tajua, mutta maut ovat siis monenmoiset.

Lue lisää

Joo, olen muuten kuullut ihan samaa joiltakin naisilta että "täytyyhän miehellä mahaa olla että on miehen kokoinen" tai jotain tommosta.. no makuja on monenlaisia mutta että joku oikeesti toivoo ihraa, huh :D

miesvm1967 kirjoitti:

Joo, olen muuten kuullut ihan samaa joiltakin naisilta että "täytyyhän miehellä mahaa olla että on miehen kokoinen" tai jotain tommosta.. no makuja on monenlaisia mutta että joku oikeesti toivoo ihraa, huh :D

Lue lisää

Ettei siinä sitten olisi se että silloin nainen kokee ettei hänellä itsellään ole niin kamalia paineita pysyä kondiksessa...

Noh, kyllä osa "miehen kokoisista miehistä" pitävistä naisista ihan oikeasti ajattelee niin että se kookkaus tekee miehestä miehen oloisen. Itselleni mies on miehekäs jos hänessä ei ole minkäänlaista pyöreyttä, ei varsinkaan läskistä johtuvaa.

Daami69 kirjoitti:

Ettei siinä sitten olisi se että silloin nainen kokee ettei hänellä itsellään ole niin kamalia paineita pysyä kondiksessa...

Noh, kyllä osa "miehen kokoisista miehistä" pitävistä naisista ihan oikeasti ajattelee niin että se kookkaus tekee miehestä miehen oloisen. Itselleni mies on miehekäs jos hänessä ei ole minkäänlaista pyöreyttä, ei varsinkaan läskistä johtuvaa.

Lue lisää

No, tunnustan etten enää nykyään niin hirveästi urheile, mitä nyt vetelen joskus leukoja ( 3x10 nopeana sarjana) ja teen vatsalihaksia penkissä (3 x 30 nopeana sarjana) tai sitten rullaluistelen että tulee jotain aerobistakin tehtyä. Mutta mulla ei juuri tällä hetkellä ole hirveesti aikaa pitää kropasta huolta kun on tää helvetin taloremontti ihan kesken, ikuisuusprojektilta vaikuttaa. Tosin kaveri toi mulle just äsken 2 naulapyssyä, 25m paineilmaletkua ja 3000 naulaa, pientä korvausta vastaan. Onhan tääkin mun mielestä melkein arkiliikuntaa kun kiipeilee tikapuita kaiket päivät. Ja niin muuten, piipun yläosa muurattiin uudestaan kun oli rikki niin kannoin 500kg tiiliä ja 450kg muurauslaastia sinne kattolle tikapuita pitkin niin se kyllä kävi kuntosalista täysin. Tulkaa helkkari ite kokeileen jos ette usko :D Silti olen laihtunut 5kg vuodenvaihteesta ja melkein kaikki on lihasmassan katoa koska rasvaa nunssa ei juurikaan ole koskaan ollut :( Lihas pirulainen on se joka syöpyy ekana pois, en tiä jaksanko enää tässä iässä sitä hankkia takasin, no, talvihan on taas pitkä niin voisin vähän kohentaa, vaikkakin kamppailulajit olivat mun juttu (kestävyys) kun on toi lihassolutyyppi semmonen ettei se oikein turpoa kuten vaikkapa The Onella :)

miesvm1967 kirjoitti:

No, tunnustan etten enää nykyään niin hirveästi urheile, mitä nyt vetelen joskus leukoja ( 3x10 nopeana sarjana) ja teen vatsalihaksia penkissä (3 x 30 nopeana sarjana) tai sitten rullaluistelen että tulee jotain aerobistakin tehtyä. Mutta mulla ei juuri tällä hetkellä ole hirveesti aikaa pitää kropasta huolta kun on tää helvetin taloremontti ihan kesken, ikuisuusprojektilta vaikuttaa. Tosin kaveri toi mulle just äsken 2 naulapyssyä, 25m paineilmaletkua ja 3000 naulaa, pientä korvausta vastaan. Onhan tääkin mun mielestä melkein arkiliikuntaa kun kiipeilee tikapuita kaiket päivät. Ja niin muuten, piipun yläosa muurattiin uudestaan kun oli rikki niin kannoin 500kg tiiliä ja 450kg muurauslaastia sinne kattolle tikapuita pitkin niin se kyllä kävi kuntosalista täysin. Tulkaa helkkari ite kokeileen jos ette usko :D Silti olen laihtunut 5kg vuodenvaihteesta ja melkein kaikki on lihasmassan katoa koska rasvaa nunssa ei juurikaan ole koskaan ollut :( Lihas pirulainen on se joka syöpyy ekana pois, en tiä jaksanko enää tässä iässä sitä hankkia takasin, no, talvihan on taas pitkä niin voisin vähän kohentaa, vaikkakin kamppailulajit olivat mun juttu (kestävyys) kun on toi lihassolutyyppi semmonen ettei se oikein turpoa kuten vaikkapa The Onella :)

Lue lisää

Ja minä en pahemmin muuta tee kuin kävelen, uin ja vesijuoksen, ynnä talvisin hiihdän. Enkä tee mitään näistä sykemittareiden kanssa tahi hiki roiskuen...

Jotkut käyvät kysymässä minulta treenaanko että en ole lihava. En treenaa, en todellakaan. Jotkut käyvät kiukuttelemassa minulle että et treenaa, sen näkee siitä että sulla ei ole tarpeeksi lihasmassaa. No helvetti soikoon, enhän minä missään väitä treenaavani, vaan paremminkin kerron että en niin tee. Yleensä nuo joiden mielestä en liiku tarpeeksi ovat nuorempia miehiä jotka harrastavat bodaamista.

Mutta minulle se keho ei sentään sellainen Taj Mahal ole että kaiken aikani uhraisin sen eteen. Siksipä itsekin etsin miestä joka liikkuu sen verran ettei liho, mutta ei niin paljoa että ei ehdi mitään muuta, plus tuon tuostakin kärsii jostain urheiluvammasta.

Olen huomannut että nettideiteissä välimallin ihmisiä on todella vaikea löytää, tai ainakin ilmoitustensa perusteella ihmiset ovat aina jonkin ääripään ihmisiä. Sitä en ymmärrä. Vai onko se sitten niin että siksi he (me?) juuri ovatkin yksin koska ovat äärimmäisyysihmisiä?

Daami69 kirjoitti:

Ja minä en pahemmin muuta tee kuin kävelen, uin ja vesijuoksen, ynnä talvisin hiihdän. Enkä tee mitään näistä sykemittareiden kanssa tahi hiki roiskuen...

Jotkut käyvät kysymässä minulta treenaanko että en ole lihava. En treenaa, en todellakaan. Jotkut käyvät kiukuttelemassa minulle että et treenaa, sen näkee siitä että sulla ei ole tarpeeksi lihasmassaa. No helvetti soikoon, enhän minä missään väitä treenaavani, vaan paremminkin kerron että en niin tee. Yleensä nuo joiden mielestä en liiku tarpeeksi ovat nuorempia miehiä jotka harrastavat bodaamista.

Mutta minulle se keho ei sentään sellainen Taj Mahal ole että kaiken aikani uhraisin sen eteen. Siksipä itsekin etsin miestä joka liikkuu sen verran ettei liho, mutta ei niin paljoa että ei ehdi mitään muuta, plus tuon tuostakin kärsii jostain urheiluvammasta.

Olen huomannut että nettideiteissä välimallin ihmisiä on todella vaikea löytää, tai ainakin ilmoitustensa perusteella ihmiset ovat aina jonkin ääripään ihmisiä. Sitä en ymmärrä. Vai onko se sitten niin että siksi he (me?) juuri ovatkin yksin koska ovat äärimmäisyysihmisiä?

Lue lisää

Kaikki fanaattisuus on pahasta, olkoon mistä tahansa kysymys. En tykkää fanaattisista ihmisistä koska oikeasti ne ei oo ihmisiä vaan oman fanaattisuutensa onnettomia uhreja jotka yrittää myös aivopestä muita omiin tarkoituksiinsa. Näytän kyllä hyvin nopeasti keskisormea semmosille tyypeille :P

miesvm1967 kirjoitti:

Kaikki fanaattisuus on pahasta, olkoon mistä tahansa kysymys. En tykkää fanaattisista ihmisistä koska oikeasti ne ei oo ihmisiä vaan oman fanaattisuutensa onnettomia uhreja jotka yrittää myös aivopestä muita omiin tarkoituksiinsa. Näytän kyllä hyvin nopeasti keskisormea semmosille tyypeille :P

Lue lisää

Okei, mä olen valinnut oman linjani etten syö sokeria koska todistetusti siitä ei ole kuin haittaa ihmiskeholle. En syö myöskään valkoista jauhoa. Jonkun mielestä tuokin voi olla fanaattista mutta WUT?! saatan silti joskus ostaa pizzan tai kebabin mutta ehkä vain kerran kuussa tai vuositasolla mutaman kerran. Silti annan omalle kumppanilleni vapauden syödä mitä HÄN haluaa, toki sanon mutta en ala päsmäämään päälle koska se on sitä fanatismia. Tosin kun oon itse esimerkkinä niin ei tarvi edes sanoa, uskoo hän muutenkin koska näkee :) Mä vain valitsen ruokatarvikeet siten ettei niissä ole sokeria tai valkoista tyhjää, ei se kovin vaikeaa ole.

miesvm1967 kirjoitti:

Okei, mä olen valinnut oman linjani etten syö sokeria koska todistetusti siitä ei ole kuin haittaa ihmiskeholle. En syö myöskään valkoista jauhoa. Jonkun mielestä tuokin voi olla fanaattista mutta WUT?! saatan silti joskus ostaa pizzan tai kebabin mutta ehkä vain kerran kuussa tai vuositasolla mutaman kerran. Silti annan omalle kumppanilleni vapauden syödä mitä HÄN haluaa, toki sanon mutta en ala päsmäämään päälle koska se on sitä fanatismia. Tosin kun oon itse esimerkkinä niin ei tarvi edes sanoa, uskoo hän muutenkin koska näkee :) Mä vain valitsen ruokatarvikeet siten ettei niissä ole sokeria tai valkoista tyhjää, ei se kovin vaikeaa ole.

Lue lisää

Minulle on hyvin tärkeää parisuhteessa että kumpikin saa olla oma itsensä. Siksi ei tulisi mieleenkään alkaa vaatimaan toiselta että hänen pitää osallistua jos itse aloitan jonkun "projektin". Saattaisi itsellenikin olla taas pitkästä aikaa hyväksi vähentää hiilareita (suvussa diabetesta ja epäilyttää ettei sokerin vehnän puputtaminen ainakaan hyväksi ole...), mutta en toki voisi vaatia toiselta osapuolelta että pitää minun seurakseni olla ilman noita juttuja. Minun on hyvin vaikea ymmärtää minkä takia suhteessa pitäisi olla toistensa identtisiä kopioita, vaikka toisaalta miellynkin helpommin miehiin joiden kanssa koen enemmän samanlaisuutta kuin erilaisuutta. Poislukien ulkonäkö. Mutta se samanlaisuus ei tarvitse olla sitä että kävellään käsikynkkää identtiset tuulipuvut yllä, haha.

Munsta toi kroppa on ihan helmi, viis siitä vaikka peppu onkin kapeahko. En nyt viitteis opettaa sun ikäistä miestä millon se näyttää paljon leveämmältä, mietipä ite. Itse kun en ole tissimiehiä niin odotan vain että naisella on vähintään naisen nännit, itse en niin bosista edes välitä. Mutta makunsa jokaisella, kuka tykkää tai kiinnittää huomiota mihinkin. Mä kiinnitin huomioni noihin sääriin ja nilkkoihin, diggaan :)

Jos tiedätte mikä on "kultainen leikkaus" niin tiedätte myös että tietyt asiat vain miellyttävät silmää. Myös teidän tietokoneissanne on käytetty kultaista leikkausta koska se myy paremmin..

Ei tuo sinunkaan tilanteesi niin erilainen ole, itse olen entinen uusioperheen isä eli isä ja isäpuoli yhtaikaa. Ja tykkään lapsista valtavasti, vaikka ne olis kumppaninkin lapsia eikä omia. Pyrin aina tasa-arvoon ja tasapainoon, valitettavasti se ei kaikkien (aijuisten) ihmisten kanssa onnistu. Tärkeintä on pysyä itse rehellisenä maailman tuulia vastaan. Ei saa luovuttaa, koskaan :)

Mutta menenkin tästä taas jatkaamaan omia remonttihommiani, tuli taas pölpötettyä ihan liikaa :D

Aapeelle vielä, kroppas näyttää hyvältä.

ruiskaunokki82 kirjoitti:

Aapeelle vielä, kroppas näyttää hyvältä.

Kiitos. :)

Toivoisin niin löytäväni miehen joka osaisi tuntea iloa että juuri minunnäköisenä on hänen kanssaan, vaikken tietenkään jokaisen mieleen olekaan. Mutta kun löytäisi juuri sen jonka mieleen on... Ja jolle en olisi silkkaa ilmaa. Viis siitä mitä muut ihmiset ajattelisivat. Voisin olla vaikka näkymätön ja olematon kaikille muille, jos olisi vain se yksi rakas...

Daami69 kirjoitti:

Kiitos. :)

Toivoisin niin löytäväni miehen joka osaisi tuntea iloa että juuri minunnäköisenä on hänen kanssaan, vaikken tietenkään jokaisen mieleen olekaan. Mutta kun löytäisi juuri sen jonka mieleen on... Ja jolle en olisi silkkaa ilmaa. Viis siitä mitä muut ihmiset ajattelisivat. Voisin olla vaikka näkymätön ja olematon kaikille muille, jos olisi vain se yksi rakas...

Lue lisää

No sä et tarvitse kuin sen yhden, onneksi :) Mutta älä tee niin kuin minä, tyydy johonkin vähempään yksinäisyyden karkoittamiseksi.

Itse ihmettelen oikeastaan enää sitä että miksi joillakin on arpaonnea ja joillakin ei. Tunnen muutamia muitakin ihmisiä joilla ei ikinä tunnu olevan onnea missään asiassa. Yksikään heistä tai meistä ei vaikuta siltä että olisi jotenkin epäonnensa todella ansainnut, tai että tekisi itse kaikkensa onneaan vastaan. Kyllä se jotenkin niin randomilta alkaa tuntua koko elämä.

Tietysti terveys on aina hyvä asia, mutta todellakaan: en usko että kilojen tarkalla vahtimisella kukaan sitä rakastaan löytää. Itselleni sopii hoikahkona oleminen (juurikin terveydellisistä syistä, esim. selkä tekee tenän jos kannan liikaa massaa), mutta ei se ole todellakaan mikään autuaaksi tekevä juttu. :P

Ihmiset jotka eivät saa voittoarpaa nettideiteissä yrittävät vaikka väkisin keksiä jonkin kaiken kattavan selityksen asialle, omalla kohdallaan tai muiden kohdalla. Kai se on helpompi syyttää itseään tai muita kuin ajatella että kaikki olisikin sattumasta kiinni. Toisaalta 40 miesten haluttomuus olla suhteessa on tullut niin monen naisen taholta vakuutelluksi että en sitä ihan huuhaana pidä. Miehetkin ovat sanoneet että nuorena sitä oli niin epävarma omasta haluttavuudestaan - siispä suhteeseen ryntää nuorena herkemmin, että varmistaa naisen saamisen...?

Minkälaisia miehiä kohtaat? Onko heillä jotain yhteistä, vai ovatko he erilaisia ihmisiä ja luonteita? Onko olemassa joku tietty miestyyppi joka suhtautuu myönteisesti treffeillä käymiseen eikä ala jo etukäteen vihjailemaan että ei tästä kumminkaan mitään kehity?

Vai onko kyseessä joku S24-kirous että nimenomaan tällä saitilla yhyttämäni miehet alkavat jo hyvissä ajoin ennen tapaamista vihjailemaan että ei tästä mitään varmaankaan kehity ja "en minä enää taida ihastua kehenkään"? Kun asiaa olen ajatellut, myönteisimmin tapaamiseen suhtautuneet miehet ovat löytyneet kyllä ihan muilta saiteilta kuin S24:stä. Voisikohan se johtua siitä että muilla saiteilla miehet kokevat etsivänsä nimenomaan seksiseuraa, kun taas S24 on profiloitunut kumppaninhakuun, ja kumppanille 40 miehet (ainakin S24:ssä?) asettavat todella korkeat kriteerit.

Tottahan toki minullakin on niin sanotusti rima korkealla, mutta kun vuosikausia on jankutettu miten miehet ovat se innokkaampi sukupuoli ja nettideiteissä huomaa ettei se pidä alkuunkaan paikkaansa, niin kummaltahan se tuntuu.

Erityisen väsynyt olen siihen että se olen aina minä jonka pitää hauskuttaa ja ilahduttaa miestä sen tapaamisen ajan, ehdotella paikkoja ja aikoja jne. Tuntuu kuin yrittäisi jotain perhanan primadonnia taistella kiinnostumaan, ja minä en jaksa. Kirjoitteluvaiheessakin minä saan aina olla se moottori, ja siihen olen jo totaalisen kyllästynyt.

Ja sitten miehet väittävät netissä miten he joutuvat urakoimaan naisen hyväksi. Hmh?

Daami69 kirjoitti:

Minkälaisia miehiä kohtaat? Onko heillä jotain yhteistä, vai ovatko he erilaisia ihmisiä ja luonteita? Onko olemassa joku tietty miestyyppi joka suhtautuu myönteisesti treffeillä käymiseen eikä ala jo etukäteen vihjailemaan että ei tästä kumminkaan mitään kehity?

Vai onko kyseessä joku S24-kirous että nimenomaan tällä saitilla yhyttämäni miehet alkavat jo hyvissä ajoin ennen tapaamista vihjailemaan että ei tästä mitään varmaankaan kehity ja "en minä enää taida ihastua kehenkään"? Kun asiaa olen ajatellut, myönteisimmin tapaamiseen suhtautuneet miehet ovat löytyneet kyllä ihan muilta saiteilta kuin S24:stä. Voisikohan se johtua siitä että muilla saiteilla miehet kokevat etsivänsä nimenomaan seksiseuraa, kun taas S24 on profiloitunut kumppaninhakuun, ja kumppanille 40 miehet (ainakin S24:ssä?) asettavat todella korkeat kriteerit.

Tottahan toki minullakin on niin sanotusti rima korkealla, mutta kun vuosikausia on jankutettu miten miehet ovat se innokkaampi sukupuoli ja nettideiteissä huomaa ettei se pidä alkuunkaan paikkaansa, niin kummaltahan se tuntuu.

Erityisen väsynyt olen siihen että se olen aina minä jonka pitää hauskuttaa ja ilahduttaa miestä sen tapaamisen ajan, ehdotella paikkoja ja aikoja jne. Tuntuu kuin yrittäisi jotain perhanan primadonnia taistella kiinnostumaan, ja minä en jaksa. Kirjoitteluvaiheessakin minä saan aina olla se moottori, ja siihen olen jo totaalisen kyllästynyt.

Ja sitten miehet väittävät netissä miten he joutuvat urakoimaan naisen hyväksi. Hmh?

Lue lisää

Daami69:
Ensimmäisellä deittsaittikierroksella 2008 kävin muutamien kanssa kahvilla. Jokainen täysin omanlaisensa persoona. Sama tällä 2013 kierroksella.

Ainoa yhteinen tekijä on ollut korkeakoulutasoinen koulutus. Se on ollut selvää jo kirjoittelun aikana että se maailma on omaani lähimpänä.

Eräs kriteereistäni on ollut keskustelutaito. Ei tarvitse pitää one woman floor
show´ta kun toinen osapuoli kykenee keskusteluun myös. Sama muun aktiivisuuden puolesta.

Olen joutunut jopa tuppuuttelemaan näitä treffikutsuja. Melkein jokainen viestittelykaveri on hetken kuluttua ollut halukas suunnittelemaan tapaamista.

Toivottavasti et loukkaannu, mutta ethän ole liian päällekäyvä? Suuri osa miehistä pelästyy moista. Kepeä jutustelu joka voi johtaa vaikka minkälaisiin maailmoja syleileviin viestittelyihin voi olla mukava vaihtoehto.

Saan sinusta Daami69 todella fiksun vaikutelman, toivottavasti olet onnistunut välittämään fiksuuttasi myös näille miehille kirjoittelun aikana? Onko yksi kriteereistäsi tämä tietynlainen sivistyneisyys, joko opiskelun ja/tai elämän kautta hankittua "sydämen viisautta"?

nomskisnamskis kirjoitti:

Daami69:
Ensimmäisellä deittsaittikierroksella 2008 kävin muutamien kanssa kahvilla. Jokainen täysin omanlaisensa persoona. Sama tällä 2013 kierroksella.

Ainoa yhteinen tekijä on ollut korkeakoulutasoinen koulutus. Se on ollut selvää jo kirjoittelun aikana että se maailma on omaani lähimpänä.

Eräs kriteereistäni on ollut keskustelutaito. Ei tarvitse pitää one woman floor
show´ta kun toinen osapuoli kykenee keskusteluun myös. Sama muun aktiivisuuden puolesta.

Olen joutunut jopa tuppuuttelemaan näitä treffikutsuja. Melkein jokainen viestittelykaveri on hetken kuluttua ollut halukas suunnittelemaan tapaamista.

Toivottavasti et loukkaannu, mutta ethän ole liian päällekäyvä? Suuri osa miehistä pelästyy moista. Kepeä jutustelu joka voi johtaa vaikka minkälaisiin maailmoja syleileviin viestittelyihin voi olla mukava vaihtoehto.

Saan sinusta Daami69 todella fiksun vaikutelman, toivottavasti olet onnistunut välittämään fiksuuttasi myös näille miehille kirjoittelun aikana? Onko yksi kriteereistäsi tämä tietynlainen sivistyneisyys, joko opiskelun ja/tai elämän kautta hankittua "sydämen viisautta"?

Lue lisää

Kiitos. :)

Se voi olla (tätä olen ehkä täällä ennenkin miettinyt) että kun itse en ole kauhean korkealle tai pitkälle koulutettu enkä täten mielestäni voi enkä kehtaa vaatia mieheltä erityistä oppineisuutta ja sivistyneisyyttä, niin senkin takia tulos on mitä on, kun kauhean "kansaomaiset" tyypit eivät minua itseäni kumminkaan kiinnosta. Olen kai melkoinen self made woman ja sellaista miestäkin fanittaisin, tyyppiä joka ei välttämättä ole erityisen menestynyt elämässä, mutta on silti kiinnostunut kaikenlaisista asioista ja ennenkaikkea keskustelukykyinen. Tällaisia nekin miehet ovat olleet joiden kanssa olen tähän mennessä pisimpään ollut (parhaimmillaan vuosia).

Olen hyvin kirjoittavainen ihminen ja sillä saralla voin varmasti vaikuttaa olevan "too much" jos mies ei oikein saa mitään kakaistua itsestään ulos. Mutta livenä otan kyllä toisenkin huomioon. Se vika minulla kyllä on että jos toinen vain vaikenee vaikenemistaan niin iskee hätä. Sen huomasin viimeksi treffeillä kun yhtäkkiä oli hiljaista ja vaikka miten odotan ja odotan että toinen sanoisi jotain, mitään ei tapahdu. Onneksi sentään aiemmilla treffeillä on ollut kutakuinkin 50/50-tyyppistä keskustelua eli mieskin on osallistunut, mutta kyllä sen silti huomaa jos toinen ei ole tippaakaan kiinnostunut. En tiedä mikä piru siinä sitten onkaan että aina jos mies kiinnostuu minusta, hän on juuri sellainen joka ei kiinnosta minua, ja jos katson että mies olisi semmoinen mihin voisi tutustua paremminkin, niin siinä sitten tapaamisen varrella huomaa että miestä EI kiinnosta. Sitten hän sanoo soittavansa, joka tarkoittaa että hyvästi, sen koommin ei kuulu enää mitään. (Tätä valehtelmisen pakkopullaa en oikein ymmärrä, koska itse pystyn sanomaan vaikka suoraan heti jos olen varma ettei kannata tavata toiste.)

Ehkä ongelmani sitten vaan on se että olen ihan liian erikoinen ihminen, kun en ole tarpeeksi juntti enkä tarpeeksi oppinut. Olen tätä täällä takuulla ennenkin mietiskellyt. Ja eihän se tietysti miettimällä miksikään muutu. Mutta en minäkään voi muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi, enkä näe järkeä siinäkään että lähtisin kouluttautumaan pitkälle vain miehen saadakseni. Olisin varmaankin jo mummoiässä sitten kun omaisin ne viralliset meriitit että minulla on "oikeus" puhua kiinnostavista asioista... xD

Jos nyt joku katsoo että onpa akka täynnä itseään ja kuvittelee olevansa jotain, niin en todellakaan tippaakaan kaipaa tätä tunnetta että sitä on niin erikoinen ettei toista samanlaista ole. Pakko olla, mutta ei ehkä vapaalla jalalla...

Daami69 kirjoitti:

Kiitos. :)

Se voi olla (tätä olen ehkä täällä ennenkin miettinyt) että kun itse en ole kauhean korkealle tai pitkälle koulutettu enkä täten mielestäni voi enkä kehtaa vaatia mieheltä erityistä oppineisuutta ja sivistyneisyyttä, niin senkin takia tulos on mitä on, kun kauhean "kansaomaiset" tyypit eivät minua itseäni kumminkaan kiinnosta. Olen kai melkoinen self made woman ja sellaista miestäkin fanittaisin, tyyppiä joka ei välttämättä ole erityisen menestynyt elämässä, mutta on silti kiinnostunut kaikenlaisista asioista ja ennenkaikkea keskustelukykyinen. Tällaisia nekin miehet ovat olleet joiden kanssa olen tähän mennessä pisimpään ollut (parhaimmillaan vuosia).

Olen hyvin kirjoittavainen ihminen ja sillä saralla voin varmasti vaikuttaa olevan "too much" jos mies ei oikein saa mitään kakaistua itsestään ulos. Mutta livenä otan kyllä toisenkin huomioon. Se vika minulla kyllä on että jos toinen vain vaikenee vaikenemistaan niin iskee hätä. Sen huomasin viimeksi treffeillä kun yhtäkkiä oli hiljaista ja vaikka miten odotan ja odotan että toinen sanoisi jotain, mitään ei tapahdu. Onneksi sentään aiemmilla treffeillä on ollut kutakuinkin 50/50-tyyppistä keskustelua eli mieskin on osallistunut, mutta kyllä sen silti huomaa jos toinen ei ole tippaakaan kiinnostunut. En tiedä mikä piru siinä sitten onkaan että aina jos mies kiinnostuu minusta, hän on juuri sellainen joka ei kiinnosta minua, ja jos katson että mies olisi semmoinen mihin voisi tutustua paremminkin, niin siinä sitten tapaamisen varrella huomaa että miestä EI kiinnosta. Sitten hän sanoo soittavansa, joka tarkoittaa että hyvästi, sen koommin ei kuulu enää mitään. (Tätä valehtelmisen pakkopullaa en oikein ymmärrä, koska itse pystyn sanomaan vaikka suoraan heti jos olen varma ettei kannata tavata toiste.)

Ehkä ongelmani sitten vaan on se että olen ihan liian erikoinen ihminen, kun en ole tarpeeksi juntti enkä tarpeeksi oppinut. Olen tätä täällä takuulla ennenkin mietiskellyt. Ja eihän se tietysti miettimällä miksikään muutu. Mutta en minäkään voi muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi, enkä näe järkeä siinäkään että lähtisin kouluttautumaan pitkälle vain miehen saadakseni. Olisin varmaankin jo mummoiässä sitten kun omaisin ne viralliset meriitit että minulla on "oikeus" puhua kiinnostavista asioista... xD

Jos nyt joku katsoo että onpa akka täynnä itseään ja kuvittelee olevansa jotain, niin en todellakaan tippaakaan kaipaa tätä tunnetta että sitä on niin erikoinen ettei toista samanlaista ole. Pakko olla, mutta ei ehkä vapaalla jalalla...

Lue lisää

Hei, ap vaikutat tosiaan hyvin ajattelevalta ihmiseltä ja fiksulta. Mietin muutamia juttuja mitkä voivat vaikuttaa suhteiden syntymiseen. Mutta ethän ajattele tätä niin että pitäisi miksikään muuksi muuttua, nämä on vaan mun ajatuksia siitä miksei tunnu onnistuvan. Yksi mitä mietin on se, että oletkohan luonnostasi hiukan vakava ihminen? Eli itse olen huomannut että monet miehet tykkäävät ainakin alussa sellaisesta kepeästä juttelusta tai vitsailusta. Toinen mitä ajattelin kun puhuit tuossa että sun pitää hauskuuttaa/pitää yllä keskustelua/viihdyttää, niin sillä hetkellä kun sulle iskee se "paniikki" kun toinen ei puhukaan, niin anna olla vaan. Vaikka tuntuu että siinä kestäisi ikuisuus. Turha tuhlata energiaa siihen panikointiin, voihan olla että se mies saattaa olla vaan vähäpuheinen luonnostaan, ja saattaa vaikka tykätä hiljaisemmista naisista. Mutta tiedän tuon pälpätysreaktion, mulla se tulee helposti myös esille ja yritän täyttää kaikki hiljaiset hetket.

Toisaalta mun ehkä vähän vanhanaikainen ajatus on se, että jos mies on kiinnostunut, se ottaa vetovastuun keskustelusta. Mulle saattaa joskus iskeä kesken keskustelun sellainen olo, että apua, nyt en keksikään mitään juttua, ja siitä yleensä tietää että miehen kiinnostuksen jos se selkeästi jatkaa juttua tai ainakin yrittää parhaansa mukaan. :) En tiedä oliko näissä sinulle mitään uutta. Uskon kyllä että sullakin onnistuu ennen pitkää. Mullakin on ollut noita arpaonniajatuksia joskus, kun on hiljaisempi kausi, itse asiassa tälläkin hetkellä on, mutta koitan ylipäänsä olla ajattelematta liikaa. Yleensä sitten kun alkaa tapahtua, niin tapahtuu enemmänkin kerralla.

nimmari kirjoitti:

Hei, ap vaikutat tosiaan hyvin ajattelevalta ihmiseltä ja fiksulta. Mietin muutamia juttuja mitkä voivat vaikuttaa suhteiden syntymiseen. Mutta ethän ajattele tätä niin että pitäisi miksikään muuksi muuttua, nämä on vaan mun ajatuksia siitä miksei tunnu onnistuvan. Yksi mitä mietin on se, että oletkohan luonnostasi hiukan vakava ihminen? Eli itse olen huomannut että monet miehet tykkäävät ainakin alussa sellaisesta kepeästä juttelusta tai vitsailusta. Toinen mitä ajattelin kun puhuit tuossa että sun pitää hauskuuttaa/pitää yllä keskustelua/viihdyttää, niin sillä hetkellä kun sulle iskee se "paniikki" kun toinen ei puhukaan, niin anna olla vaan. Vaikka tuntuu että siinä kestäisi ikuisuus. Turha tuhlata energiaa siihen panikointiin, voihan olla että se mies saattaa olla vaan vähäpuheinen luonnostaan, ja saattaa vaikka tykätä hiljaisemmista naisista. Mutta tiedän tuon pälpätysreaktion, mulla se tulee helposti myös esille ja yritän täyttää kaikki hiljaiset hetket.

Toisaalta mun ehkä vähän vanhanaikainen ajatus on se, että jos mies on kiinnostunut, se ottaa vetovastuun keskustelusta. Mulle saattaa joskus iskeä kesken keskustelun sellainen olo, että apua, nyt en keksikään mitään juttua, ja siitä yleensä tietää että miehen kiinnostuksen jos se selkeästi jatkaa juttua tai ainakin yrittää parhaansa mukaan. :) En tiedä oliko näissä sinulle mitään uutta. Uskon kyllä että sullakin onnistuu ennen pitkää. Mullakin on ollut noita arpaonniajatuksia joskus, kun on hiljaisempi kausi, itse asiassa tälläkin hetkellä on, mutta koitan ylipäänsä olla ajattelematta liikaa. Yleensä sitten kun alkaa tapahtua, niin tapahtuu enemmänkin kerralla.

Lue lisää

Ajattelen ihan samaa, eli että jos mies on kiinnostunut niin hän kyllä osallistuu omalta osaltaan keskusteluun. Keväällä kävin treffeillä miehen kanssa joka olisi saattanut tykätä tutustua enemmän ja hän kyllä jutteli ihan mukavan paljon vaikka oli väittänyt itseään ujoksi. Harmi vain sitten etten kokenut hänen olevansa tyyppiäni vaikka ulkonäkökin oli ihan ok. Mutta varsinkin kun välimatkaa oli aika paljon, niin en sitten jättänyt häntä mihinkään epävarmaan luuloon että jotain voisi kehittyä kun olin itse varma ettei kehity.

Kyllä sen huomaa jos mies on kiinnostunut. Siinä on sellainen tietynlainen vire. Hän huomioi kokoajan sinut, on läsnä, eikä jää miettimään omiaan tai varsinkaan käännä päätään pois, kuten teki yksi tyyppi tänä vuonna - oli muutenkin sen oloinen että "mitähän keksisi että pääsisi äkkiä kotiin". Ihminen keskittyy täysillä siihen asiaan mistä hän todella kiinnostuu, varsinkin toiseen ihmiseen. Hajamielinen, torjuva, vetäytyvä olemus ei sellaisesta kerro.

Tietty joku voi oikeasti olla vähäpuheinen ja silti kiinnostunut minusta, mutta hän ei sitten kyllä ole minun tyyppiäni. Kokoajan ei tarvitse olla suunapäänä ja varsinkin luontoretkillä joista unelmoin voidaan olla hiljaakin ja ihastella luomakuntaa, mutta jos ei toisen kanssa voi lainkaan keskustella, niin se tuntuu minusta liian pahalta että suhde voisi mitenkään kestää.

Noh, mutta mitä hyötyä on siitä että saa viestejä ja pääsee treffeille, jos siitä ei kehkeydy oikeaa suhdetta?

Ja oikealla en tarkoita sitä että väkinäisesti ollaan 2 kk yhdessä että saa seksiä ja sitten toiseen ärtyy niin paljon että on pakko panna, nimittäin poikki koko juttu.

Daami69 kirjoitti:

Noh, mutta mitä hyötyä on siitä että saa viestejä ja pääsee treffeille, jos siitä ei kehkeydy oikeaa suhdetta?

Ja oikealla en tarkoita sitä että väkinäisesti ollaan 2 kk yhdessä että saa seksiä ja sitten toiseen ärtyy niin paljon että on pakko panna, nimittäin poikki koko juttu.

Lue lisää

Siitä kun pääsee treffeille (siis on nainen, hoikka tai pulska) on se hyöty että voi näyttää olevansa kaivatunlainen ja alkaa suhteen. Jos noin äkkiä kuin 2kk ärtyy on sitten joko tehnyt väärän valinnan eli lähtenyt liian helposti suhteeseen tai sitten on itsessä jotain määrittelemätöntä vikaa, ehkä on rakentanut sellaiset pilvilinnat ettei niihin kukaan saatavissa oleva kykene vastaamaan.

Daami69 kirjoitti:

Noh, mutta mitä hyötyä on siitä että saa viestejä ja pääsee treffeille, jos siitä ei kehkeydy oikeaa suhdetta?

Ja oikealla en tarkoita sitä että väkinäisesti ollaan 2 kk yhdessä että saa seksiä ja sitten toiseen ärtyy niin paljon että on pakko panna, nimittäin poikki koko juttu.

Lue lisää

Ja kun sen oikean löydät (ap), niin huomaat luopuneesi monesta ennakkoluulosta ja tajuat, että kompromisseitta "ei elämästä selviä hengissä". Ja siihen (kompromisseihin) ei kuole.

Luulo ei ole jne. kirjoitti:

Ja kun sen oikean löydät (ap), niin huomaat luopuneesi monesta ennakkoluulosta ja tajuat, että kompromisseitta "ei elämästä selviä hengissä". Ja siihen (kompromisseihin) ei kuole.

Lue lisää

Haa, mutta sepä se että silloin aikoinaan kun löysin pari suht' oikeaa tai ainakin sen oman aikansa verran sopivaa ihmistä niin en huomannut luopuneeni juuri yhtään mistään! Meillä oli niin samanlaiset mieltymykset ja ajatukset asioista, plus löytyi asioita joita saattoi tehdä yhdessä, että päinvastoin elämästä tuli yhdessä rikkaampaa kuin mitä se yksinään on. Mielestäni suhteen ei kuulukaan köyhdyttää elämää, niin että se on loputonta luopumista, uhrautumista ja menettämistä toisen ihmisen hyväksi.

Mutta jos suuri osa 40 miehistä ajattelee (vanhojen kokemustensa takia?) että suhde on pelkkä menetyksiin ja pettymyksiin vievä taakka, niin eipä ihme että ei suhde kiinnosta edes teoreettisena ajatuksena.

Ehkä olen itse vähän tyhmä kun jaksan kuvitella että kumppanuus antaisi enemmän kuin ottaisi, vaikka ei se onnea ja auvoa minullakaan aina ollut. Tuntuu vaan jotenkin niin typerältä ajatus että kaikki oli nyt tässä ja toisen puolen elämästäni elän ilman ketään läheistä ja tärkeää ihmistä. Vaikka ikäisteni miesten mielestä olisinkin ikäloppu haahka, niin itse en osaa itseäni tuntea vielä niin vanhaksi että pitäisi olla valmis luopumaan aivan kaikesta.

Ikisinkku M kirjoitti:

Siitä kun pääsee treffeille (siis on nainen, hoikka tai pulska) on se hyöty että voi näyttää olevansa kaivatunlainen ja alkaa suhteen. Jos noin äkkiä kuin 2kk ärtyy on sitten joko tehnyt väärän valinnan eli lähtenyt liian helposti suhteeseen tai sitten on itsessä jotain määrittelemätöntä vikaa, ehkä on rakentanut sellaiset pilvilinnat ettei niihin kukaan saatavissa oleva kykene vastaamaan.

Lue lisää

Tuollaista ihmiset tekevät, eli he tietävät aivan mainiosti että eivät rakasta toisiaan, mutta aloittavat kuitenkin suhteen ettei tarvitse olla yksin. Kokeilin yhtä tuollaista suhdetta suht' pian eroni jälkeen, enkä tykännyt. Enkä ole sen koommin pätkäsuhteissa ollut. En edes osaa mieltää sitä kokeilua suhteeksi, koska mies halusi olla nimenomaan sellainen "vapaa" eli pitää haaremia.

Daami69 kirjoitti:

Tuollaista ihmiset tekevät, eli he tietävät aivan mainiosti että eivät rakasta toisiaan, mutta aloittavat kuitenkin suhteen ettei tarvitse olla yksin. Kokeilin yhtä tuollaista suhdetta suht' pian eroni jälkeen, enkä tykännyt. Enkä ole sen koommin pätkäsuhteissa ollut. En edes osaa mieltää sitä kokeilua suhteeksi, koska mies halusi olla nimenomaan sellainen "vapaa" eli pitää haaremia.

Lue lisää

Niinpä, minäkin olen kerran kokeillut, toimi ihan hyvin itseasiassa 3v. ja siinä tuli kiintymystäkin mukaan, tykkäsin mutta päättyi kuitenkin. mutta enpä tiedä, enää en pelleile, pitää tulla kipinät ja salamat ja ihan kaikki ennenkuin taas suhteeseen ryhdyn kun en halua että sattuu itseen tai että satutan.

Daami69 kirjoitti:

Haa, mutta sepä se että silloin aikoinaan kun löysin pari suht' oikeaa tai ainakin sen oman aikansa verran sopivaa ihmistä niin en huomannut luopuneeni juuri yhtään mistään! Meillä oli niin samanlaiset mieltymykset ja ajatukset asioista, plus löytyi asioita joita saattoi tehdä yhdessä, että päinvastoin elämästä tuli yhdessä rikkaampaa kuin mitä se yksinään on. Mielestäni suhteen ei kuulukaan köyhdyttää elämää, niin että se on loputonta luopumista, uhrautumista ja menettämistä toisen ihmisen hyväksi.

Mutta jos suuri osa 40 miehistä ajattelee (vanhojen kokemustensa takia?) että suhde on pelkkä menetyksiin ja pettymyksiin vievä taakka, niin eipä ihme että ei suhde kiinnosta edes teoreettisena ajatuksena.

Ehkä olen itse vähän tyhmä kun jaksan kuvitella että kumppanuus antaisi enemmän kuin ottaisi, vaikka ei se onnea ja auvoa minullakaan aina ollut. Tuntuu vaan jotenkin niin typerältä ajatus että kaikki oli nyt tässä ja toisen puolen elämästäni elän ilman ketään läheistä ja tärkeää ihmistä. Vaikka ikäisteni miesten mielestä olisinkin ikäloppu haahka, niin itse en osaa itseäni tuntea vielä niin vanhaksi että pitäisi olla valmis luopumaan aivan kaikesta.

Lue lisää

Ymmärsit tasan väärin, ja on kyllä iso valhe, jos KAIKKI kolahtaa kohdalleen. Sellaista suhdetta ei voi olla, eikä ole. Mihin ne Oikeat katosivat? Ja miksi?
Kuka sanoi, että hyvä suhde on jotain "loputonta luopumista ja uhrautumista??
Sitä vain yksinkertaisesti voi huomata, että muidenkin kuin "täydellisesti minulle sopivien kanssa"(joita ei ole) voi synkata h-tin hyvin. Jopa loistavasti.

Tuntuu että olet luonut päässäsi jonkun "täydellisen" miehen. Se on ikivanha harha.
Luulisi nelivitosen jo kasvaneen ulos teiniharhoista.

Luulo ei ole jne. kirjoitti:

Ymmärsit tasan väärin, ja on kyllä iso valhe, jos KAIKKI kolahtaa kohdalleen. Sellaista suhdetta ei voi olla, eikä ole. Mihin ne Oikeat katosivat? Ja miksi?
Kuka sanoi, että hyvä suhde on jotain "loputonta luopumista ja uhrautumista??
Sitä vain yksinkertaisesti voi huomata, että muidenkin kuin "täydellisesti minulle sopivien kanssa"(joita ei ole) voi synkata h-tin hyvin. Jopa loistavasti.

Tuntuu että olet luonut päässäsi jonkun "täydellisen" miehen. Se on ikivanha harha.
Luulisi nelivitosen jo kasvaneen ulos teiniharhoista.

Lue lisää

Katsotaan sitten ensi vuonna josko olen kasvanut ulos teiniharhoista, tänä vuonna kun olen näet vasta nelinelonen.

Mutta se mitä kaltaisesi "etsit täydellistä miestä, olet harhoissa, kasva aikuiseksi" -tyyppiset ihmiset eivät tajua on se että ei kai hemmetti soikoon kukaan yli 35-vuotias enää mitään TÄYDELLISTÄ miestä etsi, vaan sellaista mikä miellyttää omaa itseä.

Ihan ensiksi ei ole mitään järkeä mennä kimppaan sellaisen miehen kanssa joka ei miellytä silmää, koska ainakin itse kokisin että tavallaan "huoraan" jos harrastan seksiä sellaisen miehen kanssa joka ei herätä minussa halua, mutta olen hänen kanssaan että saan suhteen muita luontaisetuuksia. En aio myydä itseäni! Väärinhän se olisi sitä miestä kohtaan tuntea salaa halveksuntaa häntä kohtaan tässä asiassa, tai jossain muussa.

Toiseksi jos miehellä on kokonaan toisenlainen katsomus (uskonto) tai poliittinen näkemys, niin luulenpa että tulee monet riidat koska minulla on aika vahvoja näkemyksiä asioista. Kokisin hankalaksi jos mies on kaikesta eri mieltä, ja jos mies alkaisi "opettamaan" minua miten minun kuuluu asioista ajatella, niin johan pomppaisi ja loikkaisi! Juuri tämän takia en ole lähtenyt tapaamaan 50 miehiä, koska olen huomannut että jos ikäeroa on reilummin, se on yleensä se vanhempi osapuoli joka suhtautuu ylimielisesti ja alentuvasti nuorempaan.

Olisihan sitä musaakin kiva fanittaa edes jotain lajiketta yhdessä toisen kanssa. Tämä ei ole ehdoton välttämättömyys, eli miehellä voi olla ihan täysin erilainen maku tai eri lempparibändejä (niilläkin miehillä oli joiden kanssa olen vuosikausia kestäneet suhteeni viettänyt). Mutta valitettavasti minä EN ala kuuntelemaan hammasta purren miehen seurassa jotain jollotusta jota en voi korvissani sietää. Myöskään en edellytä että miehen pitää kuunnella jotain mistä hän ei pidä.

Muutenkin pidän tärkeänä että ei aleta puolin ja toisin vaatimaan että toinen uhraa täysin ne omat mieltymyksensä ja alkaa elämään toisen ihmisen ehdoilla.

Kaiken kaikkiaan kyse on siitä että viihtyy oikeasti toisen kanssa. Mitä järkeä parisuhteessa on jos toista osapuolta kokoajan ihmettelee silmät pyöreinä että miten tuo voi ajatella/sanoa/tehdä/tuntea noin? Minä nyt vaan kertakaikkiaan viihdyin kummankin eksäni kanssa OMANA AIKANAAN helvetin hyvin. Ko. suhteissa oli kaikenlaista negatiivista, eivät kai ne muuten olisikaan päättyneet, mutta kun se parasta oli, niin silloin koin että olen nimenomaan SOPIVAN miehen kanssa.

Mikä siinä on niin kauhean väärin? Otatko sinä itse pystymetsästä kenet tahansa joka on vastakkaista sukupuolta? Ymmärrätkö että jotkut meistä haluavat parisuhteessa tuntea olevansa niin sanotusti "kotonaan" toisen kanssa, samalla taajuudella, samoissa sfääreissä?

Ehkä sinä olet luonut päässäsi jonkun ihmeellisen uskon siihen että jos ihminen ei välittömästi pariudu, niin hän odottaa täydellistä ihanuuksien ihmeprinssiä. Mitään prinssimäistä ei ole ollut yhdessäkään miehessä jonka kanssa olen halunnut elämäni jakaa, mutta eivät he myöskään ole olleet mykkätautisia idiootteja, juntteja, alkoholisteja tms. mistä en pidä.

Minkä ihmeen takia en saisi haluta sitä että saan PITÄÄ ihmisestä???

Daami69 kirjoitti:

Katsotaan sitten ensi vuonna josko olen kasvanut ulos teiniharhoista, tänä vuonna kun olen näet vasta nelinelonen.

Mutta se mitä kaltaisesi "etsit täydellistä miestä, olet harhoissa, kasva aikuiseksi" -tyyppiset ihmiset eivät tajua on se että ei kai hemmetti soikoon kukaan yli 35-vuotias enää mitään TÄYDELLISTÄ miestä etsi, vaan sellaista mikä miellyttää omaa itseä.

Ihan ensiksi ei ole mitään järkeä mennä kimppaan sellaisen miehen kanssa joka ei miellytä silmää, koska ainakin itse kokisin että tavallaan "huoraan" jos harrastan seksiä sellaisen miehen kanssa joka ei herätä minussa halua, mutta olen hänen kanssaan että saan suhteen muita luontaisetuuksia. En aio myydä itseäni! Väärinhän se olisi sitä miestä kohtaan tuntea salaa halveksuntaa häntä kohtaan tässä asiassa, tai jossain muussa.

Toiseksi jos miehellä on kokonaan toisenlainen katsomus (uskonto) tai poliittinen näkemys, niin luulenpa että tulee monet riidat koska minulla on aika vahvoja näkemyksiä asioista. Kokisin hankalaksi jos mies on kaikesta eri mieltä, ja jos mies alkaisi "opettamaan" minua miten minun kuuluu asioista ajatella, niin johan pomppaisi ja loikkaisi! Juuri tämän takia en ole lähtenyt tapaamaan 50 miehiä, koska olen huomannut että jos ikäeroa on reilummin, se on yleensä se vanhempi osapuoli joka suhtautuu ylimielisesti ja alentuvasti nuorempaan.

Olisihan sitä musaakin kiva fanittaa edes jotain lajiketta yhdessä toisen kanssa. Tämä ei ole ehdoton välttämättömyys, eli miehellä voi olla ihan täysin erilainen maku tai eri lempparibändejä (niilläkin miehillä oli joiden kanssa olen vuosikausia kestäneet suhteeni viettänyt). Mutta valitettavasti minä EN ala kuuntelemaan hammasta purren miehen seurassa jotain jollotusta jota en voi korvissani sietää. Myöskään en edellytä että miehen pitää kuunnella jotain mistä hän ei pidä.

Muutenkin pidän tärkeänä että ei aleta puolin ja toisin vaatimaan että toinen uhraa täysin ne omat mieltymyksensä ja alkaa elämään toisen ihmisen ehdoilla.

Kaiken kaikkiaan kyse on siitä että viihtyy oikeasti toisen kanssa. Mitä järkeä parisuhteessa on jos toista osapuolta kokoajan ihmettelee silmät pyöreinä että miten tuo voi ajatella/sanoa/tehdä/tuntea noin? Minä nyt vaan kertakaikkiaan viihdyin kummankin eksäni kanssa OMANA AIKANAAN helvetin hyvin. Ko. suhteissa oli kaikenlaista negatiivista, eivät kai ne muuten olisikaan päättyneet, mutta kun se parasta oli, niin silloin koin että olen nimenomaan SOPIVAN miehen kanssa.

Mikä siinä on niin kauhean väärin? Otatko sinä itse pystymetsästä kenet tahansa joka on vastakkaista sukupuolta? Ymmärrätkö että jotkut meistä haluavat parisuhteessa tuntea olevansa niin sanotusti "kotonaan" toisen kanssa, samalla taajuudella, samoissa sfääreissä?

Ehkä sinä olet luonut päässäsi jonkun ihmeellisen uskon siihen että jos ihminen ei välittömästi pariudu, niin hän odottaa täydellistä ihanuuksien ihmeprinssiä. Mitään prinssimäistä ei ole ollut yhdessäkään miehessä jonka kanssa olen halunnut elämäni jakaa, mutta eivät he myöskään ole olleet mykkätautisia idiootteja, juntteja, alkoholisteja tms. mistä en pidä.

Minkä ihmeen takia en saisi haluta sitä että saan PITÄÄ ihmisestä???

Lue lisää

Nimenomaan ei uskoisi, että olet nelinelonen! Luot jotain prinsessakuvioita, eli tiedät jo etukäteen kuka on Se prinssi-ihana. Sori vaan, mutta koko ajan enemmän ja enemmän susta saa sen kuvan. Analysoit ja pohdit ja kohta et tiedä kumpi on pääsi ja kumpi perseesi. Ikäkriteerisi jo kertoo sen! Jumalauta maailma on täynnä onnelisia nelinelosia joilla on vanhempi mies. Mikä ihmeen omituisuus sinä olet?
Ja jos löydät oman ikäisesi, niin onneksi olkoon, mutta tolla menolla et löydä ketään. Kun lukee tekstejäsi, niin iskee kauhu päälle! Kun ei vaan ikinä törmättäisi.
Olen naisen kanssa (paljon nuorempi), joka ottaa rennosti tämän elämän ja on jo isoäiti 43v. Kukaan ei usko/isi. Sinun kaltaisesi "ikuiset etsijät" silmät pullollaan hakemassa jotain "kunhan kuuntelet samaa musaa ja luet samoja kirjoja etc." ja olet muutenkin magee ja ja ja ja....Sissus. On meilläkin sama maku monessa asiassa, mutta yks musa juttu (blues ja muu juurimusa toimii molemmilla, ja syksyllä Flogging Molly'n keikalle, just oltiin Hyde Park'issa Stoneseita katsomassa) ei ketään tapa, eikä yhdistä! Se on nähty.
On se kumma, ettet ketään löydä..mistä se kertoo? Mieti.
Politiikkako se on onnen lähde? Tai joku muu?
Voin kuvitella miten VAIKEA ihminen olet. Onneks olkoon, vaikealla tulee Aina olemaan Vaikeaa.

Olen tosiaan Kotona, ja onnellinen. Vuorotteluvapaa ja 3 viikon reissu Italiaan edessä ihanan naiseni kanssa. Kun itsellä on ollut lopulta helppoa "löytää" nainen ja oikea sellainen. Ehkä ne suhun ihastuneet ei uskalla tehdä mitään asian eteen..? Näinkin voi olla...Tee itse jotain! Vai oletko niitä naisia, jotka vaan odottaa? Niinhän teistä on 90%.

Ja kohta olet lähempänä sitä pelkäämääsi viittäkymmentä...Onneksi olkoon!:)

sejase taas kirjoitti:

Nimenomaan ei uskoisi, että olet nelinelonen! Luot jotain prinsessakuvioita, eli tiedät jo etukäteen kuka on Se prinssi-ihana. Sori vaan, mutta koko ajan enemmän ja enemmän susta saa sen kuvan. Analysoit ja pohdit ja kohta et tiedä kumpi on pääsi ja kumpi perseesi. Ikäkriteerisi jo kertoo sen! Jumalauta maailma on täynnä onnelisia nelinelosia joilla on vanhempi mies. Mikä ihmeen omituisuus sinä olet?
Ja jos löydät oman ikäisesi, niin onneksi olkoon, mutta tolla menolla et löydä ketään. Kun lukee tekstejäsi, niin iskee kauhu päälle! Kun ei vaan ikinä törmättäisi.
Olen naisen kanssa (paljon nuorempi), joka ottaa rennosti tämän elämän ja on jo isoäiti 43v. Kukaan ei usko/isi. Sinun kaltaisesi "ikuiset etsijät" silmät pullollaan hakemassa jotain "kunhan kuuntelet samaa musaa ja luet samoja kirjoja etc." ja olet muutenkin magee ja ja ja ja....Sissus. On meilläkin sama maku monessa asiassa, mutta yks musa juttu (blues ja muu juurimusa toimii molemmilla, ja syksyllä Flogging Molly'n keikalle, just oltiin Hyde Park'issa Stoneseita katsomassa) ei ketään tapa, eikä yhdistä! Se on nähty.
On se kumma, ettet ketään löydä..mistä se kertoo? Mieti.
Politiikkako se on onnen lähde? Tai joku muu?
Voin kuvitella miten VAIKEA ihminen olet. Onneks olkoon, vaikealla tulee Aina olemaan Vaikeaa.

Olen tosiaan Kotona, ja onnellinen. Vuorotteluvapaa ja 3 viikon reissu Italiaan edessä ihanan naiseni kanssa. Kun itsellä on ollut lopulta helppoa "löytää" nainen ja oikea sellainen. Ehkä ne suhun ihastuneet ei uskalla tehdä mitään asian eteen..? Näinkin voi olla...Tee itse jotain! Vai oletko niitä naisia, jotka vaan odottaa? Niinhän teistä on 90%.

Ja kohta olet lähempänä sitä pelkäämääsi viittäkymmentä...Onneksi olkoon!:)

Lue lisää

Pitkä ja katkera tilitys. Et taida kuitenkaan niin onnellinen olla, kun keskellä yötä jaksat raivota jollekin nettikirjoittajalle tuohon malliin. Missä se ihana naisesi nyt on? Ei ainakaan vällyjen välissä kanssasi...

voihan blaah kirjoitti:

Pitkä ja katkera tilitys. Et taida kuitenkaan niin onnellinen olla, kun keskellä yötä jaksat raivota jollekin nettikirjoittajalle tuohon malliin. Missä se ihana naisesi nyt on? Ei ainakaan vällyjen välissä kanssasi...

Lue lisää

Tämä lienee vaan tämä yksi tyyppi joka käy aina silloin tällöin kehuskelemassa ulkomaan reissuillaan ja 40 vaimollaan.

Jos iällä ei ole mitään merkitystä, niin mitä ihmeen kehuskeltavaa siinä on että sattuu olemaan itseään nuoremman naisen kanssa? Ennemmin sopii kehuskella sillä että rakastaa juuri jotakuta tiettyä ihmistä. Jos minä olisin 50 miehen kanssa ja hän siellä täällä huutelisi miten ihana 40 nainen hänellä on, niin kyllä se jotenkin tympisi. Ihan kuin olisin omaisuutta. Tämä on yksi niistä syistä miksi en kiinnostu näistä itseään mainostavista vanhemmista miehistä. Haluan ihmissuhteen jossa saa tuntea olevansa toisen kanssa vertainen ja kaltainen. Että minusta pidetään ihmisenä, vaikka toki se mitä olen naisena olisi kiva myös olla toiselle mieleen - aivan kuten minulle olisi mieleen se mitä hän on miehenä. Ei siihen vertaisuuteen kuulu se että mies raahaa naista ympäri maailman ja kokoajan toitottaa jossain miten hänellä on tällainen erinomainen PALKINTOVAIMO ja palkitsee tätä pikku puudeliaan ulkomaan matkoilla.

Siltähän tuo leuhkiminen alkaa kuulostamaan.

Mutta taitaa olla lähinnä fantasia. Jos on oikeasti jonkun kanssa liitossa, sitä sitten vaan on, eikä käy sepustamassa siitä tuon tuostakin nettiin jollekin palstalle jonka väki vasta hakee sitä omaansa. Vähän kuin vaikka että joku etsisi hyvää asuntoa ja hänelle kävisi aina joku kertomassa että miten on minulla täällä hulppea huvila. Kivat sulle, mutta so what? xD

Jos löydän sopivan miehen, varmaankin kerran kerron täällä että löytyi, se antaisi toivoa muille naisille joille löytäminen on vaikeaa. Mutta en kyllä ala täällä alvariinsa ramppaamaan ja ilkkumaan niille jotka eivät niin vain löydä.

Parempi silti yksin kuin väärän kanssa. :)

Itse olen vähän semmoistakin asennetta havainnut välillä jossain päin nettiä että ihan oma vika että on yksin, jos ei lähde baariin. Että ei siellä kenelläkään ole kivaa, mutta pitää vaan sietää se ympäristö Kollaa kestää -tyyliin... Mutta en minä kestä. Uskon että olisin äkkiä pieninä palasina jos vielä senkin kokisin että illasta toiseen menen sinne sekaan tyrkylle, ja minkä ihmeen takia miehet sieltä sitten etsisivät kokonaista elämänkumppania? Paremminkin hakevat upouutta LIHAA. Ja ei kiinnosta alkaa koeajamaan jotain väsyneitä tyyppejä jotka ovat jo kaikki alueen muut naiset käyneet läpi.

Ei minulla todellakaan ole mitään seksiä vastaan, mutta sen pitää olla oikeasti hauska asia, eikä epätoivoinen keino löytää joku. Muutenkin koen että olisi vähän väärin aloittaa joku juttu vain välineeksi saada se mies. Asioista pitäisi nauttia niiden itsensä takia.

Minä olen miettinyt että pitäisikö olla päällä paita jossa lukisi että SINKKU sen takia että joku tajuaisi lähestyä. Kyllähän toisinaan varsinkin kesäisin joku kiva mies saattaa tuolla bussipysäkillä tai muualla jotain sanoa, mutta siihen se sitten jää, ei kehity. Ei täällä pyydellä puh.numeroita - tai ei ainakaan minulta pyydellä. Olen ihmetellyt että kuinka tyrkyn oloinen pitäisi olla että ihan oikeasti alkaisin kiinnostamaan, vai lieneekö sittenkin niin että ihan vaan lämpimikseen juttelevat. Eihän toki voikaan odottaa että jokainen juttutuokio olisi pariutumismielessä aloitettu.

Joskus saa kuulla että homoilla on ns. gaydar, eli osaavat heti sanoa missä on toinen homo ja seuraa löytyy AINA. Mutta epäilyttää että heilläkin on vanhemmiten ongelmaa löytää joku. Sitähän voi päätyä vaikka tuhannen ihmisen sinkkuporukkaan, eikä siltikään löydä ketään, koska juuri se oman itsen kanssa yhteensopiva sattuu puuttumaan.

Daami69 kirjoitti:

Itse olen vähän semmoistakin asennetta havainnut välillä jossain päin nettiä että ihan oma vika että on yksin, jos ei lähde baariin. Että ei siellä kenelläkään ole kivaa, mutta pitää vaan sietää se ympäristö Kollaa kestää -tyyliin... Mutta en minä kestä. Uskon että olisin äkkiä pieninä palasina jos vielä senkin kokisin että illasta toiseen menen sinne sekaan tyrkylle, ja minkä ihmeen takia miehet sieltä sitten etsisivät kokonaista elämänkumppania? Paremminkin hakevat upouutta LIHAA. Ja ei kiinnosta alkaa koeajamaan jotain väsyneitä tyyppejä jotka ovat jo kaikki alueen muut naiset käyneet läpi.

Ei minulla todellakaan ole mitään seksiä vastaan, mutta sen pitää olla oikeasti hauska asia, eikä epätoivoinen keino löytää joku. Muutenkin koen että olisi vähän väärin aloittaa joku juttu vain välineeksi saada se mies. Asioista pitäisi nauttia niiden itsensä takia.

Minä olen miettinyt että pitäisikö olla päällä paita jossa lukisi että SINKKU sen takia että joku tajuaisi lähestyä. Kyllähän toisinaan varsinkin kesäisin joku kiva mies saattaa tuolla bussipysäkillä tai muualla jotain sanoa, mutta siihen se sitten jää, ei kehity. Ei täällä pyydellä puh.numeroita - tai ei ainakaan minulta pyydellä. Olen ihmetellyt että kuinka tyrkyn oloinen pitäisi olla että ihan oikeasti alkaisin kiinnostamaan, vai lieneekö sittenkin niin että ihan vaan lämpimikseen juttelevat. Eihän toki voikaan odottaa että jokainen juttutuokio olisi pariutumismielessä aloitettu.

Joskus saa kuulla että homoilla on ns. gaydar, eli osaavat heti sanoa missä on toinen homo ja seuraa löytyy AINA. Mutta epäilyttää että heilläkin on vanhemmiten ongelmaa löytää joku. Sitähän voi päätyä vaikka tuhannen ihmisen sinkkuporukkaan, eikä siltikään löydä ketään, koska juuri se oman itsen kanssa yhteensopiva sattuu puuttumaan.

Lue lisää

Öh, miksi et tee itse aloitetta, jos vastaat että pelkäät olevasi tyrkky, niin vedän itteni jojoon, ei taas...

Siitä isosta ännästä tiedä, mutta eihän netissä pysty koskaan täysin autenttisesti kuvailemaan sitä millaisesta miehestä oikeasti pitäisi. Jos iskisi jonkun entisen ihastuksensa kuvan tänne niin sekään ei kertoisi mistään mitään, koska jonkun toisen ihastuksen kuva taas näyttää toisenlaiselta. Ja persoonissakin on eroja (olipa ylläri, haha...)

Kun kumppania ei ole, on jonkinlaiset peruspuitteet sille että mimmoinen suurinpiirtein kiinnostaisi, ja jos kohtaa mielenkiintoisen ihmisen niin hänessä jotkut perusjutut toteutuvat, ja sitten tulee koko liuta kaikenlaista muuta yksityiskohtaa jota ei ole osannut ajatellakaan. Totta helvetissä kuulostan määrätietoiselta kun kerron avoimesti etten kykene ihastumaan kehen tahansa, mutta loppujen lopuksi en sitten kaiketi tuon tuostakin ihastu koska sopivat metsästysmaat puuttuvat. En sinne baariin kykene edelleenkään lähtemään ja ne kaikki ympyrät siinä ovat niin ufoa settiä minulle että ei siitä mitään tule. Ja kun kaiken kukkuraksi haluaisin kuitenkin löytää lähes raittiin miehen, niin mikä paikka se baari semmoisen hakemiseen olisi?

Kyllähän se etten juo tai etten poltakaan varmaan aika usein nousee kynnyskysymykseksi ja tekee minusta sen kaihdetun friikin... Minkäs teet!

Daami69 kirjoitti:

Siitä isosta ännästä tiedä, mutta eihän netissä pysty koskaan täysin autenttisesti kuvailemaan sitä millaisesta miehestä oikeasti pitäisi. Jos iskisi jonkun entisen ihastuksensa kuvan tänne niin sekään ei kertoisi mistään mitään, koska jonkun toisen ihastuksen kuva taas näyttää toisenlaiselta. Ja persoonissakin on eroja (olipa ylläri, haha...)

Kun kumppania ei ole, on jonkinlaiset peruspuitteet sille että mimmoinen suurinpiirtein kiinnostaisi, ja jos kohtaa mielenkiintoisen ihmisen niin hänessä jotkut perusjutut toteutuvat, ja sitten tulee koko liuta kaikenlaista muuta yksityiskohtaa jota ei ole osannut ajatellakaan. Totta helvetissä kuulostan määrätietoiselta kun kerron avoimesti etten kykene ihastumaan kehen tahansa, mutta loppujen lopuksi en sitten kaiketi tuon tuostakin ihastu koska sopivat metsästysmaat puuttuvat. En sinne baariin kykene edelleenkään lähtemään ja ne kaikki ympyrät siinä ovat niin ufoa settiä minulle että ei siitä mitään tule. Ja kun kaiken kukkuraksi haluaisin kuitenkin löytää lähes raittiin miehen, niin mikä paikka se baari semmoisen hakemiseen olisi?

Kyllähän se etten juo tai etten poltakaan varmaan aika usein nousee kynnyskysymykseksi ja tekee minusta sen kaihdetun friikin... Minkäs teet!

Lue lisää

näinpä, ei ptäisi näköjään silmät ristissä iltasella tänne mitään raapustella, ettei tule pahemmin väärinymmäretyksi, mutta tarkennetaanpa nyt vähän.
En tarkoittanutkaan liikunnallisella paikalla tällä kertaa baaria, vaan jotain oikeata harrastuspaikkaa missä pidetään itsestä ja kunnosta oikeasti huolta, missä satuolennot ei pyöri:) kuntosalit, uimahallit jne. sellaisesta paikasta kannattaisi sitä oikeata kumppania ehkä lähteä jahtaamaan., itse olen vaan huomannut että harrastusten parissa on kiva tutkailla ja vilkuilla maisemia..;)

Ja oma kokemukseni nettideittalusta menee jotenkin, että se on yhtä vtun arpomista ja lottoa josta hyvällä tsäkällä voi jonkun varanumeron saada itselleen harmiksi vähäksi aikaa.

Mutta kukin hakee seuraa parhaaksi katsomallaan tavalla ja mistä haluaa, voihan täällä netin massoissakin joku aarre vielä lymyillä:)

Noh, niin hyvää, kivaa ja ystävällistä ihmistä minusta ei koskaan saa että tulisin nettiin kertomaan "bylsiväni eksiäni". xD

En pidä itseäni hoikkana ketään muita varten. Terveydelleni on parempi etten liho, plus elämäntyylini tällä erää ei mahdollista moista. Minun on pakko liikkua arkisista syistä ja toisaalta liikunta tuo iloa elämään.

Voisinhan olla olematta erityisen "piikikäs" jos yksi harrastuksistani olisi miesten "bylsiminen", eli ns. raivotautisuus voi olla ennemmin puutetta, mutta en vain koe kauhean mielekkäänä paritella siellä täällä jokaikinen kerta kun vähän sattuu tekemään mieli. Se tuntuu jotenkin niin ontolta kohdata intiimisti joku tuikituntematon ihminen. Sinä olet tietysti asian ratkaissut hoitelemalla eksiäsi, mutta itse en tuollaiseen ratkaisuun päätyisi. Ihminen jonka kanssa suhde ei enää jatku ei ole minulle panopuu, vaan korkeintaan kaveri.

Muutama mies joihin olen ihastunut on kertonut että naisella pitää olla särmää. Ehkäpä tällainen tapaus vielä joskus osuu hollille, hampaattomaksi hännystelijäksi kun ei minusta ole.

Silloin kun sitä sopivaa ei ihmisellä ole, voi koko toinen sukupuoli alkaa esittäytymään jonkinlaisena homogeenisena massana jonka taholta ei ole odotettavissa kuin ikävää mieltä ja pahaa oloa. Tuntuu aika jännältä että usein miehet jotka eivät pidä naisista - niiden kokemusten vuoksi joita miehillä on naisista ollut - kuitenkin pystyvät yhtymään naisiin ja silti säilyttämään halveksivan asenteensa naisia kohtaan. Itselläni on ollut myönteisiä kokemuksia miespuolisista ihmisistä ja vaikka tällä hetkellä ei parisuhdetta olekaan, en pysty vihaamaan kaikkia miehiä. Inhoan joitakin tiettyjä asioita, ja jos se tekee minusta mielestäsi ilkeän, niin se on sinun mielipiteesi se. Jokaisellahan on oikeus ajatella miten haluaa.

Jokatapauksessa on taitolaji olla katkeroitumatta niin ettei näe enää missään eikä kenessäkään yhtään mitään hyvää. Sellaiseen en ole vielä päätynyt itse, "bylsin" sitten tahi en. ;)

Olet unohtanut yhden tärkeän elementin ihmisen elossa; sattuman. Asiat on joskus pienestä kiinni että minne tämä elämänpolku lopulta suuntautuu.

Esimerkkinä olen itse itselleni aina käyttänyt bussipysäkkiteoriaa koska itselleni on tapahtunut niin oikeassa elämässä. Eli ajattele että sinulla on kiire töihin, olet myöhässä ja tänään menet bussilla. Ryntäät ovestasi ulos viime hetkillä ja huomaat että unohdit kotiin jotakin tärkeää joten sinun on palattava hakemaan sitä. Tästä syystä käy niin että kun pääset ulos ja kulmalle niin näet bussin olevan pysäkillä mutta et ehdi siihen enää. Tuskastuneena ja lyötynä löntystät siihen pysäkille odottamaan seuraavaa vuoroa. Sattumoisin siihen seuraavaan dösään onkin menossa myös kiva mies joka saapuu ajoissa paikalle joten teillä on aikaa jutella vaikkapa sun myöhästymisestäsi. Ja yleinen keskustelu jatkuu dösässä.. ja jatkuu vielä siitäkin koska sovitte treffit :D

Entä jos et olisi unohtanut sitä yhtä tärkeää asiaa keittiön pöydälle, sitä joka oli palattava hakemaan minkä vuoksi myöhästyit. Entä jos olisitkin ehtinyt, et olisi koskaan tavannut tuota henkilöä etkä saanut keskustella etkä varsinkaan päässyt treffeille.

Tarkoitan ettei kannata koskaan luovuttaa koska sattumalla on näppinsä pelissä, koskaan ei oikeastaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Suunnitelmia on monenlaisia mutta yksi sekunti suuntaan tai toiseen voi muuttaa koko elämän kulun.

Ei aihetta epätoivoon, lippa suoraan ja tuulta päin!

miesvm1967 kirjoitti:

Olet unohtanut yhden tärkeän elementin ihmisen elossa; sattuman. Asiat on joskus pienestä kiinni että minne tämä elämänpolku lopulta suuntautuu.

Esimerkkinä olen itse itselleni aina käyttänyt bussipysäkkiteoriaa koska itselleni on tapahtunut niin oikeassa elämässä. Eli ajattele että sinulla on kiire töihin, olet myöhässä ja tänään menet bussilla. Ryntäät ovestasi ulos viime hetkillä ja huomaat että unohdit kotiin jotakin tärkeää joten sinun on palattava hakemaan sitä. Tästä syystä käy niin että kun pääset ulos ja kulmalle niin näet bussin olevan pysäkillä mutta et ehdi siihen enää. Tuskastuneena ja lyötynä löntystät siihen pysäkille odottamaan seuraavaa vuoroa. Sattumoisin siihen seuraavaan dösään onkin menossa myös kiva mies joka saapuu ajoissa paikalle joten teillä on aikaa jutella vaikkapa sun myöhästymisestäsi. Ja yleinen keskustelu jatkuu dösässä.. ja jatkuu vielä siitäkin koska sovitte treffit :D

Entä jos et olisi unohtanut sitä yhtä tärkeää asiaa keittiön pöydälle, sitä joka oli palattava hakemaan minkä vuoksi myöhästyit. Entä jos olisitkin ehtinyt, et olisi koskaan tavannut tuota henkilöä etkä saanut keskustella etkä varsinkaan päässyt treffeille.

Tarkoitan ettei kannata koskaan luovuttaa koska sattumalla on näppinsä pelissä, koskaan ei oikeastaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Suunnitelmia on monenlaisia mutta yksi sekunti suuntaan tai toiseen voi muuttaa koko elämän kulun.

Ei aihetta epätoivoon, lippa suoraan ja tuulta päin!

Lue lisää

ööö.. mun omassa tarinassa kyse oli oikeasti siis kivasta naisesta, ei kivasta miehestä :D

miesvm1967 kirjoitti:

Olet unohtanut yhden tärkeän elementin ihmisen elossa; sattuman. Asiat on joskus pienestä kiinni että minne tämä elämänpolku lopulta suuntautuu.

Esimerkkinä olen itse itselleni aina käyttänyt bussipysäkkiteoriaa koska itselleni on tapahtunut niin oikeassa elämässä. Eli ajattele että sinulla on kiire töihin, olet myöhässä ja tänään menet bussilla. Ryntäät ovestasi ulos viime hetkillä ja huomaat että unohdit kotiin jotakin tärkeää joten sinun on palattava hakemaan sitä. Tästä syystä käy niin että kun pääset ulos ja kulmalle niin näet bussin olevan pysäkillä mutta et ehdi siihen enää. Tuskastuneena ja lyötynä löntystät siihen pysäkille odottamaan seuraavaa vuoroa. Sattumoisin siihen seuraavaan dösään onkin menossa myös kiva mies joka saapuu ajoissa paikalle joten teillä on aikaa jutella vaikkapa sun myöhästymisestäsi. Ja yleinen keskustelu jatkuu dösässä.. ja jatkuu vielä siitäkin koska sovitte treffit :D

Entä jos et olisi unohtanut sitä yhtä tärkeää asiaa keittiön pöydälle, sitä joka oli palattava hakemaan minkä vuoksi myöhästyit. Entä jos olisitkin ehtinyt, et olisi koskaan tavannut tuota henkilöä etkä saanut keskustella etkä varsinkaan päässyt treffeille.

Tarkoitan ettei kannata koskaan luovuttaa koska sattumalla on näppinsä pelissä, koskaan ei oikeastaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Suunnitelmia on monenlaisia mutta yksi sekunti suuntaan tai toiseen voi muuttaa koko elämän kulun.

Ei aihetta epätoivoon, lippa suoraan ja tuulta päin!

Lue lisää

Enpä oikeastaan, koska olen päätynyt siihen että onnesta on erittäin paljon kiinni. Vaikka nuorena hainkin miehen aina kirjeenvaihdon kautta, niin ehkä sekin oli onnea se että mitään löytyi. Olin parikymppisenä kaksi kertaa pari vuotta sinkku, että voin kertoa ettei se silloinkaan mikään helppo juttu ollut.

Minä en vain kertakaikkiaan ole mikään Hannu Hanhi. Siksi joudun puurtamaan tosissani tämän nettideittailunkin parissa - taikka ei voi sanoa että joutuisi ainakaan työkseen treffeillä juoksemaan, koska todella harvan kohdalla jo s-postissa tulee tunne että KANNATTAA lähteä tapaamaan. Jos miehestä henkii sellainen väsähtänyt kyllästynyt hui hai -mentaliteetti, niin ei kannata. Tai jos hän suoraan sanoo että tuskinpa mitään kehittyy, niin ei kannata - tätä nyt kumminkin tänä kesänä koetin. Ei kannattanut.

Kiitos säälistä, mutta tee sinä ne lapset minunkin puolestani. Katsoin että tässä maailmassa on tarpeeksi lapsia jo valmiiksi ilman minun panostani. Ja sitäpaitsi jos olisin niitä tehnyt, niin nyt sitten keskustelisin yksinhuoltajan parinhausta.

En kronklannut millään tavoin nuorempana. Vaikka olen sanonut että eksieni kanssa oli hauskaa, molemmilla oli myös pahoja ongelmia joiden vuoksi heidät miellettäisiin täällä varmasti turn offeiksi jos alkaisin oikein tosissani avautumaan millaisten miesten kanssa aikoinaan seurustelin. Yleisesti mielletyillä laatukriteereillä (menestynyt, komea, rohkea ja itsevarma, nisten naurattaja) yksikään miehistäni ei ole ollut mikään alfa. Mutta jos ottaa parikymppisenä epävarman miehen, kyllä sen kanssa pärjää. Nelikymppisenä ei vaan jaksa enää mitään loputonta marinaa ja angstailua.

Realisti pitää olla ja totta helvetissä tiedän että ennenpitkää alkaa maa kutsua kaikkia kehonosia ja pitää ilmeisesti elää jatkuvassa nälässä ettei vyötärö paisu.

Ja senpä takia olenkin "epätoivoisesti" tehnyt kaikkeni mieleiseni miehen löytääkseni. Jos se jonkun mielestä on väärin, niin omapahan on mielipiteensä. Olkaa te jäärät onnellisia yksinänne kun olette niin erinomaisia ilman kumppaniakin, minä vasta opettelen siihen etten tarvitse ketään. Aika moni keski-ikäinen nainenhan sitä vaikuttaa läpikäyvän. 60 naiset sanovat jo suoraan etteivät halua miestä vaivoikseen (tosin siinä ikäluokassa näyttäisivät kaikki vapaat miehet olevan juoppoja, ainakin syrjäseudulla, kuulemani mukaan).

Se on tietysti sillä tavalla kun on pettynyt naisenhaussa, niin se oma katkeruus ja raivo pitää vyöryttää sellaisen naisen päälle joka hakee miestä eikä muka mikään "kelpaa". Vaan kun ei niitä suhteita polkaista tuosta noin vaan kelpaamalla. Toista kohtaan pitää tuntea muutakin kuin panetusta!

Daami69 kirjoitti:

Kiitos säälistä, mutta tee sinä ne lapset minunkin puolestani. Katsoin että tässä maailmassa on tarpeeksi lapsia jo valmiiksi ilman minun panostani. Ja sitäpaitsi jos olisin niitä tehnyt, niin nyt sitten keskustelisin yksinhuoltajan parinhausta.

En kronklannut millään tavoin nuorempana. Vaikka olen sanonut että eksieni kanssa oli hauskaa, molemmilla oli myös pahoja ongelmia joiden vuoksi heidät miellettäisiin täällä varmasti turn offeiksi jos alkaisin oikein tosissani avautumaan millaisten miesten kanssa aikoinaan seurustelin. Yleisesti mielletyillä laatukriteereillä (menestynyt, komea, rohkea ja itsevarma, nisten naurattaja) yksikään miehistäni ei ole ollut mikään alfa. Mutta jos ottaa parikymppisenä epävarman miehen, kyllä sen kanssa pärjää. Nelikymppisenä ei vaan jaksa enää mitään loputonta marinaa ja angstailua.

Realisti pitää olla ja totta helvetissä tiedän että ennenpitkää alkaa maa kutsua kaikkia kehonosia ja pitää ilmeisesti elää jatkuvassa nälässä ettei vyötärö paisu.

Ja senpä takia olenkin "epätoivoisesti" tehnyt kaikkeni mieleiseni miehen löytääkseni. Jos se jonkun mielestä on väärin, niin omapahan on mielipiteensä. Olkaa te jäärät onnellisia yksinänne kun olette niin erinomaisia ilman kumppaniakin, minä vasta opettelen siihen etten tarvitse ketään. Aika moni keski-ikäinen nainenhan sitä vaikuttaa läpikäyvän. 60 naiset sanovat jo suoraan etteivät halua miestä vaivoikseen (tosin siinä ikäluokassa näyttäisivät kaikki vapaat miehet olevan juoppoja, ainakin syrjäseudulla, kuulemani mukaan).

Se on tietysti sillä tavalla kun on pettynyt naisenhaussa, niin se oma katkeruus ja raivo pitää vyöryttää sellaisen naisen päälle joka hakee miestä eikä muka mikään "kelpaa". Vaan kun ei niitä suhteita polkaista tuosta noin vaan kelpaamalla. Toista kohtaan pitää tuntea muutakin kuin panetusta!

Lue lisää

En muuten ole yksin enkä yksinäinenkään. Ja ne paseni olen tehnyt aikanaan, joten nyt on jo liuta lapsenlapsiakin.Näitä kaikkia ja paljon muuta sinä ikuisena vanhanapiikana jäät paitsi.Ulkonäköä minulla löytyy sekä mieskin on, joten säälintunne herää kaltaistesi säälittäviä miehenkaipuu viestejä lukiessa.

......::)) kirjoitti:

En muuten ole yksin enkä yksinäinenkään. Ja ne paseni olen tehnyt aikanaan, joten nyt on jo liuta lapsenlapsiakin.Näitä kaikkia ja paljon muuta sinä ikuisena vanhanapiikana jäät paitsi.Ulkonäköä minulla löytyy sekä mieskin on, joten säälintunne herää kaltaistesi säälittäviä miehenkaipuu viestejä lukiessa.

Lue lisää

Ja korjaus tietysti edell. txt. OLEN LAPSENI TEHNYT AIKANAA...))

....:)) kirjoitti:

Ja korjaus tietysti edell. txt. OLEN LAPSENI TEHNYT AIKANAA...))

Minua säälittää tuo kielenkäyttösi :D Opettelisit edes käytöstapoja.

miesvm1967 kirjoitti:

Minua säälittää tuo kielenkäyttösi :D Opettelisit edes käytöstapoja.

Ja korjaus tietysti edell. txt. Säälittää tuo ajatuksenkulkusi...))

miesvm1967 kirjoitti:

Ja korjaus tietysti edell. txt. Säälittää tuo ajatuksenkulkusi...))

Siinäpähän säälittelet, olen kuitenkin elämääni tyytyväinen ,

On eletty aikanaan ja nyt hieman yli nelikymppisenä ei tarvii arvioittaa teidänkaltaisilla reppanoilla ulkonäköäni....:)))Sinäkin jo yli nelikymppinen reppana vielä ilman naista...Säkö kuvittelet omaavasi jotain käytöstapoja, salli mun nauraa...::)))))
..Mulla on parempi mies kun sä ikinä.Yritä edes tota epätoivoista daamia, joka täällä kuviaan esittelee...:)))

....:))) kirjoitti:

Siinäpähän säälittelet, olen kuitenkin elämääni tyytyväinen ,

On eletty aikanaan ja nyt hieman yli nelikymppisenä ei tarvii arvioittaa teidänkaltaisilla reppanoilla ulkonäköäni....:)))Sinäkin jo yli nelikymppinen reppana vielä ilman naista...Säkö kuvittelet omaavasi jotain käytöstapoja, salli mun nauraa...::)))))
..Mulla on parempi mies kun sä ikinä.Yritä edes tota epätoivoista daamia, joka täällä kuviaan esittelee...:)))

Lue lisää

Joku teinipoikako se siellä provoilee? Etsi jotain parempaa tekemistä...

88888888 kirjoitti:

Joku teinipoikako se siellä provoilee? Etsi jotain parempaa tekemistä...

Teinipoika tuskin viitsisi väittää olevansa neiti69.n ikäinen mummo....Mutta 8888on sama henkilökuin mies 1967, joka taas puolestaan on itse daami69..:::))

......::)) kirjoitti:

En muuten ole yksin enkä yksinäinenkään. Ja ne paseni olen tehnyt aikanaan, joten nyt on jo liuta lapsenlapsiakin.Näitä kaikkia ja paljon muuta sinä ikuisena vanhanapiikana jäät paitsi.Ulkonäköä minulla löytyy sekä mieskin on, joten säälintunne herää kaltaistesi säälittäviä miehenkaipuu viestejä lukiessa.

Lue lisää

Kiitos jälleen säälistä, mutta en oikein osaa tuota lapsikatrastasi kadehtia kun en ole koskaan lapsia halunnut.

Sen vanhapiika-termi kylläkin tarkoittaa sitä ettei ole koskaan ollut missään liitossa miehen kanssa, ja minulla noita liittoja on kuitenkin ollut kaksi.

Kerrot että sinulla löytyy ulkonäköä. Tulipahan vain mieleen että miksi sitten olet niin varma että juuri minulle hoikkana pysyminen olisi jotenkin vaikeaa, vai onko sinulla se ulkonäkö enempi sitä rintavauutta ja persevyyttä? Sekin kun tuli näet mieleeni tuossa että kaksi lasta laittanut äitini on laihempi kuin minä, tosin harrastaa liikuntaakin vielä enemmän kuin minä. Mutta jos ei sitä miestä löydy minua lihottamaan (kumppanin kanssahan aina elämä menee läskisemmäksi tutkimustenkin mukaan), niin mikä minua estää liikkumasta yhtä paljon kuin äitiäni? Ei ainakaan lapset tai lapsenlapset joiden takia pitäisi kokoajan olla pitämässä kakkukestejä. :)

Niillä geeneillä mennään mitä on saatu ja loput on kiinni omista valinnoista. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että lapsia laittamalla saa ehkäistyä yksinäisyyden, ei ainakaan jos menee katsomaan sairaaloihin joissa makaa unohdettuja vanhuksia.

Ei kenelläkään meistä ole varaa omahyväisyyteen, mutta ylpeä kannattaa olla siitä millainen on jos ei sitä muuttaakaan voi. Lapsentekohaluja ihmisestä ei saa pois ja sen takia olen antanut rukkaset parille miehelle jotka ovat heti ilmoittaneet lapsia haluavansa (44-vuotiaan kanssa?! äly hoi!) Mutta eipä ihmiseen myöskään saa niitä haluja väkisin tungettua jos niitä ei hänessä ole.

Siispä me kaikki joudumme vain olemaan omia itsejämme. Vaikka sitten mummona kuulostaisikin joltain pojanklopilta oman asenteensa kanssa, kuten tuossa ylempänä kieltämättä tuli mieleen.

voi näitä reppanoita kirjoitti:

Teinipoika tuskin viitsisi väittää olevansa neiti69.n ikäinen mummo....Mutta 8888on sama henkilökuin mies 1967, joka taas puolestaan on itse daami69..:::))

Höh? Minkä ihmeen takia esiintyisin täällä miehenä???

Ja mitähän vielä. Seuraavaksi olen varmaan myös tuo lapsensa laittanut mummokin.

Ai niin ja tietenkään se kuva ei ollut minun omani, sehän on seuraava epäilys luonnollisesti jos tämä nyt tällaiseksi paranoiaksi menee.

Daami69 kirjoitti:

Höh? Minkä ihmeen takia esiintyisin täällä miehenä???

Ja mitähän vielä. Seuraavaksi olen varmaan myös tuo lapsensa laittanut mummokin.

Ai niin ja tietenkään se kuva ei ollut minun omani, sehän on seuraava epäilys luonnollisesti jos tämä nyt tällaiseksi paranoiaksi menee.

Lue lisää

Niinpä niin, tästä huomaat miten tuuliajolla tuo edellinen "ämmä" on :D Omasta mielestään hänellä on kaikki hyvin ja parempi mieskin kuin minä ikinä.. no nyt alkoi säälittämään se mieskin vielä kun on tommosen ämmän saanut riesakseen, hihih!!

miesvm1967 kirjoitti:

Niinpä niin, tästä huomaat miten tuuliajolla tuo edellinen "ämmä" on :D Omasta mielestään hänellä on kaikki hyvin ja parempi mieskin kuin minä ikinä.. no nyt alkoi säälittämään se mieskin vielä kun on tommosen ämmän saanut riesakseen, hihih!!

Lue lisää

No, oikeasti ei sais nauraa mutta.. sitä saa mitä tilaa vai miten se menikään? Jos alkaa toisia säälittäviksi ämmiksi haukkumaan niin täytyy olla valmis ottamaan myös pari kassillista paskaa vastalahjaksi :)

Daami69 kirjoitti:

Kiitos jälleen säälistä, mutta en oikein osaa tuota lapsikatrastasi kadehtia kun en ole koskaan lapsia halunnut.

Sen vanhapiika-termi kylläkin tarkoittaa sitä ettei ole koskaan ollut missään liitossa miehen kanssa, ja minulla noita liittoja on kuitenkin ollut kaksi.

Kerrot että sinulla löytyy ulkonäköä. Tulipahan vain mieleen että miksi sitten olet niin varma että juuri minulle hoikkana pysyminen olisi jotenkin vaikeaa, vai onko sinulla se ulkonäkö enempi sitä rintavauutta ja persevyyttä? Sekin kun tuli näet mieleeni tuossa että kaksi lasta laittanut äitini on laihempi kuin minä, tosin harrastaa liikuntaakin vielä enemmän kuin minä. Mutta jos ei sitä miestä löydy minua lihottamaan (kumppanin kanssahan aina elämä menee läskisemmäksi tutkimustenkin mukaan), niin mikä minua estää liikkumasta yhtä paljon kuin äitiäni? Ei ainakaan lapset tai lapsenlapset joiden takia pitäisi kokoajan olla pitämässä kakkukestejä. :)

Niillä geeneillä mennään mitä on saatu ja loput on kiinni omista valinnoista. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että lapsia laittamalla saa ehkäistyä yksinäisyyden, ei ainakaan jos menee katsomaan sairaaloihin joissa makaa unohdettuja vanhuksia.

Ei kenelläkään meistä ole varaa omahyväisyyteen, mutta ylpeä kannattaa olla siitä millainen on jos ei sitä muuttaakaan voi. Lapsentekohaluja ihmisestä ei saa pois ja sen takia olen antanut rukkaset parille miehelle jotka ovat heti ilmoittaneet lapsia haluavansa (44-vuotiaan kanssa?! äly hoi!) Mutta eipä ihmiseen myöskään saa niitä haluja väkisin tungettua jos niitä ei hänessä ole.

Siispä me kaikki joudumme vain olemaan omia itsejämme. Vaikka sitten mummona kuulostaisikin joltain pojanklopilta oman asenteensa kanssa, kuten tuossa ylempänä kieltämättä tuli mieleen.

Lue lisää

Ahaa, miehen kuitenkin haluaisit, vai oletko jättänyt miehenkin ottamatta kun et ole "halunnut", kutren nyt selität lapsettomaksi jäämistäsi??

uskotaan..::) kirjoitti:

Ahaa, miehen kuitenkin haluaisit, vai oletko jättänyt miehenkin ottamatta kun et ole "halunnut", kutren nyt selität lapsettomaksi jäämistäsi??

Oletko itse ottanut opossumeja? Ai et vai? Millä aiot selittää sen että et ole ottanut opossumia? Sääliksi käy jos et ole ottanut opossumia.

Kaikki ei vaan ole niin ahneita että pitää saada ihan kaikki. ;)

......::)) kirjoitti:

En muuten ole yksin enkä yksinäinenkään. Ja ne paseni olen tehnyt aikanaan, joten nyt on jo liuta lapsenlapsiakin.Näitä kaikkia ja paljon muuta sinä ikuisena vanhanapiikana jäät paitsi.Ulkonäköä minulla löytyy sekä mieskin on, joten säälintunne herää kaltaistesi säälittäviä miehenkaipuu viestejä lukiessa.

Lue lisää

Ylimielisyydellä on joskus kova hinta.. :)

Ei koskaan pitäisi säälitellä tai antaa julki tuota paremmuuden tunnettaa varattuna olosta ja kun herranen aika ihan olet onnistunut tekemään niinkin ihmeellisen asian kuin lisääntyä.. jotjot.. toivotaan ettei kohtalo kipauta joku kaunis pvä.

Mitä korkeammalta tippuu, sen kovemmin se sattuu. On koettu..

Olipa tyhmä kirjoitus sinulla, säliks käy tota ämmä ;)

Niin, en minäkään onnistunut miestä näiltä treffeiltä löytämään, vaikka useamman vuoden etsiskelin. Olen mukava, hoikka tai jopa sellainen mallinvartaloinen ja hauskakin nainen, enkä etsi kuuta taivaalta. Sattumaa varmaan tämä epäonnistuminen. Tosin en oikein jaksanut panostaa eli käydä treffeillä. Kait se sitten kertoo siitä, että yksinkin hyvin pärjään. Kyllähän lähes jokainen tapaamani mies olisi tainnut haluta jatkaa tapailua, mutta enpä innostunut. Jotenkin tuntuukin, että ne ketkä helposti kaverin löytää, aloittavat seurustelun sen ihan kivan kanssa. Minulla ei riitä sellaiseen innostusta. Eli jos nainen vain haluaa, niin varmasti jokainen voi miehen löytää, koska ei miehet kovin nirsoja ole, mukana nainen ja siinä se on. Ehkä se on sitä realismia, johon itsekin pitäisi asettua, jos mielii miehen elämään(sä).

Sienimetsä on hyötyliikuntaa, entä jos siippa ei viitsi lähteä sinnekään? Pointti oli varmaankin enemmän yhteisessä tekemisessä kuin itse liikunnassa, noin loppupeleissä. Minulle ainakin on tärkeää että kumppani on mesessä riippumatta siitä mitä tarkemmin puhuen tehdään.

Mitä sillä miehellä sitten tekee jos sen kanssa ei voi tehdä yhtään mitään?

Itselleni ei riitä valitettavasti pelkkä apaattinen television tuijottaminen. Kaipaan seurustelusuhteiden ajoilta kaikkein eniten yhteistä aikaa luonnon parissa. Sinne pääsen toki yksinkin, mutta sitä yksinoloa luonnossa ehtii kyllä kertyä minun kohdallani niin paljon että kaksinolo olisi erittäin tervetullutta.

Tuntuu perin merkilliseltä että tässä maassa missä mukamas pidetään luonnosta ja metsistä on niin helvetin vaikeaa löytää juurikin sopivasti luonnossa oleilusta kiinnostunut mies. Joko tilanne on se että miestä ei saa lähellekään metsää, tai sitten hänellä on fanaattisempi ote touhuun kuin itselläni - minä kun en taas ole kiinnostunut asumaan kahta viikkoa teltassa ilman pesumahdollisuutta, enkä kykene vaeltamaan 30 km päivässä rinkka selässä, kun selkä on aivan paskana. 1 - 2 yön telttareissu ja mielellään ilman rinkkaa on kivempaa.

Ei ole ainoa asia missä huomaan olevani väliinputoaja. Tuntuu että tässä 40 kieppeillä mennään äärimmäisyydestä toiseen. Joko ei kiinnosta tyyppiä yhtään mikään, tai sitten joku harrastus vie kaiken ajan ja se on viety ihan ekstremeen asti. Missä ihmiset joiden kanssa voi kepeästi ja miellyttävästi puuhata välillä yhtä ja toisinaan toista???

Daami69 kirjoitti:

Mitä sillä miehellä sitten tekee jos sen kanssa ei voi tehdä yhtään mitään?

Itselleni ei riitä valitettavasti pelkkä apaattinen television tuijottaminen. Kaipaan seurustelusuhteiden ajoilta kaikkein eniten yhteistä aikaa luonnon parissa. Sinne pääsen toki yksinkin, mutta sitä yksinoloa luonnossa ehtii kyllä kertyä minun kohdallani niin paljon että kaksinolo olisi erittäin tervetullutta.

Tuntuu perin merkilliseltä että tässä maassa missä mukamas pidetään luonnosta ja metsistä on niin helvetin vaikeaa löytää juurikin sopivasti luonnossa oleilusta kiinnostunut mies. Joko tilanne on se että miestä ei saa lähellekään metsää, tai sitten hänellä on fanaattisempi ote touhuun kuin itselläni - minä kun en taas ole kiinnostunut asumaan kahta viikkoa teltassa ilman pesumahdollisuutta, enkä kykene vaeltamaan 30 km päivässä rinkka selässä, kun selkä on aivan paskana. 1 - 2 yön telttareissu ja mielellään ilman rinkkaa on kivempaa.

Ei ole ainoa asia missä huomaan olevani väliinputoaja. Tuntuu että tässä 40 kieppeillä mennään äärimmäisyydestä toiseen. Joko ei kiinnosta tyyppiä yhtään mikään, tai sitten joku harrastus vie kaiken ajan ja se on viety ihan ekstremeen asti. Missä ihmiset joiden kanssa voi kepeästi ja miellyttävästi puuhata välillä yhtä ja toisinaan toista???

Lue lisää

Mä olen miettinyt että tarttis raahata noi pojat laavulle kun tässä aika lähelläkin on semmonen. Se on kaupunkilaispojille melkonen elämys kun ollaankin keskellä yötä pimässä eikä oo telkkarit ja tietsikat rämisemässä, varmaan sen kännykänkin voi (pitää) jättää kotiin. Itekään nyt niin fanaattinen luontoihminen ole mutta onhan siellä joskus kiva hetken oleilla, rauhoittavaa jos vaan osaa, voihan se ahdistaakin toisia. Suoritin varusmiespalvelukseni Rajavartioston sissikomppaniassa että oon muutamankin yön joutunu mettis olemaan :D Mut kuylä katon alla on silti kivempaa :P

miesvm1967 kirjoitti:

Mä olen miettinyt että tarttis raahata noi pojat laavulle kun tässä aika lähelläkin on semmonen. Se on kaupunkilaispojille melkonen elämys kun ollaankin keskellä yötä pimässä eikä oo telkkarit ja tietsikat rämisemässä, varmaan sen kännykänkin voi (pitää) jättää kotiin. Itekään nyt niin fanaattinen luontoihminen ole mutta onhan siellä joskus kiva hetken oleilla, rauhoittavaa jos vaan osaa, voihan se ahdistaakin toisia. Suoritin varusmiespalvelukseni Rajavartioston sissikomppaniassa että oon muutamankin yön joutunu mettis olemaan :D Mut kuylä katon alla on silti kivempaa :P

Lue lisää

Rasittavinta retkeilyssä on se kamojen pakkaaminen... Varsinkin sitten kun lähtee kotiinpäin. Ja varsinkin jos sataa. :P Mutta se on vaan niin ihanaa olla siellä luonnon keskellä jos ei kuulu liikenteen kumu eikä humu, ja aamulla saa kiskoa raikasta ilmaa keuhkoihinsa niin että rutisee... Kyllä se kerran pari on kiva kesässä kokea.

Ja tietty ne kodin mukavuudet on entistä mukavampia kun on pari päivää välillä pois.

Kiitos tsempistä. :)

Se voi toki olla että aika moni mies on niitä lapsia laittanut ja kuvittelee että lapseton nainen on niin friikki olio ettei sen kanssa tulisi lainkaan juttuun. Itse en osaa sanoa onko minulla ennakkoluuloja isämiehiä kohtaan, ainakin koen että on selviö että ne lapset tulevat ykkössijalla ja sitten vasta minä. Mutta mitään kavereita ja eksiä en kyllä ala siinä välissä katselemaan niin että itse olisin täysin jollain Ö-sijalla.

Se että olisin lasten jälkeen heti seuraavana ei kuitenkaan tarkoita sitä että haluaisin mieheltä ylenmäärin aikaa ja huomiota. Olen aina ollut vähään tyytyväinen, jopa miesvalinnoissani. Liika on kumminkin liikaa ja jotain juttuja haluan tehdä toisin kuin aiemmin. Ihan mitä tahansa en enää siedä.

Ymmärrän että moni selvittää nimenomaan seurustelemalla onko toisen kanssa yhteistä tulevaisuutta. Siinä minulla on yksi kompastuskivi, koska en halua alkaa seurustelemaan jos ei ole erityisen vahva tunne ja kiinnostus toista kohtaan. Aiempien suhteideni perusteella kokisin että en ole ihminen joka pikkuhiljaa alkaa rakastamaan jotain "ihan kivaa" miestä. Minulle ei kehity tunteita jos niitä ei ole jo heti alkumetreillä alustavasti. Pidän hyvin vastenmielisenä sanoa toiselle että tarttis erota, tai kuulla se toiselta. Kammoksun niin kovasti eroamista että sen takia haluan olla aikas varma ennen kuin alan toisen kanssa oleilemaan.

Ja tuotahan voivat tietysti miehet pelätä. Jos ei osaa esittää jotenkin huolettoman kepeää, rempseää ja reteää, he varmaan kuvittelevat että kirkonkellot kilkuttaa vastoin heidän tahtoaan?

Hyvin pitkälti voi olla kaikenlaiset ihan tuulesta temmotut oletukset tiellä. Mies olettaa minusta jotain mikä ei edes pidä paikkaansa; ei viitsi tai kehtaa kysyä suoraan miten asia on juuri minun kohdallani ja yrittää perustaa näkemyksensä siihen miten aiemmat naiset ovat käyttäytyneet. Älytöntä touhua. Ihmisillä on kieli, ja sitä kannattaisi käyttää.

Daami69 kirjoitti:

Kiitos tsempistä. :)

Se voi toki olla että aika moni mies on niitä lapsia laittanut ja kuvittelee että lapseton nainen on niin friikki olio ettei sen kanssa tulisi lainkaan juttuun. Itse en osaa sanoa onko minulla ennakkoluuloja isämiehiä kohtaan, ainakin koen että on selviö että ne lapset tulevat ykkössijalla ja sitten vasta minä. Mutta mitään kavereita ja eksiä en kyllä ala siinä välissä katselemaan niin että itse olisin täysin jollain Ö-sijalla.

Se että olisin lasten jälkeen heti seuraavana ei kuitenkaan tarkoita sitä että haluaisin mieheltä ylenmäärin aikaa ja huomiota. Olen aina ollut vähään tyytyväinen, jopa miesvalinnoissani. Liika on kumminkin liikaa ja jotain juttuja haluan tehdä toisin kuin aiemmin. Ihan mitä tahansa en enää siedä.

Ymmärrän että moni selvittää nimenomaan seurustelemalla onko toisen kanssa yhteistä tulevaisuutta. Siinä minulla on yksi kompastuskivi, koska en halua alkaa seurustelemaan jos ei ole erityisen vahva tunne ja kiinnostus toista kohtaan. Aiempien suhteideni perusteella kokisin että en ole ihminen joka pikkuhiljaa alkaa rakastamaan jotain "ihan kivaa" miestä. Minulle ei kehity tunteita jos niitä ei ole jo heti alkumetreillä alustavasti. Pidän hyvin vastenmielisenä sanoa toiselle että tarttis erota, tai kuulla se toiselta. Kammoksun niin kovasti eroamista että sen takia haluan olla aikas varma ennen kuin alan toisen kanssa oleilemaan.

Ja tuotahan voivat tietysti miehet pelätä. Jos ei osaa esittää jotenkin huolettoman kepeää, rempseää ja reteää, he varmaan kuvittelevat että kirkonkellot kilkuttaa vastoin heidän tahtoaan?

Hyvin pitkälti voi olla kaikenlaiset ihan tuulesta temmotut oletukset tiellä. Mies olettaa minusta jotain mikä ei edes pidä paikkaansa; ei viitsi tai kehtaa kysyä suoraan miten asia on juuri minun kohdallani ja yrittää perustaa näkemyksensä siihen miten aiemmat naiset ovat käyttäytyneet. Älytöntä touhua. Ihmisillä on kieli, ja sitä kannattaisi käyttää.

Lue lisää

Lapsettomuus saattaa olla yksi seikka muttei varmasti ainoa. Täytyy vaan omalta osalta ainakin myöntää että lapsellisen miehen kanssa on sen verran samoja elämänvaiheita yms. että jutut on kolahtaneet paremmin.

Jos joutuu johonkin exän kanssa käytävän draaman keskelle tms. niin sietämistä saattaa tosiaan olla liikaa. Itselle tätä ei onneksi ole käynyt ja oma ero tuli hoidettua niin, ettei exän uuden kumppanin tarvitse minun puolelta pelätä minkäänlaista showta.

Kun aloittelin treffailua eron jälkeen, odotin uuden miehen tavatessani suuria tunteita. Olen oppinut pikkuhiljaa tajuamaan ettei minulla sellaisia heti tule vaan kyllä siihen muutama tapaamiskerta tarvitaan. Sen kyllä tiedän ekan tapaamisen jälkeen haluanko tavata toista kertaa. Olen opetellut rennompaa asennetta enkä odota heti liikoja. Ja ne kolme miestä, niin kyllä ne olivat enemmän kuin ”ihan kivoja”, mutta niin vaan kävi ettei ne jutut kantaneet sen pidemmälle kun enempi tutustuttiin. Toki minulla on tätä treffailua takana vasta vuoden verran, joten jos näitä kuukauden parin suhteita vuoden päästä on toinen mokoma lisää, saatan alkaa muuttamaan mielipidettäni.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että puhetta, puhetta… se auttaisi asiaa paljon jos asioita käsiteltäisiin avoimemmin. Siinä on vaan se vaikeus, kun itsekään en ihan heti halua omista asioista ja elämänhistoriasta kaikkea kertoa ja myös, ettei treffailut muutu liian nopeasti liian vakaviksi. Hauskaahan niillä ensimmäisillä tapaamiskerroilla pitää kuitenkin olla jotta hyvä vire jatkuu.

Nainen_44 kirjoitti:

Lapsettomuus saattaa olla yksi seikka muttei varmasti ainoa. Täytyy vaan omalta osalta ainakin myöntää että lapsellisen miehen kanssa on sen verran samoja elämänvaiheita yms. että jutut on kolahtaneet paremmin.

Jos joutuu johonkin exän kanssa käytävän draaman keskelle tms. niin sietämistä saattaa tosiaan olla liikaa. Itselle tätä ei onneksi ole käynyt ja oma ero tuli hoidettua niin, ettei exän uuden kumppanin tarvitse minun puolelta pelätä minkäänlaista showta.

Kun aloittelin treffailua eron jälkeen, odotin uuden miehen tavatessani suuria tunteita. Olen oppinut pikkuhiljaa tajuamaan ettei minulla sellaisia heti tule vaan kyllä siihen muutama tapaamiskerta tarvitaan. Sen kyllä tiedän ekan tapaamisen jälkeen haluanko tavata toista kertaa. Olen opetellut rennompaa asennetta enkä odota heti liikoja. Ja ne kolme miestä, niin kyllä ne olivat enemmän kuin ”ihan kivoja”, mutta niin vaan kävi ettei ne jutut kantaneet sen pidemmälle kun enempi tutustuttiin. Toki minulla on tätä treffailua takana vasta vuoden verran, joten jos näitä kuukauden parin suhteita vuoden päästä on toinen mokoma lisää, saatan alkaa muuttamaan mielipidettäni.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että puhetta, puhetta… se auttaisi asiaa paljon jos asioita käsiteltäisiin avoimemmin. Siinä on vaan se vaikeus, kun itsekään en ihan heti halua omista asioista ja elämänhistoriasta kaikkea kertoa ja myös, ettei treffailut muutu liian nopeasti liian vakaviksi. Hauskaahan niillä ensimmäisillä tapaamiskerroilla pitää kuitenkin olla jotta hyvä vire jatkuu.

Lue lisää

Itse en odota mitään elämää suurempia tunteita, mutta että toisen kanssa pääsee samalle aallonpituudelle. Minulle kumppanin on syytä olla paras ystävä, tai en näe koko parisuhteessa mitään pointtia.

Ihmisestä näkee heti miellyttääkö hän silmää, ekan tapaamisen varrella selviää haluaako tavata toiste. Jos on kaikinpuolin epävarma olo, valitsen mieluummin ns. pakit, koska en halua roikottaa ketään miestä epävarmalla pohjalla jos hän saattaisi saada sellaisen naisen jolle hän on heti napakymppi. En tiedä ymmärsikö tätä esim. eräs kauempana asuva mies joka sai päähänsä että hän on ruma ja liian ujo, vaikka ei se siitä ollut kysymys (ja yritin kertoakin että ei ole).

Se voi toki olla että jokainen jolle löytäminen on vaikeampaa yrittää keksiä jotain selityksiä sille miksei onnista. Vaikka ainoa syy ehkä lopulta onkin juuri se onnistaminen, onni, onnekkuus. Onhan tällä palstalla jotkut kertoneet rampanneensa 40 treffeillä vuoden aikana, se kertoo kyllä jo yrittämisestä. Enkä usko että he ovat niin vastenmielisiä että aina oma syynsä jos ei käy flaksi.

Sitäkin olen tässä ketjussa pohdiskellut että se ettei löydä sopivaa ei kerro kyllä siitä yhtään mitään että olisi jotenkin vastenmielinen ihminen, koska kun ihmisiä kohtaa livessä ja netissä, niin huomaa kyllä että monet vastenmieliset ihmiset ovat parisuhteessa. Mitenkähän sitten ovat onnistuneet? Eivät ole alunperin olleet niin ilkeitä, tai sitten ovat ilkeitä kaikille muille kuin kumppanilleen? Vai ovatko vain osanneet lumota miehen/naisen vakuuttelemalla omaa erinomaisuuttaan? Tarpeeksi itsevarma tyyppihän myy vaikka pakastimia eskimoille.

Kommentti "Nainen_44"n kirjoitukseen.

Tässä tuli loistavasti se ero, mikä on Aikuisella naisella ja ap:llä.
Ei kyse ole mistään "arpaonnesta". Kyse on aikuisuudesta.
Ihan sama mitä ap. räpeltää tänne sivu tolkulla.
Syyn nakkaaminen toisten (lue.miesten) niskaan, hienommin sanottuna projisointi,ei tilannetta paranna.
Joskus olisi hyvä vain antaa edes hieman periksi ja kuunnella muita.
Ja niin kauan kuin odottaa netistä jotain löytävänsä...miten olisi ihan vaan luomuna löytää joku päivä, kun sitä vähiten odottaa, joku, jonka kanssa mätsää.

Terv. se joka "raahaa" naistaan ympäri maailmaa.:)

Ei muista kirjoitti:

Kommentti "Nainen_44"n kirjoitukseen.

Tässä tuli loistavasti se ero, mikä on Aikuisella naisella ja ap:llä.
Ei kyse ole mistään "arpaonnesta". Kyse on aikuisuudesta.
Ihan sama mitä ap. räpeltää tänne sivu tolkulla.
Syyn nakkaaminen toisten (lue.miesten) niskaan, hienommin sanottuna projisointi,ei tilannetta paranna.
Joskus olisi hyvä vain antaa edes hieman periksi ja kuunnella muita.
Ja niin kauan kuin odottaa netistä jotain löytävänsä...miten olisi ihan vaan luomuna löytää joku päivä, kun sitä vähiten odottaa, joku, jonka kanssa mätsää.

Terv. se joka "raahaa" naistaan ympäri maailmaa.:)

Lue lisää

"Ei kyse ole mistään "arpaonnesta""

"miten olisi ihan vaan luomuna löytää joku päivä, kun sitä vähiten odottaa, joku, jonka kanssa mätsää"

No juurikin tuurista eli onnestahan tuossa on kyse että mätsääkö, niin onlinessa kuin livenä. Vittu sä oot hölömö! Ap on fiksu nainen! Ärsyttävä pelle olet sinä, raahaile naistas miten haluat :D :D :D

Ei muista kirjoitti:

Kommentti "Nainen_44"n kirjoitukseen.

Tässä tuli loistavasti se ero, mikä on Aikuisella naisella ja ap:llä.
Ei kyse ole mistään "arpaonnesta". Kyse on aikuisuudesta.
Ihan sama mitä ap. räpeltää tänne sivu tolkulla.
Syyn nakkaaminen toisten (lue.miesten) niskaan, hienommin sanottuna projisointi,ei tilannetta paranna.
Joskus olisi hyvä vain antaa edes hieman periksi ja kuunnella muita.
Ja niin kauan kuin odottaa netistä jotain löytävänsä...miten olisi ihan vaan luomuna löytää joku päivä, kun sitä vähiten odottaa, joku, jonka kanssa mätsää.

Terv. se joka "raahaa" naistaan ympäri maailmaa.:)

Lue lisää

Valitettavasti minulle ei ole olemassa mitään "luomuna löytämistä", koska vaikuttaisi vähän siltä että tällä seudulla naiset haetaan baareista ja minusta ne ovat ahdistavia paikkoja. Kaveripiiriä ei tullut aikoinaan haalittua semmoista mistä löytäisi irtomiehiä, ja luulenpa että ne jotka ovat kaikkein tyytyväisimpiä suhteeseensa löytävän kumppanin nimen-omaan tuttavistaan! Näiden kanssahan saa olla jatkuvasti tekemisissä ja täten tutustuu luontevasti (luomuna?) toiseen ja kenties rakastuukin.

Minulla on syitä miksei tätä ihmisjoukkoa löydy ympäriltäni, mutta en ala sitä tänne kaikkien rääpösteltäväksi tarinoimaan. Yksi syy on se että olen pettynyt muutamiin ihmisiin ja pelännyt toisten ihmisten takia (mm. itseäni reilummin vanhempien miesten vuoksi), joten olen ajoittain pyrkinyt olemaan mahdollisimman vähän ihmisten kanssa tekemisissä ettei taas kiusattaisi.

Muiden kiusattujen joukostahan minä aiemmin miehenkin aina etsin, mutta nykyään nämä ovat kai sitten jo niin masentuneita ja apatisoituneita että eivät ole enää ns. tarjolla, tahi viina on vienyt nämäkin miehet.

Ihan aikuisena minä olen silti ihmisiä pitänyt vaikka nämä netistä kumppania etsivätkin. Tuntuu vähän oudolta että mikä siinä nettitouhussa on muka niin paljon lapsellisempaa, hävettävämpää, naurettavampaa, oudoksuttavampaa jne. kuin vaikkapa sieltä baareista hakemisesta. Kuitenkin sinne kaikki menevät kittaamaan viinaa ja etsimään helppoa seksiä, joten jotenkin se vain ei oikein väiky mielessäni paikkani mistä löytyy oikea ihmissuhde.

Koska monet karsastavat nettideittejä, tänne rikastuu kaikkein omituisimmat ihmiset (voin kai minäkin sellainen olla, ihan sama), joten löydäpä tästä lössistä sitten joku. Epäilen että suuressa maailmassa nettideittailu on ihan normaali deittimuoto siinä missä muutkin, jästipäät suomalaiset vain ovat omassa maassaan tämän sössineet.

Silti yhtälailla olisi varmaan itku ikenillä jos siellä baareissa juostessa tapaisi miehiä läjäpäin ja heistäkään ei löytäisi sitä sopivaa.

En ymmärrä minkä takia kumppanin löytäneiden on niin kauhean vaikea mieltää että kaikki eivät vain löydä. Olen tainnut ennenkin kysyä että onko se oma kumppani niin täysin YHDENTEKEVÄ tyyppi että sellaiseksi kelpasi kuka tahansa? Eikö minkäänlaista ainutlaatuisuuden ja merkittävyyden tunnetta ollut tavatessa tai kehittynyt myöhemmin?

Me jotka emme osu samaan paikkaan yhtäaikaa juuri sen kanssa jonka kera kolahtaisi olisimme tasan taatusti onnessamme juurikin sen oikean kanssa. Tuntuu todella kummalta että joku voisi olla vuosia suhteessa sellaisen kanssa joka ei merkitse hänelle yhtikäs mitään. Silti vain tuon tuostakin moni mies on minulle netissä opettamassa että kunhan vain suostun luopumaan kaikista kriteereistä niin simsalabim.

Miten voisin luopua siitä että on tietynlaisia ihmisiä joihin todennäköisesti ihastun, ja miten voisin ennenkaikkea luopua ihastumisen mahdollisuudesta? Se olisi huoraamista alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota kohtaan ei tunne yhtään mitään.

Mutta en toki oleta että sinäkin vaadit tuota. Oletan vain että sinulle ei vain valkene miten helvetin hyvä arpaonni SINULLA OLI, jos se naisesi on totta.

miesvm1967 kirjoitti:

"Ei kyse ole mistään "arpaonnesta""

"miten olisi ihan vaan luomuna löytää joku päivä, kun sitä vähiten odottaa, joku, jonka kanssa mätsää"

No juurikin tuurista eli onnestahan tuossa on kyse että mätsääkö, niin onlinessa kuin livenä. Vittu sä oot hölömö! Ap on fiksu nainen! Ärsyttävä pelle olet sinä, raahaile naistas miten haluat :D :D :D

Lue lisää

Onko lukemisen ymmärtämisessä ongelmia? Tunnetko ap:n henk.koht.?
No, ota iisisti, kyllä se siitä.

Daami69 kirjoitti:

Valitettavasti minulle ei ole olemassa mitään "luomuna löytämistä", koska vaikuttaisi vähän siltä että tällä seudulla naiset haetaan baareista ja minusta ne ovat ahdistavia paikkoja. Kaveripiiriä ei tullut aikoinaan haalittua semmoista mistä löytäisi irtomiehiä, ja luulenpa että ne jotka ovat kaikkein tyytyväisimpiä suhteeseensa löytävän kumppanin nimen-omaan tuttavistaan! Näiden kanssahan saa olla jatkuvasti tekemisissä ja täten tutustuu luontevasti (luomuna?) toiseen ja kenties rakastuukin.

Minulla on syitä miksei tätä ihmisjoukkoa löydy ympäriltäni, mutta en ala sitä tänne kaikkien rääpösteltäväksi tarinoimaan. Yksi syy on se että olen pettynyt muutamiin ihmisiin ja pelännyt toisten ihmisten takia (mm. itseäni reilummin vanhempien miesten vuoksi), joten olen ajoittain pyrkinyt olemaan mahdollisimman vähän ihmisten kanssa tekemisissä ettei taas kiusattaisi.

Muiden kiusattujen joukostahan minä aiemmin miehenkin aina etsin, mutta nykyään nämä ovat kai sitten jo niin masentuneita ja apatisoituneita että eivät ole enää ns. tarjolla, tahi viina on vienyt nämäkin miehet.

Ihan aikuisena minä olen silti ihmisiä pitänyt vaikka nämä netistä kumppania etsivätkin. Tuntuu vähän oudolta että mikä siinä nettitouhussa on muka niin paljon lapsellisempaa, hävettävämpää, naurettavampaa, oudoksuttavampaa jne. kuin vaikkapa sieltä baareista hakemisesta. Kuitenkin sinne kaikki menevät kittaamaan viinaa ja etsimään helppoa seksiä, joten jotenkin se vain ei oikein väiky mielessäni paikkani mistä löytyy oikea ihmissuhde.

Koska monet karsastavat nettideittejä, tänne rikastuu kaikkein omituisimmat ihmiset (voin kai minäkin sellainen olla, ihan sama), joten löydäpä tästä lössistä sitten joku. Epäilen että suuressa maailmassa nettideittailu on ihan normaali deittimuoto siinä missä muutkin, jästipäät suomalaiset vain ovat omassa maassaan tämän sössineet.

Silti yhtälailla olisi varmaan itku ikenillä jos siellä baareissa juostessa tapaisi miehiä läjäpäin ja heistäkään ei löytäisi sitä sopivaa.

En ymmärrä minkä takia kumppanin löytäneiden on niin kauhean vaikea mieltää että kaikki eivät vain löydä. Olen tainnut ennenkin kysyä että onko se oma kumppani niin täysin YHDENTEKEVÄ tyyppi että sellaiseksi kelpasi kuka tahansa? Eikö minkäänlaista ainutlaatuisuuden ja merkittävyyden tunnetta ollut tavatessa tai kehittynyt myöhemmin?

Me jotka emme osu samaan paikkaan yhtäaikaa juuri sen kanssa jonka kera kolahtaisi olisimme tasan taatusti onnessamme juurikin sen oikean kanssa. Tuntuu todella kummalta että joku voisi olla vuosia suhteessa sellaisen kanssa joka ei merkitse hänelle yhtikäs mitään. Silti vain tuon tuostakin moni mies on minulle netissä opettamassa että kunhan vain suostun luopumaan kaikista kriteereistä niin simsalabim.

Miten voisin luopua siitä että on tietynlaisia ihmisiä joihin todennäköisesti ihastun, ja miten voisin ennenkaikkea luopua ihastumisen mahdollisuudesta? Se olisi huoraamista alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jota kohtaan ei tunne yhtään mitään.

Mutta en toki oleta että sinäkin vaadit tuota. Oletan vain että sinulle ei vain valkene miten helvetin hyvä arpaonni SINULLA OLI, jos se naisesi on totta.

Lue lisää

Mistä tää "yhdentekevä"-juttu tulee? Onko 4v. (sen ajan olemme olleet jo yhdessä) rakkautta ja elämää(!!) jotenkin turha juttu sinulle? Mulle ei.
Kerroinhan jo musa-jutut ja muut. Milloin mökkeillään, milloin reissaillaan. Onko siinä jotain outoa? Niinhän ihmiset tekevät, kun viihtyvät toistensa seurassa.
Mikä minulta uupuu tässä suhteessa? Sekö, että menee hyvin? Vai pitäiskö sukat olla saman väriset, vai mikä? Kaikissa meissä on Jotain, joka ei mätsää yhteen.
Meillä ne on niin pikku juttuja (itse asiassa kun alan funtsia tulee mieleen ekaksi, että pidän futiksesta, hän ei). Leffat, musa (hyvin pitkälle), keikoille menot, jne.jne. menee aika hyvin yksiin. Eipähän tapella turhista, ollaan aikuisia. Lapset jo isoja, mitä nyt lasten lapset pyörii välillä jaloissa. Iham mukavaa sekin aika ajoin.

Mikä sinusta tekee noin ihmiskammoisen, tai mieskammoisen vai mistä on kyse? Etkö uskalla livenä ottaa kontakta? Eikö sinuun oteta? Yleensä vähänkin viehättäviin otetaan. Näistä tietysti 95% on ääliöitä, mutta aina joskus varmaan mielenkiintoisiakin. Tässä maassa kun naiset ovat todella saamattomia, niin
miesten on pakko yrittää. Niin itsekin tein ja kas! :)
Ja olen tehnyt ennenkin ja kas silloinkin. Netistä löysin paljon seuraa, lyhyempiä ja pidempiä suhteita. Lopetin itse ne, koska jostain h-tin syystä useimmat naiset netissä näköjään ovat enemmän tai vähemmän vaikeita ennemmin tai myöhemmin. Tottakai tämä foorumi vetää puoleensa paljon tasapainottomia ja epätoivoisia ihmisiä, koska pinna ei riitä muuhun jne.

Baari ei kait ole kuin se hankalin paikka löytää mitään. Tosin itse sieltäkin löysin pari, toinen aivan ihana nainen, toinen kipee. Ihana nainen olisi ollut aivan must, mutta kolme lasta ja eri paikkakunta ja keskeneräinen erotilanne...
Ja olen siis aikanaan ollut 15v. naimisissa. Siitä lähdin, ja hyvä niin. Ihan väleissä exän kanssa.

Joten kun yritän sinulle selvittää missä vika, niin suutut?! "Teini touhulla tarkoitan noita kriteereitäsi, ja malttamattomuuttasi. Teinit ihastuvat suinpäin. Silloin kun aikuiset kokevat "salama rakkauden", silloin käy yleensä huonosti. Se on ihan tunnettu tosiasia. Siksi kantsis varmaan joskus himmata ja odottaa ja..

Paras ystäväni (naispuolinen) löysi netistä rakkautensa. Juuri vietettiin häitä.
(mukavat pihasellaiset) Mutta tuo on suht' harvinaista. Kaksi muutakin löysivät (siis naisia molemmat) , mutta masentuneita miehiä...Toinen erosi ja toisesta en tällä hetkellä tiedä, mutta olen aika varma (tietyistä asioista sen voi arvata), että ei ole onnellinen loppu, mutta loppu häämöttää.

Ei ole kyse kuin itsensä likoon laittamisesta. Aikaa voi mennä, mutta se päivä tulee. Eri asia sitten miten vähän ajan päästä, mutta sitä kait on turha miettiä.

Ei muuta kuin onnea, ja rohkeutta ja hermoja tajuntaa siitä, ettei kaikki ole heti sitä miltä ehkä näyttää...(positiivisessa ja vähemmän positiivisessa mielessä).

Ei muista kirjoitti:

Mistä tää "yhdentekevä"-juttu tulee? Onko 4v. (sen ajan olemme olleet jo yhdessä) rakkautta ja elämää(!!) jotenkin turha juttu sinulle? Mulle ei.
Kerroinhan jo musa-jutut ja muut. Milloin mökkeillään, milloin reissaillaan. Onko siinä jotain outoa? Niinhän ihmiset tekevät, kun viihtyvät toistensa seurassa.
Mikä minulta uupuu tässä suhteessa? Sekö, että menee hyvin? Vai pitäiskö sukat olla saman väriset, vai mikä? Kaikissa meissä on Jotain, joka ei mätsää yhteen.
Meillä ne on niin pikku juttuja (itse asiassa kun alan funtsia tulee mieleen ekaksi, että pidän futiksesta, hän ei). Leffat, musa (hyvin pitkälle), keikoille menot, jne.jne. menee aika hyvin yksiin. Eipähän tapella turhista, ollaan aikuisia. Lapset jo isoja, mitä nyt lasten lapset pyörii välillä jaloissa. Iham mukavaa sekin aika ajoin.

Mikä sinusta tekee noin ihmiskammoisen, tai mieskammoisen vai mistä on kyse? Etkö uskalla livenä ottaa kontakta? Eikö sinuun oteta? Yleensä vähänkin viehättäviin otetaan. Näistä tietysti 95% on ääliöitä, mutta aina joskus varmaan mielenkiintoisiakin. Tässä maassa kun naiset ovat todella saamattomia, niin
miesten on pakko yrittää. Niin itsekin tein ja kas! :)
Ja olen tehnyt ennenkin ja kas silloinkin. Netistä löysin paljon seuraa, lyhyempiä ja pidempiä suhteita. Lopetin itse ne, koska jostain h-tin syystä useimmat naiset netissä näköjään ovat enemmän tai vähemmän vaikeita ennemmin tai myöhemmin. Tottakai tämä foorumi vetää puoleensa paljon tasapainottomia ja epätoivoisia ihmisiä, koska pinna ei riitä muuhun jne.

Baari ei kait ole kuin se hankalin paikka löytää mitään. Tosin itse sieltäkin löysin pari, toinen aivan ihana nainen, toinen kipee. Ihana nainen olisi ollut aivan must, mutta kolme lasta ja eri paikkakunta ja keskeneräinen erotilanne...
Ja olen siis aikanaan ollut 15v. naimisissa. Siitä lähdin, ja hyvä niin. Ihan väleissä exän kanssa.

Joten kun yritän sinulle selvittää missä vika, niin suutut?! "Teini touhulla tarkoitan noita kriteereitäsi, ja malttamattomuuttasi. Teinit ihastuvat suinpäin. Silloin kun aikuiset kokevat "salama rakkauden", silloin käy yleensä huonosti. Se on ihan tunnettu tosiasia. Siksi kantsis varmaan joskus himmata ja odottaa ja..

Paras ystäväni (naispuolinen) löysi netistä rakkautensa. Juuri vietettiin häitä.
(mukavat pihasellaiset) Mutta tuo on suht' harvinaista. Kaksi muutakin löysivät (siis naisia molemmat) , mutta masentuneita miehiä...Toinen erosi ja toisesta en tällä hetkellä tiedä, mutta olen aika varma (tietyistä asioista sen voi arvata), että ei ole onnellinen loppu, mutta loppu häämöttää.

Ei ole kyse kuin itsensä likoon laittamisesta. Aikaa voi mennä, mutta se päivä tulee. Eri asia sitten miten vähän ajan päästä, mutta sitä kait on turha miettiä.

Ei muuta kuin onnea, ja rohkeutta ja hermoja tajuntaa siitä, ettei kaikki ole heti sitä miltä ehkä näyttää...(positiivisessa ja vähemmän positiivisessa mielessä).

Lue lisää

Eihän tässä sitten mitään ongelmaa ole kun sanot että

AIKAA VOI MENNÄ

- olen nimittäin kokenut että painostat minua heti välittömästi syöksymään suhteeseen kun vaikuttaa olevan niin outoa etten ole pariutunut kolmessa vuodessa. Sitähän netissä monet aina ihmettelevät että miksei muka löydy ketään. Sinäkin siis todellakin tajuat että ei se välttämättä heti löydy. Nuorenakin minulta meni aina pari vuotta että löysin seuraavan oikeasti merkittävän miehen. Miksi se asia olisi miksikään muuttunut ikääntymisen myötä, koska perusluonteeni ei ole sellainen että innostun miehestä kuin miehestä?

Ymmärräthän että yksinolo voi sen verran ottaa päähän että kyllä siitä tekee mieli narista. Se että tulet tänne kehuskelemaan omalla suhteellasi on helppo kokea jonkinlaisena ylimielisyyden osoituksena. Ehkäpä sinun olisi pitänyt vain opetella esittämään asia niin että "kyllä minuakin lykästi, joten ehkä vielä sinuakin joku päivä, joten tsemppiä". Kaiketi me jotka helposti kirjoittelemme pitkiä postauksia joskus hukkaamme sen punaisen langan?

Eivät miehet joihin olen tykästynyt ole tykänneet just presis samasta musasta kuin minä, mutta on ollut kiva että edes jotain voi kuunnella yhdessäkin esim. autossa. Jos toinen olisi 100 % humppa- ja iskelmämies, tätä mahdollisuutta ei olisi. Jotkut deittisaitit kyselevät nimenomaan musamakua, joten ehkä olen erehtynyt tekemään siitä liian suuren numeron - en tiedä. Mutta elokuvamakuni sensijaan on kyllä laajempi, ja tuntuu aika veemäiseltä jos mies ottaessaan yhteyttä ilmoittaa heti ensimmäiseksi että minä en tuommoista paskaa katsele. Aika typerää mielestäni ottaa yhteyttä kertoakseen että en tee sitä tai tätä mitä sinä. Kannattaisi ennemmin kuvailla sitä mitä tekee!

Minulla on tapana nimenomaan listata niitä harrastuksiani että mies näkee olenko samantyyppinen ihminen kuin hän. Olen sen jo nähnyt että tiedetyypille olen liian "henkinen" ja henkiselle tyypille liian skeptinen. Eikä tämä ole ainoa asia missä näytän olevan väliinputoaja, eli jonkinlaista välimallin miestä on todella hankala löytää, jos itse ei ole mikään ekstremeharrastaja missään asiassa. Eivät "mieheni" ole edes harrastaneet täsmälleen samoja asioita kuin minä, mutta aina niissäkin asioissa on jotain yhteistä löytynyt, vaikkapa retkeily.

Ongelma siinä miehen löytämisessä on juuri ja nimenomaan tämä että ei vaan tunnu löytyvän sitä "sekoitusta" missä on kaikki sillä tavalla kohdillaan että löytyy se sielujen välinen yhteys ja on ulkonäkökin KUMMANKIN mieleen. Viimeksi kun kävin treffeillä se olin minä joka otti yhteyttä mieheen, ja s-postia vaihtaessa mies pariinkin kertaan vihjaisi että ei häntä ehkä oikein kiinnosta ja tapaamisessa oli sitten varsin puhumaton. Kyllähän miehet ovat sanoneet että tuollaista se on heilläkin eli naista ei saa kiinnostumaan niin millään ilveellä, ja johtaneeko se sitten lopulta siihen että kukaan ei viitsi ottaa yhteyttä kehenkään kun lopputulos on se että toinen osapuoli vain ilmaisee kyllästyneisyttään ja välinpitämättömyyttään?

Ne innostumisen kierrokset ovat kuitenkin minulle elämän varrelta tuttuja kun kumpikin tykästyy toiseen ja alkaa aina vain enemmän viihtymään toisen kanssa. Enpä tiedä olenko mitään "äkkirakastumista" kokenut sillä tavalla että olisin välittömästi aivan säpinöissäni, mutta kiinnostuminen tapahtuu nopeasti sitten kun toinen ihminen ON sellainen josta on omalle itselle mahdollista kiinnostua, ja sitten niitä myönteisiä kierroksia lähtee kertymään. Jos se puuttuu, ja jos jompikumpi osapuoli on kokoajan että plääh, niin eihän siitä mitään tule.

Mutta mitäpä tästä jauhamaan kun nyt paljastit että ymmärrät että tämä ottaa aikaa. Älä huoli, en todellakaan takerru jokaiseen mitättömään yksityiskohtaan ja olen miehissäni hyväksynyt kaikenlaisia kummallisuuksia mitä en sitten ventovieraan taholta välttämättä jaksaisikaan! Olenhan minä hitto vie hyväksynyt senkin että mies on biseksuaali, joten ei kyllä voi kauhean nipona pitää, vai?

Ei muista kirjoitti:

Mistä tää "yhdentekevä"-juttu tulee? Onko 4v. (sen ajan olemme olleet jo yhdessä) rakkautta ja elämää(!!) jotenkin turha juttu sinulle? Mulle ei.
Kerroinhan jo musa-jutut ja muut. Milloin mökkeillään, milloin reissaillaan. Onko siinä jotain outoa? Niinhän ihmiset tekevät, kun viihtyvät toistensa seurassa.
Mikä minulta uupuu tässä suhteessa? Sekö, että menee hyvin? Vai pitäiskö sukat olla saman väriset, vai mikä? Kaikissa meissä on Jotain, joka ei mätsää yhteen.
Meillä ne on niin pikku juttuja (itse asiassa kun alan funtsia tulee mieleen ekaksi, että pidän futiksesta, hän ei). Leffat, musa (hyvin pitkälle), keikoille menot, jne.jne. menee aika hyvin yksiin. Eipähän tapella turhista, ollaan aikuisia. Lapset jo isoja, mitä nyt lasten lapset pyörii välillä jaloissa. Iham mukavaa sekin aika ajoin.

Mikä sinusta tekee noin ihmiskammoisen, tai mieskammoisen vai mistä on kyse? Etkö uskalla livenä ottaa kontakta? Eikö sinuun oteta? Yleensä vähänkin viehättäviin otetaan. Näistä tietysti 95% on ääliöitä, mutta aina joskus varmaan mielenkiintoisiakin. Tässä maassa kun naiset ovat todella saamattomia, niin
miesten on pakko yrittää. Niin itsekin tein ja kas! :)
Ja olen tehnyt ennenkin ja kas silloinkin. Netistä löysin paljon seuraa, lyhyempiä ja pidempiä suhteita. Lopetin itse ne, koska jostain h-tin syystä useimmat naiset netissä näköjään ovat enemmän tai vähemmän vaikeita ennemmin tai myöhemmin. Tottakai tämä foorumi vetää puoleensa paljon tasapainottomia ja epätoivoisia ihmisiä, koska pinna ei riitä muuhun jne.

Baari ei kait ole kuin se hankalin paikka löytää mitään. Tosin itse sieltäkin löysin pari, toinen aivan ihana nainen, toinen kipee. Ihana nainen olisi ollut aivan must, mutta kolme lasta ja eri paikkakunta ja keskeneräinen erotilanne...
Ja olen siis aikanaan ollut 15v. naimisissa. Siitä lähdin, ja hyvä niin. Ihan väleissä exän kanssa.

Joten kun yritän sinulle selvittää missä vika, niin suutut?! "Teini touhulla tarkoitan noita kriteereitäsi, ja malttamattomuuttasi. Teinit ihastuvat suinpäin. Silloin kun aikuiset kokevat "salama rakkauden", silloin käy yleensä huonosti. Se on ihan tunnettu tosiasia. Siksi kantsis varmaan joskus himmata ja odottaa ja..

Paras ystäväni (naispuolinen) löysi netistä rakkautensa. Juuri vietettiin häitä.
(mukavat pihasellaiset) Mutta tuo on suht' harvinaista. Kaksi muutakin löysivät (siis naisia molemmat) , mutta masentuneita miehiä...Toinen erosi ja toisesta en tällä hetkellä tiedä, mutta olen aika varma (tietyistä asioista sen voi arvata), että ei ole onnellinen loppu, mutta loppu häämöttää.

Ei ole kyse kuin itsensä likoon laittamisesta. Aikaa voi mennä, mutta se päivä tulee. Eri asia sitten miten vähän ajan päästä, mutta sitä kait on turha miettiä.

Ei muuta kuin onnea, ja rohkeutta ja hermoja tajuntaa siitä, ettei kaikki ole heti sitä miltä ehkä näyttää...(positiivisessa ja vähemmän positiivisessa mielessä).

Lue lisää

Niin, sen takia oletin että sinulle on yhdentekevää että sinulla on juuri se nainen kuin on, kun luulin että olet niitä joiden mielestä kenen tahansa pitää pystyä pariutumaan tuosta noin vaan.

Itse en näe mitään arvoa suhteella joka polkaistaan pystyyn vain sen takia että kunhan on suhde. Mitä järkeä siinä on? Siksihän juuri suhteen aloittaa koska tykkää jostain tietystä ihmisestä. Tai niin ainakin itse teen, nuorena pari kertaa tein toisin kun kuvittelin etten kumminkaan kenellekään kelpaa ja aloin seurustelemaan ekan kanssa joka vaan kanssani jaksoi pidempään kirjeitä laitella. Huono idea, mutta alta parikymppistä tuskin voinee syytellä että olitpa tyhmä?

Mutta tuli mieleen että jos tarkoitat "aikaa voi mennä" siinä mielessä että on jo joku ihminen ja sitten häntä pikkuhiljaa alkaa rakastamaan, niin itse en kyllä tosiaankaan ala rakastamaan jos ei toinen kiinnosta jo alkumetreillä millään tavalla. Pitää olla se mielenkiinto toista kohtaan. Ei toinen ihminen muutu kiinnostavaksi sillä että on väkisin hänen kanssaan tekemisissä tuon tuostakin ja joka kerta kokee että täysin ventovieras tyyppi. Eräänlaista "tuttuuden tunnetta" kun kuitenkin haen jokaisen miehen kanssa.

Ystävä hyvä, koska en ole ensisilmäyksellä rakastuva teinityttö tai lopputuloksen etukäteen näkevä ennustajaeukko, niin mukavan, fiksun ja kiinnostavan miehen tavatessani kestää suurinpiirtein em. aika toistemme tutustumiseen ja sen huomaamiseen, ettei elämäntilanteet, luonteet tai muuten vaan sovitakaan toisillemme.

Mutta en edelleenkään koe niitä suhteita räpellykseksi, mukavaa oli ja suhteiden päättymiset hoituivat aikuismaisesti ja hyvässä hengessä niin, että jos kadulla vastaan tulisivat niin varmasti moikattaisiin. Ei, minulle ei kelpaa kuka vaan, mutten viitsi tuhlata aikaani sen asian todistamiseen sinulle.

Ja olenko sitten meikit päällä saunassa, luontoreissuilla, uidessa jne. eli siis näissä puuhissa mitä haluan miehen kanssa yhdessä tehdä?

En minä tiedä olenko ihan helvetin susiruma vai en. Itse en vain koskaan ole kasvoistani pitänyt. Voin kyllä sallia sen että joku toinen saa pitää, vaikka itse ihmettelisinkin hänen makuaan. xD

Toisaalta kun keväällä kävin yhden miehen kanssa treffeillä hän itse koki olevansa ruma, vaikka minusta hän oli hauskan näköinen. Mistä näistä siis tietää mitä kukin mistäkin ajattelee?

Daami69 kirjoitti:

Ja olenko sitten meikit päällä saunassa, luontoreissuilla, uidessa jne. eli siis näissä puuhissa mitä haluan miehen kanssa yhdessä tehdä?

En minä tiedä olenko ihan helvetin susiruma vai en. Itse en vain koskaan ole kasvoistani pitänyt. Voin kyllä sallia sen että joku toinen saa pitää, vaikka itse ihmettelisinkin hänen makuaan. xD

Toisaalta kun keväällä kävin yhden miehen kanssa treffeillä hän itse koki olevansa ruma, vaikka minusta hän oli hauskan näköinen. Mistä näistä siis tietää mitä kukin mistäkin ajattelee?

Lue lisää

Ei sillä ole väliä, missä kuinka kauniit kasvot alunperin ovat, näin miehenä tykkään kyllä, jos nainen on ehostautunut. Eiköhän nuo tilanteet, joissa ollaan ilman meikkiä, ole kuitenkin harvinaisempia. Ja miksei luontoreissullakin voisi olla meikit päällä. Minusta on ihan mukava, kun naisella on meikit kotioloissakin.

ystävällinen.neuvo kirjoitti:

Ei sillä ole väliä, missä kuinka kauniit kasvot alunperin ovat, näin miehenä tykkään kyllä, jos nainen on ehostautunut. Eiköhän nuo tilanteet, joissa ollaan ilman meikkiä, ole kuitenkin harvinaisempia. Ja miksei luontoreissullakin voisi olla meikit päällä. Minusta on ihan mukava, kun naisella on meikit kotioloissakin.

Lue lisää

No toi nyt on ihan pöljää :D Meikit kotioloissa? No ei helvetissä jossa suoraan sanotaan. Kotioloissa ollaan katsos kotona ja rentouduaan.

miesvm1967 kirjoitti:

No toi nyt on ihan pöljää :D Meikit kotioloissa? No ei helvetissä jossa suoraan sanotaan. Kotioloissa ollaan katsos kotona ja rentouduaan.

Sorge pari kirjoitusvirhettä mutta ehkä asia tuli selväksi; ei meikkiä kotona koska koti on koti, rauhan tyyssija. Ainakin mun kotini, muista en tiedä.

Kammoan todellakin sitä että pitää jättää toinen tai tulla jätetyksi, ja siksi ne pätkäsuhteet eivät kiinnosta. Inhoan myös sitä oivalluksen tunnetta kun tajuaa ettei oikein viihdy toisen kanssa, sen olen kokenut niiden miesten kanssa elämäni varrella joiden kanssa suhde sitten jäi parin kk pituiseksi. Kai sitä ei vaan haluaisi tuntea mitään negatiivista toista ihmistä kohtaan?

Mutta tietenkin jos kohtaisin miehen joka oikeasti viehättää minua persoonana ja ulkoisesti, en ajattelisi ollenkaan että kauanko tämä tulee kestämään. Laskelmallisuuteni ja päättäväisyyteni on siis melko teoreettista...! Vuosi sitten tapasin miehen johon olisin voinut viehättyä, ja hänkin vaikutti jotenkin ihastuneelta koska korosti niin pontevasti miten piti siitä että tavatessamme hymyilin hänelle. Eivätkö sitten kaikki naiset niin tee, en tiedä. Mutta koska olen arka ihminen livetilanteessa, pyrin aina olemaan mahdollisimman miellyttävä ja hymyilen kai aika paljon jos keskustelu ei lässähdä.

Joskus ystävällisyyteni on kyllä käsitetty väärinkin, luultu että olen kiinnostuneempi kuin olen. Mutta tuossa em. tapauksessa olisin kyllä oikeasti ollut kiinnostunut, siitä vain ei voinut kehittyä mitään koska mies halusi perheen ja minä en. Välimatkaakin oli liikaa.

Jokatapauksessa silloin kun toisen kanssa kolahtaa, minä koen sen niin että heti ensimmäiseksi toisen olemus tuntuu viehättävältä; sitten kun hänen kanssaan juttelee niin huomaa että ajatellaan kovin samalla tavalla joistain asioista, plus harrastetaan samoja juttuja.

Luonto ja retkeily olisi minulle kovin rakas juttu, mutta juuri tällä sektorilla miehet tapaavat olla luonteeltaan sellaisia vaitonaisia jääriä joiden kanssa en tule juttuun, olen kuitenkin puheliaahko ihminen.

Kun laadin listoja siitä millaisesta miehestä pitäisin, se ei välttämättä ole vaatimuslista, vaan TODENNÄKÖISYYSLISTA, eli mietin millaiseen mieheen todennäköisesti ihastuisin - tietenkin siltä pohjalta että millaisiin olen aiemmin ihastunut. Heissä on ollut joitakin keskenään samankaltaisia piirteitä. Ehkä sitten olen vain niin pirun yksitoikkoinen ja mielikuvitukseton ihminen, mutta minä innostun aina samoista piirteistä. Ulkoisesti hoikkuudesta, persoonassa siitä että on poikamainen (säilyttänyt lapsekkaan innostumisen kyvyn), avoin ja asioista kiinnostunut.

Mutta kaippa kaikki tuollaisen haluaa...?

Daami69 kirjoitti:

Kammoan todellakin sitä että pitää jättää toinen tai tulla jätetyksi, ja siksi ne pätkäsuhteet eivät kiinnosta. Inhoan myös sitä oivalluksen tunnetta kun tajuaa ettei oikein viihdy toisen kanssa, sen olen kokenut niiden miesten kanssa elämäni varrella joiden kanssa suhde sitten jäi parin kk pituiseksi. Kai sitä ei vaan haluaisi tuntea mitään negatiivista toista ihmistä kohtaan?

Mutta tietenkin jos kohtaisin miehen joka oikeasti viehättää minua persoonana ja ulkoisesti, en ajattelisi ollenkaan että kauanko tämä tulee kestämään. Laskelmallisuuteni ja päättäväisyyteni on siis melko teoreettista...! Vuosi sitten tapasin miehen johon olisin voinut viehättyä, ja hänkin vaikutti jotenkin ihastuneelta koska korosti niin pontevasti miten piti siitä että tavatessamme hymyilin hänelle. Eivätkö sitten kaikki naiset niin tee, en tiedä. Mutta koska olen arka ihminen livetilanteessa, pyrin aina olemaan mahdollisimman miellyttävä ja hymyilen kai aika paljon jos keskustelu ei lässähdä.

Joskus ystävällisyyteni on kyllä käsitetty väärinkin, luultu että olen kiinnostuneempi kuin olen. Mutta tuossa em. tapauksessa olisin kyllä oikeasti ollut kiinnostunut, siitä vain ei voinut kehittyä mitään koska mies halusi perheen ja minä en. Välimatkaakin oli liikaa.

Jokatapauksessa silloin kun toisen kanssa kolahtaa, minä koen sen niin että heti ensimmäiseksi toisen olemus tuntuu viehättävältä; sitten kun hänen kanssaan juttelee niin huomaa että ajatellaan kovin samalla tavalla joistain asioista, plus harrastetaan samoja juttuja.

Luonto ja retkeily olisi minulle kovin rakas juttu, mutta juuri tällä sektorilla miehet tapaavat olla luonteeltaan sellaisia vaitonaisia jääriä joiden kanssa en tule juttuun, olen kuitenkin puheliaahko ihminen.

Kun laadin listoja siitä millaisesta miehestä pitäisin, se ei välttämättä ole vaatimuslista, vaan TODENNÄKÖISYYSLISTA, eli mietin millaiseen mieheen todennäköisesti ihastuisin - tietenkin siltä pohjalta että millaisiin olen aiemmin ihastunut. Heissä on ollut joitakin keskenään samankaltaisia piirteitä. Ehkä sitten olen vain niin pirun yksitoikkoinen ja mielikuvitukseton ihminen, mutta minä innostun aina samoista piirteistä. Ulkoisesti hoikkuudesta, persoonassa siitä että on poikamainen (säilyttänyt lapsekkaan innostumisen kyvyn), avoin ja asioista kiinnostunut.

Mutta kaippa kaikki tuollaisen haluaa...?

Lue lisää

Jotkut naiset haluaa "nallekarhun" eli ison möhömahan jolla on tuuheat rintakarvat ja parta :) Mutta jokaisellahan on oikeus haluta just sitä mitä haluaa. Sä varmaankin oksentaisit nallekarhun syleilyssä mutta eihän se sinun vikasi olisi :D :D Eiku onnea ja menestystä vaan

mirsvm1967 kirjoitti:

Jotkut naiset haluaa "nallekarhun" eli ison möhömahan jolla on tuuheat rintakarvat ja parta :) Mutta jokaisellahan on oikeus haluta just sitä mitä haluaa. Sä varmaankin oksentaisit nallekarhun syleilyssä mutta eihän se sinun vikasi olisi :D :D Eiku onnea ja menestystä vaan

Lue lisää

Ohops nikkiin tuli pikku fiba :P

So? Miksi yrittää mahdotonta?? (nettirakkautta)

Ja oikeesti hei! Jos miehen pitää olla noin monesta jutusta sun kanssa yhteen veistetty....Niin??!! Luuletko oikeesti, että tuo yhtälö on ainoa oikea? Ei ole.

Sanotaan näin...Ok, jos ulkonäkö pettää pahasti, niin off. Jos kuuntelee humppaa..(kelle se mitäkin on, mulle jo joku Popeda on humppaa, ja varsinkin Yö jne.)
Niin off.

Onneks mun nainen ei kuuntele humppaa, mutta silti..musasta se ei hirveesti tiedä...mutta aika hyvin haistaa mikä on humppaa ja mikä ei, ja olen aina pitänyt naisista joille juurimusa toimii, ja niin hällekin...)

Hän on työskennellyt skoteissa, ja sinnekin mennään taas..viimeksi ajoin "väärää kaistaa" koko ylämaan ja ne isommat itärannikon kaupungit...Huh!
Nyt Italiaan, Amalfille 3 viikoksi nauttimaan uskomattomista näköaloista etc.
Matkustaminen on siitä kumma juttu, että mitä enemmän sitä teet, sitä enemmän "sinne jonnekin" haluat...

Onhan sekin totta mitä sanot., eli että onnea tarvitaan ja miten "olla oikeessa paikassa oikeeseen aikaan"...
Miehenä voin kertoa, että ketään en varmaan olis saanut, jos en ois panostanut asiaan..eli ollut Aktiivinen...Jotkut naisetkin on aktiivisia, joten miten ois..???

Ei se sun tuleva mies ole sellainen, mitä luulit tai toivoit..Se on ihan erilainen, mutta ei diggaa Popedaa...:

Ei muista kirjoitti:

So? Miksi yrittää mahdotonta?? (nettirakkautta)

Ja oikeesti hei! Jos miehen pitää olla noin monesta jutusta sun kanssa yhteen veistetty....Niin??!! Luuletko oikeesti, että tuo yhtälö on ainoa oikea? Ei ole.

Sanotaan näin...Ok, jos ulkonäkö pettää pahasti, niin off. Jos kuuntelee humppaa..(kelle se mitäkin on, mulle jo joku Popeda on humppaa, ja varsinkin Yö jne.)
Niin off.

Onneks mun nainen ei kuuntele humppaa, mutta silti..musasta se ei hirveesti tiedä...mutta aika hyvin haistaa mikä on humppaa ja mikä ei, ja olen aina pitänyt naisista joille juurimusa toimii, ja niin hällekin...)

Hän on työskennellyt skoteissa, ja sinnekin mennään taas..viimeksi ajoin "väärää kaistaa" koko ylämaan ja ne isommat itärannikon kaupungit...Huh!
Nyt Italiaan, Amalfille 3 viikoksi nauttimaan uskomattomista näköaloista etc.
Matkustaminen on siitä kumma juttu, että mitä enemmän sitä teet, sitä enemmän "sinne jonnekin" haluat...

Onhan sekin totta mitä sanot., eli että onnea tarvitaan ja miten "olla oikeessa paikassa oikeeseen aikaan"...
Miehenä voin kertoa, että ketään en varmaan olis saanut, jos en ois panostanut asiaan..eli ollut Aktiivinen...Jotkut naisetkin on aktiivisia, joten miten ois..???

Ei se sun tuleva mies ole sellainen, mitä luulit tai toivoit..Se on ihan erilainen, mutta ei diggaa Popedaa...:

Lue lisää

Jos mies ei kuuntele humppaa, hän saattaa kuunnella heviä ja olen aina ollut lääpälläni hevimiehiin. Joskus tuntuu että tykkään hevarista enemmän kuin itse hevistä. En minä tiedä mistä se johtuu, mutta kyllä musamaku usein korreloi ihmisen luonteen ja asenteen kanssa. Tai sitten olen juuttunut kultaiseen nuoruuteeni (hah) 80-luvulle ja haluan ikäiseni miehen joka silloin nuorena oli nimenomaan se hevari. Tukka on saattanut jo päästä lähteä, mutta sellaistahan se elämä on. Kaiken kaikkiaan olen aikalailla romantisoinut ITSENI IKÄISET miehet ja sen takia se sitten harmittaa ettei sieltä oikein sitä innostusta löydy heidän taholtaan. Voi olla ettei sitä löydy ketään 40 naista kohtaan, sellaistahan olen kuullut.

Humppa- ja iskelmämiehet tuntuvat olevan jotain kummajaisia joita ei tasan taatusti minun nuoruudessani minun ikäisissäni ollut, ja jos ikäiseni mies kuuntelee jotain suomivingutusta niin tulee sellainen olo että mitä ihmettä hänelle on tapahtunut. Vaikka kuinka paskaa kasariheviäkin ennemmin kuin sitä perkeleen suomipaskaa.

Sori nyt vaan itsekullekin, mutta näin minä sen koen. Jos ikinä ihastun humppamieheen, niin hänellä pitää kyllä olla jotain semmoista mikä kompensoi sen että hän kuuntelee paskaa musaa.

Eläkeläiset-bändiä voin kyllä kuunnella minäkin! Eli aina löytyy poikkeus sääntöön.

Eivät miehet joihin olen ihastunut ole todellakaan olleet just presis identtisiä kanssani. Mutta jos huomaa että aina mies josta tykkää on se joka kuuntelee heviä TAI omistaa pari kitaraa TAI on peräti nuorena ollut jossain bändissä, niin joku kaava tässä on. Itse en ole tippaakaan musikaalinen, ja toivon kai sitten jostain syystä että mies on. Eli oikeastaan tässä asiassa kaipaankin erilaisuutta...?

Daami69 kirjoitti:

Jos mies ei kuuntele humppaa, hän saattaa kuunnella heviä ja olen aina ollut lääpälläni hevimiehiin. Joskus tuntuu että tykkään hevarista enemmän kuin itse hevistä. En minä tiedä mistä se johtuu, mutta kyllä musamaku usein korreloi ihmisen luonteen ja asenteen kanssa. Tai sitten olen juuttunut kultaiseen nuoruuteeni (hah) 80-luvulle ja haluan ikäiseni miehen joka silloin nuorena oli nimenomaan se hevari. Tukka on saattanut jo päästä lähteä, mutta sellaistahan se elämä on. Kaiken kaikkiaan olen aikalailla romantisoinut ITSENI IKÄISET miehet ja sen takia se sitten harmittaa ettei sieltä oikein sitä innostusta löydy heidän taholtaan. Voi olla ettei sitä löydy ketään 40 naista kohtaan, sellaistahan olen kuullut.

Humppa- ja iskelmämiehet tuntuvat olevan jotain kummajaisia joita ei tasan taatusti minun nuoruudessani minun ikäisissäni ollut, ja jos ikäiseni mies kuuntelee jotain suomivingutusta niin tulee sellainen olo että mitä ihmettä hänelle on tapahtunut. Vaikka kuinka paskaa kasariheviäkin ennemmin kuin sitä perkeleen suomipaskaa.

Sori nyt vaan itsekullekin, mutta näin minä sen koen. Jos ikinä ihastun humppamieheen, niin hänellä pitää kyllä olla jotain semmoista mikä kompensoi sen että hän kuuntelee paskaa musaa.

Eläkeläiset-bändiä voin kyllä kuunnella minäkin! Eli aina löytyy poikkeus sääntöön.

Eivät miehet joihin olen ihastunut ole todellakaan olleet just presis identtisiä kanssani. Mutta jos huomaa että aina mies josta tykkää on se joka kuuntelee heviä TAI omistaa pari kitaraa TAI on peräti nuorena ollut jossain bändissä, niin joku kaava tässä on. Itse en ole tippaakaan musikaalinen, ja toivon kai sitten jostain syystä että mies on. Eli oikeastaan tässä asiassa kaipaankin erilaisuutta...?

Lue lisää

Juuri näin.:) (älä ota tätä liian vakavasti)..HEVI, jees.
Tätä vähän uumoilinkin. Heviä heviä. Musiikkia, joka on krääsää. Mikä on sen tylsempää kuin itensä takakenoon (vanhoja staroja matkien) asettanut kimeellä naisen äänellä tump,tump musaa taustalla, ja kaikki matkivat kaikkia tyyli päällä...
Kun maailmassa on oikeasti MUSAAkin..

Omistaa pari kitaraa...Siis olet edelleen josssain teinisumussa...lievästi liioiteltuna...

Tämä aiemmin mainitsemani nainen, joka löysi ja meni naimisiin...hän tunsi kaupungin (ison) muusikot. Nykyään ei halua olla missään tekemisissä noiden narsistien kanssa. Itsekin pari tunteneena...yksi veti kesän kossua, toinen haukkui kirjassa hänen juomisesta...Tätä se on, oikeesti...Narsisteja, kusipäitä. Joten, se kitara ja mies...Kuulostaa vanhan aikaiselta pöllöilyltä.

Joku kaava voisi muuttua...

Ei muista kirjoitti:

Juuri näin.:) (älä ota tätä liian vakavasti)..HEVI, jees.
Tätä vähän uumoilinkin. Heviä heviä. Musiikkia, joka on krääsää. Mikä on sen tylsempää kuin itensä takakenoon (vanhoja staroja matkien) asettanut kimeellä naisen äänellä tump,tump musaa taustalla, ja kaikki matkivat kaikkia tyyli päällä...
Kun maailmassa on oikeasti MUSAAkin..

Omistaa pari kitaraa...Siis olet edelleen josssain teinisumussa...lievästi liioiteltuna...

Tämä aiemmin mainitsemani nainen, joka löysi ja meni naimisiin...hän tunsi kaupungin (ison) muusikot. Nykyään ei halua olla missään tekemisissä noiden narsistien kanssa. Itsekin pari tunteneena...yksi veti kesän kossua, toinen haukkui kirjassa hänen juomisesta...Tätä se on, oikeesti...Narsisteja, kusipäitä. Joten, se kitara ja mies...Kuulostaa vanhan aikaiselta pöllöilyltä.

Joku kaava voisi muuttua...

Lue lisää

Niin, olen toki semmoista juttua kuullut että muusikot ovat retkuja. Mutta jostain syystä olen itse onnistunut tuntemaan kunnollisia musan kanssa tekemisiä tai kitaran omistavia miehiä.

Jos joku yhteinen nimittäjä näillä miehillä oli, niin se taisi olla ujous. Yksi sanoi ettei ikinä tee aloitteita naisten suuntaan, toinen taas oli perähikiltä kotoisin.

Enpä tiedä sitten että onko Rammsteinin Till Lindemanilla kimeä ääni... Ei minun mielestäni. Minulle hevi on sen verran laaja käsite että jos musamiehen kanssa asiasta juttelisin, osa "hevistä" varmaan osoittautuisi hard rockiksi ja osa sitten vaikkapa konemusiikiksi, tai mikä miksikin.

Hevin lisäksi pidän toki myös brittipopista, triphopista ja semmoisesta musasta mitä on vähän vaikea määritellä - joskus käytin termiä "maailmanmusiikki", mutta joku (mies) tuli siitäkin sitten päätään aukomaan että mikäs nimike se muka sellainen on.

Se humppa ja iskelmä ei vaan tosiaan nappaa, eikä myöskään "suomipop" mitä nykyään tuntuvat kaikki mukamas kuuntelevan. Minua ei kiinnosta uhmakkaat suomityttelit kiukuttelemassa, ei mitkään Elonkerjuut, Kolmannet naiset ynnä muu. Popedaa voi kyllä kerran vuodessa kuunnella, Juicea ja Hectorin vanhempaa tuotantoa.

Klassinen taas on aika raskasta musaa, mutta jos sitä joskus kuuntelen, niin rahvaanomaisesti semmoisia mistä moni muukin tykkää. Vivaldin vuodenaikoja ja sen semmoista.

Itseasiassa voin kyllä kuunnella aika laajalla skaalalla musiikkia, mutta jos miehellä valikoima on suppea, niin silloin toivon että se on sitä heviä ja rokkia mitä HÄN kuuntelee. Yksi tyyppi joka kerran kävi asunnossani sanoi levyistäni että näemmä menee kaikki laidasta laitaan.

Emmä kyllä oikeastaan ymmärrä että mikä tässä musajutussa niin kummallista on. Jotkut miehet kertovat ihastuvansa esim. punatukkaisiin naisiin, eikä kukaan ala heille motkottamaan että ei noin saa tehdä...

Ei muista kirjoitti:

Juuri näin.:) (älä ota tätä liian vakavasti)..HEVI, jees.
Tätä vähän uumoilinkin. Heviä heviä. Musiikkia, joka on krääsää. Mikä on sen tylsempää kuin itensä takakenoon (vanhoja staroja matkien) asettanut kimeellä naisen äänellä tump,tump musaa taustalla, ja kaikki matkivat kaikkia tyyli päällä...
Kun maailmassa on oikeasti MUSAAkin..

Omistaa pari kitaraa...Siis olet edelleen josssain teinisumussa...lievästi liioiteltuna...

Tämä aiemmin mainitsemani nainen, joka löysi ja meni naimisiin...hän tunsi kaupungin (ison) muusikot. Nykyään ei halua olla missään tekemisissä noiden narsistien kanssa. Itsekin pari tunteneena...yksi veti kesän kossua, toinen haukkui kirjassa hänen juomisesta...Tätä se on, oikeesti...Narsisteja, kusipäitä. Joten, se kitara ja mies...Kuulostaa vanhan aikaiselta pöllöilyltä.

Joku kaava voisi muuttua...

Lue lisää

Jaa, on kumminkin paljon sellaistakin musiikkia joka ei minua välttämättä häiritse, vaikken siitä niin pitäisikään. Jos esim. joku Mikko Kuustosen tapainen tyyppi olisi otettavissa ja omittavissa, niin mikäs siinä. Käsittääkseni hänellekin on viina maittanut, mutta on tainnut sen viinapirun saada hallintaan.

Ei ihmisen ole pakko lotrata väkevien kanssa vaikka hän olisikin musadiggari, tai jopa itse soittaisi jotain instrumenttia. Siksipä niistä omista ihastuksistani olinkin niin otettu kun he olivat öpaut 25 v täytettyään rauhoittuneet elämässään ja jättäneet viinankittaamisen vähemmälle. Yksi näistä kitaranomistajista sitten viihtyikin vierelläni yli vuosikymmenen, ilman että oli tuon tuostakin kännissä.

Suurimmalle osalle rokkikukoista tietenkin viina maittaa hautaan asti ja meikäläinen ei heitä edes kiinnostaisi, kun en ole mikään missinpärstäinen vosu. Mutta ei kannata yleistää että jokainen mies joka kuuntelee heviä on automaattisesti retale.

Daami69 kirjoitti:

Jaa, on kumminkin paljon sellaistakin musiikkia joka ei minua välttämättä häiritse, vaikken siitä niin pitäisikään. Jos esim. joku Mikko Kuustosen tapainen tyyppi olisi otettavissa ja omittavissa, niin mikäs siinä. Käsittääkseni hänellekin on viina maittanut, mutta on tainnut sen viinapirun saada hallintaan.

Ei ihmisen ole pakko lotrata väkevien kanssa vaikka hän olisikin musadiggari, tai jopa itse soittaisi jotain instrumenttia. Siksipä niistä omista ihastuksistani olinkin niin otettu kun he olivat öpaut 25 v täytettyään rauhoittuneet elämässään ja jättäneet viinankittaamisen vähemmälle. Yksi näistä kitaranomistajista sitten viihtyikin vierelläni yli vuosikymmenen, ilman että oli tuon tuostakin kännissä.

Suurimmalle osalle rokkikukoista tietenkin viina maittaa hautaan asti ja meikäläinen ei heitä edes kiinnostaisi, kun en ole mikään missinpärstäinen vosu. Mutta ei kannata yleistää että jokainen mies joka kuuntelee heviä on automaattisesti retale.

Lue lisää

Kuuntele joskus Perunateatterin "Rakkaus on"-cd...Siinä on kerrottuna suurinpiirtein kaikki rakkaudesta/rakkauksista. Loistava lätty.
Kertoo oikeesti kaiken tuskan ja ihanuuden ja hölmöyden ja vaikka minkä.
Paras kokonaisuus ikinä suomi-popissa/rokissa.
Löydät sieltä itsesi. Ja moni muukin löytää.

Ei muista kirjoitti:

Kuuntele joskus Perunateatterin "Rakkaus on"-cd...Siinä on kerrottuna suurinpiirtein kaikki rakkaudesta/rakkauksista. Loistava lätty.
Kertoo oikeesti kaiken tuskan ja ihanuuden ja hölmöyden ja vaikka minkä.
Paras kokonaisuus ikinä suomi-popissa/rokissa.
Löydät sieltä itsesi. Ja moni muukin löytää.

Lue lisää

Voipi olla. Seuraan niin huonosti tuota suomirokin ja -popin kenttää ettei voi tietää. Mutta yksi mikä minulle ei tule koskaan aukenemaan suomiskenessä on kyllä tosiaan tämä viinankittauskulttuuri. Ja siitä enemmän alempana...

Daami69 kirjoitti:

Voipi olla. Seuraan niin huonosti tuota suomirokin ja -popin kenttää ettei voi tietää. Mutta yksi mikä minulle ei tule koskaan aukenemaan suomiskenessä on kyllä tosiaan tämä viinankittauskulttuuri. Ja siitä enemmän alempana...

Lue lisää

Humppa on kamalaa, itse kallistun eniten punkahtavaan rockiin mutta Rammstein on kyllä yksi suosikeistani. Radiokanava pääasiallisesti Radio Rock.

Tuli vaan hauska juttu mieleen näistä jutuista sillä minäkin olen soittanut bändissä. Perustettiin kaverin kanssa nösseinä näet rivarin askartelutilaan bändi. Lyömäsoittimina oli jotain saaveja ja kattiloita ja sähkökitaran virkaa toimitti akustinen kitara johon oli teipattu mikrofoni josta meni johto kasettinauhuriin, auxin kautta mankasta sai siis vahvarin kun painoi Play-nappia, kitaran ääni tuli mankkarin kajareista. Loistavaa ja siitä treenaamaan sillä meistä piti tulla maailmanluokan rockstaroja :D No, kaverilla oli heikko rytmitaju niin ei se osannut kuin rämpyttää samaa kaavaa. Mä olin valinnut rummut kai Hurriganesin takia koska Remu oli sillon "kova jätkä". Pyysin sitä kokeilemaan sooloa mutta samaa rämpytystä se oli. Vaihdettiin sitten soittimia, jospa onnistuisi paremmin. Eih, kaveri paukutti niitä patojakin samalla epärytmillä. Todettiin että harjoittelua pitää jatkaa, kyllä tämä tästä lähtee ja haaveiltiin tytöistä jotka fanittaa meitä kun pistetään show käyntiin.

No, harjoteltiin tunti ja tuntui että tämähän alkaa kuulostamaan aika hyvältä. Samassa ovesta kurkkasi naapurin kundi joka oikeasti harrasti rumpuja ja soitti bändissä. Se tuli ihmettelemään mitä hiivatin räminää ja meteliä askartelutilasta kuului (tuuletusikkunan kautta) ja naureskeli meidän touhuja. Se latisti niin pahasti että päätettiin romuttaa bändi ja lähteä osulan kiskalle ostamaan jätskiä. Mutta, olen siis soittanut bändissä jonka elinikä oli noin 2 tuntia. Menestys jäi vaatimattomaksi eikä levytyssopimuksia tullut :D :D

En ole ilmeisesti nainen, koska voisin mainiosti ottaa vaalean, enkä pidä pitkistä enkä rentuista. Rikkaat ovat ulottumattomissani ja se siitä.

Totta helvetissä mies saa vaatia siinä missä naisetkin vaativat. Ongelma ei mielestäni olekaan (minulla) se että en täyttäisi mitään miesten vaatimuksia, vaan se ettei heitä kiinnosta seurustelu enää ollenkaan siinä vaiheessa kun takana on jo muutama pidempi paisuhde, lapsia on laitettu ja duunissa voi paahtaa niin että ei ehdi edes kaivata kumppania.

Eli se on todellakin ihan sama miltä naisena näyttää, jos miehellä ei ole naiselle mitään käyttöä (muuta kuin tietysti iänikuinen seksi).