Mitä papin sana painaa?

Papin sana painaa vain siksi että saksalaisperäinen heimouskonto luterilaisuus, on saanut historiallisen vallankäyttönsä perimänä erityisen aseman maassamme, ja pappien, sekä piispojen asema on edelleen eristyislakien suojelemana etuoiekeutettu maassamme ja sen tiedotusvälineissä - keskiaikaiseen gremaaniperinteeseen nojautuen.

Papit ovat sellaista erityistä "vallasväkeä ja rässiä" jotka elävät maallikoista erotettuina loisina, tavalla, ja oikeuksin joista Raamattu ei mitään puhu. He ovat taikureita ja ammattisatuilijoita. Uusi testamentti ei tunne lainkaan tällaisia pakanapapistoja.

ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ.
No eikös sun pitäs pappina jotain Jumalaa edustaa.
Jos et edusta, niin mitä virkaa sulla siten on.
Korvataan teidät sosiaalitantoilla.

Liberaalit sahaa omaa oksaansa yrittäen esittää jotain agnostikkoja. No eihän sellainen ketään pidemmän päälle kiinnosta, jos pappikin vaan hapuilee kuin sokea Miina ympäriinsä.

Papin sana ja sanominen merkitsee minulle sitä, että hän puhuu kirkon tunnustuksen mukaisesti, koska sen hän on luvannut pappislupauksessaan, joka sitoo häntä. Itse uskon joko samoin tai eri tavalla, riippuu asiasta.

Papeilta pitää saada tietää, millainen kirkon tunnustama usko on. Sitä näiltä Kuuntelevan kirkon papeilta on usein mahdoton saada tietää, sitä ei saa heistä ulos repimälläkään. Kyllä minä heidän tilanteensa ymmärrän. Jos he eivät itse usko jossain asiassa virallisen opin mukaisesti, he eivät pappislupauksensa takia voi puhua sitä oppia vastaankaan, mutta eivät voi myöskään puhua omaa uskoaan vastaan. Siispä he ovat hiljaa.
Nuo papit eivät taida ajatella asiaa meidän tavallisten riviristittyjen kannalta. He pimittävät meiltä kirkon oppia ja tunnustusta, kirkon, johon itse kuulumme! Kirkon jäsenten ei haluta tietävän, miten heidän oma kirkkonsa opettaa. Jos jonkun mielestä tuossa ei ole jotain likaista ja vääristynyttä, niin vähän on outoa.
Kun papit ovat itse kinkkisessä tilanteessa, he maksattavat sen meillä.

Papin ei tarvitse tietenkään vain toistella papukaijana kirkon dogmeja, vaan hän voi kertoa omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, kunhan pysyy sen lupauksensa rajojen sisällä edes väljästi tulkittuna. Mutta kun kysytään vartavasten jotain kirkon oppia, pitäisi kertoa, millainen se on.
Esimerkiksi tunnustuskirjoissa on kyllä niin karmeita juttuja, etteivät papit uskalla kertoa niitä, kun pelkäävät, että ihmiset jättävät kirkon (ja vievät verorahansa). Mutta, tuossa kaikessa on kuitenkin jotain kepulia, jotain hiekalle rakennettua...

Noista agnostikkoilloista en osaa sanoa mitään, kun en ole niitä nähnyt. Noin yleensä, riippuu siitä, millä asenteella pappi kyseenalaistaa julkisesti kirkon oppeja. Jos hänen asenteensa on se, että hän on itse niiden suhteen agnostikko, hän rikkoo pappislupaustaan.

Jumalan sanan julistajana pappi on yksi kristitty muiden joukossa. Hänellä vain on siinä raameinaan kirkon oppi.

Tällaista nyt päällimmäisenä tuli mieleen.

Kyllä tietysti papin sana siinä mielessä vielä jotain merkitsee, että on aika outo tilanne, kun tavallinen ihminen saa avustaa pappia ja ikään kuin joutuu toimimaan pappina, kun tältä kaikki usko on mennyt.

Oikeastaan voi sanoa, entisaikojen ateistipapeista oli se hyöty, että he eivät kirjoittaneet vapaa-ajalla blogeja tai kirjoja tai muuta hölynpölyä, vaan olivat sillä tavalla kunnioittavia, että kun tänne on tultu töihin, näin sitten tehdään. He eivät siis kuitenkaan olleet sillä tavalla röyhkeitä, että he olisivat ajatelleet, että tulevat nostamaan palkkaa ja levittämään ateismia ja agnostisismia, josta muu yhteiskunta pitää niin hyvää huolta, ettei sitä enää kirkosta tarvitse pönkittää.

Kirkosta on siis tällä tavalla tulossa hassu. Ja nimenomaan on aika, jolloin pitää aika tarkkaakin kuunnella, mitä pappi sanoo, ja todeta se sitten mielessään hölynpölyksi, koska sitä on alkanut niin paljon esiintymään. Sitä vain ihmettelen, miten tavalliset ihmiset tuollaiset sitten erottelevat toisistaan, heistä näyttää tulleen jotenkin täysin kaikkeen kritiikittömästi uskovia.

Minulla ei ole asiaan kovin voimakasta mielipidettä, koska tarkastelen asiaa ulkopuolelta. Ehkä pitäisi erottaa, mitä pappi saarnaa ja mikä on hänen henkilökohtainen mielipiteensä. Ajattelen niin, että pappi voi kertoa omista ajatuksistaan vaikka ne eroaisivat kirkon tunnustuksesta, mutta hänen tulee saarnata ja opettaa tunnustuksen raamien sisällä pysyen. Nämä kyllä helposti sekoittuvat ja limittyvät keskenään.

Pappi saa kysyä, epäillä ja kyseenalaistaa. Sellaiseen olisi monen helppo samaistua.

Papin yksityiselämän "skandaalit" ja mokaamiset puolestaan eivät minua kiinnosta tai kuohuta. Pappi on ihminen siinä kuin muutkin ja kaikki töppäävät joskus ja kaikilla on omat heikkoutensa.

Ei papin sana mitään paina, köykäiseksi on koeteltu. Johtuu varmaan siitä että papin sana on sisällytyksetöntä.

Pappi on Kristuksen sijainen.

Ei ainakaan paina tällä palstalla.
Pappeja viedään kuin pässiåä narussa.