Olen täällä ennenkin manaillut sitä, miten tavallisella "tallaajalla" ei ole helppo saada isolla kustantajalla kirjaansa läpi, sillä esikoiskirjan julkaisevat ovat lähes poikkeuksetta jollain tavalla joko töissä kirja-alalla, toimittajia tai julkkiksia. (Tai sitten pitää voittaa iso kirjoituskilpailu.)
Eli tein listan vuoden 2013 esikoiskirjailijat ja heidän ammattinsa (kategoriassa kotimainen kaunokirjallisuus, eli mukana ei nuortenkirjailijat) Korjatkaa jos joku unohtui. Lista kertoo omaa surullista ja karua kieltään. Vain muutama niin sanottu noupadi, eli ihan normaalissa ammattissa, kuten opettajana toimiva.
On se vaan jännä juttu...
SILTALA:
Antti Heikkinen: Stand up Koomikko ja toimittaja
LIKE:
Sarianna Vaara: Kirjailija Maria Vaaran tytär
Milla Ollikainen: Aki Ollikaisen vaimo, dekkarikisan voittaja
TEOS:
Niina Miettinen: Otavan kustannustoimittaja
Erkki Kauhanen: Journalisti, Ylen radion tiede- ja kulttuuritoimittaja ja tiedetoimituksen päällikkö.
OTAVA:
Tua Harno: Saarikoski kisan voittaja, kriittisen kasvatti
Juhani Karila: HS:n kulttuurisivujen toimittaja, J.H Erkon kirjoituskilpailun voittaja
Kati Hiekkapelto: Erityisluokanopettaja
Pasi Pekkola: Ammattikoripalloilija, voittanut 2 SM-mitalia, Iltalehden ja etelä-suomen sanomien toimittaja
WSOY:
Anne-Maria Latikka: kustannustoimittaja, kirjallisuudentutkija
Auli Leskinen: Suomen Madridin Instituutin johtaja ja toimittaja
Marias Mehr: Kirjallisuuslehden päätoimittaja, kulttuuritoimittaja, kriittisen kk kasvatti ja tunnettu bloggaaja
Virpi Pöyhönen: Julkaissut aiemmin lastenkirjan
Laura Save: Opiskelija, mutta huom! Kirjassa omaelämänkerrallinen aihe syöpään sairastumisesta!
TAMMI:
Veera Nieminen: Toni Niemisen vaimo
GUMMERUS:
Milja Kaunisto: Musiikintekijä, laulaja, sanoittaja, pianisti
Johannes Lahtinen: ?
Nina Hurma: Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden amanuenssi
Maija Muinonen: Kriittisen korkeakoulun kasvatti, kirjallisuustieteen opiskelija
Pauliina Rauhala: äidinkielen opettaja
Että siitä vain johtopäätöksiä vetämään....
Lista joka kertoo karua kieltään esikoiskirjailijoista
55
1224
Vastaukset
- Inception on run
Mikäs vika siinä on, jos ihminen on asemoitunut tietyn ikäisenä kirjalliselle kentälle tavalla tai toisella? Minusta se on hyvin ymmärrettävää. Opiskelua ja aseman hakemista taideammattikin on. Ja mikä nyt sitten on ´tavallinen tallaaja´, lienee myytti? Eiköhän kirjallisuuden ammattilaisista suurin osa ole monenlaisten korkeakoulujen kasvatteja, kouluttajia ja toimittajia? En ymmärrä mikä listassasi on pielessä...
- uusi lähetysyritys
Koen olevani "tavallinen tallaaja", vaikka olenkin toimittaja ja esikoiskirjailija. Toimittajuus ei ollut kässrini hyväksymisen peruste, vaan se, että kustantaja mieltyi tarinaan. Toki toimittajan työssä olen saanut harjoitusta kirjoittamiseen, mutta toimittajaksi hakeuduin kirjoittamishalujeni takia, en kustannussopimuksen saamisen. Olen myös käynyt kursseja.
Toivottavasti johtopäätöksesi on, että jos ei voi ryhtyä toimittajaksi tai muulla tavalla hankkia työssään harjaantumista omaan kirjoittamiseen, kannattaa opiskella esim. Orivedellä tai Jyväskylän avoimessa. Tai siellä kriittisessä. - drawtheconclusions
Johtopäätöksiä VETÄMÄÄN????? Kukaan noista listan esikoiskirjailijoista tuskin syyllistyisi moiseen hoonoon soomeen...
Tuosta listasta näkyy vain, että suurin osa esikoiskirjailijoista on rakentanut kirjailijan uraansa määrätietoisesti hakeutumalla kirjallisuuden alalle tai jollekin sellaiselle alalle, jossa kirjoittaminen on tärkeässä osassa sen sijaan, että olisi tuhlannut aikaansa jonkun kirjoittamiseen liittymättömän parissa. Kirjoittamiseen tarvittavaa elämänkokemusta saa muutenkin kuin vain opiskelemalla ryyppäystä ja huumeidenkäyttöä.
Kyllähän lista kuitenkin jostain kertookin, nimittäin siitä, että kannattaisi suhtautua kirjan kirjoittamiseen vakavasti eikä kuvitella, että raapustelemalla huvikseen aina silloin tällöin kirjoittajasta tulisi menestyvä kirjailija.
Mielestäni on vain hyvin loogista, ellei suorastaan selvää, että julkaisukynnyksen ylittävät ennen kaikkea kirjallisuuden alalla monipuolisesti ja määrätietoisesti kunnostautuneet ihmiset sunnuntairunoilijoiden sijaan. Voikin sanoa, että esikoiskirjailijoiden taso on koulutustason ja kirjallisuuden kentällä toimimisen ansiosta noussut ja nykyään on vaikeampaa saada kustannussopimusta millään keskinkertaisella tekeleellä ainakaan noissa isommissa kustantamoissa.
Mutta ei siitä kannata lannistua vaan ottaa mallia ja ruveta opiskelemaan määrätietoisesti sekä kirjoittamisen eri muotoja että kirjallisuutta.
Unohdit muuten, että tuo "Toni Niemisen vaimo" on myös kolumnisti ja kirjoittanut muitakin lehtijuttuja, eli jonkinlainen puoliammattimainen toimittaja hänkin- 19+19
Näin juuri. Minusta olisi huolestuttavaa, jos julkaisulistalla olisi pääasiassa sellaisia kirjoittajia, joilla ei ole kirjoittamisen liittyvää ammattikoulutusta tai kokemusta kirjoittamisesta ammatikseen. Silloin voisin alkaa epäillä, että kirja on julkaistu muilla ansioilla. Sellaistahan on tapahtunut maissa, joissa ei tarvinnut välittää markkinataloudesta.
- Detec
So what, miten niin surullista? Heillä kaikilla on kirjallisia/draamallisia taustoja ja todennäköisesti myös tavoitteita kirjallisella urallaan, joka auttaa eteenpäin.
Yritätkö kertoa, että kustannuspäätökset ovat jotenkin sisäsiittoisia?
Voihan olla, että piiri pieni pyörii, mutta uskon kuitenkin, että nobody nousee esiin, jos todella osaa. - 10+1+11
Voit olla vaikka minkälainen toimittaja tai kirjallisuuden professori, mutta sillä ei ole mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa. Taito kirjoittaa on samanlainen lahja kuin lauluääni. Jos listaa vertaisi musiikkipuolelle, tuo olisi sama kuin suuri määrä tuottajia ja levy- yhtiön työntekijöitä olisi alkanut laulajiksi. Se että heillä on kokemusta musiikkibisneksestä ja että heillä on sen verran kiinnostusta musiikkiin että ovat ajautuneet sille alalle ei tarkoita että he automaattisesti osaisivat laulaa. Ikävä kyllä kirjamaailmassa kuvitellaan niin. Kirjamaailmassa ei tuhkimotarinoita näy. Aika moni kustannustoimittaja on päätynyt itsekin kirjoittamaan kirjan ja jotenkin se huolestuttaa. Mielestäni kustannustoimittaja joka itsekin on kirjailija ei ole jäävi arvioimaan ja tekemään kustannuspäätöksiä toisten kirjailijoiden kirjoista, sillä he ovat tavallaan hänen "kilpailijoitaan". Ja näin ollen asetelma on täysin vääristynyt.
- 19 + 4 23
Hei, hei, rauhoitutaanpas ihan ensiksi vähän!
Tein listan, joka on mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja jollain lailla jopa yllättävä. Olisin kuvitellut, että esikoiskirjailijoiden joukosta olisi löytynyt enemmän ei-kirjallista työtä tekeviä ihmisiä. (Sillä kirjoittaminen voi olla koko elämän pituinen harrastus, vaikkei siitä olekaan tehnyt ammattia) Se, ettei näin ollut, yllätti. Mielestäni on aivan eri asia kirjoittaa asiatekstejä, artikkeleja, tieteellistä tekstiä, tutkimuksia jne. kuin kaunokirjallista tekstiä. No okei, oikenkirjoitus ja kielioppi voi olla hallinnassa, mutta se on romaanista vain yksi osa-alue.
Voisin kuvitella, että toimittajat työnsä puolesta tuntevat paljon ihmisiä sekä kirjamaailmasta että muualta median maailmasta ja näin ollen heidän on helppo luoda suhteita jo työnsä puolesta. Ja haluan painottaa, ettei siinä ole mitään pahaa, että luo suhteita ja menestyy sitä kautta! Niinhän menestys tässä maailmassa yleensä menee, pitkälti suhteilla. Tai ehkä kustantamot vain arvostavat toimittajia maailman ääriin. Eli kun saatekirjeessä lukee sana "toimittaja", niin se on siinä! En tiedä. Minulla ei ole vastauksia näihin juttuihin. Sitä vain niin toivoisi, että kirjamaailmassa asiat voisivat mennä niin kuin saduissa ja kenen vain olisi helppoa ikäänkuin puskista päästä kirjailijaksi jos taitoa vain olisi riittävästi. Itse olen menettänyt uskoni siihen, että se olisi mahdollista. Hienoa jos te ette ole, mutta minä olen ja piste.
Ja en ole väittänyt, etteikö toimittajissakin voisi olla lahjakkaita KAUNOkirjallisen tekstin kirjoittajia yhtä lailla kuin muissakin ammattiryhmissä. Mutta se yksityiskohta, että Suomessa suunnilleen joka toinen toimittaja (tai julkkis) sattuu omaamaan näitä lahjoja vähän pistää silmään. Tosin mistä sitä tietää, ehkä Suomen yllä leijuu jotakin maagista taikapölyä, joka on saanut tämän aikaan, kuten sanoin, en tiedä. Jokatapauksessa lista on mielenkiintoinen ja antaa ajattelemisen aihetta esikoiskirjailijuudesta haaveileville. - norsunluutorninulkop
vertaus musiikkipuoleen oli hyvä.
vaikka asetelma ei olisikaan täysin vääristynyt, estää tuo "systeemi" sen että alan ulkopuolelta eli "oikeiden tavallisten tallaajien" ideoita käytettäisiin. - viidesviidesviides
19 + 4 23 kirjoitti:
Hei, hei, rauhoitutaanpas ihan ensiksi vähän!
Tein listan, joka on mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja jollain lailla jopa yllättävä. Olisin kuvitellut, että esikoiskirjailijoiden joukosta olisi löytynyt enemmän ei-kirjallista työtä tekeviä ihmisiä. (Sillä kirjoittaminen voi olla koko elämän pituinen harrastus, vaikkei siitä olekaan tehnyt ammattia) Se, ettei näin ollut, yllätti. Mielestäni on aivan eri asia kirjoittaa asiatekstejä, artikkeleja, tieteellistä tekstiä, tutkimuksia jne. kuin kaunokirjallista tekstiä. No okei, oikenkirjoitus ja kielioppi voi olla hallinnassa, mutta se on romaanista vain yksi osa-alue.
Voisin kuvitella, että toimittajat työnsä puolesta tuntevat paljon ihmisiä sekä kirjamaailmasta että muualta median maailmasta ja näin ollen heidän on helppo luoda suhteita jo työnsä puolesta. Ja haluan painottaa, ettei siinä ole mitään pahaa, että luo suhteita ja menestyy sitä kautta! Niinhän menestys tässä maailmassa yleensä menee, pitkälti suhteilla. Tai ehkä kustantamot vain arvostavat toimittajia maailman ääriin. Eli kun saatekirjeessä lukee sana "toimittaja", niin se on siinä! En tiedä. Minulla ei ole vastauksia näihin juttuihin. Sitä vain niin toivoisi, että kirjamaailmassa asiat voisivat mennä niin kuin saduissa ja kenen vain olisi helppoa ikäänkuin puskista päästä kirjailijaksi jos taitoa vain olisi riittävästi. Itse olen menettänyt uskoni siihen, että se olisi mahdollista. Hienoa jos te ette ole, mutta minä olen ja piste.
Ja en ole väittänyt, etteikö toimittajissakin voisi olla lahjakkaita KAUNOkirjallisen tekstin kirjoittajia yhtä lailla kuin muissakin ammattiryhmissä. Mutta se yksityiskohta, että Suomessa suunnilleen joka toinen toimittaja (tai julkkis) sattuu omaamaan näitä lahjoja vähän pistää silmään. Tosin mistä sitä tietää, ehkä Suomen yllä leijuu jotakin maagista taikapölyä, joka on saanut tämän aikaan, kuten sanoin, en tiedä. Jokatapauksessa lista on mielenkiintoinen ja antaa ajattelemisen aihetta esikoiskirjailijuudesta haaveileville.Glorifioit toimittajan työn. Listasi toimittajista en tiedä, mutta itse en ole luonut työssäni suhteita kustantajiin.
Ja vähättelet muun kirjoittamisen merkitystä kaunokirjalliseen tekstiin - ehkä et ole paljon kirjoittanut muuta? Muun kuin kirjallisuuden alan maisteriksi valmistuminen (itse esimerkiksi) opetti kokonaisuuksien hallintaa, töiden valmiiksisaattamista, ehkä jopa ilmiöiden haltuunottoa... sama homma tosin myös toimittajan työssä.
Saamani kustannussopimus ei ole kytköksissä asemaani tai suhteisiini toimittajana (niitä ei ole), vaan lähetin käsikirjoituksen täysin vieraalle kustantamolle, jossa pidettiin siitä.
---
Jos kiivaasti haluaa oman tekstinsä läpi, paras keino on tehdä töitä. Kirjoittaa uutterasti, olla hirttäytymättä yhteen tekstiin vaan kirjoittaa useita, lukea kirjoittamisesta, lukea kirjoja, opiskella kirjoittamista ja sun mitä muuta. Toki voi pohtia, onko ulkokirjallisilla asioilla merkitystä sopparin saamisessa, mutta itse en ole sellaiseen koskaan uhrannut aikaa. Rupesin sen sijaan yhdeksän vuotta sitten tosissani töihin. Viiden käsikirjoitus tärppäsi. - 9854835689
19 + 4 23 kirjoitti:
Hei, hei, rauhoitutaanpas ihan ensiksi vähän!
Tein listan, joka on mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja jollain lailla jopa yllättävä. Olisin kuvitellut, että esikoiskirjailijoiden joukosta olisi löytynyt enemmän ei-kirjallista työtä tekeviä ihmisiä. (Sillä kirjoittaminen voi olla koko elämän pituinen harrastus, vaikkei siitä olekaan tehnyt ammattia) Se, ettei näin ollut, yllätti. Mielestäni on aivan eri asia kirjoittaa asiatekstejä, artikkeleja, tieteellistä tekstiä, tutkimuksia jne. kuin kaunokirjallista tekstiä. No okei, oikenkirjoitus ja kielioppi voi olla hallinnassa, mutta se on romaanista vain yksi osa-alue.
Voisin kuvitella, että toimittajat työnsä puolesta tuntevat paljon ihmisiä sekä kirjamaailmasta että muualta median maailmasta ja näin ollen heidän on helppo luoda suhteita jo työnsä puolesta. Ja haluan painottaa, ettei siinä ole mitään pahaa, että luo suhteita ja menestyy sitä kautta! Niinhän menestys tässä maailmassa yleensä menee, pitkälti suhteilla. Tai ehkä kustantamot vain arvostavat toimittajia maailman ääriin. Eli kun saatekirjeessä lukee sana "toimittaja", niin se on siinä! En tiedä. Minulla ei ole vastauksia näihin juttuihin. Sitä vain niin toivoisi, että kirjamaailmassa asiat voisivat mennä niin kuin saduissa ja kenen vain olisi helppoa ikäänkuin puskista päästä kirjailijaksi jos taitoa vain olisi riittävästi. Itse olen menettänyt uskoni siihen, että se olisi mahdollista. Hienoa jos te ette ole, mutta minä olen ja piste.
Ja en ole väittänyt, etteikö toimittajissakin voisi olla lahjakkaita KAUNOkirjallisen tekstin kirjoittajia yhtä lailla kuin muissakin ammattiryhmissä. Mutta se yksityiskohta, että Suomessa suunnilleen joka toinen toimittaja (tai julkkis) sattuu omaamaan näitä lahjoja vähän pistää silmään. Tosin mistä sitä tietää, ehkä Suomen yllä leijuu jotakin maagista taikapölyä, joka on saanut tämän aikaan, kuten sanoin, en tiedä. Jokatapauksessa lista on mielenkiintoinen ja antaa ajattelemisen aihetta esikoiskirjailijuudesta haaveileville.Olet oikeassa, puskista ei voi päästä kirjailijaksi, ei myöskään mihinkään muuhun ammattiin. Satumaailma ja tuhkimotarinat on syytäkin unohtaa, jos aikoo kirjailijaksi. Asiatekstien osaajilla, ammatikseen ja palkkaa kirjoittamisestaan saavilla on yksi etu, jota et edes huomaa mainita. He ovat tottuneet siihen, että tekstiä hiotaan, hylätään ja kommentoidaan olettamatta, että takana on jonkinlainen syrjintä ja salaliitto. Ammattilaiset osaavat itse korjata tekstiään paremmin kuin harrastaja, joka kuvittelee etenevänsä lahjojensa avulla. Kuten moni edellä sanoi, myös sinulla on mahdollisuus opetella ammattimaista asennetta kirjoittamisessa altistamalla teksisi kritiikille, kirjoittamalla ja lukemalla sekä hankkimalla alan koulutusta.
Minusta lista vain kertoo, että vaikka Suomessa on kohtalaisen vähän formaalia kirjailijakoulutusta, kokemus kirjallisuudesta tekee sinusta paremman kirjailijan. Tein itse tämän johtopäätöksen jo 15-vuotiaana, kun päätin että voisi olla hyvä idea päästä töihin kustannusyhtiöön vaikka graafikkona. Graafikkoa minusta ei tullut, mutta olen hyvästä syystä pyrkimässä sisään Helsingin yliopiston suomen kielen laitokselle ja luen yliopistotason luovan kirjoittamisen oppaita muualta Euroopasta. Onhan se nyt aika selvää, että mitä enemmän kokemusta sinulla on, sen todennäköisemmin tekstisi erottuu positiivisesti muiden joukosta.
- 6+1
Vertaus laulamiseen on hyvä. Vaikka osaan omasta mielestäni laulaa nuotilleen ja laulan kuorossa, en havittele levytyssopimusta enkä kuvittele, että olisin samalla viivalla kuin musiikista palkkaa saavat. Jos haluaisin laulajaksi, olisin varmasti ottanut ammatin, jossa voisin oppia lisää laulamisesta, mutta silti ei olisi varmaa, että minusta tulisi ammattilaislaulaja. Ei myöskään kaikista halukkaista toimittajista ja kirjallisuudenopiskelijoista tai kirjoituskoulun oppilaista tule kirjailijoita.
Kukaan ei ihmettele, että puulaakisarjassa pelaavasta jalkapallon harrastajasta ei tule ammattilaista, mutta taiteen alalla kaikki kuvittelevat olevansa mestareita luonnostaan. Se kertoo karua kieltä siitä, ettei taidetta pidetä ammattina, johon vaaditaan pitkä perehtyminen. Ja silti haave kirjailijan urasta ei välttämättä toteudu.
Ajatus siitä, että kustannussopimuksen saisi suhteiden avulla on varsinkin tässä taloustilanteessa naurettava. Kirjat pitää myydä, aivan niin kuin toimitusalallakin lehdet, vain parhaat palkataan. Jokunen vuosi sitten luin kustannustoimittajien haastattelusta, että taso on nykyisin todella kova. Se riitä, että osaa todistettavasti kirjoittaa niin että siitä maksetaan, kyllä romaani on kuitenkin eri juttu. - minäkin olen
Minä olen kirjallisuuden FM. Silti minulla ei ole suhteita tai tuttuja alalla. Jos kirjani joskus julkaistaan, se johtuu vain siitä, että olen opiskellut kirjoittamista ja teoriaa syvällisesti. Kuitenkin joku voi koulutuksestani vetää vaikka mitä johtopäätöksiä, ne ovat sitten ihan vääriä.
On tosiaan niin, että ilman teorian tuntemusta on aika mahdotonta osata kirjoittaa hyvä kässäri, niin paljon erilaista tietämystä sen tekeminen vaatii. Ja tätä teoriaa oppii työssä ja opinnoissa. Jotka siis liittyvät kirjallisuuteen, kirjoittamiseen ja toimittamiseen.- treeteatree
Mielestäni olet väärässä. Sanot, että ilman teorian tuntemusta on mahdotonta osata kirjoittaa hyvä kässäri. Asia on kuitenkin niin, että vaikka istuisi vuositolkulla luentosaleissa kuuntelemassa kirjallisuuden teoriaa, ei sinusta sillä lailla kirjailijaa tule. Sen sijaan, lähde pois sieltä luentosaleissa ja ELÄ. KOE. Ja kirjoita ja lue koko ajan. On täysin mahdollista kasvaa todella taiturimaiseksi kirjailijaksi ns. itseoppimalla, eli kirjoittamalla ja lukemalla koko ikänsä ja lukemalla itsenäisesti kirjoitusoppaita ja omaamalla tyylitajua. Tyylitaju on yksi kirjailijoiden tärkeimpiä ominaisuuksia ja sitä ei voi opiskella. Vähän sama kuin taiteilija voi olla teknisesti todella hyvä piirtämään, mutta hänen töissään on aina värit ja sommittelu päin mäntyä ja niistä näkee, ettei tyylitajusta ole tietoakaan.
Tyylitaju ja draaman taju ovat mielestäni hyvin pitkälle synnynnäisiä ominaisuuksia, joita ei luentosaleissa opi. Varmasti kirjallisuuden opinnoista on hyötyä jossain määrin, mutta kommenttisi, että sinusta tulee kirjailija kunhan vain opiskelet tarpeeksi syvällisesti kirjoittamisen teoriaa, on lähinnä vähän huvittava. Kirjailijuus vaatii aika paljon muutakin. - 12+12
treeteatree kirjoitti:
Mielestäni olet väärässä. Sanot, että ilman teorian tuntemusta on mahdotonta osata kirjoittaa hyvä kässäri. Asia on kuitenkin niin, että vaikka istuisi vuositolkulla luentosaleissa kuuntelemassa kirjallisuuden teoriaa, ei sinusta sillä lailla kirjailijaa tule. Sen sijaan, lähde pois sieltä luentosaleissa ja ELÄ. KOE. Ja kirjoita ja lue koko ajan. On täysin mahdollista kasvaa todella taiturimaiseksi kirjailijaksi ns. itseoppimalla, eli kirjoittamalla ja lukemalla koko ikänsä ja lukemalla itsenäisesti kirjoitusoppaita ja omaamalla tyylitajua. Tyylitaju on yksi kirjailijoiden tärkeimpiä ominaisuuksia ja sitä ei voi opiskella. Vähän sama kuin taiteilija voi olla teknisesti todella hyvä piirtämään, mutta hänen töissään on aina värit ja sommittelu päin mäntyä ja niistä näkee, ettei tyylitajusta ole tietoakaan.
Tyylitaju ja draaman taju ovat mielestäni hyvin pitkälle synnynnäisiä ominaisuuksia, joita ei luentosaleissa opi. Varmasti kirjallisuuden opinnoista on hyötyä jossain määrin, mutta kommenttisi, että sinusta tulee kirjailija kunhan vain opiskelet tarpeeksi syvällisesti kirjoittamisen teoriaa, on lähinnä vähän huvittava. Kirjailijuus vaatii aika paljon muutakin.Tarkoitin juuri päinvastoin. Pelkät opinnot eivät tee kenestäkään kirjailijaa, mutta lahjakkuus ilman teoriaa ei myös kanna pitkälle. Etusijalla on lahjakkuus, sitten työn teko ja kolmas kirjailijan tekijä on teorian hallinta. Myös itseopiskelu on teorian opettelemista, lukihan Päätalokin Waltarin kirjalijaoppaan moneen kertaan. Siihen aikaan ei varmaan paljoa opuksia oltu tehtykään.
Ennen siis oli myös luonnonlahjakkuuksia, mutta nykyisin lähes kaikki kirjansa julkaisseet ovat koulutettuja. Koska tarjontaa on nykyisin niin paljon ja kässäreiltä odotetaan myös paljon. - 9835894537
treeteatree kirjoitti:
Mielestäni olet väärässä. Sanot, että ilman teorian tuntemusta on mahdotonta osata kirjoittaa hyvä kässäri. Asia on kuitenkin niin, että vaikka istuisi vuositolkulla luentosaleissa kuuntelemassa kirjallisuuden teoriaa, ei sinusta sillä lailla kirjailijaa tule. Sen sijaan, lähde pois sieltä luentosaleissa ja ELÄ. KOE. Ja kirjoita ja lue koko ajan. On täysin mahdollista kasvaa todella taiturimaiseksi kirjailijaksi ns. itseoppimalla, eli kirjoittamalla ja lukemalla koko ikänsä ja lukemalla itsenäisesti kirjoitusoppaita ja omaamalla tyylitajua. Tyylitaju on yksi kirjailijoiden tärkeimpiä ominaisuuksia ja sitä ei voi opiskella. Vähän sama kuin taiteilija voi olla teknisesti todella hyvä piirtämään, mutta hänen töissään on aina värit ja sommittelu päin mäntyä ja niistä näkee, ettei tyylitajusta ole tietoakaan.
Tyylitaju ja draaman taju ovat mielestäni hyvin pitkälle synnynnäisiä ominaisuuksia, joita ei luentosaleissa opi. Varmasti kirjallisuuden opinnoista on hyötyä jossain määrin, mutta kommenttisi, että sinusta tulee kirjailija kunhan vain opiskelet tarpeeksi syvällisesti kirjoittamisen teoriaa, on lähinnä vähän huvittava. Kirjailijuus vaatii aika paljon muutakin."Sen sijaan, lähde pois sieltä luentosaleista ja ELÄ. KOE."
Kirjallisuudenopiskelijat eivät siis elä ja koe mitään? Tuohan on aivan järjetön ajatus. Oletko tosissasi? Eihän ihmisen koulutuksesta voi päätellä hänen elämäntarinastaan ja kokemuksistaan mitään.
Suurin osa kirjailijoista kautta aikojen ja nykyään niin ulkomailla kuin Suomessakin ovat olleet kirjallisuuden ja kirjoittamisen ammattilaisia jo ennen esikoisen julkaisemista. Syyt ovat niitä, joita tässä ketjussa on jo esitelty. - 14+3
treeteatree kirjoitti:
Mielestäni olet väärässä. Sanot, että ilman teorian tuntemusta on mahdotonta osata kirjoittaa hyvä kässäri. Asia on kuitenkin niin, että vaikka istuisi vuositolkulla luentosaleissa kuuntelemassa kirjallisuuden teoriaa, ei sinusta sillä lailla kirjailijaa tule. Sen sijaan, lähde pois sieltä luentosaleissa ja ELÄ. KOE. Ja kirjoita ja lue koko ajan. On täysin mahdollista kasvaa todella taiturimaiseksi kirjailijaksi ns. itseoppimalla, eli kirjoittamalla ja lukemalla koko ikänsä ja lukemalla itsenäisesti kirjoitusoppaita ja omaamalla tyylitajua. Tyylitaju on yksi kirjailijoiden tärkeimpiä ominaisuuksia ja sitä ei voi opiskella. Vähän sama kuin taiteilija voi olla teknisesti todella hyvä piirtämään, mutta hänen töissään on aina värit ja sommittelu päin mäntyä ja niistä näkee, ettei tyylitajusta ole tietoakaan.
Tyylitaju ja draaman taju ovat mielestäni hyvin pitkälle synnynnäisiä ominaisuuksia, joita ei luentosaleissa opi. Varmasti kirjallisuuden opinnoista on hyötyä jossain määrin, mutta kommenttisi, että sinusta tulee kirjailija kunhan vain opiskelet tarpeeksi syvällisesti kirjoittamisen teoriaa, on lähinnä vähän huvittava. Kirjailijuus vaatii aika paljon muutakin.Itseopiskelu ei kirjoittamisen saralla ole kovin hyvä menetelmä, jos se on ainoa menetelmä. Kirjoittaminen ammatikseen tarkoittaa juuri sitä, että kirjoittaja osaa tarkastella tekstiään ulkopuolisen silmin, ja tekstiä ei opi tarkastelemaan ulkopuolisen silmin, ellei sitä anna alan asiantuntijoiden arvioitavaksi. Kustantamoissa voidaan todella katsoa hiukan tarkemmin niitä käsikirjoituksia, joiden kirjoittaja on kirjoittamisen tai taiteen ammattilainen. He ymmärtävät, mitä kirjoittaminen ja taide työnä tarkoittaa, ei yksinäisen neron inspiraatioita, vaan hiomista ja korjaamista. Ajan myötä monet kirjailijat toki oppivat kirjoittamaan kirjansa itsekseenkin, mutta monet silti haluavat keskustella tekstistä luottokustannustoimittajansa kanssa.
- 3+4
"Aika moni kustannustoimittaja on päätynyt itsekin kirjoittamaan kirjan "
Jännä oletus, nyt faktoja kehiin eli nimiä.
Tai sitten voidaan sanoa, että aika moni kirjoittava ihminen on päätynyt kustannustoimittajaksi. Joka ei ole ihme, koska kustannustoimittajan työhön vaaditaan kirjallisuutta sivuava koulutus, jonka hankkija on kiinnostunut kirjoittamisesta ja sitä kautta kokeilee asiaa itsekin. - Detec
Hyviä kommentteja edellä. Olen täällä aikaisemminkin todennut, että mielestäni kirjoittamisen/kirjallisuuden opiskelu ei tee kirjailijaa, mutta se lisää valmiuksia, kun tutustuu eri kirjallisuuden lajeihin ja joutuu käytännössä kirjoittamaan niitä: saa aivan uusia näkökulmia ja juttuja, joista ammentaa. Ainakin itse olen sen kantapään kautta oppinut.
Kuitenkin: eläminen, kokeminen, lukeminen, kirjoittaminen...kirjoittaminen...kirjoittaminen ja persettä penkkiin ovat olennaiset elementit lahjakkuuden ohella. - scarabaeus
Vertaus laulamiseen on kyllä hyvä minunkin mielestäni.
Ja sitten sen kerron vielä tässä lyhyesti, että
on hilkun verran kokemusta työväenopiston pulpeteissa istumisesta joillakin kirjallisuuskursseilla, lähinnä siis luovaa perus- ja jatkokauraa. Toki sitten ihan erityistäkin opintoa, joista en tässä mainitse. Halvalla olen niissä saanut huippuosaajilta (oman alansa taiteilijoilta) opetusta.
Minulla on sellainen kokemus niistä perus-luovan kirjoittavista ihmisistä, että niiden tekstit ja tarinat (kaunokirjallisuus), jotka erottuvat aivan ylivoimaisesti mielestäni (siis minun omasta mielestäni, joka luen paljon kaikenlaista ja -maalaista kaunokirjaa, ja itsekin kirjoittelen toisinaan, mutta parina viime vuonna en mainittavammin).
Novitsiasiahanlähtiihanavinksalleen, mitä mä nyt oikein............ siis
sitä mun piti tähdentää, että:
ne kirjoittajat siellä työväenopistossa, jossa minäkin olen kirjoitellut, ne jotka ovat sitä huippua,
eivät välttämättä edes tajua olevansa ! Siis itse eivät tajua kuinka hyvin osaavat kirjoittaa.
Kerron esimerkin, kun kerran (tästä on jo useampi vuosi) sanoin eräälle vanhemmalle herrasmiehelle, joka kirjoitti niille tapaamiskerroille pari- kolme lyhyttä kertomusta työmatkoiltaan entiseen Neuvostoliittoon. Aika vekkuleita juttuja oli saanut kasattua kokemuksistaan.
Sanoin hänelle sitten, että
kirjoita ihmeessä nämä pienet kertomuksesi ja julkaise niistä kokonainen kirja. Äijähän hätkähti ja
oli aivan pelästyneen oloinen,
eikä seuraavalla tapaamiskerralla ollut näkevinään minua. Ei sanaakan vaihdettu kyllä sitten enää.
Ihmejuputtaja oli.
Nyt mietiskelen, että
kirjoittiko hän koskaan niitä julkaisuun?
Aivan mahtavia olivat ne kertomukset. Täyttä elämää ja taitavasti kirjoitettuja.
-
Mielestäni ei niillä käymilläni kaikilla työväenopiston kursseilla edes ohjaajat tartu näihin oivallisiin taviskirjoittajiin. Paremminkin aikaa ja huomiota saavat aina ne kirjoittajat, joilla pilkut ja pisteet ovat virheettömästi paikoillaan. Ja sitten ne kylpevät siinä paisteisina, sellaiset omasta mielestään jo lähes kirjailijat, vaikka minun mielestäni ovat niitä harlekiinipukkaajia tai sitten ääripäässä niitä daideellisia vuodatusvaikertajia, joissa saa arvuutella, että
mikä tässä tekstissä nyt niin erikoista on sen kirjoittajan lisäksi.
Ihmeporukkaa !- jussuR
Jos tämä vanhempi herrasmies oli Harri Varpomaa, niin kyllä kirjoitti.
- kiinnostaa345
Mielenkiinoista.
Ensimmäisessä viestissä mainitaan, että isolla kustantajalla taviksen on vaikea saada läpi kirjaansa, mutta onko kaikkialla sama "linja"? Esim. Atena, Bazar, Helsinki kirjat, Myllylahti, Nemo, Into, Sammakko mitä niitä nyt onkaan jne.? - Minä Hyvänen
-----Mielestäni ei niillä käymilläni kaikilla työväenopiston kursseilla edes ohjaajat tartu näihin oivallisiin taviskirjoittajiin.----
Minulla on tästä hieman erilaisia kokemuksia: kyllä esim. Helsingin työväenopistossa ja Oriveden Opiston lyhytkursseilla olen saanut huomiota ja palautetta. Myös kässäristäni sain yhdeltä nimekkäältä kustannustoimittajalta palautetta hylsyn mukana.
Vaan ei se riitä, ei riitä! Siis julkaisukynnyksen ylittämiseen. - slkdjflkdsjfkls
Ketju alkoi luettelemalla kirjailijoita, joilla on kirjallisuuden alan koulutus tai kirjiottamiskokemusta, mutta sen sijaan että päädyttäisiin toteamaan kyseisten asioiden merkitys, päädytäänkin epäilemään, että näiden kirjat on julkaistu suhteiden takia :D
No onneksi moni ei päätynyt.
Kirjoittaminen ei ole se ainoa taiteen- tai muun tekemisen laji, jossa opiskelu osaavan opettajan johdolla ei kannattaisi. Olkoon millaiset lahjat tai kuinka isot istumalihakset hyvänsä. - Detec
Niinhän nää jutut aina välillä rönsyilee aloituksesta, mutta ehkä tämäkin herätti joitain ajatuksia kunkin sisimmässä? Hope so.
- Kritiikin kysymykset
Ilman muuta kirjailijan koulutus pitää olla.
Ei Väinö Linnakaan olisi ilman koulutusta pystynyt kirjoittamaan suurteoksiaan.
Viisi luokkaa kansakoulua ei mennyt hukkaan!- 3+5
ne jotka kouluttautuvat alalle, ovat ehkä motivoituneempia ja uratietoisempia ja halukkaampia ottamaan riskin ja ehdottomampia - nuorina.
Jos joku vanhempana saa vastaavan herätyksen, voi hän olla myöhässä? - 11+2
Väinö Linna kävi kuusi (ei viisi) luokkaa kansakoulua, ja hänen nuoruutensa katkaisi sota niin kuin kaikkien sen ikäpolven ihmisten elämän, monien opinnot jäivät kesken tai aloittamatta. Linnankin ensimmäinen teos hylättiin, joten hän julkaisi ensimmäiset juttunsa lehdissä. Lähes jokaisen kirjailijan taustalta löytyy jonkinlaista julkaisu-uraa ennen esikoisen julkaisemista, niin myös Linnan kohdalla.
- 19+20
3+5 kirjoitti:
ne jotka kouluttautuvat alalle, ovat ehkä motivoituneempia ja uratietoisempia ja halukkaampia ottamaan riskin ja ehdottomampia - nuorina.
Jos joku vanhempana saa vastaavan herätyksen, voi hän olla myöhässä?Mitä tarkoitat myöhässä olemisella? Suurin osa esikoisista on alle 40-vuotiaiden kirjoittamia, mutta poikkeuksiakin löytyy. Eräs suosikeistani on arkkitehtina työuransa tehnyt Arne Nevanlinna. Luulen, että tulevaisuudessa esikoisen kirjoittajat ovat entistä vanhempia, keski-ikä on jo noussut. Kirjoittamisharrastus on valtavan suosittua, hyvin moni haaveilee kirjan julkaisemisesta ja panostaa siihen kunnolla vasta vanhempana, kun työura loppuu tai katkeaa. Monien työssä myös tarvitaan kirjoittamista, tiedottaminen, mainosala, kaikenlaiset projektit vaativat osaavia kirjoittajia, ja se heijastuu tietysti myös kirjoitusharrastukseen. Siis mielestäni ei ole myöhäistä. Kirjoittamista voi oppia niin kuin kaikkia muitakin taitoja, mutta vain harvat saavat kirjansa julki kaupallisen kustantamon kautta jatkossakin. Siis omakustanteetkin tulevat lisääntymään, omakustanteethan ovat jo nyt oma markkinansa. Joskus harvoin omakustanteita jopa arvioidaan Hesarissa. Se on iso muutos, sillä kaikkia kaupallisen kustantamonkaan kirjoja ei arvioida, koska tila ei riitä.
- 65+
Olen 65vee, aloitin proosan kirjoittamisen kymmenisen vuotta sitten ja tässä samalla opiskelen yliopistossa :)
- sanoja peräkkäin
Ilahduttava kuulla, että meitä iäkkäämpiä kirjoittajia on muitakin.
Kirjoittamista olen opiskellut muualla kuin yliopistossa, lähinnä lyhytkursseilla. Työn ohella esimerkiksi Kriittinen Korkeakoulu on mahdoton, mutta pianhan tässä eläkepäivät ovat edessä. Arvostelupalveluita olen käyttänyt myös.
Tekstin laatu kai lopulta ratkaisee, ei henkilön tausta eivätkä hänen ominaisuutensa.
- povari1
Asiasta kolmanteen, jos aihe on erittäin pinnalla juuri silloin, kun kässäriä tarjotaan, ja kustantaja tietää, että se kiinnostaisi monia ihmisiä, mutta sisällössä olisi paljon korjaamisen varaa, ryhtyisivätköhän he laajamittaiseen editointityöhön taviksen kohdalla? Julkkisten juttuja tietty korjaillaan.
- 3+2
On täysin turhaa kysyä tuollaisia yleistäviä kysymyksiä, ellet näytä käsikirjoitusta, siitähän kaikki riippuu.
- 120+34
Sen taviksen pitää itsen ne juttunsa korjailla. Eli riippuu ihan kirjoittajasta, oli tavis tai kovis. Eli saako hän valmista tekstiä ajoissa vai ei.
- povari1
Ajattelin vaan spekuloida sillä, onko kustantaja valmis tinkimään laadusta/valmis rankkaan editointiin tai ohjaukseen, mikäli aihe on "myyvä". En (toivottavasti) puhu omasta kässäristäni.
- 743459723
tuskinpa yksikään kustannustoimittaja pystyy muuttamaan p*skaa kullaksi eli sillä editoinnilla on rajansa. suuriakin muutoksia voidaan tehdä ja usein tehdäänkin, esimerkiksi juonen rakenteen muuttamista, loppuratkaisu uusiksi jne. mutta kustannustoimittaja ei itse kirjoita tekstiä uusiksi vaan antaa ohjeet kirjailijalle jonka pitää itse kyetä korjaamaan tekstinsä. ja joka lausetta ei voida kirjoittaa uusiksi. uskoisin että kustantamot etsivät "hiomattomia timantteja" mutta eivät ole kiinnostuneita puristamaan niitä hiilestä. joku kynnys on ylitettävä mutta varmasti myyvä aihe voi madaltaa sitä.
- 743459723
Itse aiheeseen. Myönnän, että tuli yllätyksenä se mitän vähän näitä "taviksia" tältä listalta löytyy. Toki tiesin että kirjallisuusalan ihmisiä ja toimittajia olisi listalla paljon mutta olisin veikannut että jako olisi ollut lähemmäs 50/50 eli puolet taviksia, puolet muita. Ilmeisesti taso on tosiaan hyvin kova. Olisi mielenkiintoista nähdä vastaava lista pienemmiltä kustantamoilta - olisiko sillä listalla enemmän taviskirjoittajia? Ja entäs lanu-kirjailijat?
Toki tajuan että ihmiset jotka ottavat kirjoittamisen tosissaan todennäköisesti hakeutuvat alalle/koulutukseen joka liittyy kirjoittamiseen. Tajuan myös sen, että opinnot kirjallisuusalalla tai työkokemus kustantamoissa tai toimittajana tuovat kaikki kokemusta, josta on hyötyä kun alkaa työstää esikoistaan.
Olen ehkä kuitenkin aliarvioinut tätä koska olen aina ajatellut, että esimerkiksi romaanin kirjoittamiseen tarvittavan teorian pystyy helposti etsimään vaikkka netistä. Ajattelin, että suurin osa siitä mitä yliopistossa kirjallisuustieteissä opetetaan ei olisi oleellista hyvän kirjan kirjoittamiseen...
Itse en ole kirja-alalla, en ole opiskellut kirjoittamista muuten kuin itsekseni enkä aio tulevaisuudessakaan pyrkiä toimittajaksi tai vastaavaksi. Kieltämättä usko omiin mahdollisuuksiin kuoli hieman tätä lukiessa. Mutta onhan siellä sentään pari kolme tavista joten ehkä toivo ei ole vielä menetetty....- 17+13
No niinpä tosiaan aliarvioit. Satunnainen nettiselailu ja tiedon etsiminen wikipediasta ei ole ihan sama asia kuin koulutus yliopistossa. Samoin on eri asia kirjoittaa harrastuksekseen kuin hankkia alan koulutus ja saada kirjoitustyöstä elanto, ja se näkyy asenteessa.
Lanu-kirjailijat eivät eroa muista kirjailijoista, opettajia on ehkä hiukan enemmän. - 743459723
17+13 kirjoitti:
No niinpä tosiaan aliarvioit. Satunnainen nettiselailu ja tiedon etsiminen wikipediasta ei ole ihan sama asia kuin koulutus yliopistossa. Samoin on eri asia kirjoittaa harrastuksekseen kuin hankkia alan koulutus ja saada kirjoitustyöstä elanto, ja se näkyy asenteessa.
Lanu-kirjailijat eivät eroa muista kirjailijoista, opettajia on ehkä hiukan enemmän.Riippuu varmaan vähän millaista kirjallisuutta kirjoittaa. Suurin osa maailman betseller kirjailijoista ei ole lukenut kirjallisuutta yliopistoissa. Seuraan tiiviisti amerikkalaista kirjallisuuskenttää jossa taviksia on suhteessa selvästi enemmän. Eivätkä nämä ole roskakirjailijoita vaan ihan laidasta laitaan kuten näidenkin listattujen kirjailijoiden teokset tulevat olemaan.
Tosin Suomessa nyt ylipäänsä ylikoulutetaan porukkaa kaikilla aloilla joten ei ihme, jos kirjailijan täytyy olla maisteri kun sitä vaaditaan kaupan kassallakin.
Tämä näkyy ainakin siinä, että tässä maassa julkaistaan valtavasti esikoiskirjallisuutta joka kertoo kirjallisuusalan opiskelijoista, toimittajista ja muutenkin näistä "piireistä" - tällaista "kirjailija kirjoittaa kirjoittamisesta" meininkiä pidetään ulkomailla esikoiskirjallisuuden suurimpana kliseenä, Suomessa ei olla vielä vissiin tähän pisteeseen päästy.
Oliko se tässä vai tuossa toisessa samaa aihetta käsittelevässä ketjussa kun joku huomautti, että suomalainen kirjallisuus ei menesty ulkomailla. Olemme sillä mittarilla vuosikymmeniä muita pohjoismaita jäljessä. Miksi? Eikö meillä kirjailijat opiskele tarpeeksi yliopistotasolla, pitäisikö karsia pois nuo muutamat jäljelle jääneet harrastelijat? Ehkä siitä kenkä puristaa, mutta itse sanoisin, että oikea syy on ideoiden puute, kukaan ei oikein kirjoita mitään uutta joka saisi aikaan vau-elämyksiä. Suomalainen kirjallisuus on pientä, varovaista ja suoraan sanoen aika tylsää.
Niin ja itseopiskelun vähättely pelkkänä "satunnaisena nettiselailuna ja tiedon etsimisenä wikipediasta" on aika naurettavaa. Se voi olla vuosikausien kurinalaista harjoittelua ja kirjoitusoppaiden lukemista. Jos oppaissa opetetaan teoria (käytäntö sitten eri asia) sisältäen juonen rakenteen (tässä myös käsikirjoitusoppaat oivia), rytmityksen, dialogin, hahmojen kehittelyn, teemat ym niin mitä jää uupumaan? Tietenkin yliopistossa saa paljon tietoa kirjallisuushistoriasta ja oppii analysoimaan päähenkilön kengänpohjien värin symbolistisia merkityksiä mutta väittäisin, että näillä ei ole paljoa tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin ihminen kirjoittaa. Itse näen kirjoittamisen teorian aika pienenä alueena, sen sisäistää nopeasti mutta opitun toteuttaminen omissa töissä onkin sitten aivan eri asia. Ja tässä ei auta mikään muu kuin kurinalainen harjoitteleminen.
Lanu-kirjailijat mainitsin koska olen seurannut muutamaa siihen ryhmään kuuluvaa (esikos)kirjailija blogeissa ja muistelisin, että he opiskelevat/käyvät töissä aloilla jotka eivät liity kirjallisuuteen. - 1+1: 2
743459723 kirjoitti:
Riippuu varmaan vähän millaista kirjallisuutta kirjoittaa. Suurin osa maailman betseller kirjailijoista ei ole lukenut kirjallisuutta yliopistoissa. Seuraan tiiviisti amerikkalaista kirjallisuuskenttää jossa taviksia on suhteessa selvästi enemmän. Eivätkä nämä ole roskakirjailijoita vaan ihan laidasta laitaan kuten näidenkin listattujen kirjailijoiden teokset tulevat olemaan.
Tosin Suomessa nyt ylipäänsä ylikoulutetaan porukkaa kaikilla aloilla joten ei ihme, jos kirjailijan täytyy olla maisteri kun sitä vaaditaan kaupan kassallakin.
Tämä näkyy ainakin siinä, että tässä maassa julkaistaan valtavasti esikoiskirjallisuutta joka kertoo kirjallisuusalan opiskelijoista, toimittajista ja muutenkin näistä "piireistä" - tällaista "kirjailija kirjoittaa kirjoittamisesta" meininkiä pidetään ulkomailla esikoiskirjallisuuden suurimpana kliseenä, Suomessa ei olla vielä vissiin tähän pisteeseen päästy.
Oliko se tässä vai tuossa toisessa samaa aihetta käsittelevässä ketjussa kun joku huomautti, että suomalainen kirjallisuus ei menesty ulkomailla. Olemme sillä mittarilla vuosikymmeniä muita pohjoismaita jäljessä. Miksi? Eikö meillä kirjailijat opiskele tarpeeksi yliopistotasolla, pitäisikö karsia pois nuo muutamat jäljelle jääneet harrastelijat? Ehkä siitä kenkä puristaa, mutta itse sanoisin, että oikea syy on ideoiden puute, kukaan ei oikein kirjoita mitään uutta joka saisi aikaan vau-elämyksiä. Suomalainen kirjallisuus on pientä, varovaista ja suoraan sanoen aika tylsää.
Niin ja itseopiskelun vähättely pelkkänä "satunnaisena nettiselailuna ja tiedon etsimisenä wikipediasta" on aika naurettavaa. Se voi olla vuosikausien kurinalaista harjoittelua ja kirjoitusoppaiden lukemista. Jos oppaissa opetetaan teoria (käytäntö sitten eri asia) sisältäen juonen rakenteen (tässä myös käsikirjoitusoppaat oivia), rytmityksen, dialogin, hahmojen kehittelyn, teemat ym niin mitä jää uupumaan? Tietenkin yliopistossa saa paljon tietoa kirjallisuushistoriasta ja oppii analysoimaan päähenkilön kengänpohjien värin symbolistisia merkityksiä mutta väittäisin, että näillä ei ole paljoa tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin ihminen kirjoittaa. Itse näen kirjoittamisen teorian aika pienenä alueena, sen sisäistää nopeasti mutta opitun toteuttaminen omissa töissä onkin sitten aivan eri asia. Ja tässä ei auta mikään muu kuin kurinalainen harjoitteleminen.
Lanu-kirjailijat mainitsin koska olen seurannut muutamaa siihen ryhmään kuuluvaa (esikos)kirjailija blogeissa ja muistelisin, että he opiskelevat/käyvät töissä aloilla jotka eivät liity kirjallisuuteen.74345... jne kirjoittaa asiaa!
Itsekin jaksan hämmästellä, miten mielikuvituksettomia etenkin kotimaisten esikoiskirjailijoiden teokset nykyään ovat. Vähän samaa sarjaa kuin suomalaiset elokuvat tyyliin rakkauden rasvaprosentti, lapsia ja aikuisia, levottomat ynnä muut vastaavat. Sellaista tasaista ihmissuhde höttöä vähän eri mausteilla. Missä ovat ne oikeasti omaperäiset ideat ja TARINAT? Ei ihme, että Oksasen puhdistus menestyi, siinä oli tarinassa sentään edes jotakin omaperäistä ja erityistä.
Tekeekö liiallinen luentosaleissa istuminen ideoistakin puisevia ja tylsiä?
Totta on tietysti sekin, että Suomi on pieni maa. Onhan se ihan eri asia löytää kuuden miljoonan ihmisen joukosta loistava kirjailija kuin esimerkiksi 316 miljoonan ihmisen joukosta (usa). Sama kuin urheilussa. Toisaalta kustannustoimittajalta vaaditaan ammattitaitoa ja silmää erottaa se helmi sieltä käsikirjoitusten joukosta. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes se kirjallisuuden opiskelija tai toimittaja, joka ryhtyy kirjailijaksi.
Olen myös 74345... kanssa samaa mieltä itseopiskelusta. Itse omistan kymmenittäin kirjoitusoppaita kotimaisia ja ulkomaisia, joita selailen kiinnostuneena uudelleen ja uudelleen. Yritin kerran aloittaa ihan "virallisetkin" kirjallisuuden opinnot, mutta siinä vaiheessa, kun tunneilla alettiin käymään runoista läpi tetra-, penta-, heksa-, hepta-, tai oktametrejä, poljentoja ja tavuja alettiin laskea lähes matemaattisiin kaavoihin nojaten ja annettiin erilaisia laskutehtäviä, sanoin että se on TERVE! Minä keskityn kirjoittamiseen. (No, runous ei muutenkaan ole minun juttuni, mutta tuskin olisin saanut tuosta mitään hyödyllistä irti, vaikka se olisi ollutkin.)
Toisella kirjallisuuden kurssilla puolestaan olisi pitänyt lukea aivan järjetön määrä kirjoja todella lyhyessä ajassa. Luen kyllä paljon, mutta SELLAISEN sivumäärän lukemisella, ei olisi jäänyt lainkaan aikaa itse kirjoittamiselle, joka kuitenkin on se tärkein juttu, ainakin itselleni.
Ehkä liian tieteellinen suhtautuminen kirjallisuuteen tappaa mielikuvituksen. Siksi ei välttämättä ole mitenkään hyvä juttu, että kaikki kotimaiset kirjailijat ovat kirjallisuuden opiskelijoita... - jaali
1+1: 2 kirjoitti:
74345... jne kirjoittaa asiaa!
Itsekin jaksan hämmästellä, miten mielikuvituksettomia etenkin kotimaisten esikoiskirjailijoiden teokset nykyään ovat. Vähän samaa sarjaa kuin suomalaiset elokuvat tyyliin rakkauden rasvaprosentti, lapsia ja aikuisia, levottomat ynnä muut vastaavat. Sellaista tasaista ihmissuhde höttöä vähän eri mausteilla. Missä ovat ne oikeasti omaperäiset ideat ja TARINAT? Ei ihme, että Oksasen puhdistus menestyi, siinä oli tarinassa sentään edes jotakin omaperäistä ja erityistä.
Tekeekö liiallinen luentosaleissa istuminen ideoistakin puisevia ja tylsiä?
Totta on tietysti sekin, että Suomi on pieni maa. Onhan se ihan eri asia löytää kuuden miljoonan ihmisen joukosta loistava kirjailija kuin esimerkiksi 316 miljoonan ihmisen joukosta (usa). Sama kuin urheilussa. Toisaalta kustannustoimittajalta vaaditaan ammattitaitoa ja silmää erottaa se helmi sieltä käsikirjoitusten joukosta. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes se kirjallisuuden opiskelija tai toimittaja, joka ryhtyy kirjailijaksi.
Olen myös 74345... kanssa samaa mieltä itseopiskelusta. Itse omistan kymmenittäin kirjoitusoppaita kotimaisia ja ulkomaisia, joita selailen kiinnostuneena uudelleen ja uudelleen. Yritin kerran aloittaa ihan "virallisetkin" kirjallisuuden opinnot, mutta siinä vaiheessa, kun tunneilla alettiin käymään runoista läpi tetra-, penta-, heksa-, hepta-, tai oktametrejä, poljentoja ja tavuja alettiin laskea lähes matemaattisiin kaavoihin nojaten ja annettiin erilaisia laskutehtäviä, sanoin että se on TERVE! Minä keskityn kirjoittamiseen. (No, runous ei muutenkaan ole minun juttuni, mutta tuskin olisin saanut tuosta mitään hyödyllistä irti, vaikka se olisi ollutkin.)
Toisella kirjallisuuden kurssilla puolestaan olisi pitänyt lukea aivan järjetön määrä kirjoja todella lyhyessä ajassa. Luen kyllä paljon, mutta SELLAISEN sivumäärän lukemisella, ei olisi jäänyt lainkaan aikaa itse kirjoittamiselle, joka kuitenkin on se tärkein juttu, ainakin itselleni.
Ehkä liian tieteellinen suhtautuminen kirjallisuuteen tappaa mielikuvituksen. Siksi ei välttämättä ole mitenkään hyvä juttu, että kaikki kotimaiset kirjailijat ovat kirjallisuuden opiskelijoita...Sofi Oksanen on opiskellut kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa.
Kirjallisuuden opinnoissa voi olla "turhaksi" tulkittavia opintojaksoja, mutta koulutuksen lienee tarkoitus olla kattava. Sama ilmiö millä tahansa alalla, ja oikeastaan millä tahansa koulutasolla. - sanoja peräkkäin
----Toki tajuan että ihmiset jotka ottavat kirjoittamisen tosissaan todennäköisesti hakeutuvat alalle/koulutukseen joka liittyy kirjoittamiseen. ---
Kirjoittamisen voi aloittaa myöhemminkin, jolloin ammatinvalintakysymykset eivät enää ole ajankohtaisia.
Lisäksi kirjoittaminen voi olla vastapainoa ihan toisenlaiselle työlle.
- Detec
743...:lla on älliä päässä kirjoittamisesta ja sen opiskelusta. Good. Viittaan aikaisempiin kommenteihini aiheesta.
- povari1
Vaikuttaa siltä, että suurimmalla osalla keskustelijoista on turhan ruusuinen kuva kirjallisuuden opiskelusta.1 1:2 tiivisti opiskelun melko hyvin: kirjallisuudenhistoriaa opiskellaan paljon, samoin kirjallisuuden analysointia. Sitten on tenttejä, joihin on luettava 20-30 klassikkoa, eli selailtava nopeasti, mikäli ei ole niihin ennen tutustunut.
Kirjoittamiskursseja on suomen puolella enemmän, mutta niillä ainakin minulle paljastui karu totuus: suomen kieltä pääaineenaan opiskelevat kirjoittavat usein aivan uskomattoman huonosti kaunokirjallista tekstiä.
Kaikki tieto kirjallisuudesta on hyväksi ja usein kirjailijoiksi aikovat hakeutuvat opiskelemaan kirjallisuutta. Kirjailijaa ei yliopisto kuitenkaan kenestäkään tee; näiden asioiden syy- ja seuraussuhteet lienevät toisinpäin.- 20+12
Sivumääräisesti yleisen kirjallisuustieteen opiskelu on kuulemma ainakin HY:n raskain opinto-ohjelma. Juuri sen takia, että luetaan niin paljon klassikoita ko. aikakauden kirjallisuutta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden lisäksi. Suomen kirjallisuuden opinnoista en osaa sanoa, kun en ole sitä opiskellut.
Mutta niin kuin moni tässä jo tässä sanoikin, ei kannata tehdä opiskelusta kynnyskysymystä, ainoa kynnys on käsikirjoitus kuitenkin. Yleistä kirjallisuustiedettä menevät lukemaan ne, jotka ovat kiinnostuneita alasta, mutta ei sieltä kirjalijaksi valmistuta, vaikka moni kirjailijaksi päätyykin. Tästä voi päätellä, että opiskelusta on apua muiden asioiden ohella.
Itseopiskellen voi saada tietoa, mutta opinto-ohjelmassa opiskellen saa "isomman kokonaiskuvan" koko tieteenalasta ja kyvyn arvioida tietoa, jota vaikkapa netissä on. Kirjoitustaito kuitenkin ratkaisee kustannussopimuksen, siksi toimittajat ovat niin vahvoilla melkein missä genressä tahansa.
- Urjalan Uuno
Väinö Linna teki maatöitä kunnes meni Tampereelle kärräriksi 18-vuotiaana, ja sotaan vähän myöhemmin.
Hyvän suomalaisen kirjallisuuden esteenä ovat nykyään elämää ymmärtämättömät kustannustoimittajat. - 5+4
"Sitten on tenttejä, joihin on luettava 20-30 klassikkoa, eli selailtava nopeasti, mikäli ei ole niihin ennen tutustunut. "
No ei tosiaan. Yhteen tenttiin luetaan maksimissaan 8 kirjaa, ja lukuaikaa niihin on vaikka koko vuosi. Koska tenttiin ilmoittaudutaan ihan omassa aikataulussa. Sitten ennen tenttiä kerrataan eli silmäillään.
Yliopiston lukulistat vaikuttavat hurjilta, mutta niistä valitaan omaan aihealueeseen sopivat. Esim. syventävien kurssilla piti lukea 3 laajaa romaania, itselläni yksi oli Mannin Taikavuori. Esim. Täällä pohjantähden alla täyttää yksin tuon kolmen romaanin mitan.
Ja kirjallisuuden opiskelija on jo aloittaessaan lukenut hyvin paljon, joten joukossa on paljon tuttuja ja jopa pariin kertaan luettuja kirjoja.
Itsessään kirjallisuuden opiskelu ei tietenkään opeta kirjoittamisen salaisuuksia, mutta opiskelun ohessa voi sitten lukea kaikenlaisia kirjoittamisen oppaita. Nämä syventävät entisestään saatua oppia.- elämä on tekemistä
Hyi olkootten, en vain jaksaisi lukea tuommoista määrää tylsää kirjallisuutta! Tai yhtään mitään muutakaan.
- povari1
No mutta, hyvä, että kehitystä on tapahtunut. Omat kokemukseni ovat lähes 20 vuoden takaa.
- dgdfgdsfgfd
Satuinpa ihan vahingossa löytämään hesarista artikkelin, jossa on kysytty suomalaisilta eri alojen asiantuntijoilta mielipidettä siihen, kiinnostaako kotimainen kaunokirjallisuus. Siellä oli esimerkiksi seuraava mielipide:
Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen:
"Kirjallisuus puhuttelee aina, mutta näkökulmat köyhtyvät, kun kirjailijat ovat siviiliammateiltaan lähes poikkeuksetta toimittajia ja kirjallisuudentutkijoita.
Missä ovat vaihetyöntekijöiden ja bussikuskien kirjat? Missä työväenkulttuuri nykyisin lymyää?"
Enpä voisi enempää olla samaa mieltä Järvisen kanssa....
Lähde: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305609923039 - W-vitamiini
Kafka oli virkaheitto vakuutuskirjailija, joka ei juuri elinaikanaan arvostusta saanut. Tosin suurin osa teoksistaan on julkaistu vasta kuolemansa jälkeen. Todellinen lahjakkuus on kuitenkin lahjakkuutta, taidetta ei kuulu opiskella. Kafka tästä hyvä esimerkki. Intohimo tekee mestarin. Tietysti myös kova työ. Ja kyllähän Kafkakin tekstäjään hioi minkä kerkesi, eikä juuri saanut niitä epävarmuutensa vuoksi edes valmiiksi.
- rosroskaa
Oikein! Vain lahjakkuuden pitää ratkaista.
Aloittajan laatiman listan kirjoittajista vain harva osaa kirjoittaa lukemisen arvoista tekstiä.
- ervgregreoi
Puutunpa tähän keskusteluun minäkin (ja komppaan edellistä postaajaa): se, että mukana kirjallisissa piireissä ei sinänsä tee kenestäkään epäpätevää kirjailijaksi. Tulosten pitää ratkaista. Mutta tuloksiahan juuri ei ole, suomalaisen kirjallisuuden taso on huono, joten joko jotakin vikaa on siinä seulassa, jolla julkaistavat kirjailijat valikoidaan, tai sitten yksinkertaisesti parempaa ei ole tarjolla.
Mutta mitä tulee kysymykseen elämänkokemuksesta, niin totta hitossa kirjailijan pitää nähdä muutakin kuin luentosaleja. Mainitsen nyt sellaiset kirjailijat kuin Melville, London, Hemingway, Faulkner, Steinbeck, Conrad, Tolstoi, Tsehov - kaikilla kokemusta muustakin kuin ns. kirjallisista piireistä.- joign
Seula on vähän vääristynyt sensaatiohakuiseen suuntaan. Rauhallista kirjallisuutta ei ole eikä tueta, eikä hypetetä. Täytyy olla hyväksikäyttöä, alistamista, seksuaalista hekumaa, mielellään vielä joku historiallinen backdrop kommunismia tms. Se vain herättää kustannustoimittajat koomasta.
Mutta ei kirjallisuuden pitäisi olla "koomasta herättämistä". Ei valikointi saisi mennä sillä perustein että toimittajalla nousee karvat pystyyn. Lukijoilla ei ole sama valintaperuste kirjojen suhteen likikään aina. Lööppijulkisuus ei korreloi kirjan hyvyyden kanssa, vaikka se hetkellisesti saattaa pompauttaa myyntilukuja.
Kirjallisuuden pitäisi olla myös tuudittamista, kaunista kieltä, sellaista jonka voi ottaa mukaansa sänkyyn ilman että kerää mieleensä kauhukuvia teoksen sivuilta. Itse ainakin kaipaan sellaista, toisella tavalla pysäyttävää tekstiä ja älykkäästi vertauskuvallista.
Vanhat klassikot ovat tulvillaan erikoisesti tulkittua maisema- ja henkilökuvausta, mutta nykyajan kirjailijapiireissä sitä ehkä pidetään kuluneena - vaikka edelleen nuo kirjat myyvät ja kulkevat kädestä käteen. Nykyisellään joku kirjailija voi kielellään yllättää ja saada seisahtumaan, mutta heti seuraavassa hetkessä päähenkilö raiskataan tai hakataan tai jotain muuta aivan liian graafista. Lukijan omaan mielikuvien rakentamiskykyyn ei luoteta, vaan räjäytetään silmien eteen mahdollisimman turmeltuneet tilanteet. Aiemmin enemmän vihjailtiin henkilöiden luonteenpiirteillä ja siinä mihin tilanteet saattavat johtaa. Nykyään luonnekuvaus on minimissään ja kerrataan tapahtumia tapahtumien perään. Jos kirjassa on psykologinen ulottuvuus, se on sitten trilleri ja henkilöt ovat jossain suhteessa neuroottisia ja voi olla varma että väkivaltaa ei säästellä - sitä vain pohjustetaan vähän laajemmin.
(Otan mielelläni tähän vastalauseita, ja ilolla vastaanotan vinkkejä tulkinnanvaraisista, "vanhanaikaisista" kirjoista joissa olisi hyvää luonnekuvausta ja pidemmälle käyvää sanomaa)
- Rdxrdx
Ilmankos suomalainen kirjallisuus on nykyään niin hajutonta ja mautonta. Toimittaja osaa kyllä varmasti kirjoittaa kliinisesti mutta sitäkö ihmiset haluaa lukea? Ja uskon 100% varmasti että esikoinen on helpompi saada julkaistua kun on jo jollain tavoin "piireissä".
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 922421
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012133- 831780
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en451575- 781556
- 111505
- 331468
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?541340Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.871296Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?301219