Mitä mieltä laastarisuhteista?

Kyllä hellyys, huomio ja seksi ovat aina hyvästä. Mistä sitä tietää tulisiko siitä enemmän kuin hetken hurmio..
Jos molemmat sitä haluaisivat asia ok. Ihmissuhdesotkuihin ei kannata sen sijaan sotkeutua.
Tässä kirjoitetaan vain naisen halusta eikä miehen laisinkaan.

löytää. Ei ole mitään ongelmaa kunhan vaan molemmat tietävät koko ajan missä mennään.

Mutta eikö tuommonen seksi ilman sitoutumista ole suunnilleen joka miehen unelma.. Välillä vaan hellyydenkipeys on niin suuri. Enkä oikein osaa noita yhen illan juttuja.. Laastari siis sopis, mutta pelkään että sitte kiintyy liikaa ja kusee sen.

en suosittele kellekkään ihmisten hyväksikäyttämistä. se kuitenkin jättää sinuun jälkensä

http://tupla-j.blogspot.fi/2010/01/ihminen-ei-ole-jarvi.html

Mutta jos se juurikin on selvä homma kummallekkin.. En minä ketään halua hyväksikäyttää.

Kuullostaa sopivalta tavalta koukuttaa laadukas YT-mies omaan käyttöön hetkeksi kun kyseessä on pelkkä seksisuhde ilman parisuhteilua.

Minusta suhteiden lokerointi on aika turhanpäiväistä touhua tänäpäivänä. Pääasia että kumpikin on rehellinen itselleen ja toiselle. Se, missä kuinka paljon toivoo suhteesta kumpuavan voimauttavaa keskinäistä hyvinvointia, läheisyyttä, kiintymystä, aitoutta, kannustavuutta ja onnellisuutta ilman sitoumuksia rippuu ihmisistä itsestään.

Kai ne laastarit teille naisille sopii kun niitä innokkaasti harrastatte, no tokihan niitä jotkut miehetkin harrastelee ja joillakin eronneilla tuntuu olevan uusi heti kierroksessa ja huonostihan niissä virityksissä yleensä käy. Itse en lähde laastariksi enkä sellaista itselle hakisi, siinä on aina vähän kusetuksen makua mukana jonkinverran jos toinen on vastaeronnut, ei voi tietää oikeista tunteista kun saattaa olla juurikin vain tuota hellyyden, huomion ja hyävksynnän kaipuuta.

Parempi kuitenkin olla kertomatta toiveita heti koska aika näyttää miten suhde etenee. Yhdessäoleminen ja tekeminen.

Musta saisit.... nimimerkkillä: Ollaanko laastareita toisillemme?

Mun mielestä ihan OK, enkä nää syytä miks sellainen ei vois toimia siinä missä mikä muukin suhde.

Vaikea löytää sopivaa, ellei sitten ole hyvä tuuri tai satu asumaan tarpeeksi isossa kaupungissa.

Itse olen muutaman kerran tuollaisia pidempiaikaisia "laastarisuhteita" harrastanut ja sen voin sanoa että kyllä ne toimii, mutta sen hyvän/sopivan miehen löytäminen on yllättävän vaikeaa. Tavallaan siinä pitäisi olla ne kaikki perusasiat kunnossa, aivan kuten tavallisessakin suhteessa, mutta myös sitä intohimoa, luottamusta ja aikaa. Usein jonkin asian suhteen noista on ongelmia vaikka mies muuten olisikin sopiva.

Seksisävyteiset chätit ovat parhaita paikkoja löytää sopivaa seuraa. Ensin pitää vain jaksaa kirjoitella kymmenien, ellei jopa satojen miesten kanssa ja sitten kun tuntuu löytyvän sopiva tapaus, viedä jutustelua pidemmällekin, pitää yhteyttä maililla ja tavatakin. Ja jos kaikki tähdet taivalla ovat sopivassa asennossa niin silloin homma on selvä, jos taas ei, niin sitten vain taas uudestaan miesten kanssa juttelemaan.

En nyt sinua tarkoita kommentillani, mutta laastarisuhteethan ovat pakenemista oman asian käsittelyn loppuun viemisestä. Laastarisuhteet vahingoittavat aina normaalia ihmistä, molempia osapuolia, ketä enemmän ketä vähemmän.

Minusta on rumaa sanoa ketään laastariksi. Tosiasia kuitenkin on se, että joka eron jälkeen seuraavan suhteen lopettaminen on helpompaa. Jos se käy kovin äkkiä, niin onko kyseinen ihminen sitten ollut laastari? Ei minulle. Jokaisen kanssa olen ollut hänen itsensä vuoksi, en sen edellisen miehen vuoksi.

Eikä aina tarvitse sänkyyn mennä, jos seuraa kaipaa. Yllättävää sinänsä mutta miesten kanssa voi tehdä muutakin.

Kyllä ihmisessä on jotain vikaa, jos ei kykene eroamaan ihan normaalisti ilman kaiken maailman laastaripanoja.

Joillekin tuollainen suhde saattaa toimiakin, kunhan molemmat osapuolet ovat samoilla linjoilla siitä, missä mennään. Harvoin se käytännössä kuitenkaan ongelmattomasti onnistuu.

Itse kokisin käyttäväni toista ihmistä hyväkseni, vaikka tarkoitusperät kuinka olisivat molempien tiedossa. Kokisin myös pakoilevani vastuutani päästä yli eron jälkeisistä tunteista ja lykkääväni tunteiden käsittelyä. Mielestäni aikuisen pitäisi pystyä sen verran olemaan yksinkin, ettei tarvitse toista ihmistä käyttää oman surunsa purkamiseen.

Kiinnyn ihmisiin myös helposti enkä takuulla selviäisi ilman syvempiä tunteita, jos olisin suhteessa, jossa on läheisyyttä ja seksiä. Siinäpä sitä taas oltaisiin sydän pirstaleina...

Jokainen toki tyylillään eli siitä vain, jos se tuntuu oikealta tavalta juuri sinulle päästä eteenpäin eron jälkeen. Kovasti ihmiset ainakin yrittävät tuputtaa minullekin kaiken maailman laastareita, eli ilmeisen monen muun mielestä ne toimivat.

Laastari heitetään käytön jälkeen pois, joten ei sovi kun ihmisistä on kuitenkin kysymys. Vähintään toinen saa siipeensä sellasessa laskelmoidussa kuviossa, vaikka miten "sovittaisiin" että ei tää tän vakavampaa. Tuskin kumpikaan osapuoli alkaa suhteilemaan ihmisen kanssa, joka on niin täydellisen yhdentekevä, että sattumisen vaaraa ei ole.

Osta hellyydenkipeää rotua oleva koira, mutta älä jätä sitä heitteille, jos alat taas seurustella.

Itsellä henk.kohtanen kokemus laastarisuhteesta.Itse tosin olin laastari.Jätti jälkeen kyyneleiset silmät.

Mies oli todella mukava ja antoi ymmärtää haluavansa vakaa,paljon oltiin tekemisissä.
Tajusin jälkeenpäin että valehteli minulle sinkkuilunsa pituuden.Ainahan voi hiukan värittää totuutta ja saada se kuulostamaan uskottavalta...

Joillekin tämänkaltainen suhde toimii...Riippuu niin ihmisestä ja elämäntilanteesta.Mutta koskaan ei saisi leikkiä toisten tunteilla saati sitten itse esittää kiinnostunutta ja hyv'ksikäyttää toista.

Itsekin haluaisin nyt tilalle laastarisuhteen,..minulle se olisi ok. Huomaan että en kestä yksinäisyyttä, enkä kylmää yksin elämistä. Minulle riittäisi nyt vaikka se pelkkä laastarisuhde. Pelin henki vaan selväksi alusta lähtien niin kyllä se minusta voi toimia. Minusta sellainen laastarisuhde voi hyvin muuttua pidempiaikaiseksi ystävyyssuhteeksi.

Mistä sellaisen vaan löytää?

Voisikohan tätä verrata siihen, että esimerkiksi ylensyö tai käyttää huumeita paetakseen ongelmiaan. Huono juttu siis, jokaisen pitäisi pystyä selvittämään henkiset kurimuksensa ilman sitä, että yrittää täyttää tyhjiönsä pidemmän päälle vahingollisella toiminnalla. Impulssikontrolli ja tunteidensa kohtaaminen oikeasti ovat erittäin tärkeitä henkisen kasvun osatekijöitä.

Useimmilla ihmisiillä on valitettavasti taipumus ihastua ihmiseen, jonka kanssa vietetään paljon aikaa, harrastetaan seksiä, pusutellaan ja nukutaan sylikkäin. Ei siitä sopimuksilla tai vakuutteluilla mihinkään pääse. Ja tavallaan tuo on se, mitä laastarisuhteilta etsitäänkin, vaikka muuta saatetaan väittääkin. Loukatun itsetunnon korjaamiseksi tarvitaan ihastunut nallekarhu joka hellii ja pitää hyvänä, eikä itsenäistä toista ihmistä joka vetää housut jalkaan ja lähtee kotiin. Siksi halutaan "laastarisuhde", joka terminäkin viittaa hyväksikäyttöön, eikä "fuckbuddya" tai "vakipanoa" jotka minusta termeinä viittaavat rehelliseen järjestelyyn kahden aikuisen välillä.

Jos ette ole viellä valmiita aikuisten tasa-arvoiseen suhteeseen, niin täyttäkää mieluummin se tyhjiö ystävillä, harrastuksilla, matkustelulla - ja vaikka sitten vakipanolla. Mutta toisen ihmisen hyväksikäyttö laastarina on lapsellista ja pelkurimaista, ja tuo lopulta pahan mielen molemmille.

Anna vähän ?