Kun puolison kosketus ärsyttää...

No ärsytys ainakin on ihan normaalia ilma erontarvettakin jos ajoitus on pielessä. Ei kaikki ole yhtä pilvissä leijumista alkaen tapaamisesta kultahääpäivään. Taitaisi sellainen ihminen olla muuutenkin vähän "onnellinen" niinku sanotaan...

en sanois kirjoitti:

No ärsytys ainakin on ihan normaalia ilma erontarvettakin jos ajoitus on pielessä. Ei kaikki ole yhtä pilvissä leijumista alkaen tapaamisesta kultahääpäivään. Taitaisi sellainen ihminen olla muuutenkin vähän "onnellinen" niinku sanotaan...

Lue lisää

Ärsyttäähän jokainen välillä, mutta jos kumppani ällöttää edes joskus on vaikea uskoa, että rakkautta olis vielä jossain takataskussa suhteen hengenpitimiksi..

Tarkennan vielä omaa vastaustani. Tunnen joskus olevani poikkeus, kun en ole koskaan ollut haluton seksiin. Miehen kosketus ei ole ikinä ällöttänyt, mutta joskus ärsyttänyt. Lasten ollessa pieniä tarvitsin iltaisin oman hetkeni, jolloin kukaan ei ole iholla. Mieheltä toivoin tiukkaa halausta, reilua kosketusta enkä mitään lääppimistä. Sellaista tunnetta, että mies pitää mut kasassa, kun mieli harhailee ja oma itse hukkuu jonnekin harmaaseen massaan. Miehen elämäntehtävä ei ole tehdä mua onnelliseksi, mutta on se siinä silti onnistunut :)

Jos rakkaan kosketus alkaa ärsyttää, silloin on aika miettiä, mikä on muuttunut, kuten tuossa alla onkin ansiokkaasti analysoitu. Toimivaan seksiin vaikuttaa se, onko suhteessa läheisyyttä myös ilman seksiä. Ja fyysisen läheisyyden lisäksi myös henkistä läheisyyttä, sellaista tunnetta, että tehdään yhdessä työtä koko perheen hyväksi.

Toinen asia on sitten se, että ihmisillä voi alun perinkin olla erilaiset tarpeet läheisyyden ja seksin suhteen. Itse tarvitsen läheisyyttä paljonkin, mutta olen aika herkkä ja aistin tietynlaiset hipelöivät kosketukset epämiellyttävänä, jopa kipuna. Kaulaani ei saa koskea ollenkaan.

Jaaha. Toivottavasti tiedät että sinä itse olet huono kumppani.

Mihinkähän vinksahtaneeseen parisuhdekäsitykseen tämä viritelmä mahtaa perustua... Muuten täydellinen kumppani, paitsi että kemiat ei kohtaa. Jo on "täydellinen." Pettäminenkään ei tunnu olevan pettämistä, vaan varajärjestelmä kun kemiat ei oman kumppanin kanssa kohtaa ja siten ok.

Saa olla onnellinen kun omissa suhteissa on ollut ihan normaaleja ongelmia ja kemiat on kohdanneet.

"...seksiä kartan kuin ruttoa ja turhan päivänen koskettelu ja halailu on vähän kans siinä ja siinä.."

Kosketus ei ole koskaan turhaa, siis hellä, välittävä kosketus on tarpeen ja hyvää aina.

Ette sovi yhteen kirjoittamasi perusteella.

Lisään nyt vielä, että miehelläni on tapa alkaa hankalaksi ikään kuin kostoksi, jos en ole naama marrillaan avautumassa. Sekin syö intoa, kun tietää että en saa kieltäytyä (näennäisesti hänen mukaansa saan) ilman, että se kostetaan mulle ilkeilyllä ja poikkiteloin heittäytymällä. Saan kuunnella mäkästystä sitten siitä seurauksena, jos torjun häntä useammin kuin kerran pari viikossa.

Tai sellainen olo mulla itsellä ainakin on. Seksin jälkeen menee taas jokunen päivä melko naama marrillaan miehellä, mutta itse koen olevani vain toisen palvelija joka joutuu suostumaan ellei halua mäkätystä. Joskus hän tuntuu tajuavan kantani ja joskus ei mitenkään päin. Hankalaa.

.... kirjoitti:

Lisään nyt vielä, että miehelläni on tapa alkaa hankalaksi ikään kuin kostoksi, jos en ole naama marrillaan avautumassa. Sekin syö intoa, kun tietää että en saa kieltäytyä (näennäisesti hänen mukaansa saan) ilman, että se kostetaan mulle ilkeilyllä ja poikkiteloin heittäytymällä. Saan kuunnella mäkästystä sitten siitä seurauksena, jos torjun häntä useammin kuin kerran pari viikossa.

Tai sellainen olo mulla itsellä ainakin on. Seksin jälkeen menee taas jokunen päivä melko naama marrillaan miehellä, mutta itse koen olevani vain toisen palvelija joka joutuu suostumaan ellei halua mäkätystä. Joskus hän tuntuu tajuavan kantani ja joskus ei mitenkään päin. Hankalaa.

Lue lisää

Sinulla on kurja tilanne. Ei varmastikaan tee mieli läheisyyttä tai seksiä kun toinen suuttuu tullessaan torjutuksi. Tuokin on henkistä väkivaltaa...tuntuu kauhealta kun kuvittelen itseni tuollaiseen tilanteeseen. Miehet eivät vain tunnu ymmärtävän, miten lapsi muuttaa asioita ja sen äidinkin tärkeysjärjestys muuttuu, lapsen tarpeista pitää huolehtia ensisijaisesti. Tunnen pari sellaista miestä, jotka nousevat yöllä syöttämään lapsen vaikka aamulla töihin lähtevätkin, että äiti saa nukkua ja kerätä voimia. Harmi, että tällaisia miehiä ei tunnu enää monta olevan. Koeta jaksaa!

tuleva ex-vaimo kirjoitti:

Sinulla on kurja tilanne. Ei varmastikaan tee mieli läheisyyttä tai seksiä kun toinen suuttuu tullessaan torjutuksi. Tuokin on henkistä väkivaltaa...tuntuu kauhealta kun kuvittelen itseni tuollaiseen tilanteeseen. Miehet eivät vain tunnu ymmärtävän, miten lapsi muuttaa asioita ja sen äidinkin tärkeysjärjestys muuttuu, lapsen tarpeista pitää huolehtia ensisijaisesti. Tunnen pari sellaista miestä, jotka nousevat yöllä syöttämään lapsen vaikka aamulla töihin lähtevätkin, että äiti saa nukkua ja kerätä voimia. Harmi, että tällaisia miehiä ei tunnu enää monta olevan. Koeta jaksaa!

Lue lisää

Kiitos, koetan jaksaa ja tehdä parhaani parisuhteeni eteenkin. Välillä kyllä olen itsekin jo niin pettynyt ja suuttunut mieheni käytökseen, että mielessäni vannon jättäväni hänet, jos hän ei lopeta ilkeilyjään. Välillä on todella kypsä tilanteeseen.

Jos hän olisi käyttäytynyt noin meidän vielä kahdestaan eläessä, emme me olisikaan enää yhdessä. En olisi edes yrittänyt sietää sellaista käytöstä mitä nyt siedän, kun me olemme lapsiperhe. Ymmärrän kyllä, että mieheni seksuaalisuus ei ole muuttunut, eihän hänen arjessaan mikään muukaan ole muuttunut lapsenkaan myötä. Tietysti lapsi tuo elämään lisää, mutta itse käytännön työt ja tekemiset eivät ole yhtään lisäntyneet hänellä vanhemmuuden myötä. Ymmärrän myös, että koska hänen tilanteensa ei ole mitenkään kokenut muutosta ja tarpeet on edelleen olemassa, kuten ennekin se häntä suututtaa ettei saa usein vastakaikua. On mulla paha mieli siitäkin. Ettei meidän halut kohtaa enää, kuten ennen.

Olen iki onnellinen, että hän kuitenkin jaksaa aamulla lähteä töihin ja käydä tienaamassa meille rahaa, jolla minäkin saan elää. Olen tottunut elättämään itse itseni ja nyt kotiäitinä tulot ovat niin pienet, että isännän rahoilla joudutaan pärjäämään enimmäkseen. Toki mun kaikki rahat menee perheen menoihin, mikä on mulle ihan itsestäänselvää.

Harmittaa vaan tietynlainen ikään kuin puun ja kuoren välissä oleminen.

Meillä mies ei edes herää, vaikka lapsi itkee yöllä. Joskus kokeiltiin, että hän herää syöttämään jotta minä saan nukkua. Ei hän herännyt ja lapsi huusi suoraa huutoa nälissään, johon minä tietysti heräsin ja sitten syötin. Tuntui vaan pahalle lapsen puolsta, että hän saisi odotella ruokaansa, jos itse olisin vaikka sairaalakunnossa. Tavallaan tämmöiset asiat ja tiedot puolisosta tulee esiin vasta nyt, kun eletään perhellisen elämää. uusia vastuu asioita tulee ja niihin pitäisi kyetä kummankin vastaamaan oli tilanne mikä vain.

Tosiaan lapsi on tullut mulle tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Ajattelen, että me aikuiset voimme aikuisina malttaa ja odottaa asioita, joita lapsi ei vielä kykene. Hän siitä kyllä kasvaa ja mekin voimme hänen ollessa isompia taas toimia vähän toisin. Kun hän jo jaksaa odottaa ja kykenee olemaan hetken erossa vanhemmastakin. Hänelle tulee oma kaveripiiri ja aikaa kuluu enemmän muidenkin ihmisien kanssa, kun vain meidän vanhempien.

Toivon, että mieheni jossain vaiheessa oivaltaa, etten halua häntä kiusata enkä satuttaa. En vain jaksa enää kaikkea kuten ennen, enkä varsinkaan jos minua syyllistetään siitä etten jaksa. En usko itsekään olevani mikään unelmakumppani aina, mutta toivoisin että puhuminen edes auttaisi. Mutta se taas tuntuu olevan hänelle äärimmäisen rasittavaa. Päivä kerrallaan, ei tässä kai muukaan auta.

.... kirjoitti:

Kiitos, koetan jaksaa ja tehdä parhaani parisuhteeni eteenkin. Välillä kyllä olen itsekin jo niin pettynyt ja suuttunut mieheni käytökseen, että mielessäni vannon jättäväni hänet, jos hän ei lopeta ilkeilyjään. Välillä on todella kypsä tilanteeseen.

Jos hän olisi käyttäytynyt noin meidän vielä kahdestaan eläessä, emme me olisikaan enää yhdessä. En olisi edes yrittänyt sietää sellaista käytöstä mitä nyt siedän, kun me olemme lapsiperhe. Ymmärrän kyllä, että mieheni seksuaalisuus ei ole muuttunut, eihän hänen arjessaan mikään muukaan ole muuttunut lapsenkaan myötä. Tietysti lapsi tuo elämään lisää, mutta itse käytännön työt ja tekemiset eivät ole yhtään lisäntyneet hänellä vanhemmuuden myötä. Ymmärrän myös, että koska hänen tilanteensa ei ole mitenkään kokenut muutosta ja tarpeet on edelleen olemassa, kuten ennekin se häntä suututtaa ettei saa usein vastakaikua. On mulla paha mieli siitäkin. Ettei meidän halut kohtaa enää, kuten ennen.

Olen iki onnellinen, että hän kuitenkin jaksaa aamulla lähteä töihin ja käydä tienaamassa meille rahaa, jolla minäkin saan elää. Olen tottunut elättämään itse itseni ja nyt kotiäitinä tulot ovat niin pienet, että isännän rahoilla joudutaan pärjäämään enimmäkseen. Toki mun kaikki rahat menee perheen menoihin, mikä on mulle ihan itsestäänselvää.

Harmittaa vaan tietynlainen ikään kuin puun ja kuoren välissä oleminen.

Meillä mies ei edes herää, vaikka lapsi itkee yöllä. Joskus kokeiltiin, että hän herää syöttämään jotta minä saan nukkua. Ei hän herännyt ja lapsi huusi suoraa huutoa nälissään, johon minä tietysti heräsin ja sitten syötin. Tuntui vaan pahalle lapsen puolsta, että hän saisi odotella ruokaansa, jos itse olisin vaikka sairaalakunnossa. Tavallaan tämmöiset asiat ja tiedot puolisosta tulee esiin vasta nyt, kun eletään perhellisen elämää. uusia vastuu asioita tulee ja niihin pitäisi kyetä kummankin vastaamaan oli tilanne mikä vain.

Tosiaan lapsi on tullut mulle tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Ajattelen, että me aikuiset voimme aikuisina malttaa ja odottaa asioita, joita lapsi ei vielä kykene. Hän siitä kyllä kasvaa ja mekin voimme hänen ollessa isompia taas toimia vähän toisin. Kun hän jo jaksaa odottaa ja kykenee olemaan hetken erossa vanhemmastakin. Hänelle tulee oma kaveripiiri ja aikaa kuluu enemmän muidenkin ihmisien kanssa, kun vain meidän vanhempien.

Toivon, että mieheni jossain vaiheessa oivaltaa, etten halua häntä kiusata enkä satuttaa. En vain jaksa enää kaikkea kuten ennen, enkä varsinkaan jos minua syyllistetään siitä etten jaksa. En usko itsekään olevani mikään unelmakumppani aina, mutta toivoisin että puhuminen edes auttaisi. Mutta se taas tuntuu olevan hänelle äärimmäisen rasittavaa. Päivä kerrallaan, ei tässä kai muukaan auta.

Lue lisää

Minun parisuhteeni sai melkoisen kolauksen juuri tuosta, kun mies jätti minut yksinään hoitamaan aivan kaiken. Jos olisi töiden jälkeen laittanut edes prosentin siitä määrästä, mitä laittoi ystäviinsä tai harrastukseen, omaan perheeseensä, niin en olisi varmaan eronnut. Kun toinen ei osallistu arkeen, niin se kunnioitus toista kohtaan laskee hiljalleen. Niin kuin sanoit, että jos hän olisi käyttäytynyt noin teidän ollessa kaksin, et olisi enää hänen kanssaan yhdessä.
Vaikka rakkaus juuri punnitaan tilanteissa, joka vaatii paljon, eli siinä arjessa. Kun toinen ei panosta siihen... Muista, että jos ette selviä yhdessä arjesta, ette selviä mistään muustakaan. Elämä on suurimmaksi osaksi sitä arkea. Siksi kummankin tulee siihen panostaa ja miehesi sinua tukea ja ymmärtää. Se, että miehesi ei herää vauvan itkuun yöllä... enpä ole vastaavanlaisesta kuullut. Oletko varma, ettei halua vain sinun hoitavan kaiken, koska olet kotona? Miehet ajattelevat tyhmästi, että se kotiäitiys on jotain lomaa.

Viimeinen piste meidän liitollemme oli se, että mies petti. Mutta kaikki laskettuna yhteen tuotti enemmän miinuksia kuin plussia. Minä ajattelin myös kaiken paranevan kun lapset kasvavat, mutta se arvostus siihen puolisoon oli niin nolla. Tuntui pahalta, kun mies ei panostanut MEIDÄN YHDESSÄ luomaan rakkaaseen asiaan, perheeseen. Tuntui kun se olisi ollut sylkäisy vasten kasvoja. Sitten vielä tuo pettäminen. Paremmin meillä menee lasten kanssa nykyisin, kun mies ei enää kuvioissa ole paljoa. Toivottavasti te selviätte! Muista levätä, aina kun on mahdollisuus ja miehesi velvollisuus on myös hoitaa lastanne, ei vain sinun!

.... kirjoitti:

Kiitos, koetan jaksaa ja tehdä parhaani parisuhteeni eteenkin. Välillä kyllä olen itsekin jo niin pettynyt ja suuttunut mieheni käytökseen, että mielessäni vannon jättäväni hänet, jos hän ei lopeta ilkeilyjään. Välillä on todella kypsä tilanteeseen.

Jos hän olisi käyttäytynyt noin meidän vielä kahdestaan eläessä, emme me olisikaan enää yhdessä. En olisi edes yrittänyt sietää sellaista käytöstä mitä nyt siedän, kun me olemme lapsiperhe. Ymmärrän kyllä, että mieheni seksuaalisuus ei ole muuttunut, eihän hänen arjessaan mikään muukaan ole muuttunut lapsenkaan myötä. Tietysti lapsi tuo elämään lisää, mutta itse käytännön työt ja tekemiset eivät ole yhtään lisäntyneet hänellä vanhemmuuden myötä. Ymmärrän myös, että koska hänen tilanteensa ei ole mitenkään kokenut muutosta ja tarpeet on edelleen olemassa, kuten ennekin se häntä suututtaa ettei saa usein vastakaikua. On mulla paha mieli siitäkin. Ettei meidän halut kohtaa enää, kuten ennen.

Olen iki onnellinen, että hän kuitenkin jaksaa aamulla lähteä töihin ja käydä tienaamassa meille rahaa, jolla minäkin saan elää. Olen tottunut elättämään itse itseni ja nyt kotiäitinä tulot ovat niin pienet, että isännän rahoilla joudutaan pärjäämään enimmäkseen. Toki mun kaikki rahat menee perheen menoihin, mikä on mulle ihan itsestäänselvää.

Harmittaa vaan tietynlainen ikään kuin puun ja kuoren välissä oleminen.

Meillä mies ei edes herää, vaikka lapsi itkee yöllä. Joskus kokeiltiin, että hän herää syöttämään jotta minä saan nukkua. Ei hän herännyt ja lapsi huusi suoraa huutoa nälissään, johon minä tietysti heräsin ja sitten syötin. Tuntui vaan pahalle lapsen puolsta, että hän saisi odotella ruokaansa, jos itse olisin vaikka sairaalakunnossa. Tavallaan tämmöiset asiat ja tiedot puolisosta tulee esiin vasta nyt, kun eletään perhellisen elämää. uusia vastuu asioita tulee ja niihin pitäisi kyetä kummankin vastaamaan oli tilanne mikä vain.

Tosiaan lapsi on tullut mulle tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Ajattelen, että me aikuiset voimme aikuisina malttaa ja odottaa asioita, joita lapsi ei vielä kykene. Hän siitä kyllä kasvaa ja mekin voimme hänen ollessa isompia taas toimia vähän toisin. Kun hän jo jaksaa odottaa ja kykenee olemaan hetken erossa vanhemmastakin. Hänelle tulee oma kaveripiiri ja aikaa kuluu enemmän muidenkin ihmisien kanssa, kun vain meidän vanhempien.

Toivon, että mieheni jossain vaiheessa oivaltaa, etten halua häntä kiusata enkä satuttaa. En vain jaksa enää kaikkea kuten ennen, enkä varsinkaan jos minua syyllistetään siitä etten jaksa. En usko itsekään olevani mikään unelmakumppani aina, mutta toivoisin että puhuminen edes auttaisi. Mutta se taas tuntuu olevan hänelle äärimmäisen rasittavaa. Päivä kerrallaan, ei tässä kai muukaan auta.

Lue lisää

Miksi ihmeessä puhuminen on miehelles rasittavaa? Kyllä minä oon aina kuunnellut vaimon huolia, jos tällä on niitä ollut. Kun vaimo ei jaksanut niin useasti seksiä harrastaa synnytyksen jälkeen (Minkä ymmärrän täydellisesti! Synnytys näytti kamalan, sanoisinko voimat-vievältä-kokemukselta. En usko että olisin itse ikinä kyennyt siihen...) niiiiiin, oma käsi auttoi. En painostanut vaimoa. Kuulostaa, siltä kuin miehesi kävisi/ on vain kotona vonkaamassa seksiä? Jos näin on, niin on kyllä itsekäs tyyppi.

.... kirjoitti:

Lisään nyt vielä, että miehelläni on tapa alkaa hankalaksi ikään kuin kostoksi, jos en ole naama marrillaan avautumassa. Sekin syö intoa, kun tietää että en saa kieltäytyä (näennäisesti hänen mukaansa saan) ilman, että se kostetaan mulle ilkeilyllä ja poikkiteloin heittäytymällä. Saan kuunnella mäkästystä sitten siitä seurauksena, jos torjun häntä useammin kuin kerran pari viikossa.

Tai sellainen olo mulla itsellä ainakin on. Seksin jälkeen menee taas jokunen päivä melko naama marrillaan miehellä, mutta itse koen olevani vain toisen palvelija joka joutuu suostumaan ellei halua mäkätystä. Joskus hän tuntuu tajuavan kantani ja joskus ei mitenkään päin. Hankalaa.

Lue lisää

kuulostaapa melkoisen tutulta tilanteelta vuoden takaa...

.... kirjoitti:

Kiitos, koetan jaksaa ja tehdä parhaani parisuhteeni eteenkin. Välillä kyllä olen itsekin jo niin pettynyt ja suuttunut mieheni käytökseen, että mielessäni vannon jättäväni hänet, jos hän ei lopeta ilkeilyjään. Välillä on todella kypsä tilanteeseen.

Jos hän olisi käyttäytynyt noin meidän vielä kahdestaan eläessä, emme me olisikaan enää yhdessä. En olisi edes yrittänyt sietää sellaista käytöstä mitä nyt siedän, kun me olemme lapsiperhe. Ymmärrän kyllä, että mieheni seksuaalisuus ei ole muuttunut, eihän hänen arjessaan mikään muukaan ole muuttunut lapsenkaan myötä. Tietysti lapsi tuo elämään lisää, mutta itse käytännön työt ja tekemiset eivät ole yhtään lisäntyneet hänellä vanhemmuuden myötä. Ymmärrän myös, että koska hänen tilanteensa ei ole mitenkään kokenut muutosta ja tarpeet on edelleen olemassa, kuten ennekin se häntä suututtaa ettei saa usein vastakaikua. On mulla paha mieli siitäkin. Ettei meidän halut kohtaa enää, kuten ennen.

Olen iki onnellinen, että hän kuitenkin jaksaa aamulla lähteä töihin ja käydä tienaamassa meille rahaa, jolla minäkin saan elää. Olen tottunut elättämään itse itseni ja nyt kotiäitinä tulot ovat niin pienet, että isännän rahoilla joudutaan pärjäämään enimmäkseen. Toki mun kaikki rahat menee perheen menoihin, mikä on mulle ihan itsestäänselvää.

Harmittaa vaan tietynlainen ikään kuin puun ja kuoren välissä oleminen.

Meillä mies ei edes herää, vaikka lapsi itkee yöllä. Joskus kokeiltiin, että hän herää syöttämään jotta minä saan nukkua. Ei hän herännyt ja lapsi huusi suoraa huutoa nälissään, johon minä tietysti heräsin ja sitten syötin. Tuntui vaan pahalle lapsen puolsta, että hän saisi odotella ruokaansa, jos itse olisin vaikka sairaalakunnossa. Tavallaan tämmöiset asiat ja tiedot puolisosta tulee esiin vasta nyt, kun eletään perhellisen elämää. uusia vastuu asioita tulee ja niihin pitäisi kyetä kummankin vastaamaan oli tilanne mikä vain.

Tosiaan lapsi on tullut mulle tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Ajattelen, että me aikuiset voimme aikuisina malttaa ja odottaa asioita, joita lapsi ei vielä kykene. Hän siitä kyllä kasvaa ja mekin voimme hänen ollessa isompia taas toimia vähän toisin. Kun hän jo jaksaa odottaa ja kykenee olemaan hetken erossa vanhemmastakin. Hänelle tulee oma kaveripiiri ja aikaa kuluu enemmän muidenkin ihmisien kanssa, kun vain meidän vanhempien.

Toivon, että mieheni jossain vaiheessa oivaltaa, etten halua häntä kiusata enkä satuttaa. En vain jaksa enää kaikkea kuten ennen, enkä varsinkaan jos minua syyllistetään siitä etten jaksa. En usko itsekään olevani mikään unelmakumppani aina, mutta toivoisin että puhuminen edes auttaisi. Mutta se taas tuntuu olevan hänelle äärimmäisen rasittavaa. Päivä kerrallaan, ei tässä kai muukaan auta.

Lue lisää

Kun pesueeseen syntyy lapsi, pesueen vahvuus lisääntyy puolella. Kummankin alkuperäisen jäsenen huomiota on jakamassa yhden sijasta kaksi :) Näin ollen on kohtuutonta olettaa, että kaikki jatkuu kuten ennen vanhaan nuorena parina. Ei se kovin harvinaista ole, että mies ikään kuin kiistää muuttuneen tilanteen ja haluaa elää kuten ennen. Toinen ongelman lähde on, jos suhde muuttuu tyyliin 95% huomiosta lapselle ja 5% miehelle. Sekin on kohtuutonta. Yksi vanhemmuuden kypsyysmittari on kummallekin vanhemmalle kyky asennoitua oikein uudessa tilanteessa.

Helppo kyllä sanoa. Lasteni äiti sanoi joskus, kun luki samoja vonkausmerkkejä musta, että paras hoitaa homma alta pois tai muuten ei mistään muusta tule mitään. En kyllä ollut ilkeä tai sellasta, mutta ehkä vähän laiska :p

bravo.bravi kirjoitti:

Kun pesueeseen syntyy lapsi, pesueen vahvuus lisääntyy puolella. Kummankin alkuperäisen jäsenen huomiota on jakamassa yhden sijasta kaksi :) Näin ollen on kohtuutonta olettaa, että kaikki jatkuu kuten ennen vanhaan nuorena parina. Ei se kovin harvinaista ole, että mies ikään kuin kiistää muuttuneen tilanteen ja haluaa elää kuten ennen. Toinen ongelman lähde on, jos suhde muuttuu tyyliin 95% huomiosta lapselle ja 5% miehelle. Sekin on kohtuutonta. Yksi vanhemmuuden kypsyysmittari on kummallekin vanhemmalle kyky asennoitua oikein uudessa tilanteessa.

Helppo kyllä sanoa. Lasteni äiti sanoi joskus, kun luki samoja vonkausmerkkejä musta, että paras hoitaa homma alta pois tai muuten ei mistään muusta tule mitään. En kyllä ollut ilkeä tai sellasta, mutta ehkä vähän laiska :p

Lue lisää

Olin kyllä aina autokuski, lastenvahti, kauppa- ja pyykkimuija ja hoidin muita sekalaisia kotihommia kaikki laskunmaksut ja sellaiset. Osa jatkuu tietysti edelleen eron jälkeenkin. Ehkä siksi ei koskaan kuitenkaan tullut palautetta tai vihjettä, että iho olisi ollut maksu osallistumisesta yhteisen kodin hommiin. Suurin ero oli siinä, että mä olen iltavirkku ja aamutorkku ja hän päinvastoin. Lasten syntymän jälkeen se puoli korostui.

tuleva ex-vaimo kirjoitti:

Minun parisuhteeni sai melkoisen kolauksen juuri tuosta, kun mies jätti minut yksinään hoitamaan aivan kaiken. Jos olisi töiden jälkeen laittanut edes prosentin siitä määrästä, mitä laittoi ystäviinsä tai harrastukseen, omaan perheeseensä, niin en olisi varmaan eronnut. Kun toinen ei osallistu arkeen, niin se kunnioitus toista kohtaan laskee hiljalleen. Niin kuin sanoit, että jos hän olisi käyttäytynyt noin teidän ollessa kaksin, et olisi enää hänen kanssaan yhdessä.
Vaikka rakkaus juuri punnitaan tilanteissa, joka vaatii paljon, eli siinä arjessa. Kun toinen ei panosta siihen... Muista, että jos ette selviä yhdessä arjesta, ette selviä mistään muustakaan. Elämä on suurimmaksi osaksi sitä arkea. Siksi kummankin tulee siihen panostaa ja miehesi sinua tukea ja ymmärtää. Se, että miehesi ei herää vauvan itkuun yöllä... enpä ole vastaavanlaisesta kuullut. Oletko varma, ettei halua vain sinun hoitavan kaiken, koska olet kotona? Miehet ajattelevat tyhmästi, että se kotiäitiys on jotain lomaa.

Viimeinen piste meidän liitollemme oli se, että mies petti. Mutta kaikki laskettuna yhteen tuotti enemmän miinuksia kuin plussia. Minä ajattelin myös kaiken paranevan kun lapset kasvavat, mutta se arvostus siihen puolisoon oli niin nolla. Tuntui pahalta, kun mies ei panostanut MEIDÄN YHDESSÄ luomaan rakkaaseen asiaan, perheeseen. Tuntui kun se olisi ollut sylkäisy vasten kasvoja. Sitten vielä tuo pettäminen. Paremmin meillä menee lasten kanssa nykyisin, kun mies ei enää kuvioissa ole paljoa. Toivottavasti te selviätte! Muista levätä, aina kun on mahdollisuus ja miehesi velvollisuus on myös hoitaa lastanne, ei vain sinun!

Lue lisää

Meillä ei ole totaalista yksin jäämistä. Mies kuitenkin on kaiken vapaansa kotona. Ystäviä ei tällä seudulla ole, he ovat jääneet kotiseuduille. Harrastuksenakin on rahan teko myös kotoa käsin. Paljon siihen aikaa meneekin. En kyllä ole viitsinyt asiasta mussuttaa, mutta joskus harmittaa kun kaipaisi apua, niin hän valitsee aina ensin sen harrastuksensa jonka jälkeen sitten auttelee. Jos vielä on jotain auteltavaa.

Aina omilla ehdoillaan.

Vaikka nyt olemmekin kaiken vapaan yhdessä, niin hyvin vähän silti muuta yhteistä on kuin lapsen kanssa oleminen. Tietysti sitten kun jäämme kahden, että lapsi on nukkumassa pitäisi heti ryhtyä seksiin pitkän kaavan mukaan. Tieto siitä, että heti kun jäämme kahden alkaa se seksin kyyläys ahdistaa.

Siitä on tullut mulle jo jonkinlainen mörkö. Jos ei suostu, niin se kostautuu, vaikka eihän mies myönnä tahallaan mitään tekevänsä. Tai sitten hän ei itse tajua muuttuvansa ilkeäksi, kun hänen seksuaalisuutensa ei saa jatkuvaa hivelyä.

Olen kyllä siitä puhunut, että olen huomannut hänen olevan tyly ja ilkeä heti, kun ei seksiä ole naps vaan tarjolla. Hänestä se ei ole ongelma. Mikään ei ole koskaan ongelma kun jotain kysyy, silti jatkuvasti pitää vääntää kaikesta aivan kuin tahallaan.

Ei hän tosiaan herää tai sitten osaa esittää nukkuvaa. Viime yö olikin poikkeus, kun lapsi huusi kuin palosireeni. Vauvalla on alkanut vastikään yöheräilyjä olemaan itkien. Parkuu, vaikka on ruokittu, paijattu ja tarkistettu kylmä ja kuuma. Sylissä rauhoittuu, mutta sängyssä aloittaa pää punaisena parkumisen. Viime yönä nukunkin 3 tuntia juuri tuosta syystä. Mieskin heräsi harrastuksiinsa, kun ei kerta saa nukkua.

Kolisteli tahallaan, kuin kostoksi ettei varmaan saa nukahtaa, kun kerta hänetkin herätettiin parkumalla. Mä en jaksa ymmärtää tollaista lapsellista kostamista. Mitään ei tietenkään myönnä, jos asiasta puhun. Kuvittelen kaiken.

En voi sanoa, etteikö mies panostaisi perheeseensä. Panostaa hän, mutta ehdoillaan. Silloin kun hänelle sopii. Pätee niin minuun kuin lapseenkin.

Tästä aiheesta saisi järjettömän pitkän jos joka ikisen asian tähän kirjottaisin ja selostaisin. En jotenkin koe olevani niin voimissani, että jaksaisin. Mutta kiitos, en kykene enää enempään joten toivon asioiden jotenkin lutviutuvan aikanaan.

loyalty!!! kirjoitti:

Miksi ihmeessä puhuminen on miehelles rasittavaa? Kyllä minä oon aina kuunnellut vaimon huolia, jos tällä on niitä ollut. Kun vaimo ei jaksanut niin useasti seksiä harrastaa synnytyksen jälkeen (Minkä ymmärrän täydellisesti! Synnytys näytti kamalan, sanoisinko voimat-vievältä-kokemukselta. En usko että olisin itse ikinä kyennyt siihen...) niiiiiin, oma käsi auttoi. En painostanut vaimoa. Kuulostaa, siltä kuin miehesi kävisi/ on vain kotona vonkaamassa seksiä? Jos näin on, niin on kyllä itsekäs tyyppi.

Lue lisää

Sen kun tietäisinkin. Joskus ennen puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Nykyisin saan kuulla ettei tosta asiasta jaksa puhua. On puhuttu jo ei puhuta enää on usein vastaus. Tai tiukka tiuskaisu, en jaksa tota aihetta. Tai ei mulle tarvi selostaa mitään.

Joskus minustakin tuntuu, että seksi on tärkeämpää kuin mikää muu. Onneksi vain joskus tuntuu sille. Muuten varmaan pää hajoaisi.

bravo.bravi kirjoitti:

Kun pesueeseen syntyy lapsi, pesueen vahvuus lisääntyy puolella. Kummankin alkuperäisen jäsenen huomiota on jakamassa yhden sijasta kaksi :) Näin ollen on kohtuutonta olettaa, että kaikki jatkuu kuten ennen vanhaan nuorena parina. Ei se kovin harvinaista ole, että mies ikään kuin kiistää muuttuneen tilanteen ja haluaa elää kuten ennen. Toinen ongelman lähde on, jos suhde muuttuu tyyliin 95% huomiosta lapselle ja 5% miehelle. Sekin on kohtuutonta. Yksi vanhemmuuden kypsyysmittari on kummallekin vanhemmalle kyky asennoitua oikein uudessa tilanteessa.

Helppo kyllä sanoa. Lasteni äiti sanoi joskus, kun luki samoja vonkausmerkkejä musta, että paras hoitaa homma alta pois tai muuten ei mistään muusta tule mitään. En kyllä ollut ilkeä tai sellasta, mutta ehkä vähän laiska :p

Lue lisää

Näinhän se menee, myös tuon osalta että mies myöntäisi minkään muuttuneen. Minunki mies sanoo aina, että ei mikään ole muuttunut ja hän on aina ollut samanlainen. Mitä nyt vauva muuttaisi. Minä en ihan tuota ymmärrä, kun itse koen monenkin asian muuttuneen.

Myös mieheni, joka itse ei koe muuttuneensa.

joskus itsekin ajattelen noin, että paras hoitaa homma pois. Joku silti päässä sanoo, että ei se niinkään oikein loputtomiin voi toimia. Pitäisi lla ohjelmoitu robotti ja jos seksiä pitää harrastaa väkinäisesti, minusta siitä menee lopulta maku ihan kokonaan. Kumppanistakin tulee vastenmielinen, kuten tässäkin on alkanut käymään.

Hakeutuu kauemmas, kun ei muu läheisyys tunnu mitenkään riittävän.

bravo.bravi kirjoitti:

Olin kyllä aina autokuski, lastenvahti, kauppa- ja pyykkimuija ja hoidin muita sekalaisia kotihommia kaikki laskunmaksut ja sellaiset. Osa jatkuu tietysti edelleen eron jälkeenkin. Ehkä siksi ei koskaan kuitenkaan tullut palautetta tai vihjettä, että iho olisi ollut maksu osallistumisesta yhteisen kodin hommiin. Suurin ero oli siinä, että mä olen iltavirkku ja aamutorkku ja hän päinvastoin. Lasten syntymän jälkeen se puoli korostui.

Lue lisää

Meilläkin mies kyllä juoksee mielellään kaupassa, saa ostaa mielensä mukaan. Pyykkiä nyt ei vahingossakaan pese tai viikkaa. Siivoaminen onnistuu sekin, jos jätän useamman viikon sotkut siivoamatta tai alan motkottamaan. En jaksaisi motkottaa. Minusta aikuinen ihminen voisi itsekin oivaltaa jotain ja auttaa omatoimisesti, kun auttaa siinä sotkemisessakin.

Astiat sentään joskus päätyy koneeseen ja sieltä kaappiin. Lastenvahtinakin on kun lykkään lapsen syliin ja sanon, että nyt mä menen paikkaan x. Sitä tapahtuu harvoin. Meillä molemmat maksaa laskuja.

Mä osasin odottaa muutosta lapsen tulon jälkeen ja miestäkin jo varoittelin, että asiat voi muuttua. Mutta hän on sellainen, että asia on justiinsa niin kun hän sanoo ja on päättänyt. Voimakas luonne ja osaa yli jyrätä mennen tullen jos haluaa.

Itse pidän kodin aina huippukunnossa ja siistinä,teen ruokaa ja kaikkea muuta mitä naisetkin ja sen lisäksi olen kokopäivätyössä ja hoidan maatilaa ja eläimiä.
Kodin kunnossapitoon ei millään saa kulumaan aikaa tuntikausia,ihan turhaa valitusta.

"alkaako se toinen jossain vaiheessa "tympimään" tai kosketus tai läheisyys ärsyttävää. Missä suhteessa se on normaalia vai onko se ylipäätänsä normaalia?"

Niin ei käy kaikille, mutta se on hirveän yleistä varsinkin naisten kohdalla ja varsinkin lasten synnyttyä. Nainen tuppaa menettämään kiinnostuksensa miestä kohtaan, kun suhde ei etene -- ja viimeistään lapsiin se eteneminen loppuu.

Ei se kotitöistä ole kiinni vaan biologiasta, eli normaalista asiasta on kyse. Meidät on suunniteltu lisääntymään eikä pitämään hauskaa.

Turha sitä on murehtia vaan päin vastoin kannattaa nauttia jokaisesta onnen päivästä.

12 + 7 kirjoitti:

"alkaako se toinen jossain vaiheessa "tympimään" tai kosketus tai läheisyys ärsyttävää. Missä suhteessa se on normaalia vai onko se ylipäätänsä normaalia?"

Niin ei käy kaikille, mutta se on hirveän yleistä varsinkin naisten kohdalla ja varsinkin lasten synnyttyä. Nainen tuppaa menettämään kiinnostuksensa miestä kohtaan, kun suhde ei etene -- ja viimeistään lapsiin se eteneminen loppuu.

Ei se kotitöistä ole kiinni vaan biologiasta, eli normaalista asiasta on kyse. Meidät on suunniteltu lisääntymään eikä pitämään hauskaa.

Turha sitä on murehtia vaan päin vastoin kannattaa nauttia jokaisesta onnen päivästä.

Lue lisää

Vaikea varmaan nauttia niistä onnen päivistä, kun niitä ei montaa tule? En ihmettele enää yhtään, että nainen eroaa miehestään lastensaannin jälkeen. Miehestä tulee toinen lapsi taloon.
Niin kuin joku tuolla sanoikin, että jos pariskunta ei saa arkea toimimaan, niin ei se parisuhde tule mitään muutakaan kestämään. Tämä se on fakta. Itse jättäisin miehen kokonaan ilman seksiä jos vonkaus ei lopu. Menköön muualle harrastamaan sitä. Mies ei välitä lainkaan vaimostaan, kun tämä on synnyttänyt MEHELLE lapsen tähän maailmaan. Jo on kaverilla kyllä pokkaa.

Eiköhän kaikissa suhteissa tule niitä kuminauhavaiheita, kun lähennytään ja loitotaan.

Seksi ja halit ja suutelu onkin ihanaa, jos kukaan ei painosta. Minustakin edelleen lapsenkin jälkeen. Painostus ja toisen kyvyttömyys ymmärtää muuttuvia tilanteita sitä halua syö pois. Jos jäät kaikessa muussa mikä pitäisi olla yhteistä liikaa yksin, ei kauheasti tee mieli fyysistäkään hetken päästä. Kokonaisuus voi olla joskus kai hankalaa hallita.

no huhhuh! kirjoitti:

Vaikea varmaan nauttia niistä onnen päivistä, kun niitä ei montaa tule? En ihmettele enää yhtään, että nainen eroaa miehestään lastensaannin jälkeen. Miehestä tulee toinen lapsi taloon.
Niin kuin joku tuolla sanoikin, että jos pariskunta ei saa arkea toimimaan, niin ei se parisuhde tule mitään muutakaan kestämään. Tämä se on fakta. Itse jättäisin miehen kokonaan ilman seksiä jos vonkaus ei lopu. Menköön muualle harrastamaan sitä. Mies ei välitä lainkaan vaimostaan, kun tämä on synnyttänyt MEHELLE lapsen tähän maailmaan. Jo on kaverilla kyllä pokkaa.

Lue lisää

MIEHELLE, piti kirjoittaa ;)

no huhhuh! kirjoitti:

Vaikea varmaan nauttia niistä onnen päivistä, kun niitä ei montaa tule? En ihmettele enää yhtään, että nainen eroaa miehestään lastensaannin jälkeen. Miehestä tulee toinen lapsi taloon.
Niin kuin joku tuolla sanoikin, että jos pariskunta ei saa arkea toimimaan, niin ei se parisuhde tule mitään muutakaan kestämään. Tämä se on fakta. Itse jättäisin miehen kokonaan ilman seksiä jos vonkaus ei lopu. Menköön muualle harrastamaan sitä. Mies ei välitä lainkaan vaimostaan, kun tämä on synnyttänyt MEHELLE lapsen tähän maailmaan. Jo on kaverilla kyllä pokkaa.

Lue lisää

No tulipa taas aikamoista tulkintaa miehen muutamasta sanasta.

Nonniin. Vastauksia odotellaan mielenkiinnolla. Onnistuuko joku kääntämään tämänkin tilanteen miehen syyksi?

päivystävä feministi kirjoitti:

Nonniin. Vastauksia odotellaan mielenkiinnolla. Onnistuuko joku kääntämään tämänkin tilanteen miehen syyksi?

Ei se ole kenenkään syy. Asioita ei myöskään voi korjata. Kaiken kaikkiaan toivotonta touhua koko elämä.

päivystävä feministi kirjoitti:

Nonniin. Vastauksia odotellaan mielenkiinnolla. Onnistuuko joku kääntämään tämänkin tilanteen miehen syyksi?

Päivystävälle feministille: miksi tässä pitäisi alkaa ketään syytellä? Monissa suhteissa tuntuu olevan juuri tämä vika: kun eteen tulee ongelmia ja erimielisyyksiä (ja niitä väistämättä tulee), ruvetaan kinaamaan siitä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Puolisot asettuvat toisiaan vastaan eivätkä halua nähdä ongelman yli, sinne tulevaisuuteen - yhdessä. Jos siis vielä yhdessä halutaan pysyä. Se vaatii kykyä keskustella, kuunnella ja joskus nöyrtyä, vaikka tietäisikin olevansa oikeassa. Tavoite on tärkein, ei se, kumpi voittaa. Koska loppujen lopuksi, jos puolisot asettuvat toisiaan vastaan ja kaivautuvat poteroihinsa, molemmat häviävät.

Guh, tekstiäsi oli todella surullista lukea eikä mulla ole muita neuvoja kuin kehottaa ulkopuolisen auttajan juttusille. Mahtaako vaimosi tietää, miten asia suhun vaikuttaa? Ajattelen, että seksissä ei ole kyse vain omasta nautinnosta vaan hyväksytyksi tulemisesta ja siitä, että saa tuottaa nautinnon toiselle. Onko vaimosi tyytyväinen tähän tilanteeseen vai kärsiikö hän ehkä itsekin siitä, etteivät halut kohtaa?

mä vaan kirjoitti:

Päivystävälle feministille: miksi tässä pitäisi alkaa ketään syytellä? Monissa suhteissa tuntuu olevan juuri tämä vika: kun eteen tulee ongelmia ja erimielisyyksiä (ja niitä väistämättä tulee), ruvetaan kinaamaan siitä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Puolisot asettuvat toisiaan vastaan eivätkä halua nähdä ongelman yli, sinne tulevaisuuteen - yhdessä. Jos siis vielä yhdessä halutaan pysyä. Se vaatii kykyä keskustella, kuunnella ja joskus nöyrtyä, vaikka tietäisikin olevansa oikeassa. Tavoite on tärkein, ei se, kumpi voittaa. Koska loppujen lopuksi, jos puolisot asettuvat toisiaan vastaan ja kaivautuvat poteroihinsa, molemmat häviävät.

Guh, tekstiäsi oli todella surullista lukea eikä mulla ole muita neuvoja kuin kehottaa ulkopuolisen auttajan juttusille. Mahtaako vaimosi tietää, miten asia suhun vaikuttaa? Ajattelen, että seksissä ei ole kyse vain omasta nautinnosta vaan hyväksytyksi tulemisesta ja siitä, että saa tuottaa nautinnon toiselle. Onko vaimosi tyytyväinen tähän tilanteeseen vai kärsiikö hän ehkä itsekin siitä, etteivät halut kohtaa?

Lue lisää

Aivan totta. Siksi esitänkin naisille kysymyksen: kuinka moni on valmis myöntämään että mies on alunperinkin ollut vääränlainen seksipartneriksi ja ei pidemmän päälle kiihota sellaisena kuin hänet tapasit? Väitän nimittäin että on todella yleistä, että mies tekee paljon kotitöitä, tuo kukkia ja huomioi, mutta vaimo käy tyydyttämässä halunsa jonkun "pahan pojan" tai muun SEKSUAALISESTI kiihottavan miehen kanssa.

Yleensä tämä vaan yritetään kaataa miehen niskaan ja keksitään mitä ihmeellisimpiä selityksiä sille miten mies on nyt mokannut homman jollain mystisellä tavalla. Jos se mies ei osaa koskettaa, puhua ja olla tietynlainen että alkaisi pikkuhousut kastua, niin se ei ole sen miehen vika, vaan se on sen naisen vika joka on ottanut sen miehen. Asiaa ratkotaan ihan väärästä päästä jos lähtökohta on se, että miehen pitäisi tehdä jotain erikoista (hieronnat ja kynttiläillalliset) ja antaa puoli tuntia esileikkiä että nainen on valmis seksiin. Eiköhän jokainen nainen tunne tai tiedä jonkun miehen, jonka kanssa ei tarvita "erikoistunnelmaa" tai pitkiä esileikkejä, joilla Sahara muutetaan kosteaksi Amatsonin sademetsäksi. On jopa sellainen mystinen asia, kuin että nainen odottaa seksiä jo etukäteen eikä tarvitse juuri mitään esileikkejä. Tämä tapahtuu silloin kun nainen pitää itse miestä todella kiihottavana, eikä vain jotain tiettyä asiaa mitä mies tekee tai sitä kun mies nuolee klitorista.

Miettikääpä jos mä alkaisin seurustella lihavan, epäkiihottavan naisen kanssa ja kiihottuisin lähinnä silloin jos nainen on huomioinu mua erityisesti, antaa hyvän hieronnan tai imee löysän munan juhlakuntoon. Eikö olisi vähän sairas suhde? Eikö olisi ihan mun omaa hölmöyttä että olen sellaisen naisen kanssa kimpassa, joka ei saa stondista aikaan jo sillä että riisuu vaatteet ja tulee syliin istumaan?

11 + 7 kirjoitti:

Ei se ole kenenkään syy. Asioita ei myöskään voi korjata. Kaiken kaikkiaan toivotonta touhua koko elämä.

Kannattaisi miettiä että meneekö tuollaiseen suhteeseen, josta seurauksena on vain kärsimystä (tai pettämistä, valheita ja kärsimystä). Kyllä mä sanon että mun vika se olisi, jos ottaisin epäkiihottavan, mutta hyvää "vaimopotentiaalia" olevan naisen vaimoksi. Ja veikkaan että tällainen vaimokin olisi katkera mulle.

Olen tosi pahoillani puolestasi :( Voisitko ajatella, että näyttäisit tämän kirjoituksen vaimollesi taikka kirjoittaisit hänelle kirjeen? Jos hän ei kuitenkaan ole ymmärtänyt miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun. Tai jos hän osaisi edes kertoa miksi tilanne on tämä. Aikaisemin teillä ilmeisesti on ollut vilkkaampi seksielämä.

päivystävä feministi kirjoitti:

Aivan totta. Siksi esitänkin naisille kysymyksen: kuinka moni on valmis myöntämään että mies on alunperinkin ollut vääränlainen seksipartneriksi ja ei pidemmän päälle kiihota sellaisena kuin hänet tapasit? Väitän nimittäin että on todella yleistä, että mies tekee paljon kotitöitä, tuo kukkia ja huomioi, mutta vaimo käy tyydyttämässä halunsa jonkun "pahan pojan" tai muun SEKSUAALISESTI kiihottavan miehen kanssa.

Yleensä tämä vaan yritetään kaataa miehen niskaan ja keksitään mitä ihmeellisimpiä selityksiä sille miten mies on nyt mokannut homman jollain mystisellä tavalla. Jos se mies ei osaa koskettaa, puhua ja olla tietynlainen että alkaisi pikkuhousut kastua, niin se ei ole sen miehen vika, vaan se on sen naisen vika joka on ottanut sen miehen. Asiaa ratkotaan ihan väärästä päästä jos lähtökohta on se, että miehen pitäisi tehdä jotain erikoista (hieronnat ja kynttiläillalliset) ja antaa puoli tuntia esileikkiä että nainen on valmis seksiin. Eiköhän jokainen nainen tunne tai tiedä jonkun miehen, jonka kanssa ei tarvita "erikoistunnelmaa" tai pitkiä esileikkejä, joilla Sahara muutetaan kosteaksi Amatsonin sademetsäksi. On jopa sellainen mystinen asia, kuin että nainen odottaa seksiä jo etukäteen eikä tarvitse juuri mitään esileikkejä. Tämä tapahtuu silloin kun nainen pitää itse miestä todella kiihottavana, eikä vain jotain tiettyä asiaa mitä mies tekee tai sitä kun mies nuolee klitorista.

Miettikääpä jos mä alkaisin seurustella lihavan, epäkiihottavan naisen kanssa ja kiihottuisin lähinnä silloin jos nainen on huomioinu mua erityisesti, antaa hyvän hieronnan tai imee löysän munan juhlakuntoon. Eikö olisi vähän sairas suhde? Eikö olisi ihan mun omaa hölmöyttä että olen sellaisen naisen kanssa kimpassa, joka ei saa stondista aikaan jo sillä että riisuu vaatteet ja tulee syliin istumaan?

Lue lisää

Ihminen voi muuttua ja seksin tarve voi muuttua. Ei etukäteen aina tiedä, miten reagoi uusiin tilanteisiin.

Mieheni tekee paljon kotitöitä ja huomioi mua, eikä hänen kiihottavuutensa ei ole tippaakaan vähentynyt vuosien mittaan. Olen onnistunut saamaan samassa paketissa hyvän aviomiehen ja rakastajan. No, ehkä sitten olen onnekkaampi kuin tiesinkään.

Tuo miehesi käytös ja pettäminen on saanut sinut inhoamaan miehesi kosketusta. Et ole tunnevammainen vaan loukattu. Miehesi on sika. Jättämällä hänet, et voi muuta kuin parantaa elämääsi.

Huono tekosyy miehellä. En kyllä minäkään koskisi tuollaiseen mieheen.

Mies haluaa seksiä enemmän kuin sinä.

Se on sinulle ongelma.

Ratkaisu: Eroa ja etsi mies, joka ei halua seksiä vaan pitää keskustelemisesta jne.

Saat mitä haluat ja jätät tälle miehelle mahdollisuuden löytää naisen, joka pitää seksistä yhtä paljon kuin hän juuri hänen kanssaan

"Onko mies eläin?"

On.

"Jonka ainokaisena ajatuksena läheisyydestä on seksi?"

On.

ratkaisija357 kirjoitti:

Mies haluaa seksiä enemmän kuin sinä.

Se on sinulle ongelma.

Ratkaisu: Eroa ja etsi mies, joka ei halua seksiä vaan pitää keskustelemisesta jne.

Saat mitä haluat ja jätät tälle miehelle mahdollisuuden löytää naisen, joka pitää seksistä yhtä paljon kuin hän juuri hänen kanssaan

Lue lisää

"Ratkaisu: Eroa ja etsi mies, joka ei halua seksiä vaan pitää keskustelemisesta jne. Saat mitä haluat ja jätät tälle miehelle mahdollisuuden löytää naisen, joka pitää seksistä yhtä paljon kuin hän juuri hänen kanssaan"

Ei toimi. Markkinat ovat sellaiset, että suurin osa joutuisi tuolla menetelmällä jäämään yksin. Siksi ihmiset pariutuvat ja haukkuvat puolisoaan; se voittaa yksinäisyyden.

Eikun sä et vaan ymmärrä, sä oot kiimainen sika likaisine ajatuksinesi, aina tappi ojossa seksiä vonkaamassa.
Kyllä naisella on täysi oikeus laittaa koivet ristiin heti muksun synnyttyä.
Alas ny äijänrahjus mennä siitä vaippoja ostamaan, senkin könsikäs.

"Kun tarpeeksi väsynyt jostakin, silloin haluaa olla hetken ilman "vaatimuksia", joka ei tarkoita että muutoin mitään olisi vialla. "

Suhteessa pitäisi voida olla vapaasti, ihan ilman toisen "vaatimuksia". Silloin kun on omien rajojen sietokyky ylitetty, kumppani alkaa ärsyttää ja ällöttää.

Ei normaali aikuinen ihminen ole mikään koiranpentu, jota pitäisi koko ajan paijata. Kun kaksi itsenäistä ja toistaan kunnioittavaa ihmistä elää luottamuksellisessa parisuhteessa, ei siinä tarvita toista "ulkoisena henkarina" pitämään toista pystyssä. Kaikella, myös kosketuksella, on luonnollinen aikansa.

Ei elämässä ole mitään järkeä, eikä meitä ole tarkoitettu onnellisiksi. Meidät on tarkoitettu lisääntymään.

Niinkuin maailman ylikansoittumisesta jo näkee, syytä olisi alkaa käyttämään sitä järkeä sen lisääntymisen sijaan. Nykypäivänä on monia hyviä keinoja välttää ei toivottu raskaus ja sitä kautta parisuhteen tuhoutuminen. Yksinkertainen asia.

Jos puolison kosketus ihan ällöttää, ei siitä voi syyttää arkea, rahapulaa. Kyse on yksinomaan omista tunteista puolisoa kohtaan. Ällötykseen asti on ottanut vastaan puolisolta paljon sellaista, joka loukkaa omia rajoja, on ollut haitallista parisuhteelle. Ainoa keino olisi yrittää keskustella puolison kanssa kauniisti ja kivasti - yrittää saada häntä paikkailemaan suhdetta. Usein sellainen ei ota tulta alleen, ei onnistu. Juna meni jo.

Ihan normaalia kausivaihtelua pitkässä parisuhteessa. Oikeastaan on harmillista, että kaikkialta läpitunkeva porno on muuttanut ihmisten käsityksiä ja ihmiset eroavat, jos ei jaksa sitä samaa toimintaa jota täyspitkässä pornoleffassa tulee katsoneeksi. Jyystöä vailla rakkautta ja siitä monet ottavat mallia. Ei ole oikeastaan ihme, että toiset voivat pahoin erään ihanimman asian äärellä.
Niinpä, jos joskus haluasi vain sellaisen pikaisen, niin se ei ole mahdollista, kun pitää käydä lapi kaikki mahdolliset asennot. Silloin siitä tulee pakkomielle, suoritus ja se tosiaan alkaa olla jotakin muuta kuin nautinto. Samoin kuin tulee pakkomielle siitä saako toinen orgasmin vai ei. Ei siis ihme, että kosketuskin toisinaan ahdistaa.
Koska me ihmiset ymmärrämme, että se hyvä olo ja hyvinvointi voi parisuhteessa tulla vain siitä, että yhdessä tehdään jotakin, vaikka kävellään iltalenkillä, keskustellaan ja samalla ehkä sipaistaan toista ohimennen tai jaetaan ne hekumaton arki yhdessä. Ilman tuollaista esileikkiä ei varmasti pääse toivontunlaiseen tulokseen. Koska me oikeasti hyväksymme naisen ja miehen erilaisuuden ja kestämme sen, että naisen lämpeneminen vain on erilainen kemiallinen tapahtuma aivoissa ja se ei vaan syty, kun näkee puolisonsa alasti, vaikka vastaavasti miehelle riittää vilaus tietystä paikasta.
Yksi asia, mikä voi myös vaikuttaa, on se, miten nykyään ihan ventovieraat ihmiset puhuvat alapääasioista ruokapöydässä tai muissa vastaavissa paikoissa. Tässä suhteessa ne molemmin puolin kuuttakymppiä käyvät jo puheillaan oksettavat nuorempia henkilöitä. Miten he kuvittelevat, että on jotenkin coolia puhua housujen sisällöstä yleisillä paikoilla, hankkikoot huoneen.