Lesken uusi suhde

Kyllähän se näin on että suru ja siitä toipuminen on henkilökohtaista.
Toiset tarvitsevat rinnalle uuden kumppanin ja toiset eivät.
Surra voi myös toisen tukemana.
Itse aloin seurustella myös 3kk vaimoni kuoleman jälkeen.
Anoppi kritisoi tapahtunutta mutta hän koki saman kohtalon pari vuotta myöhemmin, jo pari päivää miehensä kuoleman jälkeen ravintolassa ryyppäämässä ja tiliotteen mukaan ei yksin.
Mihinkähän jäi hänen moraali?

Fakta on että lesken on huolehdittava omasta hyvinvoinnista ensisijaisesti, ajatelkoot muut mitä lystäävät.
Mitä tulee lapsiin ei se ole ollenkaan huono asia osoittaa heille että elämä jatkuu, pähinta olisi lasten kannalta että maailm pysähtyy ja ikuinen syksy laskeutuu pälle.
Iloisia asioita pitää tapahtua, niillä mennään eteenpäin.

Kirjoita sitten uudelleen kun koet itse vastaavan menetyksen.

Tuossa saitkin hyvän vastauksen, lue sitä ja mieti . Minä jäin leskeksi tämän vuoden helmikuussa, eikä minulla ole mitään seurustelua meneillään tms. Mutta, jos joku olisi tullut tai tulisi minulle selittämään miten minun kuuluu elämääni jatkaa tai yleensäkään toimia , niin olisin kyllä katkaissut välit semmoiseen ystävään saman tien.
ja tuohon suremiseen, eiköhän se mies ole surrut asiaa koko vaimon sairastamisen ajan. Jospa hänelle nyt suotaisiin oikeus jatkaa elämäänsä.

Kunhan ei vai olisi "laastarisuhde". Tunnen miehen jonka avovaimo teki itsemurhan ja ei mennyt kuin viikko pari hautajaisten jälkeen kun asui jo naisen luona ja on asunut jo yli kolme vuotta.

En minäkään ymmärrä, mutta ei me voida mitään ulopuolisten elämään. Tietenkin lapsia on sääli, koska heille se on hämminki kun eloonjäänyt vanhempi häärää uudessa suhteessa. Päitäisi ainakin lapsellisten tuntea vastuunsa niin kauan kun jälkikasvu on pois pestä.
Toivotaan että uudella perheellä menee hyvin.

Surevalta ystävältä kysyisin, miksi tunnet itsesi loukkaantuneeksi - eihän sinulle kuulu vähääkään, miten aikuinen ihminen surunsa kohtaa ja elämänsä elää?

Et mitenkään voi tietää, mihin ystäväsi lesken ja hänen uuden kumppaninsa suhde perustuu. Kaksinaamainen teeskentelijäkin olet, kun ystäväsi ex-miehen tavatessasi esität rohkaisevaa ja ymmärtäväistä, vaikka sydämessäsi ja takanapäin ajattelet ja puhut hänestä pahaa. Minusta sinun pitäisi hävetä.

On todennäköistä, että kaksi syystä tai toisesta yksin jäänyttä ymmärtää toisen menetyksen - he voivat jakaa surunsa, tehdä yhdessä surutyötä ja ovat ehkä päättäneet tukea toistensa arjen sujumista. Nuori mies yksin kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa voi olla arjen vaatimusten kanssa aivan eksyksissä. Ymmärtävä nainen voi tuoda avun ja samalla saada tukea ja turvaa omaan elämäntilanteeseensa itsekin. Yhteisestä arjesta voivat parhaimmillaan hyötyä kaikki, ja eniten nimenomaan lapset.

Sekin on mahdollista, että kuollut ystäväsi on esittänyt miehelleen toivomuksen, että tämä jatkaisi elämää, etsisi mahdollisimman pian uuden kumppanin, että lasten arki ja elämä jatkuisi mahdollisemman paljon entisen kaltaisena.

Sitäpaitsi me ihmiset olemme erilaisia. Joku toipuu surusta nopeammin, toinen hitaammin - jotkut eivät koskaan. Eikö lasten ja yksin jääneen miehenkin kannalta ole pelkästään onnellista, jos kotielämä saisi pian jatkua mahdollisimman turvallisena.

Miten voitkin arvostella toisten ratkaisuja, jos et tiedä niitten taustaa? Jos kerran olet hyvä ystävä, niin kysy suoraan äläkä arvostele takanapäin, kun et tunne asioiden taustoja.

Kiitos vastauksista!
Sain kyllä uuden näkökulman asiaan.
Toivottavasti en joudu kokemaan vastaavaa, kuten joku toivotti.
En todellakaan tarkoittanut loukata ketään leskeksi jäänyttä ja uuden suhteen aloittaneita.
En ole puolison kuolemaa kokenut, enkä voi tietää miten todella elämä sen jälkeen jatkuu.
Minusta vain tuntuu pahalta se että ystäväni korvattiin noin nopeasti, uusi nainen hänen sängyssään, hänen lastensa kotona.
En ole puhunut miehestä pahaa hänen selkänsä takana. Ajatukseni purkasin ensimmäistä kertaa tänne.
Haluan olla tukena uudessa elämässä, mutta kai myös minulla on oikeus tunteisiini.
Ajatuksiini kuuluu se että ensin tutustutaan uuteen ihmiseen, varsinkin kun on lapsia osallisena, sitten kun ollaan varmoja suhteen toimivuudesta, tutustutetaan uusi kumppani lapsiin ja kun kaikki ovat hyväksyneet toisensa muutetaan vasta sitten yhteen.
Asioissa pitäisi edetä eri tavalla jos on lapsia, yksin elävälle se on eri asia. On kyse sitten erosta tai puolison kuolemasta.
Ne ovat vain minun mielipiteitä, jokaisella on oikeus elää elämänsä haluamallaan tavalla.
Anteeksi vielä teille kenen tunteita loukkasin, todella!!!

Mitä / miten tämä asia koskee sinua / kuuluu sinulle?

Hei, hei, hei siellä! Eiköhän tämä Sureva ystävä jo ymmärtänyt olleensa liian yksisilmäinen. Ainakin minä sain hänen viimeisimmästä tekstistään sen käsityksen. Ei hänellä ollut tarkoitus ketään loukata, hänhän pyysi kauniisti anteeksi niiltä jotka tuntevat itsensä loukatuiksi.

Ei kai täällä ole tarkoitus ketään kivillä heitellä?

Annetaan jo asian olla, please.

Naisilla ja miehillä on eri tavat surra. Kun nainen jää leskeksi tai mies jättää, nainen suree todella kauan, ja saattaa mennä todella pitkään ennenkuin jaksaa edes ajatella uutta rakkautta. Mies taas vastaavassa tilanteessa vetää samantien pään täyteen ja seuraavana aamuna asia on käsitelty. Ja uutta naikkosta vaan hakemaan.

Jokaisella toki on oma tapansa surra, mutta en kyllä todellakaan ymmärrä leskiä joilla on samantien uusi kumppani. Eikö sen verran vois sen kuolleen puolison muistoa kunnioittaa, että ei heti mentäs uutta heilaa hankkimaan??

Kun mun mieheni kuoli niin mie hain uuden heti . Oli karmee olo , eikä jaksanu kantaa sitä taakkaa yksin. lapset voivat karmeen huonosti eikä mulla ollu mitään voimaa auttaa heitä... hääty vaan itse löytää jotain joka pitäs pinnalla.........
eihän se ollu oikein hakee uutta , mutta mitäs teet kun järki ei pelaa..
Lasten kannalta ois ollu parempi et olisin voinut olla vain tukena heille, mutta, mutta......toivon että ei tuomittas .............kun voimia ei riitä eikä järkeee, mitäs teet.........olo oli vaan niiin huono.................

Meidän perheessä on vähän samanlainen tilanne. Itse olen vähän "sivustatarkkailija", mutta haluaisin kuulla vähän muiden näkemyksiä.

Eli appiukkoni on nyt menossa uusiin naimisiin. Hän jäi leskeksi 2 vuotta sitten kun anoppi menehtyi vaikean sairauden murtamana, jota kesti vuoden verran. Naimisissa he olivat yli 30 vuótta. Noin vuosi sitten appiukko oli laittanut nettiin jonkin deitti-ilmoituksen ja löysi sieltä heti kuulemma "sen oikean". Me Ollaan tavattu tämä appiukon uusi tyttöystävä ainoastaan kerran ja nyt ollaan jo menossa naimisiin.

Eriskummallista tässä on se, että appiukko ei enää käy meidän luona kylässä. Silloin kun anoppi eli he olivat koko ajan meidän ja meidän lasten kanssa tekemisissä. Samoin anopin kuoleman jälkeen appiukko melkein asui meillä kaikki viikonloput. Appiukon uusi emäntä on aivan erillainen ihminen kuin mitä anoppi oli ja hän ei ole kiinnostunut millään tavoin esim. lastenhoitamisesta.Ei ole sitä itse ilmaissut, mutta kaikessa toiminnassa sen näkee.. Oma vaimo ei pidä tästä tulevasta äitipuolestaan ja on muutan kerran yrittänyt keskustella appiukon kanssa mm. siitä, että pitääkö uuteen parisuhteeseen siirtyä noin nopeasti. Lisäksi hän on keskustellut siitä myös, että meidän lapset ihmettelevät sitä miksi ukki ei käy enää meillä kylässä. Vastaukseksi vaimo sai appiukolta vain sen, että hän (siis vaimoni) on vain mustasukkainen asiasta ja sellaista elämä välillä on, että pitää omia asioita toteuttaa.

Eli kuinka tähän tilanteeseen pitäisi suhtautua? Onko muilla samanlaisia kohtaloita? Suomeksi sanottu itseäni harmittaa (vitut...) tällainen oman vaimon ja lasten vuoksi. En halua appiukolleni mitään pahaa, mutta tällä toiminnallaan hän tulee kyllä viilentämään meidän kaikkien välejä ja meillä ei juurikaan tämän jälkeen kiinnostusta ole olla mukana appiukon uusiperheen elämässä. Tällä naisella on myös lapsia (2kpl) entisestä avioliitostaan ja heidän kanssa he ovat paljon tekemisissä. Appiukko on muuten ihan täysissä järissään, eli on 60 v ja ei ole mitenkään kalkkis.

Eli eipä paljon tulevat kesän häät nappaa...

> Appiukon uusi emäntä on aivan erillainen ihminen kuin mitä anoppi oli ja hän ei ole kiinnostunut millään tavoin esim. lastenhoitamisesta.<

Vähän pisti silmään ylläoleva lause. Ensinnäkään en ymmärrä, miksi appiukkosi uuden naisystävän edes pitäisi olla kiinnostunut teidän lastenne hoitamisesta? Siis hoitamisesta!

Eihän hän seurustele sinun perheesi kanssa, vaan appiukkosi kanssa. Ei kenelläkään ole velvollisuutta hoitaa omiakaan lapsenlapsia, vaikka monet niin tekevätkin.

Minusta on ihan ymmärrettävää ja luonnollista, että appiukkosi keskittyy nyt enemmän uuteen ihmissuhteeseensa, jota hän on ilmeisesti rakentamassa ns. tositarkoituksella.

Näin ulkopuolisena olen appiukkosi kanssa samaa mieltä siitä, että vaimosi on mustasukkainen isästään ja siksi on vaikeata hyväksyä uusi elämänumppani tämän elämään.

Kenenkään ei ole hyvä olla yksin. Elämä jatkuu ja sen on jatkuttava. Toivoisin, että ymmärtäisitte ja tukisitte appiukkonne ratkaisua, muutoin on vaarana se että välinne rikkoutuvat lopullisesti ja sehän ei olisi kenenkään kannalta hyvä asia.

Ymmärrän itse nimimerkki 2 lapsen isää.

Tuskin kirjoittaja tai hänen perheensä on hakemassa mitään lastenpiika tai mummun korvaajaa. Kummallista on myös se, että uuden emännän lasten ja lastenlasten kanssa ollaan koko ajan tekemisissä. Onhan tuo nyt selvää jaottelua appiukoltakin, jos omat lapset unohtuu täysin ja uusiperhe täyttää kaiken huomion ja vie mukanaan.

Toivotaan, että ajanmyötä tilanne korjaantuu..

Eipäs puututa toisten asioihin!Toiset haluavat jatkaa heti elämäänsä,sinulta kukaan oo kysynyt sopiiko se sulle,eihän hän ollut sinun puolisosi joka kuoli.Osaa varmasti arvostaa uutta vaimoaan entistäkin enempi.

mutta, kuinka kauan ystäväsi sairasti syöpää,mistä tiedät kuinka he keskenään sopivat asiansa, tiedän pariskunnan jossa nainen sairasti syöpää ja he todella rakastivat toisiaan, mutta he kyllä keskustelivatkin asiansa selviksi, myös sen että jos mies löytää uuden, ei hänellä ole mitään sitä vastaan,tietenkään eihän kuolleella voikkaan olla,mutta he puhuivat ja jakoivat kaiken, onnellisempaa pariskuntaa en ikinä ole nähnyt kuin he olivat, siis sitten vaimo kuoli, meni puoli vuotta ja mies uusissa naimisissa, mutta tuskin entinen nainen siellä taivaassa huonoa tykkää, elämä jatkuu,enkelinä hän sitä myös miehelleen toivoo,,

Satuin tälle sivustolle ja suoraan sanoen kauhistuin ihmisten tyhmyyttä.Mitä jonkun toisen uudet suhteet toisen kuoleman jälkeen kuuluu.Ihmisen ei ole hyvä olla yksin,käpertyä toisen kainaloon ja seksikin .Sitä minä kaipaan, omaani hoidin 17vuotta viimeiset 9vutta ei minkäänlaista läheisyyttä.Hellyyden kaipuu että koski,ja puolison kanssa tehdyt sopimukset .Niistähän ette voi tietää,joten hoitakaa oma sarkanne,sillä koskaan ei tiedä milloin se sattuu omalle kohdalle.Me elämme vain kerran ja sen täysillä.

Suruaika on jokaisella henkilökohtainen ja riippuu monesta tekijästä.
Osa löytää uuden kumppanin ja osa taas elää yksin, sekin on henkilökohtainen asia.
Erään tuttavan vaimo sairastui syöpään, hän tiesi kuolevansa ja sanoi miehelleen, että ota vain uusi kumppani, koska tiedän, että luonteeltasi sinun on vaikea jäädä yksin.
Vaimonsa kuoleman jälkeen mies löysi uuden kumppanin, se oli hänen vaimonsa toive.

Minun äitini kuoli 29 vuotta sitten ja isäni jäi leskeksi. Isäni ei uutta elämän kumppania sen jälkeen hankkinut ja hän eli leskenä 28 vuotta ja kuoli 2 vuotta sitten.
Olisin kyllä suonut isälleni mielelläni uuden elämänkumppanin jakamaan arkea.