Oppimisvaikeudet pilasivat elämäni!

Sairaanhoidon piirissä on kaikenmaailman perinnöllisyysasiantuntijoita. Ehkäpä lääkärissäkäynnin kautta voisit saada salvyyttä tuohon periytymiseen niin ei sitten sitä tarvitse mietiskellä.

Mulla on erinäisiä synnynnäisiä vaivoja, joita en myöskään haluaisi jakaa eteenpäin. Ainakin osa on perinnöllisiä, joten minä tuskin sukua jatkan. Ymmärrän hyvin huolesi aisian suhteen. Epätietoisuus on kidutusta, joten kannattaa ottaa asiasta selvää vaikkei lopputulos olisikaan mieluinen.

Kurjaa, että sinua on kiusattu. Itse olin ihan normikoulussa, mutta kyllä minä olen myös näiden vaivojeni kanssa saanut kuunnella kaikennäköistä huutelua. Ei ole kivaa kun haukutaan asioista, joille ei voi mitään ja joita ei millään tapaa itse valinnut. Ei ketään tietenkään saa haukkua muutenkaan, mutta olisi ymmärrettävämpää jos huudeltaisiin jostain mitä tietentahtoen olen väärin tehnyt. Voisin sitten ainakin yrittää parantaa tapani, mutta kun geeneilleen ei voi mitään.

Täältä ilmoittautuu eräs toinen viallinen...
En erityisemmin erityiskoulua käynyt, mutta minulle ehdotettiin asiaa. Sen sijaan olen aina ollut erityisoppilas..
Oon aina ollu semmonen arka lapsena ja mua on kiusattu just sen takia, kun en oo osannu pitää puoliani.. oppimisvaikeudet alko heti eka luokalta ja siittä lähtien oon joutunu pyörittämään niitä samoja helkutin palikoita miljoonilla eri psykiatreilla ja mulle on todettu ADD (keskittymishäiriö) ja hahmotushäiriö. Käyn edelleen niissä testeissä ja psykiatreilla masennuksen takia.....
Nämä kyseiset asiat ovat tappaneet mut ihan murusiks..
Mun itsetunto on aivan pohjassa ja itsekriittisyyteni on tuhonnut monta ystävyyttä, koska pidän itseäni tylsänä ja saamattomana..

Joskus vaan tuntuu, ettei mulle oo luotu kunnon tulevaisuuttakaan, kun elämä alkoi menemään jo niin nuorena huonosti... :(

Täälläkin 19v nuorinainen, joilla on keskittymis ja hahmotus vaikeuksia vaikka muille jakaa. Ei puhettakaan että olisin päässyt normaaliluokkaan kun pääsin kouluun, jouduin heti häirikköluokkaan siellä opiskelu oli helvettiä, en päässyt ryhmään mukaan vastakuin ylä-asteella.. Koska olin niin hiljainen ja sinne asti mua haukuttiin jne ja sitten ylä-asteella alkoivat muilla luokalla olevat haukkumaan koska se oli muuten normaalikoulu ja meidän erityisluokka oli ainoa siellä.. Joo en jaksa nyt kirjottaa hienon kirjallisesti, mutta te ainakin tajuatte.. mutta joo muakin ärsyttää kovasti nää jutut, koska esim opiskelu on tuskaa, en saa päähän tietoa taettua ja kaikki oppiminen on työn ja tuskan takana.. silti mulla on poikaystävä, ihan normaali ja olin töissäkin tossa hetken kaupassa, mutta koska en hallinnut kassatyöskentelyä (TOIVOTONTA) mut irtisanottiin mut joo taas yrittämään opiskelua, jos vaikka sen tutkinnonkin saisi mutta se tulee olemaan työn ja tuskan takana.. ja ainiin samassa koulussa ylä-asteella olevat syrjivät mua ja mun luokkalaisia vieläkin vaikka olemme normaleita, mikä tästä tekstistä ei nyt tule ilmi.. mut niin, semmosta ne oppimisvaikeudet sun muut tuo mukanaan :)

Hei,

Ymmärrän hyvin tunteesi, sillä itsellänikin on oppimisvaikeuksia, matemaattisia oppimisvaikeuksia. Tunsin myös vaikeutta muissa aineissa, sillä lukeminen tuottaa vaikeuksia, vaikka ymmärrän lukemaani, mutta se ei vain jää helposti päähän. Ainoa keino oli vain lukea ja lukea, mutta olen liian laiska. Olisi vain helpompaa olla rehellinen kuin salailla asioita, joihin tarvitsee apua. Jos olisin yläasteella ottanut tuon puheeksi, niin olisin varmasti saanut apua ongelmaan.

Matemaattiset oppimisvaikeuteni huomattiin ollessani kakkos- tai kolmosluokkalainen, jolloin kyseinen aine mukautettiin. Selviän kuitenkin kassatyöskentelystä ja mulla on taskussa ravintola-alan perustutkinto. En ole tosin paras päässälaskija lukuun ottamatta pikku summia. Peruslaskujakin osaan laskea, samoin prosenttilaskutkin. "Ratkaisa X ja Y"-tyyliset tehtävät pistää aivoni solmuun.

Yläasteella opiskelin tähtimerkittömät aineet (ala-asteella opiskelin nekin pienryhmässä normaaliopetuksen kirjoin) normaalin opetuksen puolella, ja huonoimmat arvosanat oli kutosia ja hyvät seiskoja. Kaseja sain yhteiskuntaopista ja äidinkielestä. Matematiikasta ja fysiikasta sain mukautetun seiskan. Keskiarvo oli päättötodistuksessa 7,5.

Yläasteella olin luovuttaja. Tämä lienee syy lukemattomuuteeni. Jatkuvasti totesin, ettei tästä tule mitään, vaikken edes aloittanut ja yrittänyt. Tunnen itseni täysin tyhmäksi. Itsetunto on mulla vieläkin huono, enkä luota omiin kykyihin. Mitään lukihäiriötä ei ole ikinä otettu puheeksi, eikä sitä ammattikoulussakaan epäilty, sillä läpäisin lukitestin hyvin. Johtuunekohan huono itsetunto siitäkin, etten ikinä saanut äidiltä saati isältäkään minkäänlaista kannustusta ja vinkkejä. Yh-äidillä kuitenkin aika menee enimmäkseen lapsiin, niin ei sitä jaksanut oppimisvaikeuksista kärsivää nuorta auttaa. Toinen syy voi olla se, että olin vain hiljaa asioista. Isältä ei minkäänlaisia vinkkejä ja neuvoja saa, sillä alkoholi on tuhonnut aivosolut, vaikka isäni osaa nykyään käyttää alkoholia oikein.

Kaiken lisäksi mua on koulukiusattukin. Mulla on huonot muistikuvat, milloin se kiusaaminen alkoi. Muistan kiusaamisajat nelosluokalta alkaen, silloin se oli perättömien juttujen keksimistä (tyyliin tein sitä ja tätä, levittelin ympäri kyliä muista ihmisistä huhuja). Opettajien kanssa väännettiin koko asiasta useita päiviä, ja mä rehellisinä sanoin, etten todellakaan ole syyllistynyt moiseen. Ne tytöt, jotka keksi näitä juttuja, pakottivat mut tunnustamaan opettajille ne jutut, joita en ole ollenkaan tehnyt! Ujona ihmisenähän mä tietysti moiseen suostuin, mutta myöhemmin sitten sanoin, että mut käskettiin tunnustamaan keksityt jutut itsestäni. Pelkäsin oikeasti joutuvani vaikeuksiin, jos en olisi tunnustunut niinkin perättömiä juttuja.

Yläasteella sain kuulla olevani vajakki ja huora. Kiinnostuin itsekin peruskoulussa muiden nuorten tavoin ulkonäöstä ja vaatteista, mutta äiti oli liiankin kukkahattutäti kieltäessään ja paheksuessaan vaatevalintojani sekä kauneusihanteitani. Teki mieli välillä syyttää äitiäni siitä, että hän teki musta ruman, jonka takia päädyin muiden pilkattavaksi, enkä ollut mikään ns. pissis. Tupakka- ja alkoholikokeiluja on ollut peruskouluiässä, ja sehän vain oli sitä uteliaisuutta.

Muistellessani peruskouluaikoja tulee mieleen, etten pystynyt keskittymään vastenmielisiin tai vaikeisiin asioihin. Sitten kun kyse oli jostain mielenkiintoisesta, niin ryhdyin tositoimiin.

Yläasteen jälkeen menin tavalliseen ammattikouluun opiskelamaan ravintola-alaa. Matematiikkaa ei mukautettu, mutta onneksi tunneilla kävi avustaja, joka väänsi mulle rautalangasta ne haastavimmat tehtävät, vaikkei ne mulle ikinä aukea :D Attoaineista selvisin ok, sillä ne tehtävät tehtiin tietokoneella ja mun on paljon helpompaa lukea tietokoneelta teksti kuin kirjasta. Saanpahan kirjoittaessanikin valita mieluisan fonttikoon pystyäkseni lukemaan ilman, ettei ajatukset karkaa muualle. Olen tämän vuoden puolella kokeillut asioista keskustelua, ja koen sen miellyttäväksi myös tietokoneen lisäksi.

Tällä hetkellä oon työelämässä, ja oon itsenäinen ja oma-aloitteinen työntekijä. Mua ei siis tarvitse opastaa kädestä pitäen. Asun omassa asunnossakin ja osaan hoitaa talouteni, eikä Kelan lomakkeiden täyttö tuota vaikeuksia, vaikka monilla ns. normaaleilla ihmisillä se tuottaa.

Mä vaan tosin tunnen itseni epätäydelliseksi "vikani" takia, vaikka pärjään tässä yhteiskunnassa, enkä ole toisista riippuvainen. Vanhin isosiskoni on korkeasti koulutettu, ja välillä tuntuu, että häntä suositaan juurikin sen takia ja itse taas olen vajakki, jolle lässytetään kuin pienelle lapselle. Ihme vaan, kun osaan hurmata ns. normaali miehetkin, ihan jopa AMK:n käyneen miehenkin olen hurmannut luonteellaani. Olen ihan rehellinen ollut jokaiselle taustastani, eikä mua ole hylätty sen takia, että matematiikka tökkii.

Haluaisin perheen perustaa, mutta pelkään lapsen perivän "vikani". Välillä taas koen parhaaksi katkaista geenini.

Olen nelikymppinen ja itkettää opiskellessa. En opi esim exceliä ja muut pottuilee siitäkin.

Tutkimusten mukaan ns älykkyys ja siinä samassa oppimisen vaikeudet periytyy äidiltä.... Itselläni koulu vuodet todella vaikeita dyslexia ja adhd..... Pojalleni koulu on myös todella haastavaa...

Oppimisvaikeuksia voidaan kuntouttaa. Kannattaa ottaa selvää niiden mahdollisuudesta, vaikka mikään läpihuutojuttu ole. Fakta on kuitenkin, ettei elämässä ole holhottuna olemisen lisäksi helpotuksia vaan vaatimukset ovat erittäin kovat, mm. heikosti lukemaan oppiva ei ymmärrä monimutkaisia ohjeita töissä tai täyttämään lomakkeita.