Burn outista eteenpäin?

Itellä vain oma kokemus asiasta ja burnoutin jälkeen oli pakko pitää yli 2vuotta huilia kaikesta työstä ja muusta semmosesta stressaavasta. Loparit otin, työttömänä elelin ja terapiassa kävin 2krt/kk. Luottotiedot meni vaikka kuinka yritti pihistellä ja sopia laskuista. Ne on nykyään kaikki maksettu ja luottokelpoisuuskin takas kuitattu.
Rauhallisuudesta huolimatta väsyneimpänä aikana sain meheviä raivareita. Kun kädet oli toisen kurkulla niin itekiin mietti että ehkäpä jotain on vialla. Muistinmenetyksiä oli paljon, joskus ei tienny töistä lähtiessä että oliko tulossa vai menossa. Ei ollu mitään muistikuvaa päivän tapahtumista. Uniongelmat oli tosi häijyjä, nykyäänkään en saa nukuttua muutamia tunteja enempää ilman lääkkeitä.
Välillä meni viikot etten kurkannutkaan verhon raosta ulos, saatika että olisin menny ulos. Nukuin 18h päivässä ja karsin kaiken ylimääräsen pois elämästä.
Mutta kaikesta huolimatta nykyään olen jo kouluttautumassa muihin juttuihin ja palautumassa (toivottavasti)työkelposeksi.

Hyvä ajatus irtisanoutua. Kertomasi perusteella olet jo aika pitkällä kohti romahdusta. Jää pois töistä, yritä ulkoilla ja pitää yllä fyysistä kuntoa. Ei mitään rasittavaa vaan rentouttavaa. Kun lapsenne syntyy sinuakin tarvitaan vauvanhoidossa! Saat osasi yövalvomisesta mutta myös pääset isyyslomalla (!) ulkoilemaan lastenvaunujen kanssa. Jos et nyt ymmärrä ottaa etäisyyttä stressaaavasta työstäsi, elämänne kotona voi muuttua pahaksi syöksykierteeksi. Lapsen syntymä onvarmasti positiivinen asia, mutta verottaa molempien voimia entisestään. Tarvitsette toistenne tukea entistä enemmän - ja lapsi tietysti tarvitsee hyvinvoivan isän ja äidin!
Onnea ja menestystä toipumiseen ja koti-isän uralla! :-)

Kiitos näistä kannustavista kommenteista :) Täytyy sanoa että jos nyt en tajua hoitaa asioita kuntoon niin tulen olemaan loppu hyvinkin nopealla aikataululla. Tänään soitan diabeteslääkärilleni ja samalla käynnillä pyydän lähetteen psykiatriseen jotta saadaan meikäläinen oikealle polulle taas. Ei elämä ole tämmöisenä hermokimppuna eläen minkään arvoinen :D

Moi Jani824.
Mulla kanssa ollut jonkin sortin uupumus tai mikä lienee mutta haluan kertoa oman tieni parantumiseen koska parantua ilman muuta voi mutta se vaatii hiukan kiinnostusta erilaisiin asioihin.tällä tarkoitan sitä että keinoja on monia sillä mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle jne.
Mun uupumus johtui ilman muuta sekä henkisistä että fyysisistä seikoista.
Tein sen virheen että kun kroppa oli aivan loppu ja kipeä niin yritin väkisin käydä lenkillä ja jumpassa ja olo oli hetken ihan ok mutta seuraava päivä oli kuin olis ollu hirveä kankkunen.
Kesti aikansa ennenkuin tajusin että tarvitsen LEPOA.
Joten otin välimatkaa työhöni,lepäsin paljon ja tein vain rauhallisia kävelylenkkejä koska sinne sohvanpohjalle ei ole hyvä jäädä ihan kokonaan.
Sressaantunut syö huonosti,kiinnitä siihen huomiota.Uupunut kokee alemmuden tunnetta siitä ettei jaksa....muista että et ole ihmisenä sen huonompi....uupuminen on luonnollista silloin kun ylikuormittuu.Tärkeintä on kuunnella itseään ja tee sellaista mistä tulee hyvä mieli,oli se sitten vaikka palapelien kokoamista( mikä muuten on sikarentouttavaa).
Olet fiksu mies kun ajattelet lastasi ja vaikka olisit vielä toipilas niin ei lapsesi sinua rakasta yhtään sen vähempää.Vaimosi toki tarvitsee tukeasi ja voipi olla että stressaat myös uutta perheenjäsentä ja sen tuomaa vastuuta.sekin on normaalia,mutta kaikki menee hyvin.Luota siihen.
Eli topumisesi on paljolti kiinni siitä miten olet sairastunut...tarkoitan että jos olet varma siitä että työsi on ihan väärä niin sitten irtisanoudu ja ota uusi työ vasta kun voit paremmin.
Minä kävin töissä mutta tein lyhyempää viikkoa,olen yrittäjä ja tämä toi mukanaan rahahuolia mutta niistäkin selvisin.
Viimeiseksi vielä....fyysisiin oireisiin auttoi akupunktio tosi hyvin.Mielialalääkkeitä en suosittele mutta taas kuuntelet itseäsi ja teet niinkuin hyvältä tuntuu.
Hyvää jatkoa ja paranet kyllä!