Onko täällä masennuksesta selvinneitä?

masentunut 17v

Eli olen 17-vuotias poika ja olen ilmeisesti kärsinyt masennuksesta jonkin aikaa. About kuukausi takaperin ruokahalu katosi ja alkoi alakuloisuus ja siitä kehittyi jo itsetuhoisia ajatuksia. Tätä kesti yli kaksi viikkoa. Sitten tuli n. 3 päivän "normaali" jakso jolloin olin yhtä elämäniloinen kuin ennen. Sen jälkeen on taas ruokahalut kaikonneet, unihäiriöt ja kaiken maailman muut oireet mitä masennukseen kuuluu huomattava painonlasku.
Mikään ei oikein kiinnosta nyt, olen jo karsinut harrastuksia ym. menoja. Pahinta tässä on että en ole kertonut tästä kenellekään, en vanhemmille tai kavereillekaan. Nyt tekisi jo mieli koska itsetuhoisuus vaan lisääntyy ja olen itku silmässä kaiket päivät. Miten minun pitäisi asia edes ilmaista? "Hei muuten, mua masentaa" vai miten? Asian ilmaiseminen pelottaa koska ulkoapäin vaikutan kai ihan normaalilta ja muutenkin olen aika hiljainen niin miten mahtaa vanhemmat edes reagoida? Ja miten tälläistä masennusta edes hoidetaan?
Onko täällä siis muita jotka ovat masennuksesta kärsineet ja selviytyneet, voisitteko jakaa kokemuksia vähän rohkaisuksi minulle?

29

291

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sitä samaa

      Ittekkin olen 17v itsekseen asun, eri paikkakunnalla, vanhemmat maksaa, mullakin on ollu kaikenlaista, vanhemmat on tosi köyhiä, ihme että pääsin tänne, kotio en menisi enään, isä vaan juo ja juo jaah.. mulla ei oo oikeen kavereitakaan ihan saakelin tylsää joka päivä, nykkin tänään nukkunu koko päivän ja muutenkin joka päivä haluun vaan nukkua.. mullakin on ollu tosi monta kertaa itsetuhoisia ajatuksia ja on vieläkin, en oo yhtään sosiaalinen että sekin.. en oo kertonu kellekkään, enkä kyllä usko että edes pystyn puhumaan tästä kenellekkään, koulu nyt ei oikeen kiinnosta, onneks syysloma mutta tulee olemaan ihan helvetin tylsää mitäköhän muuta.. en tiiä että mitä pitäis tehdä oon vähän niinku ''jumissa''

    • tyttönen

      Suosittelisin, että menisit juttelemaan joko terkkarille tai kiraattorille. Vanhemmille jutteleminen noista asioista ainakin itsestä tuntuis oudolta ja kiusalliselta.

      Itse oon aika pohjalla käynyt mutta siitä selvinnyt. Tällä hetkellä oon 'vaan lievästi masentunut' or I dunno something... Kyll mä uskon, että säki selviit. Ekaks kannattaa yrittää päästä itsetuhosuudesta/itsetuhoisista ajatuksista eroon (ammattiapu paras apu). :)

      Voimia sulle! :*

    • ---

      Ne kumminkin määrää joitakin lääkkeitä? ))= enkä haluu mitään sellasta enkä oikeesti pysty puhumaan kellekkään masennuksesta)=

      • tuttönen

        Tuskimpa heti ensimmäisenä sulle mitään pillereitä määräävät;)) Jos et pysty puhumaan siitä kasvotusten kenenkään kanssa, koita etsiä netistä juttukaveri jolle voit jutella tai kirjoita tunteitasi itsellesi ylös (päiväkirja). Itsellä päiväkirjan kirjoittaminen helpotti oloa, sain miettiä ja purkaa tunteitani vapaasti ilman pelkoa muiden tuomitsemisesta.


    • masentunut15v

      oon ite 15v poika ja musta tuntuu et mun elämässä ei oo mitään. joka päivä vaa paha mieli ja ajattelen itsetuhosia asioita. en oo kertonu asiasta kellekkään. ulkoa päin vaikutan normaalilta, mut oon sisältä vitun surullinen ja masentunu. usein vaan toivon että en heräis enää huomenna ;(

      • tyttönen

        Sun kyllä pitäs jutella tosta jollekin... Yksin ongelman kanssa jääminen on pahin mahdolinnen vaihtoehto. Haluusitko jutella vaikka mun kanssa?


      • ssgg1
        tyttönen kirjoitti:

        Sun kyllä pitäs jutella tosta jollekin... Yksin ongelman kanssa jääminen on pahin mahdolinnen vaihtoehto. Haluusitko jutella vaikka mun kanssa?

        Olishan se kiva jutella jollekkin joskus =d


      • tyttönen
        ssgg1 kirjoitti:

        Olishan se kiva jutella jollekkin joskus =d

        kikkaa salliballii jos huvittaa;) jaksan kyllä kuunnella:)


      • ssgg2
        tyttönen kirjoitti:

        kikkaa salliballii jos huvittaa;) jaksan kyllä kuunnella:)

        ei mulla oo mitää kikkii tai mitään=d


      • taunoh

        Heeei tuuppa kikkaa?o: Ja muutki!! nim; tvjist


    • qwer---

      Ittekkin muuten huomannu että en oikeen enään syö mitään päivisin, oon vaan yksin kaiken aikaa ja haluun vaan nukkua =p

    • apua saa

      Masennuksen takia kannattaa kipittää vauhdilla lääkäriin! Mitä pidemmälle masennus pääsee kehittymään, sitä vaikeampi se on hoitaa. Ja vastaavasti taas helpompaa hoitaa kun hetimmiten huomataan! Kokemusta on. Kärsin masennuksesta vuosia. Siinä 18-19v uskalsin myöntää sen ääneen, sekä itelleni et äidilleni. Äiti varasi heti ajan psykiatrille. Psykiatri sattui olemaan semmoinen tapaus joka halusi vaan hoitaa kaiken lääkkeillä. Kaikki eivät kannata tätä. Kokeilin niitä, mutta ne vaan turrutti eikä auttanu ollenkaan. Useampaa eri lajia kokeilin ja sitten ilmoitin lääkärille että en enää syö ainuttakaan lääkettä.
      Sitten jatkettiin vaan psykoterapialla 1-2 krt/vko. Myös hypnoosi ja rentoutumisharjoitukset mukana.

      Ja muuten, kun saa lääkäriltä sellaisen lausunnon jossa kerrotaan terapian tarpeesta, niin kela korvaa psykoterapian. Omavastuuksi jäävä summa on tosi pieni ja oma psykologini oli niin mukava ettei edes pyytänyt minulta enää sitä ylijäämää summaa.

      Psykoterapia on ihanaa! On niin vapauttavaa kun pääsee purkautumaan jollekki ammattilaiselle, koska sillä ei oo mitään taka-ajatuksia eikä ole puolueellinen. Se vaan kuuntelee, neuvoo ja kannustaa. Aina sieltä lähtiessä oli taas parempi fiilis.
      Hän muuten kertoi myös että tuossa täysi-ikäisyyden kynnyksellä masennuksen puhkeaminen on suht yleistä, koska tuleva elämänmuutos, kotoa muuttaminen, aikuistuminen ja omillaan pärjääminen jne. ahdistaa ja jännittää vaikkei sitä edes tietoisesti tajuais.

      Pääsin eroon masennuksesta! Olen siihen sillä tavalla taipuvainen että saatan helposti tulla vähän alakuloiseksi, mutta pitkäkestoista masennusta en ole kokenut enää vuosiin! Kiitos terapian :)

    • llll1

      No halusin jo suunnilleen 13v muuttaa pois kotoa..

    • vilma164

      oon nyt 13v. olin viimevuonna tosi masentunu, mut en puhunu siitä. pääsin yli. ja tässä sitä taas ollaan. tätä on jatkunut jo liian kauan, mutta mulla ei oo munaa sanoa porukoille että tarvin apua, ja kaikki ei oo kunnossa.

    • depression-

      Oon ite 15.v tyttö, masennus ja kaikki paska ollu täs vuoden sisäl, jos haluutte voin kertoo enemmä mut nii

      ite en kokenu et puhuminen autto..mut tosi yleistä se on et puhuu, et ihmiset on erilaisia :)

      itsellä parani monet haavat ku alkoi loma ja stressi loppu ja vietin paljon aikaa kavereilla toisella puolel suomee kodista ja nii

      asiat paranee ku niille antaa aikaa mut voin kyl jutella jollekki jos haluutte tai jos joku haluu et kerron "mun tarinan"

      • 777---

        Kerro vaan =q


      • depression-
        777--- kirjoitti:

        Kerro vaan =q

        kaikki alko kevääl ku ahdistuin paniikkihäiriöön ja nukuin viikon aikana ehkä 10h _viikon aikana_ ..kaikki yöt meni itkien ja siin samal viilellen ja muun itsetuhon partaalla..

        Mulla oli niin hankala olla et sen aikainen kaukosuhde poikakaveri jätti mut sen takia ku en pystyny pitämään tarpeeksi yhteyttä ja silloin rakkaalta saama tuki oli vähissä..

        siinä meni kevät nuissa merkeissä ja tuliha siinä laihduttua jokunen kilo ja ahdistus kasvoi ja ulkonäköpaineet kovat..koulumenestys laski rajust kun tunneilla en pysynyt hereillä huonojen/mitättömien yöunien takia..

        Toukokuussa tutustuin ihanaan ihmiseen! se sai mut joka päivä ahdistuksesta pois ja alettiin tutustuu tosi läheisesti :) kesällä se kertoi tunteet mua kohtaan mut välimatka oli liian suuri.. ollaan vaa hyviä kavereita :)

        Sinä yks ihminen siellä, sinä voit muuttaa jonku elämän niin paljon paremmaks, mene juttelemaan ja tutustuu


      • tämäontotta
        depression- kirjoitti:

        kaikki alko kevääl ku ahdistuin paniikkihäiriöön ja nukuin viikon aikana ehkä 10h _viikon aikana_ ..kaikki yöt meni itkien ja siin samal viilellen ja muun itsetuhon partaalla..

        Mulla oli niin hankala olla et sen aikainen kaukosuhde poikakaveri jätti mut sen takia ku en pystyny pitämään tarpeeksi yhteyttä ja silloin rakkaalta saama tuki oli vähissä..

        siinä meni kevät nuissa merkeissä ja tuliha siinä laihduttua jokunen kilo ja ahdistus kasvoi ja ulkonäköpaineet kovat..koulumenestys laski rajust kun tunneilla en pysynyt hereillä huonojen/mitättömien yöunien takia..

        Toukokuussa tutustuin ihanaan ihmiseen! se sai mut joka päivä ahdistuksesta pois ja alettiin tutustuu tosi läheisesti :) kesällä se kertoi tunteet mua kohtaan mut välimatka oli liian suuri.. ollaan vaa hyviä kavereita :)

        Sinä yks ihminen siellä, sinä voit muuttaa jonku elämän niin paljon paremmaks, mene juttelemaan ja tutustuu

        Noi vikat sanat on niin totta.

        Jos mun ihastus koulus ottais muhun enemmän kottaktia ku en ite uskalla ni mun ei tarviis luovuttaa koko elämän suhteen.

        En haluu jäädä ilman sitä, vaikka tiiän et niin varmasti tapahtuu koska tää luulee etten tykkää siitä.

        Apua. Se vois pelastaa mut. Oon pilalla. :(


    • Dont djudge

      Mä pääsin masennuksesta ohi sillee et löysin jonku muunki tekemisen ku tuomita itteeni tässä tapauksessa rupesin kattoon my little ponya (haters gonna hate) et hanki vaa joku hauska tekeminen mullaki autto heti

    • Gheeta

      Ittee vituttaa ku häviin lolis ja haluun tappaa itteni

    • Metalismygod

      Onhan täällä.

    • lovethelife

      Moi, mie oon 15-vuotias tyttö jostaki päin Suomea.

      Oon sairastanut n. 8-9 vuotta masennusta. Ylilääkärin diagnosoivaa vakavaa sellaista. Oon kokenut kaiken maailman masennuslääkkeet ja psykoterapiat, vyöhyketerapian, vitamiinit, homeopaattiset jutut.

      Menetin toivoni viime kesänä totaalisesti. Otin veitsen laatikosta. Silmäilin sitä ja kokeilin sen terää. Terävä, kiiltävää. Katsoin perhettäni joka oli viereisessä huoneessa. Ei, en voinut tehdä sitä. Veitsi tippui lattialle, ja mie juoksin huoneeseeni itkemään. Mietin, ettei tästä tule mitään.

      En selviäisi tästä kesästä.

      Tai, itseasiassa, pääsin siitä yli juuri viime kesänä. Minust tuntuu, että se kumminkin palaa hetkeksi tässä syksyllä.
      Sairastuin tähän helvetilliseen sairauteen suunnilleen 6-7 vuotiaana. Miulla oli lääkkeetkin tähän muutama vuosi sitten, joita en kumminkaan ottanut. Älkää kysykö miksi. En pitänyt niistä, vaikka tiesinkin tarvitsevani niitä.

      Anyways, en rupee koko tarinaani tähän vääntämään. Kukaan ei varmaan edes jaksaisi lukea sitä. Kerron kuitenkin, miten pääsin masennuksestä eroon.

      Viime kesänä rupesin miettimään, että mitä jos asuisin muualla, huonommassa ympäristössä ja perheessä. Lopetin psykoterapiakäynnit, joissa olin käynyt n. 7 vuotta. Ymmärsin, että löydän tarvittavan apuni eläimistäni, kissastani ja hevosestani. Arvostin niiden seuraa. Ne puhuivat minulle pienillä eleillä, kertoen paljon tarinoita.

      Ja ei, minä en ole skitsofreenikko.

      Erosin ulkomailla asuvasta poikaystävästäni, joka vain valehteli minulle. Ja tietenkin minä höntti uskoin kaiken mitä tämä sepitti, mutta myöhemmin selvisi valehtelu.

      Opin arvostamaan yksinäisyyttä, mietintärauhaa, omaa perhettä, taloa ym.
      Myös opin, että kannattaa olla varuillaan kehen luottaa. En usko ihastuvani keheenkään enää hetkeen. Toki exäni valehtelu oli rakentavaa. Huomasin olevani bi. Ei haittaa. Se avartaa maailmaa.

      Löysin uusia kavereita. Olen ollut syrjinnän uhri, joten ystävät ovat todella arvokas lahja miulle. En selviäisi ilman heitä. He ovat antaneet paljon voimia ja inspiraatiota minulle. Yksikään uusista ystävistäni ei tiedä pahasta menneisyydestäni. Se selviää heille aikanaan.

      Toivon että autoin edes vähän. Kiitän ja kumarran.

      Muistakaa arvostaa, vaikka olisi vaikeaa.

    • surullinen!!!! :(

      mä oon täl hetkel masentunu tulin tänne lukee muita juttuja jotta ei tarvitsis huolehtii omist asioista, Itkin koulun jälkeen äitile en tiiä ees miks oon surullinen.

    • pakkasukko666

      Selvinnyt masennuksesta.Koin itse 22vuotiaana paniikki kohtaúksen,se oli hirveä kokemus,josta seurasi masennuskausia.Silloin kun sairastuin alettiin vasta vuosia myöhemmin puhua paniikki kohtauksista.pahin aika oli noin 4vuotta josta sitten aloin selvitä liikunnan avulla.Aloin kuntoilla 3-4kertaa viikossa lenkkeillen ja talvella hiihtäen.Pääsin masennuksesta ja paniikkikohtauksista eroon ja tunnen olevani entistä vahvempi henkisesti ja fyysisesti,elämän tuoma kokemus on vahvistanut minua ja uskon että kaikille aika tekee saman kun lopettaa pelkäämisen ja uskoo tulevaan.Kokemus jonka elämältäni sain on,nuoret aikuistuessaan ovat herkkiä monessa suhteessa elimistössä hormoonitasapaino heittelee rajusti seinästä seinään,jos tuohon ajan kohtaan sattuu jokin pienikin elämän häiriö voi tapahtua niin kuin minulle..Mutta siitä selviää se on satavarma sen olen kokenut ja olen siitä elävä esimerkki. Luottakaa tulevaan uskaltakaa hakea apua niin taakka kevenee ja nuori elämänne saa nopeammin uuden iloisen jja antoisan suunnan.

    • mdynxunut

      Kokeilkaa

      Kiinalainen juttu: Tämä on aika merkillistä, mutta
      kannattaa kokeilla, jos on uhrata 3 minuuttia aikaa.

      Lohikäärmeen vuosi, joka toivottaa sinulle menestystä
      ja onnea!

      NOUDATA TARKASTI SÄÄNTÖJA - JOS FUSKAAT, TÄMÄ EI TOIMI
      JA TOIVOT ETTÄ ET OLISI KOSKAAN TEHNYT SITÄ!!!
      Vain 3 minuuttia ja tulet
      hämmästymään! Henkilö, joka lähetti minulle tämän
      kertoi,että hänen
      toiveensa toteutui jo 10 minuutin kuluttua. MUTTA ÄLÄ
      FUSKAA!!!
      Älä lue etukäteen, noudata vain sääntöjä järjestyksessä.
      Ota esille kynä ja paperia:
      Kun sinua pyydetään valitsemaan nimi,
      valitse sellaisten henkilöiden nimiä, jota oikeasti tunnet
      ja laita mitä tulee ensimmäisenä mieleen!

      1. Kirjoita ensin numerot 1-11 allekkain.

      2. Kirjoita numeroiden 1 ja 2 viereen ihan mitkä
      tahansa luvut mitä päähän pälkähtää.

      3. Kirjoita numeroiden 3 ja 7 viereen kahden
      vastakkaisen sukupuolen henkilön nimeä.

      4. Kirjoita numeroiden 4, 5 ja 6 viereen kenen tahansa
      nimet(esim.ystävät, perhe jne.).

      5. Kirjoita neljän musiikkikappaleen nimet numeroiden
      8, 9,10 ja 11viereen.

      6. Ja nyt, toivo jotain.

      Tulokset tulossa!

      Tässä avain tähän kaikkeen:

      1. Sinun pitää kertoa tästä viestistä niin monelle
      henkilölle kuin kohdassa 2 lukee.

      2. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 3, on se jota
      rakastat.

      3. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 7 on joku josta
      pidät kovasti mutta et
      oikein ota hänestä selvää

      4. Se kenestä välität eniten on kohdassa 4.

      5. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 5 tuntee sinut
      erittäin hyvin.

      6. Henkilö, jonka nimi on kohdassa! 6 tuo sinulle
      onnea.

      7. Kohdan 8 melodia kuuluu yhteen kohdan 3 henkilön
      kanssa.

      8. Kohdan 9 melodia taas on henkilölle kohdassa 7.

      9. Melodia kohdassa 10 kertoo luonteestasi ja
      ajatuksistasi.

      10. Ja kohdan 11 melodia on se joka kertoo asenteestasi
      elämään.

      Lähetä tämä viesti eteenpäin 10 henkilölle tunnin
      kuluessa siitä, kun
      olet sen itse lukenut. Silloin toiveesi toteutuu. Ellet
      lähetä käy päinvastoin kuin mitä toivoit.
      Erittäin merkillistä,
      mutta se tuntuu
      toimivan!!!

      • poika 15vuotias.

        Olin ahdistunut n.1-2 vuotta. Vieläkin hiukan mutta, mutta olen lähes parantunut siitä. Masentunut olen myös vähän, Ennen sitäkin oli enemmän. Tämä johtui kiusaamisesta. Mutta uskon että tämäkin loppuu viimeistään kun pääsen peruskoulusta ensi vuonna. Mutta nyt haluan kertoa miten selvisin lähes kokonaan:

        -kripari viime kesänä oli ensimmäinen vaihe ahdistuksesta ja masennuksesta selviytymiseen. Sain paljon itse varmuutta, koska kaikkia kunnioitettiin ja oli hauskaa. Yksi elämäni parhaimmista kokemuksista.
        -lenkkeily on semmoinen asia että siihen teillä kaikilla on vähintään jonkunlainen mahdollisuus, keuhkot kasvaa ja kunto paranee. Tämä auttoi minua ahdistukseen huomattavasti.
        -nettikamut, etsikää siis mukava nettikamu!
        -Opintomatka, jolla tapasin elämäni mukavimman tytön. ihastuin ja hänkin tunnusti että oli vähän ihastunut. Vaikka juttumme ei jatkunutkaan enää matkan jälkeen, se oli asia joka antoi itsevarmuuteni melkein kokonaan takaisin!


      • eksärakkautta

        Ärrrrsyttävää, kirjotin kolmoseen mun eksän nimen, tuli vaa mielee ensmäsen


    • nancyx0x0

      Luulin kesäloman lopulla olevani selviytyjä.

      16v muija olen, ja kärsinyt masennuksesta jo kerho ajoilta.. paniikki- ja ahdistushäiriötä. Masennuksen myötä ylipainoa kertynyt ja itsetuntoa en omista. Itsensä puolustaminen on ihan vieras käsite..

      ja kaikki tämä johtuu koko elämän ajan kestäneestä kiusaamisesta..

    • Hei,

      Ketjuun onkin tullut jo ihan hyviä vastauksia, mutta kirjoitan nyt lyhyesti :)

      Masennus ei ole ihmisen oma vika, eikä siinä ole mitään hävettävää. Se on omanlaisensa sairaus, jota voidaan hoitaa (muutenkin kuin lääkkeillä).

      Tärkeää on hakea apua eikä jäädä asian kanssa yksin. Kertoa voi esimerkiksi terkkarille, kuraattorille, lääkärille, opettajalle, vanhemmille... Ammattiavun puoleen kääntyminen ei tee susta hullua tai heikkoa. Asioista voi mennä puhumaan myös, vaikka vain epäilisi olevansa masentunut. Liian aikaisin ei voi asiaan tarttua, mitä aiemmin sen parempi.

      Nettisaapas,
      Nuorisotyönohjaaja Arto Espoosta

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      382
      4505
    2. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      283
      2502
    3. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      144
      1803
    4. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      103
      1554
    5. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      85
      1463
    6. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      61
      1307
    7. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      60
      1305
    8. Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola

      Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks
      Haapavesi
      58
      1226
    9. Onkohan sulla enää tunteita

      kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut
      Ikävä
      46
      1214
    10. Rakkauden riemuvoitto

      Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie
      Hindulaisuus
      346
      1063
    Aihe